tiistai 7. joulukuuta 2021

Kun sota yhdisti republikaanit ja demokraatit

 

FDR 1941

Nyt kun Valkoisessa Talossa istuu vielä tammikuulle vanha isäntä ja uusi valittu isäntä ei ole vielä edes päässyt sisälle taloon, Yhdysvalloissa eletään suuressa jännityksen draamassa,mitä tulisi tapahtumaan,jollei vanha isäntä  luovuttaisi talon avaimia. Suurin osa maan  republikaaneista elää uudessa Cuckooland-uskossaan,että uusi tuleva isäntä olisi varastanut massiivisella kieroudella vanhalta isännältä ääniä miljoonakaupalla.

Vuoden 1941 joulukuussa New Yorkin Brooklynin Jamaica Bayn uudisasuinalueella asui rakennusurakoitsijamagnaatti Fred Trump vaimoineen ja kahden pikkulapsensa kanssa 7-makuuhuoneisessa talossaan.Häntä kutsuttiin rakennusalan Henry Fordiksi rakennettuaan halpoja ruskeakivivuokrataloja Bronxiin ja Brooklyniin jo vuodesta 1927 asti kiinnilainaamalla valmistuneita talojaan uusien rakentamiseksi. Vasta sodan alettua Fred perheineen muutti Virginiaan itärannikolle lähelle,minne syntyi uusia laivatelakoita sotateollisuutena. Fred keksi rakentaa laivanrakentajille telakoiden lähistölle uusia asuinalueita..Sodan loputtua Fred muutti takaisin perheineen Jamaica Bayhyn. Jamaica Bayn uudisalue oli syntynyt 30-luvulla,jolloin etelä-Manhattanilla asuneet varakkaat valkoiset olivat muuttaneet sinne monikansalaistuneista kortteleista. Fred Trump oltiin 20-luvun lopulla pidätetty Manhattanilla Ku Klux Klanin mielenosoituksessa.Hänen isänsä oli juuriltaan luterilainen saksalainen,mutta kuollut v.1918 pandemiaan eli aasialaiseen flunssaan. Hänen äitinsä taas oli juuriltaan presbyteeriskotti. Fred Trump oli aloittanut työuransa teurastajan juoksupoikana ja poikiensa kasvettua 40-luvulla hän pakotti heitäkin jakamaan sanomalehtiä ja keräämään tyhjiä pulloja rakennustyömailtaan panttirahojen keräämiseksi.  

Lainaan vapaana käännöksenä BBC:n kirjeenvaihtajan Alistair Cooken kirjasta American Journey.mitä Valkoisessa Talossa tapahtui joulukuussa 1941. 

Nykyinen presidentti Donald Trump  Valkoisen Talon lehdistötilaisuuksissa katselee karsaasti  mm. BBC:n  kirjeenvaihtajaa  väärien uutisten levittäjänä.



On tullut tavaksi nykypäivän historiankirjoituksista olettaa,että historia uskoo dramaattiseen ironiaan,joka viestittää herkille ihmisille sekä sanomalehtimiehille hieman draamaa tulevasta ilosanomasta tai onnettomuudesta.

Tällaisella perinteellä,jota elokuvateollisuus on vapaasti viljellyt,Washington D.C. vuoden 1941 joulukuun 6. päivän iltana olisi ollut tuntemattoman hermostuneisuuden tai melkein rikollisen apatian paikkana. Se tietysti oli yksinkertaisesti yksi 40-luvun alun lauantai-ilta. I Maailmansodasta lähtien lauantai-illasta oli tullut länsimaailman tärkeä juhlapäivä,jolloin useimmat ihmiset "rentoutuvat" suosittuun jännitemuotoonsa..oli se elokuvissa käynti tai pokerin pelaaminen tai alennusmyyntiostokset, rakkaus,alkoholi tai tuhannet vilkkuvat pääkatujen neonvalot, kaduilla eteenpäin- ja taaksepäin mateleminen,tunne toisten kanssaihmisten harmittomasta kosketuksesta..tai ehkä iltamyssycokis paikallisen rohdoskaupan tiskillä..

 

1941 joulukuu Washington D.C.

Washingtonissa se oli yksi raaka ja sumuinen ilta....huono ilma ulkona minkäänlaiselle kävelyn tapaiselle..Washingtonin toimittajan kotona puolisen tusinaa vierasta spekuloi sen hetken painavasta diplomaattisesta puheenaiheesta: paraikaa tapahtuvasta Neuvostoliiton suurlähettilään Maxim Litvinoffin vierailusta. Istuessaan nauttimassa onnellisina grogilasit käsissä he ihmettelivät kuinka presidentti pärjäisi tässä herkässä tilanteessa synkronoimaan taitojaan politiikassa ja draamassa. Jännänä kysymyksenä oli  vakuuttaa kansalaisille mukaanluettuna 20 miljoonalle amerikkalaiselle katolilaiselle,joille toistuvasti oltiin kerrottu Stalinin olevan Anrikristuksen,josta tulisi,jos Hitler sattuisi häviämään,seuraava Euroopan mantereen ylivaltias. Me toimittajat sattumoisin asetuimme Rooseveltin Venäjälle nimittämän henkilökohtaisen lähettilään Harry Hopkinsin puolelle...ja joka seisoi presidentin Potomac-purren keulassa tervehtimässä vierasta kädessään kourallinen sytytettyjä venäläisen ortodoksikirkon kynttilöitä. Sellaisilla miellyttävillä tempauksilla voisivat yhdysvaltalaiset poliittismieliset kansalaiset tyydytellä itseään uneen sinä iltana ennen joulukuun 7. päivää.

Samoin itse sunnuntai,joka myöhemmiin nimettiin päiväksi,joka eläisi häpeässä,oli tuskin eroittunut muista joulukuun sunnuntaista..eikä juuri Washingtonissa,missä sään tehtävänä marraskuusta huhtikuulle oli tarjota ihoon tarttuvaa sumua,joka kattoi kaupunkia kuin märkä tiskirätti. Sunnuntaiaamu oli miellyttävän lämmin ja kristallinkirkas. Oli uskottavaa,että monet amerikkalaiset ajattelivat Japanista,koska presidentti oli yöllä lähettänyt henkilökohtaisen viestin keisari Hirohitolle toiveissaan tietää ettei japanilaisten joukkojen keskittyminen Indokiinaan ollut osoitettu ..kuten selvästi näytti...Thaimaahan..Kuitenkin japanilaisten ongelmana..jos sellainen oli..jäisi toimittajille tasapainoitettavaksi molempiin kouriin. Muutamilla toimittajilla oli muita murheita. San Fransiscossa yksi toimittaja tarjosi lukijoilleen sapatin miettelyiksi proosaa jumalanpalvelukseksi otsikolla "Republikaanipuolueen pitää pelastaa itsensä".  

John L- Lewis

Useimmat toimittajat kuitenkin pari päivää aiemmin olivat heittäytyneen verbaalisiin koukeroihin Yhdistyneiden kaivostyöläisten Liiton johtajan John L. Lewisin viileästä huomautuksesta " Ette voi kaivaa hiiltä bajoneteilla"..ja juhlivat nyt kongressin menestyksellisestä lakiasetteesta asettaa kaikki kyseessä olevat liittojärjestöjen lakot ja ja lakkovartijatoimet laittomiksi..ja asettaa 60 päivän pakollisen "jäähdytysajan" kaikille lakkouhkille..joka pisti työväenliikkeen koko historiansa aikana ennen tuntemattomien pakotteiden alaisiksi.

Kuitenkin sellaisena mahdottoman aurinkoisena ja kutkuttavana päivänä amerikkalaisten piti ryömiä ulos sängyistään ja tuntea itsensä kohtuullisen onnellisiksi siitä, että kaksi uutista sanomalehtien melkein kaikkien etisivujen pääotsikkoina olivat Belgian kuninkaan ja tavallisen kansalaisen naimakauppa sekä laivastoministeri Frank Knoxin vakuuttelu,että Amerikan kansa saa tuntea täyttä luottamusta laivastoonsa.
Mielestäni henkilöstön lojaalisuus,moraali sekä tekninen kyky ovat lyömättämiä...Vertauspohjalla Yhdysvaltojen muihin voimiin laivasto on kaikkien huipulla.
Kuka tahansa neuroottinen lukija voisi tuntea näitten rohkeiden sanojen välistä pientä epäilyn nipistystä,jos peukaloisi taaksepäin perjantain Time-lehden numeroa lukeakseen kaksi painettua lausetta: "Kaikki on valmista.... Rangoonista Honoluluun,jokainen mies on taisteluasemissa."
Erikseen täten nämä vakuuttelut kielivät pelosta,josta ei kenenkään---poikkeuksena Japanin suurlähettiläs ja hänen vieraansa tukeva ja pieni herra Kurusu----olisi syytä pelätä..
Yhdysvaltojen varapresidentti oli New Yorkissa,kongressin puhemies oli haukkomassa ilmaa autoajelulla,Washingtonin kirjeenvaihtajat olivat poissa viikonlopun eli vuoteessa tai kuten kaikki isät koko maassa..ulkona sunnuntaiparhaissa viattomina kävelyllä lastensa kanssa.
Yhdysvaltojen psykologinen suhde Euroopan sotaan muistutti hyväntekevää ystävää,joka jättää onnettoman Euroopan psykopaatin sairasvuoteelle "lend-lease-kukkapuskan",potilaan kouristellessa sisälmyksissään.

Amerikka oli nukkumassa työviikon jälkeen sopimalla kutsutapaamisia,kiipeämässä Minnesotan ja Vermontin lumen kattamien aitojen yli,tappamassa kärpäslätkillä banaanikärpäsiä Floridassa,kalastamassa Oregonin sumuisella atsalearannikolla,panemassa pöytään kotitekoista jäätelöä ja omenapiirasta Kansasissa perhepäivälliselle tai kuorimassa rapuja itäisen Marylandin rannikolla,jauhamassa suussaan pecan-pähkinöitä länsi-Teksasin korotetuilla jalkakäytävillä,uskaltamassa heittää vihreälle veralle Nevadan saluunoissa juuri ansaitun hopeadollaripinon noppapelissä,viemässä isoäitiä kirkkoon New Hampshiressa,ajamassa sunnuntaikierrokselle pois hevosista ja karjasta Cheyennessä,pois Houstonin öljykentiltä ja pois vakuutuksista Hartfordissa Connecticutissa.

Amerikka oli valmistamassa aseita ja ruokaa briteille tuntiessaan yhtäkkistä onnea Venäjästä,mutta kotona 130 miljoonaa ihmistä eli omaa elämäänsä amerikkalaisin tavoin...lukemalla jalkapallo- ja jääkiekkotuloksia,ottamalla vakuutuksia,saamalla nenäontelotulehduksia,istumalla verannalla tuulettumassa viuhkoilla,ajattelemalla vaihtaa vanha auto uuteen virtaviivamalliin,jossa ei ole vaihdekeppiä lattiassa,ajattelemalla uuden lapsen teosta tai avioeron otosta tai menemisellä kalaan tai jäämisestä kotiin kuuntelemaan filharmonista orkesteria radiosta..tai iltapäiväunien otosta...ottamalla rennosti kaikkialla..
Perheet,joilla oli ensisijainen tilaisuus tuntea ensimmäinen terävä kauhean tapahtuman viilto..pieni veitsenisku olkapäiden välissä,olivat juuri niitä,jotka kuuntelivat filharmonista orkesteria radiosta..joko ne olivat musikaalisia tai ajattelivat olevansa kulttuurillisia niin tehdessään tai jotka kuuluivat normaaliin perhe-enemmistöön tällä mantereella,jotka pitivät radiota elämisen taustakulissina..eräänlaisina  tapetteina,joita vastaan he söivät,kuorsasivat ja riitelivät..
Filharmoninen orkesteri oli juuri virittelemässä Shostakovitshin I sinfoniaa,kun uutislappu oltiin annettu hämmästyneen kuuluttajan käteen...
Hän luki sen ja 26 minuuttia kahden jälkeen moni kuuntelija jäi istumaan kodeissaan .."ei täysin ällikällä lyötyinä" kuten lehdet julistivat myöhemmin...vaan täysin ymmällä missä Pearl Harbor sijaitsi..

7.12.41 Japanilaisen lentäjän ottama kuva
Pearl Harborista



Minä olin istumassa muistaakseni olohuoneessa Washingtonissa vieraana. Isäntänäni oli mies,joka tiesi paljon sotarintamista jotka kiemurtelivat mantereitten ja valtamerten poikki huoltomielessä. Rehellisesti muisteltuani kun uutiset tulivat eetteristä yritin pikaisesti ja syyllisenä tietämättömyydestäni päätellä,missä päin Pearl Harbor sijaitsi. En tiennyt mitä ystäväni ajatteli,koska kesti puolisen minuuttia meille hyväksyä japanilaisten ihmeellinen röyhkeys--ilman taikka lentotukialusten kanssa jossain kaukana kotoa. 
Ilmeisesti kaikista rehellisin julkisen vallan edustajan reaktio oli sydäntäsärkevä lause John L. Lewisin suusta..ja joka tavattiin kotoaan kysyttäessä...."Millä helvetissä ne pääsivät sinne?"
Isolaatiota eli sotaan liittymistä vastaan kannattavalla senaattori Gerald Nyellä oli epäonni America First-kokouksen avaamisessa Pittsburghissa ennen puheensa alkua,jolloin hänelle ojennettiin käsinkirjoitettu paperilappunen japanilaishyökkäyksestä.  Hän sekoili sanoissaan ja vaikeni..sanomalla "En voi uskoa tätä!"...ja sitten otsa kurtussa jatkoi varoitusta kihisevälle kuulijakunnalle amerikkalaisia sodanlietsojia vastaan.
Isolaationisteille sen täytyi olla yksinäinen ja kauhistuttava päivä.

Sinä hetkenä kun epäilys oltiin vahvistettu,että Pearl Harbor todellakin oli Tyynenmeren laivaston tukikohta ja missä,kuten Times-lehti oli muistutellut iloisesti,että "kaikki miehet olivat taisteluasemissa"..oli kyse sekunneista,kun ajatukset karkasivat holtittomina. Kesti minuutti tai pari ennen kuin mielen juoksevassa oravanpyörässä pysähtyi ajatus,että tämä tarkoitti sotaa.
Kellot ja uutiskaukokirjoittimet Kansallisella Lehdistökerholla soivat kuin kulkuset Korvatunturin porojen askeleissa..ja jotain oli tapahtumassa Valkoisessa Talossa.

Valkoisen Talon rauta-aidan säleköiden välistä kurkisteli pysähtymätön ja tuijotteleva ihmisjono. Siellä oli ihmisjoukkoja ja ihmisrypäleitä,pysähtyneitä perheitä,pummeja ja henkilöitä,jotka olivat kuulleet jotain ääntä eivätkä tienneet mistä se tuli.
Heti kun auto kaarsi ympäri pääportille poliisit ja salaisen palvelun miehet piirittivät pikaisesti vastoin Valkoisen Talon tapaa. Ja milloin auto sattuikin ajamaan ulos,pieni kokoontunut ryhmä kurkki sisään ikään kuin koko mysteeri henkilöityneenä istui sen takapenkillä.

Terästyöläisen perhe kuuntelemassa  uutisia
radiosta 1941



Valkoisen Talon lehdistöhuone oli jo täynnä tupakansavun kuristamaa energiaa..mikä oli Washingtonin paniikkihajua..
Reportterit jakoivat muistilappuja toisilleen kuin kiireelliset pankkiirit,jotka olivat kuulleet,että heidän kirjanpitoansa vaadittiin haasteilla nähtäväksi.
Hyvin harva kirjoitti,mutta kaikki polttivat ja kävelivät ympäriinsä hermoina todistamassa miten he sopeutuisivat ensimmäiseen maailmaa vavisuttavaan kriisiin.
Kaksi lihavaa miestä oli juuttunut huoneen kahteen puhelinkoppiin ojentamaan muistilappuja odottavalle juoksupojalle tai heiluttamalla kättään kriisitilasähkömiehille,jotka olivat polvillaan johtokelojen seassa yhdistämässä tai irroittamassa johtoja NBC:n mikrofoniin,jonka Stephen Early,presidentin lehdistösihteeri oli antanut asentaa..
Earlyn sihteeri,sinijumpperinen tyttö kiusallisin välein irtautui lehdistöhuoneeseen kuin kätilö synnytysosastolle,jossa jokin oli mennyt pahoin vikaan..
Hän vähän väliä lausui.."Herra Early tulee tapaamaan teitä juuri nyt!". Me tuppauduttiin hänen huoneeseensa ja hän ilmoitti presidentin olevan sotaministerin,laivastoministerin ja esikuntapäällikön kenraali Georg C.Marshallin kanssa. Hallitus tulee kokoontumaan 8.30 tänä iltana ja puolen tunnin päästä kongressin johtajat tulisivat tapaamaan presidentin. Yhtäkkiset kutsumiset  "maan surujen sairassängyn" viereen tulivat niin ennalta odottamattomissa intervalleissa,että parin tunnin perästä,vaikka uutinen oli jo väljähtänyt...se oli liikaa monelle.. .
Muutaman kutsun perästä yksi nuori  ja nätti nainen..yhden uutispalvelun kirjeenvaihtaja.. tuli Earlyn huoneeseen kesken tiedoitustilaisuutta.Nainen näytti punakkaalta,tuulen pieksämältä yrittäessään vetää hansikkaita vapisevista käsistään. Yksi sormikas ei irronnut ja hermostuneena hän kaivoi sormiinsa kassistaan lyijykynän,joka katkesi. Yli tunnin kestänyt henkinen jännittyneisyys,joka ei vielä ollut tasaantunut , kuvasi täydellisesti tunnepurkausta hyväntahtoisin latteuksin. Minä tarjosin neidille juuri teroitetun lyijykynän kääntyessäni ovelle ja siitä ystäväni autoon tuntiessani itseni selittämättömän välinpitämättömältä.

Cordell Hull

FDR ja Cordell Hull



Ajaessamme portille päin musta limusiini  ajoi edellä ajotien keskellä pysähtymällä sekunniksi porttivartiokopilla.Näin vilauksen takaistuimella olevasta henkilöstä...valkoisesta tukasta , kotkannenästä ja punaisesta niskasta...valtiosihteeri Cordell Hullista. Hetken yleisöjoukko,joka oli paisunut sadan hengen paksuksi tiivistelmäksi ja sumentunut myöhäisessä ilta-auringossa..ei ollut pettynyt..
Siinä oli Nestor-kuningas,kansan puhemies poistumassa niin klassisesta tapahtumasta näyttämöltä,etteivät edes viralliset raportit olisi voineet vääristellä sitä.Japanilaiset lähettiläät,jotka olivat pyytäneet audienssia kello kahdelta..olivat saapuneet 20 minuuttia myöhässä,jolloin valtiosihteeri Hull oli pitänyt niitä odotushuoneessa tahanomaisesti toiset 20 minuuttia.Hetkellä,jolloin japanilaiskaksikko oli ojentanut  vastauksen Yhdysvaltojen  marraskuun 26. päivän ehdotukseen,uutiset Valkoiselle Talolle oltiin väläytetty hyökkäyksistä  Manilaan ja Honoluluun.


1941 joulukuu..japanilaiset pyöräjoukot
saapumassa
Manilaan


Valtiosihteeri Hull oli tietojen mukaan pistänyt pinze-nez-rillit kotkannenälleen ja lukenut välinpitämättömästi raporttia..ja antanut sen takaisin vieraille sanomalla: " Kaikkina 50 vuoden palveluni aikana julkisessa hallinnossa en ole koskaan nähnyt dokumenttia niin täynnä häpeällistä valhetta ja vääristelyä..niin suuria,joita en tähän päivään mennessä olisi koskaan kuvitellut yhdenkään maapallon hallituksen pystyneen lausuneen suustaan niitä.."
 
 









  




perjantai 9. heinäkuuta 2021

Imelda Marcosin My Way ja Bongbong Marcos

 

Marcosien presidenttipariskunta


2009.Imelda Makatin residenssissä,Manilassa


Eilen illalla satuin katsomaan Sky-kanavalta uudelleen dokumenttifilmin vuodelta 2016 Ilocos Norte-provinssin kongressinaisesta Imelda Imelda Marcosista.Imelda limusiininsa takapenkiltä jakeli 50 peson seteleitä auton ikkunasta köyhille katulapsille.

 Ilocos Norte-provinssi Luzonin saaren pohjoisosassa oli Ferdinand Marcosin kotiprovinssi,missä hän oli syntynyt ja haudattuna..tai paremminkin balsamoituna mausoleumin lasivitriiniin synnyinkaupungissaan Sarratissa ja sitten lopuksi haudattu Manilassa sankarihautausmaalle..

Imelda Romualdez Marcos taas oli syntynyt Luzonin saaren eteläisessä osassa Leyten provinssissa varakkaaseen Romualdez-sukuun. Hänen isänsä kylläkin sattui köyhtymään totaalisesti ja kuolemaan äkillisesti,jolloin Imelda äitinsä kanssa oli joutunut muuttamaan hylättyyn autotalliin. Köyhänä leskiäitinsä tyttärenä hän joutui käymään koulussa paljain jaloin,joka ilmeisesti johti myöhemmin hänen fetismiinsä kenkiin Malagananin presidentin linnassa. Imeldan mukaan hän koskaan ei ollut elämässään ostanut uutta kenkäparia,koska Manilan Marikinan kaupungin eli ns. kenkäteollisuuskehdon kenkävalmistajat lahjoittivat aina hänelle uuden parin korkokenkiä uuden mallin esittelyssä..


Imelda ternossa-maalaus

Vielä v.1988 Marcosien eläessä maanpaossa Havaijilla Imelda joutui New Yorkissa oikeuden eteen Filippiinien valtiolta varastetuista miljardeista ja niillä rahoilla Yhdysvalloista ostetuista omaisuuksista sekä ns. Yamashitan kulta-aarteiden kähmimisestä.

Philippine Star lehti kuvasi tapahtumaa:

--Jumalallinen rva M. oli uskaltautunut joukkojen eteen kuninkaallisella tyylillä saapuessaan Manhattanin liittovaltion oikeuteen. Entisenä kauneuskuningattarena itse Imelda ja samassa oikeussalissa,missä kerran Miss Amerikka Bess Myersonin lahjus-salaliittooikeudenkäynti pidettiin,Imelda päättäväisesti voitti puolustuksen iltapukukilpailun liehuessaan oikeuteen turkoosisessa silkkiternossa....Filippiinien kansallimekossa ja teräväkorkoisissa korkokengissä.Hän kertoi puolustusasianajajiensa halunneen hänen tulla sisään oikeuteen sivuovesta,mutta kieltäytyneen kunniasta..

"En aio ryömiä sisään,..minulla ei ole mitään hävettävää!

Imelda oli lausunut.

Imeldan kenkäkokoelma

Imeldan kenkälahjoista kuulema oli syntynyt 6000 korkokenkäparin kokoelma Malacananin presidentin linnaan..

Imeldan elämästä olen laatinut kirjoittamistani blogikirjoituksistani koosteen.Olin asunut virallisesti Manilassa v.1982 lähtien vuoteen 2005. Manila oli ollut minun kotikaupunkini siitä lähtien Marcosin sotatilalain loppuvaiheista,vaikka paiskin töitä filippiinobaimoni kanssa smaan aikaan Saudissa.

Oman taloni rakensin sinne v.1983. Filippiinien ulkolaisena residenttinä olin 25 vuotta.

Katkelmia kirjoituksitani Imeldasta:


Filippiinien kuningas Ferdinand
ja kuningatar Imelda

Juan dela Cruz--peruspinoy:

Jokapäivän elämässään Juan dela Cruz näkee uskollisena katolisena Herransa käden jäljet kaikkialla.
Hän on syvällisesti uskollinen itselleen sekä kirkolleen.
1600-luvulla espanjalaiset konkistadorit erehtyivät poikkeamaan maustereiteiltään aluksi Cebun saarelle,jonka jo aiemmin arabialaiset olivat vallanneet  käyrämiekkalähetyksellään , istuttamalla islamin siemenen palmupuutarhaan.
Espanjalaiset puolestaan omassa miekkalähetyksessään joutuivat käännyttämään saaren sulttaanin Lapu-Lapun ensimmäisenä katoliseen uskoon. Sulttaani pani kyllä aluksi hanttiin,mutta läkkiunivormuisten konkistadorien ylivoimasta hän pian kääntyi uuteen uskoon.
Luojan miekkakäsi oli hetkessä tehnyt saarelaisista uuden jumalan palvelijoita,Espanjan kuningas Filip I sekä kuningatar Isabellan tullessa saaren hallitsijoiksi.

Fierce Ilonggot
 tribesman
.Juhart 2002

Isabellasta myös tuli saaren naisten suojelijatar sekä idoli,kuten 300-vuotta myöhemmin rautaperhosrouva Imelda Marcosista,joka opetti köyhiä naisia ihailemaan nälässään kaikkea ostamaansa ja päällään kantamaansa kallista kauneutta.
Saaria altettiin kutsumaan Islas Filipinas-nimellä hallitsijansa mukaan ja alkuasukkaita ruskean hipiänsä mukaan kutsuttiin indioiksi.


Ferdinand Marcosista olen maininnut kirjoituksessani Juanin sipulinkuorinahka:


Filippiiniläisessä poliittisessa taistossa listitään voittaja joko itse tai palkkatappajan aseesta,vaikka itse joutuisi siitä syteen ja saveen.
Politiikassa filippiinot ovat saaneet puolivuosisataisen amerikkalaisen koulutuksen,missä malaijimentaliteetilla ammutaan kilpailevat pinoyt ulos kilparadalta.
Häviäjät ovat aina katkeria ikuiseen hamaan asti,vaikka aika parantaisi tappiosta saadut haavat.
Kostosta nauttiminen tekee pinoylle oikeata mielihyvää..ainakin hetkeksi.


1939 Ferdinand Edralin Marcos,
University of Philipinesin
lakitieteen päästötodistuksen 
priimus


Presidentti Marcosin vielä ollessa lainopiskelija 30-luvulla hän henkilökohtaisesti ampui kuoliaaksi isänsä silloisen pohjoisilocandialaisen Sarratin kaupungin pormestarin kilpailijan.Tuomari Laurel,josta myöhemmin tuli japanilaismiehittäjien asettaman nukkehallituksen presidentti,vapautti Marcosin syytteestä ihastuttuaan nuorukaisen vakuuttavasta ja loistavasta puolustuspuheesta.

Pinoyt kehuvat oppineensa valehtelemisen taidon amerikkalaisilta.
Kun tarpeeksi valehtelee,uskoo jopa omiin valheisiinsa.
Sitten Juan suuttui kateuden pirusta valkoisille miehille ,jotka olivat siunanneet hänelle paljon onnea itsenäistymiselleen.


Aviollinen diktatuuri-kirja.
Primitivo Mijares

Imeldasta mainitsin samassa kirjoituksessa:

Rikoksissa filippiino-Juan näyttä parhaimmat kykynsä ja taitonsa..
Ferdinand ja Imelda Marcos näyttivät hänelle oivallista esimerkkiä,miten johdetaan privaattiyhtiötä nimeltään Philippines Inc.
Heiltä Juan oppi uutta know-howta vilpin ja voitelun taidossa,mikä ulottui valtiojeepneyn dieselkoneen jokaiseen öljykanavaan..aivan öljypohjaan asti.

Puinen Maria ja Jeesuksen kasvot banaanipuussa-kirjoituksessa mainitsin Imeldasta:

Filippiinoilla on eriskummallinen taito nähdä ilmestyksiä ja uskoa niiden olevan merkkejä taivaasta.
Kerran Neitsyt Maria ilmestyi kurkkaamaan pilvenlongalta ja auringonsäteiden välistä luvattua kansaansa Manilan yllä,...ainakin rautaperhosrouva Imelda Marcosin eräässä ilmestysunessa.


Monessa pikkikirkossa Neitsyt Maria on vuodatellut poskilleen verikyyneliä ja saanut tuhatpäisen pyhiinvaelluksen paikalle.
Monessa tapauksessa oli kyse suntion ja padren vilpistä bisnesmielessä saada kolehtirahaa jalkavaimojensa ylläpitoon.
Marian kyynelvesi todettiin karamellivärivedeksi.
Uskossakin osataan huijata.

Tästä syystä filippiinot katselevat useasti ylös pilviin..ei tulevaa säätiedoituksen lupamaa taifuunipilvien kerääntymistä,vaan etsimässä sitä reikää pilvien välistä,mistä Herra lopulta laskeutuisi luvatun kansansa, filippiinojen keskuuteen.

Marcosien perhe-maalaus

Filippiinofiesta-kirjoituksetani lainaus Imeldasta,joka rakasti laulamista:

Fiestapumpun alkupoljennat ovat militaristisia marssikappaleita,jotka hiljalleen vaihtuvat tempossa ikivihreiksi filippiino-kundimaneiksi eli rakkauslauluiksi pikkupaukkujen rohkaisemina.
Fiestan naiset pöydissä hyräilevät jo Imelda Marcosin lempikappaletta Dahil  sa Iyo (engl, Because of You) ja iltaa pitkin orkesterista syntyy bennygoodmaneja,louisarmstrongeja ja davebrubeckejä virtuoosiesiintyjinä. Joku yleisöstä mikrofoniin tarttunut perheensisä voi vetää Sinatran My Waynkin.

Marcosit Clarkin lentotukikohtajuhlissa

Ferdinand ja Imelda Marcosista olen kirjoittanut kirjoituksessani Mennäänkö Jeepneyllä:

Filippiinit eivät vielä olleet päässeet nauttimaan diktatuurista ja sotatilalaeista.He saivat odotella uutta iettään vuoteen 1965. Kongressimies Marcoshan astui poliittiselle näyttämölle vasta 50-luvun alussa ja hänellä oli silloin kova hinku rikastuttaa itseään Bureau of Customsin eli tulliviraston tarkastajana,pannessaan liiveihinsä tullibakshiiseja.Näillä varoilla hänen onnistui kampanjoida itsensä kongressiin.

Ferdinand oli silloin ostanut ensimmäisen Cadillacinsa.

"Filippiinokansa" kollektiivisanana on kaikunut poliittisten päättäjien huulilta lupauksista kuuroutuneen kansan korviin.
Presidentti Ferdinand Marcosin hallituskautena Japanin Manilan juuri akredytoitu suurlähettiläs piti kiitospuheen presidenttipariskunnalle suurlähetystössä.
Suurlähettiläs oli palvellut Manilassa aiemminkin japanilaisen keisarillisen armeijan tiedusteluupseerina ja oletettavasti reservin majuri Ferdie Marcosilla oli ollut jotain vispilänkauppaa tämän kanssa japanilaisen interimhallinnon aikana.
Presidenttiparin valta ja rikkaus oli 70-luvulla kiivennyt miljardeihin dollareihin Philippine Inc.-firman johdossa. New Yorkin 5th Avenuen Penthousien,miljoonavillojen,kaapattujen oppositiopoliitikkojen firmojen osake-enemmistöin sekä oletetuin kenraali Yamashitan kultaharkkoaartein jne.
Suurlähettiläs kiitti presidenttiparia:
"Firipino peopre ale vely rocky...,(lucky)
They have a Plesident who robs you....(loves you)
and a Filst Raidy who robs you even mole..!"(First Lady)


RAUTAPERHONEN JA SISSIPÄÄLLIKKÖ
---------------------------------------------------------
"Olemme kuin timantteja.
Mitä enemmän meitä kiillotetaan,sitä kirkkaammaksi me tulemme."
Ferdinand Marcos



Imelda in 1982


McArthur ja Marcos


 Marcos Tarzanina

Mielestäni Marcosissa oli ollut sitä potentiaalia älykkyydessä ja taidoissa junailla maataan vaurauteen..
60-luvulla Filippiinit olivat tuhansia maileja edellä Singaporea,Taiwania,Etelä-Koreaa,Indonesiaa ja Malesiaa kehityksessä.
Manila oli kaakkois-Aasian halutuin ja arvostetuin yliopistokaupunki.
Santo Tomasin,UP:n (University of the Philippines),Ateneon,LaSallen,Mapuan sekä Letranin korkeakouluihin oli pitkä jono ulkomaalaisia opiskelijoita.
Marcosin kannattajia vielä tänäänkin löytyy vielä Ilocos Norten provinssista Luzonin saarelta.

Marcosin suku Imeldan, ja lastensa Imeen ja Bongbong Marcosin johdolla vielä ajavat kongressissa Ilocandian etuja. Vaimoni vanhemmat Antero ja Catalina dela Cruz olivat syntyneet Batacissa ja Laoagissa,Ilocos Nortessa ja kannattivat Marcosia elämänsä loppuun saakka.En itse ollut paikalla,kun Catalina kuoli meidän kotona Paranaquen Number 18 Molave Avenuen talossa,mutta minulle kerrottiin hänen viimeisten sanojensa olleen viimehenkäyksella Marcos Parin eli Marcos meidän puolesta.

2000-luvulla maa seisoi ASEA:n maiden hännänhuipulla,huolimatta tiikeritaloudestaan.
Tiikeriä pantiin vain tankkiin Esson mittarikentillä yksityisautojen rajusti lisääntyessä,Manilan muuttuessa liikennekaaoksessa maailman suurimmaksi parkkialueeksi.
Filippiinit olivat päässeet ykkösiksi monilla kansainvälisillä areenoilla kuten valtionvirkamiesten korruptiossa,rikoksissa ja lehtimiesten sekä muiden media-ammattilaisten tappamisessa.
Olympialaisten historiassa filippiinot olivat saaneet kahdesti pronssia nyrkkeilyssä.Vasta 2000-luvulla Manny Pacqiao voitti moninkertaisesti keskisarjan nyrkkeilyn maailmanmestaruuden ja pian valittiin jopa kongressiin käytyään viikon managementkurssin San Tomasin yliopistossa.
Filippiinoista ei ole voimaurheilijoiksi eikä pitkänmatkan juoksijoiksi,koska juaneilta puuttuu pitkäjänteisyys näissä urheilumuodoissa.
Nyrkkeikijöiksi he ovat valmistuneet jo pikkupojista lähtien katutappeluissa.
Amerikkalaisilta serkuiltaan he oppivat koripallon.
Kesti vain vuosikymmeniä kunnes he kasvoivat amerikkalaisten koripalloilijoiden tasolle pituudessaan.
Kabinettipeleissä he ovat hakoja maailmanlaajuisesti,etenkin biljardissa.

Ferninand Marcos tuli valitettavasti ahneeksi.
Valta korruptoi.
Hänessä oli puoleensa vetoa ja tyyliä,vaikka Imelda balansoi torjunnallaan kenraaliystävänsä Verin,puolustusvoimien komentajan avistuksella.
Ver oli Marcosin serkku ja Ferdie oli palkannut silloisen kersantti Verin autonkuljettajakseen 1950-luvulla..
Andy eli Ferdie Marcosilla (nämä ovat Imeldan käyttämiä lempinimiä) oli täysi työ korjailla vaimonsa edesottamuksia Metro Manilan kuvernöörinä ja kultturiministerinä.
He olivat yhdessä kuin kaksi erilaista planeettaa samassa huoneessa ja samassa palatsissa.

 Malacanang palatsi

Ferdy oli jäykkä sekä itsepäinen,mutta toisaalta erittäin kaunopuheinen sekä puoleensavetävä puheissaan.
Imelda puolestaan oli villiruusukimppu,puhelias,eloisa ja ajoittain tarttuva kuin flunssaepidemia kaikessa,mitä hän teki..
Imelda oli varma kauneudestaan ja vallastaan.
Poliittisen uransa alussa Imelda oli Ferdyn oppilaana miehensä senaattorikaudella..
Nyt hän presidentin vaimona heilutteli tahtipuikkoaan ilmassa piirrellessään mahtikaaria laulamisellaan,mistä hän oli aina pitänyt.
Kummatkin olivat salamaniskuja,kummankin kilpaillessa keskenään oppositiosenaattori Ninoy Aquinon kesyttämiseksi,ikään kuin taltuttamassa villiä rodeohevosta.
Ninoy väistellessään piiskansivalluksia itsepäisesti samalla kiitteli Imeldaa siirappimaisella kritiikillään sanomalehdissä.

 Benigno "Ninoy" Aquino Jr.
Presidenttti Nonoy Aquinon isä.


Ninoy Aquino oli ainoa ihminen,joka pystyi asettamaan Ferdyn ja Imeldan aloilleen,omille paikoilleen valtapelissä.
Presidenttipariskunta tiesi tämän vangitessaan Ninoyn saadakseen hänet nöyrtymään sellissä polvillaan.
Ninoy sai sydäninfarktin vankeudessa pyytämällä lupaa Ferdieltä matkustaa Dallasiin ohitusleikkaukseen.
Imelda käytti charmiaan Ferdietä kohtaan Ninoyn matkustusluvan saamiseksi itkemällä ja rukoilemalla mieheltään vangitun senaattorin puolesta.
Tiukan paikan tullen Ferdien oli myönnyttävä.

Ferdien munuaissairauden lupuksen aikana Imelda oli maan valtiatar.
Jos Marcos olisi kuollut lupus erymathosusiinsa Imeldasta ja Veristä olisi tullut Manilan dynaaminen duo.
Mutta linnan takakulisseissa piileksi hyllylle pistetty puolustusministeri Juan Ponce Enrile omin suunnitelmin uudesta hallitusmuodosta.
Kaverina hänellä oli kuuluisa kapinaeversti Gringo Honasan teroittamassa RAM-poikien (Reformed Army Officers Movement) kivääribajonetteja.
Eddy (Fidel) Ramosin,Philippine Constabularyn komentajakenraalin avulla Enrile sai massat liikkeelle.
Valta siirtyi uudelleen Imeldan luvatun kansan maassa,nyt kokemattoman perheenäidin Corazo Aquinon essuntaskuun.

 Corazon "Cory" Aquino

Marcos istuessaan Yhdysvaltojen Ilmavoimien C-130-kuljetuskoneen rahtitilassa Pampers-vaippalaatikoiden ympäröimänä (laatikot olivat täyteen pakattu täyteen dollari- ja pesoseteleitä) kysyi koneen kapteenilta, koska saavuttaisiin Sarratiin Ilocos Nortessa sijaitsevaan Ferdien kotikaupunkiin.
Pilotti vastasi,että pian laskeudutaan Guamin saaren lentokentälle.
Marcos tajusi presidentti Reaganin pettäneen hänet luvattuaan hänelle pakomatkan Ilocandian kotiproviinssiinsa.

Se ei ollut enimmäinen kerta,kun presidentit valehtelivat toisilleen.


1971 Dirty Harry Callahan.
Clint Eastwood



Presidentti Rodrigo Duterten
100 päivää 

--Make My Day,Punk!
Huusi sanfransiscolainen etsivä Harry Callahan v. 1971 Dirty Harry-filmissä konnalle virkapistoolinsa takaa.
Filippiinien uutta presidenttiä Rodrigo Dutertea ollaan samoin kutsuttu Dirty Harryksi suorasta puheestaan ja toiminnastaan huumelordien,-välittäjien ja -kauppiaiden kiinniottamisessa sekä eliminoimisessa maassa,jossa lasketaan olevan vähintään 4 miljoonaa huumeiden käyttäjää..eli n. kolmenejäsosaa kaukaisen pohjoismaisen Suomenmaan väkiluvusta.
Duterte on myös antanut Filippiinien poliisivoimille täyden vallan käyttää aseita huumekauppiaiden kiinniottamisessa itsepuolustukseksi,jos heitä kohtaan ammutaan ensiksi.
Yleensähän huumekauppiaat käyttävät aseita omien territorioidensa puolustamiseksi muilta huumejengeiltä.
Filippiiniläinen  ja kansainvälinen media,YK:n ihmisoikeusjärjestö sekä etenkin Filippiinien entinen oikeusministeri,nykyinen senaattori Leila de Lima ovat kritisoineet vahvasti näitä huumekauppiaiden laittomia tappoja,joista voi lukea ja katsoa  päivisin kymmenittäin uutisista,missä kunkin uhrin vierestä tai kädestä jossain pimeällä Manilan slummikujalla löytyy Filippiinien poliisivoimien  .38-kaliiberinen virka-ase hylsyineen.
Senaattori Leila de Lima om syyttänyt jo kauan aikaisemmin silloista Davao Cityn pormestaria Rodrigo Dutertea laittomista huumekauppiaitten tapoista sekä pahanmaineisesta ns. Duterten DDS-partiosta (DDS-Davao Death Squad),joka oli eliminoinut katukuvasta kaikki eteläisen Mindanao-saaren suurkaupungin huumerikolliset.
Duterte on aina kieltänyt osallisuutensa koko kuolemapartion toimeenpanijana ja väittänyt tappojen takana olleen huumejengien väliset territoriosodat..
Tiukkana pormestarina hänet tunnetaan kyllä rikollisuuden nopeasta vähenemisestä omassa kotikaupungissaan.


Bagong Bilibid-vankila

Viime viikolla Filippiinien kongressin kyselyssä näistä Metro Manilan ja muiden kaupunkien laittomista tapoista ja murhista sekä vankiloiden sisäisistä huumeloordien mukavasta elämästä sekä huumejengien taisteluista näytettiin amerikkalaisen parantuneen konnan ja ex-mafioson tekemä filmi Manilan uuden vankilan Bagong Bilibidin elämästä.
Hän oli käynyt haastattelemassa aluksi Manilan Binondon kaupunginosan huumejengejä,jotka kertoivat avoimesti,että poliisien .38-kaliiberisia aseita on vapaasti saatavana mistä tahansa Manilan kolkasta kontanttia vastaan...
Hän kysäisi myös.kuka heidän pomonsa on,jolloin eräs jengiläinen kertoi sen olevan Bagong Bilibidissä huume- ja aurovarkauksista elinakutista istunvan filippiinokiinalaisen Con,joka kännykällä johtaa Binondon liigan toimintaa kaltereiden sisältä.
Yleisesti myös tiedetään,että huumekauppaa ja huumeiden salakuljetusta pitävät kiinalaiset,hongkongilaiset ja maleesialaiset huumetriadit.,
Poliisien löytämistä huumelaboratorioista samoin enimmäkseen ollaan pidätetty kiinalaisyntyisiä henkilöitä. Bagong Bilibidin kuuluisimmat huumeloordivangit ovat myös filippiiniläisiä kiinalaisia,joita kansan suussa kutsutaan Intsekeiksi.
Viime viikolla Bagong Bilibidissä puukotettiin jääpiikillä kuoliaaksi yksi filippiinokiinalainen huumeloordivanki Vincent Co samalla.kun koko vankilan kuuluisin ja vahvin huumeloordivanki "Presidio" Jaybee Sebastian haavoittui jaloistaan. Jaybeetä pidetään vankilan kuninkaana omin ilmastoiduin luksushuonein ja jopa vankilan sisäisin televisiokanavin.
Jaybee Sebastian ja kummatkin Cot johtavat bisnestään sekä huumejengien välistä sotaa kaltereiden sisältä. Vihollisjengien jäseniä lisäksi teloitetaan kujille, ruumiiden kädet sekä jalat teipattuina.
Teloitusten peittämiseksi vigilantejen eli villien mestaajien teoiksi jokaisen ruumin päälle tavallisesti on laitettu tussilla kirjoitettu pahvilappu,--Olen huumekauppias ja narkkari!

1996 Kuratong Baleleng-ampumatapaus

Salaisesta kaduilla tapahtuvasta asekaupasta johtuen poliisien osuudesta virka-aseiden tahallisesta lavastamisesta rikospaikalle oltiin viety osittain pohja alta,vaikka aiemmin rikoshistoriassa näin on tapahtunut monissa tapauksissa,kuten eräässä kuuluisassa vuoden 1996 rikollisjengimassamurhassa,missä Quezon Cityn poliisit ovat tappaneet Kuratong Baleleng-konnajengin yhteen poliisien Mitsubishi L300 vaniin ilmeisesti vasikoimisen eliminoimiseksi.
Pakettiautoon ammutut jengiläiset olivat poliisien mukaan kantaneet konetuliaseita ja avanneet ensiksi tulen,joskin tutkimuksissa yhtään hylsyä ei oltu löydetty autosta.
Mitsubishi oltiin pippuroitu poliisien automaattiaseilla kuin Bonnien ja Clyden Ford melkein seulaksi
Tämän erikoisen eliminoimisen takana pidettiin korkeimpana syyllisenä 1990-luvun Capital Regionin eli Metro Manilan poliisivoimien AntiCrime-komission päällikköä kenraali Panfilo Lacsonia,joka sattumoisin nykyään istuu senaattorina. Hän myös palveli Pinoy Aquinon hallituskaudella eräänlaisena "uudelleen asuttamistsaarina" kuuluisan Yolanda-hirmumyrskyn uhreille,joskin koko pienikokoisten ja kyhättyjen vanerimökkien rakentaminen lopulta päätyi farssiksi.

2016 Senaattori
Panfilo lacson

Rikollisjengin massasurmaamisesta Panfilo Lacson oltiin katsottu syyttömäksi kaikista syytteistä maan kuuluisimman ja kalleimman asianajajatoimiston avulla.
Lacson täten osoitti sormellaan syyttävästi korruptoituneita alaisiaan..
Muistaakseni yhtäkään osallista poliisia ei vangittu..
Silloin kyseessä oli kuuluisan huume- ja autovarkausliigan eliminoiminen,koska poliiseilla oli ollut oma osuutensa liigan suojelemisessa sekä suojelurahojen ottamisessa.Kuratong Baleleng-jengin peitetoimintana oli kommunismin eliminoiminen maasta.
Itse henkilökohtaisesti voin todistaa Lacsonin ,silloisen poliisikenraalin erikoisesta varallisuudesta poliisipäällikön palkalla,kun kerran hain tytärtäni kotiasuinalueeni Sacred Heartin alakoulusta Mervillessä. Odotellessani Johanna tytärtäni koulun portilla,hänen yhtä luokkakaveriaan odotteli virkapukuinen sisäkkö shaföörin ajaman Mercedes-Benz 450 SLC-klassikkoauton vieressä.
Kysäisin tyttäreltäni oman 1980-mallisen perusmersun kernietupenkillä,kenenkä tyttöjä se luokkakaverisi oli,jolloin Johanna vastasi:
--Panfilo Lacsonin tytär..ja eilen se haettiin koulusta toisella isolla mersulla!

1987 Cory Aquino.
Newsweek

Jos presidentti Dutertea syytetään tiukasta huumerikollisuuden poistamisesta koko maasta,niin pitää muistaa,mitä maan muut edelliset presidentit ovat tehneet asialle.
Ei sitten mitään!
Elettyäni Manilassa vuodesta 1981 Marcosin hallintokauden loppua,jolloin sotatilalaki oltiin juuri kumottu,jouduin kokemaan vuoden 1986 Manilan EDSA-valtaväylällä tapahtuneen ruusuvallankumouksen,jonka päätteeksi Marcosit pakotettiin muuttamaan maanpakoon Havaijille,maa sai ensimmäisen rouvapresidentin Corazon Aquinon. Cory oli heikko hallitsija kotirouvan koulutuksella,mutta häntä veti valtaan kokonaistavoitteinen Marcosien tuhoaminen kostona miehensä senaattori Benigno Aquinon murhasta.
Coryn neuvonantajat samoin ohjailivat rouvapresidenttiä omanedun tavoitteluissa Marcosien omistamien yrityksien kaappaamisessa itselleen.

1992 kenraali Fidel
Ramos

Coryn jälkeen maahan saatiin kenraalipresidentti Fidel V. Ramos eli FVR,joka sattui olemaan takana EDSA:n vallankumouksessa yhdessä Marcosin puolustusministeri Enrilen kanssa.
Ramos sattui olemaan silloin Marcosin hallintokaudella Philippine Constabularyn komentaja.
FVR:n unelmana oli matkia Kiinaa ja muuttaa Filippiinien talous hetkessä tiikeritaloudeksi kantaessaan ulkomailta virkasalkussaan vain Promissory Noteja eli kirjallisia lupauksia investoinneista.Ramosin suureksi teoksi katsottiin Manila länsi-itäakselille aloittama Taivastie eli Skyway,joka yläilmoissa olisi vähentänyt South Super Highwayn liikenneruuhkaa. Projekti jäi kesken Joseph Erap Estradan tultua presidentiksi.
Valitettavasti Ramosin tiikeritalouden toletettu iikerin karjahdus vaimeni kissanpojan naukaisuksi.

1999 Joseph Erap
Estrada Pentagonissa

FVR:n jälkeen maa sai maanvyörymääänillä presidentikseen kuuluisan filmitaivaan konnien kukistajan ja playboyn Joseph "Erap" Estradan.jonka köyhä hampaaton kansa uskoi panevan kaikkin maan konnat nyrkeillään matalaksi ja kaltereiden taakse.Hän itsekin uskoi olevansa Manilan Binondon kaupunginosan kuuluisa Robin Hood-konna Asiyong Salonga oman filminsä sankarina,joka nostaisi Manilan slummiasukkaat kuraisten katuvarsien hökkeleistä asvalttikatuvarsien rapattuihin harkkotiilivilloihin.
Erap päätyi lopulta vain nostelemaan tennisrannekekädellään yökabineteissa Jack Daniels-viskilaseja kavereidensa kanssa,joutumalla vielä kiinni laittomasta Jueteng-numeropelin voittojen kokoamisesta vaalialueiltaan.

Erap pantiin siten Malacananin pesidentinlinnasta oikeaan konnien linnaan ja lopulta vartioituun kotiarestiin..ilman presidentin titteliä.Filippiinien kansa on aina kärsinyt muistihäiriöistä,kun Erap jo toistamiseen ollaan valittu Manilan pormestariksi,saatuaan armahduksen rikoksistaan presidentti Gloria Magapacal-Arroyolta.


Glorian rahanahneus

Erapin silloinen varapresidentti ,rouvaekonomisti Gloria Magapacal-Arroyo seurasi sitten Malacananin presidentin linnaan.
Gloria oli edesmenneen presidentti Diosdado Magacapalin tytär,mutta hänellekin kelpasi kaikenlainen vaaliraha sekä ostetut äänet seuraavissa presidentinvaaleissa.Gloriakin siten päätyi kotiarestiin vaalipetoksista ja lahjusten vastaanottamisesta.

Rodrigo Duterte oli saanut hartioilleen kaikkien ex-presidenttien laiminlyönnit,kun jokaisen expressan suurimpana agendana jo vaalikampanjalavoilla on ollut maaginen sana..Economy eli talous,missä aina osoitettiin sormella edeltäjän jättämälle velkataakalle ja budjettivajeelle.
Rikollisuuden vähentäminen ei ole koskaan kuulunut primäärisiin agendoihin,koska Filippiinit Marcosien jälkeen olivat keikkuneet taloudellissa kehityslistoissa Kaakkois-Aasian maiden sairaana miehenä. 1950-luvulla Manila oli vielä ollut Kaakois-Aasian taloudellinen ja akateeminen napa esimerkkinä taloudellisesta kehityksestä Thaimaalle,Maleesialle,Formosalle,Singaporelle.Etelä-Koreallle ja Hongkongille,jotka lähettivät parhaat oppilaansa Manilan kuuluisiin yliopistoihin.
60-luvulta alkaen Filippiinit Marcosin aikakaudelta alkoi laskeutua korruptiossa kehitysmaaluokkaan.
Filippiinien poliittinen elämä on aina jakautunut maan valtaperheiden voimataisteluihin Malacananin presidentinlinnassa,kongressissa sekä senaatissa..

1950-luku.Ramon Masaysay tapasi
Eleanor Rooseveltin

Maan parhaimpana ja suosituimpana presidenttinä sodan jälkeen pidettiin Ramon Magsaysaytä,joka oli noussut maan ylimmälle pallille työväenluokasta autokorjaajana.Valitettavasti hänen presidenttikautensa päätyi nopeasti lentokoneonnoëttomuuteen,jonka taustatekijöinä oletettiin olleen silloinen kommunistinen Huk-sissiliike,nykyisen NPA:n,New People's Armyn edeltäjä.
Filippiinot kutsuvatkin vuorilla ja sademetsissä piileskeleviä kommunistisisseja nimellä No Permament Address.
Suurena pelkona on se,että näin voisi käydä myös Rodrigo Dutertelle,mutta kommunistien sijasta hänen tuleva eliminoimisensa taustalla voisi seistä "Keltainen vaara" eli Liberal party,Aquinojen oma keltateepaitainen kansanrintama,joka ilmeisen vaalivilpin avulla sai valittua varapresidentin pallille senaattori Leni Robredon.

Pnoy Aquino

Duterte tunnetaan myös Hollannissa maanpaossa oleviin NPA-johtajiin lähestymisistä ja rauhanpiipun tarjoamisesta,mutta hänen tarjouksensa romuttuivatkin siihen,kun sissit surmasivat Mindanaon saarella väijytyshyökkäyksessä kymmeniä Filippiinien arneijan sotilasta.
Suutuksissaan Duterte tarjosikin NPA-sissien täydellistä tuhoamista.

Varapresidentin toimenkuvaa pidetään kulissien takaisena toimintana,missä tälle yleensä presidentti antaa maan asuntoasioiden hoitamisen ns. asuttamistsaarina,joka annettiin Pinoy Aquinon presidenttikauden varapresidenti Jejomar Binaylle,entiselle Makati Cityn pormestarille sekä Gloria Magapacal-Arroyon varapresidentille Noli de Catrolle,entiselle ja nykyiselle ABS-CBN-televisiokanavan uutisankkurille,
Yhdenkään varapresidentin toimista kansa ei tiennyt mitään..saatika köyhän kansanosan asuinolojen parantamisen tuloksista.

VP Leni
Robredo

Leni Robredon suusta olikin vahingossa Yhdysvaltojen filippiinoyhteisön vierailulla lipsahtanutkin,että..."Mitä tapahtuisi sen jälkeen,kun presidentti Duterte kuolisi?"
Lenin vänkääminen varapresidentin pallille olikin Liberal Partyn salainen agenda,missä presidentin mahdollisen kuolemantapauksen jälkeen varapresidentistä automaattisesti tehtäisiin presidentti..ja Liberal Party pääsisi takaisin vallankahvaan.
Ex-presidentti Pnoy Aquinon hallintokaudesta mm. eräs amerikkalainen journalisti oli maininnut,että Aquino oli ollut kokonaisvaltaisesti laiska presidentti,joka osasi kehuskella omista suurista taloudellisesista saavutuksistaan ja maan varallisuuden kohoamisesta,kun suurin osa kansasta vielä eli köyhyydessä.Omasta mielestäni Aquinon pelkkä flegmaattinen ja löntystelevä kävelytyyli kieli miehen luonteen heikkoudesta.
Mutta hän olikin suosittu äitinsä ex-presidentti Cory Aquinon ja murhatun senaattori-isänsä Benigno Auinon ansiosta, Aquino-klaanin suurimpana agendahan oli ollut Marcosien alaspainaminen maanpakolaisiksi Havaijille sekä viimeiseksi Marcosien pojan Bongbong Marcosin eliminoiminen varapresidenttikilvasta vaalivilpein.
En puolusta tässä Marcoseja enkä Ferdinand  ja Imelda Marcosin omaa perheyritystä Philippines Inciä,missä poliittiset kilpailijat vangittiin tai pakotettiin pakenemaan maasta Yhdysvaltoihin..jolloin Marcosit kaappasivat näiden taakse jättämät yritykset..
Mutta Ferdinand Marcos myös osasi pitää kovalla kouralla rikollisuutta kurissa..
Marcosin oletettiin olleen Benigno Aquinon murhan takana eikä tutkimuksiin asetettu komissio pystynyt todistamaan oikeita taustatekijöitä,aivan kuten presidentti Kennedyn murhaa käsitellyt Warrenin komissio..

1986 Marcos ja kenraali Fabian Ver

Marcos ei lakimiehenä olisi voinut tehdä näin typerää tekoa valtansa huipulla,vaikka hänellä oli kova työ pitää vaimoaan rautaperhosrouva Imeldaa ja hänen polustusvoimien komentajaa ja serkkuaaan kenraali Fabian Veriä kurissa ja poissa muista laittomuuksista ja ihmisoikeuksien rikkomisista.
Jos vielä muistutetaan siitä,että Fabian Ver oli alkujaan kersantin arvoinen Marcosin henkivartija hänen senaattoriajoiltaan,niin varsinaiset sotilasakatemian käyneet kenraalit eivät katsoneet hyvällä silmällä sitä,että jostain kersantista joskus leivottaisiin sukulaisuuden ansiosta vielä puolustusvoimien komentajakin..

1971 Plaza Miranda

Uusissa tutkimuksissa ollaan tuotu esiin,että Aquino-Cojuanco-klaanin kuuluisa miljardööri Pingping Cojuanco olisi ollut salamurhan takana.
Cory Aquinohan oli alunperin Tarlacin Cojuancoja.
Benigno Aquinon oletettiin liepeilleen kommunisteja..ja että hän olisi ollut takana v.1971 Liberal Partyn Plaza Mirandan vaalikampanjan aikaisesta pommiräjähdyksessä Manilan Quiapon kaupunginosassa...
Benigno Aquinohan ei koskaan ilmestynyt paikalle Plaza Mirandalle.
Kukapa senkin selvittäisi?
Ainoaksi Pnoy Aquinon suursaavutukseksi voisin laskea hänen ensimmäisen tekonsa presidenttikautensa alkuaikoina..."valtion virkamiesten Wang-Wang-sireenien poiston virka-autoista ".

Duterte

Rodrigo Dutertekin on koulutukseltaan lakimies,joten hänkään ei varmasti olisi alistunut laittomuksiin,kuten suoraan konnien eliminoimisiin. Aluksi hän oli kieltäytynyt täysin ajatuksesta heittäytyä presidenttikilpaan.
Duterte tunnetaan suoran toiminnan miehenä ja suorista sanoistaan,jotka ovat suututtaneet monia,
Hänen lehdistöattasheansa Malacananin presidentin linnassa joutuu alinomaan korjaamaan taikka selvittämään medialle selkokielellä presidentin sanomisia. Yleensä media tarttuu johonkin Duterten lausuntoon...tekemällä niistä otsikoita negatiivisessä mielessä. Taustalla piilee myös Liberal Partyn keltainen rintama,johtajinaan Pnoy Aquino ja Mar Roxas.. jotka kaivelevat presidentin lausahduksista ulos jotain oman agendansa plussaksi.
Duterte ei ole mikään diplomaatti,vaan suorasanainen kadun jätkä,joka puolustaa lausunnoissaan Manilan Quiapon slummialueen asukkaita sydämensä pohjasta..
Viimeksi hän käski presidentti Obamaa painumaan helvettiin,Yhdysvaltojen kieltäydyttyä antamasta aseapua Filippiineille.Duterte katsoi saavansa yhtä hyvin aseapua Kiinalta ja Venäjältä,vaikka Kiina oli jo miehittänyt Filippiinien merialueiden rajoilta Scarboroughin ja Spratleyn atollit uuden Suur-Kiinan sotilastukikodikseen Kiinan merellä...
Obama samoin oli aiemmin saanut median väärin tulkitsemana SOB-tittelin Asean-maiden konferenssissa Kiinassa..Son of the Bitch..vaikka tagaloginkielisessä versiossa hän oli tarkoittanut,ettei hän uskaltaisi käyttää Putang ina-tyylistä kieltä USA:n presidentin kanssa käydyissä keskusteluissa maiden välillä, Putang ina kuuluu suolana filippiinojen katujargoniin kuin suomenkielessä vittu-sana sanoman lisävahvistuksena.
Pystyynhyppääjiä moisesta löytyy myös suomalaisissa poliitikoissa.

Obama ja Paavi

Filippiinien katolisen kirkon johtajat ja uskovaiset olivat samoin saaneet sätkyn Duterten kirotessa Vatikaanissa istuvaa Paavia tyhjänpolkijaksi ja kehoittaneet häntä pyytämään anteeksi Taivaan Isän korkeimmalta maalliselta edustajalta.
Duterte ei pyytänyt anteeksi..
Lisäksi hän oli ihmetellyt avoimesti,miksi armollinen Taivaan Isä voisi rakkaudessaan Filippiinien valittua kansaansa kohden sallia maansa lapsia raiskauksien ja väkivaltatekojen uhreiksi...

Marcos-presidenttiparin maalaus

Philippine Star-sanomalehden edesmennyt päätoimittaja Max Soliven kerran kirjoitti,että presidenttipari Ferdinand ja Imelda olivat kuin kaksi erilaista planeettaa Malacanan-presidentinlinnan katon alla..Meldy (Imelda) oli räiskyvä ja joskus radaltaan poikkeava komeetta ,kun taas Ferdy (Ferdinand) oli jääkylmä Venus,joka joutui joskus ohjaamaan ympärillään harhailevaa Meldyä takaisin kieroradalleen.
Meldy Romualdezista oltiin kruunattu Miss Manila ja silloinen 50-luvun nouseva kongressimies Ferdinand Marcos oli iskenyt silmänsä Taclobanista Manilaan saapuneeseen leytelässyntyiseen kaunottareen  ja nainut tämän kolmiviikkoisen kuhertelun jälkeen maan presidenttien kesäkaupungissa Baguiossa v.1953 .

1953 Armi Kuusela presidentti
Elpifido Quirinon vastaanotolla Mutyang Pilipinasin eli
Miss Philippinesin
kanssa

Ennen Imeldan tapaamistaan Ferdinand oli tanssittanut Baguiossa nuorta 1953 Miss Universum Armi Kuuselaa ja sinnikkäästi kosiskellut entistä Suomen Neitoakin,joka eksoottisena ja kauniina vaaleaverikkönä olisi sopinut nopeaa vauhtia nousevan ja kunnianhimoisen poliitikon 1st Ladyksi ja ihan presidentinlinnaan asti.
Poikamiespresidentti Quirinokin oli näin ajatellut Armin hurmaamisessa,tavattuaan Miss Universumin järjestämälleen Miss Manilalle tarkoitetulle banquettelle Malacananin linnassa.
Mutta sitten kuvaan ajeli Manila Hotellin eteen valkoisella Jaguar XKE-avoautolla komea kiinteistömagnaatti Virgilio Hilario.
Ja lopputuloksen kaikki sen ajan kokeneet suomalaiset sekä filippiinotkin tietävät.
Vielä tänä päivänäkin monet ikäiseni ja vanhemmatkin filippiinot yhdistävät suomalaistaustani Armi "Kuselaan",muistelemalla niitä ihania "Armia"-huuma-aikoja Manilassa.


Filippiinien uusi presidentti Bongbong Marcos

-----------------------------------------------------------

Virkaanastuminen 30.6.2022

Bongbong Marcos laulamassa Englannissa
eräissä kutsuissa
1980-luvulla


Lisäys 9.6.2022. Filippiinien presidentiksi valittiin Bonbong Marcos,entisen presidenttipariskunta Marcosin poika. Mielestäni koko presidenttikilparengas Filippiineillä on kuroutunut yhteen takaisin vuoteen 1965,jolloin maan presidentiksi valittiin Ferdinand Marcos.Varapresidentiksi valittiin entisen presidentti Rodrigo Duterten tytär Sara Duterte,Davaon kaupungin pormestari.

Marcosin vastustajat sanovat,etteivät filippiinot koskaan ole unohtaneet Marcosien julmaa ja diktatoorista valtakautta 1965-1986. Filippiinoilla on kuitenkin kyky aktiiviseen unohtamiseen,jossa epämiellyttävät asiat katoavat muistista. 

Bongbong Marcosin vastustajat väittävät lisäksi ettei Bongbong kelpaisi presidentiksi,koska hän ei ole suorittanut yliopiston loppututkintoa Englannissa opiskeltuaan.

Filippiinien presidenttihistoriasta kyllä löytyy poikkeuksiakin,joilla ei ole ollut minkäänlaista loppututkintoa..saatika suurempaa koulutustaustaa..

Ramon Magsaysay 1950-luvun puolivälissä valittiin maan presidentiksi. Hän oli ammatiltaan automekaanikko. Toinen presidentti Joseph Ejercito Estrada 1998-2001 oli saanut potkut Ateneon lukiosta sopimattomasta käytöksestä.Sen jälkeen hän pääsi lukemaan rakennusalan insinööriksi Mapuan teknisessä instituutissa miellyttääkseen isäänsä. Sieltäkin hän keskeytti opiskelunsa ja siirtyi lukemaan insinööritutkintoon Filippiinien keskuskorkeakouluun,josta hän keskeytti opintonsa. Parikymppisenä hän aloitti elokuvasankariuransa nyrkkisankarina ottamalla näyttelijänimekseen Foseph Erap Estrada. Erap on väännös tahgalogin kielisestä Pare- sanasta,joka merkitsee kaveria.

Alla englanniksi kirjoitettu Bongbong Marcosin opiskelukaari:

Marcos first studied at Institución Teresiana and La Salle Green Hills in Manila, where he obtained his kindergarten and elementary education, respectively.

In 1970, Marcos was sent to England where he lived and studied at Worth School, an all-boys Benedictine institution in West Sussex. He was studying there when his father declared martial law throughout the Philippines in 1972.

He then enrolled at St Edmund Hall, Oxford, to study philosophy, politics and economics (PPE). However, despite his false claims that he graduated with a bachelor of arts in PPE, he did not obtain such a degree. Marcos had passed philosophy, but failed economics, and failed politics twice, thus making him ineligible for a degree. Instead, he received a special diploma in social studies, which was awarded mainly to non-graduates and is currently no longer offered by the university. Marcos still falsely claims that he obtained a degree from the University of Oxford despite Oxford confirming in 2015 that Marcos did not finish his degree.

Marcos enrolled in the Masters in Business Administration program at the Wharton School of Business, University of Pennsylvania, in Philadelphia, United States, which he failed to complete. Marcos asserts that he withdrew from the program for his election as Vice Governor of Ilocos Norte in 1980. The Presidential Commission on Good Government later reported that his tuition, his US$10,000 (₱517,957.83 in 2022) monthly allowance, and the estate he lived in while studying at Wharton, were paid using funds that could be traced partly to the intelligence funds of the Office of the President, and partly to some of the 15 bank accounts that the Marcoses had secretly opened in the US under assumed names.

1969 Filippiineillä vieraillut
astronautti Andrew Cernan preidentin pojan 
Bongbong Marcosin kanssa

Bongbong ja Beatlesit

---------------------------

Beatlesit Manilassa
6.7.1966


Englanninkielinen kertomus:

Marcos was thrust into the national limelight as early as when he was three years old, and the scrutiny became even more intense when his father first ran for President of the Philippines in 1965, when he was eight years old.

During his father's 1965 campaign, Marcos played himself in the Sampaguita Pictures film Iginuhit ng Tadhana: The Ferdinand E. Marcos Story, a biopic based on the novel For Every Tear a Victory. The young Marcos was portrayed giving a speech towards the end of the film, in which he says that he would like to be a politician when he grows up. The public relations value of the film is credited for having helped the elder Marcos win the 1965 Philippine elections.

A young Bongbong Marcos and his sister Imee played a small role in the controversial "Beatles Live in Manila" incident of July 1966, just one year after the Marcos Family came to Malacañang. Bongbong and Imee were among 400 children whom their mother Imelda brought to Malacañang Palace for a reception in which they expected the Beatles to show up. The four band members claimed not to know about the event, and refused to attend. As the event went on without them, the Marcos children were interviewed. Bongbong, referring to the group's long hair, was quoted saying "I'd like to pounce on the Beatles and cut off their hair! Don't anybody dare me to do anything, because I'll do it, just to see how game the Beatles are." Imee, meantime, was quoted saying "There is only one song I like from the Beatles, and it's Run for Your Life."—a quote which media later associated with the way the Beatles scrambled out of Manila, receiving rough treatment at the Manila International Airport.


Beatles lead guitarist George Harrison later accused the Marcoses of inciting Filipinos to mob the band as they tried to leave the country for not showing up at the reception, saying in a 1986 interview at NBC's Today Show that the Marcoses "tried to kill [them]."[52][53] Harrison further said that their plane was not allowed to leave Manila until their manager, Brian Epstein, refunded the concert ticket money.[52][53]

The incident was brought up in the media again after a 2021 interview between Marcos and Toni Gonzaga, when he was asked about which musicians he idolized, and he casually mentioned that he was friends with Mick Jagger of The Rolling Stones and members of The Beatles.


Beatlesit saapumassa Manilan kansainväliselle
lentokentälle 3.7.1966


Lainaus kirjoituksestani Ferdie ja Imelda sekä Philippines Inc.

ALL YOU NEED IS LOVE

Rakkauden kaipuussa Imelda oli v.1966 kutsunut maailmankuulut pitkälettiset britti-Beatlesitkin konsertoimaan Manilaan. 
Bändi piti konsertin heinäkuun 4. päivänä,Yhdysvaltojen kansallispäivänä konsertin 100.000:lle kirkuvalle filippiino-Beatles-fänille Rizal Memorial-stadionilla.Beatlesit esittivät 10 omaa kappalettaan puolessa tunnissa,kun introssa paikalliset kultakurkut Pilita Corales,Reycardo Duet sekä Wing Duo veivät esiintymisellään pisimmän ajan.
Astuttuaan maihin Manila kansainväiselle kentälle edellispäivänä bändin filippiinokonserttipromoottori Ramon Ramos oli salaa bändin tietämättä keskustellut Imelda Marcosin kanssa pidettävästä lunssista Malacanangin presidentin palatsissa presidenttiperheen erikoisvieraina.Koska Ramon Ramos ei ollut sopinut lunssissta Beatlesien managerin Brian Epsteinin kanssa ,Beatlesit eivät pystyneet aikataulussaan osallistumaan kutsuille,johon Imelda oli kutsunut maan kermaa senaattoreista ja kongressimiehistä VIP-vieraisiin.
Ilmeisesti Beatlesit olivat viettäneet loppupäivän veneilemällä Manilan lahdella,joka silloin sattui vielä olleen roskaton sekä saastumaton ilman kelluvia ihmispaskakikkaroita.
Seuraavana päivänä Beatlesien yrittäessä Manilan kansainvälisellä kentällä nousta lentokoneeseen kokonainen helvetti pääsi irti,kun heidän turvamiehensä olivat häippäisseet lipettiin.

Bändi joutui jopa itse kantamaan kaikki matkatavaransa taksista terminaalin sisään.
Kaikki apu sekä VIP-edut olivat kadonneet.
Lentokentän kantajat olivat kadonneet,liukuportaista oltiin katkaistu sähköt bändin jouduttua raahaamaan kamppeensa ylös portaita vihaisen ihmismassan töniessä heitä mustelmille.
Japaniin suuntautuvan lennon lähtöäkin tahallaan viivyteltiin tullimiesten ja terminaalin henkilöstön hässelöidessä kaikkea turhaa.
Beatlesit lopulta päästyään koneeseen vannoivat koskaan astuvansa jaloillaan Filippiinen maankamaralle.
Yleisesti epäiltiin koko tapausta Imeldan aikaansaannokseksi ja kostoksi.
Sanotaankin,että Ferdinand ja Imelda avioliitossaan olivat kuin kaksi eri planeettaa avaruudessa,missä Imelda oli tulta suihkuava pyrstötähti ja Ferdinand kylmä sekä viilentävä Mars.

2014 Ferdinand Marcos Jr. senaattorina



Bongbongin ura:

23-vuotiaana hänet valittiin vuosiksi 1980-83 Ilocos Norten varakuvernööriksi ja v.1983 maaliskuun 23. päivänä kuvernööriksi. Hänen tätinsä kuvernöörinä luopui vakanssista terveydellisistä syistä.
1985 hänen isänsä Ferdinand Marcos nimitti poikansa PHILCOMSATin (Philippines Communication Satellite Corpin) johtokunnan puheenjohtajaksi,jona hän nosti v.1985 alusta $ 9700-97.000 kuukausipalkkaa.Isä Marcos omisti silloin 39.9-prosenttia yhtiön osakkeista. Bongbong hyvin harvoin kävi yhtiön kokouksissa.