 |
| 2014 heinäkuu Washington D.C. kännykkäkaista |
Sain Vodaphonen tilistäni tarpeeksi.
Indoaksenttisen puhelinmyyjän pitkän painostuksen takia päädyin Vodaphonen tilikäyttäjäksi ja lahjana sain Nokian perusmallin 520:n kaupan päälle.Kuukausimaksun piti olla 35 puntaa...
Aiemmin minulla oli Vodaphonen ns. Top-Up SIM-kortti.jota latasin viikottain Sony Ericksonin Xsperiaani 10:llä punnalla.
Jopa Newsagenttini eli kulman lehtikauppias intialaiskenialainen Paul Jetson kehoitti minua avaamaan Vodaphonen tilin,koska viikottainen rahan lataaminen tulee kalliimmaksi.
Kaikki ei mennytkään niin kuin innokas indoaksenttinen puhelinmyyjä lupaili.
Vodaphone alkoi laskuttamaan direct debitillä tiliäni aluksi 40:llä punnalla ja sitten 50:llä punnalla kuukausittain enkä ollut edes käyttänyt laitetta kuin 2 kertaa kuukaudessa invataksin soittoon vaimon hemodialyysikeikoille Newhamin sairaalaan.Muut puhelut olin tehnyt BT:n eli British Telephonen lankapuhelimella.
Manilasta vieraileva nuorin tyttäreni tsekkasi mobiililaitteestani oliko laskujen suuruus johtunut maksullisista Appseistä,joita lopultakaan ei löytynyt enkä ollut edes käyttänyt sillä Internetiäkään,koska yleensä kollaan sitä läppäristä kotona enkä bussin penkiltä,kuten kaikki muut lontoolaiset matkustajat.
Lisäpiinaksi sattui,ettei tililläni sattunut olemaan varankeja Vodaphonen Direct Debitiin,koska kuukausikarhunnat alkoivat tapahtumaan eri päivinä kuin alkuperäisesti Vodaphone oli ilmoittanut,jolloin postiluukusta tipahti karhukirje 87 punnalle ja uhkaus tilin lopettamiseksi ja lisäksi,että maksuhäiriöni voisi vaikuttaa luotonsaantiini.
Onneksi en koskaan ole eläissäni päätynyt yhteenkään luotto-ostokseen ,vaikka pankkini on tarjonnut jopa VISAn luottokorttiakin moneen otteeseen,joten Vodaphone veti asiasta todellisen Vodaperän (Vodahan on venäjäksi vettä).,,vain 87 punnan tähden,jonka maksoin kulman Kuninkaallisessa Bengalipostissa postisiirtona karhufirmalle.
Posti kyllä veloitti 10 puntaa postisiirrosta ja kirjeen rekisteröinnistä 6 puntaa,mutta pidin kulunkia tähdelliseksi,koska muina maksuoptioina oli luvan myöntäminen karhufirmalle Direct Debitiin tai pankkisiirtona suoraan niille. En halunnut yhtään lisää Direct Debitiä ja pankkisiirtokin kompastui siihen,ettei karhufirma antanut muuta kuin tilinumeron eikä lajittelukoodia (Sortcode),mitä vaaditaan Barclayn Account Manager-pankkiautomaatilla tilisiirtoon. Sortcoden saamiseksi piti soittaa karhufirman päivystysnumeroon,josta pyydettäisiin tietysti pankkiortin kaikki tähdelliset luvut viimeisin kolmen varmuusnumeroin kortin takapuolelta...eli maksu olisi mennyt taas Direct Debitiin..
Kaiken päätteeksi menen tänään Paul Jetsonin lehtikauppaan ostamaan 10 punnan latauksen vanhempaan Sony Ericksonin Xsperiaani ja lukitsemaan Vodaphonen Nokia 520-kännykkäni alimmaiseen piironginlaatikkooni.
Nyt vain pitää löytää lasku-sekä tiliarkistostani Vodaphonen tilisopimus,josta löytyisivät yhteistiedot tilin lakkauttamiseksi...Siitäkin voisi löytyä vielä pikkuprintistä kaikenlaisia esteitä tilin pikaiseksi lakkauttamiseksi..
 |
| Teksittäjätytöt junassa |
Sokeutta löytyy monenlaista.
Vaimollani on retinopatia eli diabetesin aiheuttama puolisokeus,mikä korjattiin kummastakin silmästä laserleikkauksella ja kaihien poistoilla sekä uusien pupillilinssien siirrolla.Lisäksi rouvani on värisokea.
Kaikista pahimpia sokeita tapaan kaupungilla.
Ne kulkevat sinua päin kuulokkeet korvissa ja täysin tiedottomina ympäröivästä maailmasta.
Vasta kompastuessaan vaimoni pyörätuolin jalkapedaleihin ne heräävät reaalimaailmaan vastaamalla kimpaantuneina itälontoolaisella cockenyllä,että "Sovvy!"
Katukäytävillä ,ostoskeskusten käytävillä,bussi- ja juna-asemilla samanlaisia hiippareita löytyy tuhansia. Osa näistä ovat täysin mykkiä ja osa taasen omituisia yksinpuhelijoita.
Jos itse olisin aikamatkailija jostain 50-luvulta ja joka oltaisiin tiputettu keskelle Lontoon Oxford Circusta,olisin jäänyt ihmettelemään.miten paikalliset mielisairaalat olivat antaneet jaloitteluluvan niin monelle hullulle,jotka kävellessään puhuvat vain itsekseen..
Osa näistä sokeista yksinpuhelijoista ajaa autoa...osa työmatkojaan ja osa ammatikseen.
Poliisit ja kamerat noukkivat tällaisia sokeita yleensä moottoriteiltä ja keskikaupungeilta vinhaan tahtiin ja sakkoja tippuu kalliimmasta päästä monin pistein ajokortteihin.
Kännykän aiheuttamista kuolonkolareista saa kuulla ja lukea päivittäin...eli siis kännykkä tappaa ihmisiä ja moni on kuollut tai polttanut itsensä räjähtäneistä lataajistakin.
Ennen vanhaan päivälehdet raportoivat,että liikenne on vaatinut niin..ja niin monta kuolemanuhria eli nyt liikennekuolemat ollaan pantu Kännykkä-.jumalattaren alttarille Liikenne-jumalan sijasta.
Itä-Lontoon sivulla eli täällä Custom Housessa näen päivittäin satoja autoilijoita liikenteessä kännykät korvillaan pääkaduilla.risteyksissä ja yleensä liikkuvissa autoissa.
Poliiseja,puhumattakaan poliisiautoja ei näy lähimaillaankaan,ja jos näkyy,niin kuuluukin kovin sirroin,kun paikallisen kunnan tornitalon ylimmässä kerroksessa joku turhautunut ja kolmannen polven krooninen tukieläjä on puukottanut rouvaansa.
Poliisejakin on kärytetty kännykkä korvillaan ajon aikana. Samaten bussikuskeja.
 |
| 276..Bussimme Newhamin Surgical Centreen |
Äitipastorskani oli äänekäs puhelimessa puhuja.
Soittaessaan naapuriin kanttorilaan pappilan mustalla bakeliittilankapuhelimella,missä numerot valittiin sormenpäällä kiekosta,hän puhui niin lujaa.että isäpastori kävi sanomassa,että halvempaa olisi aukaista keittiön ikkuna ja huutaa kanttorilan rouvalle.
Yleensä vanhempi polvi oli tottunut puhumaan kovaa,joko huonosta yhteydestä tai huonokuuloisina.
Äitipastorskalla oli korvissa kuulema rumpuvika...minulla taasen on alituinen tinmitus eli sellainen pysyvä Dial Tone.
Lontoolainen yksinpuhelija bussissa on yleensä afrikkalainen rouva taikka indopakistaanibengalilainen herrasmies,jonka äänivolyymi on juuttunut yleensäkin maksimiin.
Lukemisen ymmärtäminen tällä on jäänyt vajaaksi,koska kussakin bussissa sinisellä varoitustaululla pyydetään säätämään mobiililaitteen sekä omaa äänivolyymiä pienemmälle.
Toisaalta ärsyttävää on myös nuorten mobiilikuulokkeista kuuluva jäähilemäinen kakofonia.
Eniten minua ihmetyttää kova puhumisen tarve juuri bussissa.Toiseksi minua ihmetyttää,kuinka huimaavia mobiililaskuja nämä maksavat,kun minullakin ilman yhtään soittoa kuukausilasku nousee yli 50 punnan.
Tyttäreni kylläkin kertoi,että hänen O2:n 10 punnan mobiililatauksensa antaa 100 minuuttia puheluaikaa.Itse en jaksaisi olla äänessä minuuttia enempää.
Kotona minulle oltiin opetettu tietynlaiseen puhelinkuriin,ettei luurissa puhuttaisi palturia,koska "markka pyörii" puhelimessa samalla tavoin kuin sähkömittarin punaisessa kiekossa.
Töistänikin Saudissa finanssi-ja ostopäällikkönä sain eräänlaisen kammon puhelimen pirinään,missä velkojat aina kyselivät saataviaan.
Itse pystyisin elämään ilman kännykkää,mutta kaiken varalta joudun pitämään sitä mahdollisen hätäpuhelun varalta,kuten ambulanssin tilaamiseen rouvani munuaisvamman pahentuessa.
 |
| Lontoolainen ambulanssionnettomuus |
Potilaan tilan arvioimisessa nämä voivat päätyä raporttiin,ettei potilaan tila olekaan niin kriittinen,jolloin sairaalakyytiin pitää tilata invataksi,johon yleensä vaaditaan päivän ennakkotilausaika..
Silloin soitan kulman Minicab-konttoriin,joka ei arvioi vaarallisuusriskejä ja hoitaa kuljetuksen halvemmalla kuin Lontoon Black Cab.
 |
| hijab-hands-off-mobiili |
Minulla tohtorin käynneillä todettiin jo pikkupoikan notkoselkä sekä riisitautiset hampaat.
Nyt ei ole enää notkoselkää,vaan välilevyrikko sekä yläleuan tekohampaat ja lisäbonuksena vaikkuiset sekä kiljuvat korvat.
Korvavaikusta ja kapeista korvakäytävistä johtuen en pysty pitämään korvissani kännykän tulppakuulokkeitakaan,jota poksahtavat korvasta olalle kuin Mr.Bean-sketsin kuumavesipullon korkki .
Ranskassa ollaan kielletty musliminaisten hijabhuntujen pito oikein lailla.
Toisin täällä monikultturisessa Londonistanissa,missä naisetkin saavat ajaa hunnut päässä,näkökenttänään vain postiluukun kokoiset raot .
Hunnusta on myös tullut monen musliminaisen hands-off-mobiilikannatin ja muotiaksessori.
Eräs muslimirouva oli saanut 160 punnan pikasakon ajaessaan autollaan kännykkä huntunsa alla.
Yleensä bussin etuovesta astuu sisään hunnukas rouva tandemlastenkärryjä työntäen ja niska pahasti taittuneena vasemmalle kuin vaikeassa skoliosissa.
Oyster-korttinsa skannariin kosketettuaan mustahuntuinen rouva työntää tandemkärrynsä pää pahasti vinossa olkapäätään vasten ja jatkuvasti yksinpuhumalla bussin keskiosan lastenkärry-pyörätuoliparkkiin.
Kännykän kulmaa vain pistää pikkuisen hunnun raosta.
Toisena skoliosiryhmänä ovat kovaan ääneen puhuvat afrikkalaismatamit,joilla ei ole huntuja,vaan erikoiset värjätyt maissintähkäriviletitykset taikka korkeat moniraitaiset Mrs. Simpson-peruukit.
Minä tein samoin pikkupoikana kovassa korvatulehduksessa,kun korvaa särki pirusti,että painoin korvalehteäni olkapäähän,mutta sitäkin vain ajoittain eli intermittisesti.
Korvasärky oli pahempaa lajia kuin hammassärky.
Nyt korviani särkee korkeadesibelinen ja loppumaton nigerialaismurre..
Nämä skoliosipotilaat voivat koko bussimatkan aikana puhua niskat kenossa vielä bussista poistumisenkin jälkeen..ja kovaan ääneen.
Joskus näen bussimatkustajien pudistavan vain päätään kovasta 10 matamin yksin-molottamisesta,kenenkään menemättä valittamaan bussikuskille.
Joskus olen kyllä kuullut bussikuskin käskevän kopistaan erästä afrikkalaisherraa vaimentamaan ääntään ja lopettamaan sanatappelunsa rouvansa kanssa kiroilullaan:
--MIND YOUR LANGUAGE..SIR..WE HAVE CHILDREN ON THE BUS!
Lontoon bussien kuljettajakirjosta voit tavata jopa entisiä investointipankkiireja,insinöörejä sekä korkeakoulujen professoreja, Eräs tällainen kuljettaja kerran kertoi,että hänen koulutuksensa voisi olla korkeampi kuin kenelläkään hänen matkustajillaan...
Koululapsiakaan ei pidä unohtaa.
Aamuisin,kun olen vienyt rouvani minicabillä sairaalaan dialyysiin,palaan Custom Houseen bussilla.
Bussiin jo astuessani kaikki penkit ovat täynnä univormupukuisia koululapsia..enimmäkseen afrikkalaista sukujuurta..ja jokaisella iPodin taikka mobiililaitteen korvakuulokkeet korvissaan.
Koululapsoset ovat jopa täyttäneet vanhuksille,sairaille,raskautetuille ja liikuntavammaisille tarkoitetut istuimet.
Yleensä vammaiset ja vanhukset joutuvat seisomaan koko bussimatkan.
Kullakin opinahjoon matkustavalla lapsosella ei ole aikomustakaan antaa istuinta edellä mainituille vähemmistöille,vaan tuijottavat silmät lasittuneina eteenpäin kuin jossain korkeassa huumepilvessä.
High School kylläkin lukee monen rinnustäkyssä.
Erikoisena piirteenä näissä mobiililapsissa on se,että suurin osa näistä ovat tyttölapsia.
 |
| Ypäjän pappi myymässä lyijykyniä Vineton ostoon ALKOn edess' |
Britanniassa autolla ajamista kännykkä korvassa pidetään pahempana rikoksena kuin rattijuoppoutta.
Lakia ei vielä olla laadittu,ettei humalainen jalkamies saisi käyttää kännykkää.
Erikoisena piirteenä Custom Housen kulmilla ovat paikalliset viinamäen miehet,joilla kaikilla on käytössään jonkinlainen mobiilipuhelin. Nämä herrat pysäköivät itsensä paikallisen Coralin vedonlyöntipuodin eteen kaljatölkit ja kännykät kourassa keskustelemaan,minne lauantaiset työkyvyttömyystuet pantaisiin..jalkapalloon taikka yksikätiseen rosvoon.
Mahdollisen pikavoiton tullessa nämä soittavat kaverillensa,että tulossa olisi lastillinen vahvaa Strongbow-siideriä taikka 5 prosentin Stella Artois-kaljaa ja että kämppä olisi varattuna koko yöksi.
Osa mobiilialkoholeista on asunnottomia,jotka talvisin pyrkivät vankilan lihapadoille sekä pehmeille patjoille ryöstämällä samaisen vedonlyöntipuodin.
Jotkut vain vihoissaan tukien menetyksestä yksikätiseen rikkovat näyteikkunan kahden viikon täysihoitolomalle paikallisen kiven sisään.
Minun nuoruudessani kotikauppalan pitkäaikaisalkoholisteilla tuskin oli varaa edes yökämppäsoittoon puhelinkopista Vinettolastinsa ostettuaan lauantaina Vilhonkadun ALKOsta.
Yleensä kämppä oli varattuna Kirkkokadun poliisilaitoksen sellistä,Mustamaijan korjattua yliväsyneet jokirannasta.
Ennen nämä viinamäenmiehet hakivat ALKOa vastapäätä sosiaalitoimistosta sairauspäivärahansa,jopa virkailijoiden antaessa etusijan vakioasiakkailleen jonon etupäähän.
Eräs virkailija oli sanonut herrojen olevan Sossun parhaimpia asiakkaita,koska viidessä minuutissa rahat olivat takaisin valtiolla,sen omistamassa alkoholimonopolissa--ALKOssa.
Ainoat kännykät,jotka rantojen miehet tunsivat olivat omat likaiset ja surureunakyntiset omat kännykät,joihin he pyysivät ystävällisesti ohikulkijoita lataamaan markan kerrallaan.."Ann markk taikka tulee turpaan!"
1990-luvulla vierailtuani kotikaupungissani Manilasta,alkoholistit nostivat eläkkeitään jo pankkikorteilla pankkiautomaateista,
Nyt kaippa ne maksavat viinalastinsakin ALKOn tiskillä kännykällä.....?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti