Jussin unelma: Oma pieni punainen avoauto ja pieni punainen autotalli Juhart 2 012 |
1950-luku:
Se oli sitä viattomuuden ja puritanismin aikaa,joka on
hävinnyt ikuisesti.
1955 Jussi ja Maija-pikkusisko jouluaattona Juhart 2010 |
KADONNUT MAAILMA
--------------------------------
Moni sodan jälkeen syntynyt muistelee 50-lukua nostalgisen sumeisinsilmin.
Aktiivinen unohtaminen on useimmilla karistanut
muistista kaikki epämukavat ja epämiellyttavät kokemukset selkään saamisista,
tiukasta koulukurista ja yleensäkin kaikesta,mitä kavereilla oli ….ja
mitä itsellä ei koskaan ollut,.
Jussi oli syntynyt vuoden 1947 syyskuun 30. päivanä……Sorjan
päivanä eikä ollut joutunut kärsimään vuoden 1946-47 tulipalopakkasista
lilluttuaan äitinsä mahassa paksujen pässinpökkimien alla.
Sodasta kärsineet maat olivat alkaneet saada amerikkalaista Marshall-apua.Neuvostoliiton intressipiireihin kuuluneet ja
kapitalismin kirouksesta vapautetut Euroopan itämaat joutuivat kieltäytymään
Amerikan avusta isä-Stalinin painostuksesta,etteivät olisi jääneet
kiitollisuuden velkaan Setä Samulille.
Stalin laski Suomen välistäputojana Neuvostoliiton
intressipiirissä hävinneeksi maaksi ja jyrkästi kieltämällä sitä nauttimasta
kapitalistisesta Marshall-avusta Unkarin,Romanian,Bulgarian,Puolan ja
Tsekkoslovakian kanssa
Yhdysvallat myönsi Suomelle Stalinin vastustelusta
huolimatta ison lainan.
Sotaakäymätön
ja sodan kauhuja sekä säännöstelyä kokematon Ruotsi sai huomattavasti enemmän eli 107 miljoonaa
dollaria Amerikalta jälleenrakennusapua.
Jussi oppi keskikoulun englannin kielen kirjasta
60-luvun alussa, etta ‘Finland is a country, which paid its debt’.
Hänen syntymavuotenaan 1947 oli kulunut 2 vuotta sodan päättymisestä.
Elettiin säännöstelyaikaa Suomen teollisuuden alkaessa nousta jaloilleen sotakorvaustarvikkeiden valmistuksessa Neuvostoliittoon.
1945 itsenäisyyspäivä. Paasikivi puhuu ja Zdanov kuuntelee |
Valvontakomission venäläinen komissaari Zdanov nosteli
viekkaana shampanjalasia presidentti Juho Kusti Paasikiven kaksoisleuan
alla,entisen tsaarin Venäjän aikaisen senaattorin katsoessa silmiään karsastaen
ylös linnan salin sikarinsavuihin.
Juho Kusti oltiin valittu presidentiksi v.1946,Marskin
luovutettua paikan terveyssyistä.
Marski oli muuttanut Sveitsin Maulsanneen lepäilemään
ja kirjoittamaan saksankielellä omaelämkertaansa Erinnerung v.1952.
1951 Dinky Toys Maserati |
Vuoden 1947 kesä oli ollut erittäin lämmin erittäin kylmän talven jälkeen.
Autohulluuttaan Jussi oli aina ihmetellyt,johtuiko se äidin
naisautoilijaurasta T-Fordilla ja Opel Olympialla 30-luvulla tai siitä,kun uusi
Maserati A6-kilpa-auto v.1947 esiteltiin Italiassa Juan Manuel Fangion käyttöön
.Pappilan pihan santalaatikossa hän pörräsi suu mutrulla punaista Maserati-kilpa-autoaan,minkä pula-ajan voikukkakumipyörät hiljalleen rapisivat pois vanteiltaan hiekkaisella Nürnburgringillä.
Isossa Britanniassa esiteltiin uusi sodanjälkeinen
automalli Austin Devon sekä Dorset,jota seurasivat v.1952 maakuntasarjan Somerset,Hereford, Westminster sekä 1954 Cambridge.Uuden BMC:n (British Motor Company) Austinin
sisarmalli Morris sai Cowleyn ja Oxfordin. Britit aina ristivät mallejaan
rakkaiden kotimaakuntiensa mukaan.
Austin Somersetin kiiltokuvaa han kuolasi
koulumatkoillaan Harjavallan paperikaupan ikkunan takana v.1954.
Jussin syntymävuonna 1947 kinoissa esitettiin amerikkalaisia
naiskuvia kuten Lady in the Lake, Kiss
of Death ja Lady from Shanghai.missä revolverin- ja,tupakansavu sekä nopeat
vastustajan tiputtamiset karistivat katsojien mielet pois sodasta Hollywoodin
kapakkatappelufarsseissa..
Pappilan Amerikan tantta |
Pappilassa
odoteltiin innokkaina Michiganin Ypsilannissa asuvan Amerikan tantan Amerikanpaketteja.,kun
Marshall-apu oli pantu jäihin.
Jussi ei muista,mitä makeata pappilaan saatiin
Michiganin Ypsilannissa asuvan sukulaistantan lähetyspaketeissa,oltuaan vielä
salin korkkimatolla konttaileva
miehenalku.
Ilmeisesti sota-aikana syntyneet isosiskot pääsivät
maistamaan Hershey-suklaapatukasta ja jauhamaan Wrigley-purkkaa.
Isäpastorin työpöydällä seisoi Amerikan apuna tupakan
nälkään sininen piipputupakkapeltipurkki,minka
kyljessä luki Pointer’s, amerikkalaisen ajokoiran seisoessa jäykkänä
vahdissa etutassu pystyssä.
Vielä 60-luvun alussa sama peltipurkki seisoi työpöydän
reunalla pappilan mustan bakeliittipuhelimen vieressä.
Jussin opittua pappilan työhuoneen pikku-Bostonin
savuista isältään tupakoinnin salat, hän välistä pihisti purkin sisältä pienen
Lillehammer-piipun ,lataamalla sen jo aikoja sitten kuivuneilla Pointersin
tupakanporoilla.
Pappilan pohjakerroksen liiterissä hän sytytti
piipun,yskimällä itsensä puolitajuttomaksi rutikuivista piipunporoista,jotka
haisivat nurkantakakessulta ja palaneilta varpaankynsiltä.
1957 Jussi tuntemattomana kolkkapoikana Juhart 2010 |
Pappilan Jussille 50-luvun kasvuvuodet olivat koulunkäyntiä,kesälomia,
partioleirejä sekä pappilan viiden huoneen pystyuunien lämmitämistä.
Leikittiin kadulla ja pihassa kuurupiiloa,sheriffiä
sekä konnia kavereitten kanssa ilman perverttien namusetien eli pedofiilien sekä
kidnappaajien pelkoa .Jouduttiin tappeluihin,nyljettiin nahat polvista ja
rystysistä sekä revittiin housunpersuuksia pihakoivuun kiipeämisessä .
Kukaan kavereitten vanhemmista ei nostanut syytettä
pihakiusaamisesta eikä sakinhivutuksesta,kun joku aina sidottiin leikeissä
pihan riippakoivun runkoon panttivangiksi.
Kotona äiti lipaisi korvapuusteja tottelemattomuudesta
ja riehaantumisesta, antamalla aamuisin lisärangaistukseksi
vitamiinipuutteeseen ruokalusikallisen Möllerin kalanmaksaoljya ennen kouluun
menoa.
Pappilassa ei ollut lupa pelata oikeilla
pelikorteilla,joita pidettiin syntisinä,vaan Musta-Pekoilla ja Hassunkurisilla
perheillä.
Ei ollut kotona koronalautaakan,joka muistutti hyvin
kaukaisesti peliluolien biljardia.Koronassa biljardipuikoilla lyötiin puulätkiä
pusseihin.
Muut lautapelit kuten Monopoli ja Afrikan tähti olivat
kotona ajantappamisessa suosittuja.
Äidillä oli syvä viha uhkapelien ja alkoholin
suhteen,jouduttuaan pikkutyttönä istumaan Oulun hotelleissa ja
matkustajakodeissa pyytämässä kortin läiskeessä kauppiasisäänsä palaamaan
kotiin Iisalmeen pitkiltä peli-ja ryyppykuureilta .
Äidin äiti oli lähettänyt tytön Iisalmesta junalla
Ouluun hakemaan Kalle-isää kotiin.
Nykyajan nuori voi olla puistonpenkillä tekstaamassa kännykällään
vieressä istuvalle tyttökaverilleen rakkaudentunnustuksiaan pätkäkielellä
verbaalisen artikuloinnin osaamattomuudessa.
Puhelinta emme lapsina myöskään saaneet käyttää tai vastata siihen,kun
jonkun tädin tai sedän onnitellessa syntymäpäivästä.
Puhelin oli yksinoikeutettu isän virka-asioita ja äidin
toimia varten…eli se
oli aikuisten lelu..
Samoin radiolaite oli varattu uutisten ja säiden,aamuhartausten
ja jumalanpalvelusten kuunteluun.
Nyt halutaan takaisin 50-luvun arvoja!!!
Senaikainen yhdyskuntailmapiiri oli osaltaan erittäin
ahdasmielistä ja vääristynyttä myös sukupuolirooleissa .
Naapureilla oli tapana pistää nenänsä toisten
asioihin.Nykyään kukaan ei voi kuvitellakaan,miten toisaalta tylsää ja kuivaa
sen ajan elämä oli ja miten kunnialliset ihmiset käyttäytyivät julkisesti sekä
kulissien takana…ja
kuinka aivokuolleita monet aikuiset olivat kaulasta ylöspäin.
50-luvun renesanssi voisi kääntyä uuteen
taantumukseen, tekopyhyyteen sekä eräänlaiseen turtumukseen,mikä kuvaa sitä elämän
kääntötakin nurjaa puolta.
Osaltaan vuosikymmen oli ehkä monille parhaita aikoja.
Työttömyyttä oli vähän,aineellinen vauraus sodan jälkeisestä
puutteesta oli lisääntymässä ja pönkittämässä varmuuden ja turvallisuuden tunnetta
.
Sodan ,josta oli kulunut kymmenisen vuotta,helmoissa
elettiin ja roikuttiin silti vielä lujasti kiinni.
Monet,jos katsoi niitä ulkopuolisen silmillä
hyvinvoinnin kasvun keskellä, näyttivät vielä ärtyneiltä siitä,että sota hävitiin.
hyvinvoinnin kasvun keskellä, näyttivät vielä ärtyneiltä siitä,että sota hävitiin.
Kaupungit alkoivat urbanisoitumaan omakotialueiksi
seka rivitaloyhteisöiksi.
Amerikkalaiset ja englantilaiset sotaelokuvat olivat
suurta muotia,
John Wayne sukellusveneen kapteenina,Glenn Ford merijalkaväen luutnanttina ja Kenneth
More brittiläisenä Spitfire-ässänä
Baderina olivat pappilan Jussin sotasankareita.
Amerikkalaisilla sotasankareilla oli kuvissa komeat
koppalakit ja univormut.
Suomalaiset sotakuvat keskittyivät Tuntemattomaan
sotilaaseen sekä kasarmifarsseihin.
Rokat,Lahtiset ja Vanhalat olivat tyypillisiä
armeijan muodottomissa pussihousuissa
purnailevia ja piereskeleviä suomalaississejä.
Kotinurkkien pihaleikit olivat enimmäkseen sotaleikkejä.
Aseet,kuten puupistoolit ja -miekat teetettiin äitikappalaiskalla,kauppalan
parhaalla puunaisella.
Nallipistoolit ostettiin taskurahoilla Suvannon
lelukaupasta Keskuksen talossa.Kun kyllästyttiin reukun paukutteluun,hakattiin
katukiveä vasten nallinauhoja kivenmurikalla kirkkokonttorin kanslistin
kiusaksi,joka paukkeessa hakkasi syntymä-ja kuolintodistuksia vanhalla
Adlerilla sydämentykytyksistä vikalyönneillä.
Suomalaiset sotaleikit olivat vanjojen tappamista
Kannaksella ,kun taas brittipojat tappoivat
kotisaarellaan fritzeja ja krautteja Lontoon Blitzissa.
Suomalaispojat papattivat suillaan
Suomi-konepistoolilla ja brittipojat Thomsonin ’Tommy
gun- kuularuiskulla‘.
Sota- ja aseleikkien ponkaisijoina olivat
Rautatiekirjakaupasta ostetut sarjakuvalehdet Battler Briton, Pecos Bill,
Korkeajännityssarja sekä Tex Willer.
Länkkärileikit olivat samanlaista sotimista.
Suomalaisia tositarinoita sodasta sai lukea vain Kansa
taisteli ja miehet kertoivat-lehdista.Kulman pojat väänsivät sen Miehet
taistelivat ja kansa kertoi-lehdeksi,monen uskomatta tositarinoihin.
Sarjakuvalehtien sankarit antoivat mielikuvitukselle paremman
totuusvariaation.
Vielä niin myöhään kuin 1957 valkokankaalle tuli uusi
sotaelokuva Kwai-joen silta,missä Alec Guinnes näytteli japanilaisen
sotavankileirin brittimajuria jossain Burman viidakossa. Vangit rakensivat
rataa japanilaisen keisarillisen armeijan huotojunille.
William Holden avisti amerikkalaisena luutnanttina
sillan tuhoamisessa….vaikkei oikeasti oikea luutnantti,vaan sotamies..
Korttelin pojat vihelsivat Kwai-joen marssia ihan
vanhempien ärtymykseen asti,
Ilmeisesti aikuisten korvia särkemättömät
vihellyskappaleet olisivat olleet Porilaisten ja Panssaripojan marssit.
50-luvun lopussa Suvannon lelukaupasta sai ostaaa Airfixin muovipusseihin pakattuja polystyreenikoottavia Spitfireja ja Messershmittejä,jotka liimasta ja Humbrolin maaleista puolikuivina saivat toimia pilvien koiratappeluissa hyökkääjinä ja puolustajina.
Yleensa Spitfiret voittivat ja ‘mersut’ räjäytettiin
santalaatikossa tulitikuilla ja nalleilla kappaleiksi.
Suomalaisessa leluteollisuudessa ei oltu äkätty
valmistaa vastaavanlaisia hakaristi-Brewster-koneita eikä iivanaoiden punatähtisiä Lend-Lease-Airacobria sekä Tsaikoja.Ilmeisesti leluteollisuudessa varottiin YYA-sopimuksen klausuuleja äiti-Venäjän
vastaisesta propagandasta.
1932 Äiti-Kaisa Lottana |
Muuten saksalaiset autot olivat tietystä syystä tuontikiellossa.
Suomalaisia Plaston muovikuorkkeja Jussi pienenä
kippasi 50-luvun alussa santalaatikossa,apinoimalla pappilan pihan viemärityömaalla
kippaavia kuorma-autoilijoiden letukoita ja hävittäjäfoordeja.
Muoviautoista ei pystynyt huonon ja rispaisen valun
takia identifioimaan mitään oikeaa automerkkiä ,kuten autoilija Y. Kankon
letukkaa tai kauppalan läpi ajanutta
tukkirekkakemsua .
Kemsu ja Leyland Comet tukkiautot Juhart 2005 |
Pikkupojilla ei ollut mitään käsitystä Spitfirejen sekä
hävittäjasankari Battler Brittonin ihailussa,että Iso-Britannia oli julistanut
Suomelle sodan jatkosodassa .
Suomi-äiti kun oli tehnyt liiton natsi-Saksan
kotkaupseerin kanssa..
Toisen ironiana oli,että suomalaiset Brewsterit ja venäläiset
lend-lease- Airacobrat olivat amerikkalaisvalmistetta.
Suomalaiset Brewster-hakaristihävittäjäsankarithan
oikeasti taistelivat punatähtisiä
amerikkalaisa lend-lease-Airacobra-lentäjiä vastaan Kannaksen yllä.
Gaz-myymäläauto |
Niitä Gazeja oli myöhemmin käytössä Suomen
puolustusvoimilla,Jussin kotikauppalan katurakennusvirastolla ja Perniön osuuskaupan
myymäläautona..
Suomi vei sotakorvauksina laatutuotteita saamalla
vastineeksi venäläistä romua.Tämä oli alkua kuuluisalle Kekkoslinjan bilaterilaaliselle
kaupalle Venäjän kanssa.
Sota-aikaiset arvot vallitsivat pitkään.
Kohteliaisuus, olosuhteisiin mukautuminen,säästeliäisyys
ja luottaminen olivat sellaisia 50-luvun arvoja.
Demokratisuuttakin oltiin nähty sodassa,missä sotilaat ja siviilit kaikista kansanluokista
jakoivat vaarat keskenään.
Johtaja Juhart 2012 |
Samoin vanhemmissa ihmisissä tai paremmin
koulutetuissa.
Firmoissa aina kunnioituksella lausuttiin….“konttoripäällikko
Virtanen,henkilöstöpäällikkö Salminen “ ultrahierarkiaalisina kunnianiminä.
Jos firman osaston palaverissa OSASTOPÄÄLLIKKÖ yritti
lähestyä alaisiaan sanomalla,että minua
voitte kutsua Pertiksi,voisi kuulla neulan tippuvan lattialle täydessä
hiljaisuudessa.
Ylempien kunnioittaminen ,vaikkakin hampaita kiristäen
ja selän takana purnaillen on aina ollut kansalaisten verissä.
Suomalainen ylempien ja ylhäisten kunnioittaminen on lähtenyt
tsaarin- ja riikinvallan ajoista.
50-luvulla pappilan Jussi sai tervehtiä Ruotsin
kuningasta ja kuningatarta sekä pulleata prinssipoikaa Kustaata Allersin
kansikuvasta monen maatalon puusen lautaovesta.
Jussin Puusee eli kuningattaren sviitti Juhart 2006 |
Vai oliko sillä makuukammarissa kullattu potta?
Osaako se edes hienona pieraista muuta kuin Chanelin
vitosta tai Kölniches Wasseria,koska
Englannin hallitussuku oli alkujaan saksalaisia Hohenzollereita ennen kuin
niistä tehtiin Windsoreja I Maailmansodan aikoina?
Englannin kuningashuone joutui muuttamaan nimensä
silloin maan saksalaisvihassa.
Eräs englantilainen sunnuntailehti vuonna 1954 oli
kysynyt lukijoilta minkälaiseen kouluun silloin 5-vuotias prinssi Charles
pistettäisiin.
Neljäsosa lukijoista julisti,ettei asia kuulunut
lehtipalstoille.
Asia oli tabu.
‘Luottakaa
kuningattareen ja prinssi Philipiin!’
Eräs lukija kehoitti tuohtuneena..
Vielä tänä päivänä v.2014 Charles odottelee kouluja käyneenä ja toisessa avioliitossaan 66-vuotiaana pappana valtaistuimelle pääsyä.
God Save Our Future King!
Vielä tänä päivänä v.2014 Charles odottelee kouluja käyneenä ja toisessa avioliitossaan 66-vuotiaana pappana valtaistuimelle pääsyä.
God Save Our Future King!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti