Kivennapaa ja saunalähetystä.Puusepänpoika ja pappi.

Sotilaspastori
kenttätykistön
upseerien
seurassa.

KIVENNAPA

"Uon tännään ollunna makkeessa löylyssä sekä iivanoejen krannaatti-iskussa...."

Tuntematon sotilaspastori

Kesäkuun 10. päivä 1944.

Sotilaspastori oli levittämässä Yhdysvaltojen armeijan untuvamakuupussia ruosteisen putkisängyn päälle.

Tämä oliivinvihreä ja laskuvarjokankainen pussi oli palvellut häntä monissa kahinoissa talvisodasta lähtien,jolloin Amerikka vielä oli tarjonnut materiaaliapua urhealle Suomelle kommunismin uhan torjunnassa.

Nyt jatkosodassa Amerikka ja Iso-Britannia liittolaisina toimittavat Suomen viholliselle Muurmanskin sataman kautta suuriin vanerilaatikoihin pakattuja Aeracobra-hävittäjiä ,International- ja Studebaker-kuorma-autoja (joista International jo nimensäkin puolesta sopi puna-armeijan autopataljoonalle) ,Willys-jeeppejä,Harley-Davidson- moottoripyöriä sekä aseita lend-leasenä eli lainavuokrana.

Pikkuinen Suomi kun joutui pakon edessä allekirjoittamaan sellaisen oman Ribbentropp-sopimuksen Saksan kanssa,että saisi aseita Voroshilov Klim-tankkien tuhoamiseksi.

Presidentti Roosevelt seka pääministeri Churchill entisinä Suomen ystävinä käänsivät selkänsä maalle,joka oli valinnut natsi-Saksan ystäväkseen pakon edessä ,jolloin Englannin ja Amerikan tuliaiset loppuivat tykkänään.

Samoin pastorin Amerikan tantan paketit Michiganin Ypsilannista.

Nyt rajan yli saapuivat Amerikan tuliaiset idästä kylvämään kuolemaa punatähtisten Airacobra-hävittäjien konetykeistä ja konekivääreistä.

Sopimuksen myötä Suomi oli antanut Wermachtille luvan marssia Lapin poikki vallatusta Norjasta ja Gebirgsjägerit kenraalieversti Dietlin johdolla kopistelivat saappaiden naulapohjillaan hanhenmarssissa Suomen itärajalle.

Valtakunnankansleri Hitlerillä oli silmät lukittuna karttakoilliseen Petsamon nikkelikaivoksissa ja sulassa satamassa.

Kenttäpappi kävi kiertelemässa punamullatun mökin tuvan nurkkia,jonka puna-armeijan sotilaat olivat jättäneet melkein puhtaaksi kaluttuna suomalaisille.Talon asukkaat olivat ilmeisesti lähteneet evakkoon jo talvisodan alkumainingeissa.

Itänaapurit olivat asuttaneet jonkin aikaa mökissä,Pravdan sekä Isvestijan sivujen lepatellessa tuvan hirsiseinillä pienessä kesävireessä. Sivuja punasotilaat olivat käyttäneet punaperiensä pyyhkimiseen ,koska tuvan puulattian eteläkulmaan oltiin hakattu kirveellä reikä bysanttilaiseksi sisävessaksi .

Osasta propagandalehtien sivuista nämä olivat repineet mahorkkakessujen käärimiseen,koska tupa haisi ihmisulosteelta seka tunkkaisen imelältä huussintaustakessulta.

Mökin takana vihersi pieni kessupalsta.

Uunipankon lipalta pastori vetäisi kellastuneen kirjekuoren käteensä.

Kuorta tutkiessaan han luki kirjeen olleen osoitetun puuseppä Ossi Oravalle,Kivennavalle ja lähettäjäksi tohtorimaisella ja vaikeasti luettavalla käsialalle oli piirretty apteekkari Oskari Oravan nimi Imatralta..

Pastori tiesi hyvin,että vain apteekkarit osaavat tulkata tohtorien reseptejä ja samaistaneet itsensä käsialallaan lääkärikaartiin.

Mihinkähän tämän tuvan asukkaat on jootunna evakkoon? 

Hän mietiskeli.

Mahtaakohan apteekkarj Orava sieltä Imatralta tunteva veljmiestänj?

Liäkehuhmarjveljet kun pittöö palajon yhtä apteekkarjliitossa!

Minnuen vanahempi veljpoeka palavelloo tännäenj Viiipurin sotilasapteekin farmaseuttina taej on varmaan jo lähtennä sieltä livohkaan iivanoijen panssareijen alta.

Kenttäpastori istuutui tykistön kranaattilaatikon päälle ja alkoi levittämään kirjoitustarpeitaan vaneriselle leipälaatikolle,minkä piti kenttäolosuhteissa toimia pöytänä.

Kesäpusakkansa rintataskusta hän vetäisi ulos vuoden 1944 Ajastaika-kalenterinsa,avaamalla sen kesäkuun 4. päivän kohdalta,missä aukeaman vasemmassa alakulmassa kesäkuun 10. päivänä oli kirjoittamaton palsta

Hän kiersi mustan bakeliittisen täytekynänsä auki, haistellessan tuvan ilmaa,saamalla äkillisen aivastuskohtauksen.

Pitkän hengenpidätyksen perästä ja  mökin pihalle asti kuuluvasta aivastuksesta allakan aukeama kastui sylkipisaroista .

No...voehan helevetinhelevetti,kun.....!!!

Tämän suusta kuului oikean sielunvihollisen kotiosoite ja hän pyyhkäisi kenttäpusakan hihansuulla aukean kuivaksi,jolloin aikaisemmat mustekynäviennit saivat abstraktisemmman muodon.

Kömpelyydestään ja turhautuneisuudestaan huolimatta hän kuitenkin aloitti  piirtämään päivän vientejä;

'Erinomaisen lämmintä.

Asuinpaikkojen järjestelyä.

Ilmatoimintaa.

Kovin pommitus,missä olen ollut.

3 haavoittunutta,lieviä tapauksia.'

Pastori piti pienen kirjoitustauon ,alkamalla tutkimaan almanakan aikaisempien sivujen muita vientejä.

Kesäkuun 9. päivänä hän oli kirjoittanut,että Karjalassa oli ihana ja kaunis kesä ,koivunlehtien ollessa täysikokoisia ja.... pitkästä aikaa makoisa sauna.

Pastorille koko sodankäynti oli kulkenut saunomisten välissä.

Kylpemisestä hän oli pitänyt jo pikkupojasta asti,joka tälle oli mieluista rentoutumista sekä ajatusten kokoamista.

Iisalmelaisen arkkutimpurin poika kun oli syntynyt Iisalmen Riistakadun torpan saunassa!

Tänään ihanan Karjalan kesän rauhan olivat rikkoneet SU-pommikonet,jotka munivat palopommeja Kivennavan kirkonkylään,sytyttämällä keskustan palamaan kymmeniksi juhannuskokoiksi.

Juhannukseen kyllä oli enää runsaat 10 päivää ja toivottavasti edessä olisi makea juhannussauna.

Sauna etulinjassa

SAUNALÄHETYSTÄ

Suomessa ennen vanhaan synnyttiin saunassa.

Moni on myos kuollut saunaan hyvästä elämästa,lisäkiilattujen pussihousunperien jäädessä muistuttamaan jälkipolville isännästä saunakamarin naulaan.

Emännästä taasen oli jäänyt haapalauteille ikuinen katiskanpohjaa muistuttava tummunut jälki,nielu kiuasta kohti auki.

Kenttäpastori,siviilipastori kappalainen ja rovasti vuosikymmeniä  koivuvihdalla pieksetyssä kehossaan näytti pitävän enemmän saunasta kuin naisista.

Hänhän oli kestänyt 30-vuotisen sodan akkavallassa.

Naisseurasta hän toki nautti ,pitämällä kuitenkin tiettyä välimatkaa niihin kuten Marski seuraneitiensä kanssa.

Ruustinna oli ollut se pappilan ainoa 'piällysmies',joka hoiti pesuetta ja huushollia jalat keittiön permannolla linttaan astutuissa läskareissään

Hengenmies puolestaan piti tummaa lainepäätään taivaissa pyhäsaarnojen ja siunauspuheiden teossa.

1941 Telttasauna

Sauna papille oli ainoa pakopaikka,missä sai kerätä ajatuksia ja nauttia siunatusta yksinolosta.

Eläkeiän lähestyttyä hän jopa oli mielissään alkaessaan erakoitumaan kesämökillään akattomassa huushollissa.

Papille sauna oli kylpemiskulttuuria,hengen- ja ruumiin terapiaa sekä ihanaa nostalgiaa sota-ajan teltta-saunoista.

Saunan haapalauteilla sai levätä menneisyydessä ja unelmoida tulevaisuudesta.

Saunavieraita hän koetteli kyllä kuin Herra Saaraa,vaikkei monikaan saunasaara paljonkaan naureskellut yli sadan graadin

infernossa.

Papinrouvalla taas rentoutuminen ja päivärutiineista selviäminen ei käynyt lauteilla,vaan vuoteessa väyrysmäisessä yönylinukkumisessa. Hän asioiden selvittämiseksi aina tokaisikin:

Katotaan sitten huomenuamulla!

Pappilan Jussikin oli perinyt äidiltään saman rentoutumistavan,jolloin aamuyöstä puolitajuun iskivät ratkaisut seuraavan päivän ongelmiin peilinkirkkaina.

Papin raskain työpäivä oli pyhäpäivä,jolloin kalenteriin oli merkitty kymmeniä kasteita,vihkimisiä, hautajaisia sekä seurakunnan muita kissanristijäisiä.

60-luvulla han joutui viemään mustekynällään kastekirjaan vauvojen etunimiä,kuten Katri-Helenaa,Pirkkoa,Britaa sekä Fredrikiä,Johnnyä että Dannyä.

Muotinimet olivat tulleet jäädäkseen, mikä trendi häntä ei paljoakaan miellyttänyt.

Sääntönä hänellä oli,että pappilan saunan piti olla lämpimänä hänen saavuttuaan kotiin pyhätyöpäivän jälkeen.

Riisuessaan papinvaatteita makuuhuoneessa hän alituisesti huokaisi:

Onniin kalamanhaju nokassa,että vaen saana pessee sen nahastaen!

Useasti istuessaan saunassa miesporukan kanssa reservin kenttäpastori ei muistellut taisteluita,vaan kehaisi:

Voej...että kun siellä Ihantalassa olj kyllä paras telettasaana...ja laateetkiin olj oekeen tuohipiällistä koevua ja että raja-Karjalaesista kivistä saej parhaemmat löölyt.

1933 Partiolaisten
telttasauna

Partioleireillä hän sai koko lippukunnan häädettyä kankaalle paikatusta sotilastelttasaunasta heitettyään jatkuvalla kippaamisella saunakauhalla vettä tulipunaisille kiville.

Kesämökillä lomiensa aikana hän saikin kylpeä yksin 120-asteen helvetin esikamarissa,papinperheen jonottaessa vuoroaan mökin keittiössä lauantain toivottujen kuuntelussa..

Talvisin hän sahasi rantajäähän avannon ja saunasta höyryävänä hän kävi uimassa jääkylmässä hilevedessä.

Avannosta noustessaan pappi kävi vielä kieriskelemässä keltareikäisessä hangessa,mihin saunaan venttaajat olivat käyneet pissimässä.

Loppukaneettina urheilusuorituksestaan hengenmies tokaisi,että....kylläpä piristi!

Tästä rääkistä ja puolenvuosisadan tupakoimisesta rovastille tikattiin Turun Yliopstollisessa Sairaalassa pumppuun digitaalinen läppä,joka tikitti saunan lauteilla kuin radiovekkari,saunakavereiden vilkaistessa vesivarmoista Citizen-ledikelloista signaaliherätystä.

Elämässään pappi oli kokeillut tuhansia lauteita,josta tälle oli muokkautunut läskitön takapuoli,mikä muutenkin on vanhentuneiden ukkojen ruuminpiirteenä,eturessun puolestaan pullistellessa balanssina.

Sanna-rouva olikin ilkkunut hengenmiehen pakaroita kaksiksi penninkorpuiksi.

Perintönä alituisesta kylpemisestä vieraista saunoista  ja mädistä lattiatralleista hän oli saanut lahjaksi myös keltaiset ja sieniset varpaankynnet..

Se oli ilmeistä ammattikylpijän tautia.

Tuhansia vastojakin tämä oli katkonut lapinleukullaan eri maakuntien rautukoivuista.

Riippakoivu hänestä oli liian pehmeä synneistä kutisevan ruumiin kuritukseen.

Lapinsodan aikana hän kieltäytyi katkomasta vaivaiskoivujen oksia,koska puut olivat kasvaneet sitkeäoksaisiksi ja koviksi karun luonnon takia. 

Ulkolaisiakin pappi oli kutsunut saunaansa nauttimaan vastojen läiskeestä.

Vihdoiksi hän ei vastoja koskaan kutsunut,koska sana kuulosti rantasuomalaiselta.

Moni britti,uusiseelantilainen ja baijerilainen partionjohtaja oli kehunut selkä punaisena isännälle,etta sauna oli erkoinen kokemus,jolla ei ole toista vertauskuvaa tämänpuolisesta helvetistä.

Yhtään venäläistä pioneeria taikka Rzevin ystäväkaupungin valtuutettua ei sattunut istumaan hänen lauteilleen eikä niitä myoskään oltu kutsuttu,koska iivanat olivat kehuneet keksineen ensimmäisinä saunan eli banjan...samoin kuin auton sekä lentokoneenkin.

Saarnanjuurtakin hän usein kehitteli lauteilla viskoessaan kuparikauhalla vettä sihisivän äkäisille kiuaskiville.

Hänen katseensa oli monesti pysähtynyt saunan pieneen räppänäikkunaan,mistä näkyi merensalmessa uikkuja ja sorsaperheitä potkimassa räpylöillään vanoja kaislikkorinnan veteen.

Jos saunan lauteille sattui jäämään joku pappilan lapsi uhriksi,pappi alkoi luennoimaan luonnonkappaleiden latinalaisten nimien synnystä,viittaamalla samaten antiikin kreikkaan,hebreaan sekä arameniaan.

Latinantentissä kiusattu lapsi joutui pakenemaan,jos sai luvan, jäähtymään saunan verannalle ,missä märässä päässä surrasivat latinankieliset taraxacum officionalet,lupukset,felixit sekä pimppinella saxifragat  vieraskielisinä paarmaparvina.

Saunalähetyksessään pappi kehui lauteilla ähkiville,miten suomalainen savusauna oli se aito sauna.

Monikaan ei ymmärtänyt moista nautintoa,missä saunasta paenneilla olivat naamat ja kropat noesta mustina,lian irtoamatta rantavedessä edes juuriharjalla ja mäntysuovan laudesaippualla.

Yleisiin saunoihin pappia ei koskaan saatu.

Hänen mielestä ne olivat irstauden ja ryyppäämisen pesiä,missä karjakonmalliset tantat tarjosivat selänpesua ja missä koskenkorvapullon korkki naksui kuusi kertaa .

Hengensotilaalla oli oma etiikkansa naisten kanssa saunomisesta.

Naisilla piti olla lauteilla uimapuvut päällään,vaikka pappi istui täysin Aatamin puvussa lauteen päässä heittämässä vettä kiukaalle.

Oliko se jonkinlaista ekshibitionismia,vai katsoiko hän itsensä komeaksi Herransa kuvaksi alastomuudessaan?

Saunojien lähdettyä punakoina mökkiin katselemaan teeveestä lauantaitansseja kiukaalla grillatut lenkkimakkarat alumiinivuoassa mukanaan,kirkonmies jäi saunan verannalle katselemaan uutta auringonlaskua pariksi tunniksi.

Eläkkeellä hän ilmeisesti katsoi elämän luisuvan käsistä ehkä liiankin nopeaan tahtiin.

Luonnon ihaileminen oli potentiaalisten viime hetkien nautintoa,auringonlaskun seesteen imeytyessä aivopankkiin...koska noutaja voisi olla koputtelemassa saunan oven takana koska tahansa uutena kylpyvieraana.

Tämä uusi saunavieras kestäisi luissaan monensadan asteen löylyt täysin hikoilematta! 

1933 Telttasaunan kiukaan valmistusta

  

Hautausmaan vessan vartija.Kalmistoasialla.

Suntion klubitauko
Juhart 2010

HAUTAUSMAAN VESSAN VARTIJA

'Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin on palkattu vartija ohjaamaan viereiseltä uimarannalta kappelin vessaan pyrkiviä .Kertovat Sanomien Kaupunkilehdet. Vähäpukeisia uimareita on nähty vessareissuilla jopa hautajaisten aikana.
Helsingin kaupungin liikuntavirasto ja seurakuntayhtymä ovat yhdessä palkanneet vessaliikennnettä ohjaavan vartijan kesä-heinäkuuksi.'
Uusi Suomi 7.7.2010.

No eippäs ol mikkä uus juttu!
Huokaisi Enkelniemen kappelin haudankaivaja Vihtori Grankvist ruuvatessaan Airam-termospullon korkkia kiinni hautakaivannon reunalla heittäessään voileipäpaperin pallossa kuin koripalloilija hautausmaan polun viereiseen roskakoriin.
Tänä suvenaki tost uimalaitokse rannast o virtanas juassu pualpukkessi pissa-ja paskhättäsii ton meitin kappeli ulkolatrinkki oikke jonos ku jossa armeija aamutoimill juaksevii alokkait.
Ei meiti seurakunnal ols vara värvät mittä vartija kyttämä niire juakssu kovas häräs ja rovast ols sanonu mul,.etmää piräsis niit vähä silmäl .etteiväs kusis lautteil ja heittelis tamppaksei polul.

Rovast ol kyl prinkauttanu uimalaitokse pääkkäril,et miks ei rannal ol kunno vessoi ja luurist oltti sanot,et se o kunna ropleema,ku lavuaari ova veretty uimalaitokse kusiputkast seinäst irti ja pytyt ovat paskapaperist tukos...ja sen huussi korjaukse hoittaa joku privaatti hualtopulju,jollo koko kesä etukätte puukattun.
Yks pikinipukune mimmi ol kerra melkke purot Alma Lunkreeni hautta oikastessas vessa päite hautajaiste aikan ja suruväki joutus koppama suuhusas kilppa nitroi moiset näjyst.
Mää joutusi ohjama neiri  siistist hauralt poijes peittämäl se ulospursuva sulo mun mustal jakkutakil.
Et kais mää ole sellane hauttumaa vessavartija ilma mittä liikuntavirasto ja seurakunna erillist nimittämist.
Enämp mullo iltasi valkattava haurankaivuus,etteiväs ne kualnee ylösnousi ehttol ja lähre liikunna puutteest jalottelemma kalmisto polui.
Kylmää ymmärrä et pitkäst makkamiset puuttu kroppa ja kintukki...mut jalottelus pittä oll kohttuski,ettei men porti ulkopualel.

Papinpoika itä-Lontoossa luki nettisivuilta Uuden Suomen artikkelia.
Hänelle automaattisesti tuli mieleen Manilan hautausmaat,missä vainajia haudattiin betonibunkkerikerrostaloihin päällekkäin eikä kuopattu maahan tonttitilan puutteesta.Jokaisella poismenneellä on sievä sementtiyksiö viimeiselle matkalleen.
Ns. köyhien hautausmailla ei ole vartijoita kuin paremmilla,kuten Santa Rosan hautausmaalla,mihin vaimon Antero-isä on haudattuna. Santa Rosan kuuluisia vihreitä niittyjä eli green meadows'ejä kattavat sananmukaisesti maahan pantujen marmoriset hautakivilaatat.Alue on hoidettu ja ruohokentät ovat trimmattuja kuin kynsisaksilla.

Manilalaisen hautausmaan
elävät asukkaat

Pyhäinmiesten päivänä ja ns. kuolleitten sielujen päivänä hautausmaat täyttyvät tuhansista omaisista lapsikaarteineen,jotka viettävät koko sunnuntain rakkaimpien poismenneittensä haudoilla syöden ja juoden,viettäessään tosi hauskaa pickniciä.
Hautausmaisen parkkialueet ja sinne vievät kadut ovat pullollaan autoja ja liikennettä valvovat lahjottavat poliisit sekä instantrahaa keräävät laittomat pysäköintivalvojat.
Vaalikampanjoiden aikana maahan on julistettu aseenkantokielto,niin pyhäinmiesten päivänä hautausmaillekin on julistettu samanlainen aseentuontikielto sekä alkoholin nauttimieskielto,jota tyypillisesti kaihdotaan.
Eikä ole kovinkaan harvinaista,että moni poismenneen surija on sammunut hautakiven juureen pistooli vyöllään..
Poliisien takavarikoimat giniviinapullot pyhäinmiesten päivän iltana avataan  pyhien poliisien omissa juhlissa laitoksella tai pyhän poliisipäällikön luksusvillan verannalla.
Hautausmailla ei ole vessoja,koska filippiiniläinen vessakulttuuri ei tunne käsitettä WC,vaan amerikkalaisen lyhenteen CR eli Comfort Room .Filippiiniläinen CR yleensä on luonto ja hautausmaan poluilla pissatetaan ja kakatetaan pikkulapsia julkisesti,aikuisten häipyessä muovipussit kainalossa läheiseen palmulehtoon,mistä ilmaan heitetään ilojuhlan kunniaksi erivärisiä lentäviä lautasia eli paskapusseja pois näkyvistä haisemasta.
Kaupungin puhtaanapitolaitoksella menee kokonainen viikko valtavan ruoanjäte-ja viinapullomeren korjaamisessa.

Manilalaisen hautausmaan
 pystikierrätystä

Metro Manilan asuntopulan takia moni maalta onneaan etsimään tullut perhe on pysyvästi muuttanut asumaan hautausmaille.
Paikallisessa kerskakulttuurissa rikkaat rakentavat omaisillen marmorisia ja takotaiderautaisia mausoleumeja oikein sarkofaagein,mihin päiväkerjuulta palaavat pesemättömät illan sarastaessa alkavat levittämään kaislavuoteitaan ja köksäämään MacDonaldsin roskiksesta löydetyn kanasiiven innoittamana kanariisikeittoaan puuhiilinuotiolla.Pienen jäteriisipussin saa myös ilmaiseksi marketin takapihalta vihanneksin ja juureksin ja jos on onnekas niin ylikypsän mangon kaikille kalmiston perheenjäsenille.
Asuntopulan lisäksi on myös hautapaikkapula,missä alimpien betonikammio-osakkeista tyhjennetään luista sekä pääkalloista uusien vuokralaisten saapuessa messinkibändin pauhussa valkoisilla Cadillac-ruumisautoilla kalmiston portille.Hautausmaan porteilla yleensä seisoo joukko laittomia hautauspaikka-agentteja,jotka sopivaan hintaan myyvät vanhempia hautakammioita parhaiten maksaville.Sureville hautausmaan muurin edesä myydään halpoja alpakkaisia ristejä,vahakynttilöitä ja taiwanilaisiam muovurukoushelmiä.Savukkeenmyyjät kolistelevat puisien tupakkaloorien kansia kaupitellessaan keuhkovammaisille Hope-menttolisavukkeita,Philip Morrista sekä köyhemmän kansan menttoolia Championin king-sizea yksittäin tai askeittain.
Paikallisen kipsivalimon myyjämummo tarjoaa kipsienkeleitä ja -jeesuksia halpaan hintaan.Kipsipystejä voi liimata hautapaaden päälle Rugby-kontaktiliimalla.Yleensä Rugby-liima on loppuunmyyty kadun liimanhaistajapoikien imiessä kadunkulmassa ruskeasta paperipussista itseään uuteen taivaasen.Portilta voi maksulla palkata itkijälolan haudalle,joka itkisi poimenneen ja oman kurjuutensakin puolesta samaan hintaan.
Yön saapuessa mustana hautausmaan päälle korttelin vilkkaat ruumiinryöstäjät hiipivät hautausmaalle sorkkarautojen ja sementtiämpärien kanssa.Öisen haudanryöstön saldona voisi saada kultahampaita,ranneketjusa ja taskunauriita myytäväksi kulman divariin.Sementtiämpärillä ja muurarinkauhalla muurataan hautakammioiden päätylevyt kiinni ja aamulla hautausmaalle saapuvat jäävät ihmettelemään niin monien uusien hautojen ilmestymistä tuorein rappauksin.
Usea hautausmaalla asuva kerjäläismies työntää carotella-romunkeruukärryjään uusissa mustissa vainajilta lainatuista housuista leikatuissa shortseissa ja muutamalla hampaattomalla nuorella naisella voi kuluneen dusterin eli siivousmekon sijasta olla niskassaan silkkinen juhlamekko..

Jos haluaa pitää omaisensa hautakammion siistittynä ja kukitettuna,joutuu maksamaan haudanvalvojalle sopivan vuosisumman,mikä ei aina takaa haudan jatkuvaa hoitoa.Haudanvalvojan yleensä tapaa hautausmaan takorautaportilla puolihumalassa.Monasti pyhäinmiesten päivänä omaiset ovat havainneet haudassa jo asuvan uuden vuokralaisen.

Papinpoika on useasti  keskustellut vaimonsa kanssa tämän vanhimman siskon ja residenttipirun mahdollisesta poismenosta ja hautauskuluista.
Vaimo on puoliäkeissään sanonut ,ettei heitä centavoakaan moisen äkäpussin kuoppaamiseen,kun puolet omasta elinajastaan on pistänyt sille täyshuollon.
Jussi oli ehdottanut kokeneena koiran-ja kissankuoppaajana panevansa mummon riisisäkkiin ja hautaavansa sen Molaven talon takaiselle -tapponiitylle eli Killing Fieldseille,mihin Manilan mafiajengien kostouhrit tavallisesti vsikataan mustien limusiinien ovista.

C'est la vie!

30.10.14
Jälkikirjoitus:
Vaimon äkäpussisisko haudattiin v.2012 katolisin kirkonmenoin Susanna Heightsin. perhehautaan ja hautauskulujen maksajina olivat papinpoika sekä papinpojan vaimo eli äkäpussin nuorempi sisko.
Jussin edesmenneen ruustinnaäidin savolainen sananparsi,että "Se joka uhalla elää.se pierun kanssa haudataan",ei tässä tapauksessa tullut toteen.
Eilen Kuolleiden Sielujen päivänä perhehaudalla olivat lähisukulaiset käyneet siivoamassa ja kukittamassa sekä maalaamassa kultamaalilla poismenneiden nimet hautapaasissa...

Olli Oravan evakkosodat.Talviyöt Kangasalla.

Paunun 1930 Sisu

Olavi ja Annikki Oravat asuivat pienessä punamullatussa yksikerroksisessa mökissä Kangasala-Tampere-tien varressa.
Mökki ei ollut suurensuuri kooltaan ja käsitti keittiön sekä kaksi kamaria.
Pihanperillä seisoi pieni sauna-ja liiterirakennus ja tontti päätyi ympäriltään ojiin,jotka talvilumi oli tasoittanut peltoaukeaksi Kirkkojärvelle asti.
Kirkonkylän keskustaan oli matkaa vajaa puoli kilometriä ja Tampereen keskustaan kymmenisen.
Sydäntalvella ei Kangasalan harjuista eikä Sakari Topeliuksen runoon ja Gabriel Linsenin sovittamaan lauluun kirjoittamista Roineen armaista aalloista saanut mitään käsitystä lumi-ja jäävaippojen alta..Längelmävesikin tuolla hohti jossain raskaitten pilvien takana.

Työviikolla aamuisin kuuden kieppeillä Olavi-eno nousi Hämeen linjan onnikkaan ja Annikki-täti kello kahdeksalta Paunun liikenteen sinihopeaiseen linjuriin,minkä kyljessä juoksi vinttikoiran kuva kuin amerikkalaisissa Greyhound-busseissa.Olli samoin kahdeksan nurkilla lähti kävelemään kouluun kylän keskustaan.
Olli oli saanut oman kamarinsa,mihin hän perusti oman lukukammionsa ja fantasiamaailmansa navan,haikoillessaan takaisin Pohtereille.Taloon asettumisessa oli lähtövaikeuksia,koska Annikki-täti tuntui etäiseltä ja jopa tylyltä,vaikka eno oli nähtävästi mielissään veljenpoikaansa tutustumisesta.
Ollin isällä ja Olavilla ei ollut kovin lämpimiä välejä Kivennavan ajoilta,koska nuoremman veljen  elämäntyyli oli ollut puoliholtinonta .Olavi ei yleensä viihtynyt pitkään työpaikoissa ja enimmäkseen kulki läänissä erilaisten keikkahommien perässä.
Sota oli muuttanut enoa ehkä karvan verran vakavammaksi haavoituttuaan kasvoihin Talin taisteluissa.Alkuperäisiltä kasvoiltaan eno oli melkein Ollin isän kopio,vaikka oikeasta silmäkulmasta leukaan ulottuva arpi teki Olavista isän särkyneen peilikuvan.

Henry Theel laulamassa
alikersanttina radiossa

Sivuprofiililtaan eno olisi käynyt vaikka Henry Theelistä.Annikki-täti oli tummatukkaisen miehensä täysi vastakohta valkaistussa permanentissaan ja  runsaissa muodoissaan,jotka oltiin kuristettu vyötäröltä tiimalasiksi leveällä vyöllä.Sota-aika ei ollut laihduttanut tätiä,vaan päinvastoin mustan pörssin possu sekä sota-ajan vilkas tamperelainen yöelämä oli pyöristyttänyt rouvaa strategisista paikoista.
Eno Hämeenlinnan Tilkasta päästyään oli tullut vähäpuheiseksi jopa ärtyisäksi ja pariskunta kiroili aina viikonloppuisin jaloviinalaseihinsa puutteensa sekä erilaisuutensa.
Ollistakin alkoi tuntumaan,ettei enon avioliitto oltu tehty ja sinetöity taivaassa.
Näiden vihkiminen vuoden 1939 elokuussa Kangasalan kirkossa näytti seisovan sodan jälkeen haperoisesti savianturaisella karilla,mitä Roineen aallot hiljalleen huuhtelivat pois.
Olavi oli tavannut Annikkinsa eräässä tamperelaisessa ravintolassa vuoden 1938 kesällä,jolloin Annikki Lehtiranta oli tarjoillut miesseurueen pöytään.
Olavi ollessaan aina peräänantamaton naisten iskemisessä, oli jäänyt odottelemaan tarjoilijattarien ja viinakassan poistumista yön maissa paragonlaskujen loppubongauksen jälkeen  henkilökunnan ovella ja sitkeästi tarjoutunut Annikille saattomieheksi.
Annikilla oli ollut runsaasti ihailijoita eikä Olavi ollut niistä komeimpia,mutta kavaljeeriehdokkaan peräänantamattomuus lopulta alkoi itämään tarjoilijatytön mahassa ja tämän uskovaiset vanhemmat olivat vaatineet Olavilta pakkoavioliittoa synninteon peittämiseksi luterilaisella pitkällä vihkikaavalla.
Annikki sai kuitenkin häitten jälkeen keskenmenon,muuttumalla ajan mittaan Olavia kohtaan tylyksi ja oikukkaaksi.
Koskei silloin tunnettu eikä tiedetty keskenmenojen eikä synnytysten jälkeisten tunneheilautuksien vaikutuksesta naisten psyykkeseen,Olavi vasatsi Annikin oikuille suomalaismiehen nyrkkiterapialla.

Ollista alkoi tuntumaan joutuneensa kolmanneksi pyöräksi pariskunnan riitamyllyyn,alkamalla pysymään erillään kamarissaan läksyjenluvussa ja harrastuksissaan.
Viikonloppuisin Annikki-täti oli selvin päin herttainen ihminen ja enokin alkoi pitää tiettyä etäisyyttä poikaan,koskei osannut ottaa kunnon kontaktia kasvavaan nuoreen.
Enon alkulämpeys Ollin saavuttua taloon oli alkanut viilenemään,ilmeisesti kateudesta,koska vaimo oli tahallaan härnätäkseen miestään ryhtynyt hemmottelemaan Ollia.
Olli oli kovasti toivonut,että hänen toinen enonsa,apteekkari Oskari Orava olisi ottanut hänet kasvattipojakseen,mutta sota-aikana hän oli pitämässä sotilasapteekkia Viipurissa ja perheen rouvalla oli täysi työ pitää viisipäistä lapsikatrasta hollillaan Imatralla.
Setä oli kuollut keuhkosyöpään keväällä 1943.
Olli muisti enonsa olleen pilliklubia tupruttava ketjupolttaja,joka unissaankin poltteli posket lommolla ja heräsi istumaan raskaista unistaan vuoteen reunalle levähtämään ja vetämään hermosavuja.
Stressistään huolimatta Oskari-eno oli leppoisa mies,jonka silmät vilkaisivat naiskauneuden perään.Alli-tätikin oli alkujaan ollut neiti Alli Pöksyläinen ja Oskarin rohdoskauppa-apulainen Imatralla.

Oravien pojista nuorin Olavi,jota Tampellan tehtaalla kutsuttiin pula-ajan Henry Theeliksi,ei ollut käynyt paljon kouluja.Hän oli suorittanut kisällintyönsä Nobel Standardin Viipurin öljyvarastolla 30-luvun alussa venttiilinkorjaajana eikä hän ollut mikään uutterin Orava pesueessa.
Pankkitilin nollasaldot eivät kasvaneet säästöt korkoa ,vaikka silmää oli muitten korkokantojen perään.
Nuorimmalla Oravalla oli levottomat karvajalat ja hän päätyi Nobelilta keikkatöihin maakuntiin.
Päädyttyään Tampereelle erään rakennustyömaan putkimieheksi,Olavin elämä alkoi vakiintumaan hetkeksi.
Haavoituttuaan jatkosodassa Talin taisteluissa kranaatinsirpaleesta kasvoihin  ja toivuttuaan hänet kotiutettiin lokakuussa 1944.
Hän oli joutunut kotiutuksen jälkeen käymään useasti lääkärillä arven tulehduttua puutteellisen hygieenian ja tylsien partahöylänterien takia,koska parransänki alkoi kasvaa arven sisässä.Korjausleikkauksista ja ihonsiirroista hänen kasvonpuolikkaansa näytti tilkkutäkiltä.

Olli eli paljolti omaa elämäänsä enonsa talossa eikä pariskunta paljoakaan tukenut saatika moittinut koulunkäynnin suhteen kirkonkylän jatkoluokilla.
Hän sai lisäansioita yritteliäänä Aamulehden jaossa ,heräämältä kello kolmelta kouluaamuisin sanomien jakeluun.
Pariskunnan talviharrastukset,ravintolakäynnit ja kotona ryyppäämiset kyllä olivat lisääntyneet ja lopulta Olavi-eno tympääntyi Annikkinsa myöhäisiin kotiintuloihin ja hakkasi vaimonsa sinipunaiseksi.
Täti oli kärynnyt Tampereella erään kaupparatsun sängystä yhdestä matkustajakodista.
Enon eräs työkaveri oli kannellut asiasta yövyttyään samassa matkustajakodissa toisen puolihuolimattoman naisen kanssa.
Yhtenä vuoden 1945 tammikuisena aamuna eno pakkasi pahvimatkalaukkunsa sanomatta edes hyvästejä vaimolleen,puhumattakaan Ollille.
Tämä oli kyllä myöhemmin lähettänyt virallisen postikortin Rovaniemeltä,missä tarvittiin putkimiehiä kauppalan jälleenrakentamisessa.
Olli oli lukenut kortin keittiön pöydältä,vetämällä sen esiin tyhjän Monopol-konjakkipullon alta ennen kouluun lähtöään.
Kortissa luki:
Annikkini..tummasilmä...!
Tervesii vaan R-niemeltä!
Ei tarvihe venttailla miuu takasin.
Paan myöhemmin eropaperit postissa siulle.
Mie otan syyt niskollen huorintejosta,ettei siun tarvihte menettää puuteroitui kasvojas kemikalios ja kaupungis.
Miun rikkonasel pärstäl ei paremmin naisii jahdeta,vaikka lompsan paksuudest miuu seuraa monet korkokengät ja veromieski läsiin kahtomatta.
Mökin vuokrat saat ite hoitaa ja käyvä Kangasalan sosiaalitoimistos hoitamasa Ollin paperit takasi Hellarinkii.
Meit eroneit ja karanneit ei Sossun päättäjät kato hyväl silmäl lapsenkasvattajin..etton parempi Ollil elo siel lounaissuomalaises kauppalas..
Ettei täsä muuta.
Ota paukku murheesees miunkin puolest,vaik mie tiijän,ettei siul oo puutet petinlämmittäjist.
T. Ola.

Ollin kaksi vuotta Annikki-tädin kanssa kuluivat suhteellisen normaalissa tahdissa kummankin eläessä omaa elämäänsä.Täti ei ollut mennyt sosiaalitoimistoon,vaikka toimistosta oltiin käyty parikin kertaa ja pantu lappu nastalla mökin oveen,että rouva Oravan tulisi tavata sosiaalityöntekijä lastenhuoltolautakunnasta mitä pikemmin.
Koko asia oli jäänyt roikkumaan ilmaan ja toimistolla oli suurempi huoli asuttaa Karjalasta tulleet evakot pitäjään.Enemmistö Kangasalan evakoista saapui Muolaasta,Kivennavan pitäjän pohjoisnaapurista ja itse kivennapalaiset keskittyivät asumaan Valkeakosken ympäristöön.
Ollia pani myös askarruttamaan miksi hänet kivennapalaisena evakko-orpona pantiin Hellaringin kauppalaan,kun alueen muut karjalaisevakot tulivat Kanneljärveltä ja Uusikirkolta Kivennavan naapuripitäjistä.Lopulta hän tuli johtopäätökseen,ettei yhden kivennaapalaisen evakkopojan sijoituspaikalla koko maata käsitttävässä mobilisaatioissa ollut suurtakaan merkitystä.
Annikki-täti vietti iloisen lesken elämää täysin ja runsain rinnoin eikä punaisesta mökistä puuttunut vävyehdokkaita.
Olli oli täysin keskittynyt englanninkielen opiskeluun ja hänen Kangasalan pitäjän kirjastosta käsittivät jopa John Steinbeckin Matka Charlien kanssa sekä Ernest Hemingwayn On hiljaista länsirintamalla-teokset alkukielellä.
Koulunkäynnin ohella hän jatkoi sivuammattiaan sanomalehdenjakajana ja sanomalehtien kerääjänä.

Vuoden 1947 toukokuulla Olli oli täyttämässä 14 vuotta ja hänen päässään oli kypsynyt ajatus lopullisesta muutosta pois Annikki-tädin mökistä Hellarinkiin.
Ollilla oli kova ikävä Pohtereille etenkin Pirkon takia ja joka unikuvassa tyttö kävi suutelemassa pojan otsaa. Herättyään hän oli säikähdyksissään heittänyt märän untuvatyynyn hetekan jalkapäähän,muisteltuaan unien tulisia halauksia ja tytön kuumia huulia. 
Ollin äänikin oli tullut särähteleväksi pienin kiljahduksin ja madaltunut Yleisradion kreivi Carl-Erik Creutzin mikrofonibaritoniksi.
Ylähuleessaan hän oli peilissä havainnut kasvaneen tummahkon untuvamaisen ihokarvoituksen ja pituuttakin oli koulun voimisteluopettaja mitannut täsmälleen 170 senttiä.
Hän oli tulossa miehen ääniseksi ja mittaiseksi.

Talven käännyttyä kevääksi Annikki-täti oli hankkinut petipartnerikseen Väinö Paunun linjurikuskin Heiskan,joka työpäivisin sahasi sodasta palautetulla pitkänokkaisella Sisu-bussilla linjaa T:re-Kangasala-Orivesi-Längelmäki-Jämsä-J:Kylä.
Näin luki hopeanharmaakylkisen ja sinikattoisen onnikan tuulilasin yläpuolisessa reittipahvissa lasin alla.
Kuljettajan oikean nimi oli Heikki Heiskanen,jolla aina oli sopiva huuli jokaiseen puheenaiheeseen,nuljuteltuaan  maaseutulinjalla kymmenisen vuotta ja palveltuaan sota-ajan Karjalassa postiautokuskina..
Heiskalle oli tyypillistä,kuten niin monelle bussikuskille,kova halu miellyttää naisväkeä ronskeilla jutuillaan.Jos hänen juttuihinsa uskoisi,niin ainoat naispuoliset elävät,mihin tämä ei kajoaisi tassuillaan,olisivat kooltaan pienempiä kuin oravat.
Heiska oli pilaillut Ollille,että hänen nokkakarvoihin on syntymästä jäänyt sellainen naaraan raajojen haju.
Heiska tarjoutui ottamaan Ollin lauantaisin mukaan Jyväskylän keikalle,rahastajatytön ollessa vapaalla pistämällä linjurin sivuikkunaan kyltin,että KULJETTAJA RAKASTAA...missä h-kirjain oltiin korvattu Aamulehdestä leikatulla ja liimatulla isolla K:lla.
Sisubussi oli kymmenisen vuotta vanha sotarääkki,joka reissulta palattuaan päätyi korjaamolle kuluneisuuden takia.Onnikan perä huusi kuivana kuin yötuurin lopettaneella portolla ja etupyörät lotkuivat väljistä olkatappipuslista kuin juopon pyörän etuvanne,Heiskan pidellessä valkoisin rystysin ratista kiinni suorilla...mutta sotaveteraani aina päätyi takaisin Tampereelle sotavaivoistaan huolimatta.
Joku Paunun linjuria käyttävä maalaislyyrikko olikin kirjoittanut rakkaasta onnikastaan runon:
'Kilisee,kolisee,nousee sauhu,mäen takaa kuuluu pauhu.Sieltä tulee harmaa vaunu,jonka kyljessä lukee Väinö Paunu.'
Heiska opetti Ollia rahastamaan matkustajia onnikan käytävällä rahareppu kaulassa,pitäessään itse silmäpeliä rahastajanpenkille istuutuneiden maalaisneitien kanssa.

Jyväskylän linjuriaseman kahvilassa Olli sai aina syödä ilmaiseksi oikein sipulipossupihvin keittoperunoilla,koska paikan kokkina oli Heiskan toinen heila Esteri,josta kuski silmällä vinkkaamalla ja etusormi suulla viestitti pojalle olla mainitsematta asiasta halaistua sanaakaan.
Jos merimiehillä oli heila joka satamassa,niin onnikkakuskeilla oli samoin joka linjuriasemalla.
Heiska kertoi vielä Jatkosodan alussa ajaneensa Jyväskylän reittiä ja useasti joutui hakemaan suojaa tavara-aseman kellarista,venäläisten pommikoneiden lentäessä Harjun yli pommittamaan Valtion asetehdasta ja Schaumannin paperitehdasta Jyväsjärven rannassa.

1954 Poliisi Volvo PV 444

Tilanne Kangasalan punamultamökissä oli muutosvaiheessa,kun Heiska oli lukenut kahvipöydässä Automies-lehteä,missä ruotslainen Volvo-tehdas oli esitellyt uuden Volvo PV 444-henkilöautomallin (PV---personvagn) ja Göteborgin tehtailla tarvittiin työväkeä . Suomalaisiakin oltiin houkuteltu rakentamaan suosittua ruotsalaista perheautoa.Samaan aikaan lentokonevalmistaja SAAB oli myös Trollhättanissa suunnittelemassa uutta 92-malliaan,mikä oltiin koeajettu DKW:n kaksitahtimoottoruilla.Lopullisessa mallissa,joka esiteltiin v.

1952 Saab 92

1950 oli SAAB:in oma kaksitahtikone ja aerodynaamisen pisaramainen kori.
Volvon PV-malli taasen näytti kutistetulta vuoden 1947 Amerikan Fordilta.
Heiska ja Annikki olivat päättäneet yhdessä muuttaa Ruotsiin.Heiska oli pilaillut asiasta,että oli saanut herätyksen nopeasti kehittyvästä Sveariikistä. 
Vastaavanlaisesti Kangasalan harjuilla Ruotsin kuningas Kustaa III vierailullaan oli lumoutunut  avautuvaan järvimaisemaan kuin Jeesus Genesaretin järveen Saatanan kiusauksessa.
Pariin oli iskenyt maastamuuttokuume.

Olli samoin ryhtyi pakkaamaan pahvilaukkuaan ja selailemaan Tampereen rautatieasemalta hankittua juna-aikatauluvihkosta.

--------------------

Olli Oravan evakkosodat.Onnelan avainlapsena.

Onnela
Juhart 2012

Pohterien talo kauppalan jokirannassa oli oikea kunnianosoitus nikkarityyliselle puupitsiarkkitehtuurille ja Ollista talon lasiverantojen ja räystäiden puuleikkaukset kilpailivat Terijoen huviloiden prameuden ja koreuden kanssa. 
Silmissä talo muistutti Terijoen Merikylpylää,mistä oltiin jätetty kulmatornit pois.
Poika lähti askeltamaan kohti pihanperäistä verantaa laskemalla matkalaukkunsa rapun juureen.
Pyylevähkö nainen,jonka harmaantuvat hiukset olivat takaa nutturalla ruskealla muovikammalla heilutti runsasta ahteriaan verannan ikkunanpesussa.
Olli kuuli ikkunalasien kiljahtelevan naisen pyyhkiessä sanomalehtitupolla ruutuja puhtaaksi
Ikkunat näyttivät häikäisevän auringonkilossa.Kotilaiskan talon ikkunat taas olivat aina pesemättömiä kuin sikalassa.Siiri Pirkitan forteen ei kuulunut huushollinpito kuin virkavallan pakon edessä.
Olli avasi suunsa esittelyyn:
Mie oon se Oravan Olli..."
Samalla nainen kääntyi pudottamalla paperitollon vesisankoon ja kasvot leveässä hymyssä vastasi:
Ai...sielt tuleeki se meiti kauan orotettu poik!
Me sit olla ventattu sunt melkke yli vuare ja mää ole kuulnu susta vain pelkkä hyvä Pirkolt !
No..tervetuloo nyte meiti perhhese ..Olli.
Pirkko o myäs kertonu kuink välkky sää oles koulus ja ossas iha enklantti...et semmost!
Mun tätin assu Missikani Ypsilantis Ameriikois ja men justins naimissi yhre amerikasaksalaise miähe Rayn kans..joka o teurastaja ja omistta makkar- ja lihakaupa.
Kuvvaa tää sota vai loppusis ja ne pääsis käymää meill,nii sää saisis oikke praatat ameriikaenklanniks.

Wanha Weturimies

Rva Pohterin
kaffepaussi
Juhart 2005

Rouvan puheripuli olisi jatkunut pitkäänkin,kun ovesta kurkkasi veturimies Pohterin tumma pää kysymään:
Mitäs metelii sää Anna pirä porttail?
Olekssä ihan seonnu vaihrevuaisinas tällasen kauniin suvipäivän?
Rouva ei voinut pidättää puhettaan ja vastasi iloisena:
Kuules Jallu...emmää ol sekkomas enk mää ymmär yhttä noist vuasvaihteist,kunne ova veturmiäste jutui,vaik voimmää oll pikkase pois raitteilt,kumme saatti meiti Olli-poik kotti!

Olli kotiutui nopeasti Pohtereille.
Hän oli aivan läimällä lyöty siitä,miten rouva ja herra Pohteri kohtelivat uutta tulokasta kuin kadonnutta poikaansa.
Iltarukouksissaan poika kiitteli herkkänä ja hiukan runollisenakin,että vihdoinkin oli saanut käteensä Onnelan avaimet.
Uuden siskopuolensa  Pirkon kanssa Olli kävi kylpemässä uimalaitoksella,jättämällä pyöränsä rakennuksvaiheessa olevan puusillan törmälle,mistä vesi kantoi kauaksi timpurien vasarankolkkeen koolingeista .Rannassa pari vuokrasi ruuhen saareen soutamiseen.
Saaressa nämä löysivät lämpimän kallionkolon,mistä käsin he katselivat uimarannan vilskettä ja välistä auringon hiostettua ihot pari juoksi kilpaa rantaveteen vilvoittelemaan.

Pirkko opetti Ollille myös vapaonkimisen salaisuuksia,missä pojan taidot perustuivat vain onkimatosyötteihin.Naiset eivät yleensä pitäneet madonlonkeroista, puhumattakaan niiden kaivamisesta tunkiolta,jolloin Pirkko oli tehnyt keittiössä vesivehnäjauhotaikinan lasipurkkiin matojen sijasta.Radan toisella puolella sijaitsevan kivenveistämön laivalaituri oli suosittu onkipaikka kauppalan lapsille,jonne Pohtereilta oli viiden minuutin kävelymatka.
Olli oli hämmästynyt kalaonneaan,miten innokkaasti  jokisalakat ja kiisket iskivät koukkuun kiinni,vaikka osa kaloista vain ovelina nyppivät taikinapallon koukusta suuhunsa.
Vapaonginnassa oli tiettyä urheilukalastuksen tunnetta,koskeivat pienet jokikalat kelvanneet kotona paistettaviksi Piikkiset kiisket ja alamittaiset salakat menivät laiturilta takaisin jokiveteen kasvamaan.
Pohterien musta Väiski-kolli oli aina tervehtimässä portilla kalasta saapuvia ja hieromassa selkäänsä häntä pystyssä lasten paljaita sääriä vasten salakka-aterian toivossa.

Uutisista kuultiin heinäkuulla,että Karjala oli menetetty.
Silti Suomen armeija piti itseään moraalisena voittajana Kannaksen puolustussodassa.
Kansan mielipiteet erosivat sodan tuloksesta,saksalaisten vielä pysyessä Lapissa.
Enää ei haluttu,että hallitus pitäisi yhtä saapasjalkaa Berliinissä ja toista Petsamon Liinahammarin sataman jääkylmässä vedessä.
Vaikka oltiin kestetty kuuma kesäsota tuntui,että Suomi-tuvan ikkunat Eurooppaan olivat umpijäässä,koskei muualta lännestä oltu tarjottu mitään tukea pienen maan puolustamiseksi bolshevismin uhan alla.Suurvalloilla oli omat sotansa sodittavanaan.
Kansainvälinen apukin loppui jatkosodan alettua ja ainoana maana hukkuvan käteen tarttui Saksa Ribbentrop-avunantokepillä.
Kansainvälisyys-sanaa pidettiin tylppänä terminä Suomen asemassa ja aikoinaan Snellmankin oli sanonut,että Suomen kansa on pieni kansa kansojen välissä.
Heinäkuun 15. päivänä venäläisen 23. armeijakunnan eteneminen pysähtyi Talissa oman armeijan johdon yhteisstrategian puutteesta.
Jos venäläinen johto olisi motivoinut enemmän joukkojaan uuteen hyökkäykseen keinäkuun 30. päivän jälkeen,vaakakuppi olisi painunut näille edullisemmin Talissa.
Stavka myönsikin väärinlaskennat,jolloin venäläisten hyökkäys vaihtuikin puolustussodaksi,koska tärkeimmät joukot oltiin siirretty muille rintamille.

1943 A.Hitler,Marsalkka Mnnerheim
ja presidentti Ryti

Heinäkuussa presidentti Ryti erosi ja vastaanhankaavasta marsalkka Mannerheimista leivottiin valtion päämies elokuun 4. päivänä 1944.
Kenttämarsalkka Keitel Saksasta kävi vielä tapaamassa marsalkka Mannerheimiä uutena presidenttinä,yrittäessään onkia tiedonjyväsiä,mitä oli tapahtunut Suomen poliittisen johdon mielissä.
Keitel oli luottanut presidentti Rytin vakuutukseen erillisrauhasopimuksesta,johon Marski oli vastannut,ettei häntä ollut sidottu yhteenkään entisen valtionpäämiehen lupauksiin.

Saksalaisten uusi offensiivi oli levitettynä kenraalikunnan karttapöydillä.
Birke- eli Koivuoperaatiolla vedettäisiin Gebirgsarmee eli alppijääkäriarmeija pohjoiseen puolustamaan Saksalle tärkeitä Petsamon nikkelikaivoksia ja eteläinen Tanne- eli Kuusioperaatio tähtäsi Ahvenanmaan ja Suursaaren valtaukseen.
Syyskuun 15. päivä saksalainen sodanjohto sopi suomalaisten kanssa joukkojensa vetämisestä etelä-Suomesta..vihjaamalla myös alppijääkärien poisvetämisestä.
Suomen sodanjohto lupasi olla estämättä saksalaisten vetäytymistä ja syyskuun 6. päivä Birke-operaatio lähti käyntiin joukkojen vetäytymisellä Yhtäälle.
Suomalaisten joukkojen ja siviilien evakuoiminen Lapista alkoi saman kuun 7. päivänä.
Hitler vaati Tanne-operaation täytäntöönpanoa,mutta alusten puutteesta Ahvenanmaa ja Suursaari jäivät valtaamatta.

Syyskuun 19. päivänä Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat rauhansopimuksen Moskovassa,mutta vasta 29. päivä neuvostoliittolaiset joukot lopettivat tulituksen ja aseelliset operaatiot Lapissa saksalaisten takaa-ajossa Kirkkoniemeen Norjan puolelle.

Ollille huoleton ja onnellinen kesä päättyi syyskuussa koulunkäynnin alkamiseen.
Vaikka Suomessa yritettiin asettua rauhanaikaiseen siviilielämään elintarvikesäännöstelykorttien jakamisen ja viinakauppojen avaamisten myötä,muualla maailmassa tapeltiin maailmansotaa loppuun.
Moni suomalainen sodasta palannut mies unohtui pysyvästi sotaan kymmeniksi vuosiksi,osan hukuttaessa viinalla sotamuistojaan ja osan koskaan puhumatta koetuista tappeluista.

Syyskuussa 1944 saksalaiset lähettivät V-2-raketin Lontooseen ja liittoutuneet vapauttivat Firenzen.Amerikkalaiset joukut valtasivat Tyynellä merellä Peleiun saaret japanilaisilta ja kuun lopussa taisteltiin Hollannissa lujasti Arnhemin kaupungin sillanpätkästä verisesti.

Vääpelin paluu rintamalta
Juhart 2012

Suomalaisia joukkoja aloitettiin kotiuttamaan. ja saksalaisten joukkojen rippeitten tueksi Reinin rantamille Hitler epätoivoisesti lähetti Volksturm-yksiköitä Vaterlandin puolustamiseksi.
Volksturm käsitti eläkeläispappoja ja teini-ikäisiä poikia,joista moni oli tuskin Ollia vanhempi.
Lokakuun 20. päivänä 1944 amerikkalaiset aloittivat Filippiineillä maihinnousun Leyten lahdella.
Saarivaltioista Olli ei tietänyt paljoakaan vuonna 1944,ja vasta 50-luvun alussa eräs filippiiniläinen Virgilio Hilario teki maataan tunnetuksi Suomessa,naituaan suomalaisen Miss Universumin Armi Kuuselan.
Virgiliosta automaattisesti tuli maansa emissaari Suomessa ja suomalaisten naisten kultapoika.

Lokakuun lopulla kauppalan holhouslautakunnan sihteeri,pienikokoinen ja kyttyrärintainen Esa Virkiö ajoi kolmipyöräisellä invaliidimoottoripyörällään Pohterien portista sisään.
Rouva Pohteri sattui olemaan kotosalla,Jalmarin ollessa ajamassa venttiilitehtaan sotakorvausjunaa Helsingin Eteläsatamaan.
Virkiö oli vetänyt salkustaan paperin rouvan luettavaksi,jossa ilmoitettiin,että Ollin ainoa lähisukulainen Olavi Orava,Ollin isän nuorempi veli ja pojan eno,oli palannut rintamalta Kangasalle.
Lainmukaisesti pojan holhousoikeus kuului elossa olevalle lähisukulaiselle.
Olavi-eno oli ennen sotaa mennyt naimisiin Annikki-rouvansa kanssa Tampereella.
Eno oli saanut paikan Tampellan tehtailla laitosmiehenä ja Annikki-täti työskenteli kaupungissa yhdessä kemikaliossa myyjättärenä.

Ollille vuoden 1944 kesä oli viimeinen vuosikymmenen onnellisin kesä,vaikka Suomen maassa viimeistä onnellista ja huoletonta kesää oltiin vietetty vuonna 1939.

Marraskuun alussa Olli jätti vetiset jäähyväiset Pohterien keittiössä tädille ja Pirkolle.
Kaikki kolme itkivät.
Setä vei hänet Turun junaan,jonka huurteisesta ikkunasta poika loi viimeiset katseet asemapuiston yli Pohterien talon lumenpeittämälle peltikatolle.
Olli oli syvästi uskonut,saavuttuaan tälle rautatieasemalle vuoden 1940 helmikuussa,että litteramääräys Lappeenrannasta oli tarkoitettu Hellaringin kauppalaan pysyväksi ilman paluulitteraa.
Olli pyyhki lapasellaan kyyneliä poskistaan pitäessään pahvimatkalaukkuaan lujasti sylissään ja muistellessaan hevoskuski Kankon jäähyväissanoja morsiamelleen vapaussotaan lähtiessään..pojan suusta kuului itkunsekainen nairunhörähdys.
Kanko oli lausunut:.
Oli muute vetiset hetket morsmaiku kans...tyttö itki...jam mää kusin!