 |
| 1923 Evinrude-tyttö Milwaukeesta |
 |
| Pappilan Alli-sisälaitamoottorivene näytti samanlaiselta kuin kuvan vene |
Kesämökki oli papinpesueen ensimmäinen oma kesäasunto,joka muistutti paljon pikkukaupungin puolitoistakerroksisia rintamiestaloja.
Edelliset kesämökit olivat olleet vuokra-asuntoja.Muistaakseni uuden kesämökin ostohinta v.1967 oli 37.000 silloista Suomen markkaa.
Kauppaan kuului lisäksi iso omenapuutarha,työkaluvaja, rantasauna sekä venevaja.
Talon entinen omistaja Mickelsson oli entinen Mathildedalin telakan asentaja,jonka käsiin oli tarttunut paljon alumiinipeltiä telakalta ja joista työkalu- sekä venevaja oltiin pellitetty.
Venevajan kanssa kauppaan kuului avokajuuttainen Alli-niminen puuvene,ehkä särkisalolaisvalmisteinen sisälaitamoottorivene,jonka voimanlähteenä oli suomalaisvalmisteinen Wire.
 |
| 1963 Evinrude Fisherman 5.5.HP |
Evinrude oli 1963-vuosikertaa virtaviivaisin lasikuitukopin ja ihan itsestään kelaavin käynnistysnaruin...mikä pelasti pappilan lasten peräpuolet sekä selät aiheettomilta hengenmiehen piiskaamiselta ...kuten aina kävi Aldellissa.
Inkeri Linna ei enää tarvinnut perämoottoria,myytyään oman kesäpaikkansa ja lahjansa korvikkeeksi isäkappalainen ja äitikappalaiska tarjosivat hänelle ikuisen lomanviettovierailupaikan Mäntyrinteestä.
 |
| 1968 Inkku,Annukka ja Alli. Vasemmalla venevaja |
Alli-sisälaitamoottorivene näytti isäkappalaiselta korjauskelpaamattomalta ja laholta,jolloin se päätyi hiljalleen rantasaunan polttopuiksi.Wire-moottorin hän lahjoitti mökkinaapurilleen Wilenin Aarrelle,joka aikoinaan 50-60-luvuilla ajeli ammatikseen Maija- ja Eeva-veneillään matkustajia Salon sillankulmasta Vuohensaaren uimalaan.
Eeva seisoi hänen mökkirannassaan muutettuna rantasaunaksi.
Itselläni oli isäkappalaisen kanssa joitakin kokemuksia oikeasta sisälaitamoottoriveneajeluista ennen kuin hänen v.1949 perustamansa partiolippukunta Salon Leiriveikot perusti meripartiolaiskillan 60-luvun alussa.
Olin hänen kanssaan v.1959 kesällä Sulkavan partio-opistolla,jossa tuli pidettäväksi sinä vuonna kansainväliset partiolaisjamboreet.
Hänen vanha ikipartiolaiskaverinsa,vaasalainen Pappa Ollila perheineen asusti silloin partio-opistolla ja hänen kanssaan pääsimme yhden kerran katsomaan Linnavuorta oikealla sisälaitamoottoriveneellä,joka kulki vaasalaisvalmisteisella petrooli-Wikströmillä,joka aina startattiin bensalla,jota ruikittiin sylinterien ryyppykuppeihin..
Partio-opiston ikipartiolaiset-stoorini Linnavuoren valtaajat olen kuvaillut silloista ikimuistosta veneretkeämme:
LINNAVUOREN VALTAAJAT
------------------------------------------
 |
| Näkymä Sulkavan Linnavuoren päältä Eräänä kuulaana kesäkuun lopun aamupäivänä Ollilat sekä isä että poika pakkautuivat partio-opiston mädältä laiturilta sisälaitamoottoriveneeseen,jonka mahonkiset kajuutan ikkunat peilailivat auringonpilkkuja tyyneen rantaveteen.. |
Pappa oli päättänyt näyttää Lounais-Suomesta saapuneille vieraille Sulkavan Linnavuorta.
Venereissu oli kuumahkona kesäpäivänä myös huvireissu,missä suomalaiseen tapaan otetaan mukaan aikuisten kahvitarpeet sekä lasten virvokkeet..Heinäpelloilta opetun tradition mukaan termospulloihin kaadetun kahviin sekaan oli Ollilan rouva pannut hyppysellisen suolaa.
Näin vältyttäisiin dehydraatiolta kuumassa veneen istumalaatikossa.
Tuulta ei ollut nimeksikään ja Heinävesi oli seisahtanut rasvatyyneksi peiliksi.
Venereissulle oltiin hyväksytty vain miesväki,koska naisten mukaan kutsuminen tietäisi monta kurssista poikkeamista erinäisten maiseman ihastelujen vaatimien kurssin muutosten takia .
Miehethän aina seilaavat suorassa kurssissa merikortin tai tässä tapauksessa järvikortin mukaisesti..
 |
| Kajuuttavene 20-luvulta.Tyypillinen pirtumoottorivene |
Pappilan silloisella hovihammaslääkärillä Edvin Eklund-Äyhölläkin oli samanlainen mahonkipaatti ,joka oli kastettu Moto II:ksi.
Jussi oli kuullut,että kauppalassa oli ollut 20-luvulla jopa Moto I-pirtukabiinikruiseri,sisarvene Moto II:lle,joka oli uponnut saaristossa pirtutorpeedoineen poliisiveneen takaa-ajossa.
Kauppalan moni silloinen yksityisyrittäjä oli saanut 20-luvulla hyvän pesämunan pirtun salakuljetyksesta firmansa laajentamiseen,mihin nimismies katsoi vain puolella silmällä koiruuksia saadessaan Viron pirtu- ja Varsovan laulu-lasteista kanistereja lahjaksi.
Suomessahan koettiin hirveä amerikkalaisilta opittu kieltolaki,mikä elvytti suuren salakuljetusliikenteen Suomenlahdelle ja sen saaristoon.Salakuljettajia siksi pidettiin arvoasteikoissa melkein yhtä suurina sankareina kuin vapaussodan jääkäreitä.Silloisten pirtuveneiden moottoreina oli jopa Fordin sivuventtiili -V-kahdeksikkoja eli lättäpäitä,joilla pääsi helpolla poliisiveneitä pakoon.Fordin V-8-moottori tuli kyllä käyttöön vasta v.1932,jolloin kieltolaki oltiin jo kumottu,muttei lopettanut salakuljetusta viinan kalleuden takia.
Pappa nosti istumalaatikosta moottorin päältä vanerikopan,jonka alta paljastui kaksisylinterinen vaasalainen Wikström-sisälaitamoottori..
Pappa näytti vaasalaisena suosivan kotikaupunkinsa tuotteita.
Isäpastori kahvikasseineen laiturilla seisten seurasi Papan käynnistystouhuja,jolloin kippari kehotti häntäkin oppimaan hienoja sisälaitamoottorin saloja..
Antti penäsi vastaan sanomalla:
--Minneen uo mikkään tekniikan tohtorj...on niin palajon kuppeja ja kampija mokomassa pelissä..
--Minulle riittöö,että suan oman vuasalaesen perämoottorinj ..sen Aldellin ies kääntiin mökkirannasaenj..
--Noh..tämäkin on vaasalaista tekkoo,mutta varmana jämäkämpää ja luotettavampaa mallia!
Pappa kehaisi veneen puutrallin päältä.
 |
| Pastori veneen tervauksessa 50-luvun alussa |
 |
| Kappalaisen Clinton-syöksymoottori |
 |
| Kappalaisen Aldell ja Miele-virkamopedi, Papin tekniikan viholliset |
Isähän piinasi aina veneajelulle lähdössä keskituhdolla istuvaa pappilan pesuetta Aldellin vetonuoran solmulla aiheettomalla selkäsaunalla,lasten selkien punertuessa kuin orjakaleerin tribuunin ruoskaniskuista.Silti kaikista käynnistysyrityksistä huolimatta papin henki taikoi moottorin sytytystulpan märäksi, saamalla lisäksi kaasuttimen pissaamaan järviveteen sateenkaaren värisiä kaksitahtibensiiniläikkiä.
Silloin ponttoonilaiturin päässä seisova kappalaiska kehotti monilla sielunvihollisen kutsumanimillä manailevaa perämiestä siirtymään rannalle polttamaan pari Boston-tupakka hermosavuiksi.
Kaisa tällöin astui tanakoilla jaloillaan veneen perään,kokan noustessa suuresta elopainosta pystyyn ja lasten kieriskellessä pohjatralleilla.
Iisalmen huoltoasemien rasvamontuista autoasentajilta opittujen niksien avulla Kaisa-kappalaiska kuivasi sytytystulpan essunhelmaansa , tyhjensi ylivuotavan kaasuttimen sekä sääti uimurin kymmenessä minuutissa.
Kaisa kyllä manaili itsekseen pappismiehensä jakoavaimella raa'alla voimalla pyöristämiä messinkivaluisia muttereita.
Isäpastorin kieltäydyttyä kunniasta moottorin starttaamisesta Pappa kutsui moottorioppilaaksi papinpojan:
--Tuossa Jussi Castol-purkissa on bensiiniä ,jota lorautat tratin läpi noihin ryyppykyppeihin starttaukseksi ja avvaat hanat,kun käännät tuosta huimapyörän kammesta moottorin käyntiin.Sitten konneen putkuttaessa paat ryyppykuppien hanat kiinni ja avvaat toisesta hanasta petroolin kulkemmaan sissään...
Jussi teki Papan ohjeiden mukaan ja kone alkoi puksuttamaan yhdestä kampeamisesta.
Pappa hurrasi innoissaan vieressä ja potkaisi vahingossa lattialta tököttävän vaihdekammen päälle sandaalinkärjellään.
Isäpastori samanaikaisesti oli astumassa veneeseen pollariköysi kädessään, jäämällä balettitanssijan spagaatissa harallaan roikkumaan laiturin ja veneen laidan väliin, tirolilaisten lahjanahkahousujen kiristyessä haaroissa.
Pappa Ollila pikaisesti potkaisi jalallaan vaihdekepin vapaalle ja huusi Anttipastorille:
--Meinaatkos sinä jäähä ilmaan roikkumaan ja tehä Kiesuksen ihmetekoja veden päällä kävelyssä?
--Hyppää nyt ihmisten aikana sissään kun tällä puoshaalla vedän venettä lähemmäs?
Isäpastori lopulta sai hypättyä istumalaatikkoon Papan irroitellessa puoshaan koukkua nahkahousujen tirolitähtisestä henkselistä.Pastori oli hypyssä lyönyt otsakulmansa kajuutan kulmaan,johon Pappa veneen ensiapulaatikon Salve-Kwik-laastarilla liimasi vinon Kainin merkin papin otsaan.
Vihdoin lähtömanöövereistä moottoriveneen kokka pääsi suuntaamaan kiiltävää Pihlajavaden selkää kohden.
 |
| Wikströmin sisälaitamoottori. Kuvassa kyllä yksisylinterinen |
Veneen liike antoi pientä tuulenvirettä jo punottaville partiolaisnahoille.
Eräässä salmessa moottoria vastaan puksutti sisävesilaiva Savonlinna,jonka peräkannen korituoleissa ryystettiin vanhoista valkoisista Lotta-Svärd-posliinikupeista kahvia ja pikarikantalaseista vahvempia virvokkeita.
Laivasta heiluteltiin käsitervehdyksiä,kiikarien linssien välkkyessä auringon kilossa.
Anttipastori istui veneen laitatuhdolla päässään neljään kolkkaan lainepäähän solmittu nenäliina ja laastari otsassa heiluttamassa Eterna-kättään vastaukseksi tervehdyksiin,samalla kun Pappa veneen sivulaitaruorissa sinisristipipo kaljunsa päällä tyhjensi isosta leveäharteisesta pullosta suuhunsa vaarinkaljaa..Molemmissa sisävesiveneissä nautittiin Suomen suvesta täysin palkein.
Isäpastori tapansa mukaan ryhtyi historian eksperttinä selostamaan "linnan" syntymäajoista,jolloin kivistä mäkeä puolustettiin vihollisilta,jotka olivat joko venäläisiä tai ruotsalaisia vuoron perään.."Vihulaisen" yrittäessä kiivetä kalliolle,puolustajat kaatoivat kuumaa tervaa ja kivenlohkareita niskaan.
Linnavuoren mantereen puolisesta soisesta maastosta ja järvenpuolisesta rinteestä oli mahdotonta lähestyä puolustajia minkäänlaisessa hyökkäyksessä.
--Katoppas noita palajon uuvempija linnoja vuosjtuhannan alusta..
Isäpastori luennoi.
--Kajjaanin linnastakin on jälellä vaen kivikasa ja pala seinää...ja miten sille lounaissuomalaiselle Raaseporin linnalle kävi?!
--On vuan kiviset kuoret jälellä!
--Ja Olavinlinnastakin,vaikka on pystyssä..niin yksi torneista on hävyksissä.
--Kun asetekniikka kehittyi,niin mörssärit ampuivat isoja reikiä linnojen linnavalleihin ja seiniin.
--Ee sellaset ammukset kyllä olisj suanunna Linnavuoren saan metrin paksueseen kallioon ies reiköö..vuan pompahtelisivat järveen umpisukkeloon..
--Sammoen viime jatkosovassa iivanat luulivat,ettei suomalaeset pärjäesj uusia Klim Voroshilov-tankkeja vastaan pelekillä Molotovin coctaeleilla,mitä viskottiin jo niijen telaketjujen alle Talavisoassa..
--Mutta myö suatiin silloen saksalaesija Panzerfausteja elj panssarjnyrkkejä,jotka kyllä mänj seihtemänkymmenen millisen panssarijseinän läpi kuen kuuma naskalj meijervoehin.
--Kyllä se Rokka siinä Tuntemattomassa oekeen laasuij,että "Taes siinä ukkoloije perskarvat palloo!"
Jussilla meni isänsä Rokan kaneetista pulla väärään kurkkuun,jolloin Pappa taputteli poikaa selkään papallisesti tarjoamalla vaarinkaljapullosta huikat.
Jussi hihitteli vielä kuin Tuntemattoman Vanhanen vedet silmissä:
--Ukkoloije perskarvat,ukkoloije perskarvat...sotilaspastori poltti silloin karvaperseist Chesterfieldii...
--Kyllä ne meijän Molotovin coctaelit tekivät häjyä tuhoa iivanoijen panssareille..
Isä innostui sotamuisteluihinsa,mistä hän ei yleensäkään sanallakaan ollut ennen maininnut kuin muut niinsanotut veteraanit,jotka kaljakuppiloissa parkuivat kaljatuppeihinsa kovista rintamakokemuksistaan,vaikkeivat olleet koskaan nähneet edes etulinjaa Töpinän muonittajina selustassa tai kuljetuspataljoonan varikoiden rasvamontuissa hävittäjä-Fordien alla.
Anttipastori olikin kerran eräälle Kansa Taisteli ja miehet kertoivat-lehden tilausmyyjälle pappilan ovella sanonut,että julkaisun nimeksi pitäisi ristitä "Miehet taistelivat ja kansa kertoi"-nimiseksi.
Tosimiehet ovat taistelijoista hiljaisimpia,joko kaatuneita ja kuopattuja tai muuten eloon jääneitä psyykkisesti sotapiruista kärsiviä ihmisraunioita..
--Suomalaesen taistelijan kotitekkoeset polottopullot ja muut niksit tekivät kyllä yhtä paljon pahhaa kuin panssarjnyrkittii,vaekka panssarnyrkeillä naapurijen eteneminenj stoppasj siihen alakuunsa..
--Kekselijäesyysj se materiaalipulassa kehitty mehtäsovankäännissä...
--Myöhän ollaan mehtäkansoo ja vaekka kaapunneissa ja kaappaloessa asutaanniin,niin mehtään ja mualle myö suvena männään ähkimään tervaskannon kuatamisessa kesämökkipalastan raevuussa eekä meistä kukkaan uo mehtään männynnä tyhyjin käsinj..suatika sieltä palatessaan...
--Niinne Juhat ja Ilikat aekojen alussakin tekj...Juha kaskenpolotossa kuokki juuren- ja kivenperkeleitään ja se Ilikka kirveellä nitisti järven jiällä sen Henrik-piispannii,että suatesj se Lutterin oppi muahan leviämmään uppiniskasen kansan nöyristämiseksi oekeeksi Herran palavelijoeksi,mihin ee kuulu suitsukkeet,pappijen kulutahiipat eekä Vatikaanin kalleuvet.......
--Siihen se partijoliikekkiin perustuu---mehtässä selevitymiseen ja lujjaan uskoon..
--Ee sillon talavisovassa ryssä pärjännä ies lumessa,vuaan aakella hyökkäsivät vodkahumalassa laajoessa rivistöessä urraata huuvellen ja meijän pojat mehtänreunasta konekivvääreillä napsivat niitä hankeen.että huopatossujen kuluku loppu siihen.
--Miten niijen Georkijan ja Mustan meren vanjat olisj suksilla pysynykkään,kun vasta Karjalassa ensimmäestä kertoo näkivät lunta?
 |
| Suomalainen konekiväärimies ja venäläinen suksipartio.Juhart 2011 |
Isäpastori piti paussin puheessaan ,mutta lausui järvisaarnaansa loppuvirkkeen:
--Työ kakarat ilikutta minua,että äedin kanssa kesämökillä minnuen kömpelyyvestä moottorj-ja koneasioessa.
--Minä kyllä ossoon suaha perämoottorinj kuusjkulumaesit mutterit pyöreeksi vaekka vängällä,mutta metässä minulla on enemmän kuin pärekopallinen käsjkookussa avviiseja seleviytymiseksj.
Noh...Jussi..aletaampas kiipeämmään vennestä rantaan ja lähetään kahtomaan noeta Linnavuoren piiloluolija...vae pelekäätkös sitä Kyöpelinvuorta,kunnin siellä Kemijön suaren Ornääsin lahessa Mustan Jaanan suaressa..Meijän oma satusetämme Topeliushan siitä niin on kertonna Välskärin kertomuksissaan,että se Jaana söej näläkäänsä suulaita ja ilikkuvia pikkulapsija ..
Partiojohtaja ja pastori yksissä tirolilaisissa nahkahousuissa lähti ainoan poikansa ja Olliloiden edellä kiipeämään kivilohkareiden välistä vuorta ylös. Jussille teki mieli kajauttaa tirolilainen jodlaus isänsä kiipeilystä,mutta malttoi mielensä.
Yhden kiven kyljessä kasvavan pihlajan oksa tarrautui kiinni isäpastorin lederhosejen henkseleihin selästä kiinni ja pastori löi aamulla ajetun leukansa oksasta irtautuakseen vuorenseinästä.
Verta alkoi valumaan noroina papin kuparinruskealle rinnustalle.
Pappa Ollila pidätteli takanaan naurunpurkautustaan ja laukaisi:
--Punertaa leuka pastorin..kuin verta niillä ois.!!
Jussi kihitti Papan kaneetista uskaliaana perään:
--Tais olla oikke Linnavuoren haltian kosto papin vuorisaarnall'..!!
Pihlajaveden rasvatyyntä pintaa pitkin kantautui erikoisten sielunvihollisten nimien potpurri aina Savonlinnan kauppatorille asti kuopiolaisen Hanna Partasen kalakukkomyyjämummon korviin.
Mummo uskoi ukkosen lähestyvän järven selältä ,alkamalla pinoamaan kalakukkoja pärevasuihinsa kiireellä.
--Ukkoselta tuntuu tännäänj olevan ihan suarnamiehen ääni kellossa!
Mummo päästi suustaan.
--Ja savolaesen vielä!
--Olisikohan se Kuopijon rovasti Pruuveltti käämässä kaapunnissa?
 |
| Hanna Partasen muikkukukko |
 |
| Eversti Baden-Powell Mafekingissä |
TUNTEMATON KOLKKAPOIKA
-------------------------------------------
"OLLOS HUOLETON, POIKAS VALVEILL' ON.."
(Vala.Unkarilainen sävelmä)
 |
| Kappalainen ja partionjohtaja |
 |
| Partionjohtaja seurakunnan pullasorsana |
 |
| Tuntematon kolkkapoika .(Kaikki kolme kuvaa Juhart 2011) |
--------------------------------------------------
Jussin isä oli kiihkeä partioliikkeen kannattaja sekä loordi Robert Baden-Powellin ihailija.
Eräänä yhdistävänä tekijänä isäpastorilla ja loordilla oli se,että B-P oli pastorin poika ja Antilla oli yksi oma papinpoika,josta yritettiin puolipakolla tehdä ensiksi kolkkapoikaa ja sitten rivipartiolaista.
Armeijakin heitä kaukaisesti yhdisti,koska isä oli reservin luutnantti ja B-P evp. kenraaliluutnantti.
Sotilaspastorilla oli joukko vapausmitaleita partiopukunsa rinnuksessa Kannaksen taisteluista ja B-P:llä mitalisadon joukossa Victoria- risti sekä brittiarmeijan nuorimman kenraalimajurin täkyt epoleteissa toisen buurisodan (1899-1902) Mafekingin pikkukaupungin puolustuksen sankarina.Pienellä puolustusjoukolla hän oli pystynyt desimoimaan ylivoimaisia buurihyökkääjiä ovelin harhautustoimin.
Kaupungin piiritys kesti 261 päivää.
Mafekingin valtauksen takana kummitteli ikävimpiä toisen buurisodan puolia,missä mm. eversti B-P:n komentamat brittijoukot saivat aikaan aikamoisia verilöylyjä.Brittiläinen lehdistö ei asiasta maininnut sanallakaan,mutta taisteluissa mukana ollut nuori rintamareportteri Winston Churchill olisi voinut muistelmissaan mainita veritöistä.
Koko sodan tappiolista kaatuneista oli lähes 70.000,joka jakaantui melko tasaisesti neljään osaan brittisotilaiden,buurisotilaiden,siviilien seka etnisten zulualkuasukkaiden välillä.Jakoa ollaan myös arvioitu lähes 20.000:een kaatuneeseen per väkiluokka.
Isäpastorilla loordin kanssa oli muitakin yhteisiä ominaisuuksia,kuten uskon pietismi , elämisen askeettisuus,luonnon tutkimus, säiden haisteleminen sekä taivaan tähtien että planeettojen tähyily .
 |
| Lord Robert Baden-Powell of Gilwell |
 |
| Eversti Baden-Powell. Mafekingin sankari esikuntineen 1900 |
Erämaissa elämisestä kummatkin tuhansia kertoja sijasivat säitä kaihtelematta laavun alle kenttävuoteensa rakovalkean tai nuotion ääreen.
Siviilielämässä pastori talvisinkin nukkui ikkuna raollaan pappilan makuuhuoneessa ja loordi oman maaseutuchaletinsa makuukamarin parvekkeella. lumituiskussa.Yhteisistä puolisojensa välisistä vuodekanssakäymisistä kummankaan partiojohtajan tapauksessa ei olla päästy todistamaan niinsanotussa lihallisten halujen muodossa,vaan pelkästään suvun jatkamisessa.
B-P:n kirkkoherraisällä oli ilmeisesti suuri vaikutus Robert-poikaansa..
Isä B-P:llä (s.1796 Stanford Hill Middlesex) oli professuuri ns.Reverend- eli pappisprofessorina Oxfordin yliopistossa,missä hän opetti filosofiaa sekä luonnontieteitä.Lisäksi hän oli erikoistunut geometriaan sekä tähtitieteeseen.
Ennen professoriuraansa hän toimi hän toimi kansliavirkailijana Kentin tuomiokapitulissa (The Holy Order of Kent) v. 1820 sekä Midhurstin kuraattorina,mikä vastannee suomalaista tuomiokapitulin asessoria.
Hän oli jäsenenä kuninkaallisessa tähtitieteellisessä yhdistyksessä (Fellow of the Royal Astronomical Science) ja kuninkaallisessa maantieteellisessä yhdistyksessä (Fellow of the Royal Geographical Society).
Professorikirkkoherra B-P harrastuksinaan soitti urkuja ja maalasi,sekä luonnosteli,jopa kolleegoistaan pilakuvia Oxfordin yliopistossa.
Hänen poikansa Robert peri isänsä piirustustaidot.
Isä-B-P oli myös kirjailija.
Hänen darwinilainen asenteensa luonnontieteiden ja uskonnon yhteen liittymisestä kehitti vuonna 1859 julkaistun kirjan nimeltään Scientific Advances with Christian Religion eli Tieteellisiä linkkejä kristinuskon kanssa.Kirja aiheutti pahennusta ja vastustusta kirkon omien kriitikkojen piirissä,jolloin B-P Seniorin haaveet piispan tittelistä kariutuivat.
B-P Senior oli neljä kertaa naimisissa.Kaksi ensimmäistä vaimoa kuoli ja viimeisestä,amiraali Smythin tyttärestä syntyi myös Robert-poika.Yhteensä Baden-Powellin jälkeläisiä oli 14 kappaletta neljästä avioliitosta.
Viimeinen vaimo Henrietta Grace os. Smyth eli vielä professorin kuoltua 54 vuotta.
B-P-sukujuuret osittain tulevat Saksan maalta,mistä Baden-nimikin vihjaa.
Samoin saksalaista sukujuurta ovat Windsorin nykyinen hallitsijasuku,joka alunperin kuului Hohenzollereiden sukuhaaraan.Vasta II maailmansodan aikana suuren kansallisen saksalaisvihan aikana Isossa-Britanniassa,kuningassuvun piti pakosta englantilaistaa sukunimensä,ja keksivät liittää pienen Windsor-sukuhaaran nimen hallitsijasukunimekseen.
 |
| Professori Powell |
Kesäleirit kyllä tuntuivat papinpojasta helpommilta,vaikka sielläkin armeijan mallisesti partiopomot santsasivat vartioita juoksemaan Riitusjärven ympäri upottavassa suomaastossa Suunto-kompassit ranteessa ja karttalaukut suovettä täynnä etsimässä rasteja,joita oltiin erivärisillä kreppipapereilla merkitty petäjien runkohin..
Talvileirit olivat rankempia kokemuksia.
Kolkkapojasta kasvettuaan oikeaksi partiopojaksi ja muutaman partiotaitomerkin neulomisella partiopusakan hihaan pappilan Jussi vedettiin hiihtolomalla mukaan hiihtovaelluksille,missä porojen sijasta partiopojat vetivät sotilasteltoilla ja kamiinoilla täyteen pakattuja ahkioita kolmisenkymmentä kilometriä umpihangessa Kiikalan Riitusjärven partiokämpälle.
Hiihtovaelluksella yövyttiin paljon paikatuissa vanhoissa sotilasteltoissa ja koettiin pakkastaivaan alla oikeata erämiesten elämää jäätyneillä eväillä ja hampparimakkaran mustiksi käristämisellä telttakamiinan päällä.
Kamina kyllä lämmitti jalkoja,mutta kipinämikon nukahdettua poikien narulla kuivuvat hiihtomonot käristyivät pohjistaan kippuraan.Vastaavanalaisesti vaeltajat heräsivät tukat jäässä teltan alta sisään puhaltavasta puhaltavasta pakkailmaista.
Isäpastori katsoi sitä vain pojankroppien karaistumiseksi..
 |
| LIPUNNOSTO RIITUSJÄRVEN TALVILEIRILLÄ 1963.JUHART 2011 |
Suomalainen partiojärjestö sekä puolustusvoimat perustuivat fyysiseen ja henkiseen masokismiin,mitkä kuulema tekivät pojista puolustuskykyisiä miehiä..Ilman hikeä,verta ja kipua ei kasveta miehiksi ja lisäksi piiskattin uskoa armeijaan sekä sen kirkkoon aitolutterilaisessa ja pietistisessä hengessä.
Itsensä verille hakkaamiseen ketjuilla Ramadanin aikaan ovat vain iranilaiset tottuneet sekä filippiinokatoliset ristiinnaulitut,saadakseen syntinsä ja rikoksensa kertaheitolla anteeksi.
Pappilan Kaisapastorska olisi savolaisena "viäräleukaisena" siihen tokaissut,että "synninannon piälle on heleppo tehä tuoreita syntejä".
Jollain tavoin sekä armeija että partioaate omassa ihanteellisuudessaan kehitti poikien kasvamista miehiksi militaristisessa displiinissä syyllisyyden tunnon,katumuksen sekä rangaistuksen päälle
 |
| B-P:n omaa taidetta. Partiolainen hyppää ennakkoluulojen portin yli. |
 |
| B-P:n omaa taidetta. Pyhä Yrjänä-partiopoika tappamassa lohikäärmettä |
TUNTEMATON KOLKKAPOIKA KESÄLEIRILLÄ
------------------------------------------------------------------
 |
| Pappila oikealla ca. 1957.,Kuvan otsikko "Palo pappilassa".Juhart 2011 |
Jussi oli valmistautunut kesäleirille lähtöön pappilan makuuhuoneessaan.
Satulareppu lojui hetekan vieressä täyteen pakattuna.
Hänen oli lukemassa putkihetekan päällä istuessaan lippukunnan omaa Lippi-partiolaislehteä,joka oli päivätty Uudenvuoden päivälle 1957.
Jussi uskoi lehden valavan häneen uutta uskoa sekä voimaa tulevan keäleirin koetuksille.
Pappilan Rummunlyöjänkadun puoleisen paraatioven edessä jyskytti Pekka Laineen viistonokka-Volvo-linjuri takaosan rahtiovien haukotellessa apposen auki ottamaan sisäänsä sotilastelttapusseja,Ylhäisten tehtaiden vanikkasäkkejä,lapioita,kirveitä sekä muonalaatikoita.Lisäksi katukiveykseltä nousi mahtava partiopoikien satulareppu- ja rinkkavuori odottamassa lastaamista.
Onnikan katollekin nostettiin osa leiritarpeista,joidenka määrästä voisi uskoa bussin lähtevän ainakin Pohjoisnavalle asti tai ainakin Lappiin..
Onnikan katollekin nostettiin osa leiritarpeista,joidenka määrästä voisi uskoa bussin lähtevän ainakin Pohjoisnavalle asti tai ainakin Lappiin..
 |
| Pekka Laineen Volvo-linja-auto. Juhart 2011. |
Lippi-lehti kirjoitti:
"Päämaja tervehtii teitä,partiolaiset!
Partiolaiset eri puolella maatamme!
Olette tällä tavalla kokoontuneet vastaanottamaan uutta partiovuotta.
Tuhannet partiolaiskumppanit omistavat ajatuksensa alkavalle vuodelle,jona voimme jatkaa toimintaamme isänmaallemme iloksi...."
Jussi heitti lehden sängylle aivan henkilökohtaisesti itselleen tarkoitetusta ilosanomasta,minkä isäpastori oli kirjoittanut laajemmin osoitettavaksi kaikille maan partiolaisille.
Isäpastorihan oli tervehdyksen itse kirjoittanut.
Hänellä olisi ollut paljon parempaa tekemistä kesämökillä poissa rivipartiolaisten lipunnostoista,marsseista,aamu-ja iltahartauksista ja vartioiden teltta-alueiden paremmuuskilpailusta .
Samanlaista komennusta hän sai jo kotona äidin äkseerauksessa,missä oma makuuhuone piti siivota,sänky laittaa armeijanmalliseksi tiiliskiveksi,hakea puita hellaan liiteristä ja kuunnella pakosta niitä ikuisia hartauksia,joita vielä jatkettiin piinassa sunnuntaisin isän pitämissä pakkojumalanpalveluksissa kauppalan kivikirkossa.
Mökillä lisäksi äiti piti omaa displiiniään jatkuvissa talkootöissä ja ne kuuliaisesti hoidettuaan,Jussi pääsi omiin touhuihinsa mökkisaaren tontilla...sellaisiin mihin vain pojan vilkas mieli usutti.
Papinpoika otti kirjahyllystään vuoden 1956 Yrjö Karilaksen Pikkujättiläisen sekä saman vuoden sinivalkokantisen Mitä-Missä-Milloin-kirjan avaamalla kummastakin vuoden automallisivut..unohtamalla itsensä kokonaan aivan muuhun maailmaan..automaailmaan...autohullu kun oli.
Kirjat hän työnsi reppunsa pohjalle,ettei isä vain löytäisi niitä,päättämällä lukea niitä teltassa illalla Airamin latuskataskulampun valossa.
Kirjat olivat täysin kerettiläistä ja modernia humpuukia isän mielestä ja aidon partioaatteen oppien vastaisia. Silti Jussi ihmetteli,että Mitä-Missä-Milloin kirjan autokatsaukset olivat toimittaneet Ilmo ja Mauri Kurki-Suonio,jotka taisivat olla läheistä sukua isän läheiselle kaverille Jatkosodasta,silloiselle sotilaspastorille ,siviilipapille ja virsientutkijalle Erkki Kurki-Suoniolle. E.Kurki-Suonio.Ilmari Krohnin poika oli ollut Iisalmen seurakunnassa pappina v.1936-52 ja 16 vuotta isää vanhempana oli ilmeisesti kannustanut häntä lukemaan teologiaa Helsingin yliopistossa v.1936. Kurki-Suoniot (Krohnit) papillisena ja musikaalisena sukuna olisivat olleet Jussille valtteina autokirjoitusten lukemiseen,isän sattuessa yllättämään poikansa jenkkiautojen hienouksien sisäänsä imemisestä Petromaxin valossa. Ilmari Krohin opastuksella isä oli oppinut liturgian laulamisen taitonsa sekä ihailunsa mieskuorojen laulantaan. Naiskuorojen kalkkunamaisesta hoilaamisesta hän ei niinkään paljon välittänyt.
Kurjeksi isä aina kutsui sotilaspappikaveriaan ja hänen herännäissaarnaajakaverinsa Aku Räty usein kävi vierailemassa pappilassa tuohikontti selässä ,kotikutoisessa sarka-asussa ja nahkalapikkaissa,joidenka voidellut pohjat narisivat ilkeästi salin puunatulla korkkimatolla.
Pappilan salin Wirth-flyygelin nuottitelineestä Jussi aina tapasi isänsä soittamasta ja polkemasta lakerikengillään kullattuja pedaaleja mustakantisesta Koraalikirjasta herännäispoljentaisia virsiä.Niistä pedaaleista isä oppi myöhemmin polkemaan ensimmäisen Volkkarinsa rullakaasutinpoljinta.
V. 1943 Erkki Kurki-Suonio oli ollut Koraalikirjatoimikunnan puheenjohtajana.
Jussi oli disleksikkona lukenut virsiopuksen kannesta "Kolarikirja".
Isän työhuoneessa soi puhelin.
Jussi harppoi äkäisenä salin poikki isän pyhäkköön,mikä antoi kuvan jostain kirkollisesta kirjamuseosta nahkaisn , kulunein sekä antikvakirjaimisin kirjanselin.
Osa huoneesta oli omistettu sotamemorabilialle. Siinä sitten kirkko ja armeija elivät sovussa rintarinnankuin Uuden Suomen pilapiirtäjä Karin kokoomuslaisen ja paksun papin kaftaanissa sotilaskypärä päässä.
Poika vastasi puhelimeen,missä kysyttiin kappalaista lapsenkastamiseen.
Jussi vastasi,ettei kappalainen ole kotona,vaan lähtenyt rintamalle...
Puhelimen luurista kuului vain keittiön kellon tikitystä ja....Klik.
STALAG 13
-----------------
Jussi lyötyään puhelinluurin kiinni jäi hetkeksi katselemaan isänsä työpajaa,missä sorvattiin saarnoja,kastajais-,vihkimis- ja siunauspuheita,jos isän kirjahyllystä löytyisi yhtään mielenkiintoista luettavaa leirille.
Kerran hän oli löytänyt vuoden 1939 Reserviupseerikoulukurssijulkaisun ja Lähetysseuran Tuolla puolen Limpopon.kirjan välistä isän ja äidin yhteisen asennusopaskirjan "Avioliiton onni".
Hän oli jäänyt lukemaan sitä vessaan lukkojen taakse ainakin tunniksi, päästämättä oven takana jalat ristissä saksaavia pikkusiskojaan sisälle.
Kirja osaksi kiihotti papinpoikaa kaikilla omituisilla voimisteluasennoilla ja yhtä lähetyssaarnaaja-asentokuvaa hän vilkkaasta mielikuvituksestaan huolimatta ei osannut yhdistää isän Lähetysseuran kirjan Tuolla puolen Limpopon kanssa..
Lähetystyön hän katsoi vain suuntautuvan Afrikan köyhille mustille,vaikkakin isä oli manaillut sunnuntaisten jumalanpalvelusten kolehtihaavien saaliista,että pakanalähetykseen tarkoitetuissa keräyksissä 70-prosenttia kolikoista oli nappeja.Jussikaan ei tajunnut,mitä lannevaatteiset antiloopin metsästäjät zulumaassa tarvitsivat nappeja...ilmeisesti korvakoruiksi taikka kenttäkoronapelin napeiksi?
Kirjan erikoiset räjäytyskuvat pappilassa erittäin harvoin oikealla nimellä mainitusta pojan ulokkeesta ja tytön kunniasta olivat Jussista kauheata katseltavaa,missä nuolia oltiin pistetty latinankielisin tekstein osoittamaan ihmisen alapään sisäkaluihin.
Jotensakin kuvat muistuttivat Kallion lihakaupan seinälle nastoilla ripustettua ja veren tahraamaa kahtia halkaistua siankuvaa,Jussin käydessä äidin lähettämänä ostamassa lasivitriinistä sormella osoittamalla sata grammaa lauantaimakkaraa.Virkkeen sata grammaa lauantaimakkaraa hän oli harjoitellut kymmeniä kertoja korttelin pituisella matkalla,kun yleensä suunsa aukaistuaan vanhempen edessä hän alkoi änkyttämään.
Sen takia hän aina osoitti etusormellaan lihatiskille ja laukaisi nopeasti ..sa-sata gram-mmaa,silmänsä tuijottaessa tappeina lihakaupan myyjättären pulskia brigittetutteja.
Kaupasta poistuttuaan hän joutui pitämään kylmää puotipaperiin käärittyä makkarasiivupakettia sepaluksensa edessä peittona. Hän oli kuullut partiossa,että vain avantoon pulahtaneella kylmä kangistaa nopeasti.
Moneksi vuodeksi papinpoika pisti isän kirjan kuvat hautumaan mielessään siihen asti,kun pääsi ensimmäisiä kertoja pyörittämään luokkaihastuksiaan yhteiskoulun teinitansseissa kainalot ja kämmenet hikisinä.Silloin vasta nuolella osoitettuun ulokkeeseen eli libidovektoriin syntyi nuolen suuntaan oikeita amppeereja.
Nyt isän kirja oli hävinnyt kirjahyllystä,mutta sen tilalle oltiin pantu körttisaarnaaja Aku Rätyn muistelmat,mitä Jussi ei halunnut ottaa leirilukemiseksi,koska oli kuunnellut kerran isän kanssa Seinäjoen herättäjäjuhlilla Aku-sedän pitkiä,mutta isälle "niin sielua keventäviä" saarnoja.
Poika päättikin panna makuuhuoneensa kirjahyllyltä reppuunsa Aku Ankka-lehden viimeisen numeron Aku ja metsäpalo.
Etsinnän lopetettuaan hän jäi katsomaan isänsä memorabiliaseinää,mistä raamien sisässä ja lasin takana marsalkka Mannerheim katseli tuimana työpöydän nurkalla seisovaa bakeliittipuhelinta puh.no 2120, ikään kuin ylipäällikkö oli odottamassa tärkeätä puhelinsoittoa kenraali Airolta Mikkelin päämajasta.
Marskin kuvan alapuolella luki :
YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY
13.4.1940
"Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!
Rauha on tehty maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha , joka Neuvosto-Venäjälle on luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelutantereen, jolle te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä pidämme kalliina ja pyhänä..."
Jussia puistatti selkäpiistä ja käsivarsien nahka meni kanalihalle tekstin verisyydestä.Marskin tiukkoja silmiä väistellen papinpoika vilkaisi seinällä roikkuvaa kivääribajonettia,sitten Rukajärven puista R-plakaattia ja sitten päiväkäskyn yläpuolella alpakkaista ristillä kärsivän Kristuksen kuvaa,missä Mestari katseli surullisesti Marskin venelakin leijonakokardiin päin.
--Ei kyl mun on parast mennä makuukammariin pakkaamaan!
Jussi mokelsi hieroessaan käsivarsiaan kuin pakkasvihurin kylmettämänä ja lähti huoneesta hakemaan reppuansa leirille lähtöä varten.
LEIRINTÄÄ STALAGISSA
---------------------------------
Jussi oli nähnyt vuonna 1953 valmistuneen Stalag 17-filmin kotikauppalan elokuvateatterissa Bio-Jännässä edellisvuonna..
Tämä Billy Wilderin ohjaama filmi kuvaa sotavankien elämää Luftwaffen Stalagissa.Pääosan esittäjänä oli William "Billy" Holden,joka näytteli kyynistä ja epäsosiaalista amerikkalaissotavankia.
Holden teki kauppaa munilla,silkkisukilla,huovilla ja savukkeilla leirin vartioiden kanssa,järjestelemällä lisäksi rottakisoja luksustavaroiden hankkimiseksi.Hän kokosi myös itselleen mahtavan tupakkavuoren yhdestä pakoyrityksen vedonlyönnistä.Holdenin näyttelemä sotavanki oli Stalagin aito Wheeler-Dealer.
Elokuvan uutena tähtenä näyttelijä Otto Preminger,joka tunnetaan neorealistisena ohjaajana 60-luvulla.
Jussi oli nähnyt Holdenin aiemmankin elokuvan A Day to Remember vuodelta 1952,missä Bill näytteli sotakirjeenvaihtajaa Korean sodassa. ja Lili Palmer honkongilaista lääkäriä.
Vasta 1990-luvulla papinpoika osasi yhdistää Holdenin ja Hongkongin yhden toisen elokuvan yhteydessä,kun hänen filippiinoalaisensa firman ostokonttorissa Riyadhissa Saudi Arabiassa naureskelivat taglishiksi eli Tagalog-Englishiksi....."William is holdin' Suzie's Kwan !" katsellessaan Sonyn Betamax-videolta Suzie Wongia.
Papinpoika oli ollut silloin jo naimisissa filippiinovaimonsa kanssa kymmenisen vuotta ja ymmärsi aika hyvin tagalogia..
Filippiinot vihjasivat v.1960 filmattuun filmiin "The World of Suzie Wong",missä honkongilaissyntyinen Susie Kwan esitti pääosaa.
Kwan tagalogiksi merkitsee suomeksi naisen "sitä" eli Jussin näkemää tytön " kunniaa" isän Avioliiton Onni-kirjassa.
Bussin takaluukut roikkuivat auki Rumpalinadun pappilan portin edessä sivulle partiolaisten ristikalottien heiluessa auton ympärillä ja katolla leirikuorman purkamisessa.
Jussi oli jäänyt seuraamaan toimia isänsä käskystä,kun hänellä ei ollut päällään partiopuseroa,minkä piti saapua postissa Helsingin Partio-Aitasta jo alkuviikolla.
Poika sai sitten luvan saapua leirille siviiliasussa ja tupsupipo päässä.Muut partiopojat kyllä naureskelivat,ettei lippukunnanjohtajan pojalla ole vaatteita,mutta isäpastori oli korottanut ääntään kuultuaan suitten suhinoita ,käskemällä pitää murinat mahassa.
Isä oli myös katsonut,ettei Jussi osallistuisi leirin toimiin kunnes sitten,kun lippukunnan toinen partiojohtaja Jorkku saapuu ovaali-ikkunaisella kuplallaan kauppalasta partiopusakka mukanaan.
Riitusjärven tiehaaraan saavuttua sotilastelttoja lastattiin vihreään seurakunnan balluunikumiseen maitokärryyn muiden muonalaatikoiden kanssa partiolaisten työnnettäväksi puolen kilometrin taipaleen lammen rantaan.Onnikan perästä poikavoimin irtaantui armeijan vanha soppatykki,joka kiinnittyi ketjuilla maitotalon notkoselkäisen tamman perään.Poikien täysien reppujen sekä rinkkojen alta vilkkui sinisiä koripallotossuja,mitkä olivat silloin suurta huutoa ja aiheuttivat umpinaisissa teltoissa jaloista potkaistuna pahemman katkun kuin yhteiskoulun voimistelusalin pukuhuoneessa.
Jussi käveli kolonnan perässä soppakanuunan katveessa väistelemässä neulasten kattamalla polulla tamman tiputtamia munkkikasoja,isäpastorin istuessa kanuunan päällä siniristipipossa,käsi otsallaan visiirinä kuin suomalaisen Vickers-panssarin komentaja, tähystelemässä sopivia leiripaikkoja metsästä.
Aikuisilla oli aina etuoikeus mukavuuksiin.
Leiriveikkojen tienviitta,josta joku nokkela oli pihistänyt yhden kapula I-kirjaimen (Liriveikot), Vittulammelle menevän tien varrella pieneni ,Jussin vilkaistessa sitä taakseen .
Viitan roskapuista kootut kirjaimet alkoivat hiljalleen muuttua pojan sisäsilmissä Stalag 13 portin puiseen kylttiin poltetuiksi kirjaimiksi.
Jussi oli itse valinnut numeron 13 fantasiavankileirilleen,koska se oli taikauskoisten epäonnen numero..
Taikaa ja uskoa,ehkä pientä valehtelua ja lisäksi pientä muunneltua totuutta tultaisiin vielä kuulemaan leirinuotioilla.
Lippukunnan toinen partiojohtaja Kasse Suominen tulisi pitämään huolen totuuden hengen vääristämiseksi suolla liitäviksi lakanapäisiksi vihulaishaamuiksi.
Se toinen partiojohtaja Jorkku taasen puhui asiat suoraan,mutta pisteli iltanuotioilla aina omiaan.kaivettuaan volkkarinsa keulapellin alta korillisen lahtelaista olutta,minkä hän raahasi lammen kylmään rantaveteen jäähtymään.
"Totuuden henki..johda sinä meitä..! ..Isäpastori iltanuotiolla aina nuotiotarinoiden jälkeen kehoitti laulamaan iltahartauden päätteeksi.
Pubereettifalsettinen poikakuoto joikasi virren niin kovaa,että naapurin kesämökillä pantiin ularadiota täysille Onni Gideonin orkestein "Hei mambon" tahtiin .
Mambo italiano
Poikakuoro lauloi telttoihinsa palatessaan Mambo italianon kirkkain eunukkiäänin lastensarjan muunnoksena.."Hei mambo..tehdäänkö Kekkosesta luuranko?"
Silloin saatiin vielä ääneen haukkua jopa tasavallan presidenttiä.
Vanhempia ihmisiä pidettiin silloin esimerkkeinä ja niiden puheet olivat täyttä totta sekä käskyjä noudatettava kirjaimellisesti..olivat ne sitten oikeata taikka vääriä..
--Pulinat rivistä pois!
Olisi aina joku vanhemmista partiojohtajista karjaissut,jos joku muodossa sattui vähänkin kuiskaamaan suunsa sivuun.
Samanlainen äkseeraus tulisi seuraamaan armeijan harmaissa eli kertauksena nuorena opitusta.
KORVENPEIKKOJA
DESANTTEJA JA VIIMEINEN PUUKOTUS
----------------------------------------------------
Vartiossa
-------------
Säveltänyt Lassi Utsjoki
Sanoittaja Elli Tuomisto
1942
"Mä vartiossa seison,nyt yössä yksinäin.
On seuranain vain tähti kirkas.Ja usein ajatukset mulla samat näin.
Oi taivaan tähti sama on sun virkas.
Te rauhas olla saatte,mä teitä vartioin,
ei tuhota voi vainolainen meitä.
Ja kentälle jos jäisin mä iäks uinumaan,
niin viime hetkelläkin muistan teitä.
Näin yksin yössä seison ja teitä muistelen.
Ja rukoilen mä suojaa puolestanne.
Te isät,äidit,veljet ja siskot rakkahat,
mä olen täällä teidän turvananne."
Lauantain iltanuotio kolkkapojille ja varttuneimmille partiopojille oli sodankokeneiden jermujen tarinointia sekä osittaista tapahtumien sekä kokemusten liioittelua.
Sodan käyneitä taikka sota-ajan kokeneita oli kourallinen lippukunnanjohtaja-pastorin lisäksi.
Partionjohtaja Kasse Suominen oli 20-luvun loppupuolella syntynyt eikä ilmeisesti ollut edes asevelvollinen talvisodan syttyessä,mutta hänen tarinansa kyllä peittasivat fantasioillaan kaikki rintamamiesten tarinat.
Jorkku Toivonen ja Alijoen Antsa olivat 30-luvulla syntyneitä vanhempia partiolaisia ja liittyivät lippukuntaan ,Antsa jo sen perustamisvuonna 1949 ja Jorkku 50-luvun alussa.
Antsa oli seurannut kolkkien sukeltelua lippukallion kylkeen väsätyltä "prykyltä" eli ponnahduslaudalta,mikä oltiin kasattu kahdesta yhteen partiolaisten solmuopin mukaisesti sidotusta männynrungosta ja ankkuroitu kalliolla kasvavan vaivaismännyn runkoon.
Ponnahduslaudalta alas kylmään lampiveteen oli viitisen metriä eikä leirillä ketkään muut uskaltaneet hypellä siitä kuin kolkat,joilla ei muutenkaan ollut mitään tajua vedenalaisista vaaroista.
Anttipastori oli kyllä käynyt sukeltamassa ennen prykyn rakentamista varmistukseksi,että lammenpohja oli turvallinen ilman mitään uppotukkeja ja kivenlohkareita.
Antsa kyllä kerran näytti sukeltamistaitojansa kelokämpän saunan viereiseltä keittiölaiturilta.
Lammen ranta oli siltä kohti matala ja hiekkapohjainen,mikä oli houkutellut sammakotkin urakalla kutemaan vedenalaisien kasvien varsille..
Lampivesi oli juomakelpoista ja usein janoiset partiolaiset koppasivat kourillaan suihinsa veden mukana muutaman siimahäntäisen sammakonpoikasenkin.
Isäpastori oli vain hekotellut perään.että kevyen kenttäkeittiön rantaravintolan menyyn kuului ruokajuoman kanssa liharuoka-annokset.
Antsa oli juossut saunanhöyryävänä silloin keittiölaiturin päähän näyttämään rannalla seisoville kolkille oikeata taitohyppysukellustaan kehumalla vielä olleensa oikea uimamaisteri.
Poikien katseet seurasivat Antsan ilmassa tekemää 90-asteista linkkua ja miesvartalon syöksymistä pää edellä rantaveteen.
Vedestä nousi Antsan verinen naama,mistä nenäluun valkoinen rusto pilkoitti.
Vettä siinä kohtaa laiturin päässä oli vain kolkkapojan vyötäröön asti.
Sen enempiä urheilusukellussuorituksia laiturilta ei enää koskaan tehty.
Isäpastori paikkasi Antsan nokan ensiaputarpeistaan sideharsolla ja rullalaastarilla.,jota Jussikin myöhemmin tulisi tarvitsemaan.
Suomisen Kasse nuotioiltojen huippukohtana kertoi aina Lapinreissuistaan.Hän oli jopa pyörällä partiokaverinsa polkenut Pesosen Pertin ja parin muutaman partiokaverin kanssa Sveitsiinkin asti..
Pertti seurakunnan puutarhurin poikana kuului myös Leiriveikkojen perustajajäseniin. Hän taas leiritulilla ei paljoakaan puhunut.vaan kähätteli naama punaisena Kassen jutuille.
Pertin harvat sanat tulivat ajatuspaussien mukana aidolla Salon murteella eikä edes kolkkapojat katsoneet häntä kovaksi ruudinkeksijäksi.Uuttera ja uskollinen Pera oli partioaatteelle sekä isäpastorille kuin suomalainen työhevonen isännälleen.
Kasse oli ollut nuorempana soukka,mutta iän mukana saanut vyörenkaita uumalleen hyvästä elämästä.
Pyöräilynsäkin hän oli jättänyt vähemmälle käyttäessään kauppalassa asioidessaan vanhaa naistenpyörää ruokakaupan ja kodin välillä.Hänen loputon ruokahalunsa oli kaikille tunnettu...miten tiernapojatkin jouluna lauloivat..."Hoo-oo vaikka sinä olet musta...oolet kaaikille tuhunnehettu..".
Leirinuotion rätistessä ja punoittaessa poikien poskilla Kasse kertoili niitä tositarinoitaan Lapin noidista,kullankaivajista sekä yhdestä kullanhuuhtojan mielenvikaisesta koirasta,joka aina selvitti päätään kelomökin seinää päin juostessaan.
Samoin hän kehui nähneensä vaelluksillaan saksalaisten itse tuhoamaa sotakalustoa Lapin soilla sekä Norjan rajan tuntumassa vuonojen pohjilla.
Hän kehoitti kolkkia ja partiopoikia olemaan valppaina vartijoina keskuudessamme vaanivista Kremlin ,CIA:n ja brittiläisen MI5:n agenteista
Kasse kehaisi tietävänsä,että aivan partioleirin takana sijaitseva Kiikalan pienkonekenttä oli ollut venäläisten desanttien tiputuspaikkana ja kuulema Neuvostoliitto käyttää sitä yhä agenttiensa maalipaikkana,koska asekätkentäjutun seulominen oli vielä kommunistisella Valpolla kesken.
Desantit olivat ottamassa kiinni kadonneita suomalaisia asekätkentäupseereja lähetettäväksi Siperiaan.
Kassen jutuista säikähtäneinä kolkat päivätouhuistaan leirillä heittivät maihin,kun Kiikalan kentältä nousi kartoituslennolle yksinäinen Piper Cup- tai Lysander-pikkukone.
Puukonkäyttötaidot kuuluivat kolkkien koulutukseen.
Isäpastori oli ostanut Helsingin Partio-Aitasta ainokaiselle pojalleen aidon veriuraisen Marttiinin lapinleukun,mitä Jussi kantoi leirillä ylväänä partiovyön lenkusta.
Puukonkäsittely oli taitoa,mitä suomalainen on aikojen alusta kehitellyt aivan taiteeksi.Puukko oli työkalu ja riistamiehen sekä kalastajan että erämiehen tärkein apuri.
Sirkuksien puukonheittäjän esitykset ovat vain halpaa kansanhuvia ja isäpastorinkin mielestä työkalun väärinkäyttöä. Kauppalan reunakorttelien katupojat puukonheitollaan lankkuaitoihin kuuluivat samaan väärinkäyttäjien kastiin,joka kasvettuaan päätyy isoimpiin puukkotöihin ja linnan kaltereiden taakse.
Puukko kuuluu suomalaismiehen asuun kädenjatkeena,mitä pitää osata käyttää järkevästi eikä viinasumujen kirvoittamana.
Näin isä oli opettanut poikaansa.
Pohjanmaalla häjyillä oli omat isot puukkonsa kolmipuukkoisessa tupessa aikuisten erimielisyyksien selvittämiseksi.
Keskikokoista puukkoa käytettiin naisväen ojentamiseksi ja sarjan pienimmällä taasen kuritettiin lapsia.
Sanotaan,että "pohoojalaanen" kulkee mieluummin puukko seljässä,kuin myöntää olleensa väärässä.
Eräänä iltapäivänä yksin jäätyään telttaan Jussi oli vetänyt leukkunsa ulos tupesta ja ihaili sitä sormellaan silittäen sen teräpuolelta.
Puukko lipsahti kahvaotteestaan ja liipaisi syvän haavan peukaloniveleen.
Nähtyän valkoisen peukalonsa ruston pulppuavan punaista hurmetta papinpoika alkoi kuulla yhä kovenevaa petäjien huminaa ja lopulta hänen silmissään katkaistiin valot pois päältä.Hiljalleen hännen aivoissa kohisi ja elämänliekki tuntui häviävän pienestä tunnelinpäästä ulos,minkä suulla valkolakanaan pukeutunut isosiipinen ihmislintu....hänen makuukamarinsa seinätaulun suojelusenkeli..oli vinkkaamassa papinpoikaa luokseen.
Äidinkin hän kuuli kuiskaavan omalla sanonnallaan:
--Kom bort..sanoi kuolema ruotsalaiselle!!
Jussi heräsi teltassaan iso sideharsotuppo peukalossaan.
Isä oli pakannut pojan repun ja Jorkun volkkari sätkätti teltan edessä lähtövalmiina viemään poikaa Kiikalan tien bussipysäkille..
Näin päättyi Jussin Stalag itsepuukotettuna.
Veitsentarjoajia papinpoika vihaa vielä tänäänkin,etenkin terä edellä.
Puukotuksestaan Jussi oli aloittamassa uutta maalla elämistä..katajaisen kansan saarella äitivääpelin komennuksessa.
Katajaisen kansan kari
-------------------------------------------
Jatkoa tuntemattomalle kolkkapojalle
"Vapaa-ajan elämä ja laiskan elämä ovat kaksi eri asiaa."
Benjamin Franklin
Patikkamatka
---------------------
Jussi laskeutui sininen jenkkikassi kädessään Pekka Laineen sinikeltaisesta bussista Salitun tienhaarassa. Tuppopeukaloaan pystyssä pitäen kuin varoitusmerkkinä hän varoi kolauttamassa sitä onnikan taitto-oveen astuessaan tomuiselle tienpenkalle.Musta Salitun tienviitta oli aina askarruttanut häntä,uskoessaan jonkun viittamaalarin joko tahallaan tai puolilukutaitoisena jättäneen yhden L-kirjaimen pois nimestä. Bussin ikkunasta hän oli kyllä seurannut olisiko Karjalohjalle menevän tien varressa yhtään Kielletty-tienviittaa.
Ei ollut,ei edes moottoriajoneuvoilla ajo kielletty-merkkiä!
Salitun kylän nimi oli jäänyt hänelle ikuiseksi mysteeriksi.
Versovana lingvistinä hän oli jopa yrittänyt löytää sanalle ruotsalaisia taikka venäläisiä sananjuuria,koska kummankin suurvallan alla suomalaiset torpparit olivat kuokkineet ja kaskenneet metsistä viljeltäviä hehtaareita.
Hän oli partioleirillä haavoittanut peukaloansa isän lahjoittamalla uudella ja terävällä lapinleukulla,mihin Marttiini-puukkosuku oli keksinyt oikean veriurankin.
Verta oli uraan tullut peukalohaavasta niin,että valkoinen nivelkin paistoi pahasti ,partiopojan päätä siniristilakin alla oikein huimatessa ja männikön suhinan lisääntyessä korvissa. Isä partiolaisten erämaassa selviytymisoppaan ja kannaksen joukkosidontapaikan ensiaputaidoilla oli pessyt pojan peukalon kenttäolosuhteissa Riitusjärven leirin sammakonpoikia kuhisevassa keittiörannassa ja sitonut sideharsolla sen paksuksi tupoksi oikein pupukorvarusetilla. Partioleirin ensiapulaukusta ei löytynyt edes bacimysiinisalvaa haavan sterilointiin,Jussin saatua vain aspiriinipillerin huuleensa isän sanoessa:
--Noh...kyllähän siitä vielä peukalon sua,muttet sinä sillä partijotaetohihamerkkejä sua puukon käätöstä tällä leirillä,että ajjaa hurraatan mopedillaenj sinut ensimmäeselle kaappalaan menevälle onnikalle Kiikalan tien varteen ja suat sieltä kaappalasta siten tokkeentua mökille äetisj hotteisiin ja käävä ostamassa kaapasta kahavit sekä nisupullat sekä ottoo postin mukkaasj..
--Ee se vasurille oekeenj käen peukalo työntekkoo haettaa siellä suaressa!
Tienhaarassa ei tälläkään kertaa ollut ketään vastassa kantoavuksi Jussin pannessa sandaalejansa toisen eteen parin kilometrin patikkamatkalle mökkisaaren vastaiseen leppärantaan.
Saaren jakoi lääninrajapyykki,minkä Turun ja Porin läänin puoleisella tontilla seisoi kaksikerroksinen hirsinen ja arboolitervattu mökki,joka sai lasiverannan kylkeensä v.1958. Mökin omistaja ja vastarannan maatilan omistaja viipurilaissyntyinen agronomi oli rakentanut viipurilaisen arkkitehtikaverinsa kanssa verannan.Kummatkin entisinä Viipurin Voimistelijoina nousivat kiepillä kurkihirren päälle naulaamaan kattolautoja,ettei naularepusta tippunut yhtäkään puolentoistatuuman kattonaulaa maahan. Agronomin sukunimi viittasi erääseen harmaaseen ja kraakkuvaan lintulajiin,josta Lauri Pohjanpään kirjoittama runokin kuvaa torkkuvan aidalla vanhan kaverinsa kanssa aidalla..
Talssatessaan santatietä pitkin ja vaihdellessaan raskasta jenkkikassia kädestä toiseen,välillä pysähtymällä lepäämään seisaaltaan ja ihmettelemään kesäluonnon seesteisyyttä Jussi kuuli kaukaa kuusimetsästä palokärjen tai tikan koputusta kelon runkoon.
--Noit lintujen nimii kyll löyttää kauppalan puhelinluettelost!
Papinpoika huudahti.
--Ja kaikk ovat tulleet Karjalast..
Niiren sukunimii on melkkes yht paljon kun ruattalaistenki... ikäänkuten kaikk korven elukat ja rantaruottalaiset olisivas muuttanee yhtten kurjaan savilaaksoon..
--Meirän hoviräätäliki on Närhen Uuno-setä ja talvel kiakkorinkis pelaa laitahyäkkääjän yks Mesikämmen jonk etunimikin on Otso ja sitt yks Oravan neiti on töiss lainastos,ja yks mun alakoulun pulpettkaver oli Tikan Kallu...
--Karhuikin löyttyy omakotialueelt ja joku Näätäkin ja Kettussii löyttyy melkken joka karunkulmast...
--Yks Susi..taik oikkestaan Suren muija on pesijän ja hiarojan Meisalan yleisess saunass...
--Siin saa joku Lindströmmi tai Lundkreeni oikken lauvantaiehttoll pää täynäs karhuviinaa naarassurelt selkkäsäs taik selänpesijäks..miten vain..
--Kaikkein erikoisin ol se Hiiren Veera,joka nykyjäs on autonpesijän Helsinkintiän Essoll..
--Vanhemma kauppalalaisek kertosiva,ettse kolkytluvull ol jelpannu semmossii onnettomii ja pualhualimattomii tytöi,joll ol käyny sellanen vahinko.
Sill ol kauppakassisas ain valmiin saippuatanko, pari pellavapyyhet ja litran peltine vesikannu,mink pohjast tul ulos sellane kumiletku..ja niill vehkkeil se pääst lapsenalup pihall..
--Eisse koskkan rahaa pyytäny,vaan joskus varttikilon paketin kaffet tai sokurii vastapalvelukseks,kun ol pula-aika..
--Jokku kauppalan pahakiäliset ja katteelliset muijat käryttiväs sen ja Veera istus linnas pari vuatt..
--Toiset sanosivat,ett Veera kyl pelast monenkin tyttären henken,ettei tarvinnu rautlankahenkareil ittesäs sorkkii ja kualla veremmyrkytykseen...
--Ei sillo eres kauppalan lasareetin pääkirurkikkan tehny aportei,kun laki kiäls..
--Nysse Veera pessee kauppalan rikkairen piilei Helsinkintän Essol...
Jussi otti jenkkikassinsa terveeseen käteensä jatkamalla patikointiaan. Hiekkatien santa kyllä tuppasi pojan avokärkisten sandaalien sisälle,koska hän kävelytyylillään kanta-astujana aina kopisteli kuuluvasti kengänkantojaan.Santahaaleiksi niitä kauppalan pojatkin kutsuivat.
Siitä kanta-astumisesta äiti joutui toistuvasti viemään pojan kenkäparit Anjalantien Hotakan juopoille suutarille korjattavaksi kumisten kantalappujen vaihtoon.
Jussi kiroillen puisteli santaa sandaaleistaan kävellessään ja potkiessaan kärjillä ojanpiennarheiniä ikään kuin koiranpaska olisi juuttunut kengänpohjaan. Äiti oli alinomaan saarnaanut hänelle hanhenmarssisesta kävelytyylistä sanomalla,että "Uot kunniin issäesj,jonka kirkkopatinat tuasen kulluu käristä varvasastujana!".
"Järellistä" maataloutta
Tunnin tuskallisen paseerauksen perästä hän viimeisen mäen päältä näki kuusirinnan välistä alhaalta salmesta Katavasaaren pannen vauhtia sandaaleihinsa viimeiselle pikataipaleelle,
Jenkkikassi oli tullut yhä raskaammaksi,jalkojen tuntuessa keitetyiltä makarooneilta,kun hän ohitti agronomin hirsisen puusuulin,minkä edusta seisoi vain ruosteinen haravakone. Edelliskesänä samanlaisella reissullaan bussilta mökille hän oli tavannut agronoomin halkaisemassa keksimällään kirvespyörällä sahattuja halkoja hellapuiksi suulin edessä. Maatilan Valmet kaksikymppinen eli piikkilanka-aidankiristäjä oli sivu-ulosotosta pyörittänyt klapikonetta letkuttavalla rättihihnalla..
Harvan kerran Jussi oli nähnyt agronomin edes hymyilevän.
Tavallisesti saarelaisten käydessä maidonhakumatkalla isännän tapasi kahvilta istumassa päärakennuksen tuvan ruokapöydän päässä puisen seinäpuhelimen alla kiroamassa huonoja elonkorjuuilmoja tai kurjaa satoa täristellessään kumiterässappaita permannolle sotkemalla.
Tupakkakin paloi filtteriin asti toisensa perästä siinä hermoilussa.
Tilalla taisi olla seudun ensimmäinen Massey-Harris-leikkuupuimurikin 50-luvulla ja traktorit vaihtuivat suuremmiksi brittiläisiin natikoihin ajan mittaan,kun naapuritiloilla työt hoidettiin hevosvetoisilla koneilla.
Maatila oli tosiaan esimerkillisesti ja viipurilaisella "järellä" hoidettu,vaikkakin säät panivat maataloudessa aina hanttiin.
60-luvun alussa Jussi kävi kesätöissä sotapyörällään kaupungin lähellä Inkereellä sijaitsevalla Jaakon maatilalla,jota hoiti rouva-agronomi ja isän entinen oppilas lyseosta .Tämä tila oli oikea edistyksellinen ja koneellistettu mallitila,vaikkakin rouvan mies ja isäntäkoulun käynyt punaniska yritti "omal pertteliläisel maalasjärel" teetti maatyöt esi-isiltään perimillään tavoilla yrittäessään päteä emäntänsä rinnalla.
Isäntä myös saituudessaan käytti kylältä värvättyä puoli-ilmaista työvoimaa,jotka Jussin lisäksi olivat puoliksi kylähulluja tai korvesta ruokapalkalla houkuteltuja erakkoja.
Tutkimuksissa ollaan päädytty tulokseen,etteivät kummassakaan taloudessa kasvatettujen kanojen munissa laadullisesti,maullisesti eikä ravinnollisesti ole suurtakaan eroa,muuuta kuin hinnassa.
Jussin yrittäessä kaverinsa kanssa ottaa kiinni tiluksen avohoitokanoja,isännän nuorin poika tuli avuksi susikoiransa kanssa. Sheefferi kyllä sai kanat kiinni hampaisiinsa,vaikkakin osaksi siipirikkoina ja valmiiksi puolikuolleina.
Koira oli kaveruksille lajissaan ensimmäinen näkemänsä pertteliläinen "kanannoutaja",vaikka jollain särkisalolaisella kalastajalla kuultiin olevan oikea "mateennoutajakoirakin".
Jussin yritellessä kotona ensiksi keittää pari kanaa painekattilassa,niiden jalat työntyivät ulos ensimmäisinä kattilan kantta avatessa. Kananliha oli niin sitkeätä,että perheen kissakin häpäisi häntäperällään ateriansa.
Jussin kaverikin oli samaa mieltä lausuessaan,että kanat olivat "ykkösvaihre mäkkeen kuolneit kuin mustalaisen hevonen".
Souetaan suareen
---------------------------------
(Savonranskaksi soudetaan saareen)
Jussi avasi hirsisuulin alapuolella rinteessä puolilahon veräjän,jonka ruostuneesta rautalankapannasta hän sai terveen käden kämmeneenzä avohaavan. Ojavedessä hän huuhteli kämmenensä imemällä sen lisäksi haavasta myrkyt pois kuin kyynpuremasta.Näin hän oli oppinut partiolaisten ensiapiuoppaasta,koskettelemalla kielenpäällä kitalakeansa ja ikeniään,ettei vain sattunut olemaan rakkoja suussa,jolloin myrkky menisi suoraan verenkiertoon ja sitten tulisi äkkikuolema.
Hän kurlasi lantalan alustasta solisevaa ojavettä suussaan kuin vademecumia kurlailtuaan.. sylkäisemällä vedet saniaisille. Verenmyrkytys tai kyynpurema hoitamatta päätyvät aina terminaalisesti.
Enemmän hän oli huolissaan peukalotupostaan,minkä alta hän tunsi oman pulssinsa vipattavan kiivaasti äidin sanojen mukaan kuin lampaansaparon.
Hän lähti jenkkikassia heilutellen talssimaan kärrytietä pitkin alas leppärantaan väistellen lehmien jättämiä polkumiinoja ja ayrshirenkarjan uteliaiden ja nuuhkivien turpien tunkeutumista liian lähelle.Lehmiä hän ei niinkään pelännyt ja oli jopa antanut kerran haassa jonkun nutipäävasikan nuolaista poskelleenkin.
Vasikan kielen nuolaus kylläkin tuntui karhealta 150:n numeron santapaperilta.
Katsellessaan mökkisaarta hän mietiskeli saaren erikoisen nimen syntyä:
--Katavasaari!
--Kuka pirus sellasen nimen on oikkeen keksiny,kun karill kasvaa enimmäkses koivui,kuusii ja mäntyi?
--Kaks piänt ja kituvaa katajaa seissoo kyll pihatanterell,mutt kalliot löyttyy vaikk geologien tutkittavaks pualen hehtaarin karill,miss veren allakin Amurannas on oikken kiviportaat kuin jossain sisäuimalass....
--Koko kylän maaperä on tunnettu mustast graniitist,mist kauppalanki hautuumaat on täynäs graniitissii hautapaasei...
--Kaissil Salitulkin vois olla jottain tekemist kivenveistämisen kans?
--Olskos niit kivii salvettu?
Saavuttuaan leppärantaan saaren keskisuomalainen suippokokkainen ja-peräinen vene oli vedettynä rantaan kaislikon kupeeseen.Pappilan lapset kutsuivat paikkaa punkkirannaksi,mistä matkatuliaisiksi voi saada vaatteisiinsa tai ostoskassiinsa vihonviimeisiä mustaperäisiä verenimijöitä,jos joutui odottamaan venettä saaresta istuessaan ventalla lepikön suojassa.
Pian Jussi kuulikin äidin tuttua löntystelyä,että maa oikein tärisi kuin buffalolauman saapuessa. Äidin elopaino oli varmaan jotain sata kiloa ja rapiat päälle ja hänen voimakkaan läsnäolonsa tunsi näkemättäkin mantereen töminästä ja kenkien läskipohjien erikoisesta vingunnasta tämän astellessa paikalle.
Jos äiti haukkui pappilan miesväkeä omituisesta kengänkulutuksesta,niin tämä osasi myös kuluttaa patinoitaan linttaan astumisellaan kengänpohjien ulkosyrjiltä. Hänen läskärinsä muistuttivat kummasti kallellaan olevilta ja melkein vettä hörppääviltä järviruuhilta.
--Noh..Jussi...uot suapununna linjurilta?
Äiti kysäisi huohottaen. Hänen kainalossaan rullalle kääritty sanomalehti oli kastunut hiestä.
--Kävväisin Arpalahessa postinhaussa...
--Noh...mittäesj uot saanna peukaloos,kun sijeharsokin on noenj likkaantunna?
--On tuas taenna issäesj olla sanitäärinä...
--Kahtelempa sinulle suaressa jonniinlaesta helepompoo työtä..
--Kaet ossoot soutoo peukalo pystyssä,kun minä pijän perrää melalla?
Jussin soutaessa peukalossa tykytti pulssi paisuvan sideharson alla,mökiltä kuuluessa ovien pauketta ja siskosten huutelua,matkaradion sammuttamisesta ja tupakoiden piilottamisesta,kun äiti näkyy tulevan jo rantaan.
Prinssi Rohkea,Davy Crockett ja Jussin jälleensyntyminen
--------------------------------------------------------------------------------------
Jussi jakeli kauppalasta tuomansa lehdet verannan kahvipöydässä,isosiskojen saadessa Kuva-Postin,Hopeapeilin sekä Elokuva-Aitan ja pikkusiskot Nakke Nakuttajan ja Aku Ankan. Äiti oli jo veneessä ottanut kauppakassista Uuden Suomen sekä Kotimaan.
Pikkusiskot riitelivät sarjakuvalehdistä repimällä toisiaan tukasta ,punaisten rusettien auettua,jolloin äiti lupasi taas kerran kirkastua eli räjähtää,jolloin verannalle laskeutui hiljaisuus tyttöjen kiltisti alkaessa vaisun lukuhetkensä. Isosiskot olivat kiivenneet yläkertaan Jussin haistaessa herkässä nenässään Pepsodentillä ja Sisupastillilla peitetyn tupakanhajun.
Jussikin istuutui pöydän päähän kaivettuaan jenkkikassin pohjalta uuden Populär Mekanikin,minkä kannessa seisoi allekkain värikuvat uudesta Ford Falconista,Chevrolet Corvairista ja Chrysler Valiantista.
Valiantin hän oli jo koeajanut takapenkillä,koska pöksytehtaan johtaja oli ottanut hänet kyytiin poikiensa kanssa heidän kesämökilleen Vilikkalaan Hirsjärven rannalle.Musta Valiant oli johtajan bisneskaverin kuopiolaisen Turon johtaja Turusen Turusta ostama uusi amerikanrauta. Valiant englanniksi käännettynä tarkoittaa rohkeata. Uuden Suomen sunnuntailehdestä Jussi aina luki Prinssi Rohkea- sarjakuvan (Prince Valiant) ensimmäiseksi. Prinssin mustasta ja kiiltävästä polkkatukasta hänen mielestään siskotkin voisivat olla hivenen kateellisia,perittyään äidiltään hiekanväriset letit,vaikka vanhimmalla kutrit hiekan rusottivat kuin viikinkitytöllä.
Jussi oli aina ollut lievästi kade pöksytehtailijan pojille,koska niiden pihaan aian saapui uusi,joskin käytetty auto,kuten viimeiseksi tummansininen Mercedes 220S. Kerran hän oli näyttänyt pitkää nenää kavereilleen,että kyllä pappilassakin ajellaan amerikanraudalla,äidin serkun Laitisen Timon saapuessa Kuopiosta vaaleanpunaisella 1953-mallisella Nash Statesmanillä kauppalaan vierailulle. Timo-setä kyllä oli muuttanut Kuopiosta Helsinkiin Pohjolan vakuutusmieheksi.
Nuorin sisko verannan kahvipöydässä vilkuili tämän tästä isoveljeään Nakke Nakuttajan ylitse,jolloin Jussi lopulta äkäisenä kysäisi:
--Mitäs piruu sää oikkes tölläät?
.
Tuhannet partiolaiskumppanit omistavat ajatuksensa alkavalle vuodelle,jona voimme jatkaa toimintaamme isänmaallemme iloksi...."
Jussi heitti lehden sängylle aivan henkilökohtaisesti itselleen tarkoitetusta ilosanomasta,minkä isäpastori oli kirjoittanut laajemmin osoitettavaksi kaikille maan partiolaisille.
Isäpastorihan oli tervehdyksen itse kirjoittanut.
Hänellä olisi ollut paljon parempaa tekemistä kesämökillä poissa rivipartiolaisten lipunnostoista,marsseista,aamu-ja iltahartauksista ja vartioiden teltta-alueiden paremmuuskilpailusta .
Samanlaista komennusta hän sai jo kotona äidin äkseerauksessa,missä oma makuuhuone piti siivota,sänky laittaa armeijanmalliseksi tiiliskiveksi,hakea puita hellaan liiteristä ja kuunnella pakosta niitä ikuisia hartauksia,joita vielä jatkettiin piinassa sunnuntaisin isän pitämissä pakkojumalanpalveluksissa kauppalan kivikirkossa.
Mökillä lisäksi äiti piti omaa displiiniään jatkuvissa talkootöissä ja ne kuuliaisesti hoidettuaan,Jussi pääsi omiin touhuihinsa mökkisaaren tontilla...sellaisiin mihin vain pojan vilkas mieli usutti.
 |
| 1956 Mitä-Missä-Milloin |
 |
| Pikkujättiläinen |
Kirjat hän työnsi reppunsa pohjalle,ettei isä vain löytäisi niitä,päättämällä lukea niitä teltassa illalla Airamin latuskataskulampun valossa.
Kirjat olivat täysin kerettiläistä ja modernia humpuukia isän mielestä ja aidon partioaatteen oppien vastaisia. Silti Jussi ihmetteli,että Mitä-Missä-Milloin kirjan autokatsaukset olivat toimittaneet Ilmo ja Mauri Kurki-Suonio,jotka taisivat olla läheistä sukua isän läheiselle kaverille Jatkosodasta,silloiselle sotilaspastorille ,siviilipapille ja virsientutkijalle Erkki Kurki-Suoniolle. E.Kurki-Suonio.Ilmari Krohnin poika oli ollut Iisalmen seurakunnassa pappina v.1936-52 ja 16 vuotta isää vanhempana oli ilmeisesti kannustanut häntä lukemaan teologiaa Helsingin yliopistossa v.1936. Kurki-Suoniot (Krohnit) papillisena ja musikaalisena sukuna olisivat olleet Jussille valtteina autokirjoitusten lukemiseen,isän sattuessa yllättämään poikansa jenkkiautojen hienouksien sisäänsä imemisestä Petromaxin valossa. Ilmari Krohin opastuksella isä oli oppinut liturgian laulamisen taitonsa sekä ihailunsa mieskuorojen laulantaan. Naiskuorojen kalkkunamaisesta hoilaamisesta hän ei niinkään paljon välittänyt.
 |
| Aku Räty.Juhart |
Pappilan salin Wirth-flyygelin nuottitelineestä Jussi aina tapasi isänsä soittamasta ja polkemasta lakerikengillään kullattuja pedaaleja mustakantisesta Koraalikirjasta herännäispoljentaisia virsiä.Niistä pedaaleista isä oppi myöhemmin polkemaan ensimmäisen Volkkarinsa rullakaasutinpoljinta.
 |
| 1941.08.15 Saarnaaja Aku Räty ja asessori Kurki-Suonio jututtamassa sotilaita jossain Kannaksella |
V. 1943 Erkki Kurki-Suonio oli ollut Koraalikirjatoimikunnan puheenjohtajana.
Jussi oli disleksikkona lukenut virsiopuksen kannesta "Kolarikirja".
Isän työhuoneessa soi puhelin.
Jussi harppoi äkäisenä salin poikki isän pyhäkköön,mikä antoi kuvan jostain kirkollisesta kirjamuseosta nahkaisn , kulunein sekä antikvakirjaimisin kirjanselin.
Osa huoneesta oli omistettu sotamemorabilialle. Siinä sitten kirkko ja armeija elivät sovussa rintarinnankuin Uuden Suomen pilapiirtäjä Karin kokoomuslaisen ja paksun papin kaftaanissa sotilaskypärä päässä.
 |
| Karin kokoomuslainen pappikarikatyyri |
Poika vastasi puhelimeen,missä kysyttiin kappalaista lapsenkastamiseen.
Jussi vastasi,ettei kappalainen ole kotona,vaan lähtenyt rintamalle...
Puhelimen luurista kuului vain keittiön kellon tikitystä ja....Klik.
STALAG 13
-----------------
Kerran hän oli löytänyt vuoden 1939 Reserviupseerikoulukurssijulkaisun ja Lähetysseuran Tuolla puolen Limpopon.kirjan välistä isän ja äidin yhteisen asennusopaskirjan "Avioliiton onni".
Hän oli jäänyt lukemaan sitä vessaan lukkojen taakse ainakin tunniksi, päästämättä oven takana jalat ristissä saksaavia pikkusiskojaan sisälle.
Kirja osaksi kiihotti papinpoikaa kaikilla omituisilla voimisteluasennoilla ja yhtä lähetyssaarnaaja-asentokuvaa hän vilkkaasta mielikuvituksestaan huolimatta ei osannut yhdistää isän Lähetysseuran kirjan Tuolla puolen Limpopon kanssa..
Lähetystyön hän katsoi vain suuntautuvan Afrikan köyhille mustille,vaikkakin isä oli manaillut sunnuntaisten jumalanpalvelusten kolehtihaavien saaliista,että pakanalähetykseen tarkoitetuissa keräyksissä 70-prosenttia kolikoista oli nappeja.Jussikaan ei tajunnut,mitä lannevaatteiset antiloopin metsästäjät zulumaassa tarvitsivat nappeja...ilmeisesti korvakoruiksi taikka kenttäkoronapelin napeiksi?
Kirjan erikoiset räjäytyskuvat pappilassa erittäin harvoin oikealla nimellä mainitusta pojan ulokkeesta ja tytön kunniasta olivat Jussista kauheata katseltavaa,missä nuolia oltiin pistetty latinankielisin tekstein osoittamaan ihmisen alapään sisäkaluihin.
Jotensakin kuvat muistuttivat Kallion lihakaupan seinälle nastoilla ripustettua ja veren tahraamaa kahtia halkaistua siankuvaa,Jussin käydessä äidin lähettämänä ostamassa lasivitriinistä sormella osoittamalla sata grammaa lauantaimakkaraa.Virkkeen sata grammaa lauantaimakkaraa hän oli harjoitellut kymmeniä kertoja korttelin pituisella matkalla,kun yleensä suunsa aukaistuaan vanhempen edessä hän alkoi änkyttämään.
Sen takia hän aina osoitti etusormellaan lihatiskille ja laukaisi nopeasti ..sa-sata gram-mmaa,silmänsä tuijottaessa tappeina lihakaupan myyjättären pulskia brigittetutteja.
Kaupasta poistuttuaan hän joutui pitämään kylmää puotipaperiin käärittyä makkarasiivupakettia sepaluksensa edessä peittona. Hän oli kuullut partiossa,että vain avantoon pulahtaneella kylmä kangistaa nopeasti.
Moneksi vuodeksi papinpoika pisti isän kirjan kuvat hautumaan mielessään siihen asti,kun pääsi ensimmäisiä kertoja pyörittämään luokkaihastuksiaan yhteiskoulun teinitansseissa kainalot ja kämmenet hikisinä.Silloin vasta nuolella osoitettuun ulokkeeseen eli libidovektoriin syntyi nuolen suuntaan oikeita amppeereja.
Poika päättikin panna makuuhuoneensa kirjahyllyltä reppuunsa Aku Ankka-lehden viimeisen numeron Aku ja metsäpalo.
Etsinnän lopetettuaan hän jäi katsomaan isänsä memorabiliaseinää,mistä raamien sisässä ja lasin takana marsalkka Mannerheim katseli tuimana työpöydän nurkalla seisovaa bakeliittipuhelinta puh.no 2120, ikään kuin ylipäällikkö oli odottamassa tärkeätä puhelinsoittoa kenraali Airolta Mikkelin päämajasta.
Marskin kuvan alapuolella luki :
YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY
13.4.1940
"Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!
Rauha on tehty maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha , joka Neuvosto-Venäjälle on luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelutantereen, jolle te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä pidämme kalliina ja pyhänä..."
Jussia puistatti selkäpiistä ja käsivarsien nahka meni kanalihalle tekstin verisyydestä.Marskin tiukkoja silmiä väistellen papinpoika vilkaisi seinällä roikkuvaa kivääribajonettia,sitten Rukajärven puista R-plakaattia ja sitten päiväkäskyn yläpuolella alpakkaista ristillä kärsivän Kristuksen kuvaa,missä Mestari katseli surullisesti Marskin venelakin leijonakokardiin päin.
--Ei kyl mun on parast mennä makuukammariin pakkaamaan!
Jussi mokelsi hieroessaan käsivarsiaan kuin pakkasvihurin kylmettämänä ja lähti huoneesta hakemaan reppuansa leirille lähtöä varten.
 |
| Marski ja sotilaspoika.Juhart 2001. |
---------------------------------
Jussi oli nähnyt vuonna 1953 valmistuneen Stalag 17-filmin kotikauppalan elokuvateatterissa Bio-Jännässä edellisvuonna..
Tämä Billy Wilderin ohjaama filmi kuvaa sotavankien elämää Luftwaffen Stalagissa.Pääosan esittäjänä oli William "Billy" Holden,joka näytteli kyynistä ja epäsosiaalista amerikkalaissotavankia.
Holden teki kauppaa munilla,silkkisukilla,huovilla ja savukkeilla leirin vartioiden kanssa,järjestelemällä lisäksi rottakisoja luksustavaroiden hankkimiseksi.Hän kokosi myös itselleen mahtavan tupakkavuoren yhdestä pakoyrityksen vedonlyönnistä.Holdenin näyttelemä sotavanki oli Stalagin aito Wheeler-Dealer.
Elokuvan uutena tähtenä näyttelijä Otto Preminger,joka tunnetaan neorealistisena ohjaajana 60-luvulla.
Jussi oli nähnyt Holdenin aiemmankin elokuvan A Day to Remember vuodelta 1952,missä Bill näytteli sotakirjeenvaihtajaa Korean sodassa. ja Lili Palmer honkongilaista lääkäriä.
 |
| The World of Suzie Wong |
Papinpoika oli ollut silloin jo naimisissa filippiinovaimonsa kanssa kymmenisen vuotta ja ymmärsi aika hyvin tagalogia..
Filippiinot vihjasivat v.1960 filmattuun filmiin "The World of Suzie Wong",missä honkongilaissyntyinen Susie Kwan esitti pääosaa.
Kwan tagalogiksi merkitsee suomeksi naisen "sitä" eli Jussin näkemää tytön " kunniaa" isän Avioliiton Onni-kirjassa.
Jussi oli jäänyt seuraamaan toimia isänsä käskystä,kun hänellä ei ollut päällään partiopuseroa,minkä piti saapua postissa Helsingin Partio-Aitasta jo alkuviikolla.
Poika sai sitten luvan saapua leirille siviiliasussa ja tupsupipo päässä.Muut partiopojat kyllä naureskelivat,ettei lippukunnanjohtajan pojalla ole vaatteita,mutta isäpastori oli korottanut ääntään kuultuaan suitten suhinoita ,käskemällä pitää murinat mahassa.
Isä oli myös katsonut,ettei Jussi osallistuisi leirin toimiin kunnes sitten,kun lippukunnan toinen partiojohtaja Jorkku saapuu ovaali-ikkunaisella kuplallaan kauppalasta partiopusakka mukanaan.
Jussi käveli kolonnan perässä soppakanuunan katveessa väistelemässä neulasten kattamalla polulla tamman tiputtamia munkkikasoja,isäpastorin istuessa kanuunan päällä siniristipipossa,käsi otsallaan visiirinä kuin suomalaisen Vickers-panssarin komentaja, tähystelemässä sopivia leiripaikkoja metsästä.
Aikuisilla oli aina etuoikeus mukavuuksiin.
Leiriveikkojen tienviitta,josta joku nokkela oli pihistänyt yhden kapula I-kirjaimen (Liriveikot), Vittulammelle menevän tien varrella pieneni ,Jussin vilkaistessa sitä taakseen .
Viitan roskapuista kootut kirjaimet alkoivat hiljalleen muuttua pojan sisäsilmissä Stalag 13 portin puiseen kylttiin poltetuiksi kirjaimiksi.
Jussi oli itse valinnut numeron 13 fantasiavankileirilleen,koska se oli taikauskoisten epäonnen numero..
Taikaa ja uskoa,ehkä pientä valehtelua ja lisäksi pientä muunneltua totuutta tultaisiin vielä kuulemaan leirinuotioilla.
Lippukunnan toinen partiojohtaja Kasse Suominen tulisi pitämään huolen totuuden hengen vääristämiseksi suolla liitäviksi lakanapäisiksi vihulaishaamuiksi.
Se toinen partiojohtaja Jorkku taasen puhui asiat suoraan,mutta pisteli iltanuotioilla aina omiaan.kaivettuaan volkkarinsa keulapellin alta korillisen lahtelaista olutta,minkä hän raahasi lammen kylmään rantaveteen jäähtymään.
"Totuuden henki..johda sinä meitä..! ..Isäpastori iltanuotiolla aina nuotiotarinoiden jälkeen kehoitti laulamaan iltahartauden päätteeksi.
Pubereettifalsettinen poikakuoto joikasi virren niin kovaa,että naapurin kesämökillä pantiin ularadiota täysille Onni Gideonin orkestein "Hei mambon" tahtiin .
Poikakuoro lauloi telttoihinsa palatessaan Mambo italianon kirkkain eunukkiäänin lastensarjan muunnoksena.."Hei mambo..tehdäänkö Kekkosesta luuranko?"
Silloin saatiin vielä ääneen haukkua jopa tasavallan presidenttiä.
Vanhempia ihmisiä pidettiin silloin esimerkkeinä ja niiden puheet olivat täyttä totta sekä käskyjä noudatettava kirjaimellisesti..olivat ne sitten oikeata taikka vääriä..
--Pulinat rivistä pois!
Olisi aina joku vanhemmista partiojohtajista karjaissut,jos joku muodossa sattui vähänkin kuiskaamaan suunsa sivuun.
Samanlainen äkseeraus tulisi seuraamaan armeijan harmaissa eli kertauksena nuorena opitusta.
 |
| Presidentti Kekkonen.Juhart 2011. |
---------------------------
"Mikki-Hiiri mättähältä mättähälle käy ja pikkujalka pilkahtaa...
"...Kompikampi,kompikampi..nyt mä panen sun poskehen.."
Mikki-Hiiri ja Korvenpeikko
Georg Malmsten
 |
| Partiojohtaja ja vaeltajat |
Jalkapartiolaiset taistelupakkaukset selässään marssivat kolonnassa metsälampea päin,mutta päätyivät kuin sotaharjoituksissa väistymään kankaalle ihan kuin oikeassa ilmavaarahälytyksessä,kauppalan isompien patukoiden tööttäillessä uusien ja vahattujen Opel Rekordien ja Ford Taunusten torvia.
Eurooppalaisilla jenkkiautoilla tuotiin pullamössöpoikia oppimaan partiotaitoja sekä selviytymistä kesäleirillä.
Moinen paraatikatselmus sai jalkapartiolaisten jälkijoukot keräämään metsätieltä autonikkunoista ulosheiteltyjä Fazerin Sinisen-suklaapapereita sekä Laku-Pekka-lakritsipatukan jämiä,
Joku marssikolonnassa murisi,että eliittiluokan partiolaiset ajetaan metsään limusiinilla ja kolmas luokka kerää niiden rikkauden symboolien roskia perässä.
Paksu-Kasse kolonnan partiojohtajana kommentoi pojan murinoille,että mielenosoittaja voisi liittyä vihreäpuseroisiin pioneereihin,minkä riveistä kuuluu samanlaisia huutoja Vappuparaateissa punalippujen alta.
Siellä tykättäisiin samanlaisesta fraseologista...
Murisija vielä uhallakin intti takaisin jostain fazerolofiasta.
--Turpa rullalle ja rulla taskuun!
Kasse kiekaisi,jolloin marssi jatkui tuppisuisena eteenpäin..
--Kyllä se muakin kaivelee,että jotkut tuodaan autoilla perille kuin jalkavammaisia...
Kasse lisäsi.
--Minä taidan antaa jalattomille pankinjohtajan pojille lisäsantsia vaikka paskariu'un teossa ja montun kaivamisessa ,jotta luulisivat kaivavansa omaa hautaansa ennen teloitusta.
--Ja sen perästä saisivat juosta lammen ympäri joka ehtoo..niinkuin iltajumpaksi...
 |
| 1957 Ford Taunus 17M |
 |
| 1958 Opel Rekord 1700 L |
Iltapäivällä leirialueen mäntymetsästä kuului kirveiden kolketta,kaarisahan kirskutusta ja kenttälapioiden kalketta.
Paikattujen sotilastelttojen keskitolppia pystytettiin vartioiden telttaplaaneilla ja pian jokaisen telttatontin ympärille oltiin kyhätty karahkoista solmuopilla karsina-aita.Ulkopuolisen silmissä näky muistutti tiibetiläistä aroyhteiskuntaa telttoineen ja hevosaitoineen.
Kauempana lammenrannassa lippukunnanjohtaja touhuili soppakanuunan äärellä hernerokan keitossa ja heittelemässä koossikalla mustapippureita pataan yhtä laajaeleisesti kuin rappari laastia tiiliseinään urakkakauhalla...
Lammen kuusikkorannoilta kaikui pastorin papusoppavirsi Kesäilta Kangasalla-sävelen mukaan.."Paneppa soppaan pippuria,,ettei se soppa happane...!" pappipartiojohtajan lausuessa jokaisen P-kirjaimen suullaan pieremällä..
Ennen iltakuutta rantaan johtavan neulaspolun tanner jytisi askeleista,pakkien kolinan ja lusikkahaarukkayhdistelmien kilinöiden myötä.
Puoliseitsemältä kanuuna oli tyhjä, samoin säkillinen vanikkaa ja pari kiloa nappimyllyllä meijerivoista sorvattuja vanikanvoiteluita oli hävinnyt sisuksiin sekä tonkallinen maitoa kaatunut janoisiin kurkkuihin.
 |
| Leiriveikkojen päämajan upseerit |
Jussi sai vihdoin partiopuseronsa niskaansa Jorkun tultua kauppalasta pahnapuhaltimellaan .Pusakka tuntui uudenkarhealta niskassa,mutta melko nopeasti sen hihavekitkin oikenivat hiestä leiritalkootöissä.
Taitomerkit vielä puuttuivat hihasta eikä papinpoika ajatellutkaan niiden ompelemisia,vaikka oli Kaisa-äidin komennuksessa joutunut opettelemaan housujensa langanpäästä roikkuvat litsinnapitkin ommella karhulangalla kiinni.
Silloin ei eletty vielä vetoketjuaikaa pöksykulttuurissa.
Jussi piti silti ompelemista naisten töinä,vaikka prässäsi housunsa ja ruudullisen tukkilaispaitansa paraatikuntoon ..tietenkin äidin käskystä.. silityslaudalla pyykkilauntaisin .
Alakoulussa hän käsityötunneilla joutui opettajansa Seija Simolan superviisauksessa virkkaamaan patalapun.
Opettajatar Jussin isosilmäisen tuloksen nähtyään käski poikaa patalapun sijasta virkkaamaan siitä vaikka sipulipussin..
Ompelun hän katsoi kuuluvan vielä naisväelle tai kerran vuodessa pappilaan tulleelle hoviräätälille Närhen Uunolle.,joka pöydällä risti-istunnassa harsoi isän sotamanttelista lapsille kevätpalttoiden aineksia.
Uuno oli jalkavammainen kävelykeppimies,jonka yhden kuihtuneen jalan varpaat tuskin ulottuivat permannolle.
Jussia aina ihmetytti Uunon taitavuus,miten kraatari neuloessaan piti suunsa yhdessä kulmassa nuppineuloja ja toisessa pilliklubia,nielaisematta niitä..
Jos Jussi oli puolitaitoinen ompelutöissä,niin isäpastorilta puuttui miesten tekniset perustyötaidot,joista aiemmin ollaan hyvänmielisesti mainittu.
Kaisapastorska oli se pappilan tekninen ihme ja pihan poikien mielestä korttelin paras puunainen,joka korjasi kaiken rikkoutuneen,oli se keittiötuolin irronnut jalka tai ruokakommuutinoven lukon vaihto.Lisäksi Kaisa vuoli Kalle-isältään perimällä hopeahelaisella kalanperkauspuukolla pojille Sherwoodin veijarien puumiekat sekä jouset.
Pastori otti hoidettavakseen huushollin helpommat työt kuten narisevien ovensaranoiden voitelun Singerin ompelukoneöljyä tippakannaulla ruikkimalla.
Papin työkaluboksi eli kenkälaatikko siivouskomerossa käsitti vain peruskalut..lattapääruuvimeisselin,hohtimet sekä kuulapäävasaran,jolla ei edes voinut vetää salin puulattiasta ylös kantojaan itsepäisesti työntäviä nauloja.
Nauloja hakatessaan lattiaan kiinni manausperkeleiden siivettäminä, korkkimatto muistutti perunamaata kuhmuineen sekä koloineen.
 |
| Kaisa puunaisena 30-luvulla .Juhart 2011. |
Partiotaidoissa sekä -johtajana pastori taas oli mestari.
Eräänä kesäkuun aamuna partiopojat pantiin vartioittain suunnistuskilpailuun Riitusjärven ympäristöön.
Kisat menivät sanamukaisesti metsään,karttalaukkujen kastuessa ja karttojen muuttuessa lukemattomiksi pakanamaan kartoiksi sekä kompassien hävitessä ranteista suonsilmiin .
Maalissa kallion päällä sijaitsevalla leirinuotio-ja komentopaikalla,mitä koristi koivuinen risti, lippukunnanjohtaja haroi tummia kiharoitaan toivottomasta tuloksesta,päättämällä olla lähettämättä yhtään vartiota valtakunnallisiin lippukuntien välisiin suunnistuskilpailuihin Pieksanmäelle tulevana syksynä.
 |
| Pastori komentokalliolla |
.
 |
| Kraatari-Uuno ja arkkiatri Paul Bernoulli sveitisläiskarjalaisessa jalkavammaisten räätälisymposiumissa pappilan mökillä |
Lippukunnanjohtaja piti puheen suunnistajille komentokalliolla:
"No poejjaat..unohtukos ne talaven opit sinne suonsilimiin?
Häviskö jollaen karttapohojonen silimistä hijen tippuessa ohtalta?
Ja että kompassittiin kattoilivat suonsilimiin?!
Ennuo elläessäen nähänä näen toevotonta poppoota paihti kerran talavisoassa,kun iivanat votkahumalassa ylittivät yhen kaaheen aakeen laakeen.
Siinä meijän konekivväärriryhymät suolaelivat parisattoo piippalakkija kettoon.
Vilttitossuva ja vihreetä manttelija olj koko tanner täännään.
Tosjtillaanteessa teille poejjaat olisj käänynnä aevan samalla laella!
Yinkysymyksnä suunnistuksessa on se,ettei jouvu eksyksiin muamerkkejä seuroomalla iliman kompassejakin.
Toinen merkittävä asija onniin se,ettee lähe juosta hölökyttelemmään silimittömästi etteenkäsin tyhymän piällikkönsä käskystä.
Josson jottaen korjattavvoo piällikön miäräyksiin,,niin on vappaus sanova taej kysyvä empimättä.
Venäläesessä komentohierakijassa ja propagandaupseerijen käskyessä ee tunneta samanlaesta demokratijaa kun meillä partiossa.
No...poejjaat...alakeepas lutviutva siitä murjottelemasta telettasaanaan ja kylyvetään pierun ja suonhajut ulos nahoesta---Mars..mars!!"
 |
| Mä vartiossa seison ja piirrän nimes lumeen...Juhart 2011. |
DESANTTEJA JA VIIMEINEN PUUKOTUS
----------------------------------------------------
Vartiossa
-------------
Säveltänyt Lassi Utsjoki
Sanoittaja Elli Tuomisto
1942
"Mä vartiossa seison,nyt yössä yksinäin.
On seuranain vain tähti kirkas.Ja usein ajatukset mulla samat näin.
Oi taivaan tähti sama on sun virkas.
Te rauhas olla saatte,mä teitä vartioin,
ei tuhota voi vainolainen meitä.
Ja kentälle jos jäisin mä iäks uinumaan,
niin viime hetkelläkin muistan teitä.
Näin yksin yössä seison ja teitä muistelen.
Ja rukoilen mä suojaa puolestanne.
Te isät,äidit,veljet ja siskot rakkahat,
mä olen täällä teidän turvananne."
 |
| Partiopoikavartio 30-luvulla |
Sodan käyneitä taikka sota-ajan kokeneita oli kourallinen lippukunnanjohtaja-pastorin lisäksi.
Partionjohtaja Kasse Suominen oli 20-luvun loppupuolella syntynyt eikä ilmeisesti ollut edes asevelvollinen talvisodan syttyessä,mutta hänen tarinansa kyllä peittasivat fantasioillaan kaikki rintamamiesten tarinat.
Jorkku Toivonen ja Alijoen Antsa olivat 30-luvulla syntyneitä vanhempia partiolaisia ja liittyivät lippukuntaan ,Antsa jo sen perustamisvuonna 1949 ja Jorkku 50-luvun alussa.
 |
| 1958 ca.Antti Leiriveikkoineen |
 |
| Antti jakamassa tehtäviä kolkkapojille Lippukalliolla |
Ponnahduslaudalta alas kylmään lampiveteen oli viitisen metriä eikä leirillä ketkään muut uskaltaneet hypellä siitä kuin kolkat,joilla ei muutenkaan ollut mitään tajua vedenalaisista vaaroista.
Anttipastori oli kyllä käynyt sukeltamassa ennen prykyn rakentamista varmistukseksi,että lammenpohja oli turvallinen ilman mitään uppotukkeja ja kivenlohkareita.
Antsa kyllä kerran näytti sukeltamistaitojansa kelokämpän saunan viereiseltä keittiölaiturilta.
Lammen ranta oli siltä kohti matala ja hiekkapohjainen,mikä oli houkutellut sammakotkin urakalla kutemaan vedenalaisien kasvien varsille..
Lampivesi oli juomakelpoista ja usein janoiset partiolaiset koppasivat kourillaan suihinsa veden mukana muutaman siimahäntäisen sammakonpoikasenkin.
Isäpastori oli vain hekotellut perään.että kevyen kenttäkeittiön rantaravintolan menyyn kuului ruokajuoman kanssa liharuoka-annokset.
Antsa oli juossut saunanhöyryävänä silloin keittiölaiturin päähän näyttämään rannalla seisoville kolkille oikeata taitohyppysukellustaan kehumalla vielä olleensa oikea uimamaisteri.
Poikien katseet seurasivat Antsan ilmassa tekemää 90-asteista linkkua ja miesvartalon syöksymistä pää edellä rantaveteen.
Vedestä nousi Antsan verinen naama,mistä nenäluun valkoinen rusto pilkoitti.
Vettä siinä kohtaa laiturin päässä oli vain kolkkapojan vyötäröön asti.
Sen enempiä urheilusukellussuorituksia laiturilta ei enää koskaan tehty.
Isäpastori paikkasi Antsan nokan ensiaputarpeistaan sideharsolla ja rullalaastarilla.,jota Jussikin myöhemmin tulisi tarvitsemaan.
 |
| 1952 ca.Antti ja Pesosen Pertti kolmantena pyörävaelluksella Riitukselle |
Pertti seurakunnan puutarhurin poikana kuului myös Leiriveikkojen perustajajäseniin. Hän taas leiritulilla ei paljoakaan puhunut.vaan kähätteli naama punaisena Kassen jutuille.
Pertin harvat sanat tulivat ajatuspaussien mukana aidolla Salon murteella eikä edes kolkkapojat katsoneet häntä kovaksi ruudinkeksijäksi.Uuttera ja uskollinen Pera oli partioaatteelle sekä isäpastorille kuin suomalainen työhevonen isännälleen.
 |
| Pertti vasemmalla ja Kasse oikealla opettamassa kolkille solmuoppia kololla 50-luvun lopulla |
Kasse oli ollut nuorempana soukka,mutta iän mukana saanut vyörenkaita uumalleen hyvästä elämästä.
Pyöräilynsäkin hän oli jättänyt vähemmälle käyttäessään kauppalassa asioidessaan vanhaa naistenpyörää ruokakaupan ja kodin välillä.Hänen loputon ruokahalunsa oli kaikille tunnettu...miten tiernapojatkin jouluna lauloivat..."Hoo-oo vaikka sinä olet musta...oolet kaaikille tuhunnehettu..".
Leirinuotion rätistessä ja punoittaessa poikien poskilla Kasse kertoili niitä tositarinoitaan Lapin noidista,kullankaivajista sekä yhdestä kullanhuuhtojan mielenvikaisesta koirasta,joka aina selvitti päätään kelomökin seinää päin juostessaan.
Samoin hän kehui nähneensä vaelluksillaan saksalaisten itse tuhoamaa sotakalustoa Lapin soilla sekä Norjan rajan tuntumassa vuonojen pohjilla.
Hän kehoitti kolkkia ja partiopoikia olemaan valppaina vartijoina keskuudessamme vaanivista Kremlin ,CIA:n ja brittiläisen MI5:n agenteista
Kasse kehaisi tietävänsä,että aivan partioleirin takana sijaitseva Kiikalan pienkonekenttä oli ollut venäläisten desanttien tiputuspaikkana ja kuulema Neuvostoliitto käyttää sitä yhä agenttiensa maalipaikkana,koska asekätkentäjutun seulominen oli vielä kommunistisella Valpolla kesken.
Desantit olivat ottamassa kiinni kadonneita suomalaisia asekätkentäupseereja lähetettäväksi Siperiaan.
Kassen jutuista säikähtäneinä kolkat päivätouhuistaan leirillä heittivät maihin,kun Kiikalan kentältä nousi kartoituslennolle yksinäinen Piper Cup- tai Lysander-pikkukone.
 |
| Marttiinin lapinleukku |
Puukonkäyttötaidot kuuluivat kolkkien koulutukseen.
Isäpastori oli ostanut Helsingin Partio-Aitasta ainokaiselle pojalleen aidon veriuraisen Marttiinin lapinleukun,mitä Jussi kantoi leirillä ylväänä partiovyön lenkusta.
Puukonkäsittely oli taitoa,mitä suomalainen on aikojen alusta kehitellyt aivan taiteeksi.Puukko oli työkalu ja riistamiehen sekä kalastajan että erämiehen tärkein apuri.
Sirkuksien puukonheittäjän esitykset ovat vain halpaa kansanhuvia ja isäpastorinkin mielestä työkalun väärinkäyttöä. Kauppalan reunakorttelien katupojat puukonheitollaan lankkuaitoihin kuuluivat samaan väärinkäyttäjien kastiin,joka kasvettuaan päätyy isoimpiin puukkotöihin ja linnan kaltereiden taakse.
Puukko kuuluu suomalaismiehen asuun kädenjatkeena,mitä pitää osata käyttää järkevästi eikä viinasumujen kirvoittamana.
Näin isä oli opettanut poikaansa.
Pohjanmaalla häjyillä oli omat isot puukkonsa kolmipuukkoisessa tupessa aikuisten erimielisyyksien selvittämiseksi.
Keskikokoista puukkoa käytettiin naisväen ojentamiseksi ja sarjan pienimmällä taasen kuritettiin lapsia.
Sanotaan,että "pohoojalaanen" kulkee mieluummin puukko seljässä,kuin myöntää olleensa väärässä.
 |
| Kauhavalainen puukko |
Puukko lipsahti kahvaotteestaan ja liipaisi syvän haavan peukaloniveleen.
Nähtyän valkoisen peukalonsa ruston pulppuavan punaista hurmetta papinpoika alkoi kuulla yhä kovenevaa petäjien huminaa ja lopulta hänen silmissään katkaistiin valot pois päältä.Hiljalleen hännen aivoissa kohisi ja elämänliekki tuntui häviävän pienestä tunnelinpäästä ulos,minkä suulla valkolakanaan pukeutunut isosiipinen ihmislintu....hänen makuukamarinsa seinätaulun suojelusenkeli..oli vinkkaamassa papinpoikaa luokseen.
Äidinkin hän kuuli kuiskaavan omalla sanonnallaan:
--Kom bort..sanoi kuolema ruotsalaiselle!!
Jussi heräsi teltassaan iso sideharsotuppo peukalossaan.
Isä oli pakannut pojan repun ja Jorkun volkkari sätkätti teltan edessä lähtövalmiina viemään poikaa Kiikalan tien bussipysäkille..
Näin päättyi Jussin Stalag itsepuukotettuna.
Veitsentarjoajia papinpoika vihaa vielä tänäänkin,etenkin terä edellä.
Puukotuksestaan Jussi oli aloittamassa uutta maalla elämistä..katajaisen kansan saarella äitivääpelin komennuksessa.
 |
| Katavasaari Juhart 2011 |
-------------------------------------------
Jatkoa tuntemattomalle kolkkapojalle
"Vapaa-ajan elämä ja laiskan elämä ovat kaksi eri asiaa."
Benjamin Franklin
Patikkamatka
---------------------
Jussi laskeutui sininen jenkkikassi kädessään Pekka Laineen sinikeltaisesta bussista Salitun tienhaarassa. Tuppopeukaloaan pystyssä pitäen kuin varoitusmerkkinä hän varoi kolauttamassa sitä onnikan taitto-oveen astuessaan tomuiselle tienpenkalle.Musta Salitun tienviitta oli aina askarruttanut häntä,uskoessaan jonkun viittamaalarin joko tahallaan tai puolilukutaitoisena jättäneen yhden L-kirjaimen pois nimestä. Bussin ikkunasta hän oli kyllä seurannut olisiko Karjalohjalle menevän tien varressa yhtään Kielletty-tienviittaa.
Ei ollut,ei edes moottoriajoneuvoilla ajo kielletty-merkkiä!
Salitun kylän nimi oli jäänyt hänelle ikuiseksi mysteeriksi.
Versovana lingvistinä hän oli jopa yrittänyt löytää sanalle ruotsalaisia taikka venäläisiä sananjuuria,koska kummankin suurvallan alla suomalaiset torpparit olivat kuokkineet ja kaskenneet metsistä viljeltäviä hehtaareita.
Hän oli partioleirillä haavoittanut peukaloansa isän lahjoittamalla uudella ja terävällä lapinleukulla,mihin Marttiini-puukkosuku oli keksinyt oikean veriurankin.
Verta oli uraan tullut peukalohaavasta niin,että valkoinen nivelkin paistoi pahasti ,partiopojan päätä siniristilakin alla oikein huimatessa ja männikön suhinan lisääntyessä korvissa. Isä partiolaisten erämaassa selviytymisoppaan ja kannaksen joukkosidontapaikan ensiaputaidoilla oli pessyt pojan peukalon kenttäolosuhteissa Riitusjärven leirin sammakonpoikia kuhisevassa keittiörannassa ja sitonut sideharsolla sen paksuksi tupoksi oikein pupukorvarusetilla. Partioleirin ensiapulaukusta ei löytynyt edes bacimysiinisalvaa haavan sterilointiin,Jussin saatua vain aspiriinipillerin huuleensa isän sanoessa:
--Noh...kyllähän siitä vielä peukalon sua,muttet sinä sillä partijotaetohihamerkkejä sua puukon käätöstä tällä leirillä,että ajjaa hurraatan mopedillaenj sinut ensimmäeselle kaappalaan menevälle onnikalle Kiikalan tien varteen ja suat sieltä kaappalasta siten tokkeentua mökille äetisj hotteisiin ja käävä ostamassa kaapasta kahavit sekä nisupullat sekä ottoo postin mukkaasj..
--Ee se vasurille oekeenj käen peukalo työntekkoo haettaa siellä suaressa!
 |
| Mökin veranta Juhart 2010 |
Tienhaarassa ei tälläkään kertaa ollut ketään vastassa kantoavuksi Jussin pannessa sandaalejansa toisen eteen parin kilometrin patikkamatkalle mökkisaaren vastaiseen leppärantaan.
Saaren jakoi lääninrajapyykki,minkä Turun ja Porin läänin puoleisella tontilla seisoi kaksikerroksinen hirsinen ja arboolitervattu mökki,joka sai lasiverannan kylkeensä v.1958. Mökin omistaja ja vastarannan maatilan omistaja viipurilaissyntyinen agronomi oli rakentanut viipurilaisen arkkitehtikaverinsa kanssa verannan.Kummatkin entisinä Viipurin Voimistelijoina nousivat kiepillä kurkihirren päälle naulaamaan kattolautoja,ettei naularepusta tippunut yhtäkään puolentoistatuuman kattonaulaa maahan. Agronomin sukunimi viittasi erääseen harmaaseen ja kraakkuvaan lintulajiin,josta Lauri Pohjanpään kirjoittama runokin kuvaa torkkuvan aidalla vanhan kaverinsa kanssa aidalla..
Talssatessaan santatietä pitkin ja vaihdellessaan raskasta jenkkikassia kädestä toiseen,välillä pysähtymällä lepäämään seisaaltaan ja ihmettelemään kesäluonnon seesteisyyttä Jussi kuuli kaukaa kuusimetsästä palokärjen tai tikan koputusta kelon runkoon.
--Noit lintujen nimii kyll löyttää kauppalan puhelinluettelost!
Papinpoika huudahti.
--Ja kaikk ovat tulleet Karjalast..
Niiren sukunimii on melkkes yht paljon kun ruattalaistenki... ikäänkuten kaikk korven elukat ja rantaruottalaiset olisivas muuttanee yhtten kurjaan savilaaksoon..
--Meirän hoviräätäliki on Närhen Uuno-setä ja talvel kiakkorinkis pelaa laitahyäkkääjän yks Mesikämmen jonk etunimikin on Otso ja sitt yks Oravan neiti on töiss lainastos,ja yks mun alakoulun pulpettkaver oli Tikan Kallu...
--Karhuikin löyttyy omakotialueelt ja joku Näätäkin ja Kettussii löyttyy melkken joka karunkulmast...
--Yks Susi..taik oikkestaan Suren muija on pesijän ja hiarojan Meisalan yleisess saunass...
--Siin saa joku Lindströmmi tai Lundkreeni oikken lauvantaiehttoll pää täynäs karhuviinaa naarassurelt selkkäsäs taik selänpesijäks..miten vain..
--Kaikkein erikoisin ol se Hiiren Veera,joka nykyjäs on autonpesijän Helsinkintiän Essoll..
--Vanhemma kauppalalaisek kertosiva,ettse kolkytluvull ol jelpannu semmossii onnettomii ja pualhualimattomii tytöi,joll ol käyny sellanen vahinko.
Sill ol kauppakassisas ain valmiin saippuatanko, pari pellavapyyhet ja litran peltine vesikannu,mink pohjast tul ulos sellane kumiletku..ja niill vehkkeil se pääst lapsenalup pihall..
--Eisse koskkan rahaa pyytäny,vaan joskus varttikilon paketin kaffet tai sokurii vastapalvelukseks,kun ol pula-aika..
--Jokku kauppalan pahakiäliset ja katteelliset muijat käryttiväs sen ja Veera istus linnas pari vuatt..
--Toiset sanosivat,ett Veera kyl pelast monenkin tyttären henken,ettei tarvinnu rautlankahenkareil ittesäs sorkkii ja kualla veremmyrkytykseen...
--Ei sillo eres kauppalan lasareetin pääkirurkikkan tehny aportei,kun laki kiäls..
--Nysse Veera pessee kauppalan rikkairen piilei Helsinkintän Essol...
 |
| Veera autonpesussa Juhart 2011 |
Siitä kanta-astumisesta äiti joutui toistuvasti viemään pojan kenkäparit Anjalantien Hotakan juopoille suutarille korjattavaksi kumisten kantalappujen vaihtoon.
Jussi kiroillen puisteli santaa sandaaleistaan kävellessään ja potkiessaan kärjillä ojanpiennarheiniä ikään kuin koiranpaska olisi juuttunut kengänpohjaan. Äiti oli alinomaan saarnaanut hänelle hanhenmarssisesta kävelytyylistä sanomalla,että "Uot kunniin issäesj,jonka kirkkopatinat tuasen kulluu käristä varvasastujana!".
"Järellistä" maataloutta
Tunnin tuskallisen paseerauksen perästä hän viimeisen mäen päältä näki kuusirinnan välistä alhaalta salmesta Katavasaaren pannen vauhtia sandaaleihinsa viimeiselle pikataipaleelle,
Jenkkikassi oli tullut yhä raskaammaksi,jalkojen tuntuessa keitetyiltä makarooneilta,kun hän ohitti agronomin hirsisen puusuulin,minkä edusta seisoi vain ruosteinen haravakone. Edelliskesänä samanlaisella reissullaan bussilta mökille hän oli tavannut agronoomin halkaisemassa keksimällään kirvespyörällä sahattuja halkoja hellapuiksi suulin edessä. Maatilan Valmet kaksikymppinen eli piikkilanka-aidankiristäjä oli sivu-ulosotosta pyörittänyt klapikonetta letkuttavalla rättihihnalla..
Harvan kerran Jussi oli nähnyt agronomin edes hymyilevän.
Tavallisesti saarelaisten käydessä maidonhakumatkalla isännän tapasi kahvilta istumassa päärakennuksen tuvan ruokapöydän päässä puisen seinäpuhelimen alla kiroamassa huonoja elonkorjuuilmoja tai kurjaa satoa täristellessään kumiterässappaita permannolle sotkemalla.
Tupakkakin paloi filtteriin asti toisensa perästä siinä hermoilussa.
Tilalla taisi olla seudun ensimmäinen Massey-Harris-leikkuupuimurikin 50-luvulla ja traktorit vaihtuivat suuremmiksi brittiläisiin natikoihin ajan mittaan,kun naapuritiloilla työt hoidettiin hevosvetoisilla koneilla.
Maatila oli tosiaan esimerkillisesti ja viipurilaisella "järellä" hoidettu,vaikkakin säät panivat maataloudessa aina hanttiin.
60-luvun alussa Jussi kävi kesätöissä sotapyörällään kaupungin lähellä Inkereellä sijaitsevalla Jaakon maatilalla,jota hoiti rouva-agronomi ja isän entinen oppilas lyseosta .Tämä tila oli oikea edistyksellinen ja koneellistettu mallitila,vaikkakin rouvan mies ja isäntäkoulun käynyt punaniska yritti "omal pertteliläisel maalasjärel" teetti maatyöt esi-isiltään perimillään tavoilla yrittäessään päteä emäntänsä rinnalla.
Isäntä myös saituudessaan käytti kylältä värvättyä puoli-ilmaista työvoimaa,jotka Jussin lisäksi olivat puoliksi kylähulluja tai korvesta ruokapalkalla houkuteltuja erakkoja.
 |
| Fordson ja Suomihumma Juhart 2004 |
Maatiloja Jussi tulisi elämässään näkemään,jopa oikean pertteliläisen Putkinotkon 70-luvulla,
missä lehmät pystyi laskemaan navetasta ravistuneiden vuorilautojen välistä.
Jussi oli silloin tv-tehtaan työkaverinsa kanssa ostamassa teuraskanoja isännältä,joka päivätöinä oli tv-tehtaan yhden mersukuorma-auton hanttimiehenä.
Kuorma-autonkuljettaja joutui viikoittain vaihtamaan hytissä vihreän wunderbaumin lantalalle haisevasta hanttimiehestä.
"Lannaksi" nimitetyn isännän kanala oli paljon edellä tulevia teollisuuskanaloita siinä,ettei kanoja löytynyt kanalasta,vaan tallin vintin kattohirsien päältä tai nokkimassa ympäri tiluksen pihapiiriä.
Kanat olivat vapaasti kasvatettuja tai miten nykyään luomutaloudessa kutsutaan "Free Range"-kanoja,joidenka munatkin kaupanhyllylä maksavat enemmän euroja kuin häkkikanojen kevennykset.Tutkimuksissa ollaan päädytty tulokseen,etteivät kummassakaan taloudessa kasvatettujen kanojen munissa laadullisesti,maullisesti eikä ravinnollisesti ole suurtakaan eroa,muuuta kuin hinnassa.
Jussin yrittäessä kaverinsa kanssa ottaa kiinni tiluksen avohoitokanoja,isännän nuorin poika tuli avuksi susikoiransa kanssa. Sheefferi kyllä sai kanat kiinni hampaisiinsa,vaikkakin osaksi siipirikkoina ja valmiiksi puolikuolleina.
Koira oli kaveruksille lajissaan ensimmäinen näkemänsä pertteliläinen "kanannoutaja",vaikka jollain särkisalolaisella kalastajalla kuultiin olevan oikea "mateennoutajakoirakin".
Jussin yritellessä kotona ensiksi keittää pari kanaa painekattilassa,niiden jalat työntyivät ulos ensimmäisinä kattilan kantta avatessa. Kananliha oli niin sitkeätä,että perheen kissakin häpäisi häntäperällään ateriansa.
Jussin kaverikin oli samaa mieltä lausuessaan,että kanat olivat "ykkösvaihre mäkkeen kuolneit kuin mustalaisen hevonen".
Souetaan suareen
---------------------------------
(Savonranskaksi soudetaan saareen)
Jussi avasi hirsisuulin alapuolella rinteessä puolilahon veräjän,jonka ruostuneesta rautalankapannasta hän sai terveen käden kämmeneenzä avohaavan. Ojavedessä hän huuhteli kämmenensä imemällä sen lisäksi haavasta myrkyt pois kuin kyynpuremasta.Näin hän oli oppinut partiolaisten ensiapiuoppaasta,koskettelemalla kielenpäällä kitalakeansa ja ikeniään,ettei vain sattunut olemaan rakkoja suussa,jolloin myrkky menisi suoraan verenkiertoon ja sitten tulisi äkkikuolema.
Hän kurlasi lantalan alustasta solisevaa ojavettä suussaan kuin vademecumia kurlailtuaan.. sylkäisemällä vedet saniaisille. Verenmyrkytys tai kyynpurema hoitamatta päätyvät aina terminaalisesti.
Enemmän hän oli huolissaan peukalotupostaan,minkä alta hän tunsi oman pulssinsa vipattavan kiivaasti äidin sanojen mukaan kuin lampaansaparon.
Hän lähti jenkkikassia heilutellen talssimaan kärrytietä pitkin alas leppärantaan väistellen lehmien jättämiä polkumiinoja ja ayrshirenkarjan uteliaiden ja nuuhkivien turpien tunkeutumista liian lähelle.Lehmiä hän ei niinkään pelännyt ja oli jopa antanut kerran haassa jonkun nutipäävasikan nuolaista poskelleenkin.
Vasikan kielen nuolaus kylläkin tuntui karhealta 150:n numeron santapaperilta.
Katsellessaan mökkisaarta hän mietiskeli saaren erikoisen nimen syntyä:
--Katavasaari!
--Kuka pirus sellasen nimen on oikkeen keksiny,kun karill kasvaa enimmäkses koivui,kuusii ja mäntyi?
--Kaks piänt ja kituvaa katajaa seissoo kyll pihatanterell,mutt kalliot löyttyy vaikk geologien tutkittavaks pualen hehtaarin karill,miss veren allakin Amurannas on oikken kiviportaat kuin jossain sisäuimalass....
--Koko kylän maaperä on tunnettu mustast graniitist,mist kauppalanki hautuumaat on täynäs graniitissii hautapaasei...
--Kaissil Salitulkin vois olla jottain tekemist kivenveistämisen kans?
--Olskos niit kivii salvettu?
 |
| Pikkusiskot venerannassa n.1957 kesällä Juhart 2011 |
Pian Jussi kuulikin äidin tuttua löntystelyä,että maa oikein tärisi kuin buffalolauman saapuessa. Äidin elopaino oli varmaan jotain sata kiloa ja rapiat päälle ja hänen voimakkaan läsnäolonsa tunsi näkemättäkin mantereen töminästä ja kenkien läskipohjien erikoisesta vingunnasta tämän astellessa paikalle.
Jos äiti haukkui pappilan miesväkeä omituisesta kengänkulutuksesta,niin tämä osasi myös kuluttaa patinoitaan linttaan astumisellaan kengänpohjien ulkosyrjiltä. Hänen läskärinsä muistuttivat kummasti kallellaan olevilta ja melkein vettä hörppääviltä järviruuhilta.
--Noh..Jussi...uot suapununna linjurilta?
Äiti kysäisi huohottaen. Hänen kainalossaan rullalle kääritty sanomalehti oli kastunut hiestä.
--Kävväisin Arpalahessa postinhaussa...
--Noh...mittäesj uot saanna peukaloos,kun sijeharsokin on noenj likkaantunna?
--On tuas taenna issäesj olla sanitäärinä...
--Kahtelempa sinulle suaressa jonniinlaesta helepompoo työtä..
--Kaet ossoot soutoo peukalo pystyssä,kun minä pijän perrää melalla?
Jussin soutaessa peukalossa tykytti pulssi paisuvan sideharson alla,mökiltä kuuluessa ovien pauketta ja siskosten huutelua,matkaradion sammuttamisesta ja tupakoiden piilottamisesta,kun äiti näkyy tulevan jo rantaan.
Prinssi Rohkea,Davy Crockett ja Jussin jälleensyntyminen
--------------------------------------------------------------------------------------
 |
| Davy Crockett.William Henry Huddle 1889 |
Pikkusiskot riitelivät sarjakuvalehdistä repimällä toisiaan tukasta ,punaisten rusettien auettua,jolloin äiti lupasi taas kerran kirkastua eli räjähtää,jolloin verannalle laskeutui hiljaisuus tyttöjen kiltisti alkaessa vaisun lukuhetkensä. Isosiskot olivat kiivenneet yläkertaan Jussin haistaessa herkässä nenässään Pepsodentillä ja Sisupastillilla peitetyn tupakanhajun.
 |
| Timo-sedän 1953 Nash Statesman Juhart 2010 |
Jussikin istuutui pöydän päähän kaivettuaan jenkkikassin pohjalta uuden Populär Mekanikin,minkä kannessa seisoi allekkain värikuvat uudesta Ford Falconista,Chevrolet Corvairista ja Chrysler Valiantista.
Valiantin hän oli jo koeajanut takapenkillä,koska pöksytehtaan johtaja oli ottanut hänet kyytiin poikiensa kanssa heidän kesämökilleen Vilikkalaan Hirsjärven rannalle.Musta Valiant oli johtajan bisneskaverin kuopiolaisen Turon johtaja Turusen Turusta ostama uusi amerikanrauta. Valiant englanniksi käännettynä tarkoittaa rohkeata. Uuden Suomen sunnuntailehdestä Jussi aina luki Prinssi Rohkea- sarjakuvan (Prince Valiant) ensimmäiseksi. Prinssin mustasta ja kiiltävästä polkkatukasta hänen mielestään siskotkin voisivat olla hivenen kateellisia,perittyään äidiltään hiekanväriset letit,vaikka vanhimmalla kutrit hiekan rusottivat kuin viikinkitytöllä.
 |
| Prinssi Rohkea |
 |
| 1960 Chrysler Valianteja Tukholman takseina |
Nuorin sisko verannan kahvipöydässä vilkuili tämän tästä isoveljeään Nakke Nakuttajan ylitse,jolloin Jussi lopulta äkäisenä kysäisi:
--Onks mull räkää poskes vai?
Sisko vastasi:
--Eikun sull valuu vert peukalostas äirin just rannas pesemäl pellavaliinall!
--Äitee..Jussil valuu vert pöytätyykill!
Äiti kiikkutuolistaan noustuaan avasi Jussin mustuneen peukalotupon lausumalla:
--Ee tämä kyllä hyvältä näätä!
--Peekalos on alakanna mätimään ja nivelkin näkkyy palajaana kunniin pässin kallo paistouunissa!
--Mee pesseen kätes Ilitarannassa ja minä puan basimyssiiniä piälle ja vaihan sitteen!
--Sitten souetaan äkäsesti Salamanesillalle kunnanliäkärille!
Äiti tömistellen meni portaikon juureen käskemään:
--Työ isommat siskot siellä ylyhäällä kutemassa puatte vuatteita piälle ja piäsette sootajiksi
viemään Jussija liäkärille!
--Minä tulen pitämään perrää!
Jussi heräsi soutumatkalla puolihorroksissa veneen trallilla pää isosiskon vekkihameella kovaan tuskaan,peukalon kolottaessa jokaisella aironvedolla ikään kuin joku olisi puukolla kaivertamassa sormirustoa irti.
Kidutus päättyi kahden kilometrin soudun päästä veneenkokan karahtaessa Salmensillan viereisen poukaman savirantaan.
Kaljupäinen ja pyöreälasinen kunnanlääkäri oli tullut ovelle aamutakissa ja tohveleissa. Ovesta samalla oli astunut kylän konstaapeli,joka käsiraudoista veti perässään siilitukkaista ja humalaista miestä,jonka toinen silmä oli muurautunut sinisenä kiinni ja otsarajasta pisti ylös musta karhulankamainen tikin pää.
--Hyvää ehttoot frouva kappalaiska!
Konstaapeli tervehti.
--Mää täsä kävin paikkauttamas tota Laaksose Anssuu,joka listis tanssilaval kanveesiin kolme poliisii..
Kunnanlääkäri istutti Jussin kerniselle tutkintapedille tutkiakseen pojan peukaloa kysymällä:
--Kukas tämän haavan on jättänyt steriloimatta?
--Ilman penisilliiniä tähän sormeen voisi iskeä verenmyrkytys sekä kuolio!
Äiti vastasi tohtorille:
--Noh ....se tuo meijän kappalaenen elikkä poejan isä se partijoleirillä sen lääkihti ja solomi harsositteellä,kun poeka vuolj puukolla peukaloonsa telettakepin sijasta.
--Ee meijän perreen miesjväjellä uo ollunna niitä teräasseijen taetoja kunniin meijän Kaappisten naesjväjellä,vaekka kappalaasen isä olj Iisalamen arkkupuuseppänä ijät ja ajat..
--Eikös siellä partioleirillä edes ollut ensiapupakkauksessa betadiiniä tai bacimysiiniä?
Tohtori uteli steriloidessaan Jussin peukaloa sairaala-alkoholiin kastetulla pumpulitukolla,Jussin kiristellessä hampaitaan vihlomisisesta.
--En minnäen tiijä niistä partijolaesten ensjapupakkauksista,mutta pastorj olj käännä läpi jonniin ensjapukurssin upseerjkoulussa.
--Se kaet kahtoo,että jumaluusopin piästotodistuksella ja sivveysopin approbaatturilla voesj myös liäkitä sielunhuavojen sijasta oekeita ruumiin huavoja..
--Enemmän se pastorj viime sovassa hoetelj jii-es-peellä kuatuneita ja lähettelj ommaesille suruadresseja...,
Tohtori vastasi tikatessaan Jussin peukaloa puolivihaisena:
Tohtori vastasi tikatessaan Jussin peukaloa puolivihaisena:
--No...kaikkien pappien ja poppamiesten lääkitykset eivät tässä ole auttaneet.
--Tikkauksen perästä annan pojan perään penisiliinipiikin!
Jussi heräsi painajaisunesta kesämökin yläkerran hirsiseinän ja äidin leveän selän puristuksesta.
Äiti oli pakoittanut pojan nukkumaan viereensä,jos korkea kuume sattuisi panemaan tämän hourailemaan. Jussi oli pannut aluksi vastaan siitä,että siskot haukkuisivat häntä mammanpojaksi,muttei vastaanpaneminen johtanut muuhun kuin tiukkaan käskyyn.
Davy Crockett,se joka aina oli miesten mies... oli unessa koputtanut Viitasaaren kirkon apupapin ovea musketin piipulla sisään pääsemiseksi.
Apupapin asunto sijaitsi kirkkolaivan jatkeessa aivan sakarstin vieressä.
Jussi oli avannut raskaan tammioven Davyn vilahtaessa sisään mokkanahkaisessa metsästysasussa ja pesukarhulakissaan,kun kirkkomaalta julman näköiset, sulkapäiset ja sotamaalatut huronit ampuivat perään nuolisateella ja muskettien paukkeella.
--Nuo huronit ovat ajaneet minua takaa Erie-järveltä saakka!
Davy sanoi hengästyksissään litistymällä sakarstin seinää vasten vilkuillessaan koristemaalausikkunasta takaa-ajajiaan pihalla.
Davy kaatoi ruutia buffalon sarvesta ja kuulia vyöllä roikkuvasta oravannahkapussistaan suustaladattavan Bessien piippuun lisätessään:
--Kanoottini upposi tuohon rantaan..
Jussi uteliaana kysäisi:
--Onkos Se Erie-järvi jossain tuolla Keiteleen takana?
Davy ei vastannut kurkkiessaan koristemaalauksen Paavalin haarojen välistä pihalle.
Hän heitti hikisenä pesukarhulakkinsa sakarstin pöydälle hopeisen ehtoolliskalkkivadin päälle sakarstin puukaminan kuumuudesta.
Syyskuun 30. päivänä 1947 Keiteleen selältä puhalsi kylmänkostea itätuuli ja huronitkin melkein puolinakuina hyppivät ripaskaa hautapaasien takana lämmitäkseen.
Tuuli vinkui kirkon peltisissä räystäyskouruissa sekoittuen huronien falsettisiin sotahuutokiljahduksiin selkäpiitä jäätävällä kakofonialla.
Jostain kaukaa järvenselän yli kumisivat sotarummut.
--Niillä on ihkauudet sinitakeilta varastetut Winchester-kivääritkin ja minä tässä vain latailen kertapanoksia vanhan Bessien suuhun!
Davy huudahti ikkunan vierustalta.
--Niillä on ylivoima!
--Kirkko voi kyllä palaa poroksi niiden tulinuolista,mutten anna periksi!
Sakarstin seinän takaa kuului naisen parkaisu:
--Tuuppas sieltä suarnateosta pijan appuun ja pane pesuvesj vattiin jo valamiiksi...lapsj tulloo...ja soetappa sakarstista kunnankätilölle..
--Noe voej Herranen aeka...lapsjvesj on jo nilikoessa!
Sakarstin kello näytti varttia vaille neljää aamulla,kun viisarit tipahtivat alas päällekkäin kello kuuden kohdalle,lasinpalojen varistessa avonaiseen kolehtihaaviin vihreäsarkaisella pöydällä.
Kelloon oli osunut Winchesterin luoti napakymppiin Junghansin merkin keskelle.
--Tais mennä lasit Limpopon pakanalähetykseen Afrikassa!
Jussi vitsaili ,vaikka pelkäsi henkensä edestä pian tulevansa skalpatuksi.
Sakarstin lyijyraamista koristelasi-ikkunaa jo hakattiin skalppaustomahawkilla Paavalin paimensauvan keskeltä...
Seinän takaa kuuli huuto:
--Hei ...lopeta nyt ihimeessä sen suarnan vässääminen...lapsen piä on jo huarukoessa!
--Sinnuenj pittäesj antoo hetj hätäkaste lapselle,kun se kätilökkiin sua polokea pyörällä pitkä matkan kirkonkylästä tällaesessa kuatosatteessa!
Jussi seurasi yhden huronin pääsulkien tunkeutumista Paavalin haarojen välistä,kun Davy löi olantakaa Bessien perätukilla tätä kalloon.
Punainen huronin hurme väritti punaisin veripisaroin vaatehengarissa kasukkakappin ovessa roikkuvan kirkkoherran valkoisen messukasukan.
Jussilta pääsi suusta isänsä ehtoollislausahdus alttarille polvistuville:
--Jeesus Kristuksen verellä minä ....
Samassa kirkon puolelta kuului siipien suhinaa,alttaritaulun arkkienkelin lentäessä ikkunan läpi edes sitä rikkomatta kirkkotarhaan,minkä yllä ihmislintu teki valkoisessa kaavussaan pari tarkastuskierrosta kuin merivartioston Lysander-pelastuskone.
Pakanalliset maaäitiään palvovat huronit heittivät ilmestyksestä maahan rukoilemaan polvilleen ylistämään uutta lintujumalaansa.
Sakarstin seinän takaa kuului naisen huudahdus:
--Se onniin poeka ja varmaan ylj viijen kilon mötikkä!
--Haeppas siitä liperit kaalassa ja vappaana seesoskelemasta se meijän keittijön kuapista kalapuntarj,niin mitataan poejan paeno!
--Tervetulloo mualimaan..Johannes...taekka Jussikshan myö voejaan alakoo sinnuu kuhtuva!
Äiti katsoi olkansa yli Jussia vilkaisemalla rannekelloaan,mikä näytti puoli viittä aamulla.
--Mittee uot jo ylyhäällä näen aekaesinj?
--Kolottaakos peukalovas vielä?
--Pua piäsj vuan tyynylle,niin kiehaatan uamukahavit kello kuuvelta.
--Kuume näättää jo laskeneen,että piäset uamulla hakkamaan hellapuita varoeksj!
Äiti oli pakoittanut pojan nukkumaan viereensä,jos korkea kuume sattuisi panemaan tämän hourailemaan. Jussi oli pannut aluksi vastaan siitä,että siskot haukkuisivat häntä mammanpojaksi,muttei vastaanpaneminen johtanut muuhun kuin tiukkaan käskyyn.
 |
| Peloton Davy Crockett |
Apupapin asunto sijaitsi kirkkolaivan jatkeessa aivan sakarstin vieressä.
Jussi oli avannut raskaan tammioven Davyn vilahtaessa sisään mokkanahkaisessa metsästysasussa ja pesukarhulakissaan,kun kirkkomaalta julman näköiset, sulkapäiset ja sotamaalatut huronit ampuivat perään nuolisateella ja muskettien paukkeella.
--Nuo huronit ovat ajaneet minua takaa Erie-järveltä saakka!
Davy sanoi hengästyksissään litistymällä sakarstin seinää vasten vilkuillessaan koristemaalausikkunasta takaa-ajajiaan pihalla.
Davy kaatoi ruutia buffalon sarvesta ja kuulia vyöllä roikkuvasta oravannahkapussistaan suustaladattavan Bessien piippuun lisätessään:
--Kanoottini upposi tuohon rantaan..
Jussi uteliaana kysäisi:
--Onkos Se Erie-järvi jossain tuolla Keiteleen takana?
Davy ei vastannut kurkkiessaan koristemaalauksen Paavalin haarojen välistä pihalle.
Hän heitti hikisenä pesukarhulakkinsa sakarstin pöydälle hopeisen ehtoolliskalkkivadin päälle sakarstin puukaminan kuumuudesta.
Syyskuun 30. päivänä 1947 Keiteleen selältä puhalsi kylmänkostea itätuuli ja huronitkin melkein puolinakuina hyppivät ripaskaa hautapaasien takana lämmitäkseen.
Tuuli vinkui kirkon peltisissä räystäyskouruissa sekoittuen huronien falsettisiin sotahuutokiljahduksiin selkäpiitä jäätävällä kakofonialla.
Jostain kaukaa järvenselän yli kumisivat sotarummut.
--Niillä on ihkauudet sinitakeilta varastetut Winchester-kivääritkin ja minä tässä vain latailen kertapanoksia vanhan Bessien suuhun!
Davy huudahti ikkunan vierustalta.
--Niillä on ylivoima!
--Kirkko voi kyllä palaa poroksi niiden tulinuolista,mutten anna periksi!
Sakarstin seinän takaa kuului naisen parkaisu:
--Tuuppas sieltä suarnateosta pijan appuun ja pane pesuvesj vattiin jo valamiiksi...lapsj tulloo...ja soetappa sakarstista kunnankätilölle..
--Noe voej Herranen aeka...lapsjvesj on jo nilikoessa!
Sakarstin kello näytti varttia vaille neljää aamulla,kun viisarit tipahtivat alas päällekkäin kello kuuden kohdalle,lasinpalojen varistessa avonaiseen kolehtihaaviin vihreäsarkaisella pöydällä.
Kelloon oli osunut Winchesterin luoti napakymppiin Junghansin merkin keskelle.
--Tais mennä lasit Limpopon pakanalähetykseen Afrikassa!
Jussi vitsaili ,vaikka pelkäsi henkensä edestä pian tulevansa skalpatuksi.
Sakarstin lyijyraamista koristelasi-ikkunaa jo hakattiin skalppaustomahawkilla Paavalin paimensauvan keskeltä...
Seinän takaa kuuli huuto:
--Hei ...lopeta nyt ihimeessä sen suarnan vässääminen...lapsen piä on jo huarukoessa!
--Sinnuenj pittäesj antoo hetj hätäkaste lapselle,kun se kätilökkiin sua polokea pyörällä pitkä matkan kirkonkylästä tällaesessa kuatosatteessa!
Jussi seurasi yhden huronin pääsulkien tunkeutumista Paavalin haarojen välistä,kun Davy löi olantakaa Bessien perätukilla tätä kalloon.
Punainen huronin hurme väritti punaisin veripisaroin vaatehengarissa kasukkakappin ovessa roikkuvan kirkkoherran valkoisen messukasukan.
Jussilta pääsi suusta isänsä ehtoollislausahdus alttarille polvistuville:
--Jeesus Kristuksen verellä minä ....
Samassa kirkon puolelta kuului siipien suhinaa,alttaritaulun arkkienkelin lentäessä ikkunan läpi edes sitä rikkomatta kirkkotarhaan,minkä yllä ihmislintu teki valkoisessa kaavussaan pari tarkastuskierrosta kuin merivartioston Lysander-pelastuskone.
Pakanalliset maaäitiään palvovat huronit heittivät ilmestyksestä maahan rukoilemaan polvilleen ylistämään uutta lintujumalaansa.
Sakarstin seinän takaa kuului naisen huudahdus:
--Se onniin poeka ja varmaan ylj viijen kilon mötikkä!
--Haeppas siitä liperit kaalassa ja vappaana seesoskelemasta se meijän keittijön kuapista kalapuntarj,niin mitataan poejan paeno!
--Tervetulloo mualimaan..Johannes...taekka Jussikshan myö voejaan alakoo sinnuu kuhtuva!
Äiti katsoi olkansa yli Jussia vilkaisemalla rannekelloaan,mikä näytti puoli viittä aamulla.
--Mittee uot jo ylyhäällä näen aekaesinj?
--Kolottaakos peukalovas vielä?
--Pua piäsj vuan tyynylle,niin kiehaatan uamukahavit kello kuuvelta.
--Kuume näättää jo laskeneen,että piäset uamulla hakkamaan hellapuita varoeksj!
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti