lauantai 20. syyskuuta 2014

1947--Pappilan Jussin syntymävuosi automaailmassa.1.


3:n ikäkauden Jussit vuosina 1949,1966 ja 2014
Juhart 2005


V.1947 oli kulunut kaksi vuotta Pariisin rauhasta,jolloin Eurooppa alkoi hiljalleen nousemaan raunioista polvilleen,joskin vaivalloisesti.
Suomessa elettiin säännöstelykorttiaikaa ja itsekin sain 30.9.1947 syntyneenä oman korttini,jolla äitipastorska sai ostaa Viitasaaren kirkonkylän osuuskaupasta lihaa,voita,sokeria,maitoa,juustoa..ehkä kahviakin,josta oli kova pula. Herakles-kahvilaiva oli tuonut Turun satamaan 24.2.1946 2,5 tonnia kahvia Etelä-Amerikasta,osan lastista sisältäessä lääkkeitä sekä tupakkaa,josta jälkimmäiselle isäpastorilla oli kova tupakannälkä,etenkin kunnon aromikahvikupillisen jälkeen..
Jos Suomessa kärsittiin säännöstelyajasta vielä 50-luvun alkuun,niin Brittien saarilla korttiaika kesti paljon pitempään 1950-luvun puoliväliin saakka.
Suomessa kärsittiin lisäksi autopulasta,autokannan ollessa enimmäkseen sotaa edeltävää ja sodasta palautettua sekä puukaasuttimilla liikkuvaa kalustoa.
Uusia 1946-mallisia autoja tavattiin vain Helsingissä ulkomaisten suurlähetystöjen autoina.
Britannian melkein koko autotuotantokin meni vientiin maan jälleenrakennuksessa.
Suomeen niitä brittiautoja alettiin saada 40-luvun lopulla tuontilisenssien helpotuttua.

1939. Frans Koskenmäen Salon
Automyynti Oy.
1939 Ford Sussex ja Ford
Prefect
Brittiautot v.1947 olivat enimmäkseen vanhahtavia sotaa edeltävistä malleista kohennettuja versioita.
Kotikauppalani brittiautokanta oli sinä vuonna enimmäkseen v,1939 tai sitä vanhempaa britti-Ford-kantaa, kuten Y Fordeja,Ford Prefectejä ja Ford Angliaa,joista Angliaa britit valmistivat vanhalla korilla Ford Popularina uuden 1953-esitellyn Anglia-Prefect-malliston rinnalla v,1961 asti.
Yhtenä esimerkkinä maahantuoduista 1947-48 muista brittihenkilöautoista omien bongausteni mukaan 50-luvun alussa oli musta Austin 16,joka 60-luvulla myöhemmin liikkui aluesairaalan pääkirurgin poikien "kartsa-autona" punaiseksi maalattuna,isonnetuin takaikkunoin ja oravanhäntä radioantennista.

1952 Torin bussiasema ja 1947 Fordson
Thames
Juhart 2012
Suomen kuorma-autopulaan maahan tuotiin osaksi uusia ja kunnostettuja Fordson Thames 7V-tylppänokkia,joita omassa kotikauppalassanikin liikkui useita oikeanpuolisin ohjauspyörin.
Uusia Austin K2- ja Bedford O-sarjan kuorma-autojakin saatiin kauppalan sora- ja santa-ajoon muutama kappale.Ne,samoin kuin Fordson Thamesit olivat sotaa edeltäviin malleihin pohjautuvia kuormureita.
Bedford O-sarjan kuorma-autoalustoille (1947-48) Suomessa koritettuja linja-autoja vanhalla kauppatorin linja-autoasemalla ennen v.1953 näin parisen kappaletta: yhden sinikeltaisen  Pekka Laineen Salo-Suomusjärvi ja toisen punaruskean Halikon Piirimielisairaalan (Märynummi).

Pappilassa isän työhuoneen liljatapettiseinällä katseli kolme silmäparia  tuoreen virallisen apulaisen saarnan valmistusta : Marski ja arkkipiispa Salomies lasitetuista raameista sekä niiden keskellä kärsivä Kristus alpakkaiselta ristiltä.
Marskin autoista tiesin jotain silloisten ja vanhempien lehtikuvien perusteella.
Paremmmin kyllä tunnistin presidentti J.K. Paasikiven 1952-mallisen mustan AA-1-rekisterisen Cadillacin,joka joskus ajoi kauppalan läpi Turkuun.

Marskin 1938 Packard Twelve

Marskin MB 770F Pullman
Offener Tourenwagen

Marskin 1946
Cadillac Series 75
Marsalkka Mannerheim valtionhoitajana piti  asti virka-autonaan 1938-mallista Packard Twelve  Touring Limousinea vuoteen 1944 saakka,erottuaan toimestaan terveydellisistä syistä.
4.6.1942 Hileriltä saamaansa 75-vuotisyntymäpäivälahja-autoaan 1939 Mercedes-Benz 770F Offener Tourenwagen Pullmania Marski ei käyttänyt virassaan ulkopoliittisista syistä.Se myöhemmin päätyi v.1947 Tukholmaan parin nuoren tukholmalaisen teinipojan "raggariautoksi".Eräässä ruotsalaisessa pallonivelkaupassa se myytiin Amerikkaan,missä samanlaista Grosser Mercedes-avoautoa useat automuseot ovat kehuskelleet A. Hitlerin autoksi svastikalipuin lokasuojissa. V.1951 Mannerheimin Mersu esitti pääosaa Rommelin (James Masonin) autona Erämaan kettu-filmissä.Oikea Rommelin Afrikan Korps Mercedes 770K-virka-auto ei oikeasti ollut Pullman-mallia,jos pilkkuja mennään viilailemaan,vaan tavallinen Offener Tourenwagen-malli.Marskin Grosser Mercedes Pullmanissa oli myös lokasuojissa varapyöräkotelot.
Kenttämarsalkka Rommelin toinen MB 770K länsirintamalli ja,mitä Liittoutuneen kanadalaisen pilotin Spitfire Mk9 ampui ja Rommelin saatua hätäkässä neljä kallonmurtumaa,oli tavallinen Grosser MB 770K,jonka amerikkalaiset lopuksi evakuoivat ja maalasivat sen kylkiin US Armyn tähdet.
Kenttämarsalkan käytössä oli voinut olla pari muitakin ns. "houkutuslintuautoa",kuten A.Hitlerillä sala-ampujien huijaamiseksi,koska alakuvan englantilaisessa tekstissä lukee "..One of Rommel's Mercedes 770K Staff Cars.."
Erämaan kettu-filmin ohjaaja Henry Hathaway ei ollut yhtä tarkka Rommelin autovalinnassa kuin saksalaissyntyinen näyttelijä-elokuvaohjaaja Ernst Lubitsch.Lubitsch valitettavasti kuoli v.1947. Eräässä ohjaamassaan sotafilmissä hän oli keskeyttänyt saksalaisen panssarivaunukohtauksen,koska hänen mielestä vaunun komentajalla ei ollut aitoja saksalaisia Zeiss-kiikareita kaulassaan.Filmipropseista piti löytää oikea kiikari realistiseempaan kuvaukseen.

1944.Yksi Rommelin 1938 MB
770K
US Armyn tähdin ja
väreissä

Mannerheimin Mersun jäljistä Ruotsissa kertoo eräs västeråsilainen Clas Lundberg 40-luvulta,jolloin hän oli nähnyt sen pikkugossina:
--Pikkukundina näin Mercedesin Västeråsin Isolla torilla.
Se oli kaikista isoin näkemäni henkilöauto.Mannerheim oli saanut v.1941 (1942 korjaus) talvella Mercedes-Benz 770F-kabrioletin syntymäpäivälahjaksi Hitleriltä.
Mitä tämä suurin loistoauto teki Västeråsin torilla v.1947 tai 1948?
Aanailin kyllä jostain yhteydestä Mannerheimin ja Åke von Sydowin perheen välillä.(Mannerheim-investointiyhtiö DeltaNordic.Mannerheim Industries.Åke von Sydow taas on västeråsilainen onkamasiiniekspertti.)
Se voisi olla myös sattumaakin.
Luultavasti valtio oli pakko-ottanut Mannerheimin Mercedesin Marsalkan maksamattomista verorästeistä Ruotsiin.
Auto sitten myytiin Eskilstunaan ja sitten USA:n osana kuulalaakerikaupassa ja siellä se myytiin jälleen yhdelle huvipuiston omistajalle,joka piti autoa näytillä Lancasterissa.Pennsylvaniassa Dutch Wonderland-huvipuistossa.
Mutta..mitä teki Hitlerin lahja-auto Marsalkalle Västeråsissa?
Marskin MB 770F sivulta



Marskin 1939 Chrysler Imperial
Marsalkan kuuluisa 1939 Chrysler Imperial Limousine samoin oli kadonnut jäljettömiin sodan jälkeen ja jossain maaseudulla sen uskottiin olleen maalaispirssinä.Useampia samanlaisia,joskin lyhyempiä 1939 Chrysler Royal-malleja maaseudulla pidettiin sodan jälkeen pirsseinä.
V.1948 Marski osti uuden Cadillac 75 Series Limousinen.
Arkkipiispa Salomiehen auton Jussi otti vastaan vasta varttuneempana autobongaajana v.1954 pappilan piispantarkastuksessa.Jussi tarkasti arkkipiispan auton,joka oli musta Mercedes-Benz 170V.
Alpakkainen ja kärsivä Kristus puolestaan oli kulkenut apostolinkyydillä.

Amerikan markkinat

General Motors


1948 Cadillac Fleetwood Series 75
Cadillac
--------------

Marskin 1948-mallinen Cadillac Series 75,kuten melkein kaikki muut sodan jälkeen valmistetut jenkkiautot ,oli tekniikaltaan ja muodoiltaan ehostetumpi ja kromitetumpi v.1942-malli..
1941:n joulukuun 7. päivän Pearl Harborin japanilaishyökkäyksen perästä USA oli julistanut sodan Japanin keisarikunnalle.1942 jäi viimeiseksi sotaa edeltäväksi merkkivuodeksi kaikille amerikkalaisille autovalmistajille.


1949 Cadillac Coupe
Deville Series 62
Vasta 1949 Cadillacit saivat peräänsä sota-aikaisen P-38 Mustang-hävittäjän sivuvakaimesta kopioidut sievät siivennypykät,jotka 1950-luvun loppuun mennessä tulisivat kasvamaan automaailman suurimmiksi ja vulgaarisimmiksi pyrstöiksi.Vain v.1951 Kaiser Henry J Corsair osasi apinoida Cadillacia pienillä siivenaluilla.








1959.
Perniöläinen 1947-52 Chevrolet k-a venäläisen
Gaz-rekkavaunun perässä
Chevrolet
-------------

1950 ca.Suomalainen 1947
Chevrolet
Stylemaster omakotitalo-
rakennustyömaalla
General Motorsin v.1941 esittelemä B-korisarja (Chevrolet,Pontiac,Oldsmobile,Cadillac) jatkui tuotannossa v.1946 ja v.1947 Chevrolet Fleetmaster-malliston kalleimmasta ja viistoperäisestä Aerosedanista tuli myyntimenestys.
Halvempi Chevrolet-malli oli Stylemaster.
Suomen kamarallekin saatiin muutama 1947-48 4-ovinen Fleetmaster ja parisen Aerosedania,joista yhtä Mobilisti-lehdessä julkaisun alkuajoilla yritettiin elvyttää.Ruostuneen korin paikkauksessa kuitenkin sattui pahoja mittavirheitä,projektin jäätyä omituisella tavalla unholaan.
1949 GM:n korisarja uusiutui täysin Chevrolet Fleetmasterin muuttuessa DeLuxe Stylelineksi ja pelkän Masterin Deluxeksi.
V.1950 kauppalan pirssitolpille ilmestyivät ensimmäiset Chevrolet Deluxe Stylelinet 1949 Ford Customien seuraksi,joskin Suomeen oltiin tuotu jo v.1949 Chevrolet-mallejakin.

Leaving Haynes...
1947 Chevrolet Sedan Delivery
Juhart 2004


1947 Chevrolet Fleetmaster
Itsekin pääsin poseeramaan v.1958 Ämmänsaaren lossilla 1950 Chevrolet DeLuxe Stylelinen etusiipeä vasten yhteen Kodak Brownie-laatikkokamerakuvaan. Kuva näkyy blogini profiilikuvassa ylhäällä.
Ihkauusia 1949-mallisia Chevrolet Stylelinejä en koskaan nähnyt kauppalassa,mutta omissa fantasioissani olin maalannut sellaisen
E et J Leinon omistajien Torikadun residenssin pihaan koekilvissä.
Kauppalassa Leinon residenssiä kutsuttiin Päämajaksi ja me pappilassa asuimme Rummunlyöjänkadulla aivan Leinon liesitehtaan varjossa aitanaapureina.

Leinon lukaali ja 1949 Chevrolet Styleline
Juhart 2005
Särkisalon Linjan 1948 Chevrolet
Kotikauppalan kuorma-autopulaan Perniöntien Perhelässä asuva autoilija Y.Kanko oli ostanut upouuden vihreän 1947-52 Chevrolet kuorma-auton vanhemman tummanvihreän 1942-1946-mallisen krominokka-Chevroletin rinnalle. Se oli sodan jäkeen uusin kuormuri kauppalassa,mutta niitä kyllä ostettiin maaseudullekin muutama.Eräs ympäristöpaikkakuntalainen linja-autoyrittäjä Särkisalon Linja oli korittanut samanlaisen 1948 Chevroletin onnikaksi.
1947-52 Chevrolet k-a.Y.Kanko v.1954
Axelssonin talouskaupan pihassa vuokra-ajossa



Marttilan 1947 Studebaker Champion
Juhart 2004
Studebaker ja Tucker

V.1947 amerikkalaisissa autoissa vain Studebaker oli esitellyt täysin uuden Raymond Loewyn suunnittelustudion muotoileman Studebaker Commander-Champion-mallistonsa.Erikoisella kaarevalla ja tuulilasimaisella takaikkunallaan Studebakeria jenkit naureskelivat siitä,etteivät tienneet oliko auto menossa taikka tulossa.
Pappilan Jussin naapuriin Torikatu 2:teen Marttilan taloon ilmestyi uusi retuliinin värinen 1947 Studebaker Champion 4-door sedan papinpojan ihailtavaksi. Marttiloilla oli myös sotaaedeltävä tummansininen ja valkopölykapselinen 1935 Opel Olympia pihatallissa.Samanlainen 1935 Opel Olympia oli ollut Jussin äidin autona Iisalmen maalaiskunnan Kauppisten maatilalla.
Herb and Lorna and Studebaker
Champion
Juhart 2005

Tucker Corp.
joulukortti
Toinen vallankumouksellinen ja takamoottorinen auto Tucker oli syntynyt paperille joulukuun 31. päivä 1946 Auburn-Cord-Duesenberg-suunnittelijan Alex Tremulisin kynästä.Tuotantovaikeuksien ja kolmen Detroitin suuren,Fordin,Chryslerin ja GM:n vastaanpanosta huolimatta Preston Tucker esitteli v.1947 maaliskuussa täyden aukeaman lehtikuvan uudesta Tucker 48-mallista,jonka voimanlähteenä peräkontissa hyrräsi Franklinin ilmajäähdytteinen ja modifioitu 5.47-litrainen O-335 lentokonemoottori.
51 prototyyppiautoa tuli kokoonpanonauhalta ulos,Tuckerin rohkean ja innovatiivisen yrityksen kaaduttua oikeudenkäynneistä ja poliittisesta painostuksesta.

1947 Ford
Ford ,Mercury ja Lincoln

Ford Motor Company samoin ehosteli sodanjälkeisiä mallejaan v.1947,joskin jo vuodesta 1945 asti sen suunnittelukonttorissa oltiin muovailtu savimalleja Studebakerilta värvättyjen muotoilijoiden käsissä uudeksi v.1949 ja vallankumoukselliseksi "Kenkälaatikko"-Fordiksi.
1947 Ford- ja Mercury-mallit samaten olivat jatkoa sotaa edeltäville v.1942-malleille uusin kromimaskein.1948-mallit olivat melko samannäköisiä 1947-mallien kanssa Fordilla pienin kromiehostuksin.Osa 1947 1/2-malleista myytiin 1948-mallisina kromimaskien punaratojen poistolla ja pyöreiden parkkivalojen laskemisella etulyhtyjen alle.Aikaisemmat parkkivalot sijaitsivat kromimaskin yläpuolella lokasiivessä.1947 Fordin kuutoskone sai 5 lisähevosvoimaa eli yhteensä 95hp,joka paljoakaan ei alittanut sivuventtiili-V8:n tehoa.
Uusin tulokas 1947-mallistoon oli Sportsman-puukylkinen avomalli.
Chryslerillä samalla tavoin pantiin puuta kylkeen Cross and Country-mallistossa.
Tom McCahill vuoden 1947 elokuun Mechanix Illustratedin koeajossa kysyi itseltään,erosiko v.1947 Fordit sekä Mercuryt paljoakaan 1946-malleista ja onko niihin lisätty mitään uutta.
Vastaus:
-Ei!
--Eivätkä ne ole parempiakaan ja niihin ollaan pantu vähemmän kuin ennen..
--Minulla on ystäviä Ford Motor Companyssä ja uskoisin,etteivät he pidä artikkelistani,mutta koska työskentelen vain lukijoille,tulen raportoimaan asioista sellaisina kuin itse olen ne havainnut.
--Esimerkiksi sekä uudessa Fordissa että Mercuryssä ollaan dollareita säästetty muutamassa paikassa edellisvuoden malliin verraten.
--Esimerkiksi 1947 Ford Super Deluxen pienet tuuletusikkunat avataan sormella ulos työntämällä,toisin kuin ennen kammella,ja voidaan vain odotella onnea,että ne pysyvät auki..

1958
Kemiöläinen 1946 Luunokka-Ford
Strömman kanavan tienoilla
Uusia amerikkalaisia 1946-47 Ford-kuorma-autoja tuli kauppalaan muutama kappale paikallisille autoilijoille.Kyseessä olisi voinut olla myös Ford Francen valmistamat Ford "Luunokka"-kuorma-autot,koska käsiini eräästä Lammijärven kesämökin ulkohuussin seinästä repäisin suveniiriksi ranskankielisen Ford-kuorma-autosarjamainoksen.Luunokaksi taikka Keltanokaksi ammattiautoilijat kutsuivat niitä luunkeltaiseksi maalatuista maskirivoistaan.
1947-48-malliset Fordit sekä Mercuryt Suomessakin tulivat melko harvinaisiksi,muutaman päätyessä taksiliikenteeseen sekä yksityiskäyttöön ja osa Helsingissä ulkomaisten suurlähetystöjen autoiksi.
Pieneen tulevaan pappilan Jussin kotikauppalaan savijokilaaksossa niitä ei kylläkään tullut yhtään kappaletta edes pirssikoppeja kaunistamaan.Viimeisinä sotaa edeltävinä takseina v.1947 tolpalla seisoivat 1939 Chevrolet Master Deluxet.

1947 Ford Deluxe Helsingin
mannerheimintiellä
Vasta v.1948 syksyllä kauppala sai pirssitolpilleen upouudet 1949 Ford Custom-pirssit.
1947-48 Mercury-malleja ei kauppalaan tullut yhtään.
Vasta v.1949 maahantuonnin vapauduttua ainakin yksi harmaa neliovinen Mercury ostettiin yksityiskäyttöön. 50-luvulla sitä ajoi sanomalehtitoimittaja Tähtinen,ilmeisesti toisena omistajana.
Kauppalan Lincoln-kanta keskittyi vain 1939-mallisiin Lincoln V12 Zephyreihin,joita löytyi vain parisen kappaletta liikenteessä vielä 1947.Kuuluisin oli kauppias Siiri Jännärin Lincoln Zephyr.Toinen kauppalan Lincoln Zephyreistä samoin oli siirtynyt yhden ammattiautoilijan käyttöön yksityisautoksi.

1950
Marjo Nikkasen isän 1939
Lincoln V12 Zephyr ja 1935
Chevrolet Master
Zephyrin V12-moottori oli kuuluisa keittämisestään,joka useimmiten johtui jäähdytinveden ilmalukosta liian pienien jäähdytyskanavien takia moottorilohkossa.Lisäksi kampikammion tuuletus oli riittämätöntä,öljyn jähmettyessä,mikä aiheutti sylinteriputkien kieroutumista sekä männänrenkaiden rikkoutumista. Asiaa oltiin korjattu v.1938 hydraulisin venttiilinostimin.Vasta v.1942 eteenpäin moottoreista tuli luotettavia,Moni 1936-39 Lincolnin moottori oli leikannut kiinni kansitiivisteiden palaessa jäähdytysongelmista ja osaan oltiin vaihdettu jopa Fordin vanhempi sivuventtiili-V8 hintaisan moottoriremontin sijasta. V.1936-1939 Zephyrin V12-moottorin tilavuus oli 4.4-litraa ja tehoa vain 110hp ja vasta 1940 tilavuutta lisättiin 4.8-litraan (292 kuutiotuumaa).Moottori otettiin uudelleen käyttöön 1946-48 Lincolneihin.

1946 Lincoln mainos
1946 Presidentti J.K. Paasikivi kutsuttuna Suomen Automobiiliklubin kunniajäseneksi sai lahjaksi Ford Motor Companyltä Lincoln V12 -auton,jota hän kuulema käytti vain yksityisautona.Uutta autoa pidettiin harvinaisena sotaa seuranneina vuosina.Kuten monille muille Suomen presidenttien ja valtiovallan loistoautolle oli käynyt,valtio myi ne vanhentuneena kalustona huutokaupassa yksityisomistajille.Moni päätyi lauluautoksi ja lahoamaan loppuunajettuna sekä varojen puutteesta.Paasikiven Lincoln oli päätynyt Porin seudulle viimeiseen lepoonsa,kunnes se 80-luvulla pelastettiin entisöitäväksi Helsingin nyt jo lopetettuun automuseoon.
Samanlainen 1946-48 V12 Lincoln näkyi suomalaisissa autolehdissä mainospiirtäjän tussikynällä tehdyssä Pakkasakku-mainoksessa.
Marskin 1938 V12 Touring Limousine samoin oli päätynyt Kökarin saarelle yhden kalastajan kanakopiksi kirveellä pätkittynä,että olisi mahtunut sillipaattiin merimatkalle.Onneksi auto oltiin myöhemmin pelastettu ja entisöity.

Plymouth,Dodge,Desoto ja Chrysler


1947 Plymouth Special
Deluxe
Plymouth

1946-47 Plymouth P15 Deluxea eikä Special Deluxea ei näkynyt montaakaan Suomen teillä,jollei joku "Ameriikan haaleilta" kotimaahan palannut amerikansuomalainen Michiganin Ypsilantista olisi sattunut tuomaan sellaisen muuttoautonaan. Plymouthin korimalli juontui samaten vuodelta 1942.
1946 käynnistys tapahtui jo starttiavaimesta eikä ajajan pitänyt sohia kengällään enää starttinappulaa lattiasta eikä hanskakädellään kojelaudan alta.Samoin käsiryypyn vetonappula puuttui kojetaulusta.
Plymouthin perusvoimanlähteenä oli 217-kuutiotuumaninen-95hp-sivuventtiilikuutonen.
Pappilan eräs Savosta Amerikkaan muuttanut "Amerikan tantta" asui Ypsilantissa lähettämällä sodan päätyttyä isäpastorille Marshall-apuna Pointersin piipputupakkaa ja pappilan kakaroille Hershey-suklaata.Jossain pienessä mustavalkoisessa ja rosoreunaisessa mustavalkofotossa tantta seisoi 1946-mallisen Plymouth Special Business Coupen vieressä talonsa autotallin edessä.
Ensimmäiseen sodanjälkeiseen ja metallinvaaleanvihreään 1949 Plymouth Special Deluxe-pirssin kyytiin pääsin monasti Fammu-tädin Myllymäen mökkimatkoille.
Koriltaan 1949-50 Plymouthit olivat modernisoituneet hivenen verran,joskin Chrysler-merkeille tyypilliset etu- ja takalokasuojat vielä pullistelivat sotaa edeltävässä ajassa.
1949 Plymouth Special Deluxe



1947 amerikkalainen D24 Dodge
Deluxe
Dodge ja Desoto

Plymouthia lukuunottamatta kaikissa muissa Chrysler-konsernin autoissa oli Fluid-Drive-vaihteensiirto,missä vauhtipyörä oltiin vaihdettu nestekytkimeksi,minkä vaihteiden valinta tapahtui kuin automaattilaatikossa.Systeemi oli halvempi,yksinkertaisempi ja tehokkaampi kuin muut 40-luvun täysiautomaattiset vaihdelaatikot. Jos katselee vanhoja katukuvia 40-lukuisesta New Yorkista,liikenteestä löytyy paljon Dodge D24- ja Desoto S11-takseja.
1947 Waters-taksifirman
Desoto-korjaamo
Chrysler-mallisto ei koreiltaan näyttänyt silmäähivelevältä,mutta Briggs-koritehtaan kori oli lujatekoinen.Ottamalla huomion New Yorkin taksien 24-tuntisen ympärivuorokautisen käytön helteessä ja pakkasessa,alituisen pysähtymisen ja lähtemisen huonosti hoidetuilla kaduilla ja minimaalisen "Barn Timen" eli lepoajan talleilla,voidaan todeta,että Chrysler-malliston taksit jättivät jälkeensä todellisen testamentin lujuudestaan ja laadustaan 10 vuoden käyttöajaltaan.
Kuten Chryslerillä ja Plymouthilla Dodge sekä Desoto jatkoivat v.1946 1942-pohjaisen malliston tuotantoa vuoteen 1949 saakka,vaihtamalla vain mallinimikkeitä v.1946 ja 1947 lopuilla.ajankohtaiseen rekisteröimiseen saamiseksi.
1948-malleja valmistettiin vielä  vuoden 1949 ensimmäisinä kolmena kuukautena,jolloin niitä kutsuttiin v.1949 ensimmäiseksi sekä toiseksi sarjaksi,ensimmäisen 1949-sarjan oikeastaan oltua 1948-malliston jatketta.

1948 Dodge Custom ClubCoupe

1941 Desoto Sky-View-taksi.Waters-
taksifirma
Dodge-merkki erosi paljolti Amerikassa ja Kanadassa tehtyjen autojen välillä,etenkin vientimalleissa.Amerikan markkinoiden Dodget olivat D-24-malleja Deluxe- ja Custom-kuoseissa;
Custom Club Coupessa,Sedanissa sekä 7-paikkaisessa Sedanissa,joista jälkimmäisiä Sedaneja myös valmistettin Kanadassa.Lisäksi D-25-malleja valmistettiin kummassakin maassa.
D-25 oli oikeastaan P15 Plymouth maskiltaan ja kilveltään ja sen merkkinimike oli vättämätöntä Chryslerien Kanadan myyntiverkoston jakauduttua Chrysler-Plymouth- sekä Dodge-Desoto-haaroihin.
Kanadan Dodge-diilerit tarvitsivat edustuksekseen halvan ja suurella tuotantokapasiteetillä valmistetun merkin kilpailussa pysyäkseen.Näin D-25 Dodge Plymouthin vaatteissa tuli pysymään listoilla v.1959 saakka.
1957 Desoto Diplomat HT Plymouth-siivin
1959 filmissä Kovaa peliä Pohjolassa

Suomeenkin niitä saatiin melkoinen määrä 50-luvulla.Osa niistä olisi voinut olla kotoisin ruotsalaiselta nyköpingiläiseltä ANA-tehtaalta ja osa Rotterdamin AMAG-tehtaalta.V.1948 lisäksi sveitsiläinen AMAG-tehdas ryhtyi kokoamaan Plymoutheja ja Dodgeja.

1957 Desoto Firesweep
Juhart 2005
Itseänikin silloin hämäsivät 1957-malliset mustat poliisi-Desotot,joiden peräevät olivat kotoisin Plymouthista samoin,kuten Desoto-Musta Maijat.jotka oikeastaan olivat syvänsinisiä Dodge Panelvanejä.
1946-48-malliset Dodget olivat harvalukuisia ja yhden kuraisen 46-48 Dodgen ainakin muistan kadun varresta syysmarkkinoiden ajalta.

Senaikaiset Desotot taasen olivat silmistäni täysin kadoksissa.
Samoin 40-lukuiset isot Chryslerit.

jatkuu..

Ei kommentteja: