Kirkossa käyntiä Suomessa ja Manilassa

Viitasaaren kirkon
alttaritaulu

Pappilan Jussi oli aina uskonut syntyneensä Viitasaaren nuorisopastorin asunnossa Viitasaaren kirkon sakarstin kupeessa. Ohessa Jussin houreiuni korkean kuumeen takia veistettyään partioleirillä lapinleukulla peukalonsa:

Peloton Davy Crockett

Davy Crockett,se joka aina oli miesten mies... oli unessa koputtanut Viitasaaren kirkon apupapin ovea musketin piipulla sisään pääsemiseksi.
Apupapin asunto sijaitsi kirkkolaivan jatkeessa aivan sakarstin vieressä.
Jussi oli avannut raskaan tammioven Davyn vilahtaessa sisään mokkanahkaisessa metsästysasussa ja pesukarhulakissaan,kun kirkkomaalta julman näköiset, sulkapäiset ja sotamaalatut huronit ampuivat perään nuolisateella ja muskettien paukkeella.
--Nuo huronit ovat ajaneet minua takaa Erie-järveltä saakka!
Davy sanoi hengästyksissään litistymällä sakarstin seinää vasten vilkuillessaan koristemaalausikkunasta takaa-ajajiaan pihalla.
Davy kaatoi ruutia buffalon sarvesta ja kuulia vyöllä roikkuvasta oravannahkapussistaan suustaladattavan Bessien piippuun lisätessään:
--Kanoottini upposi tuohon rantaan..
Jussi uteliaana kysäisi:
--Onkos Se Erie-järvi jossain tuolla Keiteleen takana?
Davy ei vastannut kurkkiessaan koristemaalauksen Paavalin haarojen välistä pihalle.
Hän heitti hikisenä pesukarhulakkinsa sakarstin pöydälle hopeisen ehtoolliskalkkivadin päälle sakarstin puukaminan kuumuudesta.
Syyskuun 30. päivänä 1947 Keiteleen selältä puhalsi kylmänkostea itätuuli ja huronitkin melkein puolinakuina hyppivät ripaskaa hautapaasien takana lämmitäkseen.
Tuuli vinkui kirkon peltisissä räystäyskouruissa sekoittuen huronien falsettisiin sotahuutokiljahduksiin selkäpiitä jäätävällä kakofonialla.
Jostain kaukaa järvenselän yli kumisivat sotarummut.
--Niillä on ihkauudet sinitakeilta varastetut Winchester-kivääritkin ja minä tässä vain latailen kertapanoksia vanhan Bessien suuhun!
Davy huudahti ikkunan vierustalta.
--Niillä on ylivoima!
--Kirkko voi kyllä palaa poroksi niiden tulinuolista,mutten anna periksi!

Sakarstin seinän takaa kuului naisen parkaisu:
--Tuuppas sieltä suarnateosta pijan appuun ja pane pesuvesj vattiin jo valamiiksi...lapsj tulloo...ja soetappa sakarstista kunnankätilölle..
--Noe voej Herranen aeka...lapsjvesj on jo nilikoessa!
Sakarstin kello näytti varttia vaille neljää aamulla,kun viisarit tipahtivat alas päällekkäin kello kuuden kohdalle,lasinpalojen varistessa avonaiseen kolehtihaaviin vihreäsarkaisella pöydällä.
Kelloon oli osunut Winchesterin luoti napakymppiin Junghansin merkin keskelle.
--Tais mennä lasit Limpopon pakanalähetykseen Afrikassa!
Jussi vitsaili ,vaikka pelkäsi henkensä edestä pian tulevansa skalpatuksi.
Sakarstin lyijyraamista koristelasi-ikkunaa jo hakattiin skalppaustomahawkilla Paavalin paimensauvan keskeltä...
Seinän takaa kuuli huuto:
--Hei ...lopeta nyt ihimeessä sen suarnan vässääminen...lapsen piä on jo huarukoessa!
--Sinnuenj pittäesj antoo hetj hätäkaste lapselle,kun se kätilökkiin sua polokea pyörällä pitkä matkan kirkonkylästä tällaesessa kuatosatteessa!

Jussi seurasi yhden huronin pääsulkien tunkeutumista Paavalin haarojen välistä,kun Davy löi olantakaa Bessien perätukilla tätä kalloon.
Punainen huronin hurme väritti punaisin veripisaroin vaatehengarissa kasukkakappin ovessa roikkuvan kirkkoherran valkoisen messukasukan.
Jussilta pääsi suusta isänsä ehtoollislausahdus alttarille polvistuville:
--Jeesus Kristuksen verellä minä ....

Samassa kirkon puolelta kuului siipien suhinaa,alttaritaulun arkkienkelin lentäessä ikkunan läpi edes sitä rikkomatta kirkkotarhaan,minkä yllä ihmislintu teki valkoisessa kaavussaan pari tarkastuskierrosta kuin merivartioston Lysander-pelastuskone.
Pakanalliset maaäitiään palvovat huronit heittivät ilmestyksestä maahan rukoilemaan polvilleen ylistämään uutta lintujumalaansa.
Sakarstin seinän takaa kuului naisen huudahdus:
--Se onniin poeka ja varmaan ylj viijen kilon mötikkä!
--Haeppas siitä liperit kaalassa ja vappaana seesoskelemasta se meijän keittijön kuapista kalapuntarj,niin mitataan poejan paeno!
--Tervetulloo mualimaan..Johannes...taekka Jussikshan myö voejaan alakoo sinnuu kuhtuva!

Salon kirkko

Pappilan pihalta kultaseppä Kukkosen tontin lankkuaidan päältä tai pikkusiskojeni huoneen ikkunasta näin Salon puukirkon sekä sen naapurissa Harhon talon.
Oikeasti olin aina uteliaana ja autohulluna pikkupoikana seurannut Torikadun ja Kirkkokadun kulmassa palvelevan Lundelinin Pikku-Shellin toimintaa..Herkkää nokkaani kutkutteli bensiinipumpun lasilieriöstä täyttöpistooliin pulputtavan vaaleanpunaisen bensiinin aromi ja kioskin takapihalla seisovien öljytynnyrien rasvan tuoksu. Ne tuoksut yhdistettynä juuri kahvipannussa pulputtavan Huomio-kahvin aromeiden kanssa saivat minut pikkuiseen nirvanaan.

Se Salon kirkko oli minulle papinpoikana eräänlainen pakollinen visiittikohde pyhäkoulun ja sunnuntaisaarnoin..
Puuduttavien pitkien saarnojen aikana..etenkin kirkkoherra Aulis Zidbäckin saarnojen..katselin puukirkon sisäkaton pastellinnsinistä tähtitaivasta..Taiteilija Jenny Soldan-Brofeltin alttarimaalaus taas muistutti minua parta-Jeesuksineen pikkusiskojen huoneen liljatapetilla roikkuvaa enkelimaalausta,missä parrallinen ja pitkätukkainen miesenkeli isoin joutseninsiivin opasti pikkutyttöä ja pikkupoikaa lahon sillan yli. Itse olin ihmetellyt koko enkelikuvaa.että miksei se "enkula" olisi voinut omilla siivillään lennättää muksut sillan yli..
Zidbäckistä sain myöhemmin "arkkivihulaisen",joka isäni kanssa aina taisteli seurakunnan asioista..Tästä pappien viha-rakkaussuhteesta uskonnon ja kirkkohistorian arvosanani oli pysyvästi kuutonen.

Salon kirkko oli alunperin rakennettu Salon Rukoushuoneyhdistyksen rukoushuoneeksi.
Sen pääsponsoroijana oli mm. kauppias Elias Selänne. Vasta v.1933 se sai kellotorninsa vihittynä kirkoksi.
Kirkonkelloja sain kuunnella sunnuntaiaamuisin..oliko sitten kyseessä hiljaa ja hitaasti kumisevat hautauskellot taikka kutsu jumalanpalvelukseen. Lauantaiehtoisin Uskelan kirkon suntio Mäkipää kävi fillarillaan kirkonmäeltä vetämään Salon kirkon kellojen nyörejä pyhän ja lepopäivän alkamiseksi.
Uskelan kirkonkelloja sai kuunnella kaukaa kirkonmäen päältä myös sunnuntaisin kaukaisina kuminoina.Niitäkin suntio Mäkipää soitteli.
Isäni kutsui Uskelan kirkkoa leikillisesti piruntorjuntabunkkeriksi ja lastenvaunuja avioliiton hyökkäysvaunuiksi..

Uskelan kirkko

Kappale blogkirjoituksestani Pappi,lukkari,Kleenperi,Soliferi ja Lusiferi

----------------------------------------------------------------------------------------

Koulukirkossa
Juhart 2013

Suntio Klenberg oli helpottunut siitä,ettei nyt ollut sitä pakollista jokasyksyistä  koulukirkkojumalanpalvelusta,missä koulupoikia oli yhtä vaikeata pitää kurissa kuin kapallista russakoita.
Nämä kolme poikaa olivat istuutuneet paria penkkiriviä edemmäksi vanhemmistaan ,jotka tapakirkonkävijöinä olivat tulleet näyttämään päällään pyhättöön uutta kevätmuotia.

Suntio havahtui virren veisuun alkamiseen ja saarnatuolin mikrofonin napsahdukseen,mikä merkitsi kirkkoherran laskeutumista alas maallisten joukkoon ja sakarstiin.
Hänellä oli edessä tehtävänään kolehdin keräys ja avattuaan kirkkoherra Grafbäckille sakarstin oven hän kävi ottamassa seinältä mustan pitkävartisen kolehtihaavin,jonka pussi oli neulottu mustasta sametista sekä brodeerattu kultalangalla ristiksi.

Tällä kertaa pienestä kirkossakkävijöiden määrästä ei tarvittu toista kolehdinkerääjää,joita aina löytyi vapaaehtoisina kirkkoväen joukosta. Eräs tällainen oli liesitehtaan sähkömies,joka useasti oli lahkolaisena jopa kiistellyt mm.Juhannussaarnasta papin epistolan tulkintaa seisaaltaan kirkonpenkistä.
Onneksi tällä kertaa miestä ei näkynyt tummassa joukossa.

Moni kirkossa kävijä ei arvaisi,miltä he näyttävät suntion silmissä kolehdin keruussa, tämän tarjotessa haaviaan käytävältä näiden nenien alle seurakunnan ihmisrakkauden arvioitsijana.
Klenberg pystyi löytämään seurakuntalaisen kasvoista eli sielujen peileistä epäitsekkään ja anteliaan uskovaisen,jonkalaisia kirkkoon yleensä saapui vain kourallinen.
Aika suuri osa kirkkoväestä oli tapakristittyjä,jotka saapuivat kirkkoon istumaan aina samaan penkiin ja samaan aikaan kuin leimaamaan korttiansa rastilla hiippakunnan taivastien patikkakilpailussa.
Vanhukset oliva kirkkoväen perusjäseniä jokaisessa jumalanpalveluksessa,koska elämän langan toinen pää oli lyhenemässä päivä päivältä,jolloin päivän saarnasta yritettiin löytää lohtua tähän loppuelämään sekä ohjenuoraa siihen alkavaan ja tuntemattomaan toispuoliseen.
Kuolema kaikille seurakuntalaisille oli suuri arvoitus,mutta papistolle sekä suntioille jokapäiväistä elämää.
Joku vanha ja raihnainen mökinmummo voi antaa kolehtiin viimeisen roponsa laihasta neppikukkarostaan uskossaan,että Luoja antaisi hänelle ikuisen elämän rajan toisella puolella ..ja toivottavasti paremman kuin maanpäällisessä..
Iloista antajaa Herrakin rakastaa....Sanassakin sanotaan.

Klenberg oli havainnut kirkonpenkissä istuvan kauppalassa hyvin tunnetun nuorehkon naikkosen,jonka valkoiseksi puuteroitu naama ja korkeaksi termiittipesäksi tupeerattu hennatukka eroittui tummasta kirkkokansasta keskilaivan penkistä kuin kypsynyt finni kauneushoitolan mutanaamiossa. Sonjaksi kutsuttua naikkosta kauppalalaiset kutsuivat myös iloiseksi antajaksi,joka nyt oli saapunut kirkkoon elämänsä toisen kerran sitten rippikoulun..nyt tosin kuulemaan avioliittokuulutuksensa vieressään istuvan suavetukkaisen ja nahkapuseroisen jawakundin kanssa. Naishenkilön  mahanseutu oli pullistunut vällykäärmeen puraisusta vaaleanpunaiseksi kretonkikummuksi. Klenberg tarkkasilmäisenä kolehdin aikana oli havainnut tämän verkkonailonien saumanjuoksujen olleen paikattu vaaleanpunaisella kynsilakalla.

Kolehdin keruussa mustahuiviset kirkon vakiokävijämummot napsauttelivat neppikukkaroitaan auki sinisuonisissa ja maksaläkkäisissä käsissään ,haavin osuessa kohdalle.Raihnaisuudestaan huolimatta näillä oli erikoinen jonglöörimäinen tapa kaivaa kukkaroistaan kolehtivirren aikana roponsa ja jopa nätisti viikatun viidensadanmarkan setelinsä ,katseen edes irrottautumatta virsikirjan sivulta ja tiputtaa almunsa samettihaavin pohjalle.
Suntiosta ainoastaan silakkamarkkinoiden pyssykyläläinen Helppo-Heikki pystyi samanlaiseen näppäryyteen ottaessaan vastaan rukkasrahoja ja viikkaamalla seteleitä sormiensa väliin huutaessaan:
--Ja sithen panhan vielhä pari rukhasia pinhoon tuhantheen markhaan!!

Vaivaisukko

Klenbergin kerätessä kolehtia moni lauantai-illan juhlimisesta harmaakasvoinen miesköriläs heitti kasvohalvauksessaan  viimeiset ravintolan portierille tarkoitetut viidenkymmenen pennin kolikot takintaskun nöyhtäpohjalta haaviin kuin arpakuutiot groupierin rulettipyörälle ,toivoessaan nopeata pikavoittoa parantumiseensa Herransa ihmeteolla vastineeksi laupeudentyöstään. Oikeasti he uskoivat tilansa paranevan joko vichyvedellä ja todella vaikeassa tapauksessa kylmällä olutpullollisella.Katuvaisina he lupasivat itselleen tämän olevan viimeisen kerran..taikka ehkä myöhemmin,Herran taasen kerran rankaistessa tuoreen synnin päälle.Joku katuvainen kyllä voisi vedota täyteen muistin menetykseen edellisillan riennoista,josta maanantaiaamulla työmaakopissa taikka tehtaan pukukopilla työkaverit voisivat selostaa pilkuntarkalla muistilla.

Varakkaampi kirkkoherrasväki tarjosi teatraalisen näyttävin elein suntion kolehtihaaviin sileitä kassakaapinkuivia seteleitä.Näin he ostivat osamaksulla taivaspaikkaa parilla vuotuisella kirkossa käynnillään,kun köyhempien piti joka sunnuntai käydä panemassa pikkurahoja taivaspankin tililleen.

Vanha katolilainen sanonta anekaupasta vieläkin istui kiinni luterilaisten seurakuntalaisten taka-ajatuksena.."Kun kolikko kirstuun kilistää,niin sielu taivaaseen vilistää".
Herrasväen lapset olivat jo kotonaan saaneet vanhemmiltaan kolehtirahat,joidenka tiputtaminen haaviin näytti suntiosta työläältä.Monelta herraslapsen haaviin uponneesta nyrkistä tipahti salavihkaan vain osa kolikoista pohjalle,koska torin rautatiekirjakauppaan oli tullut uusi Pecos Bill- taikka Tex Willer-sarjakuvalehti.
Herrastyttöjen loppurahat menivät kirjakaupan tiskille,josta sai ostaa kauniita kiiltokuvia taikka uuden paperinukkearkin..

 

Quiapo Church Portal by Juhart

Manilassa Jussi ja hänen filippiinovaimonsa Gerry eivät ole innokkaita kirkossa kävijöitä..eivätkä Jussin siskotkaan,koska papinpesue sai kirkonkäyntiä liiankin kanssa luterilaisena pakkopullana konttausajoista kaksikymppisiin asti.

Manilan Molaven asuinalueen Sacred Heart of Jesus- kappelissa Jussi vaimoineen kävi jouluisin joulumessussa aattoiltana kello kymmenen illalla.Kappeli oli täyteen pakattuna asuinalueen pyhäparhaisiin pukeutuneesta herrasväestä.
Jussi vaimoineen saivat kuunnella messua seisaaltaan kappelin ovella.
Gerry-vaimo kesti messua vain 15 minuuttia repimällä Jussia hihasta Molave Avenueen kotiin kattamaan joulupöytää kiinalaisella hunajakinkulla,pancit malabonilla,possu-adobolla,kare-karella, ilocanolaisella pinakbitillä ja sinigang baboyllä, traditionaalisilla filippiinoherkuilla..
Gerry-vaimolle joulu oli ruokajuhlaa!

Sacred Heart of Jesus Chapel in
Molave Park

Sacred Heart of Jesus Chapel interior
in Molave Park

San Agustin Church
Intramuros Manila

Erään kerran Jussi erehtyi käymään San Agustinin kirkossa,odotellessaan Manilan vanhan espanjalaisen linnakekaupungin Intramurosin lähellä sijaitsevan Bureau of Immigration and Deportationin eli ulkomaalaistoimiston virkailijoiden leimaavan hänen passiinsa viisumijatkeen.Express Lanella kirjaus ja leimaus kestää 8 tuntia ja Regular Lanella 7 päivää.
Odotellessaan puiston helteessä hän päätti käydä San Agustinin kirkon viileydessä.Hänen oli pakko paeta kirkkoon sisälle,koska Intramurosin calesakuskit (calesa on manilalainen hevoskärry) tulivat tarjoamaan kiertoajelua Intramurosin ympäri sadasta pesosta.
Hän astui kirkon suurista tammiovista sisään,minkä hämärässä ja viileydessä moni muukin viisumin odottelija torkkui kumarassa rukousasennossa,rukousnauhojen rapistessa puupenkkien selkänojia vastaan.Kirkon portailla sai ostaa maapähkinöitä ja cokista ruuminravintoon.
Parisenkymmentä minuuttia papinpoika kesti kirkonpenkillä istumista,tuntiessaan olonsa erittäin epämukavaksi puisten pyhäinmiesten lasisilmien tuijotellessa häntä tarkkaavaisena yhtenä synnintekijänä.
Jussi pakeni kirkosta ulos ja marssi Walton Plazan läpi kolme korttelia Shoemartin ostoskeskuksen viileyteen Manilan kaupungintalon kulmalle.
10 minuutin kävelystä hänen paitansa oli läpimärkä.,mutta ostoskeskuksen ilmastointi kuivasi paidan puolessa tunnissa.
Jussi päätyi ostoskeskuksen alakertaan Booksalen myymälään valkkaamaan vanhoja coffee table-valokuvakirjoja,saapumalla iltapäivällä kolmen kieppeillä Ulkomaalaistoimiston aulaan jonottamaan leimattua viisumiaan kaksi täyttä muovikassillista kirjoja näpeissään.

Alms for the Poor
Juhart 2004

Quiapon kirkko 1957

2015.01.06
(Tänään  taas on se kuuluisa vuotuinen Mustan Nasaretilaisen muistomarssi Manilan Quiapon kirkkoon,josta olen kirjoittanut v.2005)


2005.01.06
Palaan Suomikirjasta Filippiiniläiskirjeisiin,koska viime viikolla Manilan Quiapon kirkossa vietettiin Mustan Nasaretilaisen vuotuista muistojuhlaa,mihin osallistui lähes 4 miljoonaa manilalaista.Mustan Nasaretilaisen  puukuvaa kannettiin kulkueessa Mendiolan sillalta Quiapon katedraaliin sankassa väentungoksessa ja koko prosessi kesti lähes 12 tuntia.
Juhlinta päätyi messuun.
Tarinani kertoo filippiiniläisen perus-Juanin suhdetta uskoonsa ja filippiiniläiseen katoliseen kirkkoon,mikä elää traditioissaan vielä konkistadoorien aikaa .



Blessings from Black Nazarene
Juhart 2004

Juan on syvästi uskovainen ja uskollinen kirkolleen.
Hänen uskonsa seisoo Mama Maryn patsaissa sekä Mustan Nasaretilaisen puuveistoksissa,joille aika on kaivertanut ebonipuuhun kiinalaiset vinot silmät.
Pappilan Jussin körttiusko taas seisoo pappilan salin korkkimatolla lapikkaissa,kotikutoisessa sarkapuvussa sekä tuohikontissa.
Pappilan Jussin avioliitto filippiiniläisrouvansa kanssa toi kotiin katolilaisuuden ja luterilaisuuden pyhän allianssin,kummankaan aviopuolison puuttumatta toisensa vakaumukseen...jos sellaista sitten oli olemassa.
20 vuoden työrupeaman jälkeen Saudi Arabiassa pariskunnan Manilan Molave Avenuen kodissa tuoksahti arabialainen suitsuke muistona asumisesta korttelimoskeijan kyljessä Riyadhissa.
Monen Molave Avenuen talossa vierailevan manilenjon kysyessä papinpojan uskoa arabialaisten tuoksupuikkojen aromeja nuuhkien,Jussi vastasi lonkalta,että pariskunta oli jälleensyntyneitä muslimeja...Born Again Moslims..
Vastaus sai kysyjiltä leukaluut tipahtamaan rinnuksille.

Juanin uskoon liittyy jo pakana-ajoista kulkeutunut animismi.
Filippiinit sattuvat myös olemaan kaakkois-Aasian ainoa katolinen maa.
Juanin kirkko ei ole muuttunut sitten konkistadorien ajoista opeissaan eikä rituaaleissaan.
Avioerot sekä abortit ovat kiellettyjä,vaikka kaiken kieltävässä uskossa kaikki on mahdollista.

Quiapon kirkko Manilan sydämessä on esimerkkinä kirkon vaikutuksesta ynpäristöön ja päinvastoin.
Quiapon katukäytävät ovat kodittomien kiertävien Taon Grasojen eli ns. pesytymättömien hullujen sekä pikkukonnien kotina.
Tätä kansanluokkaa senaattorit ja kongressimiehet kutsuvat suureksi peseytymättömäksi kansanluokaksi..."The Great Unwashed".
Kirkon edessä seisoo kilometrin pituinen katu suoraan synninpäästöön.

Quiapo Lanzones Vendor

Kaupungilla on hyvätkin ihmisensä,mutta liukkaat ja rasvaiset ovat antaneet alueelle oman maineensa.
Usko ja taikausko seisovat käsikädessä kirkon portailla.
Rikos jakaa kirkon ympäristön pieteettisyyden kanssa.
Köyhyys roikkuu risaisina rätteinä katukauppiaan kerskan yllä.
Vanha seisoo nuoren vieressä tungoksessa.
Prinssi sekä kerjäläinen parkkeeraa ajoneuvonsa MacDonaldsin eteen...yksi Mercedesin ja toinen Carotellan eli roskakärryn.
Quiapo on levoton,ajaton sekä kiivas.
Sen raaka voima sekä puhtaus,viha sekä rakkaus,hyväntekeväisyys sekä rosvous,painajaiset sekä muistot ovat Juanin ikuisia ystäviä.
Quiapo alkaa ja loppuu aamutuimaan.
Muitten vielä nukkuessa Quiapo on jo tekemässä unelmistaan totta.
Elämän bisness nousee huippuunsa torilla jo ennen auringon nousua,huuman ollessa täydessä vauhdissa.
Jos synti on aikaisin jalkeilla,niin on myös rukouskin.
Neljältä aamulla kirkon ovet avataan,ensimmäisten rukoilevaisten astuessa pääkäytävälle.
Moni pesemätön on jo noussut pahvivuoteeltaan katukäytävältä,rahvaiden pitsihuivisten matruunojen nypistellellessä rosarioitaan eli rukousnauhojaan merkkihajuveden tuoksuisina parasolien suojassa.
Äkkiä kirkkosali on täynnä Herran palvelijoita..mennen,tullen,polvistuen ja polvillaan.
Jokaisella on mielessään ajatus toivosta,halusta ja kaihosta,mikä oli tuonut rukoilijan Mustan Nasaretilaisen luokse.
Kirkosta ulos astuttuaan rukoilevaiset ohittavat jalkakäytävällä talismaanien myyjiä.
Katu on katolisen uskon vastakohta,ennustajamummojen ja käärmeenöljykauppiaiden tarjotessa tulevaisuutta sekä tautien parannusta,monen sivuartistin leikkiessä koobrilla sekä kyykäärmeillä.
Usea tukeutuu ennustajamummoon,joka voi loihtia takaisin harhautuneen poikaystävän tai erehtyneen aviomiehen.
Kirkon muurin viereltä voi ostaa kipsisiä,liikennesaasteen mustaamia pyhimysten kuvia,arpalippuja,pähkinöitä,rukousnauhoja sekä medaljonkeja...ja tietysti kirkossa poltettavia kynttilöitä.
Pienestä maksusta joku mummo voi rukoilla asiakkaan ja oman itsensä puolesta.
Kotirouva voi ostaa muutamalla centavolla kynttilän rukoillakseen vaikka miljoonapottia lotossa taikka raha-arpajaisissa.
Omituista,ettei Kristus ole heittänyt rahanvaihtajia ulos temppelistään?

Quiapo Church in 1960s

Jos Herra ei sattumoisin ole kuullut rukoilevan pyyntöjä,tämä voi kääntyä kirkon edessä uskossaan katukauppiaan puoleen,turvautumalla johonkin talismaaniin tai tikkupuskaan.
Unelmat ja parannukset ovat kaupan Quiapossa.
Yrttikauppiaat tarjoavat laventelia kylpyyn,sitruunaruohoa ryppyihin seka rosmariinia sydämentykytyksiin.
Juan voi myös ostaa tuoksukynttiläpystejä,joita polttaessa kaikki kivut kaikkoavat,tai voitelevia öljyjä,mitkä poistavat pahimmat säryt...jopa parantamalla särkyneen sydämen.
Toiset kauppaavat siemeniä sekä helmiä itsepäisiä vaivoja vastaan:
hainhammasta korallihaavoihin,gitaa kuukautiskipuihin sekä sambongia ympärileikkaushaavojen parantamiseksi. Sibuhaota eli sipuliruohoa taas otetaan anemiaan,makabhayta ihotauteihin ja akneeseen tai väärinkäytettyyn vaginaan.
Näin katolinen kirkko sekä taikausko hoitavat käsikädessä sielun ja ruumiin vaivat!

1930-luku.Nostra senor Jesus de Nazarean-
patsasta kannetaan Quiapon kirkkoon

Quiapon kirkko myyntikojuineen

Vanhan roddarin muistelmia. Partiolaisten autoja. Ovaali-Kuplista raggari-Kapitäneihin.2. osa.

 

Tuntematon kolkkapoika by Juhart
Kuvassa puretaan Rakisaaren onnikasta
Riitusjärven kesäleirin kamppeita.
Itse vasemmalla ja isä-Antti
lippukunnanjohtajana pitämässä
Leiriveikkojen lippua.

Alkukirjoitus

TUNTEMATON KOLKKAPOIKA
-------------------------------------------
"OLLOS HUOLETON, POIKAS VALVEILL' ON.."


(Vala.Unkarilainen sävelmä)

Spekuloitua ja sormeiltua partiohistoriaa
--------------------------------------------------
Jussin isä oli kiihkeä partioliikkeen kannattaja sekä loordi Robert Baden-Powellin ihailija.
Eräänä yhdistävänä tekijänä isäpastorilla ja loordilla oli se,että B-P oli pastorin poika ja Antilla oli yksi oma papinpoika,josta yritettiin puolipakolla tehdä ensiksi kolkkapoikaa ja sitten rivipartiolaista.
Armeijakin heitä kaukaisesti yhdisti,koska isä oli reservin luutnantti ja B-P evp. kenraaliluutnantti.
Sotilaspastorilla oli joukko vapausmitaleita partiopukunsa rinnuksessa Kannaksen taisteluista ja B-P:llä mitalisadon joukossa Victoria- risti sekä brittiarmeijan nuorimman kenraalimajurin täkyt epoleteissa toisen buurisodan (1899-1902) Mafekingin pikkukaupungin puolustuksen sankarina.Pienellä puolustusjoukolla hän  oli pystynyt desimoimaan ylivoimaisia buurihyökkääjiä ovelin harhautustoimin.
Kaupungin piiritys kesti 261 päivää.

Mafekingin valtauksen takana kummitteli ikävimpiä toisen buurisodan puolia,missä mm. eversti B-P:n komentamat brittijoukot saivat aikaan aikamoisia verilöylyjä.Brittiläinen lehdistö ei asiasta maininnut sanallakaan,mutta taisteluissa mukana ollut nuori rintamareportteri Winston Churchill olisi voinut muistelmissaan mainita veritöistä.
Koko sodan tappiolista kaatuneista oli lähes 70.000,joka jakaantui melko tasaisesti neljään osaan brittisotilaiden,buurisotilaiden,siviilien seka etnisten zulualkuasukkaiden välillä.Jakoa ollaan myös arvioitu lähes 20.000:een kaatuneeseen per väkiluokka.
Isäpastorilla loordin kanssa oli muitakin yhteisiä ominaisuuksia,kuten uskon pietismi , elämisen askeettisuus,luonnon tutkimus, säiden haisteleminen sekä taivaan tähtien että planeettojen tähyily .

Eversti Baden-Powell.
Mafekingin sankari esikuntineen 1900

Pastorilla pietismi ja vaatimattomat elintavat lähtivät savolaisesta körttiläiskodista ja Robertilla anglikaanisen kirkon Plumsteadin maaseutupappilasta Kentin maakunnassa..
Erämaissa elämisestä kummatkin tuhansia kertoja sijasivat säitä kaihtelematta laavun alle kenttävuoteensa rakovalkean tai nuotion ääreen.
Siviilielämässä pastori talvisinkin nukkui ikkuna raollaan pappilan makuuhuoneessa ja loordi oman maaseutuchaletinsa makuukamarin parvekkeella. lumituiskussa.Yhteisistä puolisojensa välisistä vuodekanssakäymisistä kummankaan partiojohtajan tapauksessa ei olla päästy todistamaan niinsanotussa lihallisten halujen muodossa,vaan pelkästään suvun jatkamisessa.

50-luvulla sodan jaloista selvinnyttä isänmaatamme rakennettiin lippukunnissa partiovalan hengessä solmuopein ja taitomerkein.Vieläkään tänä päivänä pappilan Jussi ei voi käsittää,miksi kaikki partiokyhelmät piti rakentaa erilaisilla solmuilla,kun rautakaupasta olisi saanut ennen leirille lähtöä edullisesti hamarapäävasaran ja laatikollisen puolentoista tuuman nauloja.Ilmeisesti partiopoikia valmennettiin johonkin pula-aikahenkeen,mitä heidän isänsä olivat lapsuudessaan kokeneet jonkinlaisena "saatpas istekin kokea"-revanssina.
Kesäleirit kyllä tuntuivat papinpojasta helpommilta,vaikka sielläkin armeijan mallisesti partiopomot santsasivat vartioita juoksemaan Riitusjärven ympäri upottavassa suomaastossa Suunto-kompassit ranteessa ja karttalaukut suovettä täynnä etsimässä rasteja,joita oltiin erivärisillä kreppipapereilla merkitty petäjien runkohin..

 LIPUNNOSTO RIITUSJÄRVEN
 TALVILEIRILLÄ
1963.JUHART 2011

Jollain tavalla kokemus oli Jussille jonkinlaista valmennusta tulevan varusmiespalvelun vastaavaan TsT-treeni- infernoon,missä alikersantit ja reservialiupseerikoulun santsarit ottivat viimeisetkin hikikarpalot kropasta ulos alokkaan sekä oppilaan lopulliseen uupumiseen asti..
Suomalainen partiojärjestö sekä puolustusvoimat perustuivat fyysiseen ja henkiseen masokismiin,mitkä kuulema tekivät pojista puolustuskykyisiä miehiä..Ilman hikeä,verta ja kipua ei kasveta miehiksi ja lisäksi piiskattin uskoa armeijaan sekä sen kirkkoon aitolutterilaisessa ja pietistisessä hengessä.
Itsensä verille hakkaamiseen ketjuilla Ramadanin aikaan ovat vain iranilaiset tottuneet sekä filippiinokatoliset ristiinnaulitut,saadakseen syntinsä ja rikoksensa kertaheitolla anteeksi.
Pappilan Kaisapastorska olisi savolaisena "viäräleukaisena" siihen tokaissut,että "synninannon piälle on heleppo tehä tuoreita syntejä".
Jollain tavoin sekä armeija että partioaate omassa ihanteellisuudessaan kehitti poikien kasvamista miehiksi militaristisessa displiinissä syyllisyyden tunnon,katumuksen sekä rangaistuksen päälle.

TUNTEMATON KOLKKAPOIKA KESÄLEIRILLÄ

------------------------------------------------------------------

 Pappila oikealla ca. 1957.,Kuvan otsikko
 "Palo pappilassa".Juhart 2011

Jussi oli valmistautunut kesäleirille lähtöön pappilan makuuhuoneessaan.

Satulareppu lojui hetekan vieressä täyteen pakattuna.

Hänen oli lukemassa putkihetekan päällä istuessaan lippukunnan omaa Lippi-partiolaislehteä,joka oli päivätty Uudenvuoden päivälle 1957.

Jussi uskoi lehden valavan häneen uutta uskoa sekä voimaa tulevan keäleirin koetuksille.

Pappilan Rummunlyöjänkadun puoleisen paraatioven edessä jyskytti Pekka Laineen viistonokka-Volvo-linjuri takaosan rahtiovien haukotellessa apposen auki ottamaan sisäänsä sotilastelttapusseja,Ylhäisten tehtaiden vanikkasäkkejä,lapioita,kirveitä sekä muonalaatikoita.Lisäksi katukiveykseltä nousi mahtava partiopoikien satulareppu- ja rinkkavuori odottamassa lastaamista.
Onnikan katollekin nostettiin osa leiritarpeista,joidenka määrästä voisi uskoa bussin lähtevän ainakin Pohjoisnavalle asti tai ainakin Lappiin..

 Pekka Laineen Volvo-linja-auto.
Juhart 2011.

Lippi-lehti kirjoitti:

"Päämaja tervehtii teitä,partiolaiset!

Partiolaiset eri puolella maatamme!

Olette tällä tavalla kokoontuneet vastaanottamaan uutta partiovuotta.
Tuhannet partiolaiskumppanit omistavat ajatuksensa alkavalle vuodelle,jona voimme jatkaa toimintaamme isänmaallemme iloksi...."


Jussi heitti lehden sängylle aivan henkilökohtaisesti itselleen tarkoitetusta ilosanomasta,minkä isäpastori oli kirjoittanut laajemmin osoitettavaksi kaikille maan partiolaisille.
Isäpastorihan oli tervehdyksen itse kirjoittanut.
Hänellä olisi ollut paljon parempaa tekemistä kesämökillä poissa rivipartiolaisten lipunnostoista,marsseista,aamu-ja iltahartauksista ja vartioiden teltta-alueiden  paremmuuskilpailusta .
Samanlaista komennusta hän sai jo kotona äidin äkseerauksessa,missä oma makuuhuone piti siivota,sänky laittaa armeijanmalliseksi tiiliskiveksi,hakea puita hellaan ja viiteen pystyuuniin liiteristä ja kuunnella pakosta niitä ikuisia hartauksia,joita vielä jatkettiin piinassa sunnuntaisin isän pitämissä pakkojumalanpalveluksissa kauppalan kivikirkossa.
Mökillä lisäksi äiti piti omaa displiiniään jatkuvissa talkootöissä ja ne kuuliaisesti hoidettuaan,Jussi pääsi omiin touhuihinsa mökkisaaren tontilla...sellaisiin mihin vain pojan vilkas mieli usutti.

1956 Mitä-Missä-Milloin

Pikkujättiläinen

Papinpoika otti kirjahyllystään vuoden 1956 Yrjö Karilaksen Pikkujättiläisen sekä saman vuoden sinivalkokantisen Mitä-Missä-Milloin-kirjan avaamalla kummastakin vuoden automallisivut..unohtamalla itsensä kokonaan aivan muuhun maailmaan..automaailmaan...autohullu kun oli.
Kirjat hän työnsi reppunsa pohjalle,ettei isä vain löytäisi niitä,päättämällä lukea niitä teltassa illalla Airamin latuskataskulampun valossa.
Kirjat olivat täysin kerettiläistä ja modernia humpuukia isän mielestä ja aidon partioaatteen oppien vastaisia. Silti Jussi ihmetteli,että Mitä-Missä-Milloin kirjan autokatsaukset olivat toimittaneet Ilmo ja Mauri Kurki-Suonio,jotka taisivat olla läheistä sukua isän läheiselle kaverille Jatkosodasta,silloiselle sotilaspastorille ,siviilipapille ja virsientutkijalle Erkki Kurki-Suoniolle. E.Kurki-Suonio,Ilmari Krohnin poika oli ollut Iisalmen seurakunnassa pappina v.1936-52 ja 16 vuotta isää vanhempana oli ilmeisesti kannustanut häntä lukemaan teologiaa Helsingin yliopistossa v.1936. Kurki-Suoniot (Krohnit) papillisena ja musikaalisena sukuna olisivat olleet Jussille valtteina autokirjoitusten lukemiseen,isän sattuessa yllättämään poikansa jenkkiautojen hienouksien sisäänsä imemisestä Petromaxin valossa. Ilmari Krohin opastuksella isä oli oppinut liturgian laulamisen taitonsa sekä ihailunsa mieskuorojen laulantaan. Naiskuorojen kalkkunamaisesta hoilaamisesta hän ei niinkään paljon välittänyt.

Aku Räty.Juhart

Kurjeksi isä aina kutsui sotilaspappikaveriaan ja hänen herännäissaarnaajakaverinsa Aku Räty usein kävi vierailemassa pappilassa tuohikontti selässä kotikutoisessa sarka-asussa  ja nahkalapikkaissa,joidenka voidellut pohjat narisivat ilkeästi salin puunatulla korkkimatolla.
Pappilan salin Wirth-flyygelin nuottitelineestä Jussi aina tapasi isänsä soittamasta ja polkemasta lakerikengillään kullattuja pedaaleja mustakantisesta Koraalikirjasta herännäispoljentaisia virsiä.Niistä pedaaleista isä oppi myöhemmin polkemaan ensimmäisen Volkkarinsa rullakaasutinpoljinta.

1941.08.15 Saarnaaja Aku Räty ja asessori
Kurki-Suonio jututtamassa sotilaita jossain Kannaksella

V. 1943 Erkki Kurki-Suonio oli ollut Koraalikirjatoimikunnan puheenjohtajana.
Jussi oli disleksikkona lukenut virsiopuksen kannesta "Kolarikirja".

Brewster-pienoismalli

Hetekan päältä hän vaihtoi niskaansa viikatu keltamustan kesäpaidan sekä mustat Ingo-farkkushortsit jalkaansa.
Solkikenkänsä hän potki hetekan alle villakoirien joukkoon, kiinnittämällä ähkiessään sandaalinsa soljilla jalkoihinsa.
--Nymmää olen valmiin kaikkiin maaliman koetuksiin!
Poika huudahti sulkiessaan sinisten molskihousujensa partiovyön kiinni.
Partiosoljessakin luki ennustavasti kahdella kotimaisella: "Ole valmis--Är redo!"
 Ennen lähtöään Jussi sanoi hyvästit huoneelleen,minkä tapetilla yhä hakaristiset brewsterit syöksyivät kannaksen yllä Tshaika-viholliskoneiden niskaan. Pahvikuvien alakulmat olivat pehkaantuneet pudottuaan usein tapetilta nastojen varasta hetekan ja seinän väliin.

Nastat kuin eivät halunneet pysyä kiinni pappilan vanhoissa ja läpikuivuneissa hirsiseinissä.
Naapurin 90-vuotias Fammu-täti kyllä oli talon seinähirsiä ja tappuratilkkeitä melkein kolmekymmentä vuotta vanhempi .Täti Jussista oli niin vanha,että käytti ennen sotaa ostettua tekohammaspulveriakin hammaslääkäri Eklund-Äyhön 30-luvulla asentamien itsehymyilevien tekareidensa kiinnitykseen.
Leiriltä palattuaan Jussi päätti liimata brewsterkuvat erikeeperliimalla pysyvästi tapetille.
Jussi sanoi huoneesta lähtiessään samoin hyvästit sinivalkoiselle Revellin 1955-malliselle Buick Roadmaster Rivieralle.Se seisoi kunniapaikalla kirjahyllyssä vuoden 1955 Mitä-Missä-Milloin-kirjan ja saman vuoden Pikkujättiläisen välissä.
Kirjoituspöydällä sanomalehden päällä oli kuivumassa Humbrolin maaleista penslattu punavalkoinen Revellin 1959 Ford Galaxie Retractable Top,minkä katon pitäisi laskeutua oikeasti takakonttiin.
Katon nosto-ja laskumekanismit olivat kylläkin juuttuneet kiinni polystyreeniliimasta.Ihan oikeassa täyskokoisessa Galaxiessa oli samoin ollut häikkää katonnostolaitteiden sähkömoottoreissa,että pienoismalli oli täydellinen vikoineen...
Vuoden 1958 syksyn  yhdessä  Kuva-Postissa oli ollut kuva samasta Galaxiesta Brysselin maailmannäyttelyn Atomium-rakennuksen edestä,missä kellomekkoinen ja isotuttinen neiti poseerasi sen likasiipeen..
Jussi oli leikannut sen mimmin kuvan lehdestä ja liimannut kenkälaatikkopahville sekä klipsinyt siitä Uuno-sedältä pihistämillä kraatarinsaksilla itseseisovan paperinuken.

1959 Ford Galaxie 500 Retractable
 Top in Brussels 

Buick-pienoismallin Jussi oli pannut niin korkealle kirjahyllyyn,etteivät pikkusiskot ylettäisi nappaamaan sitä paperinukkejen kotikutsuleikkeihinsä.
Kerran Jussi pelasti sen siskojen leikkikutsuista,missä nämä olivat yrittäneet panna auton ikkunasta sisään pieni muovisia teekuppeja- ja vateja sekä joulukuusen koristelaatikosta vahanaamaisia ja valkopartaisia tonttu-ukkoja.Hän oli sitten kostoksi karhulangalla tehnyt hirttosilmukat kunkin tontun kaulaan ja ripustanut ne pikkusiskojen koulupöydän lampun varteen roikkumaan ja kirjoittanut ruutupaperille lyijykynällä.."Joulupukki hirtettynä ompi kuusen oksalla!"
Isompien siskojen kulmakarvapinsetillä Jussi oli joutunut vielä poistamaan teekutsuserviisin Buickin takapenkiltä.Viimeisimmän kevytmetalliosista kootun Hubleyn A Ford Phaetonin Jussi asensi kirjoituspydän eteen ikkunalaudalle.Sitä pikkusiskot eivät pääsisi lainaamaan,koska ne oltiin pantu kesämökille työpalveluun äitipastorskan komennukseen..

Revellin 1955 Buick Roadmaster Riviera

Hubleyn Model A Phaeton

Revellin 1959 Ford Galaxie retractable top

Isän työhuoneessa soi puhelin.
Jussi harppoi äkäisenä salin poikki isän pyhäkköön,mikä antoi kuvan jostain kirkollisesta kirjamuseosta nahkaisn , kulunein sekä antikvakirjaimisin kirjanselin.
Osa huoneesta oli omistettu sotamemorabilialle. Siinä sitten kirkko ja armeija elivät sovussa rintarinnankuin Uuden Suomen pilapiirtäjä Karin kokoomuslaisen ja paksun papin kaftaanissa sotilaskypärä päässä.

Karin kokoomuslainen pappikarikatyyri

Poika vastasi puhelimeen,missä kysyttiin kappalaista lapsenkastamiseen.
Jussi vastasi,ettei kappalainen ole kotona,vaan lähtenyt rintamalle...
Puhelimen luurista kuului vain keittiön kellon tikitystä ja....Klik.

Jussi lyötyään puhelinluurin kiinni jäi hetkeksi katselemaan isänsä työpajaa,missä sorvattiin saarnoja,kastajais-,vihkimis- ja siunauspuheita,jos isän kirjahyllystä löytyisi yhtään mielenkiintoista luettavaa leirille.
Kerran hän oli löytänyt vuoden 1939 Reserviupseerikoulukurssijulkaisun ja Lähetysseuran Tuolla puolen Limpopon-kirjan välistä isän ja äidin yhteisen asennusopaskirjan "Avioliiton onni".
Hän oli jäänyt lukemaan sitä vessaan lukkojen taakse ainakin tunniksi, päästämättä oven takana jalat ristissä saksaavia pikkusiskojaan sisälle.
Kirja osaksi kiihotti papinpoikaa kaikilla omituisilla voimisteluasennoilla ja yhtä lähetyssaarnaaja-asentokuvaa hän vilkkaasta mielikuvituksestaan huolimatta ei osannut yhdistää isän Lähetysseuran kirjan Tuolla puolen Limpopon kanssa..
Lähetystyön hän katsoi vain suuntautuvan Afrikan köyhille mustille,vaikkakin isä oli manaillut sunnuntaisten jumalanpalvelusten kolehtihaavien saaliista,että pakanalähetykseen tarkoitetuissa keräyksissä 70-prosenttia kolikoista oli nappeja.Jussikaan ei tajunnut,mitä lannevaatteiset antiloopin metsästäjät zulumaassa tarvitsivat nappeja...ilmeisesti korvakoruiksi taikka kenttäkoronapelin napeiksi?
Kirjan erikoiset räjäytyskuvat pappilassa erittäin harvoin oikealla nimellä mainitusta pojan ulokkeesta ja tytön kunniasta olivat Jussista kauheata katseltavaa,missä nuolia oltiin pistetty latinankielisin tekstein osoittamaan ihmisen alapään sisäkaluihin.
Jotensakin kuvat muistuttivat Kallion lihakaupan seinälle nastoilla ripustettua ja veren tahraamaa kahtia halkaistua siankuvaa,Jussin käydessä äidin lähettämänä ostamassa lasivitriinistä sormella osoittamalla sata grammaa lauantaimakkaraa.Virkkeen sata grammaa lauantaimakkaraa hän oli harjoitellut kymmeniä kertoja korttelin pituisella matkalla,kun yleensä suunsa aukaistuaan vanhempen edessä hän alkoi änkyttämään.
Sen takia hän aina osoitti etusormellaan lihatiskille ja laukaisi nopeasti ..sa-sata gram-mmaa,silmänsä tuijottaessa tappeina lihakaupan myyjättären pulskia brigittetutteja.
Kaupasta poistuttuaan hän joutui pitämään kylmää puotipaperiin käärittyä makkarasiivupakettia sepaluksensa edessä peittona. Hän oli kuullut partiossa,että vain avantoon pulahtaneella kylmä kangistaa nopeasti.

Moneksi vuodeksi papinpoika pisti isän kirjan kuvat hautumaan mielessään siihen asti,kun pääsi ensimmäisiä kertoja pyörittämään luokkaihastuksiaan yhteiskoulun teinitansseissa kainalot ja kämmenet hikisinä.Silloin vasta nuolella osoitettuun ulokkeeseen eli libidovektoriin syntyi nuolen suuntaan oikeita amppeereja.

Nyt isän kirja oli hävinnyt kirjahyllystä,mutta sen tilalle oltiin pantu körttisaarnaaja Aku Rätyn muistelmat,mitä Jussi ei halunnut ottaa leirilukemiseksi,koska oli kuunnellut kerran isän kanssa Seinäjoen herättäjäjuhlilla Aku-sedän pitkiä,mutta isälle "niin sielua keventäviä" saarnoja.
Poika päättikin panna makuuhuoneensa kirjahyllyltä reppuunsa Aku Ankka-lehden viimeisen numeron Aku ja metsäpalo.
Etsinnän lopetettuaan hän jäi katsomaan isänsä memorabiliaseinää,mistä raamien sisässä ja lasin takana marsalkka Mannerheim katseli tuimana työpöydän nurkalla seisovaa bakeliittipuhelinta puh.no 3356, ikään kuin ylipäällikkö oli odottamassa tärkeätä puhelinsoittoa kenraali Airolta Mikkelin päämajasta.

Marski rintamalla by Juhart

Marskin kuvan alapuolella luki :              

YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY


13.4.1940
"Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!
Rauha on tehty maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha , joka Neuvosto-Venäjälle on luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelutantereen, jolle te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä pidämme kalliina ja pyhänä..."


Jussia puistatti selkäpiistä ja käsivarsien nahka meni kanalihalle tekstin verisyydestä.Marskin tiukkoja silmiä väistellen papinpoika vilkaisi seinällä roikkuvaa kivääribajonettia,sitten Rukajärven puista R-plakaattia ja sitten päiväkäskyn yläpuolella alpakkaista ristillä kärsivän Kristuksen kuvaa,missä Mestari katseli surullisesti Marskin  venelakin leijonakokardiin päin.
--Ei kyl mun on parast mennä makuukammariin pakkaamaan!
Jussi mokelsi hieroessaan käsivarsiaan kuin pakkasvihurin kylmettämänä ja lähti huoneesta hakemaan reppuansa leirille lähtöä varten.

 Marski ja sotilaspoika.
Juhart 2001.

LEIRINTÄÄ STALAGISSA
-----------------------------------
Jussi oli nähnyt vuonna 1953 valmistuneen Stalag 17-filmin kotikauppalan elokuvateatterissa Bio-Jännässä edellisvuonna..
Tämä Billy Wilderin ohjaama filmi kuvaa sotavankien elämää Luftwaffen Stalagissa.Pääosan esittäjänä oli William "Billy" Holden,joka näytteli kyynistä ja epäsosiaalista amerikkalaista sotavankia.
Holden teki kauppaa munilla,silkkisukilla,huovilla ja savukkeilla leirin vartioiden kanssa,järjestelemällä lisäksi rottakisoja luksustavaroiden hankkimiseksi.Hän kokosi myös itselleen mahtavan tupakkavuoren yhdestä pakoyrityksen vedonlyönnistä.Holdenin näyttelemä sotavanki oli Stalagin aito Wheeler-Dealer.
Elokuvan uutena tähtenä näyttelijä Otto Preminger,joka tunnetaan neorealistisena ohjaajana 60-luvulla.
Jussi oli nähnyt Holdenin aiemmankin elokuvan A Day to Remember vuodelta 1952,missä Bill näytteli sotakirjeenvaihtajaa Korean sodassa. ja Lili Palmer honkongilaista lääkäriä.

 The World of Suzie Wong

Vasta  1990-luvulla papinpoika osasi yhdistää Holdenin ja Hongkongin yhden toisen elokuvan yhteydessä,kun hänen filippiinoalaisensa ostokonttorissa Riyadhissa Saudi Arabiassa naureskelivat taglishiksi eli Tagalog-Englishiksi....."William is holdin' Suzie's Kwan !" katsellessaan Sonyn Betamax-videolta Suzie Wongia.

Papinpoika oli ollut silloin  jo naimisissa filippiinovaimonsa kanssa kymmenisen vuotta ja ymmärsi aika hyvin tagalogia..
Filippiinot vihjasivat v.1960 filmattuun filmiin "The World of Suzie Wong",missä honkongilaissyntyinen Susie Kwan esitti pääosaa.
Kwan tagalogiksi merkitsee suomeksi  naisen "sitä" eli Jussin näkemää tytön " kunniaa" isän Avioliiton Onni-kirjassa.

Bussin takaluukut roikkuivat auki sivulle partiolaisten ristikalottien heiluessa auton ympärillä ja katolla leirikuorman purkamisessa.
Jussi oli jäänyt seuraamaan toimia isänsä käskystä,kun hänellä ei ollut päällään partiopuseroa,minkä piti saapua postissa Helsingin Partio-Aitasta jo alkuviikolla.
Poika sai sitten luvan saapua leirille siviiliasussa ja tupsupipo päässä.Muut partiopojat kyllä naureskelivat,ettei lippukunnanjohtajan pojalla ole vaatteita,mutta isäpastori oli korottanut ääntään kuultuaan suitten suhinoita ,käskemällä pitää murinat mahassa.
Isä oli myös katsonut,ettei Jussi osallistuisi leirin toimiin kunnes sitten,kun lippukunnan toinen partiojohtaja Jorkku saapuu ovaali-ikkunaisella kuplallaan kauppalasta partiopusakka mukanaan.

 Jorkku.Cezeta ja ovaalikupla.
Juhart 2011.kollaashi

Telttoja lastattiin vihreään seurakunnan balluunikumiseen maitokärryyn muiden muonalaatikoiden kanssa partiolaisten työnnettäväksi puolen kilometrin taipaleen lammen rantaan.

Onnikan perästä poikavoimin irtaantui armeijan vanha soppatykki,joka kiinnittyi ketjuilla maitotalon notkoselkäisen tamman perään. Poikien täysien reppujen sekä rinkkojen alta vilkkui sinisiä koripallotossuja,mitkä olivat silloin suurta huutoa ja aiheuttivat umpinaisina teltoissa jaloista potkaistuna pahemman katkun kuin yhteiskoulun voimistelusalin pukuhuoneessa.
Jussi käveli kolonnan perässä soppakanuunan katveessa väistelemässä neulasten kattamalla polulla tamman tiputtamia munkkikasoja.isäpastorin istuessa kanuunan päällä siniristipipossa,käsi otsallaan visiirinä kuin suomalaisen Vickers-panssarin komentaja, tähystelemässä sopivia leiripaikkoja metsästä.
Aikuisilla oli aina etuoikeus mukavuuksiin.
Leiriveikkojen tienviitta,josta joku nokkela oli pihistänyt yhden kapula I-kirjaimen (Liriveikot) tien varrella hävisi männikköön ,Jussin vilkaistessa sitä taakseen .
Viitan roskapuista kootut kirjaimet alkoivat hiljalleen muuttua pojan sisäsilmissä Stalag 13  portin puiseen kylttiin poltetuiksi kirjaimiksi.
Jussi oli itse valinnut numeron 13 fantasiavankileirilleen,koska se oli taikauskoisten epäonnen numero..
Taikaa ja uskoa,ehkä pientä valehtelua ja lisäksi pientä muunneltua totuutta tultaisiin vielä kuulemaan leirinuotioilla.
Lippukunnan toinen partiojohtaja Kasse Suominen tulisi pitämään huolen totuuden hengen vääristämiseksi suolla liitäviksi lakanapäisiksi vihulaishaamuiksi.
Se toinen partiojohtaja Jorkku taasen puhui asiat suoraan,mutta pisteli iltanuotioilla aina omiaan.kaivettuaan volkkarinsa keulapellin alta korillisen lahtelaista olutta,minkä hän raahasi lammen kylmään rantaveteen jäähtymään.
"Totuuden henki..johda sinä meitä..! ..Isäpastori iltanuotiolla aina nuotiotarinoiden jälkeen kehoitti laulamaan iltahartauden päätteeksi.
Pubereettifalsettinen poikakuoto joikasi virren niin kovaa,että naapurin kesämökillä pantiin ularadiota täysille Onni Gideonin orkestein "Hei mambon" tahtiin .

                                                          Mambo italiano

Poikakuoro lauloi telttoihinsa palatessaan Mambo italianon kirkkain eunukkiäänin lastensarjan muunnoksena.."Hei mambo..tehdäänkö Kekkosesta luuranko?"
Silloin saatiin vielä ääneen haukkua jopa tasavallan presidenttiä.

Vanhempia ihmisiä pidettiin silloin esimerkkeinä ja niiden puheet olivat täyttä totta sekä käskyjä noudatettava  kirjaimellisesti..olivat ne sitten oikeata taikka vääriä..
--Pulinat rivistä pois!
Olisi aina joku vanhemmista partiojohtajista karjaissut,jos joku muodossa sattui vähänkin kuiskaamaan suunsa sivuun.
Samanlainen äkseeraus tulisi seuraamaan armeijan harmaissa eli kertauksena nuorena opitusta.

 Presidentti Kekkonen.
Juhart 2011.

KORVENPEIKKOJA

---------------------------

"Mikki-Hiiri mättähältä mättähälle käy ja pikkujalka pilkahtaa...

"...Kompikampi,kompikampi..nyt mä panen sun poskehen.."

Mikki-Hiiri ja Korvenpeikko

Georg Malmsten

Partiojohtaja ja vaeltajat

Jalkapartiolaiset taistelupakkaukset selässään marssivat kolonnassa metsälampea päin,mutta päätyivät kuin sotaharjoituksissa väistymään kankaalle ihan kuin oikeassa ilmavaarahälytyksessä,kauppalan isompien patukoiden tööttäillessä uusien ja vahattujen Opel Rekordien ja Ford Taunusten torvia.

Eurooppalaisilla jenkkiautoilla tuotiin pullamössöpoikia oppimaan partiotaitoja sekä selviytymistä kesäleirillä.

Moinen paraatikatselmus sai jalkapartiolaisten jälkijoukot keräämään metsätieltä autonikkunoista ulosheiteltyjä Fazerin Sinisen-suklaapapereita sekä Laku-Pekka-lakritsipatukan jämiä,

Joku marssikolonnassa murisi,että eliittiluokan partiolaiset ajetaan metsään limusiinilla ja kolmas luokka kerää niiden rikkauden symboolien roskia perässä.

Paksu-Kasse kolonnan partiojohtajana kommentoi pojan murinoille,että mielenosoittaja voisi liittyä vihreäpuseroisiin pioneereihin,minkä riveistä kuuluu samanlaisia huutoja Vappuparaateissa punalippujen alta.

Siellä tykättäisiin samanlaisesta fraseologista...

Murisija vielä uhallakin intti takaisin jostain fazerologiasta.

--Turpa rullalle ja rulla taskuun!

Kasse kiekaisi,jolloin marssi jatkui tuppisuisena eteenpäin..

--Kyllä se muakin kaivelee,että jotkut tuodaan autoilla perille kuin jalkavammaisia...

Kasse lisäsi.

--Minä taidan antaa jalattomille pankinjohtajan ja meijerinjohtajan pojille lisäsantsia vaikka paskariu'un teossa ja montun kaivamisessa ,jotta luulisivat kaivavansa omaa hautaansa ennen teloitusta.

--Ja sen perästä saisivat juosta lammen ympäri joka ehtoo..niinkuin iltajumpaksi...

1957 Ford Taunus 17M

 1958 Opel Rekord 1700 L

Iltapäivällä leirialueen mäntymetsästä kuului kirveiden kolketta,kaarisahan kirskutusta ja kenttälapioiden kalketta. 

Paikattujen sotilastelttojen keskitolppia pystytettiin vartioiden telttaplaaneilla ja pian jokaisen telttatontin ympärille oltiin kyhätty karahkoista solmuopilla karsina-aita.Ulkopuolisen silmissä näky muistutti tiibetiläistä uiguriyhteiskuntaa telttoineen ja hevosaitoineen.

Kauempana lammenrannassa lippukunnanjohtaja touhuili soppakanuunan äärellä hernerokan keitossa ja heittelemässä koossikalla mustapippureita pataan yhtä laajaeleisesti kuin rappari laastia tiiliseinään  urakkakauhalla...

Lammen kuusikkorannoilta kaikui pastorin soppavirsi Kesäilta Kangasalla.

Ennen iltakuutta rantaan johtavan neulaspolun tanner jytisi askeleista,pakkien kolinan ja lusikkahaarukkayhdistelmien kilinöiden myötä.

Puoliseitsemältä kanuuna oli tyhjä, samoin säkillinen vanikkaa ja pari kiloa Pesosen Pertin nappimyllyllä meijerivoista sorvattuja vanikanvoiteluita  oli hävinnyt sisuksiin sekä tonkallinen maitoa kaatunut janoisiin kurkkuihin.

 Leiriveikkojen päämajan
upseerit

Jussi sai vihdoin partiopuseronsa niskaansa Jorkun tultua kauppalasta pahnapuhaltimellaan .Pusakka tuntui uudenkarhealta niskassa,mutta melko nopeasti sen hihavekitkin oikenivat hiestä leiritalkootöissä.

Taitomerkit vielä puuttuivat hihasta eikä papinpoika ajatellutkaan niiden ompelemisia,vaikka oli Kaisa-äidin komennuksessa joutunut opettelemaan housujensa langanpäästä roikkuvat litsinnapitkin ommella karhulangalla kiinni.

Silloin ei eletty vielä vetoketjuaikaa pöksykulttuurissa.

Jussi piti silti ompelemista naisten töinä,vaikka prässäsi housunsa ja ruudullisen tukkilaispaitansa paraatikuntoon ..tietenkin äidin käskystä.. silityslaudalla pyykkilauntaisin .

Alakoulussa hän käsityötunneilla joutui opettajansa Seija Simolan superviisauksessa virkkaamaan patalapun.

Opettajatar Jussin isosilmäisen tuloksen nähtyään käski poikaa patalapun sijasta virkkaamaan vaikka sipulipussin..

Ompelun hän katsoi kuuluvan vielä naisväelle tai kerran vuodessa pappilaan tulleelle hoviräätälille Närhen Uunolle.,joka pöydällä risti-istunnassa harsoi isän sotamanttelista lapsille kevätpalttoiden aineksia.

Uuno oli jalkavammainen kävelykeppimies,jonka yhden kuihtuneen jalan varpaat tuskin ulottuivat permannolle.

Jussia aina ihmetytti Uunon taitavuus,miten kraatari neuloessaan piti suunsa yhdessä kulmassa nuppineuloja ja toisessa pilliklubia,nielaisematta niitä..

Jos Jussi oli puolitaitoinen ompelutöissä,niin isäpastorilta puuttui miesten tekniset perustyötaidot,joista aiemmin ollaan hyvänmielisesti mainittu.

Kaisapastorska oli se pappilan tekninen ihme ja pihan poikien mielestä korttelin paras puunainen,joka korjasi kaiken rikkoutuneen,oli se keittiötuolin irronnut jalka tai ruokakommuutinoven lukon vaihto.Lisäksi Kaisa vuoli Kalle-isältään perimällä hopeahelaisella kalanperkauspuukolla pihan pojille Sherwoodin veijarien puumiekat sekä jouset.

Pastori otti hoidettavakseen huushollin helpommat työt kuten ovensaranoiden voitelun Singerin ompelukoneöljyä tippakannaulla ruikkimalla.

Papin työkaluboksi eli papin kenkälaatikko siivouskomerossa käsitti vain peruskalut..lattapääruuvimeisselin,hohtimet sekä kuulapäävasaran,jolla ei edes voinut vetää salin puulattiasta ylös kantojaan itsepäisesti työntäviä nauloja.

Nauloja hakatessaan lattiaan kiinni manausperkeleiden siivettäminä, korkkimatto muistutti perunamaata kuhmuineen sekä koloineen.

 Kaisa puunaisena 30-luvulla
.Juhart 2011.

Partiotaidoissa sekä -johtajana pastori taas oli mestari.

Eräänä kesäkuun aamuna partiopojat pantiin vartioittain suunnistuskilpailuun Riitusjärven ympäristöön. 

Kisat menivät sanamukaisesti metsään,karttalaukkujen kastuessa ja karttojen muuttuessa lukemattomiksi pakanamaan kartoiksi sekä kompassien hävitessä ranteista suonsilmiin . 

Maalissa kallion päällä sijaitsevalla leirinuotio-ja komentopaikalla,mitä koristi koivuinen risti, lippukunnanjohtaja haroi tummia kiharoitaan toivottomasta tuloksesta,päättämällä olla lähettämättä yhtään vartiota valtakunnallisiin lippukuntien välisiin suunnistuskilpailuihin Pieksanmäelle tulevana syksynä.

 Pastori komentokalliolla

.

 Kraatari-Uuno ja "arkkiatri"
 Paul Bernoulli
 sveitisläiskarjalaisessa
 jalkavammaisten
 räätälisymposiumissa
pappilan mökillä

Lippukunnanjohtaja piti puheen suunnistajille komentokalliolla:

"No poejjaat..unohtukos ne talaven opit sinne suonsilimiin?

Häviskö jollaen karttapojojonen silimistä hijen tippuessa ohtalta?

Ja että kompassittiin kahtoivat suionsilimiin?!

Ennuo elläessäen nähänä näen toevotonta poppoota,paihti kerran talavisoassa,kun iivanat votkassa ylittivät yhen kaaheen aakeen laakeen.

Siinä meijän konekivvärriryhymät suolaelivat parisattoo piippalakkija kettoon.

Vilttitossuva ja vihreetä manttelija olj koko tanner täännään.

Tosjtillaanteessa teille poejjaat olisj käänynnä aevan samalla laella!

Yinkysymyksenä suunnistuksessa on se,ettei jouvu eksyksiin muamerkkejä seuroomalla iliman kompassejakin.

Toinen merkittävä asija onniin se,ette lähe juosta hölökyttelemmään silimittömästi etteenkäsin tyhymän piällikkönsä käskystä.

Josson jottaen korjattavvoo piällikön miäräyksiin,,niin on vappaus sanova taej kysyvä empimättä.

Venäläesessä komentohierakijassa ja propagandaupseerijen käskyessä ee tunneta samanlaesta demokratijaa kun meillä partiossa.

No...poejjaat...alakeepas lutviutva siitä murjottelemasta telettasaanaan ja kylyvetään pierun ja suonhajut ulos nahoesta---Mars..mars!!"

Riituksen talvileirin lipunnosto

Talvileirit olivat rankempia kokemuksia.
Kolkkapojasta kasvettuaan oikeaksi partiopojaksi ja muutaman partiotaitomerkin neulomisella partiopusakan hihaan pappilan Jussi vedettiin hiihtolomalla mukaan hiihtovaelluksille,missä  porojen sijasta partiopojat vetivät  sotilasteltoilla ja kamiinoilla täyteen pakattuja ahkioita kolmisenkymmentä kilometriä umpihangessa Kiikalan Riitusjärven partiokämpälle.
Hiihtovaelluksella yövyttiin paljon paikatuissa vanhoissa sotilasteltoissa ja koettiin pakkastaivaan alla oikeata erämiesten elämää jäätyneillä eväillä ja hampparimakkaran mustiksi käristämisellä telttakamiinan päällä.
Kamina kyllä lämmitti jalkoja,mutta kipinämikon nukahdettua poikien narulla kuivuvat hiihtomonot käristyivät pohjistaan kippuraan.Vastaavanalaisesti vaeltajat heräsivät tukat jäässä teltan alta sisään puhaltavasta puhaltavasta pakkailmaista.

Isäpastori katsoi sitä vain pojankroppien karaistumiseksi..

Riituksen talvileirillä Sarparannan Sampsa sladasi Opelillaan kesärenkailla Riitusjärven liukkaalla metsätiellä kovaa vauhtia,että lumi pöllyi Timo Mäkisen tyyliin  kaikille partiokavereillensa näytöksi.
Muut Jussin isäpastorin partiolippukunnan partiopojat olivat tulleet kaupungista Riituksen talvileirille nuoskakelin paaduttamin suksin ja täyteen pakatuin ahkioin rättiväsyneinä ja hiestä märkinä.
Eränkäynnissä ja autonkäynnissä oli pitkä hajurako.

Taidettiin olla silloin vähäsen kateellisia partiolaisraggarille!

Sampsan vanhemmalla broidilla oli liukuautona yhtenä kesänä 60-luvun puolessa välissä 1948-mallinen kesäpirssi Austin 16.
Se oli maalattu ruusunpunaiseksi ja sen pieni kaksiosainen takaikkuna oltiin suurennettu peräpeilin levyiseksi akvaarioksi ajan hengen mukaan.

Auton radioantenniin oli ripustettu oravanhäntä kuten senaikaisissa Hotrod-lehden kuvien jenkkirodeissa ja lyijyreissä (leadsled).
Auton oveen oli valkoisella Panu-ulkolateksilla kirjoitettu Mäystin.
Auto eli sen kesän kesäperhosena eli silloisen kinoiluajan hengen mukaisena Belle de Jourina, päätymällä konerikkoisena Eklundin romuttamoon ja sulatusuuniin.

Nykyään moisesta pyhäinjäännöksen raiskaamisesta saisi fundamentalistimobilistien jihadin päällensä.

1948 Austin 16.
16hp merkitsee brittiläisiä verohevosvoimia

 1954-1955 Opel Kapitän raggarikoslana

Porilainen raggariauto by Juhart