Nousukausi korkein peräsiivin ja lyhyin helmoin.Kadonnut sukupolvi.

TRAFIC-----LIIKENNE

(Jacques Tatin filmi 60-luvulta…Monsieur Hulot)

Mutta kulutusjuna puskutti eteenpäin raiteillaan ….ja vain yhteen suuntaan.

Muutaman yksilön huolestuneisuudesta huolimatta mikään ei saisi sitä pois raiteiltaan.

Ja junat kulkivat.

Jussi muistaa vielä elävästi Tatin Trafic-elokuvan,missä Monsieur Hulot sekoili Arc de Trompfilla liikennekaaoksen keskellä.

Filmi hyvin kuvasi 60-luvun autoistumista,missä liikennekuri ja tielakisäännöt kulkivat jälkijunassa ranskalaisessa tööttäys- ja kiilauskulttuurissa.

1940 Petsamon rekat:Ruotsalainen 1938
Volvo ja suomalaishyttinen
1939 Ford

Kotimaan joukkoliikennettä hoitivat Valtion Rautatiet ja onnikat ,vaikka Suomen rautatieverkostoa pidetään pienenä verrattuna Brittien saarten valtavaan kiskoverkostoon.

Vasemmistolainen Attleen hallitus kansallisti 40-luvun lopulla brittiläiset yksityiset rautatielinjat yhdeksi British Railwayksi BR:ksi .Suomessa oltiin tunnettu jo rautatien synnystä vain yksi rautatieyritys, Valtion Rautatiet eli VR.

Bussit veivät Suomessa sinne,minne VR ei pystynyt.Tavarakuljetuskin tapahtui junilla rautatieasemille,mistä sitten kuorma-autot toimittivat kulutuspisteisiin.

Rekkaliikenne alkoi lisääntymään pitkän matkan rahtilinjoilla.

Suomalainen rekimäinen rekkavariaatio oli saanut alkunsa sota-ajan Petsamon sotatarvikeliikenteestä.Ruotsalaiset rekkakuskit jykevillä perävaunuillaan panivat suomalaiset puiset puurunkoiset tekeleet naurunalaisiksi.

Ruotsalaiset Volvo-veturit samoin olivat voimakkaampia kuin suomalaiset Ford-hävittäjät..

Suomen Oy Henry Ford Ab  kärsi osapulasta,koska kuorma-autolähetykset Amerikasta juontuivat semi-knocked-down-pohjalla. (puoliksi riisuttuina).Korit tulivat laivarantaan ilman moottoreita ja lokasuojia ja monet laivat päätyivät Itämeren pohjaan saksalaisten sukellusveneiden torpeedomaaleina.

Hävittäjä -nimitystä tulkattiin eri tavoilla.

1940 Hävittäjä Ford

Eräänä potkuna liikanimeen pidettiin sitä,kun Helsingin Oy Henry Ford Ab:n korjaamolla väsättiin puuttuvat lokasuojat vanerista,kurasiipien muistuttaessa lentokoneen siipiä.

Toisena syynä pidettiin kuormureitten hävittäjälentokonemaista peränulinaa.

V-8-moottorien puutteessa koneet korvattiin alitehoisilla neloskoneilla.

Suomalainen kuorma-autoilija sai sodan jälkeenkin tyytyä näihin luotisuihkujen ja tiesuolan haperoimiin kyhäelmiin.

Henkilöautorintamalla tilanne oli myös huono sodan jälkeen.

Sodassa loppuunajetut ja armeijaan pakkovärvätyt autot palasivat rintamalta haavoittuneina ja moni konetuliaseiden rei’ittäminä.

V.1956 Salolaisen
 Kasvin perheen
1939 Chevrolet Master

Pirssitolpilla seisoi vuonna 1939 tai aiemmin valmistettuja letukoita,oldsmobiileja ja plymoutteja,monen matkamittarin näyttäessä miljoonaa ajettua kilometriä.

Valuuttakontrollin alla maan maksaessa sotavelkojaan Neuvostoliitolle ja lyhentämässä lainaansa Yhdysvalloille,uusia autoja tuotiin maahan vain rajoitettu määrä.

Saksan automerkit olivat pannassa isovelikurissa.Neuvostoliitto ei sallinut entisen vihollismaansa autoja entisille waffenbrüdereille,vaikka itse oli pannut junanvaunuihin Opel-tehtaan koneet ja muotit lähetettäväksi äiti-Venäjälle.

50-luvun alussa suomalainen autoväki sai tyytyäkin itäkadetteihin (Piikkinokka Moskvitsh) sekä itabeeämveihin (EMW).

Suomalainen autokanta oli vahvasti vanhaa amerikkalaista kalustoa.

Amerikkalaisten liittyessä maailmansotaan vuoden 1941 joulukuun 7. päivä Pearl Harborin japanilaishyökkäyksen ponkaisemana,Detroitin autonvalmistus loppui ja sotakaustovalmistus alkoi autotehtaissa.

Salon kauppalan uudet 1949 Ford
 Custom
pirssit Salon Automyynti Oy:n
korjaamon edessä

Sodanjälkeiset vuoden 1946 autot olivat lievästi muokattuja ja kromitettuja vuoden 1942 malleja.

Fordin Rouge-tehdas ensimmäisenä esitteli sileäkylkisen 1948 syksyllä vuoden 1949 Custom-linjan uutena vallankumouksellisena mallina,jota trendiä GM ja Chrysler pian seurasi.

Virgil Exner,GM:n autovaatettaja piirsi vuoden 1948 Cadillacille uudet  puvut,saatuaan alkuinspiraation P-38 Mustang-hävittäjäkoneen peräsiivestä.

Amerikka oli kulkenut hevosittomilla kumipyörillä jo yli puoli vuosisataa.

Autosta oli tullut amerikkalaisten elintason mittari.

Kirjailija John Steinbeck jo kirjassaan Cannery Road v.1945 kirjoitti,että muutama amerikkalainen sukupolvi tiesi enemmän Fordin sytytyspuolasta kuin klitoriksesta ja enemmän planeettavaihteistosta kuin aurinkokunnasta.

1951 Ford Vedette

Amerikkalaisuus istui kiinni myos 50-luvun eurooppalaisessa automaailmassa.

Ranskalaisissa Fordin Vedetteissä oli Mercuryn linjat.

Oikeastaan Fordin vaatettaja Gregorie oli tarjonnut mallia  amerikkalaisen Fordin ensimmäiseksi pikkuautoksi,mutta amerikkalainen autonostaja ei ollut valmis pikkuautomuotiin,vaan kaipasi isompia ja voimakkampia vaihtoehtoja nousukauden myötä.Vasta 60-luvun vaihteessa jenkkiostajakunta kypsynyt ajatukseen,eurooppalaisten pikkuautojen suosion takia.Detroitin suuri ja pyhä kolmiyhteisyys GM-Ford-Chrysler oli pakon edessä joutunut eurooppalaisessa maihinnousussa lanseeramaan uudet kompaktiautomallinsa.

Kun Ranskan Ford myytiin Simcalle v. 1954,uusi Ariane-Versailles-Beaulieu-Chambord-mallisto oli puhtaita pikkujenkkejä.

Brittiläinen GM eli Vauxhallin Wyvern-Velox-Cresta-mallisarjassa oli täysin transatlantilaista.

Jopa kyrmyselkäinen Standard-Vanguard silmiä siristämällä näytti vanhalta 40-lukuiselta Plymouthilta..

1961 ca.Salolaisen Kannisen perheen
1956 Rover 75 

Auto oli silti uusi ja puoliagraarisena maalaismallina se kulki Ferguson-traktorin voimanlähteellä.

Britit myos väittivät,että uusi kyklooppisilmainen Rover P4 apinoi Studebakerin Champion-mallia.Kerrotaan,etta Roverilla riisuttiin uusi propellinenäinen Studebaker alastomaksi,jotta suunnittelijat pääsisivät auton salojen sisälle.

Ruotsalainen Volvo seurasi amerikkalaisia linjoja jo 30-luvulta lähtien.Merkin ensimmäinen 20-30-luvun vaihteen Jacob-malli näytti detroitilaiselta gangsteriautolta.

1938 Volvo PV51 Carioca

Vuoden 1936-mallinen Volvo Carioca-malli oli kopio 1935-mallisesta Chrysler Airflowsta.Volvo vain oli ristinyt mallinsa latinoksi,rumban,tangon ja samban ollessa muodissa riikin sosieetin tanssilattioilla.

Samoin 30-luvun ranskalainen Peugeot maskin sisään piilotetuin ajovaloin matki Chrysler-konsernin aerodynaamisia keulavarusteita..

Airstreamin vallankumouksellisen aerodynaaminen muoto ei silti miellyttänyt amerikkalaista ostajakuntaa ja viimeisessä mallissa 1936 se sai nokalleen kromisen irtonenäpahkuran…kylläkin ilman pilasilmälaseja.

Uusi sodanjälkeinen Volvon PV444-malli seurasi 1946-mallisen Fordin linjoja.

1954 Volvo PV 444

Mannerheimin 1949 lahja Packard-
kopio Zis 110

Neuvostoliitossa myös osattiin kopioida amerikkalaisia.

Uusi Tshaika näytti 1955-malliselta Packard Clipperiltä.Suomalaisten pirssimiesten suosimalla Zimillä oli cadillacmainen ruplahymy ja buickimainen kori.

Packardin muodoilla oli perintönsä jo sotaaedeltäviltä ajoilta,jolloin tehtaan vanhan malliston koneet myytiin Neuvostoliittoon tarun mukaan..

Packard kylläkin on kieltänyt jälkeenpäin koko kaupan olemassaolosta.

Silti 50-luvun puolessa välissä lanseerattiin NL:ssä uusi ZIL (Tshaika),joka melkein muistutti Packardin halpamallia Clipperiä.

1960 Tshaika (Lokki)

Auto oli Packard- kopio.vaikkakin venäläisin höystein.

Pobedat puolestaan olivat kyrmyselkineen pieniä Plymoutheja.

1960 Auto-Heinosen
Moskvitsh 407-mainos

Uusi Moskvitshin 407-malli oli linjoiltaan Standard 10 Pennantin kopio,etenkin myohemmmällä kromisella kipinäritilamaskillaan.

Hirvinokka-Volgastakin hehkui amerikkalaisuus,vaikkakin bysanttisin kylkivekein ja 57-mallisen Plymouth Belvederen kromipuskurin alapuolelta maskiin lainatuin pystysuorin sierainsaukoin.Volgan läpinäkyvä "juustokupumittaristo " oli myös lainaa Ford Customlinestä,samoin kuin ensimallin maski 1952 Customlinesta,missä "keskitorpeedoon" oltiin kaiverrettu krominen tähti.

Moskvitsh matki länsiautoja  kaksivärisinä,vaikkakin vanteet olivat yleensä maalattu Zimin ambulanssiversion beessisiksi.Perusbeessiä löytyi myös kojetaulun muoviosissa…autoradion kovaäänisritilän muistuttaessa Leningradin GUMin tavaratalossa myytävän ainoan beessisen matkagrammarimallin kovaääniskantta.

1950 Renault 4CV

Ranskalainen uusi pikkuauto.’ryppypeppu‘-Renault 4CV,joka esiteltiin 40-luvun lopussa oli myös Saharan sannan värinen,koska saksalaisten pakko-ottama Renaultin tehdas valmisti sotakalustoa Erwin Rommelin Afrika Korpsille.

Frangipuutteinen Renault kaytti sodanjälkeiset alkuvuodet saksalaisesta maalivarastosta jäänyttä beessiväriä uuden pikkuautonsa ainoana väriavaihtoehtona..

Aivan kuin aikoinaan Henry Ford,joka tarjosi T-malliansa kaikissa väreissä,kun vain osti sen mustana..

Gone with the
Wings
Juhart

Elintason noustessa nousivat naisten hameenhelmat ja sota-ajan käytännöllisen karut ruskeat kävelypuvut vaihtuivat kukallisiin kellohameisiin.

Seitseman Veljeksen Timon kaneetti…‘että jo vais saisin pyllyyni pitkän pyrstön’ toteutui detroitilaisissa autotehtaissa,pyrstöjen kasvaessa valtaviksi Impalan lokinsiiviksi,Cadillakin piikkisiiviksi ja Plymouthin veneen peräsimiksi.

Jussin käydessä isänsä ja seurakuntatalon talonmiehen sekä partiojohtajan Jorkun kanssa Helsingin messuhallissa pidetyssä autonäyttelyssä v.1959 Axelssonin talouskaupan Donau -farmarilla,messualue oli tupaten taynnä autotekniikan viimeisiä ihmeitä.

Autolehdistö oli rummuttanut uudesta Alec Issigoniksen suunnittelemasta pikkuautosta Austin 7:stä käänteentekevänä pikkuautomallina.

Jussista auto ei näyttänyt lainkaan vallankumouksellisleta,vaikkakin moottori oltiin pantu poikittain konetilaan.

Auton sisällä ei ollut edes ovenkahvoja,vaan narut,millä ukset avautuivat.

Samanlaisen keksinnön olivat jo suomalaiset isännät äkänneet aikojen alusta,pannessaan veräjänsä kiinni risuaidan tolppaan koivupannalla.

1963 Mäkisen Minihyppy
Juhart

Uusi Triumph Herald näytti enemmän käänteentekevältä,missä  koko konepelti käsitti koko etuosan yhteenhitsattuna kippimallina.Kuitenkin auton sisältä hehkui tyypillinen brittiläinen konservatiivisuus Michelottin teäväkanttisessa italialaisissa kuoseissa.

BMC:n uusi Farina-mallisto Cambridgeineen ja Oxfordeineen muistutti klassista ja tukevaa brittileidiä tweedisessä kävelypuvussa ja kumisaappaissa jossain Yorkshiren nummille.

Farinan vaatettama Peugeot 404 naytti paljon sirommalta ja muodikkaammalta ranskattarelta Champs Elyseeltä.

Britti-Ford oli pannut näytteille uuden Anglian,jonka taakse kallistettu takalasi pisti katsojien silmiin aivan sananmukaisesti aasinsiltoineen

Anglian ajovalotkin näyttivät sammakon mulkosilmiltä. Samanlainen taaksekallistunut takaikkuna oltiin luotu jo aiemmin Mercuryn Breezeway-mallistoon.

RIP Angelus
Juhart

Suomalaisen automiehen silmä alkoi vähitellen tottua tähän vinkkelilasifriikkiin,josta tulikin myöhemmin myyntisuosikki.

Angliasta poiketen Dagenhamin Fordille iski 60-luvun alussa uusi amerikanakuume Consul Cortinan muodossa.

Britteihin malli vaikutti radikaaliselta  lievästi konservatiivisissa kuoseissa.

Kaasunaamareihin ja säännöstelyyn tottuneille ja nyt ikävän puutekauden unohtaneille kuluttajille malli tarjosi amerikanfoordia,jonka Edselin muotoilija Roy. A. Brown oli tarjonut firman Dagenhamin tehtaille.

Edsel-mallin myyntiheikkous ja epäsuosio olivat jättäneet perinnöksi Fordin johtajille suuren häpeän ja Brown lähetettiin syyllisenä rangaistukseksi Fordin Siperiaan……. Dagenhamin gulagiin.

1965 Tähtiperä
Cortina

Jussi veti isäänsä hihasta amerikkalaisten autojen näyttelypaikoille,missä Plymouth Belvederen siivet kromisin kylkikeihäin näyttivät melkein vulgaarisilta,verrattuna brittiläisen Wolseleyn hillittyihin tekosiipiin.Isä oli vain tokaissut,että amerikkalaiset olisivat voineet panna liikapellin johonkin parempaan tarkoitukseen,kuten läskisoosipannujen valmistukseen.

Isällä pulavuosien kasvattina oli syvä inho kaikkeen tuhlaukseen,vaikka oli pannut kerran v.1955 koko papinpalkkansa mittapukuun.

Pappilan katras oli töpännyt kuukauden kuorittuja jakkuperunoita  muikunsuolaveteen äidin maksellessa viikkokaupalla tilivelkaa Kallion lihakauppaan.

Pukeutumisessa isä oli yhtä keikarimainen kuin Chryslerin suunnittelijapomo Virgil Exner,josta irvailtiin,että tämä voisi solmia kaulaansakin kromatun kravatin.

1958 Hillman Minx
mainos

50-luvun automuodin kromipaljous ja yleinen liioittelu palveli hyvinvoinnin ja nousukauden mittarina. Autot mainoksissa taiteilijoiden pensseleistä tehtiin suuremmiksi kuin todellisuudessa.Luonnossa pienehkön Hillman Minxin sisällä Rootesin mainoksessa matkustajat ja kuljettaja naamat vekillä näyttivät myös pienemmiltä kuin luonnossa ikäänkuin istumassa ison amerikkalaisen Chevrolet Impalan sisällä.

Viimeisen isosiipisen jenkki -Desoton Jussi näki vuoden 1960 lokakuun Populär Mekanikin kannessa.

Se oli myös viimeinen valmistetu Desoto vuosimallia 1961.

Amerikkalaisilta automarkkinoilta olivat kilpailussa kadonneet monet orpomerkit huonoista fuusioista tai muuten näivettyneet kilpailukuoppiin.

Mm. Hudson ja Packard olivat pois pelistä ja Studebakerkin keikkui vaakalaudalla ainoastaan Larkin kompaktiauton avulla.

Populär Mekanikin kansikuvassa seisoivat uudet kompaktiautot eli amerikkalaiset pikkujenkit Chrysler Valiant,Studebaker Lark,Ford Falcon,Chevrolet Corvair sekä Rambler American.

Kaikista oli siivet typistetty pois,lukuunottamatta Valiantia,jonka vinoissa siiventyngissä kiiluivat punaiset Tunturi-mopedimaiset kissansilmät.

Täydellinen siipimallien sulkasato oli lähellä.

1960 Populär Mekanik 3
ja uusi Ford Falcon

1955 Pariisin muotia

NAISEN MALLI

Autojen lailla naismuotikin oli muuttumassa 60-luvun kynnyksellä minimalistiseen suuntaan..

50-luku oli naismuodissa radikaalinen.

V.1946 ranskalainen muotisuunnittelija Louis Reard esitteli kaksiosaisen bikinin uimapuvuksi.Bikiniä katsottiin niin sopimattomaksi,ettei ranskalainen sanakirjakaan hyväksynyt sanaa julkaistavaksi.

Vasta 60-luvulla konservatiiviset amerikkalaiset täysin hyväksyivät uima-asun vuosikymmenen puoliväliin mennessä.

1960-lukuinen
Mary Quant

Minimalismi oli saavuttanut kulminaatiopisteen,kun brittiläinen Mary Quant esitteli minihameensa.

40-50-luvut olivat uusien tekstiilien saapumista markkinoille.Nylon eli nailoni oltiin keksitty 30-luvulla..Nailonsukat olivat myös sota-ajan valuuttaa pimeässä vaihtokaupassa.

Sota viivytti polyesterin tuloa markkinoille,samoin kuin dacronin Amerikassa ja teryleenin Isossa Britanniassa.

Polyuretaanipohjainen ja ihoon kiinnittyvä lycra esiteltiin USAssa v.1946.

Naisten muodot päästettiin irti vasta 50-luvun muotiluomuksissa.

Rintaliivimarkkinoille esiteltiin suippoteraiset Triumph-liivit,joita supervetyperoksiidiblondit Marilyn Monroe, Jayne Mansfield ja Diana Dors näyttivät käyttävän laajakankaalla miesten viettelyssä.Myöhemmin laulutaiteilija Madonnakin 2000-luvulla esiintyi puoli-ilkosillaan samanlaisissa trattiliiveissä rokkilavoilla...

1950-luvun Hot Pants

Nykyaikaisten liivien keksijänä pidetään newyorkilaista Mary ’Polly’ Jacobsia,joka 19-vuotiaana sosieettinaisena v. 1913 palvelijattarensa avulla tikkasi yhteen kahdesta nenäliinasta ja vaaleanpunaisesta nauhasta ’brasserien’ eli rintojen kohottajan. Polly patentoi keksinnön selättömiksi liiveiksi vuonna 1914.

Hän värväsi kaksi ompelijatarta neulomaan näytekappaleet,johtavien liikkeiden torjuessa tarjouksen ,jolloin Polly myi oikeudet Warner Brothers Corset Companylle 15.000:lla dollarilla.

Warner käänsi sijoituksen 15 miljoonaksi dollariksi ,Pollyn eläessä täydellistä ja rikasta elämää paljon julkisuutta saaneena rintaliivien keksijänä.

1954 How to Marry a Millionaire

1961 Natsi Kleinbus Jacksonisssa
Tenneeseessä

60-luku muokkasi vallankumouksellisesti naisen muodot uusiin muotteihin protestiaaltojen mainingeissa. 

Amerikassa kuohui.

Amerikkalainen elämäntapa alkoi kuohumaan yli,nuorison alkaessa kapinoimaan kaikkia keski-ikäisten elämäntapoja vastaan.Kapinoinnin aiheita olivat mm. miesten dominointi naisia kohtaan ja valkoisten tyrannia mustia kohtaan .

Eräs amerikkalainen kotirouva kertoi turhautuneisuudestaan ja tyytymättömyydestään hyvinvoinnistaan: .

‘Rakastin miestäni ja lapsiani.Rakastin elämääni,mutta tunsin omituista tyhjyyttä sisimmissäni.

1960 Uusi perhe itä-Los Angelesissa

Tein jonkin muun ihmisen töitä enkä sitä,mitä itse halusin.

Olin Yhtiövaimo.

Kävin ostoksilla,että kotiin tullessani putosin polvilleni rääkistä ja niin muutkin kotirouvat tekivät,muutamaa komiteakokousta ja hyväntekeväisyyskampanjaa lukuunottamatta.

Olimme viimeisen muodin perässä ja alituisessa kotiremonttikuumeessa ja jatkoimme vain ostamista.’

Pappilassammekin elintason nousua alkoi näkyä.

Vanha 50-luvulla ostettu ‘putkihuuveri’ vaihtui ‘pallohuuveriin’.Äiti vatkasi murokakkutaikinaa uudella Boschin sähkövatkaimella ja pesi pesueen vaatteet ja lakanat Omo-pulverilla Hoover-pesukoneessa.Markkinoille oli tullut uusi italialainen pesukonemalli Zanussi seka Bolinder-jääkaappi.
Sähköliesinä kotitalouksissa oli suomalainen Strömberg.

Pappilan vanhassa puutalossa keitettin vielä vanhalla Leino-puuliedellä

vuoteen 1967 saakka,jolloin uusi seurakuntatalon asuinrakennus valmistui.

Hellatehdas sijaitsi pappilan lauta-aidan takana .

Jussi sananmukaisesti vietti lapsuutensa hellatehtaan varjossa,seuraamalla kadulla päivisin liesitehtaan kaakaonruskean ja mustalokasuojaisen Fordin Big Job-kuormurin lastaamista valkobakeliittikahvaisilla Leino-puuhelloilla.

Suomessa ei koskaan hylätty kokonaan puuliettä..

OMAA LOMAA

Euroopassa elintason noustessa ja palkallisten kesälomien myötä turismi alkoi lisääntyä ulkomaisiin kohteisiin.

V.1950 tanskalainen Elif Kröeger Tjäreborgin pikkukaupungista katsoi,ettei hänellä ollut varaa viedä vaimoaan lomamatkalle tarjoamalla järjestää matkan  joukolle paikallisia ihmisiä.Hän vei 70-päisen ryhmän paikallisesta koulusta Espanjaan.

V.1959 Tjäreborg esitteli lentomatkailun lomamatkailijoille.

V.1964 30.000 lomailijaa osti matkan 1000:teen matkakohteeseen.

V.1973 Tjäreborg oli Euroopan suurin matkatoimisto.

1956 Jussin Masa-setä Kar-Airin Convair-pilottina
Las Palmasiin

Suomestakin alettiin lentämään oikein porukalla Teneriffalle ja Las Palmasiin 60-luvulla.

Suomalaiset ‘Keihäsmatkat’ olivat  monelle jopa ivanaiheena uudelle juoppoturismille,koska suomalainen ei kestänyt kesälomiansa selvänä.

1962 Nordia

Lauttaliikenne Turusta ja Helsingistä Tukholmaan ja Norrtäljeen avasi uuden yhteyden matkailijoille avarampaan maailmaan upouusilla laivoilla, Silja Linen Skandialla ja Nordialla.

Ruotsista oli jo 50-luvulta tullut suomalaisten uusi kotimaa.Suomalaisella työvoimalla rakennettiin ruotsalaista hyvinvointia.

60-luvun peltojen paketointi sekä maaltapako tyhjensivät maaseudun,kaupunkien ja kauppaloitten alkaessa urbanisoitumaan lähiöyhteisöiksi.

1961 UKK ja Karjalainen Elviksen
kyydissä Blue Hawaiissa
Juhart

HAVAIJINPAITOJA JA CUBA LIBREÄ

Maailmassa pelätiin Neuvostoliiton ydinasevoiman ja asevarustelun kasvua jokaisen vuoden Vapunpäivän katselmuksissa Punaisella torilla. Suomalaiset poliitikot pitivät suunsa kiltisti kiinni asiasta noottikriisien uhassa.
V.1961 Suomen julkinen sana ja hallitus saivat näpeilleen Kremlistä neuvostohallituksen arvostamisesta,jolloin Presidentti Kekkonen ja pääministeri Karjalainen kutsuttiin Havaijilta sovittelemaan noottikriisiä Novosibirskiin Nikita Hrustshevin kanssa.

UKK:n havaijinpaidat vaihdettiin turkkeihin ja karvalakkeihin jäisessä vastaanotossa.

Fiktiokuva: Fidelin virka-auto Suomen
valtiovierailullaan
Juhart

V.1960 venäläiset ampuivat alas amerikkalaisen U-2-vakoilulentokoneen ja vangitsivat sen pilotin Gary Powersin vakoilijana.Yhdysvallat lähettivät Cape Canaveralin rannikolla sukellusveneestä vedenalaisen Polaris-ohjuksen.Asekilpavarustelu oli huipussaan.

Yhdysvaltojen nuori presidentti John Kennedy sai myös arvostelua CIA:n tukemasta ja epaonnistuneesta Sikojen -lahden maihinnouhusta Kuubassa.

Kuuban presidentti Fidel Castro jäi kiinni rysältä,amerikkalaisten vakoilukoneiden kuvattua ohjuslasteja venäläisten rahtilaivojen kansilla, päämääränä Havannan satama.Nikitan kengänhakkaus Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa puhujanpöntön kantta vasten vaimeni pääministerin mutinaan,jäätyään kiinni Kuuban asevarustelusta.

Presidentti Kennedy amerikkalaisten mielestä pelasti Yhdysvallat Neuvostoliiton ydinkärkiohjushyokkäyksestä..

1959 Cuba Libre

Jussi näki vuonna 2008 BBC:n 4-kanavalla mustavalkoisen kuubalaisen ja neuvostoliittolaisen Mosfilmin tekemän elokuvan vuoden 1959 vallankumouksesta.
Filmi ‘Cuba yo tiamo’ eli ‘Kuuba rakastan sinua’ oli Kuuban valtion sekä Mosfilmin yhteistyötä.

Elokuva kuvasi diktaattori Batistan korruptiohallitusta sekä sokeriruokoplantaasityöläisten orjamaista kohtelua.
Filmi alkoi erään sokeriruokoplantaasiomistajan työväkensä irtisanomisella.

Kuubalainen Don hääti koko työvoiman perheineen plantaasiltaan,kertomalla myyneensä sen amerikkalaiselle United Fruit-yhtiölle.

Kostoksi eräs työntekijä poltti koko plantaasin.

Filmi kuvasi myos yhtä köyhää mulattityttöä myymässä ruumistaan amerikkalaiselle keinottelijalle.Tytön poikaystävä kuului Fidel Castron kapinallisiin.

Jussia kiinnostivat lisäksi ‘Coche americano cubanat’ eli kuubalaiset jenkkiautot, jotka vielä tänä päivänäkin rullaavat paikattuina ja neuvostoliittolaisten Lada- moottoreiden tai agraaridieseleiden avulla Havannan takseina keltaisin particular-rekisterikilvin.Particular-kilpi vastaa taksikylttiä.

Cuban Pedestrian Cab
Juhart

1963 JFK in Dallas

Marraskuun 22. päivän iltana 1963 Jussi siskoineen oltiin kutsuttu Aune-tädin yksiöön syntymäpäiväkahveille.Täti oli isän ainoa sisko.

Hän palveli Osuuskaupan itäkaupungin myymälänhoitajana,asumalla kaupan yläpuolisessa pienessä alkoviyksiössä.

Tädillä oli myös televisio,jollaista pappilaan ei oltu vielä hankittu lasten kinumisenkaan uhalla.

Istuessaan sohvalla räämikakku- ja piparivati yhdessä kädessä ja ohutreunainen posliinikahvikuppi toisessa Jussi yritti seurata uutisia kuvaruudusta,siskojen rupatellessa äänekkäästi tädin kanssa,kun uutisissa kuulutettiin presidentti Kennedyn murhasta Dallasissa,Teksasissa.

Yksiön puheensorina katkesi ja tädin kaksoisleukakin loksahti ammoilleen Kalevala-rintarossin päälle,kun ruudussa näytettiin presidentin avo-Lincoln Continentalin hidastettuna "slo-mo"ssa liikkuvan eteenpäin ja Jaqueline Kennedyn kumartuessa presidenttiä kohden samalla,kun CIA:n turvamies oli kiipeämässä auton takapuskurilta presidenttiä kohti.

1963
Salora Finlandia

Kuvaushetkellä televisio keksintönä oli vasta 25-vuotta vanha.

Ihmiset jokaisessa maailman kolkassa olivat samalla tavalla tyrmistyneitä presidentin kuolemasta.
Miljoonat surivat.

Samalla todettiin silminnäkijöinä kuvaputkien edessä uusi historiallinen tapahtuma,jonka katsojat jakoivat keskenään.

Se oli television erikoisuutta.
Emme lukeneet siitä sanomalehdistä,vaan näimme sen omin silmin.

Presidentti Kennedysta tehtiin maailman uusi marttyyri.
Martin Luther Kingin salamurha lisäksi nosti Kingin Amerikan mustien symbooliseksi marttyyriksi,Alabaman Birminghamin kaupungin rotumellakoiden ponkaisemana.

Televisiosta 60-luvulla tuli poliittinen puhujakoroke ja opettajan kateederi.

1959 Nikita Amerikassa
 maissintähkä kädessä

Kuubassa,Egyptissä sekä Itä-Euroopassa se kantoi puoluejohtajien puheet, ennätyselonkorjuutilastot sekä teolliset saavutukset jokaiseen tupaan.

Eräs prahalainen naispuolinen uutisreportteri kertoikin television lisänneen valtion kontrollia sekä sensuuria.

Eräs sisäministeriön mies jokaisen uuden uutisen käsikirjoituksessa kävi läpi tekstin ennen kuin se pantiin eetteriin.Jos uutinen läpäisi sensuurin,hän leimasi sen luettavaksi kameran edessä.
Ilman leimaa emme voineet lähettää mitään.

Pappilaan ostettiin vihdoin iso kaappimallinen ja liukuovinen Salora Finlandia-tiikkikaappitelevisio vuonna 1964. Äidille ei kuitenkaan  televisio muitten perheenemäntien tavalla palvellut huushollin alttarina,minkä päälle pitäisi levittää pitsiliina ja muutama hääkuva.

Televisio sai kyllä viikottaisessa siivouksessa ja pölynpyyhkimisessä uuden Pledge-vahakerroksen.

Televisio tuli pappilaankin jäädäkseen.

1964 "Pelti" Honda 305 CC

KAPINAN AIKAA

60-luvulla papinperhe pysyi tovin yhtenäisenä perheenä,lasten vielä opiskellessa lyseossa sekä yhteiskoulussa.Vanhin siskoista vuonna 1963 lopetti keskikoulun päätymällä Helsinkiin Aarne Wihurin pojan lastenlikaksi.Sisko haettiin Wihurin mustalla Tshaikalla pappilan paraatiportin edestä  komealla kyydillä kuin valtiovieras.

Auton mohairisella takapenkillä istui Raakel Wihuri.

Jussi pääsi lukioon v.1963 toisen vanhemman siskon käydessä pappilan naapurin lyseota .
Pikkusiskot kävivät vielä alakoulua..

Vuonna 1958 vanhin sisko oli 15-vuotias.

Silloin katsottiin nuorison pukeutumista ja käyttäytymistä kapinalliseksi.

1953 Renegades brittibändi

Pojat olivat nahkatakkisia pärinäpoikia ja tytöt pärinäsussuja.Brittiläiset Pässit (BSA),AJS;sat,Arielit ja Trumpat (Triumph) sekä halvemmat tsekki-Jawat olivat nuorison suosikkipyöriä.

Toinen poikaryhmä jengiytyi lättähatuiksi ylisuurissa irtotakeissa,pilliteryleeneissä sekä mokkaläskäreissä.
Tytöt taas pillifarkkuihin ja väärinpäin selästä napitettuihin villatakkeihin.

Muodissa kapinointiin vanhempien asenteita ja tapoja vastaan.

Alettiin puhua sukupolvien välisestä kuilusta,nuorison valitellessa,etteivät vanhemmat ymmärrä.

Kyse ei ollut aina kapinoimisesta,mikä sanonta sai alkunsa James Deanin Nuori kapinallinen-elokuvasta,vaan nuorison tyypillisestä halusta kuunnella viimeisiä hittejä,tanssia,kuten viimeisintä jiveä ja sheikkiä,ostaa viimeisen muodin mukaisia kenkiä ja kammata lettinsä viimeisen hiusmallin mukaiseksi.

Dean ja Porsche Spyder

60-luku loi aivan uuden muotiaallon.

Liverpoolista eräs kitarabändi,joka soitti jopa Hampurissa Quarryman-nimisenä v.1963 Beatleseinä löi suosikkilistoille Twist and shout-sinkun.

Musiikki oli muuttunut desibeleissä aivan toisenlaiseksi kuin traditionaalinen rock n’ roll,joita Elvis,Chuck Berry,Jerry Lee Lewis ja Tommy Steele esittivät .

Konservatiivisempi nuoriso kuunteli pehmeäkurkkuista Ricky Nelsonia,Paul Ankaa  ja Pat Boonia.

Beatleseitä seurasi myös moppapäähiusmuoti.Mitä pitemmäksi Beatlesien tukat kasvoivat,jokaisella piti olla samanlainen letti kuin esikuvillaan.

Suomessa uutta nuorisomusiikkia kutsuttiin rautakitaralankamusiikiksi.

Lontoon Regent Streetiltä poikkeavasta kapeasta Carnaby Streetistä tuli Euroopan ja koko länsimaisen nuorisokulttuurin mekka.

Jussi muistaa,miten v.1966 hänen poikavuosien leikkikaveri,naapurin pöksytehtaan omistajan nuorin poika Hessu oli käynyt Lontoon Carnaby Streetillä.

Hän oli saapunut yhtenä lauantaina paikalliseen huvipaikkaan,Kivahalliin uudessa leveäkauluksellisessa silkkikuitupaidassa ja kuviollisessa kaulahuivissa vaaleanpunaiset Lennonrillit nokallaan.
Kaverit ihastelivat ja huokailivat Hessun muotikuteita...että ihan Carnaby Streetiltä!
Hessu ja Jukka,housutehtailijan poikina pukeutuivat hyvin ja muodinmukaisesti,vanhempi Jukka kyllä vanhoillisemmin.

Tanssisalin irvileuat tavallisesti vinoilivat pöksytehtaan pojille,että ‘kovat kaulassa ja kovat housuissa’.

Mary Quantin butiikeista lähti maailmalle v.1965 minihameet,joita monet irvailivat kuraläppähameiksi. Minikuumeesta muotoutui maksimuoti aivan kuin BMC:n Langleyn tehtailta Austin ja Morris Minit kasvoivat 1100-malleiksi ja lopulta maakravuksi kutsuttuun isoon 1800-malliin sekä Suomessakin suosittuun Maxiin…

1969 Austin "Maakrapu" 1800

‘Osta Maxi,autoja kaksi!’.BMC:n mainoskin huusi.

Suuri osa naisista silti jatkoi pukeutumista 50-luvun vaatteisiin,kuten villatakkeihin ja vekkihameisiin.

Biitnikit muotiradikaaleina kutoivat ylisuuria villajumppereita ja lainailivat vanhempiensa baskereita kapinamielessä.Baskerit sopivat paremmin Pariisin kahviloihin kuin pikkukaupunkien pääkaduille.

Naisten hiusmallit alkoivat muistuttamaan animaatioelokuvan rva Simpsonin pompaduureja,joita lakattiin ja kohotettiin pystyyn tupertamalla.Hiusmuotia varten oltiin keksitty oikeat tupeerauskammatkin..

Nuoriso pisti suurimman osan tileistään muotiin.Sosiaalinen elämä oli halpaa,kuten istuminen kahvibaareissa.

18-vuoden ikä oli monelle nuorelle haamuraja,jolloin sai hankkia viinakortin ja päästä ravintolan portierin ohi sisään.

Huvitkin kallistuivat,vaikkei kukaan tehnyt vararikkoa juhlimisesta.

Äänilevyihin satsattiin paljon  ja myös elokuviin.

Filmi-,musiikki- ja televisioalat  kasvoivat pelkästään suuntaamalla nuorisomarkkinoihin.

1968 Pink Floyd Hyde Parkissa

Nuorison hakiessa vaihtoehtoelämäntapoja,hippiliike oli noussut Kaliforniassa 60-luvun alussa kaiken kulutustalouden vastakulttuurina.

Vapaa seksi,kommuunielämä,helmet,ketjut,hapsulliset mokkatakit ja pasifismimerkit olivat kuluttajayhteiskunnan antiteemoja.

Hetken perästä hippiaksessoreja  ja- vaatteita myytiin muotiartikkeleina kaupoissa.

‘Koko maaäidin katalogi’-kirja,mikä opetti lukijoita hortokulttuuriin ja itseriittoiseen elämään,myi miljoonia sidoksia,tekemällä hippikirjoittajan miljonääriksi.

50-luvun vanhemmat olivat 60-luvun kymmenen vuotta kokeneimpia ja viisaampia vanhempia.

Heidän 40-luvulla alulle panemat suuret ikäluokkansa 60-luvun puolessa välissä astuivat korkeakouluihin ja yliopistoihin.

Uusien opiskelijoiden valveutuneisuus politiikasta ja vallanpitäjistä yllätti vanhemman kansan.

Ranskassa v.1962 hallituksen yritys tukahduttaa Algerian kansallismielisten kapinaa sai opiskelijat liikkeelle.
Pariisissa mellakointiin.

Yhdysvalloisa mellakoitiin Vietnamin sotaa vastaan.
Presidentti Lyndon B.Johnson  teki täyskäännöksen Jack Kennedyn politiikalle amerikkalaisten joukkojen vähentämisessä Vietnamissa.

LBJ lisäsi joukkoja.

Yhdysvalloissa aseistakieltäjien määrä nousi.
V.1965 amerikkalaisten joukkojen määrä Vietnamissa nousi 120.000:teen.
Keskimääräinen asevelvollisen ikä oli 19 vuotta.

Bob Dylan

San Fransiscossa 30.000 opiskelijaa kerääntyi vastustamaan Vietnamin sotaa  Berkeley-yliopiston kampuksella,missä rokkibändit soittivat,karismaattiset puhujat puhuivat ja palopuheisiin uskottiin.

New Yorkin Greenwich Villagessä moppatukkainen nasaalilaulaja lumosi kuuntelijoita kitaralla ja huuliharpulla.
Uutta kykyä kutsuttiin Bob Dylaniksi.

V.1962 nuorison suosikkifilminä ja Oscarin saajana oli uudelleen muokattu Romeo ja Julia-musikaalifilmi West Side Story.

Marilyn Monroe kuoli samana vuonna lääkkeitten yliannostuksesta.

Vielä tänä päivänä spekuloidaan Norma Jeanin kuolemaa CIA:n ja Kennedyinen orkesteroimana.

Marilynin pelättiin ‘siskoilevan’ kommunistipiirien kanssa.
Toisena syynä olivat pikasuhteet Camelotin eli JFK:n ja Bob Kennedyn kanssa.

Lawrence of Arabia

Jussi näki v.1962 Peter O’Toolen Arabian Lawrencena Bio-Salon laajakankaalla.
Lawrence filmin alussa ajoi Brough Superior-pyöränsa ojaan, kuollen onnettomuudessa.

Saudi Arabian Jeddahin rataakin Hejazin laaksossa näkyi vilaus filmillä."Al Laurens" ja kruununprinssi Faisal kameliratsuväen kanssa tuhosivat Medinaan johtavan Ottomaani-imperiumin radan junineen.

20 vuotta myöhemmin Jussi ajoi päivisin Yanbusta Jeddahiin suomalaisarabialaisen firmansa Toyota Cressidalla,näkemällä vilauksia arosantaan uponneista Palestine Railroadin kiskonpätkistä...

ARMEIJAA JA VASTARINTALIIKETTÄ

Pappilan Jussi v.1966 syksyllä meni kutsuntoihin kaupungin Viestin urheilutalolle.
Armeijaan menoa ei kukaan vastustanut eikä kysellyt.

Se oli isältä pojalle veressä ja verellä siiretty etuoikeus ja velvollisuus.

Sotilasvala merkitsi automaattista palvelukseen astumista potentiaalisen vihollisen uhatessa isänmaata.

Kukaan ei uskaltanut puhua ääneen Venäjästä potentiaalisena vihollisena  ja jota mielissä ja ajatuksissa ollaan ajoista immoriam pidetty perivihollisena.

Suomalaisissa opiskelijapiireissä 60-luvun loppupuolella syntyi sodan vastustusaalto itseään intellektuellisimmiksi katsoneiden vasemmisto-opiskelijoiden piirissä.Moni rikkaitten ja vauraiden vanhempien perheiden jälkeläinen kulki yliopistoilla puolihippikuteissa ,tytöt berioshkahuiveissa ja pitkissä maatuskahameissa,pojat vakosamettijakuissa ja jameksissa Hotshiminh-napit takinliepeissä tai Bonnie Parker-baskereissa Maon punainen kirja povitaskussa tai käsiveskassa.

1967 Bonnie and Clyde

Eräs Jussin lukiokaveri,keskiluokkaan kuuluvan asemakirjurin poika varusmiespalvelunsa jälkeen liittyi vasemmisto-opiskelijoihin,saarnaamalla itäoppia kuppiloiden karvalakkipuolilla.Hän jätti  yliopisto-opiskelut kertalyönnillä,saatuaan hyvän tyopaikan eräässä asvaltointifirmassa,missä tarjottiin kesäisin rajuja tuloja katujen ja teiden päällystämisessä.

Hän nousi firmassa päällikkötasolle,pistämällä rehvakkaasti työläiskamuilleen olutkierroksia kaupungin juottopaikoissa.

Pappilan Jussin pihakaveri pastori Luikun poika,jonka silmäkulman Jussi aukaisi suksenporkkaalla 50-luvulla siitä,kun pastorinpoika haukkui kappalaisenpoikaa faskistipaskan pojaksi,meni lukemaan vasenkätistä lääketiedettä Turun yliopistoon.

Jussi tapasi tämän vasemmistoradikaalin monasti Moselin merimieskapakan punaruutuliinapöydissä julistamassa vasenkätistä ideologiaa punapartaisena palopuhujana.

Myöhemmin lääkärinä partaniekka ilmeisesti istui erään aluesairaalan pääkirurgina,ajamalla omaa mersuaan omaan sairaalan parkkiruutuun.

Niin ne aatteet muuttuivat vaurauden myötä!

Itko ja vääprlin Mosse

Vuoden 1967 lokakuussa Jussi astui armeijaan valkolakin saaneena Hangon rannikkopatteriston Örön linnakesaarelle.

Jussi sai valkolakin tilalle punaiset kauluslaatat ja punaiset raidat pussihousuihin.

Yhteiskoulun rehtorin poika vuotta ennen jehovalaisena meni linnaan aseistakieltäjänä saamalla siniraitaisen vanginpuvun..

Aseistakieltäytyjiä katsottiin silloin yleisesti kieroon.

Punalipun alla pariisilaiset opiskelijat mellakoivat v.1968 toukokuussa Pariisin latinalaisessa korttelissa.Sorbonnen yliopisto oltiin suljettu ja useita opiskelijoita pidätettiin.Opiskelijat käänsivät autoja nurin,tekemällä niistä barrikaadeja kaduille.Renaultin Billancourtin tehtaan porteilla opiskelijat pitivät palopuheita,heittämällä poliiseja vastaan Molotovin cocktaileja punalipun alla.

Ranskan mellakkapoliisi CRS,Compagnies Republicaines de Securitee tukahdutti mellakan kyynelkaasulla.Yhdessä viikossa 367 opiskelijaa haavoittui.

Vuoden 1967 lokakuussa pappilan Jussi oli alokaskoulutuksessa,TST-harjoituksissa ja sulkeisissa Örön saarella.

Samaan aikaan Prahassa keskuskomitean kokouksessa Alexander Dubcek, Tsekkoslovakian kommunistipuolueen keskuskomitean jäsen oli keräämässä tukea puolueelta ja talousuudistajilta sekä slovakialaisilta kansallismielisiltä Antonin Novotnya vastaan.

Novotny joutui astumaan virastaan alas tammikuun 5.päivä 1968 ja Dubcek astui virkaan keskuskomitean sihteeriksi.

Samaan aikaan eräs aliupseerioppilas toipilaana astui Suomenlinnan kaijalle odottamaan H-yhdysveneen saapumista Isosaareen,missä sijaitsi Rannikkotykistön reservialiupseerikoulu.

Jussi oli silloin ns. valan suorittanut murikka ja aliupseerioppilas,jonka manttelin hihassa kiilsi harmaahko ’kusiraita’,aliupseerioppilasmerkki.

Gaz 69

Hän oli viettänyt kaksi viikkoa Suomenlinnan Tilkassa aasialaisflunssassa.

Joulukuussa hän oli saanut tartunnan Isosaaressa.

Pimeässä ja kovassa talvipakkasessa hän joutui paksun jään takia saaren rannasta kävelemaan lähes 40-asteen kuumessa laivaväylälle odottamaan yhteysvenettä Santahaminaan.

Seuraavana paivänä yövyttyään Santahaminan kasarmilla korkeassa kuumeessa,eräs kapikersantti tykkimiehen kanssa heitti hänet jäykkäjousisen ja jääkylmän venäläisen Gaz-maastoauton takaosassa Helsingin kauppatorille ja Suomenlinnan lauttarantaan..

Suomenlinnan lautta

JUSSI JA ALEXANDER

1968 Viimeinen Skoda
 MB1000
uunista ulos
Juhart

Prahassa vuoden 1968 alussa Alexander Dubcek antoi lehdistölle suuremman sananvapauden ja Stalinin aikaiset poliitisten vainojen uhrit vapautettiin.

Huhtikuun 9. päivä uudistusohjelma ‘Tsekkoslovakian tie sosialismiin’ laadittiin talousuudistuksiksi ja poliittisen elämän demokratisoimiseksi.

Tsekkoslovakian poliittinen suunta alkoi huolestuttamaan Kremliä.

Heinäkuun 29. päivästä elokuun 29.päivään molempien maiden johtajat kokoontuivat slovakialaisessa Ciernan kaupungissa.
Dubcek ei antanut periksi Kremlille…vain pienin myönnytyksin.

Varsovan liiton ja Neuvostoliiton joukot astuivat maahan elokuun 20-21 päivän yönä.

Presidiumin jäsenet pidätettiin ja lähetettiin Moskovaan,missä kidutuksen uhalla väännettiin myönnytykset ulos.

Prahaan palattuaan Dubcek piti tunteellisen puheen maanmiehilleen,pyytämällä yhteistyötä uudistusten supistamisessa.

Heinäkuussa 1968 Jussilta ja Russarön linnakkeeen ryhmänjohtajilta sekä muilta varusmiehilta pantiin lomat kieltoon toistaiseksi Tsekkoslovakian kriisin takia.

Whiskey sukellusvene

Itämerellä oltiin nahty venälaisiä Whiskey-luokan sukellusveneitä.Myöhemmin niitä nähtiin Suomen aluevesirajan sisällä.Suomen laivaston kaksi uutta tykkivenettä Karjala ja Uusimaa leikkivät kissaa ja hiirtä venäläisten sukellusveneiden kanssa  ulkosaariston vesillä.

Vanhalla Viipurin lohkolla olivat turistit nähneet venäläistä sotakalustoa ajavan Suomen rajaa kohti.

Neuvostoliitossa pelättiin suomalaisten sympatioita Dubcekia kohtaan.

Lomakiellon päätyttyä elokuun alussa Russarön linnakkeen torjuntapatteri pantiin Kala-lautalle pikku-Vanajoiden ja  45-millisten venäläisten Molotov-kenttätykkien kanssa suuntana Kemiön saaren Västlaxin kylä.

Armeija piti ikäluokalle siviiliin lähdön kunniaksi loppusodan.

Koko loppusotamanööveri oli erikoista sekoilua Kemiönsaaren metsissä keltaisten ja sinisten joukkojen keinotappaessa toisiaan paukkupateilla.Venäläisvalmisteiset amfibiotankit ja mammuttimaiset Zis-kuorma-autot jyristivät Kemiön santateillä.
Jussin Molotov-piiskatykillä ammuttiin venäläivalmisteisia tankkeja rättipaukuilla "tekorikki" ja miehistöjä "tekokuolleiksi".

Samaan aikaan venäläiset tankit ajoivat Prahaan.

1973 Turuntien uusi KOP

Jussi ja muut ryhmänjohtajat kotiutettiin elokuun lopussa lyhennetystä 10 kk:n palveluksesta.

Jussi painui KOPin pankkitalon raksalle töihin mittamiehen apulaiseksi luppovuodeksi ennen opintoja.
Pankkitontti saatiin siirtymään metrin verran hammaslääkäri Eklund-Äyhön tontin puolelle pienessä mittavirheessä.
Jussi huonolla matikkapäällä ei pärjännyt edes tykkipatterin suuntimossa,mutta pankkitalon mittamies puolestaan oli tehnyt ammattikoulun laskupäällään oman mittavirheensä.

V.1969 Jussi astui Turun Nummenpakan Opettajakorkeakoulun ovesta sisään varovaisin odotuksin.

V.1969 huhtikuussa Dubcek alennettiin ensimmäisestä puoluesihteeristä liittokokouksen sihteeriksi.

V.1970 hänet nimitettiin Turkin lähettilääksi ja myöhemmin potkut saaneena puolueesta lähetettiin Bratislavaan metsätarkastajaksi.

Samana vuonna Jussi korkeakoulun oikein rehtorin kädestä ohjattiin opinahjon ovesta ulos Nummenbakalle,molempien osapuolten ollessa tyytyväisiä päätökseen.

Jussista ei tullut kansankynttilää eli spriilamppua,aloittamalla oppimaan markkinoinnin alkeita kotikaupunkinsa kauppaoppilaitoksen yo-linjalla..

Ja niin siirryttiin 70-lukuun ruutu-upslaakihousuissa ja pulisongeissa.

Jussin äitikin oli leukaillut kuuluisasta pulisonkiposkisesta kruunarista Tom Jonesista,että laulumiehellä taitaa olla pulisongit pilinsäkin poskilla.

 

                                                    1968 Delilah.Tom Jones

Teiniaikuisista seksin kautta kotirouviksi.Kadonnut sukupolvi.

1958 Inttiin meno

TEINIAIKUISET JA AVIOLIITTO  

Mutta vanhempien teinien tilanne oli suurempana kysymyksenä.

18-vuotiaiden poikien asevelvollisuuskunto toi uuden yllätyksen,jolloin todettiin kutsunnoissa,että  syyniläiset kärsivät huonosta fysiikasta ja koulutuksesta,itseluottamuksen sekä vastuuntunnon puutteesta .

Armeijaa on aina katsotu nuorison miehistämisen kulmakivena.

Tytöille ei ollut vastaavanlaista valmennusta naisiksi institutionaalisesti.

Teinityttöjen ensimmäisenä päämääranä oli naimisiin meno.

Tyttöjä oltiin jo lapsesta kasvatettu äidin rooliin.

Avioliitto palveli pyhänä normina sekä yleisenä tavoitteena.

Alle kolmekymppisten naisten avioliittomäärä oli suuri 50-luvun alussa.

Vähintäin neljäsosa kaikista kansankerroksista tapasi tanssiparketeilla.

Tanssilavat -ja salit olivat yleisimpiä  partnerien hakupaikkoja.

Kellohameiset,nailonsääriset ja punahuuliset seinänvierustaruusut istuivat näytöllä salituoleilla,poikien seisoessa syynäämässä haettavia lattian keskellä mustissa pillipunttisissa rippipuvuissa ja tonycurtismaisissa suaveleteissä,jotka olivat takaa kammattu sokerivedellä ankanpyrstölle ja Bill Haley-kiehkuralle otsalle.

Koko illan parketilla haettiin ristiin,vaihdettiin silmäyksiä,joskus parien käydessä  juomassa jaffat buffetin puolella tai tanssilavan puuseen takana kutemassa tai povitaskupaukuilla.

Flirttailu pysyi varovaisen varmuuden rajoilla Venus- tai Amirossi-kondomipakkaus litattuna pojan perstaskulompsassa ..

Monelle pojalle kondomipakkaus oli enemmän kerskaväline kuin ehkäisymuoto..

Tämä oli alkua yleismaailmalliselle parittelusoinnille.

Velvollisuudentunteiselle teinitytölle poikakaverin saaminen,vakiintuminen ja myöhemmin naimisiin meno sosiaalisena liittona olivat ensiaskeleita,jotka päätyivät alttarille vähän yli kaksikymppisenä.

Monet päätyivät naimisiin vielä aikaisemmmin tytön tullessa raskaaksi.

Suurelle osalle nuorista aviovaimoista 50-luvulla perhe-elämä oli pyhitetty sunnuntain toivottuihin levyihin,aviosiippojen palvellessa varusmiehinä.Yleisradion kuuluttaja luki nuoren vaimon terveiset rakkaalleen toivomansa levyn myötä  jossain Itämeren rannikopatteriluodolle .…useasti myös Kyprokselle ja Suezille,missä mies palveli sinibarettina YK-joukoissa puolustamassa suomalaista demokratiaa..

Näin radion kautta yhdistettiin vaimoja ja lapsia kotona sekä kaukana kotipiiristä palvelevia aviomiehiä.

Sunnuntait olivat perusharsona 50-luvun avioelämän siteelle.

Koti täyttyi radiosta kuuluvista lämpimistä terveisistä,Karjalan paistin ja uusien perunoiden aromeista,jotka stimuloivat kansan sydäntä riipaisevia tunteita sekä ruoansulatusta .

Politiikot yhdistivät kansan moraalista ja sosiaalista henkeä perheyhteisön moraalisen ja sosiaalisen hengen kanssa puolueellisina kävelykeppeinä.

Lapsia katsottiin tulevaisuuden kulmakivinä melkein lahkolaisessa utopiauskossa enemmän kuin muita ikäluokkia.

Lapsiin uskottiin hyvinvointivaltion kehittyminen.

Hyvinvointivaltio ei pystynyt tekemaan sitä yksin ja uskottiin,etta perhe tarjosi korvaamattoman kehyksen lapsen omalle kehitykselle.

Kotiliesi 6 1960

Avainkanavina lapsiasialle olivat naistenlehdet.

Naistenlehtien lukumäära nousi 50-luvulla huippuunsa konservatiivisen Kotilieden,,Eevan,Hopeapeilin,Me naisten sekä Terveyden ja kauneuden jne. myötä.

SOK ja OTK tarjosivat omia ilmaislehtiään kotirouvajäsenilleen.

Kaikki lehdet kirjoittivat yhteen ääneen perheasiasta.

Avioliitto oli keskeisenä puheenaiheena 50-luvun kysymysareenalla.

Avioerot ,joita katsottiin kulmien alta,olivat harvinaisia.

Papisto ei vihkinyt eronneita..

Eronneet julkishenkilöt olivat julkisen irvailun kohteina.

Kirkko edusti moraalista auktoriteettia eroasiassa.

Kaukana Isossa Britanniassa,missä prinsessa Margaret v. 1955 halusi naida eronneen miehen lentokapteeni Peter Townsendin, kirkko pani hanttiin.

Aivan kuin kuningas Edward VII:n kohdalla v.1936,jolloin tämä astui alas valtaistuimelta pystyäkseen naimaan kaksi kertaa eronneen amerikkalaisrouvan Wallis Simpsonin.

Kirkko ja parlamentti nojasivat kuninkaallisten naimakieltopykälään eronneiden suhteen.

Asenteet olivat kuitenkin pehmenemässä avioreoasioissa.

Henry VIII:n eroista kukaan ei puhunut ääneen.

Barbietytöt

Kukaan ei kyllä ajatellut erotapauksissa keskustelevansa asiasta lasten kanssa.

Nämä yleensä päätyivät asumaan kahteen eri huusholliiin.

Lapset saivat pitää kivut mahoissaan ,tuskin uskaltamalla avata suutaan paineistaan.

Avioliiton ulkopuolisista suhteista tiedettiin ja susiparejakin tunnettiin.

Todellisten tilastojen puute hairahtamisista ei estänyt erästä tuomaria sanomasta,että olemme päätyneet ikävä kyllä siihen pisteeseen,missä aviorikosta ja uskottomuutta katsotaan vain yhden pienen intiimin hetken tulokseksi.

Yleensä avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet enemmistö tuomitsi.

Sympatioita syntyi silti sitä aviosiippaa kohtaan,joka oli uhrina liiton rikkojalle.

Eräs aviorikoksen uhri,30-vuotias nainen kertoi keskustelleensa asiasta miehensä kanssa, jäämallä rauhallisesti odottamaan ,miten kaikki asiat mallaisivat yhteen.

Hän yhtenä vaihtoehtonaan toivoi miehensä ulkosuhteen näityvän normaaliin kuolemaan,aviosiipan palatessa häntä koipien välissä kotiin.

Odotusaikana hän kavi ostamassa itselleen uudet vaatteet ,meni kampaamoon hankkimaan uuden permanentin ja muuttumalla viehättavän näköiseksi kotirouvaksi.

BB 1957

Papisto ei voinut ottaa samanlaisia asenteita kevyesti,että avioituneet sallivat aviorikoksia ja syrjähyppyjä pyhässä allianssissa,missä kärsivä osapuoli ei näytä välittavän tippaakaan.

Brigitte Bardot  eli BB ensimmäisessä ulkomaisessa,englantilaisessa  vuonna 1955 kuvatussa filmissään Tohtori merellä sai päänäyttelijan Dick Bogardin ihastumaan ranskalaiseen seksipommiin.

Bogard ihailijalehdessä kertoi Bardotin näyttäneen,että seksi on taidetta,missä muut näyttelijättaret olivat pelkkää farssia.

Brigitte uhkui lämpöä ja täysin normaalia seksiä.

Bogard pelkäsi silti,että Bardotin seksualisuus möisi vain brittiteattereissa.

Amerikassa Brigittestä tuli seksisymbooli.

Bogardella itse oli englantilaisena Tauno Palona erikoista vetovoimaa naisiin,verrattuna ajan sankareihin Jack Hawkinsiin, Norman Wisdomiin ja Kenneth Moreen.

Norman Wisdom oli pienikokoinen koomikko ja Kenneth More tuli kuuluisaksi osastaan  II maailmansodan jalattomana lentokapteeniurho-Baderina.

More näytti Jussin isältä lainekutreiltaan ja kasvoiltaan sekä lyhytvartisena.

Taina Elg 1957 ja 2007

Morella oli vuoden 1959 Hitchcockin toisintafilmissa 39 askelta suomalainen Taina Elg vastanäyttelijättarenään.

Brittinäyttelijöistä koomikko Benny Hill vetosi eniten paikallisiin seksiasenteisiin 50-luvulta eteenpäin 70-luvulle puoli-irstailla sketseillään.

Hillin mieskuvat olivat naisten perien ja tuttien tiirailijoita,jotka juoksivat pakoon mutkatonta tietä,kun eteen tuli mahdollisuus päästä naisen lähelle intiimisemmin..

Ajan tyypillisenä piirteenä oli kaikenlainen kauhistelu.

Amerikkalaisen filmin Pal Joeyn v. 1954 musikaaliversiosta Lontoossa naiskatsojat kauhistelivat tanssityttöjen puolipukeutuneisuutta.

Aidossa v. 1953 tehdyssä elokuvassa Frank Sinatra löi itsensä takaisin filmitaivaalle pitkähkön laskukauden ja Ava Gardnerin avioeron jalkeen.

Revyytytöt esiintyivät siinä vähäkuteisina,saamatta aikaan amerikkalaisissa katsojissa sen suurempaa hälyä.

Puritaanisuudesta ja tekopyhyydestä naiskatsojat inhoilivat Pal Joeyn teatteriversiota.

Amerikkalaisen seksologi Alfred Kinseyn raportti samoin ällötti naisia naistutkimuksessaan vuonna 1953.

Kaksinaismoraali myös kukki valloillaan.

BBC:n  pääjohtaja memossaan tuottajille kirjoitti varoituksenaan,ettei televisioidussa baletissa miestanssijoiden valkoiset tiukat trikoot kauhistuttaisi liikaa naiskatsojia.

Seksistä,joka oli tykkänään poissa yleisistä keskusteluista, ei koskaan mainittu.

Naistenlehdet ohittivat asian käsittelyn aina ‘tärkeänä avioliiton osana’,’fyysisenä rakkautena’ ja jopa ‘intiiminä rakasteluna’.

Romanssikirjoissa intohimo hyväksyttiin,seksiä ja lähentelyä ei.

Fiktioissa,filmeissä ja näytelmissä oltiin systemaattisesti kierteleviä seksistä sensuurin ja ja syytteiden uhassa 50-luvun puolivälissä,jos jokin hiukankin haiskahti rivolta.

Eräs postikorttitaiteilija,joka maalasi ranta-aiheita sai syytteen irstaudesta,maalattuaan rannalla tököttävän ylisuuren pystysuoran kivipaaden.

Marlon and Britches in Waterfront 

Täysi seksuaalinen tietämättömyys pohjautui eläviin muisteluihin naisten ja saman ikäpolven kokeiluihin ja virheisiin,jotka päätyivät avioliittoon tai aborttiin.

Ehkäisykeinoista ei tiedetty eikä puhuttu julkisesti.

Pojat kähmiskelivät pimeissä makuukamareissa .

Sukupuolioppi-ja valistus ei ollut oppiaineena kouluissa.

Koulupoikien piti saada elämän tosiasiat kokoon likaisista vitseistä ja yleisten vessojen ovien sekä seinien seksuaalisista kaavapiirustuksista.

Joskus joku kaveri saattoi näyttää pehkautunatta mustavalkokuvaa jalkojaan levittavästä mimmistä lompakostaan halkopinon takana.

Biologian opettajan selvitys ihmisen kehon lisääntymissysteemistä sai monen oppilaan enemmän ymmälle kuin ennen oppitunnin alkua.

Opettajan taululle liidulla piirtämallä putkikaavalla piti olla jokin yhteys oppilaiden kehoihin?

Huhuiltiin,etta seksin piti olla hauskaa.

Mutta biologian opettajan kuvaus seksileikistä näytti vähemmän huvilta kuin viemäriputken tukoksen auki vatkaaminen vääntyneellä putkirassilla.

Avioliittoa edeltävää seksiä on nähty jo paljon kauemmin kuin edellisen sukupolven aikana.

Gallupeissa todisteltiin,että suuri osa nuorisosta odotti olevansa neitsyitä ennen avioliittoa.

Pojat halusivat puhtaan tytön samoin kuin tytöt pojista..

Mallasivatko nämä tavoitteet yhteen,eivät tilastot kertoneet.

Toinen tutkimus raportoi,etta alle puolet kaksikymppisista naimattomista naisista oli kokeillut seksiä.

Varakkaimpien kotien tyttäret olivat tutkimuksessa listan kärjessä.

Oli myös omat riskinsä tytölle,joka ei pitänyt seksiä minkäänlaisena tabuna.

Hänelle avioliittomarkkinat olivat rajoitettuja.

Neitsyyskulttuurissa häntä pidettiin käytettynä tai ‘korkattuna’ tavarana.

Ja tytön pään päällä häilyi vielä uhkaavampi varjo ,josta harvemmin hiiskuttiin.

Abortti oli kauhein ratkaisu.

Bedford ja Birgit
kipit pystyssä

Jokainen tyttö yleensä tunsi jonkun,jolle oli käynyt vahinko ja joka oli käynyt jossain syrjäisessä talossa pikavisiitillä ruskea rahakirjekuori käsiveskassaan.

Laillisia abortteja tehtiin paljon,mutta joku onneton aina kuoli laittoman puoskarin käsissä.

Kuolintapaukset olivat vielä korkeammat,kun uhrit itse ronkkivat metallivaatehengareilla sikiönalkuja ulos.

Gynekologiaa tuntemattomia puoskareita ei pitäisi yksin syyttää.

Laissa oli myös paljon vikaa.

Yleinen asenne abortteja kohtaan oli pehmenemässä,vaikka häpeä kirpaisi enemmän kuin tohtorin veitsi.

Avioliiton ulkopuolella syntyneiden ’laittomien’ lasten määrä pysyi melko alhaisena 50-luvulla ja alle puolet annettiin adoptioon.Toinen puolikas otti viisaamman kurssin äidin ja lapsen hyväksi.

Yksinelättäjä-äitien oli vaikeata vuokrata huoneistoja,vuokraisäntien  ja -emäntien vastaisen asenteen takia..

Vasta 70-luvulla kunnat ja kaupungit avasivat jonotuslistat yksinelättäjille.

V.1953 eräs päivälehti kysyi lukijoilta naimattomien äitien statuksen parantamisesta.

Lukijat ilmaisivat ärtymystään moisesta kysymyksestä.

‘Miksi…?’

Eräs äiti kysyi vaatimalla vastausta.

‘On sääli,etteivät ne ajatelleet lastensa tulevaa asemaa valitessaan moraalittoman vaihtoehdon.’

Salorita-mainos

SEKSI PISTOOLIN TÄHTÄIMESSÄ

Ja mitä on avioliitto ilman seksiä?

50-luvun tutkimuksissa 4 viidestä naisesta kertoi saaneensa paljon tai keskinkertaisesti tyydytystä seksistä.

Korkeimman tyydytyksen saajia olivat naiset,joidenka miehet olivat ylemmästä ammattikerroksesta…..tai ainakin kertoivat saaneensa.

Suulliset tunnustukset kertoivat toisin.

Lääkäri,joka oli keskustellut asiasta satojen naineiden naisten kanssa kertoi,että puolet eivät olleet koskaan kokeneet fyysistä tyydytystä,jonka olisi pitänyt olla sitä  yhtä todellista ja rikasta nautintoa,mitä aviomiehet väittivät saaneensa.

Jotkut naiset ilmaisivat tyytymättomyyttään,että seksiakti kesti vain kaksi minuuttia….wham-bam-thank you- mam.!

Toiset tutkijat päätyivät tulokseen,että useimmat naiset pitivät sukupuoliyhteyttä osana avioelämää,vaikkeivat nauttineet siitä.

Eräs kuuden lapsen äiti antoi paljaan kuvan rakkauselämästään.

‘Jok’ikinen ilta minun piti silmäillä kelloa,milloin isäntä saapuu kuppilasta kotiin.

Kun kuulin askeleet rapuissa,sammutin kamarin valot teeskentelemällä nukkuvaa.’

‘Se tuli sänkyyn vatsa täynnä kaljaa,alkamalla kohmimaan minua.’

‘Halusin vain nukkua eikä auttanut asiaa,jos kieltäydyin.’

‘Sait kämmensyrjästä poskille,jos et alistunut.’

‘Siiihen ei liittynyt mitään hellyyttä eikä rakkautta.’

‘Makasit siina seljällään laskemassa välikaton halkeamia ajattelemalla,että:

katto tarvitsisi lipauksen tuoretta maalia.

‘Minulle se oli kauhea velvollisuus….eikä mitään huvia…vaan likaista,inhoittavaa arvonalistusta.’

Tämä kertomus voisi olla isku 50-luvun naisen imagolle onnellisesta, molemmin puolin tyytyväisestä avioliitosta.

60-luvulla Jussin kokeillessa seksiä ensimmäistä kertaa yhden perniöläisen tarjoilijattaren kanssa,roolit olivat vaihtuneet.

Tyttö tunteettomana partnerina laskeskeli ääneen yläkerran kamarin pissapotan kaatumisesta kastuneita välikaton asbestiruutuja .

Aktin jälkeen tarjoilijatar käveli paljain jaloin makuukamarin puoliverhojen ääreen tiiraaman ilmaa,sanomalla kylmästi:

‘Siell’ on pakanen ulkkon!’

Jussi oli suutuksissaan huutanut perään:

‘Kylmaar,mutta niin hyvää,sano ryssä,kun ruumista nai!’

Seksi,jonka piti olla pääteemana, piti suurta kuilua haaveiden ja todellisuuden välillä.

Kuitenkin kun katsotaan takaisin päin sitä aikaa,verrataan aina nykyaikaan.

Kun nyt eletään aikaa,missä avioparit ovat tasavertaisia ja missä molemmat osapuolet nauttivat seksistä.oletamme,että sen puute vanhempiemme ja esivanhempiemme elämässä kuolettavasti haavoitti avioelämää.

Tämä tiivistetty oletus ei yleensä pidä vettä.

Ikkunamannekiiniperhe

Kun molemmat osapuolet kontrahdissa tekivät sen,mitä oletettiin tekemän…isä leivan hankkijana ja äiti kotirouvana…avioliitto oli luja liitto.

50-luvulla suurimpana tehtävanä oli pitää perhesirkus rattailla ja tien päällä,huolimatta siitä,että siihen liittyi tiettyä turhautumista ja halveksintaa.

 ‘Love and marriage…love and marriage..go

 together like a horse and carriage…’

Lauloi Frank Sinatra.

                                            Love and marriage,Frank Sinatra

Vuosisadan alun perheet olivat suuria.

Jussin isän ja äidin kotinurkissa haari isohko lapsikatras.Isällä oli neljä veljeä ja yksi sisko.

Äidillä samoin viisi sisarusta.

Köyhemmissä perheissä oli  hyvin yleistä 8-10-päinen lapsilauma.

50-luvulla viisipäinen lapsiperhe oli vielä yleistä.Näin oli myös pappilan pesue.Jussilla oli neljä siskoa…kaksi vanhempaa ja kaksi nuorempaa.

Itseään hän kutsui kerrosvoileipälapseksi …kinkkusiivuna kahden sekaleipäviipaleen välissä.

Vuonna 1956 nelilapsista perhettä pidettiin jo suurena.

Vanha kansa katsoi,että perhe oli vasta perhe kolmen lapsen poikimisen perästä.

Neuvolat ja perhesuunnittelukeskukset ehkäisykeinojen lisääntyessä alkoivat supistamaan perheiden päälukuja.

Naisille essunlenkkien löysääminen oli alkua myös pienelle loysäämiselle vapauteen.

KOTIROUVA TUOTEVAMPPINA JA  KODINKONEENA

1960 Sunil

Ranskalainen kirjailijatar Simone de Beauvoir kirjoitti siitä ironisesti kirjassaan ‘Toinen sukupuoli’.

Nainen oli feminisyyden ruumiillistuma velvollisena,hyvänä kumppanina,kätevänä,taloudellisena ja hyvätuulisena kotirouvana.

Se oli nelinkertainen rooli,vaikkakin erittäin koti- ja aviomieskeskeinen.

Naisihannetta korvaamattomana femiinisenä ja fyysisenä ihailun kohteena ei koskaan pantu kyseen alle.

‘Kuinka pukeutua ja viehättää miehiä’ oli monen naislehden sarjakertomusten otsikkona 50-luvulla.

Erityinen paino oltiin pantu yksilölliseen kampaukseen mainoksissakin:’Hän haluaa sinut silkinpehmeänä!’

50-luvun Fairy-tiskiainemainos korosti Äidin pehmeitä sitruunantuoksuisia käsiä.

Pyykkituvan muuripadan lipeän karhaisemat kädet olivat historiaa..

Siroluiset,ampiaisvyötöröiset,isorintaiset ja leveälanteiset mannekiinit esiintyivät muotilehden sivuilla kävely-ja cocktailasuissa riikinkukkomaisesti koreina minkkistoolissa.

Yhdellä tasolla vaimo oli miehensä kumppani ja lasten tekokone,jolle oltiin luotu elokuvataivaan liha ja tyylikkyys.

Toisella tasolla nainen näytti ylimaalattulta, isorintaiselta ja jalokivilla koristettulta irvikuvalta.

Toisin sanoen hän halusi mieheltään rakkautta,kumppanuutta,kotia,lapsia ja taloudellista tukea,muttei antaisi miehen olla talouden päänä.

1950 Jane Hellen

Naisen paikka on keittiössä,sanottiin,vaikka eräs shovinistinen irvailija väänsi sanonnan…’nyrkin ja hellan välissä’.

‘Keittiö on kodin sydän ja keskus,missä päivästä toiseen vaimo luo miehelleen rakkauden lahjoja’,olisi voinut olla Kotiliesi-lehden päämottona.

Kodin ylistystä kuulutettiin maan kaikissa naislehtijulkaisuissa,joissa taloudenpito -ja ruoanlaittotekniikassa piti vaimolla olla vähintäin Sammatin Elias Lönnrootin ‘emännyyskoulun’ diploomi essuntaskussa.

‘Jos pyykki menee kotiovesta ulos kemialliseen pesulaan,ei lapsillakaan voi olla mitään mahdollisuutta taloudenpitokoulutukseen.’

Eräs kotirouva huokaili pyykkipäivän tärkeydestä.

Lehtien ja uuden näköradion pesupulverimainokset häpeämättömästi yhdistivät vaimon neitseellisen puhdasta moraalia miehen vitivalkoisiin kauluspaitoihin  Valo-.OMO- ja Sunlight-mainoksissa.Sunlight oli  joukossa ainoana saippuatankona.

1961 Pyykkärit

Pappilassa oli oma palkattu Hilkka-pyykkäri,joka pesi ennen pulsaattoripesukoneaikaa pyykit,kuten pastorin paidat,huushollin lakanat ja vaatteet Valo-pulverilla ja lipeässä pesutuvan muuripadassa.Pesutupa tuppasi höyryisenä tuoksumaan enemmän pyykkärin kainalonaluiselta sipulihielta kuin Valo-pulverilta.

V.1956 isä osti äidille Hoover-pulsaattoripesukoneen sekä Hoover-polynimijän työtaakan helpoittamiseksi.

Keittiössä ei ollut vielä vuoteen 1956 saakka edes lämmintä vettä, kunnes isä osti Kosan-kaasulla käyvän tohtori Junkersin kuumanvedenlämmitysaparaatin.

Kotiliesi ja muut naislehdet tarjosivat kotirouville neuvoja helpompaan taloustyöhön,keittotaitoihin sekä miten tullaan paremmaksi kutsuemännäksi ..

Niksipalstoilla korostettiin järkeviä ostovaihtoehtoja sekä kulinaarisia taitoja,jotka olivat jääneet unholaan pitkinä puutteen ja säännöstelyn vuosina .

Nainen on talon tärkein henkilö,eräs lehti kehui.

Hänen aviomiehensä saattaa olla vahvempi ja älykkäämpi.

Hän voi olla firmansa johtaja,älykkö taikka kuuluisa.

Vaimo voi tuntea itsensä alhaisemmaksi,mutta omalla hienolla tavallaan han lyö miehensä aina laudalta.

Se on hänen vaikutusvaltansa kotona!.

Eräs papin vaimo lausuikin Martta-kerhon kokouksessa kotirouvan moton:

‘Mina palvelen.’

Pallo Hoover