perjantai 15. heinäkuuta 2011

Saudikirja.Mafi mushkela--Eksyksissä.Papinpoika-ja pakanamaasarja.

MAFI MUSKELA--EKSYKSISSÄ
-----------------------------------------
 Taksikuski Abdullah ja pariisitar (Parisienne). Juhart 2003
 Ilma oli silityskuivan kosteata Dhahranin terminaalissa Jussin odotellessa matkalaukkuaan pakaasiruletista.
Odotellessaan matkalaukkunsa putkahtamista esiin ruletilla hän katseli pitkää ja kiemurtelevaa passijonoa,jonka kyltissä luki "for foreigners only" ja sama arabiaksi .
Jono edusti melkein kaikkia aasialaisia kansallisuuksia filippiinojen ja pakistaanien väliltä. Terminaalin holvikaarista kaikuivat kaikki Baabelin kielet arabialankielisten kuulutusten katkomina.Vieressä jonotteli huomattavasti lyhyempi ja valkokaapuinen ja huivipäinen jono,missä hamepukuinen mieskansa oikaisi huiveja harteilleen sekä ojenteli mustia tuuletinhihnan näköisiä rinkuloita pääalelleen.
Jonon kyltissä luki "For Saudis only".
Saudi Arabian lippu
Ulkolaisten jonossa odoteltiin pitkään tullitarkastusta matkalaukkujen ja nyyttien päällä,mutta saudijonossa hameväki näytti häipyvän passintarkastuksesta nopsasti läpi krokotiilinnahkaisten attasheasalkkujen vain vilkkuessa portilla tullimiehen ripeällä leimasimen hakkauksella vihreäkantisten ja miekkalogoisten passien lehdille.

Siinä vielä pussailtiinkin tullimiestä poskille.
Terminaalin kaiuttimesta oltiin kutsumassa keskipäivärukouksiin ja ilmeisesti sen takia tullimies päästi maanmiehensä nopeasti läpi.
Päästessään noin puolentoistatunnin päästä passitarkastukseen,tullimies mustan barettinsa alta luimuili Jussia ja passikuvaa samalla käännellessään sivuja saudiviisumin löytämiseksi .
Lopulta tämä löi koko aukinaisen sivun keskelle valtavan kokoisen leiman huutamalla:
 --Yallah!--Nopeasti!
käskemällä Jussin avaamaan matkalaukkunsa..
Pakaasitarkastuksessa papinpojan kaikki vaatteet levisivät tiskille ja lattialle tullimiehen piirtäessä laukun kanteen valkoisella taululiidulla X-kirjaimen.
Samalla barettipää jo huusi jonon seuraavalle "Nekest!",minkä Jussi ymmärsi tarkoittavaan Nextiä eli seuraavaa. Arabiankielessä ei ole kaksoiskonsonantteja eikä diftongeja. 
Kiireessään Jussi juoksi avonainen ja vaatteista pursuva matkalaukku sylissään terminaalin hiljaisempaan kulmaan täyttämään pakaasiaan jo täysin hiessä teminaalin marmorilattialla.
Tarkastuksessa tullimies ei löytänyt alkoholia eikä pornolehtiä,mitkä hän ilmeisesti olisi takavarikoinut kotikäyttöön.

Dammam-Al Khobar traffic today

Vaatteista pullottava nahkalaukku kädessään Jussi pääsi lopulta viilentämään talvitamineissaan terminaalin taksitolpalle,missä puhalsi kostean kuuma tuuli,jota suomalaiset urakkakaverit myöhemmin kutsuivat silityskuivaksi ilmaksi..
Ketään firmasta ei näkynyt olevan vastassa,vaikka oltiin luvattu.
Muita matkustavaisia oltiin vastassa pahvitauluin firmojen logoin ja nimin,muttei oululaisarabialaisen firman vihreätä kolmikirjaista OMP-nimeä näkynyt missään...Oulun Maanrakennuspojat..
Näytti siltä,että firmojen tummia autonkuljettajia oli enemmän tukkimassa terminaalin lasiovia kuin vastaanotettavia.
Jussi odotteli tunnin kunnes jalkakäytävä oli tyhjentynyt hakijoista ja haettavista.
Eräs mustapartainen ja pyylevä thobkaapuinen taksimies keltaisen ja kuhmuisen Pontiac Parisiennen takaluukkuun nojaten heilutteli rukousnauhaansa ja kysäisi Jussilta "Takasi?"..eli taksi.
Jussi ei enään katsonut takaisin,vaan kantoi laukkunsa taksin perään ja kysäisi:
--How much to Al Khobar Al Jubail Street?
Matkalaukkua jo takaluukkuun heittäessään suitsukkeella itsensä ja hennapartansa tuhrinut pirssimies vastasi:
--Khamseen Rial...Mafi Mushkela!? (Viisikymmentä rialia--No problem!?)
Jussin uusi matkalaukku lepäsi öljyisessä ja meloninsiemenillä syljetyssä takaboksissa,kuljettajan osoittaessa Jussille auton takaovea sitoessaan nailonnarulla takaluukkua puskuriin kiinni.
Takapenkiltä Jussi katseli Raamatusta tutun Mooseksen kasvoja taustapeilistä pyytämällä tätä profeettaa ajaamaan sanottuun osoitteeseen saadessaan vastauksen "Mafi Mushkela habibi".
Jussi luotti Herraansa ja Pontiac lähti taksitolpalta renkaat vinkuen Dhahranin smogista ja hiekkamyrskystä harmaaseen keskipäivään.

Ajaessaan kuljettaja näpelöi sormillaan rukousnauhaansa sylkiessään suunpielestään ikkunasta ulos kuin vihersilppuri meloniniemeniä , ohitellen fataalisessa uskossaan täpärästi keskikaistalla molemmilta puolilta ohi suhahtelevaa liikennettä.
Jussi uskoi kuljettajan olevan vielä puolisokean ,koska sen vasenta silmää peitti harmaakaihi.
Jussia oli kerran kakarana samanlainen samea silmä tuijottanut pappilan keittiössä.... äidin paistaessa lampaan päätä Leinon hellauunissa..
Taksi puikkelehti Al Khobariin johtavaa pikitietä ohittamalla Dhahranin ARAMCOn "petrooliyliopiston" suunnatessaan Arabianlahtea kohti itään.
Tunnin kuljettaja harhaili Al Jubail Streetin osoitetta etsiessään kunnes kyllästyi iltapäivärukousten painaessa päälle,moskeijoiden  kovaäänisten kutsuessa "sallaan" eli rukoilemaan..
Al Khobarin katuja eivät koristaneet katukyltit kuin pääväylillä ja sivukaduilla piti kysellä neuvoa kadunreunalla istujilta,jotka eivät joko tietäneet tai olivat tietävinään kysyttyä osoitetta,jolloin aina ajettiin harhaan.
Kuljettaja stoppasi erään moskeijan eteen ...sanomalla lopulta Jussille:
--Khalas..habibi..Khamseen riyal!.Selvä..ystäväni..50 rialia!
Moskeijaan oli kävelemässä iso liuta valkokaapuisia herrasmiehiä iltarukoukseen..
Papinpoika jäi seisomaan kadunreunalle öljystä tahriintuneen matkaveskansa kanssa niellen harmiaan tielle jättämisestä ja siitä,että oli antanut taskussa olevat 20 dollaria,mitkä tuplasivat kuljettajan urakkataksaa.
Kuljettaja lähti läpsimään moskeijan suuntaan nahkasandaaleissaan kaivellen vasemmalla kädellään etuhaarukkaansa maan tavalla,mikä tuntui olevan siellä miesmaailman tapana tervehtiessään oikealla.

Yksi vanha valkoinen Toyota Cressida pysähtyi Jussin eteen ja ikkunasta kurkoittava pakistaanipoika kysyi mikä oli hätänä..papinpojan kertoessa tarinansa eksymisestään..
Jussi sai vastaukseksi,että "Mafi Mushkela habibi" (No Problem..Friend!) kehoittamalla astumaan kyytiin.
Hänkään ei tietänyt Al Jubail Streetn osoitetta sanomalla,että hänen isobroidinsa kyllä tuntee Al Kobarin kuin kaikki sormensa ja varpaansa.
Se opiskelee islamitieteitä ARAMCOn petrooliyliopistolla.
Dhahran-Dammam-tie
Ajettiin sinne petrooliyliopistolle ja Jussi päätyi istumaan yliopiston "messhalliin" eli ruokalaan,jossa pakistaanipoika nimeltään Ashwaq Ismael osoitti yhteen pöytään.missä istui kymmenen pitkäpartaista Osama Bin Ladenin näköistä pappisoppilasta. (Siihen aikaan Osamasta ei kyllä tiedetty mitään,mutta Binladenin rakennustarvikekonserni oli kuningaskunnan suurimpia.)
Yksi näistä imaamioppilaista,joka yhdellä kädellään puhdisti varpaitaan muovituolilla ja toisella kauhoi partaansa saframiriisiä,oli Ashwaqin imaamioppilasbroidi Ahmed.
Kaiken kädestä pitelemisen ja kohteliaisuuksien vaihtelun jälkeen Ahmed sanoikin,ettei tiedä osoitetta,koska Al Khobarin sivukadut ovat yleensä kyltittömiä.
--Mafi Mushkela habibi, Inshallah bukra (No Problem dear, by Allah's will Tomorrow) katu löytyisi jostain Al Khobarin Islamiyahin kaupunginosasta.
Ashwaq ajoi Jussin Cressidallaan takaisin samaan paikkaan moskeijan kulmalle,mistä oli noukkinutkin.

Toyota Cressida-monumentti
Taifissa,kuninkaan
kesäkaupungissa
Ilta oli jos laskeutunut tummansinisenä Al Khobarin päälle ja liikenteen valot häikäisivät väsyneen matkamiehen silmiä. 

Jetlaggikin oli iskenyt veriin.
Jussi lähti raahaamaan matkaveskaansa yhdelle harkkotiiliasuintalojen reunustamalle ja valaisemattomalle kujalle, ohittamalla muutaman saudiherrasmiesten vesipiippubaarin ja huoltoaseman,jonka mittarilla nukkui pakistaanilainen mittariassistentti.
Tyypillinen saudibensa-asema
Siltä Jussi ei enää viitsinyt mennä kyselemään osoitetta.
Käännyttyään bensa-asemalta eräälle cul-de-sacille eli harkkotiilimuuriin päätyvälle kujalle hän näki pimeydestä vihreän neonvalon kajeen,jonka kolmesta kirjaimesta viimeinen ja keltainen P-kirjain oli suristen sammumassa vilkkuen kuin tulikärpänen ..
Jussi oli päässyt perille OMP:n eli Oulun Maanrakennuspoikien konttorille.
Tämä sadan metrin pituinen kuja oli se Al Jubail Street...arabiaksi kirjoitettuna

A Portal to the Souq. Juhart 2007
Jatkuu..."Erämaa elää"



  

Saudikirja. AHLAN WA SAHLAN--WELCOME HABIBI.Papinpoika-ja pakanamaasarja.

AHLAN WA SAHLAN--WELCOME HABIBI
-----------------------------------------------------
Otsikon käännös: tervetuloa rakas ystävä


"Salam aleicum,gummi arabicum!"
Isärovastin arabiankielinen tervehdys.


Camel race. Juhart 2002



Lokakuu 1980.

1949 Saudi Arabia
Ennen lähtöään tuntemattomaan Saudi Arabiaan Jussi oli käynyt lainaamassa kaupunginkirjastosta tulevaa työmaatansa käsittävää kirjallisuutta.
Hän oli jo oppinut suomalaisen rakennusfirman haastattelussa Helsingissä,ettei maa ollut mikään turistimaa ja sinne mennään urakoimaan maan infrastruktuuria suomalaisvoimin.Kyseessä oli makeat urakkakaupat arabimaan rakennusbuumikakusta,josta suomalaiset saivat siivusta osan...ei leijonanosaa,vaan ainakin Suomen kissanosan.
Palkkaakin tarjottiin varastonhoitajana melkein tuplaten,mitä sai Saloran televisiotehtaan kellarissa ja nyt ilman tuloveroa.
Matkaoppaita ei ollut tarjolla maasta ja muutamasta teoksesta sai vain savitaloisia kaupunkikuvia ja näkymiä erämaasta 50-lukuisesta arabimaasta.
Jussi ajattelikin saavuttuaan uudelle autiomaatyömaalleen lähettää maisemakortin terveisin kotiin ja terkut olisivat kirjoitettu numero 90 karheuden santapaperille.
Harvalla suomalaisella oli muuta tietoa maasta kuin,että se oli maailman suurin hiekkalaatikko,mistä porataan öljyä ja missä jossain seisoo joku Kaaban kivikin.
Asukasluvultaan pieni,mutta älyttömän laaja maa oli rikastunut öljytuloistaan  ja kuulema jokaisen beduiiniteltan edessä seisoo ainakin pari Cadillacia.
Saksankielisestä teoksesta "Algemeines  Über das Königreich von Saudi-Arabien" Jussi sai enemmän taustatietoa maasta:
"Maantieteellisesti kuningaskuntaa idässä rajasi Arabianlahti,jota muut kutsuvat Persianlahdeksi.
Lännessä rajana on Punainen meri,joka oli saanut nimensä punaisesta auringolaskustaan.
Pohjoisessa raja on piirretty hiekkaan Jordanian,Irakin ja Kuvaitin jakamassa autiomaassa.
Alempana idässä sijaitsevat Yhdistyneet Arabiemiriitt sekä Oman ja etelässä aivan niemimaan kärjessä Pohjois- ja Etelä -Jemenit.
Kuningaskuntaa halkovat kuivat wadit eli joenpohjat,kuten Riyadhin,maan pääkaupungin lähellä Nejdin laaksossa.
Riyadhin ylätasanko yhtyy idässä laajojen suoalueiden kanssa ja kaakossa Rub-Al-Khalin erämaahan,missä myös porataan öljyä sannasta.
Lännessä Taifin kaupungin kohdalta pudotaan alas Hijazin laaksoon,missä sijaitsevat muhamettilaisten pyhä kaupunki Mekka ja Jeddan satamakaupunki.Pohjoisempana Tihama-vuoristossa sijaitsee muhamettilaisten unelias,mutta pyhä kaupunki Medina. "


Maalaus 1900-luvun alun
arabeista
Näillä matkaeväillä Jussi lähti Vantaan lennosta Luftwaffen puikolla (Lufthansa) Frankfurtiin ja Frankusta saman yhtiön koneella Dhahrania kohti Saudi Arabiaan..
Vaimo ja lapset olivat jääneet savilaaksokaupunkiin ja niilläkin oli edessä muutto televisiotehtaan vuokrakaksiosta toiseen vuokra-asuntoon.
Ilmassa oli monien muuttojen ja muutosten tunnelmaa,mitkä tulisivat vaikuttamaan radikaalisesti tulevaisuuden kuvaa.
Vielä tänään kesällä v. 2011 Jussi omasta mielestään elää stand-by- matkalaukkuelämää täysin tietämättä mihin lopulta asettuisi.
Juuret ovat Suomessa,talo Manilassa,muistot Saudissa ja vuokralla Lontoossa..
Samsonite on valmiina vaatekaapissa seuraavaan lähtöön  
Pari filippiiniläistä Balikayan Boxia eli filippiiniläisittäin Cartonitea eli lentorahtipahvilaatikkoa seisoo alkovissa odottamassa huolitsijan noutoa lähetettäväksi Manilan kotiin.

Silloin lokakuun lopulla Jussi oli jo putoamassa kapealta avioliittovuoteeltaan kuuden vuoden yhdessäolosta ja lasten syntymän jälkeen hän tunsi jo nukkuvassa intiiminä muukalaisena samassa parivuoteessa..
Ulkomaalainen vaimo lähi-idästä oli sopeutumassa suomalaiseen elämään kulttuurikriisissään Jussin itse ollessa lähdössä lähi-itään avioliittokriisissään avartamaan maailmankansalaisen katsomustaan.


Ilmakuva Dammamista
Dhahranin läheltä
Lufthansan jumbo oli laskeutumassa Dhahranin lentokentälle Jussin korvien lukkiutuessa kabiinipaineessa ja pienessä flunssanpoikasessa .
Lentoemäntä jakeli kovakaramelleja korvien aukeamiseen. Lentoemo selitti myös leukojen availun auttavan korvien aukeamiseen. Koko jumbon matkustamo näytti suutaan aukoavalta kalaparvelta jossain Arabian lahden santarannalla. 
Jäästä sulavien ikkunoiden läpi alkoi näkyä aavaa santapaperimaisemaa,jossa kiemurteli mustia putkia kuin aavikkokyitä, niitä lännenkuvien sideswingereitä ja kalkkarokäärmeitä,joita lännenmiehet colteilla ampuvat valkokankaalla.
Jumbon mahan alta oli lähestymässä tuhansia terrakotan ruskeita talojen tasakattoja ja niillä hopeaharmaita vesitankkeja
Katoilla näkyi maihin lyöneitä valkokaapuisia hahmoja ja kaikki kaatuneina läntiseen Mekkaan päin Arabian meren tuulen pyyhkäiseminä rantakaisloina.
Jussi vilkaisi kelloaan,jonka ajan hän oli korjannut Suomen aikaa tuntia myöhäisemmäksi .
Kello näytti viittä vaille kuutta vuonna 1410 Hijjra-kalenterissa eikä Jussin  ledinäyttöistä Casio-rannekelloa voinut vetää yli viittä sataa vuotta taaksepäin.

Oli aamurukousten aika ja Dammamin sekä Al Khobarin sisarkaupungit oli heränneet uneliaisiin aamutoimiinsa..
Jumbon alaslasketuissa laskutelineissä vinkui tuuli suihkumoottorien jarrutuksen ulistessa korvia särkevästi.
Yhtäkkiä koneen pyörät tussahtivat kiitoradan tarmakille raskaan alumiinisikarin oikaistessa itsensä,korkeusvakaimien seistessä melkein pystysuorassa siipien takareunoissa ja kovalla ravistuksella jumbon vauhti hiljeni rullaukseen Dhahranin kansainvälisen kentän mustekalanlonkeromaisia terminaalituubeja kohti .
Koneen lopulta pysähdyttyä haitarituubin viereen Jussin maha kramppasi jännityksestä ,jolloin hänen päänsisäisessä kuvaputkessa YLE:n joutsenten uloslento näpsähti poikki pienentyen valkoisena pisteenä kunnes pimeni kokonaan kuin Valkon uusi kuvaputkitehdas.


1961 Dhahranin terminaalirakennus rakenteilla


Jussi oli lukenut vasta viisi vuotta myöhemmin Saudissa oleskeltuaan CIA:n agentin Wilbur Evelandin Ropes of Sand-teoksen,missä kuvailtiin taustaa Dhahranin lentokentän synnystä.


DHAHRANIN KENTÄN TAUSTAHISTORIAA
-----------------------------------------------------------
Dhahranin kenttä alunperin oli rakennettu Saudi Arabian kuningashuoneen ja Yhdysvaltojen armeijan sopimuksella vuonna 1951 sotilaslentokentäksi.
Vuonna 1980 se palveli kansainvälisenä risteyskenttänä kuten Yhdistyneiden Arabiemiriittikuntien kenttä Dubaissa.
Kansainväliseksi kentäksi se muutettiin ns. Eisenhowerin 2.5.1957 julistaman lähi-itädoktriinin tuloksena.
Iken YK:n doktriinipuheen oli  oli kirjoittanut silloinen Secretary of State John Foster Dulles ja Ike lukiessaan sen yleiskokoukselle lisäili puheensa ponneksi tyypillisiä NYT-sanojaan.
IKEhän oli entinen kenraali ja Normandian maihinnousun Liittoutuneiden joukkojen komentaja,joka itsepäisesti muita kenraaleja kuuntelematta pani asiat putkeen NYT eikä myöhemmin.
Etenkin Ison-Britannian joukkojen komentajaa marsalkka Montgomeryä Ike haukkui  liian epäröiväksi  päätöksenteoissa.


John Foster Dullesin CIA-agenttiveli Allen Dulles oli sitä mieltä,ettei CIA tulisi pistämään nenäänsä koko doktriiniin eikä lentokenttäasiaan.
Doktriinihan käsitti lyhyesti sen,että USA:n satsatessa arabimaiden puolustusbudjetteihin ja samalla aktivoidessaan omaa läsnäoloaan ja vaikutusvaltaansa näissä maissa,kommunismi kaikkoaisi niiden rajoilta kuin kamelin pieru Rub-Al-Khalin äärettömään santaerämaahan.
Presidentti Eisenhower lupasi lisäksi 200:n miljoonaa dollaria kongressin hyväksymänä alueelle lähettämällä kriisialueille joukkoja kansainvälisen kommunismin agitoimien aseellisten hyökkäysuhkien tukahduttamiseksi..
IKE lähetti äskettäin nimittämänsä ja republikaanien edustajavaaleissa hävinneen kongressimiehen James P. Richardsin lähi-idän asioiden erikoisneuvonantajaksi arabimaihin.
Tehtävänään hänellä oli tunnustella arabimaiden pulssia ja mitä ne ajattelivat IKEn doktriinista sekä yrittää motivoida niitä pitäytymään lahjoitetusta aatteessa kiinni.
Melkein välittömästi Egypti ja muutama muu pohjoisafrikkalainen arabivaltio katsoivat,ettei kommunismi uhannut heidän rajojaan käskemällä Richardsia mennä levittämään ilosanomaansa jonnekin muualle.
Irak ja Libanon silti katsoivat doktriinin tähdelliseksi.
Maiden ulkoministerit Charles Malik ja Fadhi Jamali oliva läsnä YK:N yleiskokouksessa New Yorkissa..


Kuningas Al Saud 1957
ARAMCO:n (Arab-American Oil Company) pääjohtaja Sam Kopper oli samaan aikaan vastaanottamassa Saudin kuningasta Al Saudia New Yorkissa
Kuninkaan piti puhua yleiskokouksessa YK:n pääministeri Dag Hammarskjöldin kutsumana.
New Yorkin kaduilla oli levotonta mielenosoittajien protestoidessa USA:n vetäytymistä Egyptistä Suezin kriisin takia.
Kopper meni herättämään hotellihuoneesta lähi-idän eksperttiä ja CIA:n agenttia Evelandiä pelossaan uudesta käänteestä.
Sionistien painostuksesta New Yorkin pormestari Wagner puhemiehensä kautta ilmoitti kieltäytyvänsä vastaanottamasta kuningasta.
Wagner oli käskenyt,ettei yhtäkään liikennevaloa pantaisi punaiselle kuninkaan motorkaadin läpiajamiseksi,jottei "tämä apina" pääsisi YK:n yleiskokoukseen.
Sam Kopper,joka kuului New Yorkin pormestarin kokoamaan YK:n yleiskokouksen vastaanottokomiteaan yritti samana iltana ottaa yhteyttä Wagneriin ja varoittamaan,että koko pullistelu saattaisi maksaa Yhdysvalloille sekä ilmavoimille Dhahranin lentokentän sekä ARAMCO:n öljynporausluvat kuningaskunnassa.
Adlai Stevenson oli silloin poissa kaupungista ja saavuttamattomissa puhelimella,jolloin Kopper soitti Eleanor Rooseveltille,joka suostui tapaamaan hänet..


 Anna Eleanor Roosevelt
Eveland lähti Kopperin mukana kuulostelemaan,miten kuuluisa diskriminoinnin vastustajatar ilmaisi henkilökohtaista suuttumustaan,
Eleanor Roosevelt kuitenkin sanoi olevansa täysin kyvytön auttamaan asiassa.
USA:n koko valtionpolitiikka oli nyt vaakalaudalla enemmän kuin ARAMCO:n hallinto ja Eveland soitti Allen Dullesille,CIA:n johtajalle.
Dulles käski Evelandiä tekemään kaikkensa estääkseen tapausta leviämästä kansainväliselle tasolle.
Kuninkaan seurue oli jo saapumassa Napolista S/S Independencellä New Yorkiin ja Yhdysvaltojen laivasto oli valmiina poimimaan kuninkaallisen ryhmän Ambrosen majakan kohdalta,missä luotsin pitäisi astua laivaan ja ohjata seurue hävittäjällä Brooklynin laivastoukikohtaan..


Kopperin innostuessa Eveland ehdotti,että sotapoliiseista ja rantapartiosta koottu saattue seuraisi kuninkaan kolonnaa omin punaisin valoin YK:n pääkonttoriin.
Palautteena tuli myös,että presidentti itse oli junailemassa asiaa ja lähettänyt Columbine-lentokoneen lennättämään kuninkaan Washingtoniin,missä IKE itse tulisi rikkomaan protokollaa ennenkuulumattomalla tavalla...ilmestyessään vastaanottamaan kuningasta


IKE ei ilmeisesti kyennyt vaikuttamaan New Yorkin pormestarin uppiniskaisuuteen ja Kopperkin tajusi,että maan suurimman kaupungin pormestari ei omassa nokkeluudessaan tiennyt mitään siitä,että kuninkaan kaappaus lopulta voitti.
Illalla uutisankkuri Walter Cronkite kävi juomassa lasillisen Evelandin kanssa ja hirnuili ovelasta kuninkaan kaappauksesta.
 Kuningas Saud ja prinssi Mansour laskeutumassa
 laivasta Brooklynin laivastoasemalla




Kuningas otti tapahtuman hienotunteisesti ja arvokkaasti vastaan sanomalla uutisissa,ettei hän ollut vierailemassa New York Cityssä,vaan kutsuttuna YK:hon.
Kuningas Al Saudin mukana oli pieni kauriinsilmäinen prinssi Mansour,joka oli syntymästään raajarikkoinen .
Hänet piti viedä Walter Reedin armeijan sairaalan hoidettavaksi Washington DC:ssä.
Pappilan Jussikin muisti melko hyvin luettuaan silloin Uudesta Suomesta uutiskuvasta pienestä isosilmäisestä saudiprinssistä,joka oli pukeutunut valkoiseen arabikaakuun eli thobiin.
Amerikan lehdistö sinä päivänä myi sanomalehtiä kaksinkertaisesti uutiskuvan ansiosta .




Yhdysvaltojen melkein joka kulmilta pieni arabiprinssi sai lasten lähettämiä lahjoja sairaalavuoteelleensa ja siitäkö sionistit nousivat takajaloilleen.
Juutalaislehdet kritisoivat jopa juutalaisten lentäjien kärsivän Dhahranin lentotukikohdan työnhaussa syrjintää,saamalla maileittain etusivupalstatilaa.
Kuningas Al Saud ei ollut mikään uskonkiihkoilija salliessaan silloin juutalaistenkin työskennellä kuningaskunnassaan,
Todellisuudessa Dhahrania pidettiin ykkösenä Yhdysvaltojen armeijan työvaikeusluokassa,missä palkatkin olivat parempia päivärahoineen kuin muissa ulkomaalaisissa tukikohdissa.
Yksityisurakoissakin oltiin tarvittavien sotilaiden määrää nostettu huomattavasti.
Kuningas oli Yhdysvaltojen matkallaan päättänyt poistaa kaikki uskonnolliset rajoitukset niiltä,jotka palvelivat kuningaskuntaa.
Mutta kuten Dulles myöhemmin toi julki,pormestari Wagnerin temppu sai Ibn Saudin pitämään juutalaiset pois värväyslistalta Saudi Arabiaan.
Tärkeimpänä kysymyksenä hänen vierailullaan oli Dhahranin kentän sopimuksen allekirjoittaminen viideksi vuodeksi eteenpäin.


 1950's. Aramco DC-3 in  Eastern
 Province desert 
Kotonaan kuninkaanlinnassa Riyadhissa kruununprinssi Feisal,jonka päälle sionistimielenosoittajat olivat jopa sylkeneet YK:n pääkonttorin edustalla ehdottikin,että kummallekin osapuolelle olisi parasta USA:n ilmavoimien evakuoiminen Dhahranista kotimaahansa.
Egyptin presidentti Nasserin propagandalehdistö oli jo kerinnyt kaiuttamaan koko arabimaailmalle,että Saudi Arabia oli vieraan vallan valloittamana.
Lopulta ajan mittaan sauditkin rauhoittuivat,mutta sionistien kampanja tuli maksamaan kalliisti.
Hyvän tahdon Goodwill- näytöllään USA tarjoutui rakentamaan Dhahraniin uudet siviili-ilmailufasiliteetit sekä lentoterminaalin ,lupaamalla lisäksi toimittaa enemmän sotakalustoa kuningaskuntaan,


Jussi oli astumassa tähän arabialaisarkkitehtooniseen terminaaliin....
 Lawrence of Arabia Peter O'Toole 1962
by Juhart


Jatkuu."Abdullahin taksilla eksyksissä Dammamissa"























torstai 14. heinäkuuta 2011

JUAN DELA CRUZ--PERUSPINOY.GLORIAGATE. Filippiiniläiskirjeet.Papinpoika ja pakanamaasarja.

GLORIAGATE
------------------------
"Gloria Inexelcis Deo.
Glory to God in the highest."


Presidentti Gloria Magapacal-Arroyo,nykyinen kongressinainen.
Gloria
----------
 Gloria
You're always on the run now
Running after somebody,You gotta get him somehow,
I think you got to slow down
before you star to blow it.
I think you're headed for a breakdown.
So be careful not to show it.
You really don't remember was it something that you said.
All those voices in your head. Calling GLO-RI-A.
Gloria
Don't you think you're falling?
If everybody wants you.
Why isn't anybody calling?
You don't have to answer.
Leave 'em hanging on the line.
Oh-oh-oh calling GLORIA
Gloria (GLO-RI-A)
Gloria (GLO-RI-A)
I think they got your number (GLO-RI_A)
I think they got your alias (GLO-RI-A)
But you really don;t remember.
Was ir something that you sais.
All the voices in your head.
Calling GLO-RI-A). 

Laura Branningan, deceased singer.


Richard Nixonilla oli oma Watergatensa.
Tricky Dicky jäi kiinni salakuunnelluista demokraattisen puolueen nauhoista..
Ferdinand Marcos oli sanonut USA:n töppäilystä,että maailman vahvin mies oli täysi nuija.
Jos Ferdie olisi ollut USA:n presidenttinä,hän olisi polttanut koko Valkoisen Talon..


Vuoden 2005 Juhannusaattona päivää ennen Jussinpäivää papinpoika pudisteli päätään lehtien,radion ja television nostamasta Gloriagate-bruhahasta.
Filippiinot eivät muutenkaan osaa elää ilman päivittäisiä skandaaleja,koska maan johto osaa tehdä niitä paremmin kuin paikalliset ABS-CBN:n ja GMA:n teeveekanavoiden teleseriedraamat.
Nyt koko kansa on ymmällään kuka puhuu totta tai puolitotuuksia.


Koko jupakka alkoi siitä,kun Pangasinanin arkkipiispa Oscar Cruz,maan kuuluisin contravidapappi toi pöydälle aivan oikeita todistajia siitä,että presidenttirouvan ainokainen poika Mikey Arroyo,entinen Pangasinan-provinssin varakuvernööri ja-visiiri sekä nykyinen kongressimies Iggy Arroyo,presidenttrouvan Mike Arroyon miehen veli olivat saaneet laittomasta jueteng-numeropelistä lahjuksia satojatuhansia pesoja kuukaudessa..


Eräs todistaja Sandra Cam,itsetunnustanut baglady eli juetengkuriiritar oli henkilökohtaisesti valan alla todistanut toimittaneensa rahapussit Mikeylle ja Iggylle Manilan kongressitaloon.
Kummankaan laintekijän osaamatta puolustaa itseään heidän asianajajansa haastoivat Camin oikeuteen häväistyssyytteillä ja 5-10 miljoonan peson korvausvaatimuksilla.
Sandra Camin asianajaja Hugo Chavez,entinen Ramosin hallituksen korkein yleinen syyttäjä kertoi konnien vain vastaavaan takaisin syyllisyydestään häväistyssyytteillä.
Chavez lisäsikin,että senaatin kuulusteltavaa todistajaa ei voida syyttää millään paperilla,koska asiakas on immuuni lain takana mistään oikeustoimenpiteistä..




Presidentti Gloria närkästyneenä lehdistösihteerinsä Bunyen suulla vastasi juetensyytöksiin,että koko juttu on opposition vallanhalua pettymyksestään vuoden 2004 presidentin vaalien tappiostaan.
Hän henkilökohtaisesti lisäsi olevansa täysin neutraali ja jäävi puolustamaan perheenjäseniään,jos jotain virikettä löytyisi syytteiden tukemiseksi.


Arkkipiispa Cruz lisäksi kertoi tuovansa kongressin kuultavaksi uuden todistajan,joka aukaisisi hallituksen likaisen takaliston koko kansalle paljastettavaksi.


Sitten putkahtivat ääniaalloille ne kuuluisat Gloria-CD:t.
Melkein joka kännykästä alkoi kuulumaan "Hello Garci-ringtone" Gloria-siskon nokkanasaalilla.
Jostain kummasta oli pompahtanut esille vuoden 2004 presidentinvaalien salakuunneltu CD Glorian puhelinkeskustelusta COMELEC:in (Commission of Elections eli vaalikomissio) komissaarin Garcinorenan kanssa.Puhelinkeskustelussa Gloria oli pyytänyt Garcinorenaa fiksaamaan Cebu-saaren äänestyslippuja omaksi edukseen.
Presidentinlinnan lehdistökonferenssissa lehdistösihteeri Bunye piti käsissään NBI:ltä (National Bureau of Investigation eli  maan tiedustelupalvelu) saamiaan salakuuntelu-CD:tä kertomalla näiden olevan samoin fiksattuja. 
Bunye kyllä myönsi,että kiekoissa oleva naisääni muistuttaa Glorian nokkanassaliääntä.
Retoriikkkinä hän lisäsi koko fiksausjutun olleen yhden opposition vallantavoittelukeinon 
Hänen mielestään opposition olisi heti vaalien jälkeen pitänyt jättää vaaliprotesti COMELEC:ille vaalivilpistä..
Miksi näin myöhään?


 Oscar V. Cruz. Lingayan-Dagupanin arkkipiispa Pangasinanin provinssista


Arkkipiispa Oscar Cruz lisäksi sai yllätyksen silmilleen,kun hänen eräs alttaripojista,nykyinen pangasinalilainen tabloidilehtitoimittaja saapui lehdistötilaisuuteen kädessään affidatiivi  parisenkymmentä vuotta aiemmin tapahtuneesta pedofiliatapauksesta,jueteng- ja huumerahojen vastaanottamisesta sekä muista korruptiokonnuuksista.
Arkkipiispa Cruz vastasikin paikalla olevalle lehdistölle jo aavistelleen tällaisten häväistysjuttujen tulemisesta ilmoille toivonsa täydellisesti poisheittäneiden päämiesten suunnalta.
Toimittajakaan ei nyt tunnistanut arkkipiispaa,vaikka oli syyttänyt prelaattia pedofiliasta silloin ,kun Cruz oli palvellut katolisen kirkon padrena parisenkymmentä vuotta aiemmin.
Tapausta pidettiin koomisena ja Filippiinien "masa" eli kansa sai töllöttimistään uutta ilmaista kansanhuvia.


NBI:n päällikkö ReynaldoWycoco vähätteli todistaja Sandra Camin heikkoja ilmiantoja,koska neiti Cam oli jo ollut tiedustelupalvelun mapeissa liitettynä moniin aliaksiin kuten Sandra Taniin,joka omisti  yhden paranaquelaisen talon,mistä oltiin löydetty shabuhuumelaboratorio.
Cam myönsi ,että NBI oli takavarikoinut hänen passinsa,vaikkei koskaan ollut asunut Paranaquessa..
Hänen puolustusasianajajansa Hugo Chavez  lisäsi,että NBI:ta oltiin käsketty ylempää tuomaan esille tekosyitä Camin luotettavuuden kumoamiseksi.
Lisäsekavuudeksi koko farssiin putkahti esiin NBI:n entinen varapäällikkö ja asianajaja Samuel Ong,joka kertoi omistaneensa alkuperäiset Gloria-CD:t ja kertoi pelkäävänsä henkensä puolesta.Hän oli paennut jahtaajiaan erääseen pappisseminaariin.
Ong kertoi hallussaan olevien kiekkojen olevan kaikkien alkuperäisten CD:den "Äidin".
Hän lupautui saapumaan todistajaksi juhannuksen jälkeisellä viikolla kongressin kuulusteluihin.
NBI:n päällikkö Wycoco mollasi televisohaastattelussa Ongia ulospotkittuna tiedustelupalvelun virkailijana,jolla oli vain oma kirves terotettavanaan huonosta kohtelusta.
Hän vielä lisäsi,että koko Paranaquen jutussa Sandra Cam ja Oliver Ong liittyvät erikoisella tavalla yhteen.


Totuus oli hämärtynyt valtion laskeman savuverhon alle.
Sanotaan,että kun asia pitkistyy se mutkistuu kuin Erapin ,entisen presidentin kavallussyytteissä.
Erikoisena piirteenä Reynaldo Wycocon,Sandra Camin ja Oliver Ongin välillä oli ,että kolmikko kuului filippiinokiinalaisiin eli Intsekeihin.


Imelda Marcos oli lausunut aikoinaan,että Herrassa on totuus ja Filippiinien kansan ääni on Herran ääni.
Vuonna 1986 Imelda ja Ferdie joutuivatkin kuuntelemaan Herransa ääntä ja muuttamaan Malacananin linnasta pikavauhtia honolululaiseen matalaan bungalowiin.
Laiskanlinnastaan piikkilanka-aidan ja aseellisten vartioiden piirittämä edellinen presidentti Erap lausui kuolemattomat sanat vankeudestaan.että "Vain totuus vapauttaa hänet!"
Oppositiosenaattori ja entinen pääkaupunkiseudun poliisipäällikkö Panfilo Lacson samoin lausui lehdistötilaisuudessa :
--Älkää peljätkö totuutta.
--Se tulee vapauttamaan meidät.


Niin paljon totuudenpuhumista!


Jos puhutaan Veikko Vennamon suulla,että "Kyllä kansa tietää",voitaisiin päätellää kaikkien puolitotuuksien julkituomisesta,että taas oltiin fuskattu  vaaleissa oikein rutkasti.
Filippiinoilla on aina ollut niitä open secretejä eli avoimia salaisuuksia tiedetyistä,mutta ei julkisesti lausutuista vaalivilpeistä ja poliisien tappamista konnista rikospaikalla totuuden hiljentämiseksi.(Yleensä poliisit takavarikoivat pankkiryöstörahat sekä huumeet omaan käyttöönsä tai jälleenmyyntiin) 
Rahallahan tukitaan köyhän kansan suut.


 Presidential Popularity Contest in the Phils






Gloriaa haastateltiin Time-lehdessä   vuoden 2004 vaalivoiton jälkeen.
Hän vastasi toimittajalle nasaalienglannillaan,että Herra oli nimittänyt hänet presidentin virkaan.
Häneltä oltiin kysytty useaan kertaan viimeisinä presidenttivuosiaan,koska hän vihdoinkin puhuisi suunsa puhtaaksi Gloria-CD:eistä.
Hän vastasi,että vasta sopivan ajan tullessa,mitä ei tähän päivään asti ole tapahtunut.
Indonesian ja Gambian presidenttien valtiovierailun aikana hän ei löytänyt sopivaa aikaa vieraiden viihdyttämiseksi linnassaan kuin parisen tuntia ja lensi presidentin koneella Cebu-saarelle rukoilemaan yhteen luostariin Herraltaan ymmärrystä sekä suojelusta..
Hän oli alkanut pehmetä coryaquinomaiseksi rukousnauhaa näpelteleväksi kotirouvapresidentiksi,pelätessään totuuden julkituomista kansan äänellä..
Hänen hakijansa piirtelivät ilmaan kauhukuvia,jollei hän palaa linnaansa,niin linnanportilla odottelee uusi joukko vallankaappaajia.
Cory aikoinaan EDSA:n ruusuvallankumouksen aikana haettiin väkisin armeijan helikopterilla luostarin neitsytkammiosta pois Cebusta Manilaan kansan esikuvaksi ja uudeksi presidentiksi 
Silloin maan itseoikeutetut politiikan totuudenpuhujat tarvitsivat Corya esiliinakseen ja kaiken totuuden puhujaksi Marcosien hirmuvallasta.
Coryn totuudensaarnaajista tuli presidentin uusia neuvonantajia ja hiljalleen maan tilanne putosi syöksykierrettä alas turmion tietä kohti.
Glorian kohdalla koko CD-farssi sai peson putoamaa syviin syövereihin dollarin suhteen ja Manilan pörssissä oltiin ymmällä osakkeiden alppivuoristomaisesta graafisesta arvokäyrästä.


Glorian paettua Cebun luostariin rukoilemaan ja polvistumaan nailoneissaan Mama Maryn patsaan juurelle totuuden kätkemiseksi,hän ei tuntenut vihollisiaan,kaikkien epäiltyjen juudaksina kieltäessä toisensa,
Jeesuksen äidin kiinalaisista silmästä vierähti karamellivärin punainen veripisarakyynel rouva presidentin Raamatulle.




Pappilan Jussi pani Molaven kotonaan CD-soittimensa päälle asettamalla Natalie ja Nat King Colen CD:n soimaan.
Jussi muisti kruuneri-Natin kuolleen vuonna 1965.
CD oli Natin kuoleman jälkeinen digitaalinen jälkiproduktio tyttärensä kanssa "Faith can move Mountains"-kappaleesta.
Nat King Cole


Illalla televisiosta katsoessaan CSI:n rikostutkimuselvitystä Las Vegasissa,missä eräs murha oli lavastettu itsemurhaksi,Jussi mainospaussilla flikkasi numero 25:n kanavalle.
Siellä näytettiin otteita Muhammed Alin ja Rocky Marcianon raskaansarjan nyrkkeilyottelua.
Marciano oli vetäytynyt eläkkeelle v.1956 puolustettuaan maailmanmestaruustitteliään Ezzard Charlesia vastaan..Marciano oli kuudessa eri ottelussa  lyönyt vasustajansa kanvesiin viidellä knock-outilla .
Hän vetäytyi nyrkkeilykehästä Ezzard Charlesia vastaan tuomariston yhdellä päätöksellä.
Marciano kuoli lento-onnettomuudessa v. 1969.
Alin ja Marcianon ottelu oli digitaalisesti fiksattu matsi.


Gloriata,joka oli rukoilemassa madonnan jalkojen edessä Jussi olisi ehdottanut tätä lausumaan viimeiset sanat espanjaksi
vaalivilpin paljatuksille:
.."Prefiero vivir solo mal acompajado!"
.."Pitäisin parempana elää yksin ilman seuraa!"


Gloriasta oli tullut kännykkävaalikampanjan uhri.
Nyt hän ei ota vastaan linnassaan yhtään puheluita ettei tulisi salakuunnelluksi.
Vaihtoehtona hän otti kirjekyyhkyset linnan katolla sijaitsevasta kyyhkyslakasta käyttöönsä
Mutta pulujakin oli vaanimassa paha kulkutauti,joka voisi katkaista kirjelinnun lennon lyhyeksi----aasialainen lintuflunssavirus.
Ei ole hauskaa olla presidenttinä.


 Gloria's driving force---money and power

































keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

JUAN DELA CRUZ--PERUSPINOY.TERVEISIÄ MARKUS-SEDÄLTÄ. 2 .Filippiiniläiskirjeet.Papinpoika ja pakanamaasarja.

RAUTAPERHONEN JA SISSIPÄÄLLIKKÖ
--------------------------------------------------------
Uusintana 2022,jolloin Marcosien poika Bongbong Marcos valittiin Filippiinien presidentiksi.


"Olemme kuin timantteja.
Mitä enemmän meitä kiillotetaan,sitä kirkkaammaksi me tulemme."
Ferdinand Marcos
IMELDA PAINTING IN MALACANANG

Imelda in 1982

McArthur ja Marcos

 Marcos Tarzanina
Jussin mielestä Marcosissa oli ollut sitä potentiaalia älykkyydessä ja taidoissa junailla maataan vaurauteen..
60-luvulla Filippiinit olivat tuhansia maileja edellä Singaporea,Taiwania,Etelä-Koreaa,Indonesiaa ja Malesiaa kehityksessä.
Manila oli kaakkois-Aasian halutuin ja arvostetuin yliopistokaupunki.
Santo Tomasin,UP:n (University of the Philippines),Ateneon,LaSallen,Mapuan sekä Letranin korkeakouluihin oli pitkä jono ulkomaalaisia opiskelijoita.
Marcosin kannattajia vielä tänäänkin löytyy vielä Ilocos Norten provinssista Luzonin saarelta.
Marcosin suku Imeldan,Imeen ja Bongbong Marcosin johdolla vielä ajavat kongressissa Ilocandian etuja.
Jussin vaimon vanhemmat Antero ja Catalina dela Cruz olivat syntyneet Laoagissa,Ilocos Nortessa ja kannattivat Marcosia elämänsä loppuun saakka.En itse ollut paikalla,kun Catalina kuoli meidän kotona Paranaquen Number 18 Molave Avenuen talossa,mutta minulle kerrottiin hänen viimeisten sanojensa olleen viimehenkäyksella Marcos Parin eli Marcos meidän puolesta.

2000-luvulla maa seisoi ASEA:n maiden hännänhuipulla,huolimatta tiikeritaloudestaan.
Tiikeriä pantiin vain tankkiin Esson mittarikentillä yksityisautojen rajusti lisääntyessä,Manilan muuttuessa liikennekaaoksessa maailman suurimmaksi parkkialueeksi.
Filippiinit olivat päässeet ykkösiksi monilla kansainvälisillä areenoilla kuten valtionvirkamiesten korruptiossa,rikoksissa ja lehtimiesten sekä muiden media-ammattilaisten tappamisessa.
Olympialaisten historiassa filippiinot olivat saaneet kahdesti pronssia nyrkkeilyssä.Vasta 2000-luvulla Manny Pacqiao voitti moninkertaisesti keskisarjan nyrkkeilyn maailmanmestaruuden ja pian valittiin jopa kongressiin käytyään viikon managementkurssin San Tomasin yliopistossa.
Filippiinoista ei ole voimaurheilijoiksi eikä pitkänmatkan juoksijoiksi,koska juaneilta puuttuu pitkäjänteisyys näissä urheilumuodoissa.
Nyrkkeikijöiksi he ovat valmistuneet jo pikkupojista lähtien katutappeluissa.
Amerikkalaisilta serkuiltaan he oppivat koripallon.
Kesti vain vuosikymmeniä kunnes he kasvoivat amerikkalaisten koripalloilijoiden tasolle pituudessaan.
Kabinettipeleissä he ovat hakoja maailmanlaajuisesti,etenkin biljardissa.

Ferninand Marcos tuli valitettavasti ahneeksi.
Valta korruptoi.
Hänessä oli puoleensa vetoa ja tyyliä,vaikka Imelda balansoi torjunnallaan kenraaliystävänsä Verin,puolustusvoimien komentajan avistuksella.
Ver oli Marcosin serkku ja Ferdie oli palkannut silloisen kersantti Verin autonkuljettajakseen 1950-luvulla..
Andy eli Ferdie Marcosilla (nämä ovat Imeldan käyttämiä lempinimiä) oli täysi työ korjailla vaimonsa edesottamuksia Metro Manilan kuvernöörinä ja kulttuuriministerinä.
He olivat yhdessä kuin kaksi erilaista planeettaa samassa huoneessa ja samassa palatsissa.

 Malacanang palatsi
Ferdy oli jäykkä sekä itsepäinen,mutta toisaalta erittäin kaunopuheinen sekä puoleensavetävä puheissaan.
Imelda puolestaan oli villiruusukimppu,puhelias,eloisa ja ajoittain tarttuva kuin flunssaepidemia kaikessa,mitä hän teki..
Imelda oli varma kauneudestaan ja vallastaan.
Poliittisen uransa alussa Imelda oli Ferdyn oppilaana miehensä senaattorikaudella..
Nyt hän presidentin vaimona heilutteli tahtipuikkoaan ilmassa piirtelemässä mahtikaaria laulamisellaan,mistä hän oli aina pitänyt.
Kummatkin olivat salamaniskuja,kummankin kilpaillessa keskenään oppositiosenaattori Ninoy Aquinon kesyttämiseksi,ikään kuin taltuttamassa villiä rodeohevosta.
Ninoy väistellessään piiskansivalluksia itsepäisesti samalla kiitteli Imeldaa siirappimaisella kritiikillään sanomalehdissä.

 Benigno "Ninoy" Aquino Jr.
Nykyisen presidentin Nonoy Aquinon isä.

Ninoy Aquino oli ainoa ihminen,joka pystyi asettamaan Ferdyn ja Imeldan aloilleen,omille paikoilleen valtapelissä.
Presidenttipariskunta tiesi tämän vangitessaan Ninoyn saadakseen hänet nöyrtymään vankilasellissä polvillaan.
Ninoy sai sydäninfarktin vankeudessa pyytämällä lupaa Ferdieltä matkustaa Dallasiin ohitusleikkaukseen.
Imelda käytti charmiaan Ferdietä kohtaan Ninoyn matkustusluvan saamiseksi itkemällä ja rukoilemalla mieheltään vangitun senaattorin puolesta.
Tiukan paikan tullen Ferdien oli myönnyttävä.

Ferdien munuaissairauden lupuksen aikana Imelda oli maan valtiatar.
Jos Marcos olisi kuollut lupus erymathosusiinsa Imeldasta ja Veristä olisi tullut Manilan dynaaminen duo.
Mutta linnan takakulisseissa piileksi hyllylle pistetty puolustusministeri Juan Ponce Enrile omin suunnitelmin uudesta hallitusmuodosta.
Kaverina hänellä oli kuuluisa kapinaeversti Gringo Honasan teroittamassa RAM-poikien (Reformed Army Officers Movement) kivääribajonetteja.
Eddy (Fidel) Ramosin,Philippine Constabularyn komentajakenraalin avulla Enrile sai massat liikkeelle.
Valta siirtyi uudelleen Imeldan luvatun kansan maassa,nyt kokemattoman perheenäidin Corazo Aquinon essuntaskuun.

 Corazon "Cory" Aquino

Marcos istuessaan Yhdysvaltojen Ilmavoimien C-130-kuljetuskoneen rahtitilassa Pampers-vaippalaatikoiden ympäröimänä (laatikot olivat täyteen pakattu täyteen dollari- ja pesoseteleitä) kysyi koneen kapteenilta, koska saavuttaisiin Sarratiin Ilocos Nortessa sijaitsevaan Ferdien kotikaupunkiin.
Pilotti vastasi,että pian laskeudutaan Guamin saaren lentokentälle.
Marcos tajusi presidentti Reaganin pettäneen hänet luvattuaan hänelle pakomatkan Ilocandian kotiproviinssiinsa.

Se ei ollut enimmäinen kerta,kun presidentit valehtelivat toisilleen.

 Marcosit Clarkin lentotukikohdan juhlissa
Imeldan kuolemattomat sanat:
"Filipinos love Beauty.
I have to look beautiful that the poor filipinos have a star to look at from their slums."

JUAN DELA CRUZ--PERUSPINOY.TERVEISIÄ MARKUS-SEDÄLTÄ. Filippiiniläiskirjeet.Papinpoika ja pakanamaasarja.

TERVEISIÄ MARKUS-SEDÄLTÄ!
--------------------------------------------
"Politiikka tekee outoja petikavereita."
John S. Bassett
 Marcosin kommentti uudesta Corazon Aquinon presidenttiydestä 1.4.1986.

Vanhemmat Marcosin diktatuurihallinnon kokeneet muistelevat aktiivisen unohtamisensa nostalgiassaan kuinka silloin maassa oli laki ja järjestys ja rikollisuuskin melkein nollassa.
Samanlaista nostalgiamuistelua harrastavat pesunkestävät vanhat kommunistit Venäjällä.
Nykyinen demokratia ja vapaus on tehnyt filippiinoista liian valveutuneita oikeuksistaan ja kansalaiskuri on laskenut punaiselle...nämä valittavat nähdessään televisioiltauutisissa monenmoisia mielenosoituksia poliitikkojen korruption sekä kondomien vapauttamisen väliltä.


Pappilan Jussi oli seuraillut Filippiinien poliittista valtapeliä Marcosin,Aquinon,FVR:n,Erapin,Glorian ja nyt Coryn pojan Nonoy Aquinon hallituskausilla.
Yhteisinä tekijöinä presidenttien Sona-puheissa (Sona--State of Nation Adress eli vuotuinen valtion tilanteen selostus) on ollut se,että kaikki maan epäoikeudet ja puutteet ovat edellisten hallitusten aikaan saamia.
Jokaisella hallintokaudella poliitikot ovat kiemurrelleet korruptiokyinä valtion pesopesässä eikä mikään ole uutta aukinaisina saloina valtiopatruunoiden itsensä kehumisessa sekä rikastuttamisessa.
Heidän sipulinkuoren ohuet nahkansa eivät koskaan ole kestäneet kritiikkiä, yhden ja toisen alituisesti taistellessa paikallisoikeuksissa häväistyssytteistä.
Vaalitkin pohjautuvat ehdokkaiden imagoon ja suosioon eikä itse poliittiseen vakaumukseen tai areenaan,minkä takana pitäisi seistä puhtaassa barong tagalog-juhlapaidassa.valtion sinipohjainen ja keltatähtinen medaljonkinappi kauluksessa.
Harvalla ehdokkaalla on taskussaan mitään suunnitelmaa maan olojen parantamiseksi vedotessaan omaan biodatalistaansa sekä vanhaan poliittisesti geneettiseen valtasukuunsa.
Oman edun ajaminen kävelee pitkällä maan etujen edellä.
Eräs vanha traditionaalinen poliitikko eli trapo (trapo myös merkitsee likaista pesurättiä) sodan jälkeen presidentti Quirinon hallituskaudella olikin vastannut erään reportterin kyseltyä,miksi hän ajaa ensimmäisenä Pork Barrelliään eli valtion jakamaa budjettirahoja vaalipiirilleen sekä itselleen.,että.:.
--"That is what we are in Power for eli siksi me pysymme vallassa.."
Minimaalinen osa valtion lahjoittamasta possunlihasta menee silmänlumeeksi kongressimiehen tai senaattorin vaalipirin kotikaupungin taikka provinssin jonkun pienen tienpätkän asvaltoimiseen,bussikatoksen pysyttämiseen taikka koripallokentän betonoimiseen ja nekin poliitikon oman residenssin näköetäisyydellä..Loput liksoista jakaantuu urakoitsijoiden voitelemiseen ja oman hyvän elämänsä parantamiseen..Urakoitsija puolestaan pissaa poliitikkoa silmään ala-arvoisella materiaalilla,jolloin kokonainen poliittisen luonnon ruokaketju umpeutuu päätekäyttäjien kaihisten silmien ja hampaattomien suiden edessä.
Terveydehuoltoon sekä koulujen rakentamiseen ei löydy varoja eikä köyhällä terveysministeriöllä sekä kasvatusministeriöllä  ole budjetissaan varoja,koska byrokratian rattaissa budjetit jakaantuvat rakentajien,materiaalitoimittajien ja satojen alikomissaarien taskuun.
Vastineeksi rahoilleen koulut avaavat ovensa ilman pulpetteja ja saavat oppivuoden alkaessa makulatuuripaperisia oppikirjoja,joidenka englanninkieli on kaukaa opittua kapulakieltä virheineen.
Sairaalat sekä paikallisklinikat samoin ostavat kalliita lääkkeitä tai sitten geneerisiä ja väärennettyjä vastineita..Tarjolla olevat kipulääkkeetkin äkkiä kyhätyissä vaneriklinikoiden apteekeissa voivat olla vain kalkkitabletteja..
Opettajien palkat viivästyvät kuukausikaupalla paikallispolitiikkojen pistettyä määrärahat taskuunsa omiin lempiprojekteihinsa ja köyhille sairaille ei anneta vuodepaikkoja ennen kuin joku varakas sukulainen tarjoaa sisäänkirjoitusmaksun..Yleensä potilaat kuolevat abakamatoilleen sairaalan käytävillä.
.No Credit..No Bed..In Cash we Trust  lukee klinikan vastaanottopöydän edustassa..


Moni filippiino on kysäissyt papinpojalta mikä politiikan hahmo on häneen vaikuttanut syvemmin.
Elettiin silloin Fidel Ramosin hallintokautta ja pinoyt odottivat Jussin edes pikkaisen kehuvan istuvaa presidenttiä,koska tämä entinen Marcosin ajan Philippine Constabularyn eli poliisivoimien ylipäällikkökenraalina oli uskaltautunut hyppäämään opposition leiriin ja vastustamaan diktatuuria..
Ramosin tiedettiin vaihtaneen silloisen puolustusministeri Juan Ponce Enrilen kanssa leiriä henkensä uhalla, ,koska tulevaisuudessa EDSA:n laukauksemattoman ruusuvallankumouksen jälkeen olisivat joutuneet syytteeseen ihmisoikeusrikoksista.
Tänä päivänä Ramosta kunnioitetaan vanhempana ja viisaana valtiomiehenä ja Enrile istuu puolikalkkeutuneena senaatissa,antamatta sijaa nuoremmille ehdokkaille.
Jussi oli eräillä Suomen itsenäisyyspäiväjuhlilla suurlähettilään vastaanotossa tavannut Ramosin,joka kulki sikari kädessä kättelemässä Nokian ja Wärtsilän johtajia.
Jussista tämä kääpiökenraali ei näyttänyt kokolattian päällä puolitoistametrisenä kovinkaan merkittävältä.
Ramosin Taivastieprojekti (Skyway) oli silloin jäänyt siintämään liikennnesmogin ylle betonipilareiksi ja hänen tiikeritaloutensa pienentyneet kissataloudeksi ja ulkolaisten sijoittajien Promisory Noteiksi eli paperilupauksiksi entisen presidentin siannahkasalkkuun.
Plussapointtina Ramosilla oli pääsytutkinto Westpointista.
Pappilan Jussi oli ehdottanut pinoykyselijöille Ferdinand Marcosia,jolloin ystäväpiiri kaikkosi ympäriltä.
Jussi ei ole koskaan tykännyt utelijoista. 


Ramos in Pentagon.Juhart 2011
Jussin dela Cruz-suvussa vaimon äidin siskonpoika Rodolfo Biazon eli Uncle Rudy on melkein kaksimetrinen kenraali ja entinen Filippiinien puolustusvoimien komentaja.
Uncle Rudylla on vielä tänäänkin singlattu vaikkakin harmaantunut mariinitukka.
Hänkin päätyi sotilasuransa päätteeksi päiväpoliitikoksi,kongressimieheksi ja senaattoriksi.
Pinoypoliitikassa ei ole harvinaista,että eläkkeelle siirtyneille kenraaleille tarjotaan valtion pehmeimpiä tuoleja palveluksistaan isänmaan puolesta tai he kampanjoivat sekä kamppaavat itsensä hallintolaitoksen ylä-ja alahuoneisiin.
Hänkään kuten FVR(Fidel Valdez Ramos) eivät kuole kenraalipoliitikkoina kuin maihinnousukengät jaloissa.
Ramosin suurin virhe aasialaisessa poliitikassa oli Kiinan tiikeritalouden matkiminen makrokoossa.
Uncle Rudy samoin oli saanut West Pointin sotilaallisen koulutuksen Yhdysvalloissa kuten FVR ja hän nykyään jatkaa pitkän senaattoriuransa jälkeen kongressin kymmenissä eri valtuuskunnissa.
Päästyään kadetiksi PMA:han (Philippine Military Academy) Baguio Cityssä v. 1957 Jussin vaimon perhe auttoi häntä taloudellisesti .
Rodolfon äiti oli koulutukseltaan pyykkäri ja vaimoni äidin Catalina Fransisco dela Cruzin sisar.
Uncle Rudy
Papinpojan vaimon isä Antero dela Cruz ansaitsi elantonsa omistamallaan Gabrera Drugs apteekilla Baguio Cityn Session Roadilla ja joka päivä kadettikoulun palvelusten jälkeen Rodolfo kävi syömässä heidän kotonaan militaarisin ja robottimaisin pöytätavoin.
Antero lisäksi antoi Rodolfolle taskurahaa tarpeiden,kuten tupakan ostamiseksi John Haysin tukikohdan PX:n komissaarikaupasta (Postal Exchange) koska kadetin äidillä ei ollut sellaisiin luksuksiin varoja pyykkärinä Manilan Pasay Cityssä..
Antero kuolinvuoteellaan Jussin talossa v.1994 oli lausunut viimeiset sanansa osoitettuna kenraali Rodofo Biazonille kiittämättämyydestä..."Putang Ina Mo...Son of the Bitch!"!
Rodolfo ei koskaan maksanut takaisin filippiinomaista ja odotettua kiitollisuuden velkaansa eli Utang na Loobia..


 Philippine Military Academy Cadets at John Hays Military Base in Baguio City.Juhart 2003








jatkuu..."Rautaperhonen ja sissipäällikkö"















tiistai 12. heinäkuuta 2011

JUAN DELA CRUZ--PERUSPINOY.JEEPNEY.. QUO VADIS?. Filippiiniläiskirjeet.Papinpoika ja pakanamaasarja.

JEEPNEY QUO VADIS?
---------------------------------
Jeepney R.I.P. Juhart 2005

Rambler Jeepney.Juhart 2003
 Tailgater.Juhart 2004.
Jeepneylle on tehty monta muistokirjoitusta pitkän uransa aikana jo ennen kuolemaansa ja kulkee sitkeästi savuttaen Isuzu-dieselillään päristämällä eteenpäin yhä tänä päivänä..
Jeepneyn perusidea-ja muoto ei ole muuttunut paljoakaan 60 vuoden aikana.
Se on vain pidentynyt "töpöhäntäjeepneystä" flashgordonimaiseksi avaruussukkulaksi ja kaupunkien itsepäiseksi sukkulabussiksi,joka ei välitä muista tiellä liikkujista,vaan ajaa sivuilleen katsomatta  mm. reittiä Paco-Taft-Pier tai Pasay Rotonda-Sucat-Alabang (Kanaan).
Kanaan merkitsee oikeanpuolista huoltotietä South Luzon Expresswaylla ja Kaliwa taas  vasenta.

The Philippine Star-päivälehden  viime vuonna edesmennyt päätoimittaja Max Soliven oli kirjoittanut enteilevän muistokirjoituksen jeepneylle vuonna 1997 (Max poistui jeepneyden tieltä ennen aikojaan):

"Nykypäivän ongelmana ei ole turvavöiden pakollistaminen,vaan parempien bussien ja muiden joukkoliikennevälineiden saaminen.
Otetaan esimerkiksi pöydälle se jeepney!
Miksi liikenne-eksperttien pitää hypätä pystyyn joistain turvavyöpakosta,liikkuvien romutarhanäytteiden vaatiessa modernisointia!?
Tämä epätaloudellinen ja saastuttava dieselhirviö sekä mitä vanhanaikaisin kuljetusmuoto keksittiin vuonna 1945 armeijan ylijäämävarastojeepeistä,joista pikkuverstaat valmistivat jitneytä.
Sitä ei ola paranneltu viiteenkymmeneen vuoteen,pikemminkin modifioitu pitemmäksi ja virtaviivaisemmaksi lisätyllä kromipaljoudella.


Pohjaltaan se silti on se vanha McArthur-jeeppi..se loppuunkulunut hirviö,joka tukkii kadut ja muut liikenneväylät.
Jotenkin omituisella tavalla hallitukset toisensa jälkeen ovat puolustaneet jeepneytä ja sen machokuljettajaa,joka luulee itse olevansa tieliikennelaki---King of the Road.
Kun kävin koulua pikkupoikana kuljin jeepneyllä.
Nyt senioorikansalaisena näen niiden rullaavan tai paremminkin köhivän eteenpäin.
Emmekö koskaan osaisi antaa tietä kehitykselle?
Sitten ne 10-15-vuotta vanhat korealaiset sekä japanilaiset uitetut romubussit,monen vielä pitäessä kyljissään alkuperäisiä japanilaisia ja korealaisia kenjimainoksia sekä reittinumeroita!
Nämä maahan uitettut romispakolaiset natisten,köhisten ja piereskellen dieselsavupilviä ilmaan rynnivät lemansimaisesti kilpaa pysäkeille tähtäimenään kuka ensiksi saisi plokattua matkustajat pysäkiltä.
Ja meillä ajetaan turvavyöpakkoa jopa busseihin!
Ehkä minun kellastuneet sekä aina epäilevät aivoni vielä kommentoisivat,että jollain poliitikolla on käsi turvavyövalmistajan taskussa.
Piru vieköön---nyt olisi aika kasvaa ulos polvihousuista ja tulla järkiinsä!
Turvavyöt----tikulla silmään... ja eiköhän olisi parasta saada uusia busseja ja kuopata ikuisesti jeepneyt!


Manila jeepney
Sotajeeppi näytti julman kylmältä ja kulmikkaalta työkoneelta.
Se oli käytännöllinen,mutta siitä ei hehkunut mitään tunnetta.
Filippiinonurkka-artistien kädet alkoivat vapista päästääkseen pensselöimään sen kylkiä ja kulmia.
Filippinotaiteilijahan pelkää tyhjiä tiloja yhtä paljon kuin korttelinsa syntyvyydensäännöstelyklinikkaa.
Tilanpuutteen takia hän on oppinut kotonaankin käyttämään hyödyksi kaiken tyhjän tilan.
Jeepin takalokasuojat hän muotoili pitkiksi ja munanmuotoisiksi.
Muna on filippiinoille jo pakana-ajoista merkinnyt elämän jatkuvuutta ja uudistumista
Kaikki disainimateriaali jeeppiin saatiin kaduilta sekä autovertaiden takapihoillta 
Vanhoista sotaromuista vietiin puskurit ja kromiset kylkikeihäät sekä ne kymmenet peilit konepellin päälle.
Jos tarvittiin maahantuotua tavaraa,tehtiin vaihtokauppaa jenkkisotilaiden kanssa.


Sarao jeepney
Jeepneyn suunnittelijoilla ei ollut mitään piirustuksia eikä sepiakopioita luomuksistaan..
Tyylit ja koristelut tulivat hihasta.
Jeepneyn avoimesta takasisäänkäynnistä heitettiin pari penkkiä sisään matkustajamukavuudeksi,katon tullessa sotakuormurin lavapressukatteesta,koska pelti oli vielä kortilla..
Aluksi aristellen pinoymaalari alkoi sutia emalimaalia auton kylkeen ja lopulta rohkaistuna  teki lopputuloksen,jonka jokainen tyhjä paikka taikka kulma oli maalattu täyteen animistisia koristeita ja kuvioita.
Nykyajan jeepney eroaa alkusarjan töpöhäntäjeepeistä paljon,ei pelkästään kooltaan ja taidemateriaaleiltaan.
Nykyjeepneytaide on tietokoneohjattua digitaalista tarrataidetta ja ajoneuvot muistuttavat mobiilimainostauluilta,joissa reklamoidaan kaikkea amerikkalaisten Jockey-alushousujen ja Coca-Colan välillä.


At the Carwash
Juhart 2005

Alkujeepneyssä yhdistyivät monet taidemuodot,kuten rokokoo,barokki,pop,dadaismi,kubismi,rakennustaide,mobiilikollaasi,graffitti,folktaide,pinoytaide,kansan-taide,proletariaatin realismitaide ja filippiinojen "masataide"(masa-kansa,väenpaljous)
Kaikki koristeet eli tagaloksi borloloyt lisäsivät mobiilitaidekollaashia kromisin hevosin konepeiton päällä,tappelivin kromisin kukoin etupuskurin päällä ja monin metrin pituisin vappuhuiskuantennein.
Yleensä kotieläinaiheet kromituotteissa olivat valta-aiheina,mutta calesahevonen oli suosituin.
Niitä varallisuuden mukaan ruuvailtiin konepeiton kromiputkisen aitauksen sisään laitumelle voiman ja nopeuden symbooleina.


 Nykyjeepney




Alkujeepneyn konepeitto derby-ratsastajin
 ja peilein.Juhart 2003.




 Jusin koirat Cheapy ja Rambo juoksussa.
Juhart 2004.
Jeepneyn sisäkattoon ruuvattiin kaksi pitkää kromiputkea kauhukahvoiksi ohjaamaan matkustajia sekä sisään että ulos plus kauhukauhukajvoiksi.
Näitä putkia käytettiin ja vieläkin käytetään ahkerasti,koska jokainen tietää machokuljettajan tekevän vauhdikkaalla ajollaan paremman palveluksen Herraansa pelkääville pinoymatkustajille kuin korttelikirkon padre saamalla kaikki rukoilemaan..padre taasen saa seurakunnan nukahtamaan.
Jeepneyn sisällä tuulilasin yläpuolella on pieni alttari Mama Marylle ja Jeesulapsi El Ninjolle,jotka kuljettaja kukittaa  joka päivä tuoreilla ja hyvän tuoksuislla  katumyyjältä ostamilla sampaguitakukka-leillä.(Lei--seppele)
Jeepneykuski on myös kirkolleen kuuliainen tehdessään aina ristinmerkin ohittaessaan jokaisen kortteli- kirkon.
Hän on maalauttanut pinoyartistilla jeepneyn peräosan katonkulmiin varoitukset varomattomille matkustajille kadun ylityksestä. 
Oikeassa takanurkassa lukee Safe Side ja vasemmassa nurkassa Suicide.
Jeepneyn peräosaa maata viistäen roikkuu auton leveydellä kuminen ja koristeltu roiskeläppä,missä anellaan...God Save Our Trip.
Jeepneyn kojelaudan päällä voi seistä Filippiinien poliisivoimien suojeluspyhimyksen minipatsas,joka voisi auttaa kuljettajaa liikenteessä ja suojella muilta tiellä ajavilta piruilta..kuten poliiseilta.
Poliisia jeepneykuski kutsuu nimellä Asim eli suola sen johdosta,että poliisin kohdatessaan hän tuntee itsensä janoiseksi maksettuaan oletetusta liikennerikkomuksesta 200 pesoa lainvartijan rintataskuun.


Jeepneykutsero.Juhart 2005.