maanantai 5. joulukuuta 2011

Tähtisiä tiedusteluja.Kunnon mies.

Fordson N heinäpellolla
Juhart 2004
Autolleen palattuaan Arska istahti saumoista revähtäneelle punanahkaiselle kuskinpenkille.
Hän tiesi lihonneensa viime vuosien aikana ja ilmeisesti pikkuinen Austin oli antanut periksi kuljettajan bruttopainon kohoamisesta.
Itsekin hän kamarilla vitsaili päivystystiskiin nojaten kahvipausseilla,että on tupannut laittoman paljon liikapainoa etuakselille.
Auto muutenkin oli alkanut ruostua helmapelleistä ja väsyä koneeltaan.
Öljyäkin se oli alkanut syömään ja vaijerijarrutkin vaatisivat korjausta.
Kaupungin autokatsastusinsinööri Laiho oli viimeksi syksyllä pannut merkinnän rekisteriotteeseen jarruista ja välittömästä korjauksesta.
Silti hyväveliaatteessa Laiho oli leimannut rekisteriotteen etsivälle,koska katsastuskonttori oli yhteistyössä poliisikamarin kanssa.
Katsastuskonttoriksi taikka -asemaksi sitä ei kylläkään voitu kutsua,koska Laiho pyllisteli kontallaan omistamansa Kiva-elokuvateatterin edessä kadunreunalla autojen alla ruuvimeisseli kourassa sorkkimassa helmapeltejä.
Koeajonsa hän teki korttelin ympäri kaahaamalla kuin syysmarkkinoilla vierailevan tivolin surmanajaja surmankirnussa.
Arskalla oli ollut monta kertaa mielessä vaihtaa "Puukenkä" uuteen Austin 7 Miniin.
Nuori rallikuski Timo Mäkinenkin oli osallistunut Jyväskylän ralliin Minin pakettimallilla.
Arskallakin oli tippa rallibensaa suonissaan.

 Mäkisen Minihyppy.
Juhart 2001
Läänin ylikomisarion varjo peitti Arskan autonovella.
--Noh...Ansio..olette tehnyt hyviä johtopäätöksiä ja niiden pohjalla voitte jatkaa jahtia..
Komisario puhui kumartneena oviaukkoon.
--Me lähetämme lisävoimia avuksenne Turusta,jos tarvitaan omienne lisäksi..
--Että onnea vain metsästykselle...etsivä Ansio!

Komisarion musta Volvo Amazon ja rikoslaboratorion musta köyryselkäinen kupla-Volvo peräkanaa häipyivät mäennyppylän taakse ,jättämällä roikkumaan harmaan pölypilven tienvarsikuusikon päälle.
Lindroosin perhe oltiin pakattu matkustajiksi turkulaisten poliisien autoihin.
Muori makasi Saustilan ruumisautossa valmiina kuljetettavaksi aluesairaalan patologisiin tutkimuksiin ja Lindroosien omaisuus pakaaseineen,räsymattoineen ja polkupyörineen oltiin ahdettu ambulanssin sisään kuljettajan vastusteluista huolimatta.
--Emmää ol mikkään veeärrän oveltovelkuljetus!!
Kuski oli tiuskaissut.
Arska oli melkein polttanut pinnansa ambulanssikuskin hangoittelusta ja uhannut ottaa yhteyttä omistajalle Saaren Penalle,joka yleensä oltiin kutsuttu poliisien saunailtoihin ja pikkujouluihin laitoksen yhteistyökumppanina.
Pölyn hiljalleen laskeennuttua ja hälvennyttyä mäen päältä Arska kuuli lähestyvän auton hurinaa.
Mäen päältä laskeutui notkelmaan harmaa neliovien ja kymmenisen vuotta vanha Mercury,mikä pysähtyi Austinin perään.
--Novvoii saaturi senttään!
--Noit lehtimiähhii mää vähiten orottelen ja kaikist vähiten tota kunnavvaivasen juappoo Tähtist,joka on alitune maanvaiva!
--Se on varmana jättäny ottamat tänäpänä votkalaimin lunssillas,kunnol joutunu ratin taakse!
Arska murisi.
Autonovesta ilmestyi leskenlovinen ja takatukkainen pää,jonka perästä Arskan Austinin oviaukon peitti rypistynyt ja joskus uutena ollut valkoinen kesäpuku.
Mercuryn kromiritiläisestä autoradiokaiuttimesta kuului Elviksen Jailhouse Rockia.
--Terve Arska!
Tähtinen helssasi sisupastillin peittämällä ja vanhan viinan polttamalla baritoonillan.
--Näyttää,ett sun tappotanterees on tulnu autioks!
--Mua vastaan tuli pari mustaa poliisivolvoo,ett melkken jouruin heittämään ojan pualelt!
--Misäs ne vainajat sitte ovat?

1949 Mercury-mainos Kiinassa ennen kultturivallankumousta.
--Mikkä vainaat?
Arska uteli tympeänä.
--Ei meillo kun yks muari toss Saustilan Volvos vaateris!
--Enemppää mää en kerro,kun tutkimukset on kesken!
--Kuule Tähtine...sää oles taas pualtunttii myähäs jopinpostinjakelust kussun Tähkän vintin lasikaveris se kaupunkin pääposteljooni ja kirjesortteeraja Silverin Oskar.

--Voissää eres hiukka valasta munt!
Tähtinen kinui tumppaamalla nirhaten valkoisen filtterikentin valkoisen nahkakenkänsä koron alle..
--Somerikko kertos mull puhelimes,etsää voisis antta tarkemppii tiatoi..
--Se ite oli kuulema jäävi sanoon mittän enemppää Lindruusin perhhest...ja siint Hultjost ja karhukoplast..

--Ai ett Lindruuseist ett Hultjost ja karhukoplast?
Arska kysäis tietämättömänä.
--Sunt ollaan hyvin jo voireltu enskären tiaroil,eikmull ol siihe mittän lisättävää!
--Oikkeestaan sää tiärät vastaukset kysymyksiin paremmin kummää ite...
Arska piti pienen paussin pistämällä uuden tervaleijonan huuliensa väliin ja lausahti:
--No..kuules leikki ja vittuilu sikseen..mää annan sull maanantaakin täyden raportin..et hyvää viikonloppuu vaan!.
Toimittaja Tähtinen poltti Rolleifleksillään kymmenisen salamavalolamppua kuvanotoista ruumisautosta,Arskan Austinista ja ojapenkasta,viskaamalla kunkin kuuman lampun toisensa perästä ojaveteen sihisemään.
Tähtinen veksaltessaan isoa amerikanrautaansa tien poikki tulosuuntaan peruutti Arskan auton viereen sanomaan avoimesta ikkunasta:
--Hyvää viikonloppuu ja loman alkkuu sull Arska!
--Mää vaan jourun viättämään sellast eronneen yksinäist toimittajan pyhää ja parkumaa kurjuuttan votkalasiin Osulan ravintelin kapinetiss...

Tähtinen kaasutti Mercurynsä liikkeelle takarenkaat sutien santatiellä.
Kiihdytyksestä Arskan Austin sai pyöreälle takaluukulle oikeata soraropinaa ja vanhan palvelijan takalasi sai sorasirpaleesta pieneen ikään kuin käsiaseella ammutun reiän.
Etsivä läpäytti kämmenellään niskaansa kuin hyttysen niittaamisessa, vetäisemällä niskalihastaan sormiensa välissä pienen verisen lasipiikin.
Taakse katsoessaan auton takalasi oli muuttunut sameaksi hämähäkinseitiksi.
--Voi perkkala senttään tota Tähtist...mää lähetän sanomill täst lasivahinkost laskun,vaikk se Tähtinen pijan isttu pillamas nokka lasis Osulan ravintolan valkosel tyykikankkaall toisenlaissii lasei...
--Poliisikammaril jo tiäretään,ettse toimittaja hoilaa Vähäjoe sillan kaitteel pualyän aikkan:
--"On tähtine taivas ja tähtine kuu...Tähtine on kännis eikä kukkaan muu"!

Salon sillankorvassa samanlainen Mercury kuin Tähtisellä.
Juhart 2009
jatkuu...

Ei kommentteja: