Miltä tuntuu henkisesti savolaiseen papinperheeseen ja keski-Suomessa Viitasaarella syntyneenä lounais-Suomeen muuttaneena papinpoikana?
No,kestihän se aikansa.kun kaksivuotiaana ja savonkieleen tottuneena yritti kysellä juuri puhumaan oppimaana salolaisilta pappilan paraatiportin ohi kulkevilta kysymään savoksi:
--Mistöö kaakaa työ ootta?
Pari vuotta nyöhemmin polvihousuisena jo kyselin salolaisella pätkämuteella ohikulkijoilta:
--Mihi tee ole oikke menos?
Iskihän silloin pikkupojan nuppiin jonkinlainen identiteettikriisi,mutta lapsihan osaa ihmeen hyvin sopeutua nopeasti erilaiseen kulttuuriin,toisin kuin aikuiset.
Uuden kielen ja murteen oppiminen alkoi jo hiekkalaatikosta.
Kasvuiässä olin jo täysin murteeltani salolainen,vaikka kotona isä ja äiti "viänsi savonkielellä".
Geenijuuriltani olen vilkas savolainen ja kieleltäni lounaissuomalainen salolainen,jomka keielnkanta on ajanmittaan muuttunut jonkinlaiseksi vanhemmaksi 80-luvun arkikieleksi,koska muutin ulkomaille jo vuoden 1980-lokakuussa....ja samalla matkalla näytän vieläkin olevan.
Uudesta suomenkielestä näytän olevan ulkona kuin lumiukko ja pärstäkirjan avulla olen pystynyt jollain tavoilla ymmärtämääm nykysuomen fraaseja,joita 80-luvun lopulla kukaan eis osannut edes mielikuvituksessaan lausumaan. Useimmat nykysuomen sanat näyttävät olevan pelkkiä lainasanoja ulkomaan kielistä..etenkin anglosaksisitsa murteista. Suomihan on Euroopassa nykyään kaikista amerikkalaisin maa!
Kaikkein harvinaisimmista amerikkalaisista keräilyautoistakin Suomesta löytyy vähintään yksi kappale.
Minulle outoja nykysuomen ilmaisuja on mm. kasari eli 80-luku,jolloin jätin hyvästit koti-Suomelle.Kasari minulle oli aikoinaan jonkinlainen vanha kattila..ja kaasari taasen oli auton kaasutin. Nykyautoissa taas ei ole edes kaasareita,vaan suorasuihkutussysteemi,mikä aikoinan oli jotain luksuskamaa pikkupaupungin johtoportaiden merkkiautoissa.
Näistä ilmaisuista ole yhtä pihalla kuin www.confused.com.
Pikkukundina haaveilin katsellessani pappilan vintin erkkeri-ikkunasta,uskoin.että kauppalan toripuiston toisella puolella ja junaradan takana poppeleiden takana oli se minun Amerikkani,josta oli haaveillut Juliet Jonesin sydämestä Viikko-lehden Stan Draken piirtämästä sarjakuvasta.Todellisuudessa siellä kasvoi vain sokerijuurikkaita..mutta minun haaveissani siellä kasvoi vähintäin maissia.50-luvulla en saanut maistaa edes maissia kulman Bergrothin eli suomeksi Bärrootin siirtomaatavarakaupan tinapurkista,mutta sokerijuurikkaasta maistoin kerran viistellyn viipaleen pellon harvennuksessa Elomaan maatilalla..
Makeatahan se oli mahan täydeltä se oli kuin sokeritehtaan melassi työskenneltyäni sokeritehtaalla vuorotyöläisenä käyntikausina 70-luvulla..
No,kestihän se aikansa.kun kaksivuotiaana ja savonkieleen tottuneena yritti kysellä juuri puhumaan oppimaana salolaisilta pappilan paraatiportin ohi kulkevilta kysymään savoksi:
--Mistöö kaakaa työ ootta?
Pari vuotta nyöhemmin polvihousuisena jo kyselin salolaisella pätkämuteella ohikulkijoilta:
--Mihi tee ole oikke menos?
Iskihän silloin pikkupojan nuppiin jonkinlainen identiteettikriisi,mutta lapsihan osaa ihmeen hyvin sopeutua nopeasti erilaiseen kulttuuriin,toisin kuin aikuiset.
Uuden kielen ja murteen oppiminen alkoi jo hiekkalaatikosta.
Kasvuiässä olin jo täysin murteeltani salolainen,vaikka kotona isä ja äiti "viänsi savonkielellä".
Geenijuuriltani olen vilkas savolainen ja kieleltäni lounaissuomalainen salolainen,jomka keielnkanta on ajanmittaan muuttunut jonkinlaiseksi vanhemmaksi 80-luvun arkikieleksi,koska muutin ulkomaille jo vuoden 1980-lokakuussa....ja samalla matkalla näytän vieläkin olevan.
Uudesta suomenkielestä näytän olevan ulkona kuin lumiukko ja pärstäkirjan avulla olen pystynyt jollain tavoilla ymmärtämääm nykysuomen fraaseja,joita 80-luvun lopulla kukaan eis osannut edes mielikuvituksessaan lausumaan. Useimmat nykysuomen sanat näyttävät olevan pelkkiä lainasanoja ulkomaan kielistä..etenkin anglosaksisitsa murteista. Suomihan on Euroopassa nykyään kaikista amerikkalaisin maa!
Kaikkein harvinaisimmista amerikkalaisista keräilyautoistakin Suomesta löytyy vähintään yksi kappale.
Minulle outoja nykysuomen ilmaisuja on mm. kasari eli 80-luku,jolloin jätin hyvästit koti-Suomelle.Kasari minulle oli aikoinaan jonkinlainen vanha kattila..ja kaasari taasen oli auton kaasutin. Nykyautoissa taas ei ole edes kaasareita,vaan suorasuihkutussysteemi,mikä aikoinan oli jotain luksuskamaa pikkupaupungin johtoportaiden merkkiautoissa.
Näistä ilmaisuista ole yhtä pihalla kuin www.confused.com.
Pikkukundina haaveilin katsellessani pappilan vintin erkkeri-ikkunasta,uskoin.että kauppalan toripuiston toisella puolella ja junaradan takana poppeleiden takana oli se minun Amerikkani,josta oli haaveillut Juliet Jonesin sydämestä Viikko-lehden Stan Draken piirtämästä sarjakuvasta.Todellisuudessa siellä kasvoi vain sokerijuurikkaita..mutta minun haaveissani siellä kasvoi vähintäin maissia.50-luvulla en saanut maistaa edes maissia kulman Bergrothin eli suomeksi Bärrootin siirtomaatavarakaupan tinapurkista,mutta sokerijuurikkaasta maistoin kerran viistellyn viipaleen pellon harvennuksessa Elomaan maatilalla..
Makeatahan se oli mahan täydeltä se oli kuin sokeritehtaan melassi työskenneltyäni sokeritehtaalla vuorotyöläisenä käyntikausina 70-luvulla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti