Kun mopo karkasi käsistä.Vanhan roddarin muistelmat.1.

1950-luku.Salolaisen nuohoojan Ariel

Moottoripyörä on moottoripyörä ja skootteri on lälläripyörä....
Namusia naisia katsastan , moottoripyörällä ratsastan..
Mika Sundqvistin iskelmän sanoitusta..

1960 Salolaisen Venhon
Jawamainos

1956 Uudet Jawat

Nöösipoikana 50-luvulla bongailin enemmän autoja kuin moottoripyöriä kotikauppalan kaduilla.
Silti okulaarisesti ja korvakuulolta opimme kavereiden kanssa tunnistamaan melkein kaikki silloiset moottoripyörämerkit.
Ei silloin tunnettu nykyisin jenkkimodaripiireissä suosittuja Harley-Davidsoneja,joita saattoi kyllä löytyä isosisien perhealbumeista Indianien kanssa sivuvaunuin ja ilman..
Meidän merkkibongausvalikoimaamme kuuluivat britti- ja sakemannipyörät sekä itäpyörät..
Brittiläisten Arielien,Bässien (BSA),AJS:ien.Trumppien (Triumph) ja Nortonien jne. lisäksi tunnistimme saksalaiset Nusut (NSU), DKW:t ja Adlerit,itäpyöristä unkarilaisserkkujemme Pannoniat,tsekkoslovakialaiset Cezetat sekä Jawat sekä itäystäviemme Uralit että IC Planetat...
En ole kova moottoripyöräfäni,että listastani voi puuttua monta tunnettua merkkiä,mutta näin lonkalta vetäisin muutaman esimerkin. Moottoripyörät olivat siihen aikaan monen ammatinharjoittajan ja työmiehen ainoa kulkuväline eikä mikään statusvempele kuten nykyään.
Pärinäpoikia kyllä kiroiltiin korttelinympäriajoista..
Yhteiskoulun rehtorillamme vanhassa Alhaisten puukoulussa oli satapiikkinen svenssonien valmistama Husqvarna,jonka takatelineelle hän oli luonnontieteen opettajana ja perhoskerääjänä sitonut hyönteishaavin..
Luokkakaverini väittivät sen merkin olleen Husovarnan...

1960 Simson
Auto Onni

50-luvun puolivälin jälkeen suomalaisiin iski kova mopedikuume,koska niitä sai ajaa alle 50-kuution sarjassa ilman kevytmoottoripyöräkorttia.Suomalainen mopedivalmistus alkoi elpymään vinhaa vauhtia Helkaman Hopeasiivin,Pyrkijöin sekä Tunturein jne.
Isäpastorikin sai suoneensa mopopiikin,kun seurakunnan diakonissa osti viinipunaisen itäsaksalaisen Simson-mopedin,jossa jopa oli takasiipeen asennettu hameverkot kuin naisten fillareissa.
Isä ostikin seurakunnan kirkkoherran pojalta pastori Aslak Zidbäckiltä 51-kuutioisen ja harmaanvihreän länsisaksalaisen Mielen,joka laskettiin kevytmoottoripyöräksi.
Sitä varten hänen piti ajaa myös korttikin.
Juhannustanssit II-kirjoituksen alkukappaleessa olen kuvaillut kokemuksistani v. 1960 kesäkuun alussa isäkappalaisen  lähdöstä pappilan pihalta Mielellään Suomusjärven Enäjärven kesämökillemme seuraavanlaisesti:

1957 Miele

Jos katselisi ilmakuvana Selma Lagerlöfin Niilo Holkerinpojan lailla kaupunkia hanhen selästä,näkisi lyseon vastapuolisen vaaleanvihreän pappilan porttikongissa kurapukuisen lapsen pakkaamassa pyöräntarakalle sivulaukkuja.
Oudompi luulisi santalaatikkolapsen olevan lähdössä karkumatkalle tai leikkimässä työhön lähtevää isää.
Tosiasiassa kurapukuinen oli Salo-Uskelan seurakunnan kappalainen,joka oli pakkaamassa otsa hiessä oliivinvihreätä Miele-mopoansa  juhannuksen viettoon Suomusjärven Enäjärven saarimökillensä.
Kappalaisen nahkaisen lentäjän viimalakin päällä törötti plastiikkinen jawakuskin happitröötti ja lakin nahkaiset läpät heiluivat poskilla kuin Aku Ankan ja kumppanin Hessu-Hopon mustat roikkukorvat.
Kappalainen tapansa mukaan ähki täyteen topattujen sivulaukkujen läppiä sulkiessaan,sielunvihollisten eri nimien kaikuessa kirkkokonttorin kongin päätyseinältä.
Pappilan Jussi seisoi kirkkokonttorin kivirappusilla raapimassa kynsillään putkikaiteesta hilseilevää mustaa lyijymaalia,isän lopulta naama hiessä ja punaisena saatua läpät nahkaremmeillä soljenreikiin kiinni.
Isäkappalainen pyyhki silmälasiensa alta peukalollaan hikikarpaloita pois,siristelemällä hien suolaamia silmiään tokaisten ainukaiselle pojalleen:
--Noh...poeka..sinnee suat sitten ottoo sen Pekka Laeneen onnikan asemalta ja kantoo mukanasj loput ostokset,juhannusruokatarpeet ja kahavit sekä pullalendgit,mitä äetisj Varisten muatalon keittijön puhelimesta tilasj uamulla!
--Linja-aato lähtöö asemalta yheltätoesta...että muistappas olla ajoessa asemalaeturilla!
Isäkappalainen saarnamiehen eleillään oli julistuksessaan noussut kumiteräsaappaidensa kärjille,antamalla pontta sanomaansa kuin Uskelan kirkon saarnastuolista.
Näin hän teki aina saarnatessaan,kastaessaan ja siunatessaan keinumalla lakerikengänkärjillään ja kannoillaan vakuuttuneena siitä,että Herra oli ollut kuuntelemassa.

 Antti ja Miele

Äitikappalaiska oli monenmonituiset kerrat joutunut viemään isän virkalakeripatinaparin Anjalantien Hotokan juopoille suutariveljille korjattavaksi moisesta balettitansijamaisesta kärkiastunnasta.
Vanhempi suutariveli oli tarkastellut tiskillä pikisissä näpeissään kärjistään nauravaa kenkäparia ja puhallellut makeita sorbushöyryjä kappalaiskan laseille toteamalla,että papin kengät olivat korjauskelvottomia:
--Nää kenkät kyll ova jo palvelleet varmankkin jo kapinast ast...ett mää ehrottasi ett kappalaisk kertto kappalaisel ett Maaheimolt saa ihkauussi topmannei erullisse hintta!
Vasta vuoden 1963 jouluaatonaattona kappalaiska tulisi pistämään kappalaisen virkalakerit HOP:in pankin kulmalla Pelastusarmeijan joulukeräyskoriin ja siitä nousikin suuri häly,että heitellään noin kysymättä pois kelpoja kenkiä.Pappilassa ei silloin kukaan uskaltanut puhua ääneen viikkoon.

Isäkappalaisen polkaistessa mopoaan käyntiin useaan kertaan bensahanan ollessa kiinni,Jussi manaili aikuisten etuoikeuksista helpompiin töihin.Nytkin hän joutuisi kävelemään linjuriasemalle raskaat kauppakassit näpeissään. Bussimatkan päätteeksi Salmen sillalta vielä soutamaan raskaalla merihangasveneellä parisen kilsaa kaislikosta melkein umpeen kasvaneen salmen läpi mökkisaareen.
--Mitessill on noi sivulaukukki pullollas kun sillei olnu kun parranajovehkke,vaihtohyvonit ja virvelin Abu-kiintokela pakattavan?
--Veiksen piplia ja saarnavehkket noin pal tilaa?
Jussi kiroili itsekseen.

Isä saadessaan moponsa käyntiin hoksattuaan aukaista bensahanan otti äkkinäisen spurtin melkein keulimalla portille.
Kiidossa tämä heilautti ajurinhanskalla hyvästiksi, kunnes jarrutti moponsa pysähdyksiin.
Jawakuskin vakuumimuovitröötistä isä huusi kaivoon pudonneen äänellä pojalleen savonkielellä:
--Muistappas astuva alas siellä Salamensillalla..!
--Merjpuatista pittää alakuun viskata kaahalla veet poisj,kun vuotoo talaven ylj ravistunneena!

Hengenmiesten veneentervaus
Juhart 2010

Sitten isä päästi kytkinkahvan rukkasestaan irti täydellä kaasulla,mopon hypätessä kadulle kuin kaksijapuolisatapiikkinen motocross-Jawa,leveän etusiivessä läpättävän rekisterikilven väännyttyä gneissisen portinpylvään kulmaan.
Mopopappi näytti soolaavan Rumpalinkatua asvalttikorkokeppien välistä kuin itävaltalainen Toni Sailer Garmisch-Partenkirchenin slalom-mäessä..häviämällä Leinon rautakaupan kulmasta kaksitahtisavussa Helsingintielle.

Jussin seistessä huiskuttamassa kellarinoven edessä sinistä kaksitahtibensasavupilveä kasvoiltaan pois, usvasta kiepsahti kyklooppisilmäinen vihervalkea Cezeta-skootteri konkiin,melkein ajamalla papinpojan solkikenkien kärkien päältä.

1960 Turkulaisia Cecetoja

Pärinäpoika oli Toivosen Jorkku,seurakuntatalon punapäinen talkkari ja isän perustaman partiolippukunnan partiojohtaja.,joka kieppasi jalallaan skootterinsa jalustalleen alakerran asuntonsa edessä ja pistämällä lampun päältä Comet-perukkeisen virta-avaimen khakipaitansa rintataskuun.
--Mitässää tollaill oikke kaahaat?
Jussi huusi kellarinovelta.
--Meinasiksää teilata munt ja ajaa mun klihtunat kassaan?
Jorkku huusi takaisin seurakuntatalon sivuovelta:
Olsse kyl helvetin onni,etmää en ollu se Kankon paripyäräletukka!
--Sen firestonet olsis plitannet yhre papinpoja jalvot salonsanomie maanatainummeron ohkasiks!

jatkuu..