Väitteet,ettei 50-luvulla ollut itsenäismielisiä
naisia,ovat pohjattomia.
Vuosisadan alussa alkoivat suuret
sufrageettimielenosoitukset Lontoossa ja New Yorkissa.Se oli alkua
feminismiliikkeelle
Jo 30-luvulla ranskalainen Helen Nice oli ensimmäinen Formula
-sarjan sankaritar vaaleansinisellä avo-Bugattillaan Monthleryn
kilparadalla..Englantilaisen formulasankarin Sterling Mossin nuorempi sisko Pat
Moss ajoi Monte Carlon rallissa jo 50-luvun lopussa.
Nämä ovat vain pieniä esimerkkejä miesvaltaisista
aloista,minne naisia hyväksyttiin ennakkoluulottomasti.
Muilla aloilla oli suoranaista torjumista naisia
kohtaan miesvaltaisisssa ammateissa
Naisjuristejakin alkoi ilmestymään raastupiin
puolustusasianajajina..
Naiset otettiin avosylin vastaan kumpienkin
maailmansotien aikana teollisuuteen ja palvelualoille miesten töihin,miesten
kaatuessa suurin joukoin rintamilla.
Miesten töissä pappilan pastorska oli voimakkaampi ja
kätevämpi uros kuin moni mies,puhumattakaan isäpastorista,jonka tekniset kyvyt
jäivät pappilan ovisaranoiden tippakannulla voiteluun Singerin ompelukoneöljyllä.
50-kilon potaattisäkkikin meni äidin harteille yhtä
kevyesti kuin saunapyyhe.
Pesulan pyykkärit Juhart 2012 |
Monen töihin haluavan naisen tie ansioon oli
kuoppainen.
Työhaastattelussa kielteisen vastauksen saamisen
antama paine oli huomattava.
--Yhdelläkään
naisella ei ole samanlaista kapasiteettia enkä koskaan kajoaisi vähemmistön
oikeuksiin kodin ulkopuoliseen ansioon.
Eräs naistenlehden naispuolinen kotineuvoja kirjoitti.
--Mutta
voin varmuudella sanoa,että useimmat perheelliset naiset ovat paljon tyytyväisempiä
tekemällä parempaa työtä ja palvelusta kotona kuin kodin ulkopuolisessa työssä.
Samassa lehdessä myöhemmin eräs kotirouva vähätteli
vihaamaansa kodin ulkopuolista työrupeamaansa.
--Kotityössä
vaaditaan kaikenlaisia taitoja.
--Miehen olon onnelliseksi ja mukavaksi tekemistä ja lasten synnyttämiseksi
katsottua kotityötä pitäisi kannustaa.
--Yksikään muu naistyö ei ole sitä tärkeämpää.
--Nainen on myös töissä altis seksuaaliseen väkivaltaan.
Filippiineillä eräs,nyt jo kuollut,senaattori Mitra lausahti
90-luvulla eräälle naisreportterille kysymykseen naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta työpaikkaväkivallasta:
--Paneudu vain seljällesi ja nauti niin kauan kun kestät.’
Kaneetti kuvaa,miten naiset altistuivat miesporukassa
helpoksi saaliiksi,mikä oli sääntöjen mukaan sallittavaa.
Naisten odotukset kodin ulkopuolisesta ansiosta
heijastuivat seuraavassa kommentissa:
--4 viidestä naisesta tutkimuksissa v.1955 aikoi täystoimisiksi
kotirouvaksi ensimmäisen lapsenpäästön jälkeen
--Puolella ei ollut aikomustakaan mennä
takaisin töihin huolimatta,että lapset olivat tarpeeksi vanhoja pärjätäkseen
yksinään..
--Paine ei ollut työssä,vaan työpaikan julkisessa
mielipiteessä,etta hänen olisi ollut parasta pysyä kotona.
Mutta aviomiehet olivat pääsyynä vaimon töihin menon
vastustamisessa.
--Vaimon
paikka on kotona lasten kasvattamisessa!
Oli yleisin tylyhkö miesten mielipide.
Pappilan pesueen villiinnyttyä leikeissä,isäpastori
torui äitiä,miten tämä oli lapsiaan kasvattanut.Isäpastori oli katsonut pastorskalle kuuluvan lasten kasvatuksen,kun hän itse omalla työllään kantoi tilipussin kotiin.Hänellä ei ollut aikaa kodin- eikä lastenhoitoon miesroolissaan,joka piti häntä alinomaan kodin ulkopuolella kirkollisissa ja kunnallisissa virantoimituksissa.
Siitä johtuen isä jäi lapsille etäiseksi liperikaulaiseksi hahmoksi,johon pappilan lapset pääsivät tutustumaan vasta äidin kuoleman jälkeen.
Pula-ajan äiti Juhart 2012 |
Asiantuntijatkin kannustivat äidin roolia lasten
kasvatuksessa sillä,että äidin rakkaudella oli ratkaiseva merkitys lapsen
luonteen ja persoonallisuuden
kehitykseen.
Jos äiti lyö lapsensa laimin,vaikeudet seuraavat
tulevaisuudessa.Kotiäiti antaa lapsilleen varmemman pohjan henkiselle
terveydelle kuin kalliit laitteet ja kallis koulutus.
Erään kuvalehden artikkeliotsikkona oli vuonna 1953 ‘Mikään
ei korvaa äidin rakkautta’.
3 vuotta myohemmin eräs lapsiekspertti lausui,että on
traagista äidille,joka jättää alle
5-vuotiaan lapsen muitten hoidettavaksi.
Siitä seuraa tuho ..
Syyllisyyttä katsottiin suurimpana syynä.
Yksi
keskiluokan äitisukupolvi tehtiin syyllisyyttä kärsiväksi osapuoleksii ’erotuspelossa’ ,
Koulutetut äidit jäivät kotiin vuosiksi,jotkut
onnellisina ja toiset ei.
Eräs tehdastyöläisnainen muistaa,miten hänet pantiin
tuntemaan syyllisyyttä.
Ihmiset olettivat sinun menneen töihin kykenemättömyydessäsi
katsomaan kunnolla lastesi perään..
Kaikista varoituksista ja varoitteluista huolimatta
palkatun naistyövoiman lukumäärä nousi tasaisesti vuosien 1951 ja 1961 välillä.
Keskustelu asiasta yleensä päätyi tasapeliin..
Tutkimukset jakautuivat tasaisesti 50-50 kahteen
luokkaan…’Kyllä,hyvä n
syyn takia’ ja ‘Ei
missään tapauksessa’.
Eräällä rouvalla oli yksi hyvä syy käydä töissä.Hän omasta mielestään oli parempi äiti kotitöitä säästävien
ja helpottavien laitteiden ansiosta,joita hän ei olisi voinut ostaa kotiin jäädessään..
Toinen,neiti-ihminen ilmaisi.
--Jos
mies ei pysty varallisesti pitämään vaimoa,hän ei ansaitse sellaista.
--Voisin köksätä ,neuloa ja parsia sekä siivota
hänelle.
--Asunnon ei tarvitsisi olla liian pieni,mutta en kyllä myöskään menisi töihin
pelkästään juuri häntä varten.’
Ne,jotka olivat valinneet kotiin jäämisen,ilmaisivat
tyytymättömyyttäänkin.
Lähes puolet myönsi ottavansa mahdollisuuden tullen
osapäivätyotä,nähdäkseen enemmän elämää.
--Pääsy pois kotitöistä ja lastenhoidosta olisi virkistävää edes pieneksi aikaa joka päivä.
Eräs kotirouva lausahti.
Lampputehtaan likat Juhart 2004 |
Kuitenkin osapäivätyötä ei ollut saatavana kuin
rajoitetusti.
Työläiskotirouville pesulat olivat pääasiallisina työnantajina.
50-luvulla myös tarvittiin paljon
konekirjoittajia,joidenka palkat olivatalhaisia.
Yhtenäistä palkkalakia ei ollut ja naisen keskipalkka
oli yli puolet alhaisempi kuin miesten.Puolueet eivätkä ammattiliikkeet ajaneet
naistyövoiman palkkaetuja alkuunkaan.
Vallitsevana käsityksenä oli,että naiset ansaitsiva vaint
" käsiveskarahaa" eikä palkkaa elämiseen.
" käsiveskarahaa" eikä palkkaa elämiseen.
Eräs laitossiivooja kertoi:
--Olisimme
olleet tosiköyhiä,ellen olisi ottanut työtä.
--Minusta olen ollut todellisena apuna miehelleni.’
Eräs arkistonhoitaja sanoi (tämä oli lisääntyvä
50-luvun piirre):
--Voimme
ostaa kaikenlaista lisätavaraa tai mennä vaikka lomalle työn ansiosta.
Yleisenä mielipiteenä oli,että miehen palkan pitäisi
olla korkeampi kuin vaimon palkan.
Mielipide oli tuskin yllättävää,koska eroja miesten ja
naisten välisissä kyvyissä ja potentiaalissa oltiin juurrutettu mieliin
sukupuolten välillä jo aikojen alusta.
Tea 4 Two Juhart 2004 |
--Voi
kun nätti nukke!
Maija-tyttö
voi sanoa aapiskirjan kuvasta.
--Jonain
päivänä ,kun tulen isoksi,otan pestin isoon laivaan!
Sanoo
Matti-veli.
Lisäksi Maija voisi sanoa aamulla veljelleen:
--Matti…minä petaan vuoteesi kuntoon,koska jätit sen tuolla lailla myllätyksi kiireessä.
Kouluissa tytöille korostettiin kotitöiden ja äitiyden
tärkeyttä elämänroolina käsityö- ja kotitaloustunneilla.
Opettajat kumma kyllä olivat useimmiten ikäneitoja.
Valitettavasti pojatkin alakoulussa pantiin oppimaan
virkkaus- ja neulontataitoja.
Jussin alakouluopettaja Seija Simola oli seurannut
pojan patalappuvirkkausta,joka päätyi löysille solmuille, sanomalla:
--Jaa-a…sinun
Jussi olisi parempi tehdä siitä sipuliverkko.
Pojille opetettiin miesten roolin puutöitä käsityötunneilla,missä
Jussin timpurin taidot piilivät viela latenttina.
Nelijalkaisen pallin teossa Jussilla jäivät
saunajakkaran jalat eri pituisiksi.
Veistonopettaja Saura oli käskenyt sahaamaan
ne tasaan.
Silti jakkara keikkui ja Jussi sahasi lisää niin,ettei
pallissa enää ollut jäljellä kuin jalkatumpit.
Saura tokaisi:
--No Jussi….meneppäs sinä tekemaan vain leipälautoja mäntylaudasta.’
Oivana esimerkkina käsityopetuksen tärkeydestä oli,että
Jussi oppi ompelemaan housunsa litsinnapit Karhu-langalla ja parsimaan villasukkansa,vähentämällä
äidin tyotaakkaa.
Naisvaltaisessa pappilassa oli äidin määräämät
tiskihukit.
Jussi tiskivuoronsa tullessa oli manaillut siskoilleen,että on sitä
kotona muitakin naisia.
Siitä maininnasta lähtien hänet laskettiin hekotuksen
kanssa naisväkeen.
Koulukeskustelut ‘Naisen
paikka on kotona’-teemasta
olivat hyväksyttyjä.
Työssä käyvää äitiä katsottiin hiukan omituiseksi ja
poikkeavaksi.
Korkeamman koulutuksen valinneista naisopiskelijoista vuonna 1958 oli keskimäärin neljännes koko yliopistojen opiskelijamäärästä, kuten vuonna 1920.
Naisopiskelijat olivat kaukana mistään nykyajan feminismikäsityksestä.
Vuoden 1957 tutkielma vaimoista,jotka menivät
yliopistoon päätteli,että koulutetun vaimon täytyy olla samalla sekä femiini että maskuliini,panematta silti liikaa painoa kummallekaan puolelle.
Niin paljon laskettiin miehisen miehen päälle!
Vain miehen rakkaudella,luottamuksella ja tuella vaimo
pärjää komeasti.
1951 Pappilan tytärten pyhäkoulukuva |
PYHÄT SEKÄ VAPAA-AIKA
Sunnuntait olivat 50-luvun lepopaiviä tai oikeastaan
evankelisluterilaisessa maassa pyhitettyjä lepopäiviä eli pyhiä.Monille
lapsille ne olivat pitkästyttäviä kirkkoonmenopakkopäiviä.
Pappilassa oli lakina,etta lapset menivät pyhänä
kirkkoon sekä pyhäkouluun.
Kaupat ja huvipaikat olivat kiinni Herralle pyhitettynä
päivänä.
Kyllästyminen ja ei-minkään-tapahtuminen vaikuttivat kaikkiin.
Isäpastorille pyhä oli työpäivä jumalanpalveluksin,ristiäisin,vihkiäisin ja kastein.
Itseään hän kutsui seurakunnan pullasorsaksi kymmenien
kahvittelujen takia.
Työpaivänsä päätteeksi hän odotti saunan olleen lämmitettynä,jolloin
saisi pestä nenästään ja nahastaan kalman- ja lapsen oksennuksen hajun.
1955 ca. Autio Turuntie Salossa |
Kauppalan kadut olivat pyhänä autioina.
Ei
kauppoja,ravintoloita,elämää,ei mitään.
Pihalla leikkiminen,pyöräily tai pallon potkiminen
pappilan kivisokkelia vasten oli kiellossa.Sarjakuvalehtiä piti pitää tyynyn
alla piilossa.
Monessa muussa perheessä,missa vanhemmat eivät olleet
kovin uskonnollisia,seurattiin silti vanhaa sanomatonta lakia
huvikiellossa.Sapatin pitäminen pysyi lakina.Bussi-ja juna-aikataulut samoin
seurasivat sapatin lakia harvoin päivävuoroin.
Kauppalan paikallislinjan bussi eli pätkä papatti
Hesselman-diiselilla pappilan ohi postin kulmalle kerran kahdessa
tunnissa.Rautatieaseman semafoorikin näytti seisovan käsi ojossa melkein koko
pyhän,heilauttamalla vain pari kertaa menolupaa ,Helsinki-Turun pikajunan
ottaessa asemalta muutaman matkustajan kanssa puolityhjiin vaunuihin.
1956 Salon pikkukirkko |
Muutama harva ihminen keskusteli kadulla tai
omakotialueen pensasaidan yli kirkonkellojen soittaessa jumalanpalvelukseen.
Pikkukirkon kellot kumottivat verkkaasti
hautajaisia,ikäänkuin suntio olisi nukahtamaisillaan kelloköysissä.
Radiostakin tuli vain jumalanpalvelusta ja toivottuja
hengellisiä lauluja.
Television alkaessa yleistymään 50-luvun lopussa
koteihin saatiin enemmän viihdettä .
Pappilassa sävelradiota kuuntelevat lapset saivat
pastorskan tulistumaan pyhäpaivää häiritsevästä rumputuksesta ja humputuksesta.
Radio oltiin pyhitetty vain uutisille,säätiedotuksille,jumalanpalveluksille
ja aamu-sekä iltahartauksille.
Kuitenkin pyhäpäivän vietto kristillisenä lepopäivänä
ja hyvien tekojen päivänä oli hiljalleen väistymässä.
Pappilan Jussi keskittyi silloin pyhän tylsyydessä
yleensä pieneen pahantekoon.
60-luku toi asteittaisen lahkoutumisaallon.
50-luvun
ihmiset olivat vielä syvästi uskonnollisia.Monesta silti kirkon valta ja
vaikutus oli irtoamassa.
Kirkossa käviöoiden lukumäärä oli laskemassa.
Eras kirjailija valitti,etta Pitkäperjantai oli
menettämässä uskonnollisen merkityksensä.
Tilalle oli tullut kaupungilla kävelevät
ihmisjoukot,puistokukat ja kevätauringosta nauttiminen… eli
toinen vapaapäivä.
--Älä
puhu minulle papistosta!
Eräs työläisnainen sanoi ärtyneenä.
--Pappien
ei pitäisi kertoa,miten kunnollisen työväen pitäisi käyttäytyä.
--Mitä ne tietävät oikeasta elämästä?
--Useimmat eivät ole tehneet elämässään päivääkään
rehellistä työtä!
Kastajaiset pappilassa v.1950 Jussi vasemmalla luuraamassa |
Toinen kotirouva sanoi pihistä vuokraisännästään:
--Se
puristaa viimeisen pennin kaikilta ja sitten marssii kirkkoon pyhänä
kuunteleman Herran Sanaa kuin mikäkin uskovainen.
Moni kirkossa käymätön perhe silti pani lapset pyhänä
pyhäkouluun.
Seurakunnilla oli myos pientä harrastetoimintaa
partiolippukuntien ohella.
Isäpastori perustamansa partiolippukunnan ohella kannusti
lentopallon pelaamista nuorille.
Naisväki kävi ompelukerhoissa,mitkä yleensä palvelivat
seurakunnan naisten tietotoimistoina Kauppalan ja seurakunnan tapahtumista.
Kasteet,vihkimiset ja hautaukset polkivat samaa rataa
kirkossakäymättömienkin keskuudessa.
Suruväelle vainajan kunnolliset kuoppaajaiset
seurakunnan kalmistoon pysyivät vielä normina.
Suurin osa uskoi Jeesuksen olevan Jumalan pojan.
Pieni vähemmistö kielsi Jeesuksen kokonaan,pitämällä
konseptia henkijumalana tai jonkinlaisena elämänvoimana.
Yhdessä tutkimuksessa enemmistö rukoili säännöllisesti, murto-osa vain onnettomuuksien sattuessa ja suruaikana.
Lähes puolet uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään ja
toinen kolmasosa oli epävarmoja.
Mielikuvat rajantakaisesta elämästä vaihtelivat .
Yksi kotirouva uskoi taivasta ihanaksi paikaksi,missä
sai paljon ruokaa,mikä ei ollut säännöstelykortilla.
‘Ei
kylmiä huoneita,sotaa eikä pyykkäämistä.’
Toinen rouva uskoi taivaallisen elämän olevan
samanlaista kuin maan päällä,mutta ilman seksiä.
Raamatun sanaa käsitettiin laupeudentyönä ja
siiveellisenä elämänä.Ei ollut eroa siinä,mita uskoi,vaan mitä teki ja mitä
kukin oli.
Monet tulivat vain kyynisemmiksi,mitä enemmän olivat kokeneet
maanpäällistä elämää.
Eräs sotaveteraani kertoi,että lapsena hänellä oli
makuukamarin seinällä taulu,missä luki ‘Herra on rakkaus’.
‘Olen
kokenut kaksi sotaa,ollut työttömänä puolitoista vuotta sekä nähnyt vaimon
kituvan ja kuolevan syöpään.
Nyt odotan atomipommin tippumista niskaan.
Kaikki jutut Jeesuksesta eivät ole auttaneet tippaakaan.’
Enkelikiiltokuva-arkki |
Pappilassa Jussin vuoteen yläpuolella roikkui lasiraameissa painokopio taulusta,missä enkeli suojeli paljasjalkaista pikkutyttöä,joka oli ylittämässä lahoa ja muutamasta kansilankusta vajaata siltaa.
Poika kyynisenä joskus aidiltä tukkapöllyn saaneena
oli kysäissyt taulun enkeliltä,miksei se koskaan lentänyt apuun suuressa hädässä.
Enkeli ei koskaan vastannut.
Jussi oli manaillut tälle,että jos sillä "onniin pirun
pitkät siivet seljässä,niin miksei se voinut edes lennättää taulun tyttöä lahon
sillan yli sen sijasta ,että levitteli siipiään tytön takana kuin tolpan nokassa
istuva lokki"..
1964 Juhannusvalvojaiset |
OMALLA LOMALLA
Seesteiset ja kauniit sunnuntaipäivät synnyttivät
yleistä katsontakantaa,että jos kirkon johtajilla oli keinonsa,niin maailmasta
tulisi liian synkkä jo pelkistä sanoista.
50-luvun ihmiset kaipasivat huveja ja rentoutumista,mitä
yhä kasvava lomien ja lomamatkojen tarve osoitti.
Lomamatkoja alettiin mainostamaan lehdissä
mm.Kolille,Punkaharjulle,Puijolle ja Lappiin.Virvoittavien vetten äärelle kansa
myos halusi..eikä aina herättäjäjuhlille.
Kotikauppalan läpi virtaavan joen suussa oli uimala ja
toinen uimala sijaitsi puolen tunnin bussimatkan päässä.
Kaupunkilaiset,joilla ei ollut kesämokkiä ahtautuivat
kellimään kotimaan aurinkorannoille.Limonaadin ja jäätelön myynti oli
huipussaan.
Rantojen pakkautumisesta huolimatta päivämatkat eivät
pilanneet pitkään huveista puutteessa eläneille.
1856 Pappilan nuorimmat tytöt Katavasaaren kesämökin laiturilla Juhart 2010 |
Pohjoismaat olivat Euroopan etuoikeutetuimpia
kansoja,joidenka kesämökkikulttuuri alkoi nousemaan 50-luvulla.
Kaikilla ei ollut varaa ostaa tai vuokrata kesämökkiä
ja monet perheet menivät kesälomilla sukuloimaan maalle.
Pappilan pesue vietti kaikki kesälomansa mökkisaaressa,jota
Jussi kutsui Alcatraziksi jatkuvan työsavotan takia,äidin jopa piilottaessa
ruuhen airotkin.
Uimista ja rannalla lokoilemista saatiin palkaksi päivittäisen
työsavotan palkaksi.
1968 Brittiläistä lomailua |
Brittein saarilla ei työläisperheillä ollut varaa
moiseen luksukseen ja perheet ahtatuivat Blackpoolin ,Skegnesin ja Brightonin
rannoille,joihin erityiset lomajunat veivät lomalaisia Lontoosta ja
Manchesteristä.
Palkalliset lomatkin lakisäänteisesti myönnettiin työntekijöille.
Pienellä prosentilla lomalaisista oli varaa mennä ulkomaille.
Briteillä oli myös mahdollisuus varata itselleen loma
Butlinin lomakeskuksissa,mitkä tarjosivat täysiä lomapalveluja
huoneineen,ravintoloineen ja huvituksineen.
Eräs Jussin lukiokaveri Klenbergin Esko,oli yhden kesäloman
töissä 60-luvun puolivalissä Butlinin keittiössä tiskinpesijänä..Esko osasi
laulaa brittiaksentilla Beatlesien Yellow Submarinenkin väärinpäin "Cellow
Yabmarine"nä
Yellow submarine.The Beatles
60-luku oli jatkoa 50-luvun puritanismille,joskin sodan jälkeen syntynyt sukupolvi oli saanut virikkeitä lännestä.Jussikin pääsi käymään Lännessä eli Ruotsissa kesätöissä.Jussi vuoden 1965 kesäloman lapioi sianpaskaa
uplantilaisessa sikalassa ja oppi laulamaan uplannin kurkkuruotsiksi Siw
Malmquistin hittejä.
Lisäksi hän oppi,että paska oli ruotsiksi bajs.
Isäntä Andersson kehui suomalaisia uutteruudesta ja niiden hyvästä traktorista...."Vamlet är bra traktor!"
Isäntä Andersson kehui suomalaisia uutteruudesta ja niiden hyvästä traktorista...."Vamlet är bra traktor!"
(Valmet På finska)
Vuosikymmenen edetessä loppua kohti täysityöllisyyden ja kohoavien palkkojen myötä, lomamatkailijoiden määrä nousi räjähdysmäisesti,lomakeskusten
houkutellessa kilpaa asiakkaita mainoskampanjoillaan.
1950 Perniön puutarhakärry |
50-luvulla oli suurta huutoa puutarhakaupungit sekä
siirtolaispuutarhat..
Jussin kavi monasti Turussa,johon eräs lapseton
sukulaispari haki hänet lellittäväksi uudella kermanväriselle Peugeot 203:llä.
Keskellä kaupunkia häntä ihmetytti puutarhamökkialue,missä
turkulaiset viettivät vapaa-aikaansa kuokkimassa,istuttamassa ja harventamassa
vihannesmaitaan.
Alue oli pyhitetty kivitalo-osakkeissa ja
-vuokra-asunnoissa asuville kaupunkilaisille.
Pappilan Kemiön kesamökilläkin oli omat vihannes-ja
perunamaat puutarhan kyljessä,missä isarovasti hätisteli räkättejä variksenpelättimillä
kullanarvoiselta mansikkamaaltaan.
Räkätit eivat pelänneet rovastin pehkautunutta
30-lukuista tupakkatakkia kantavaa variksenpelätintä,varastamalla ja nokkimalla
parhaat palat puutarhamansikoista.
Linnut olivat viisaita,koska pelätinhän oltiin nimetty
vain variksille.
90-luvun alussa
Saudin Riyadhissa Jussi piti King Faisal-sairaalan perhecompoundin asuntonsa
takapihalla pientä ryytimaata,kunnes palavien Kuwaitin öljylähteiden savu ja
noki mustutti yrttimaan.
Isältä pojalle oli siirtynyt perintönä vääntynyt ja
pruunaussaksilla viilletty viherpeukalo.
1955 Salon Seudun Osuuskaupan sivumyymälä, jossa Jussin Aune-täti oli myymälänhoitajana. Kellogsia jo hyllyssä |
50-luvulla
kaupunkilaiset ostivat vihanneksensa tuoreina torilta.
Hiljalleen maa oli kuitenkin muuttumassa
kulutusyhteiskunnaksi.
Ensimmäiset itsepalvelumyymälät aukaisivat ovensa
50-luvun lopussa pääkaupungissa.
Ruoka ei ollut enää kortilla ja kaupat olivat
pullollaan tuotteita ja ihmisillä enemmän lompsissa rahaa kulutukseen.
Vihannekset eivät olleet ainoita kulutustavaroita.
Teini-ikäisiä alettiin pitämään yhtenä uutena
kuluttajapiirinä.
Kesälomilla tyoskentelevät koululaiset ansaitsivat
omaa käyttörahaansa.
Kauppojen hyllyille tulivat uutuuksina amerikkalaiset
Kellogsin maissihiutaleet ja riisimurot.
Äidin mennessä kauppaan lapset huusivat perään
kiusaksi.
--Älä
sitten unohda Wrigleyn pipariminttupurkkaa!’
Pappilassa purukumin jauhaminen oli täydessä kiellossa.
Äiti piti leukaluiden heiluttamista sorkkaelukoiden märehtimisenä..
Kotiäideille tarjottiin reklaameissa uutta Boschin
vatkainta,joka säästää työtunteja,ja auttaa kotirouvaa valmistamaan uusia jännittäviä
ruokalajeja.
Keittiökalusteissakin oli tapahtunut vallankumous.
Rosteriset työpinnat ja kaksialtaiset tiskipöydät
olivat monen kotirouvan haaveita.
Värikkäät melamiinipintaiset ruokapöydät olivat
suurta huutoa ja keittiössä piti olla
jopa tila jääkaapille seka pesukoneelle.
Tee-se-itse-muoti myös syntyi ja rautakaupat alkoivat
tarjoamaan uutta emulsiomaalia… lateksia,jossa maalia voidaan ohentaa vedellä,samoin
kuin pestä pensselit vesikraanan alla.
Tärpätit seka denaturoidut spriit kylla myivät viela
lyijy- ja emalimaalien kanssa etenkin huushollien ovien,ovenkarmien ja keittiökalusteiden
maalaukseen tarkoitettuina.
1959 Leinon rautakaupan maaliosaston myyjät |
‘Meillon
kyl priin kans pensselipakko,et mukkaan tulee kahren tuuman suti!’
Maalirulla oltiin ensiesitelty jo v.1953 optimistisen
valkoisen värin alkaessa korvaamaan vanhoja likaa peittäviä suklaanruskeita ja
kermanvärisiä pintoja.
Tikkurilan värikartatkin alkoivat muistuttamaan
riikinkulon pyrstösulkia.
V.1954 Black & Decker esitteli sähköporakoneen
kotinikkareille.
Kotitalouskoneet,etenkin pesukoneet valtasivat
markkinoita,muuttamalla kotirouvien päivittaistä elämää
helpommaksi.Kodinkonearkkinoiden kärjessä seisoi pitkaan Hoover-merkki.
Kiven Kalaliikkeen muovipussi |
Lipeäkalaa sai torin kalakauppiailta,mutta osuuskaupan
hyllyn seifileet ohittivat turskan pikaruokana.
Eikä kuivattua lipeäturskaa voitu kuvata ihan pikaruoaksi.
Eikä kuivattua lipeäturskaa voitu kuvata ihan pikaruoaksi.
Kanan tarjonta lisääntyi maataloustekniikan kehityksen
mukana nopeasti.
Kanasta,joka oli ennen ollut kallista rikkaiden
ruokaa,tuli ruokapöytiin halpa vaihtoehto.
Teepussit korvasivat poroteen .
Vuonna 1954 esitelty Nescafe instantkahvi kankealla
alullaan tuli hiljalleen korvaaamaan oikean "pöönakahvin"… vasta
60-luvulla.
Asa-television katselua Arsan ikkunasta Juhart 1995 |
Jussi muisti 50-luvun lopussa,miten sunnuntaikävelijät
talvi-iltapäivinä töllöttivat Arsan sähköliikkeen ikkunavitriinin edessä
Kirjosen mäkihyppyä Lahden suurmaessa venalaisten Temp-televisiirien (Tetr) ja
Asavisioiden ruuduista.
Pappilassa äiti oli aluksi moista rumilusta
vastaan,mikä syötti olohuoneisiin humpuukia ja irstautta .
Kesti vain nelisen vuotta kun v.1963 kappalaiska makasi
olohuoneen sohvalla tuijottamassa Peyton Placea sekä Pientä taloa preerialla.
‘Ai kun
tuolla Rodney Harringtonilla on kaaniit silimat ja "niiiin" pitkät ripset..että!
--Ja Ingallsiejen Lauran isä onniiiiin komija…että!’
Peyton Place-filmi oltiin ensiesitelty v.1957.
Elokuvassa näytettiin uusenglantilaisen pikkukaupungin
insestiä , muitten murhia ja itsemurhia.Päänayttelittäjärenä filmissä oli Lana
Turner.
Televisioversiossa Lanan tilalla näytteli Mia Farrow,myöhemmin
Frank Sinatran ja Woody Allenin vaimo.
Rodney Harringtonin äitinä näytteli Dorothy
Mallone,jonka ylisuuret ja pitkäripsiset silmät ja marilynimäiset tutit saivat
Jussillekin aikaan märkiä unia.
Televisiosta tuli huushollien arvokkain huonekalu,jonka
päälle pistettiin pitsiliinalle kukkavaasi ja talon tyttären hääkuva sekä pojan
armeijapotretti.
Vallankumous oli saapunut kamariin ,kun illallinen
tarjottiin olohuoneen kalpeansinisessä kajossa.
Töllöttimellä oli hyvät puolensakin yhdistäessään
perheitä ja naapureita,joilla ei vielä ollut näköradiota.
Isännän haukottelu ja suun maiskuttelu oli merkkinä,että
vieraitten piti poistua hyvän sään
aikana koteihinsa.
Eräs keski-ikäinen kotirouva totesi,että televisiolla
oli toki hyvät puolensa,koska pitkäaikaisen avion jälkeen ei ollut miehen
kanssa ollut paljon keskinäistä puhuttavaa.
Kotikeskeisyydellä oli myös huonot puolensa.
Elokuvateatterien katsojamärät laskivat.Ravintoloissa
käynti väheni,isien käydessä töitten jälkeen ostamassa Alkosta Vaakunaviinapullon tai
muutaman kaljapullon teeveen ääreen.
Repen nakkikioski vielä 80-luvulla |
Kaupungeissa sai makkarakioskeista hampparimakkaraa ja
lihapiirakoita pieneen iltahuikoon.
Kulman sekatavarakauppa alkoi kärsiä asiakasmäärän
vähenemisestä.Maito-ja sekatavarakaupat olivat olleet säännöstelyn aikaan
yhteiskunnan kulmakivia.Osuuskaupat ja myymäläketjut söivät pois
korttelikaupat.
Helsingin Stockmania ja Turun Wiklundia pidettiin
rikkaitten kauppataloina,joihin keskiluokallakin oli nyt varaa.
Maalaiset sekä työväki eivät uskaltaneet panna jalkojaan näiden
kauppojen pyöröovista sisään,missä meikatut myyjättäret katsoivat lasitiskien
takaa nenänvarsiaan pitkin karsaasti alas landeja ja duunareita.
Jussin kotikauppalassakin vaatekaupat jakautuivat eri
ostajakuntiin.
1961 SSO:n tavaratalo Turuntiellä |
SOKn uutta osuuskaupan tavarataloa (V.1956) käyttivät
kauppalan keskiluokka seka ympäristökuntien tilalliset.
Kaupalla oli oma traktorinmyytinsä seka
maatalousosastonsa,jopa Gulf-asemansa.
OTK:lla oli oma osuusliikkeensä Tähkä,jossa työväki
asioi.
Itsepalvelumyymälät tulivat lopulta yhdistämään
ostajakunnat 60-luvulla.
Vaatealalle syntyi halpamyymälöitä
ns.palapuoteja,joista puettin jälkipolvea äitien polkusingereillä.
Keskiluokka käytti myos omia naisten vaate-ja
leninkiliikkeita ja herrat pukimoita seka pukuräätaleitä.
Valmisvaatteita tarjottiin hengarikaupalla tavaratalojen vaateosastoilla.
V.1958 muotisuunnittelija Yves Saint-Laurentia
ylistettiin Diorin seuraajana.
Miehiset miehet eivät ollenkaan pitäneet taman säkkimäisistä
ja pyramiidimaisista luomuksista,jotka eivät hyväilleet eivätkä paljastaneet naisten
ihailtuja suloja.
Muotiväreiksi tulivat räikeän keltaiset ja
oranssiset,siniset sekä liikennemerkin punaiset vivahteet.
Toreilla helppoheikit myivät pinkkaupalla emännille
isoja vaaleanpunaisia alushousuja sekä isännille työrukkasia,jotka yhdellä suitsienvedolla halkesivat hajalle.
Varsinaisia teini-ikäisille tarkoitettuja vaatemyymäloitä
ei vielä ollut.
Teinimuotia sai ostaa tavarataloista,vaikkakin
50-luvun teinityyli oli kopiota vanhemman polven muodista.
Lastenmuodissa jälkipolvea puettiin viela
merimiespukuihin ja essumekkoihin 50-luvun alkupuolella.
Jussi sai v.1958 Yhteiskouluun menolahjaksi upouuden
Leijona-rannekellon ja beessinvariset Ingo-shortsit.Ingot olivat suurta muotia
Ingemar Johanssonin lyötyä Floyd
Patterssonin kanveesiin nyrkkeilyn maailman raskaansarjan voittajana.
V.1952 Ingo Messuhallin nyrkkeilyringista oli juosut
Helsingin Olympialaisissa suomalaista myrkkeilijää pakoon pukusuojaan.
Toinen maailman julkkis Jurin Gagarin ei saanut
liikkeelle lentäjän nahkakypärämuotia,vaikka olikin suuren ja mahtavan
Neuvostoliiton "sankarpoika"..
Töihin moottoripyörillä ajavat työmiehet olivat olleet
lentäjän nahkakypärien ja nahkalakkien uranuurtajia jo sodan jälkeen.
1959 Jussi Ingo-shotseissa Ämmänsaaren lossilla |
Sota vaikutti jälkipolven vaatemuotiin
merimiespuvuissa ja lentäjänlakeissa.
60-luvun alussa monet 40-luvulla syntyneet pojat
olivat meossa armeijan harmaisiin.
Lapsuutta lentäjänlakeissa ja merimiespuvuissa ja
nuoruutta rock n’roll-ajan
sanelemissa lättähatuissa ja
paksupohjaisissa mokkanahkaläskäreissa ei kestanyt kauan,kun siviilit
vaihdettiin armeijan harmaisiin.
Jamekset ja tyttojen pillifakut pysyivat muodissa
60-luvulle asti.
James-muotia Salossa 1958 |
Uusvauraus sai myös kritiikkiä.
Keskiluokka kauhisteli vaurastuneen työväen
ostovimmaa.
Elintasokilpailun merkkinä huolestuttavasti pidettiin
kahta asiaa:
1. keittiötä,mistä saa olla ylpeä sekä..
2. olohuonetta…. omaa
televisiohuonetta.
Vastalauseena materiaaliselle vauraudelle
naistenlehdet kirjoittivat:
‘Koti
ei ole onnellinen uusista kodinkoneista ja laitteista huolimatta vasta ,kun
sieltä löytyy perheen yhteistä rakkautta,kunnioitusta sekä epäitsekkyyttä.’
Eräs kirjailija totesikin kulutuskilpailun alkuvuosina:.
--Yhteiskunta
ei viittä välitä siitä,mistä minä välitän.."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti