Juhannustanssit II.Matkailu avartaa.Suomikirja

Kyläraitilla
Juhart 2020

Jussi katseli takapenkiltä,kun bussin kello etuikkunan keskipienan yläpuolella näytti tasan yhtätoista.
Kuljettajan istuuduttua penkilleen kiiltävällä teryleeniperällään ,plyysiistuin pussahti sivuiltaan äänekkäästi kuin kuukelinmunan päälle astumisessa.
Vetysuperperoksidipäinen rahastajatyttö istahti  kuskin viereen sivupenkille ristimällä naisellisen houkuttelevasti saumalliset amarsukkakoipensa istuimen putkijalkojen alle.
Laineen Vanaja alkoi lipua hiljalleen Annankadun kulmaan,mistä kuski kepitteli sen Saloran radiotehtaan kulmaan. Bussi joutui odottelemaan tovin ylösalaisen kolmiokilven takana.Keltainen ja punareunainen kolmio merkitsi etuajo-oikeutettua tietä eli Turuntietä,kauppalan toista pääkatua.
Liikennevaloja nuoressa kaupungissa ei vielä ollut  ja vasta v.1963 kaupungin päättäjät uskaltaisivat pistää niitä kaksi kappaletta valtakaduille "toispualjokke".Toinen tulisi sijaitsemaan Helsingintien ja Kirkkokadun kulmassa.
Bussin odotellessa kääntymistä kulmassa Jussi katseli bussin ikkunasta radiotehtaan yhteen avoimeen ikkunaan,missä ruskeatyötakkinen työnjohtaja nojasi kyynärpäidensä varassa ikkunalautaan puhallellen norttisavuja ulos kadulle.
Tehdassalista hän näki,miten työpöydillä naiset kokosivat uusia Salora Bambi-transistoriradioita , melkein jokaisen heistä haaveillessa joko tanssilavoista tai mökkisaunan verannoista.

 Saloran kulma 2010
Juhart 2010

 Salora Bambi-transistoriradio 1959-60

Radionkuuntelu pappilassa ja mökillä kuului vanhempien etuoikeuksiin ja valinnaisina ohjelmina lapset saivat kuunnella joko uutisia plus säätiedotuksia sekä aamu-että iltahartauksia.Lisäetuna tiskihukien aikana keittiön seinälle asennetun ja Myllynkivitehtaan puusepän Markku Blomqvistin valmistaman koivupuisen kaiutinkotelon ämyristä sai kuunnella Markus-sedän lastentunteja sekä lasten toivottuja..kuten Kipparikvartetin Mikkihiiri merihädässä-kappaletta.
Isän työhuoneen Salora-ularadion kanavanvalitsimesta sensuroitiin kaikki lapsien korviin kuulumattomat lauantain toivotut,mikä äidistä kuullosti "mokomaltakin rumputukselta".
Kesämökin yläkerran isoa makuukamaria hallitsi 30-lukuinen korkea akkukaappiradio,joka toimi anodilla ja katodilla.
Senkin kuuntelua rajoitettiin pappilan sisäsääntöjärjestyksen mukaisesti..
Vasta vuonna 1962 mökille saatiin Conserton-matkaradio,minkä isä osti Tukholman Nordiska Kompanietin tavaratalosta..
Sitä pappilan kersat saivat kuunnella rannalla muurinpohjalätyn paistossa taikka aurinkoa ottaessaan,kun kumpikin vanhemmista sattui olemaan käynnillä mantereen puolella.
Mökkisaaressa ei ollut sähköjä.
Ruotsalaisvalmisteinen Conserton-transariradio palveli vielä Jussilla 1990-luvun puoliväliin saakka.

 Conserton Katavasaaren mökillä 60-luvulla muurinpohjalättyjen paistossa

1960s Swedish made Conserton transistor radio.Not the same model as we had,maybe a 1960 model.

Papinperheen "Reseradion" Conserton 1962

Laineen bussi ylitti sillalla ruskeavetisen Salonjoen,joka oli ollut varmaan kaakonvärinen syntymästään asti.Joen yläjuoksun savipellot ja kauppalan vanha savinen merenpohja-alue olivat aikaansaaneet sen mutaisen värin,vaikka kaupungin vaakunassa valkoinen joutsen polskuttelee siniaaltojen päällä.
Kesäaikana kaupungin santaisia sivukatuja asvaltoitiin urakalla.Rummunlyöjänkatu,jonka varrella pappila seisoi,oltiin asvaltoitu vuoden 1958 kesällä.
Jussi sai sapiskaa vuoden 1958 syksyllä suomenkielen lehtorilta siitä,että oli kirjoittanut ainevihkoonsa kesän rakkaimmista muistoista aineen nimeltä "Operaatio mustat kädet ja jalat".Siinä hän oli kirjailijan alkuna kertonut Rummunlyöjänkadun pikitöistä ja miten hän paljain jaloin oli juossut juuri asvaltoidun ja höyryävän lämpimän kadun yli pikimiesten varoittelusta huolimatta.
Opettajatar oli lukenut luokalle ääneen Jussin aineen ja varoittavana esimerkkinä,miten ainetta ei saisi koskaan kirjoittaa..
Jussia kyllä hävetti pitkään julkinen häväistys.

Kaupungin isät olivat ruvenneet asvaltoimaan keskustan sivukatuja,että tuore kaupunkititteli mallaisi päällystettyjen katujen kanssa ja päinvastoin..
Pääkadut oltiin asvaltoitu jo v.1939 kesällä.
Kuten tavallista puhelinlaitoksen ja kaupungin rakennusviraston viemäriosaton piirustuspöydillä touhuttiin viimeisten sepiakopioiden korjauksissa,jotta pääsisivät urakalla juhannuksen jälkeen täryporaamaan juuri paatuneita asvalttipintoja
Koko kaupungin keskusta oli täynnään pikisiä asvalttifirman kuorma-autoja sekä työmiehiä.
Osa pikihousuisista oli jo kerinnyt käymään Vilhonkadun Alkossa ja osa oli jo Horninkadun Ravintola Aikalan edessä avaamassa tilipussejaan,raflan pikimustatukkaisen ja keskijakauksellisen portsarin ivallisen katseen alla.
Iltaviideltä Inkerinkadun yleisestä saunasta kuuluisi vihtojen läiskettä sekä jaloviinapullon korkkien naksutusta,pikipoikien aloittaessa juhanin vieton pienessä punakassa.

Turuntien ensimmäinen asvaltointi 1939

Rummunlyöjänkatu 1958.
Asvaltointikepit pystytetty ja
katu jyrätty ennen pikipinnan laskua

Bussin kiivetessä Tupurinmäkeä ylös kaupungin länsirajalla tekoblondattu rahastajatyttö ryhtyi keräämään lippurahoja nojaillen hehkeällä ahterillaan käytävän istuinten kromattuihin selkänojaputkiin.
Rahastajan tullessa vihdoin Jussin kohdalle neitonen maiskutti punahuuliaan imiessään eucalyptuskarkkeja poskessaan.
Rahastajatar kysäisi maireasti Jussilta:
--No..mihkäs tollane komee miehenalku on menos näin juhanin aatton?
--Hei.. lähres ehttol mun fölis ton Perniö Kisakallio laval tanssama,kummul ei ol viäl partnerii tiaros?
Antaessaan tasarahan Salmensillalle Jussi vastasi naama punaisena:
--Voi..määkun en kerkkii lähtte mihkään tanssama,kummeil omal Huvikummul makkaa aurinkotuoleiss oma akkalauma..
--Ne kattova munt liia nuareks mihkään friiama,kummää täytä vast syyskuus kolmetoist vuat.
--Noo..mää vaan hiukka härnäsin sunt,mutt mitä mää usko sun puheist, ett sust isomppan tulee aikamoine koijari
Rahastatyttö vastasi kaivaessaan raharepusta vaaleanpunaisen lipun , rapsimalla siihen reikäsaksilla markkoja ja pennejä ,että avoin ja ruskettunut kaula-aukko pilkuttui matkalipun vaaleanpunaisista reikäpalloista.
Jussista rahastajatytön kaula-aukko muistutti valmiiksi nuoltavalta suklaakakulta,minkä päälle oltiin ripoteltu koristekarkkeja.
--Mikäs muute sun nimes on?
Tyttö kysäisi uteliaana.
--Ne koton haukkuu mua Jussiks,mut mun syntymätoristukses lukee Juha..
Jussi vastasi yritellessään katsoa poispäin pisamaisesta ja punapilkkuisesta rinta-aukosta.
--Ai..mut huamen sitt on oikken sun nimipäiväs?!
Tyttö kysäisi  kumartamalla Jussin yli yrittäessään avata ikkunan tuuletusluukkua,jolloin pojan naama jäi rinnustasta puristukseen..
Rahastajatar suoristellessaan käytävällä hamettaan ja kopistellessaan punalakkaisella kämmenellä lipun pilkkuja kaula-aukosta vastasi:
--Onneks olkko vaa sull oikke kauhhiast!
Jussi tunsi olevansa melkein pihkassa rahastajatyttöön,joka suutaan maiskutellen siirtyi piippuhyllyn puolelle.
Pojan silmissä hehkuivat kaula-aukon rintsikoiden alta paljastuneet valkoiset puolikuut kuin salamanvalon sokeuttamana.
Vaaleanpunaiset pilkut ja kesakot kylläkin varoittivat valkokärpässienen lakista,joita oltiin ripoteltu houkutukseksi.
Tulevaisuudessa nämä puolikuut tulisivat makeuttamaan teinipojan suuta,mutta lopussa myrkyttämään nuoren miehen mielen.
Myöhemmin teini-ikäisenä Jussi oli kirjoittanut sydäntä riipaisevista romansseistaan mietteitään ruutupaperivihkoonsa:

Rakkauden lukio
........................................
"Pian tulin hoksaamaan hiuksenhienon eron kädestä pitämisen sekä sielun talutusremmin päässä vetämisen välillä.
Opin ,ettei rakkaus ollutkaan toiseen nojaamista eikä rakkaus merkannut mitään turvallisuutta.
Sitten olin alkanut oppimaan, etteivät suudelmatkaan olleet mitään sopimuksia eivätkä lahjat mitään lupauksia.
Opin hyväksymään tappioni nuppi pystyssä ja pupillit auki kasvavan kundin ilolla enkä pikkupenskan murheella.
Opin lisäksi istuttamaan sisääni oman pienen rekolini ja kukittamaan pikkusieluani,ettei tarvitsisi ventata jonkun toisen tuovan kukkapuskaa puolihövelinä huomionosoituksena. 
Opin vihdoin kestäväni hiukan vahvempana.
Olemalla jonkin arvoinen ilman liikevaihtoveroa.
J.L."

Pikku rahastaja. Marion Rungin euroviisukipale 1962

 Pekka Laineen kuskeja ja rahastajatyttöjä 50-luvulta

Jussin puoliavoimille huulille paatui kysymys,mikä rahastajattaren nimi sattuisi olemaan,tytön jo kysyessä piippuhyllyn ainoalta miesmatkustajalta lippurahaa.
Yleensä Jussi innostuksissaan ja puolipelossaan ryhtyi änkyttämään.
Änkytysvian hän olisi saanut kerran mökillä pelästyttyään,kun salama iski keittiön ikkunan edessä seisovaan vanhaan koivuun.
Puu oli haljennut iskusta kahdeksi parruksi.
Häkellyksissään Jussi päättikin katsella ikkunasta ohikiitäviä autoja,joidenka  merkkien nimet hän pystyi änkyttämättä lausumaan foneettisesti ilman yhdeksän pinnan virheitä.
Papinpoika oli aivan pienestä asti ollut spennaaja,joka vielä tänäkin päivän muodostelee mielessään lauseensa valmiiksi mennessään pankkiin taikka markettiin,ettei tekisi kielivirhettä eikä änkyttäen sylkäisisi kysymystään ulos tiskillä.
Piippuhyllyltä kuului sananvaihtoa rahastajan käskiessä nahkarotsisen ja suavepäisen kundin pistämään kossupullon salkkuunsa.
Kaveri rehvastellen vänkäsi vastaan,heiluttamalla farkkujen etutaskusta vetämäänsä ja littaantunutta Venus-kortonkipakkausta tytön sinisilmien edessä:
--Mitäss sullo pikkusii naukui vastta?
--Katos mitä mullo fölis ehttot varte?!
--Tahroksää pruuvata mun kans Kisakallijo ahttes..onks gummis neulanreikkii?
--Se olsis sellast suamalast rulettii,jonk tulokset tieretää vast seuraava rätinvaihro tuntumis!

Rahastajatar häkeltymättä tottuneena hankaliin matkustajiin vastasi:
--Emmää tollase rasvaleti fölis lähre eres miljoonast markast ku kundi haisse röökilt,viinalt ja haarapaskalt!
--Mullon kuules palparempii kavaljeerei framil tarjol,joill o niskas silitety täryleenit ja puhttaa banlonpaira..eik niire kuantalot pölyynny sokeriverest tahmiaks kussull!

--Kundi penäsi:
--Aikku me leikittäis neulasmatul ku kaks oravanpoikkaa!
--Älssää ny pillaannu mun tyäkuteist!
--Sauna jälkkee mää ole pulmuse puhras ja jos mun henkken haisse pikkase kossult..se on kuules superii mun tankisan..
--Mää kuules tekisi sull sellase laupeurentyän,ett varppakynne irtoava ilost!

Muurlan tienhaarassa kundi painoi summeria ja bussin pysähtyessä levennykselle nahkarotsi viipotteli salkkunsa kanssa taitto-ovesta alas asvaltille.
Bussin lähtiessä liikkeelle Jussi jäi katsomaan ikkunasta,miten nahkarotsi nuokkui polvillaan auenneen nahkasalkkunsa edessä itkemässä epäonneaan,kossupullon sirpaleiden kiillellessä keskipäivän auringossa pikitiellä.
Mies itki karvaasti kumpaakin menetystään.

Lahnajärvi  ja Matkamanna 60-luvun alussa.

jatkuu...