 |
| Talvikuva Helsingintieltä 30-luvulta. Takana Leinon liesitehtaan piippu. |
Hudson/pirssin perän heitellessä sivuliukua risteyksessä ja oikaistessa pois jäätyneiltä pyöränurilta,Olli asteli varovaisesti pahvimatka-aski terveessä lapaskädessään valkoisen kaksikerroksisen puutalon portista sisään.
Pihapolku oli juuri sudittu koivunvarvuluudalla Ollin peljätessä jättävänsä monon painaumat puhtaalle sannalle,jota oltiin heitetty santaa kuin kylväjän vakasta taidolla käytävälle.
Poika hiipi melkein varpaisillaan lasiverannan portaiden eteen,missä seisoi höyryävä sinkkisanko puoliksi täynnä kraanavettä.
Kiviportaat näyttivät olleen sulatettu jäästä, varvuluudan tönöttäessä kinoksessa puuvarsi lumen sisässä.
Olli laski matkalaukkunsa polulle monojensa viereen.
Essuhameinen naisihminen,jonka liinaturbaani oli sidottuna solmulle otsalle kuin homssuisella fakiirilla,pyyhki verannan oven lasi-ikkunaa paikallislehden pääsivulla.
Lasin pyyhinnästä pääsi ilkeätä kiljuntaa,mikä pani särkemään Ollin korvia.
Hän oli vaurioittanut molempien korviensa tärykalvot siinä kranaatinpaukkeessa Kivennavan tiellä ja korvissa vieläkin soi kuin Suomen Yleisradion signaalitesteissä Lahden radioasemalta.
Sotasairaalan lääkäri oli jollain hienolla nimellä kutsunut sitä korvien vinkunaa tinnitukseksi,minkä Olli-poika oli lisäksi vaikkukorvaisena kuullut Iitin Tiltuna,iivanoiden propagandarouvana..
--A--anteeks vaan paljon....o--oonkos mie o--oikeess o--osottees?
Olli änkytti kysymyksensä rouvalle,joka ei edes viitsinyt kääntää huvipäätään kysyjään päin,vaan nykivillä eleillä vingutti märällä lehtitupolla ikkunalasia.
--Mi--mie o--oon se O--oravan po--poika..O--olli...!
Huivipää päätään kääntämättä napautti takaisin:
--Mää en senttikä välitä,olettekste harmaaoravan tai punaoravan poik..?
--Mää en ost mittän kelttän kulkukauppiaalt ..en harjoi enk luuttii..saatika jehovie vartijotornii!
--Mun pualest tes saas tehrä täyskäännökse ja juast takas ton raitil tai sin valtakunnasalill päite!
Olli korjasi takaisin pienessä rohkeuden puuskassa:
--A--anteeks vaan,mut mie en oo mittää kauppaamas..mie oon teijän uus holhokkipoika Oravan Olli Kivennavalt!
 |
| Salli Paajanen |
--Aissää olesse marskin lastensuajeluliiton meill lähettämä huutolaispoik!?
--No--kussää siin seisos siin framil ku Akrikolan pysti Turun tuamiokirkon eres,nii koppaas toi paffiaskis kailosas ja kiärrä ton takaverannal venttama,kummun akkunaklanssaus on reeras!
--Tää pääverannan sissänkäynt on tarkotettu vain paremppi viarait varten!
--Ja sit sin sissän mennesäs..varo ettes kaara sitä likaämpärii!
--Sää voisis ventatesas käyrä tyhjentämäs sen saunan taa tunkijol!
Olli lähti siltä paikalta kiertämään avattua polkua pitkin taloa takaverannalle.
Kiivettyään viitisen jyrkkää kiviporrasta ylös hän aukaisi terveellä kädellään oven,minkä takaa nenään tulvahti talviomenien ja ruanjätteiden tuoksu.
Laskiämpäri seisoi aivan oven vieressä räsymatolla.
Laskiveden pinnalla kiilteli ohut ja ruskea jääkerros,koska veranta oli niinsanottu kylmäveranta,missä myös säilytettiin kaikkea pilaantuvaa ,kuten maitotuotteita,vihanneksia sekä lihaa.
Poika kävi pistämässä pahviaskinsa ikkunan viereisen puulaatikon kannelle,missä oli kasattuna nätteihin pinkkoihin ja puotinarulla yhteen pakattuna sanoma-ja kuvalehtipinoja.
Olli otti "vanttuunsa" eli lapasensa käsistään ottamalla näppeihinsä tammikuun alun Salon Kunnallislehti .
Innokkaana lukijana hän istuutui puulaatikolle tutustumaan paikkakunnan lehteen.
Lehden etusivulla kerrottiin suomalaisten joukkojen saavutuksista,mutta sotaan jo kyllästyneenä ja siitä jo kerran haavoittuneena hän ryhtyi selaamaan sisäsivuja.
Eräässä otsikossa kerrottiin "Tammikuun kihlauksesta",missä SAK ja STK olivat allekirjoittaneet sopimuksen,missä osapuolet lupasivat neuvotella "kaikista niiden toimialalla esiintyvistä kysymyksistä",mikäli oli mahdollista yhteisymmärrykseen.
--Tylsää!
Olli mumisi.
--Ja lehtikin on vain kolmisivuinen!
--Kivennaval Karjala-lehes oli ainakin kymmenen sivvuu...!
Takasivulta Olli luki mainoksia ja yllättyi niistä,koska melkein kaikki ilmoitukset olivat radiomainoksia.
Kotona Kivennavalla heillä oli ollut vanha 20-lukuinen radio,minkä isä oli ostanut Viipurista yhdestä vanhaintavarainliikkestä.
Siinä oli sellainen valtaisa torvikin kuin kampigramofoneissa.
Lehden radioilmoituksissa mainostettiin muunmuassa:
Ello Oy--Juuri nyt edullisin radiovastaanottimien ostoaika.
Nordell & Koskinen: Radion uusi yllätys PHILIPS
K.Paijola:Tämän viikon aikana korjaan vialliset radionne.
Salon Radio Oy:ASA-radioiden edustus Salossa.
Kauppalan radiotehdas oltiin perustettu jo vuonna 1928 ja vuonna 1936 se oltiin ristitty Salora Oy:ksi.
 |
| ARSA:n mainos 1940 Salon Sanomissa. Arsa sijaitsi silloin Keskuksen talossa vanhan Apteekin naapurissa |
 |
| ARSA:n puhelinvaihde 40-luvulta |
--Noo..eksää ol viäl kerinny eres tota laskämpärii tyhjenttämmä?
--Kylmää oli oikkes kummää sill Eskoliini leskifrouval hanasi vasttan,ettemmää mittä laiskoi karjalaiskakaroi miälelläs kottin ottas riasaks...mutku marskin lastensuajeluliitost luvattii korvaustki...ku Anselmikin on tyäkyvyttömän..ja räkkii alvariins keuhkojans pakall ..
--Siält Karjalan vilja-aitoist vaan tullaa tän leppämä uutterie tyäläste nurkkiin!
-No..alappas panna monoas toise ette..ja käyr kippamas paskak kompostill..kurrenpoik!
Olli taiteili liukkaita portaita alas kapealle saunapolulle kantaessaan raskasta ämpäriä terveellä kädellään melkein vartalo linkussa.Hän joutui seisahtamaan polulla pariin otteeseen hengähtämään ja suoristamaan koukkuun paatuneita näppejään.
Lepopausseilla hän tarkasteli itäkauppalan puutalojen huurteisia lautaseiniä sekä lumisia peltikattoja,jotka panivat puusepänkisällin hengen uudelleen heräämään pikkupojan rinnassa.
Kotona Kivennavalla ei nähty näin paljon yhdessä rykelmässä yhtä ryhdikkäästi nikkaritaidoilla pystytettyjä puutaloja..ehkä kylläkin kirkonkylässä.
Rakennustyylikin oli erilaista.
Kivennavalla, kuten Terijoella mentiin kansallisromanttisiin yliajoihin huviloiden pitsikomeuksissa ja tornirakennelmissa.
Lounaissuomalainen arkkitehtuuri oli pelkistettyä sekä tarkoituksenmukaista ilman kannaksen slaavilaisia yliampumisia.
Kannaksen huvilat olivatkin tsaarinajan rikkaiden venäläisten rakennuttamia.
Ainoana yhteisenä tekijänä kannaksen huviloilla oli huvila-sana,mikä lounaissuomalaisessa savikauppalassa merkitsi uutta omakotitaloa eikä kesähuvilaa..
 |
| Kivennavan kirkko |
Hän vilkaisi taaksensa,ettei Paajasen rouva ollut seuraamassa ovelta paussinpitoa ja melkein juoksujalkaa kanniskeli ämpärin viimeiset metrit laudoitetulle kompostikasalle.
Sanko lensi sisältöineen kaaressa lumen peittämän tunkion päälle,sopanjätteiden sekä kakkakikkaroiden valuessa lautareunan yli pojan mononkärjille.
Mononkärjillään seisten hän joutui kurottamaan niljaantunutta ämpärin sankaa,jolloin talvipompan rinnusta likaantui jätteistä.
Munankuoria edustastaan lapasella ravistellen Olli marssi tyhjä ämpäri kädessä heiluen takaisin verannalle odottelemaan emännän kutsua sisään.
Sisältä keittiön radiosta hän kuuli Vili Vesterisen kurtun vetelyä,mikä kuulosti tutulta Säkkijärven polkalta.
Soiton seasta hän kuuli kovaa ja räkäistä yskimistä ja samoin hänen sieraimiaan kutkuttelivat tutut Fennia-tupakan savukiehkurat,mitkä kiemurtelivat siniharmaina lonkeroina keittiönoven ja kynnyksen välistä.
Ollin isä tuoksui aina töistä tullessaan erikoiselta,mikä kutkutteli lapsen herkkiä sieraimia havupuun tervalla,justerin porolla,koivulaudan höylälastuilla,sarkatakin hiellä ja pöllitupakan savulla.
Kylmissään verannalla varttitunnin seistyään Paajasen rouva pisti liinapäänsä keittiönoven raosta ulos.
--Eksää ossa eres yht paskämpärii pillamat kaatta tunkijol...poik!?
Rouva sähähti:
--Sää haises pers- ja kaulapaskalt ku kauppalan pääkatu lauvantaiehttooll !
--Tul nys sissää kyäkkii,nii pääses putsamaa ja viruttamaa tos kylmävesiraana all kätes ja rinnustas.
--Mäntysuappa on purkis ja pyyhe naulas...ettes märjin ja haisevin käsin tule pöyttää ehtoollisel!
Keittiön pöydän päässä istui laiha ja juovikasnaamainen mies kaulukseton flanellipaita päällään.
Yskänpuuskissaan tämä piti känsäistä nyrkkiään suunsa edessä,kuivuneen kehon ravistellessa tuolilla kuin jälkikäyntinen sisälaitamoottori
--No Anssu...täss seissoo se meitin uus orpopoik Olli!
Rouva esitteli tiskipöydän äärestä miehelleen,joka yskänkohtauksen laattua tarjosi veltolla ja luisella käsivarrellaan kuhmuraista kouraansa Ollin pestyyn ja kylmään pojankäteen.
 |
| Anselmi Juhart 2004 |
--Älässää Olli välitä ton Sallin priiskumisest liikoi..
--Kylme miähet tulla keskenäs toimeen..
--Mua se on pitäny samallaises komennos jo kapinast asti,mut nyt mul ruppee oleman puhti ja pualustuskyky loppumas ikusest äkseeramisest..
--Mun Förbyyn kalkkitehttal pilatu keuhkoparit päästävä sisäkummeistas ilmap pihal..
--Ei eres kauppalan lasareetin pääpuukkotohtoril Kärjen Ollil..sun kaimallas...ol sellassi vulkanontipaikkoi,mitä vois niällä jonkun miksuuran kanss kurkust aleskäsi..
--Mun keuhko ova niin täys reikkii,ettei niit millä kummipaikoil korjata...lääkär sanos,etne näyttävä röntkenkuvas melkkes jouluhimmeleilt..
--Se viä leukail mull,ett ens joulun mun kiruksillan tuskin puhallettas saunan myrskylyhtty sammuksiin.
Puheensa päätteeksi setä hörppäsi haaleata kahvia säröreunaisesta posliinikupista kutisevaan ja korisevaan kurkkuunsa kaulankostukkeeksi.
jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti