tiistai 12. toukokuuta 2015

Olli Oravan evakkosodat.Muukalaisen ja legioonalaisen Aloisin seikkailut.

Indokiinalaiset naistanssijat
jatkoa..
9 Jul 2010
Hanoi Hilton-vankila
VIET MINHIN KIVEN SISÄSSÄ JA VÄHÄN ULKONAKIN

Poliisipatrulliparin aika kului rattoisasti Hanoissa kunnes Viet Minh kiinalaisten avustamana uhkasivat astua kaupunkiin.Alois ja Kurt komennettiin legioonalaispataljoonan mukana auttamaan piiritettyjä ranskalaisia joukkoja Dien Bien Pohissa.
Patrullijeeppikin vaihtui vanhaan luotettavaan puolitela-Dodgeen.mikä oli palvellut paria pitkään Algerian aavikoilla.Autohan oli panssaroitu eivätkä polkumiinatkaan edes tehneet kuhmuakaan ajoneuvon pohjalevyyn.
Legioonalaisten kolonnaa vastaan hyökättiin Dien Bien Pohiin menevällä vuoristotiellä kiinalaisvalmisteisen panssaritorjuntasingon kranaatin lopettaessa puolitelavaunun menon.
Vaunun telaketjut lensivät räjähdyksessä tienvarsiviidakkoon.
Kolonnaa piiritti Viet Minhin sissit ja yksi muukalaislegioonalaiskomppaniallinen radioauton miehistön lisäksi päätyi kommunistisissien vangeiksi.

1942 huhtikuun 9.Bataanin niemen
amerikkalaisten
antautuminen japanilaisille
Neljän päivän jalkamarssissa legioonalaiset saapuivat vankileirille Kiinan rajan tuntumaan.
Marssi oli  toisinta amerikkalaisten kuolemanmarssista Filippiinien Bataanin niemimaalla v.1942..Ne jotka eivät olleet marssikelpoisia,teloitettiin paikalla.Sanottiin,että japanilaiset olivat kohteliaita vankeja kohtaan,ja sotilaat,jotka listivät marssiväsyneet olivat formosalaisia sekä korealaisia värvättyjä.
Jopa kuuluisassa Cabanatuanin vankileirissä formosalaiset kapot olivat julmia.
Viet Minh samoin kohteli kaltoin legioonalaisia marssin aikana ja kymmeniä sotilaita kuoli viidakkotiematkalla uupumuksesta,käärmeenpistoista ja sieppaajien armottomasta väkivallasta vankien kärsiessä janosta ja nälästä ruokavarankien vähetessä.
Sairaat ja aliravitut olivat pelkkinä riippoina Viet Minhin telottaessa uupuneet tienposkeen.
Vankien kokoamisleirillä Alois ja Kurt viettivät kuukauden kunnes koko legioonalaiskomppania kuljetettiin tavaravaunuissa vallatuun Hanoihin.
Vankilaa,mihin legioonalaispari päätyi kutsuttin Hanoi Hiltoniksi.

MS Liberte
Viet Minh oli taistellut sellaisella voimalla Ranskan armeijaa vastaan Dien Bien Pohissa,että puolustajat oltiin täysin piiritetty.
Ranskalaiset pystyivät jotenkin ampumaan tykeillä keskityksestä Ho Tshi Minhin asemiin vuorille.
Silti kommunistisissien onnistui vähentää piiritetyistä joukosta huomattavan määrän sotilaita.
Aseleposopimus allekirjoitettiin,vaikkei vankien vaihtosopimusta pantu täyteen Viet Minhin puolelta.
Muukalaislegioonalaiset viruivat viisi vuotta Hanoi Hiltonissa vuoteen 1958 asti YK:n saatua tietoonsa kadonneitten legioonalaisten kohtalosta ja Alois sekä Kurt  lastattiin Haiphongin satamassa ranskalaiseen Panaman lipun alla seilaavaan Liberte-alukseen kotiutettavaksi Algeriaan.

LIBERTE,EGALITE ET 'GAULOISITE'

Ranskalainen harmaaksi maalattu entinen Ranska-Amerikka-linjan valtamerialus odotteli Haiphongin satamassa Hanoi Hiltonin entisiä asukkeja,jotka näyttivät paremminkin nälkiintyneiltä Varsovan gheton asukkailta.
Legioonalaisten khakinväristen shortsien lahkeista vilkkuvat ylisuuret polvilumpiot ja risaiset niskaan vedetyt paidat näyttivät ylisuurilta ulospistävien rintaluiden päältä.
Alois katseli  kuorma.-uton lavalla satamaan mennessä uutta punaista Hanoita.
Vanhasta iloisesta ja vilkkaasta Hanoista ei näkynyt jälkeäkään.
Poissa olivat ranskalaiset ravintolat ja boulangerit,värikkäät naisten vaatteet sekä puheensorina katukäytävillä että traction avan tcitroenien tööttäily liikenteen vilinässä.
Hyvin vähän ihmisiä liikkui kaduilla.
Vanha ranskalaisen
 terässiltarakentajan
kyltti 
Ne,jotka uskaltautuivat miliisien valvomaan liikenteeseen,olivat pukeutuneet Vietkongin mustiin...miehet ja naiset.
Katukäytävillä ja katujen varsilla seisoi hylättyjä sekä kannibalisoituja autojen koriraatoja.
Ainoat harvat liikkuvat ajoneuvot olivat kiinalaistekoisia oliivinvihreitä International-kuormureita ja ihmisten kasvoilta pystyi havaitsemaan pelkän apaattisen tuijotuksen.
Proletaariaatin riemuvoitto oli kietonut kaupungin punalippuun ja mustiin suruvaatteisiin.

Useimmat legioonalaisista päätyivät laivalla suoraan sairaalahoitoon ja kolmen viikon  merimatkan aikana Alois ja Kurt olivat saaneet sen verran lihoja luittensa päälle,että pystyivät seuraaman kannella reilingin ääressä aluksen suuntaamista Arabian niemimaan ohi Adenin lahdella kohti Punaista merta.
Alois veti rintataskustaan sinisen Gauloises-askin ,sytyttämällä vahvan filtterittömän savukkeen vetäisemällä syvään henkoset...ja lausumalla Kurtille:
Ach so schön...Liberte,egalite et gauloisite...!


1938 Jeddah
JIDDAH

Jiddah,Jeddah,Juddah...arabiankielinen sana paikalle meren rannalla
Jopa Jaddah,mikä tarkoittaa isoäitiä (Jiddahissa on vanha Eevan hautakammio ja Eevaa kutsutiin Arabian niemimaalla maailman isoäidiksi)

Liberte-alus joutui jäämään redille Jiddahin sataman suulle,navigoituaan egyptiläisen luotsin avustamana koralliriuttojen välistä lähelle pyhiinvaeltajien karanteeniterminaalia.
Karanteeniterminaalin kylkeen oli kiinnitettyinä matkustajahöyrylaivoja,joista purkautui valkoisiin pellavakaapuihin pukeutuneita Hajj-pyhinvaeltajia Somaliasta,Etiopiasta,Sudanista ja Egyptistä
Jeddah.Manqabah-laguuni
Jiddah on palvellut vuosisatoja maailman muslimiväestön Mekan porttina.
Oikea Mekan portti sijaitsi entisen vallitetun kaupungin itäpuolella Mahallat Al Majumin kaupunginosan sisään- ja uloskäyntinä,mistä vanha Mekan tie johti karun tasangon ylitse ylös Tihama-vuorille.
Mekan tie haarautui vuoriston ylänousulla vasemmalle Taifin kaupunkiin,jota pidettiin Saudi Arabian kuninkaan kesäkaupunkina.

Jemeniläinen kalastaja
Jeddahssa
Juhart
Aamupäivän kosteudessa Alois ja Kurt nojasivat laivan reilinkiä vasten tekemässä kauppaa aluksen runkoon kiinnittyneiden veneiden kanssa.Veneet oliat liimautuneet rautarunkoon kuin kotilot , ruutuhameisten ja kalottipäissten jemenimiesten tarjotessa kauppatavaraa sukeilta taxfree-ylihintaan.
Laivan kylkeen oli myös kiinnittynyt feedertankkialus,mistä syötettiin letkuilla dieselöljyä konehuoneen venttiili-ikkunasta sisään.Liberete-alus oltiin vuonna 1949 muutettu höyrykäyttöisestä valtamerialuksesta dieselkoneiseksi miehistöalukseksi Marseillesin sataman kuivatelakalla.
Alois huusi alhaalla veneessä seisovalle jemenimiehelle kameliraittiarabiallaan:
--Fi momkin madam nikiniki hädä?
--Onko ehkä saatavilla kaadettavia naisia ?
Jemeni otsaansa raapiessaan kalottikupin alta huusi takaisin gattlehden punaamien hampaittensa välistä:
--Saddiq...kullo madam haram hinä...fi muskela käthir!
--Ystäväni,Kaikki naiset ovat kiellettyjä täällä...suurempana pulmana!
--Momkin intä...?
--Ehkä sinä...?
Alois jatkoi uteluaan.
Jemeni osoitti ruskealla etusormellaan rintaansa ja kysyi:
--Änä Abdo....Intä fi käthir filus?
--Minä olen Abdo...sinulla kai on paljon rahaa?
--Käm rial?
--Montako rialia?
Alois kysäisi.
--Ashara rial!
--Kymmenen rialia!
Abdo vastasi näyttämällä ilmassa kaikkia sormiaan.
Alois aloitti tinkaamisen:
--Lä--lä...momkin khamsa rial?
--Ei-ei...ehkä viisi rialia?
Abdo huusi takaisin tekovihaisena:
--Intä nik äräk..intä fi käthir filus..intä al ashkari al bahr...ashara rial!
--Pane mummoasi...sinä olet merisotilas,jolla makaa päällä--kymmenen rialia!
--Badeen momkin khamsa rial ...khalas!
--Ehkä sittenkin viisi rialia..okei!

Kurt näytti hätääntyneeltä kaverinsa vieressä kysäisten:
--Mihin helvetin soppaan sinä olet nyt meidät saanut?
--Ei me päästä millään konstilla rantaan,koskei meillä ole passeja eikä viisumeja eikä mitään lomalupia.
Alois vastasi tupakankarhealla röhötyksellä:
--Kuule...katsotaanpa vaan illalla,niin tuo Abdo on paatillaan laivan kyljessä kello viiden rukousten jälkeen.
--Jemenit ovat kovia kauppamiehiä eivätkä paljoakaan tykkää saudi-isännistään,vaan tekevät kaikkensa niiden kiusaamiseksi...jopa henkensä uhalla.
--Abdolle on pikkuduuni salakuljettaa pari puutteessa olevaa legioonalaista kaupunkiin.
Alois huusi alas Abdolle:
--Momkin badeen salla...badeen khamsa ruh alatul?
--Ehkä kello viiden rukousten jälkeen mennään?
--Khamsa rial mabsot...habibi?
--Viisi rialia OK sitten ystävä?

Karanteenilaituri
Jeddah
Iltapäivällä kello viiden tienoilla lännessä aurinko oranssinhehkuisena oli laskeutumassa yhtä oranssinpunaiseen mereen.
Laivan päällystö ja muut legioonalaiset olivat jo aloittaneet pienen juhlinnan salongissa.Osa legioonalaisista oli vetäytynyt hytteihin pelaamaan korttia ja nauttimaan päivittäisiä Vin Rouge D'Algerie-annoksia,mitä laivan komissaarista sai polkuhintaan.
Kansikerroksien käytäville kuului naurunhörinää,korttien läiskettä ja tuuletusventtiilit työnsivät ulos vahvaa Galoisesien sekä Gitanesien savukatkua.
Puntikselle aikova legioonalaispari hiipi kävelykannelle ikään kuin haukkaamaan raitista meri-ilmaa.
Reilingin yli nämä kurkkasivat oliko Abdo jo saapunut paatilllaan.
Yhtään venettä ei näkynyt lahdella.
Miehet katselivat käsillään silmiä suojaten lahden yli vallitettuun kaupunkiin päin,missä sadoista minareettien torneista kuuluivat viimeisen sallan rukouskutsut.
Alois vilkaisi rannekellostaan,että kello oli varttia yli viisi.

1958 ca.
Vanha Jeddah
Kaupungin rantavallista oli enää jäljellä murentunut jäännös muurista.
kerrotaan.että vuoden 1947 myöhäiskeväällä Mr. English,amerikkalaisen International Bechtel Corporationin varatoimitusjohtaja ajeli yhdessä sheikki Abdullah Sulaimanin,Saudi Arabian teollisuusministerin kanssa Jiddahin ympäri.(Bechtel yhdessä Saudi Aramcon kanssa olivat suuresti muuttaneet kuningaskunnan kasvoja öljynporauksissa sekä -jalostuksessa..)
Kummallakin oli yhteinen tavoite; Jiddahin uuden sataman rakentaminen.
Sheikki oli kysäissyt Englishiltä:
Mistä saadaan täyttömaata laiturille?
English oli vastannut: Jiddahin muurista.

Vasta vuonna 1948 koko muurirakennelma meni alas 24 tunnissa räjäytysryhmien,katepillareiden ja jättikuormurien avulla kuin Jerikon muuri torventööttäyksessä.
Maa ja kiviaine,mikä oli pitänyt vuosisatoja arabialaiset,egyptiläiset sekä portugalilaiset valtaajat muurien ulkopuolella,auttaa nyt matkustajia astumaan kuivin jaloin rantaan.

Jeddah-vanhan kaupungin
puukoristeita
Pyhiinvaeltajien karanteenilaiturin vieressä kelluvista pilgrimihöyrylaivoista vilkkui muutama valo.Rantaviivalla näkyi satoja valoja Mahallat al Yemenin eli jemeniläisten kortteleiden puolelta etelässä.Kortteleista etelämpänä aavikon suulla sijaitsivat Hindawiyah-nakatun neekerikorttelit,joidenka asukkaat koostuivat länsiafrikkalaisista maahan jääneistä pyhiinvaeltajista.
Pohjoisrannalla Al Manqarahin lahden suulla,minkä salmeen työntyi vankilaniemi,sijaitsivat meriveden kondensointilaitos sekä  brittiläisen lähetystön rakennus.
Lähetystön viereinen tontti kuului Beit Al Baghdadialle ( Bagdadin tyttärelle).
Rakennus oli päässyt rapistumaan,mikä oli sääli,koska kerran rakennus kuvasi Jiddahin hienointa arkkitehtuuria käsinkaiverretuin ikkunaluukuin.
Rakennus oli kuulunut ottomaanihallinnon aikana Turkin kuvernöörille.
Kuuluisa Arabian niemimaan tutkimusmatkailija H.St. John Philby asutti kerran Beit Al Baghdadia ensimmäisenä kotinaan Jiddahissa.
Rakennus vaihtoi omistajaa Philbyn muutettua taloon lähellä Eevan hautapyhäkköä.
Uudeksi omistajaksi tuli Aramco eli Arabian American Oil Co.
Eevan hautakannio
Tarinan mukaan Aatamin puoliso Eeva on haudattuna Philbyn uuden talon pohjoispuolella sijaitsevaan hautakammioon.
Aatami puolestaan on haudattuna kauemmaksi Syyriaan Arafatin vuorelle.
Vaikka Jedda-,Jiddah-sanat merkitsevät paikkaa meren rannalla,Jaddah-variaatiota kuulee myöskin pyhiinvaeltajien suusta.Jaddah merkitsee isoäitiä,mikä lähtee Eevan,maailman isoäidin hautakammiosta,joka sijaitsee Mekan tien varrella.

Legioonalaispari kuuli hiljaista airojen loisketta pimeydestä.Arabian yö oli tipahtanut niskaan kuin teloittajan huppu päähän.Oranssinpunainen aurinko oli pudottanut itsensä jäähtymään Punaiseen mereen.
Jeddah.Iltarusko
Juhart
Sanotaan,jos katselee auringonlaskua loppuun horisonttiin häviämiseen asti,niin näkee viimeisenä auringon sädejanana vaakasuorassa meriviivassa vihreän säteen.
Ranskalaiset kutsuvat sitä rayon vertiksi eli vihreäksi säteeksi,mikä lupaa katsojalle suurta rakkautta.
Tänä iltana legioonalaiset eivät olleet havainneet vihreätä sädettä ja mielissään unelmoivat vain vihreistä napatanssijattaren muslinihousuista,jonka yläpuolella tanssirytmin mukana keikkui napaan upotettu esmeraldi.

Alois laski olkapäälleen kierretyn köysitikkaan laivan kylkeä vasten,kiinnittämällä sen merimiessolmuilla reilinkiin kiinni.
Abdo kuiskasi alhaalta veneestä:
--Kefälhäl saddiq?
--Inä fi swaya mushkela...rah alatul...yallah...yallah!!
--Mitä kuuluu ystävä?.
--Oli pikkasen ongelmia...tulkaa nopeasti...liikettä kinttuihin!
Veneessä Alois esitteli itsensä kapula-arabiaksi... ja Kurtin Abdolle:
--Inä Alois...hinä Kurt!
Abdo ei kätellyt,vaan kumartui syvään kuin hovilakeija,pudottamalla samalla käyrän tikarinsa vyöltään veneen pohjalle.Pistettyään tikarin takaisin kangasvyön alle Abdo käski mustaa soutajaa vetämään airoista vierailevan sotilasdelegaation rantaan.
Yön pimeässä näkyivät vain Abdon ja neekerisoutajan valkoiset hampaat.Omituisesti kyllä kumpienkien silmämunat kiilsivät kuunvalossa fosforinkeltaisina.
Afrikkalaisverisillä ei koskaan ollut valkoisia silmämunia.
Abdo toisteli ääneen uusien kauppatuttaviensa nimiä:
--Aluu...Aluu..tälifuun..Gurt-Gurt...jughurt...kwoyes..
--Haloo..haloo.. telefooni Gurt-Gurt..jugurtti...hyvää...

Soutumatka kesti puolisen tuntia pimeässä reitin kulkiessa karanteeniterminaalin ohi eteläiseen suola-aavikon rantaan.
Rantauduttuaan Abdo johti legioonaliset matalalle kivimuurille,minka takana avautui hautausmaa.
Kurt kompastui pimeässä yhteen ruosteiseen rautaristiin,mikä katkesi keskeltä hapertuneena suola-aavikon muhivasta ilmasta.
Kurt kivahteli scheisseja,jolloin Abdo käski tätä olemaan hiirenhiljaa nikäräk-kiroussarjalla.
Alois kysäisi Abdolta,mikä hautausmaa tämä oli,jolloin jemeni veti ilmassa etusormellaan viivaa kurkulle ja osoitti sitten kädellään tähtitaivaalle päin lausumalla:
--Muqribat an Nasara!
--Ulkolaisten hautausmaa!
--Kullo khalas hinä...beritanni...fransi...allmani...amriiki..inshallah..
--Kaikki täällä on kuolleita..brittiläiset,ranskalaiset,saksalaiset ja amerikkalaiset..jo luoja suo..
--Kullo fi num kathir..!
--
Saudihautausmaa
Kaikki nukkuu syvään!
Paikka oli Jiddahin eurooppalainen hautausmaa Muqbirat an Nasara,mihin oltiin vuosisatoja
haudattu ei-muslimeja.
Hautausmaan ovella odotteli musta Chevrolet-hautausauto,joka oli nähnyt paremmat päivänsä jo 40-luvun alussa,auton katon näyttäessä kuluneen paljaaksi maalista aavikon auringosta ja hiekkamyrskyistä
Auton sivuikkunoita peittivät harmaantuneet samettiverhot.
Legioonalaiset pistettiin takakaovesta arkkulavetille istumaan Abdon istuutuessa fetsipäisen kuljettajan viereen ja auto alkoi liukua äänettömästi kuin öinen haamu suola-aavikon reunustamaa santatietä kohti Hindawiyahin asuinalueen eteläporttia.

Vanha Jeddah-piirustus
Parissakymmenessä minuutissa ruumisauto liukui Bab Sharifin,kaupungin eteläisen portin alitse.
Viimeinen iltasalla oli päättynyt sukimyyjien rämistellessä peltisiä paljeriippuovia ylös.
Basaarikujat alkoivat täyttyä ostajista,joita hiljalleen luikki moskeijoiden ovista ulos pistämään sandaalejaan jalkoihin.Kiirettä ei ollut kenelläkään, monen rukoilevaisen jäädessä kädestään kiinni saddqinsa käteen,mistä yritetiin irtaantua poskille moiskaamisella ystävyyden jatkoksi
Hajjin tuomat pyhiinvaeltajat pellavaisissa lanne-ja hartialiinoissa olivat täyttämässä kauppakujia aikeissaan aloittaa tinkimisen kultakaupoissa.

Ruumisauto pysähtyi erään kapean kujan varrella seisovan savitalon eteen,minkä puupitsiset ikkunaluukut oltiin suljettu kiinni pitämään viileyttä sisällään.Huokoinen savi eristi iltapäivän kostean kuumuuden sisähuoneissa.
Abdo aukaisi ruumisvaunun takaoven legioonalaisten suoristellessa kujalla puutuneita jäseniään.
Abdo kehoitti Yallahilla (Nopeasti!) paria astumaan puuovelle,minkä aukaisi iso kaljupäinen ja mursunviiksinen sudanilainen arabineekeri,joka ohjasi legioonalaiset suureen kalustamattomaan huoneeseen.Salin lattiaa peitti muutama iso arabialaiskuviollinen matto,jonka reunoilla seinään nojaten istui ristiasennossa puolisenkymmentä thobikaapuista ja huivipäistä arabia.Nämä imeskelivät vesipiippuja keltaiset silmät lasittuneina kuin oopiumorjilla eikä yksikään vastannut aleikum salamia Abdom salam aleikum-tervehdykseen.
Hubbly-Bubbly-
vesipiippu
Huone haisi vahvalle syyrialaiselle piipputupakalle ja makealle hashikselle,mikä tarttui nenäkarvoihin kiinni kuin kärpäspaperi ja vetisti silmät kuin Viet Minhin myrkkykaasuhyökkäys.
Abdo käski miehiä istuutumaan matolle tarjoamalla kummallekin vesipiipun imuletkua suuhun kuiskaamalla :
--Swaya..Swaya..badeen fi ithnain hurma helluwa.
--Pikkuinen hetki vain..pian tulee kaksi kaunista naista.
Sanoessaan Abdo näytti peukalon ja sormien muodostamaa rengasta,mikä jo sanomatta arabeille merkitsi hetkistä.Tällä tavoin jopa liikenteessä arabikuljettaja viestittää auton ikkunasta perässä tööttäävälle rauhoittumaan ja jarruttamaan edessä seisovasta liikennejumista.
Kurt imaisi vesipiipun suulakkesta viileät savut sisäänsä tupakkamiehenä alkamalla äkisti yskiä kuin häkämyrkytyksen saanut.
Syömättä lähteneenä vahva tupakka-hashissekoitus alkoi samaten kiivetä päähän ja hiljalleen yskinnän rauhoituttua, legioonalainen alkoi eroittamaan lattiamattojen värit kirkkaampina ja värikkäimpinä,kuvioiden alkaessa tanssia psykedeelisenä kaleidoskoopina päällekkäin.
Alois varoi olla ottamatta yhtään henuakaan,koettuaan samanlaisen tunteen astuttuaan kerran erään hanoilaisen oopiumluolan sisään pidättämään kahta punttaavaa legioonalaista.
Kiinalainen oopiumluola
Manilan Chinatownissa
Luolan ilma oli niin paksu oopiumpiippujen savusta,että sillä olisi kaatanut kokonaisen vesipuhvelilauman jaloiltaan.
Abdo oli palannut salin ovelle pieni irve suuspielessään nähdessään Kurtin keinuvan musiikittomassa ja äänettömässä huoneessa kuin hurmokseen vaipunut kveekkari.
Jemeni kuiskas:
--Kheron...kheron habibi...kwoyes.
--Heroiinia..heroiinia..hyvää ystäväiseni..
Kurt heitti vesipiippuletkunsa lattialle hyökkäämällä Abdon kurkkuun,jolloin jemeni täysin voimin sai irroitettua itsensä saksalaiskarhun puristuksesta.
Abdo osoitti kädellään aulan portaikkoon ja kuiskasi:
--Fi madam helluwa hädä...ithnain khabba..ithnain allmani al kabir...madam swaya Itiopi.
--Shokol kwoyes!
--Siellä odottaa kaksi kaunista naista kahdelle suurelle saksalaiselle...pikkusia etiopialasia.
--Tehkää hyvää työtä!

Afrikkalaisverinen Saudi
Jeddahissa
Juhart
Alkoholin täysin kieltävässä maassa heroiini ja muut huumausaineet ovat olleet sallittuja jo vuosisatoja eikä Koraanikaan ole nähtävästi kieltänyt niitä.
Jiddahin sataman maahantuontimanifestissa v. 1842 80 nelikon syyrialaisen ja 13 muunlaisen tupakkalajipaalin ohella tullista lunastettiin 32 nelikkoa oopiumia.
Arabia ei ollut paljon huonompi Amerikan kanssa orjakaupassakaan.
Afrikkalaisten orjien jälkeläisiä asui Jiddahisssa tuhansia 1800-luvun puolivälissä.
V. 1843 Ferret & Galinier-lähetystön Abessiinian vierailullaan oli saanut Ranskan konsuli Pulget Fresneliltä Jiddahin sataman kiintoisat tuontitaulukot,mitkä saksalaisella jämptiydellä tarkasti ilmoittivat jokaisen artikkelin maahantuontiluvut.
Kaikki tuontitaksat oltiin ilmoitettu Itävallan taalereissa,joidenka klaavapuolella näkyi keisarinna Maria Teresan silhuettiluva. Taaleri oli silloin arvoltaan viisineljäsosaa Ranskan frangia sekä 6.5 frangia Hejazin maakunnassa,missä Jiddah oli pääkaupunkina.
Nejdin maakunnassa,minkä pääkaupunkina oli Riyadh ,taalerista sai 7 frangia.
Tilastoista löytyi vielä,että Sansibarista,Somaliamaasta ja Hadramautista oltiin tuotu maahan 300 päätä neekeriorjia ,kaksikolmasosaa miespuolisia ja 23 taaleria per pää.
Jemenistä puolestaan olti tuotu maahan 200 abessiinialaista orjaa sekä Sharqi-orjia (pohjoisafrikkalaisia arabiorjia) 10.000:n taalerin kokonaishinnalla..
Massawasta oltiin taas tuotu maahan 400 galla-orjaa,joita sopimattomasti kutsuttiin abessiinialaisiksi,joista yksineljäsosa oli miehiä ja 40 taaleria per pää.

Yönmusta punafetsipäinen palvelija ja neekeriorjien jälkeläinen tuli kaatamaan legioonalaisparille laseissa kuimaaa kahvia.
Lasit olivat puolitäynnä sokerijauhoa.
Alois ja Kurt kaatoivat imelän kahvin kertoheitolla kurkkuunsa Abdon jo sormi koukussa kutsuen kavereita yläkertaan.
Samalla jemeni pyysi taksaa toinen kämmen avoinna.
--Ashara rial habibi..yallah..yallah!
--Kymmenen rialia nopeasti!
Alois pisti jemenin kouraan kymmenen frangin setelin sanomalla:
--Khalas!.
--Riittää!
Alois tiesi jemenin saavan voittoa vaihtokaupassa setelistä,mutta jemeni ryhtyi vänkäämään käsiään hieromalla:
--Aljum mafi shokol..Inä fi ashara beit ...shokol kharab..madam mafi kwoyes al mustasfa arba jum alatul.
--Tänään ei ole duunia ja työ on paskaa kuitenkin...kotona on kymmenen tytärtä ja vaimo makaa kipeänä sairaalassa.
Alois löi jemeniä selkään panemalla kaksi frangia lisää mustaan kouraan.
--Khalas habibi!
--Riitää kaveri!
Abdo huokaisi panemalla rahat vyön alle vuohennahkakukkaroon..
--Shukran käthir..Yallah habibi..
--Kiitti paljon..pitäkää ystävät kiirettä.

Ovi basaariin
Juhart
Abdo johdatti miehet yläkertaan avaamalla kummallekin käytävän ikkunanpuoleisessa  päädyssä olevat vastakkaiset ovet.
Ikkunaluukkujen säleikköjen välistä kuului basaarin humina ja katukauppiaiden huudot ...khamsa rial...ashara rial. Pari vuohta määki vastakkaisen savitalon kattotasanteella.
Kummatkin legioonalaiset astuivat sysipimeään kutukomeroonsa.
Aloisin etsiessä käsillä hamuten vuodetta valkoinen silmäpari seurasi tämän liikkeitä ja norsunluun valkoisesta hammasrivistöstä kuului vieno arabiakielinen kuiskaus...
--Hinä habibi--Tänne habibi....
Sitten suu lisäsi ...
--Khamsa minut..khalas..
--Inä mafi äkkäl mafi rus aljum.
--Viisi minuutia ja ohi..en ole syönyt tänään edes riisiä.


Saudi Oldsmobile
pakistanilaisen
leipomon edessä
Oopiumhuoratalon edessä oli odottelemassa sama auringonpolttama ruumisauto.
Miehet ahtautuivat ruumislavetin päälle istumaan kyykkyyn.
Auto suhautti basaarialueen kujilta ulos Shara al Jadid-kadun liikenteeseen,mikä arabialaisen odottamattomasti juoksi mutkille kuin intialaisen fakiirin koobra rottinkivasussa.
Melkein sataprosenttisesti autot olivat amerikkalaisia Detroitin tuotteita.Ruumisauton kuljettaja tööttäili muille väärinajaville kiihkeästi,saamalla vastaukseksi äänitorvikakofonian,monen autoilijan levitellessä ratin takaa käsiään olkapaäitään kohautellen tai pistämällä kätensä ikkunasta lappellaan ulos kuin koettelemassa sadepisaroiden tippumista,mikä on perin harvinainen ja iloinen ilmiö.
Sanattomat eleet kääntyvät arabiankielisestä Esh hädä-kysymyksestä----Mitä sää oikein meinaat?
Kurt kysäisi ruumislavetilla Aloisilta:
Miltäs tuntui nuubialainen liha?
Ei se nuubialainen liha sisältä sen kummempaa ollut kuin valkoinenkaan.Samanlaista vaaleanpunaista pissalihaa,mutta tätä tarjottiin paljon kylmenpänä.Se kyllä pyysi tekemään lisää kaikkia kommervenkkejä ja makasi patjalla kuin liukas ankerias,joka yrittää kierrellä pois seinänaulasta.
Mutta sen kun sai naulankantaan,niin sitä ei saanut millään ilveelläkään lopettamaan haureudentekoja..

Abdo oli kuunnellut kaverien keskustelua väli-ikkunan raosta ja kysäsi suu messingillä:
--Madam Kwoyes?Olikos neito hyvä?
Alois vastasi tekovihaisena:
--Mafi kwoyes,mafi takfeet...nik araq!
--Ei ollut hyvä..ei alennusta..nussi omaa mammaasi!
Abdo vilkaisi hermostuneena kumpaakin sotilasta kalpenemalla kasvoistaan ja heitti etupenkiltä kavereille välilasin raosta limpun filtteritöntä Chesterfieldiä.
Jemeni vastasi perään:
--Mafi takfeet?
-- Inä fi wahad karton al tabak al amriki..kullo abo taweel.
--Ei alennusta?
--Mulla on teille kartonki amerikkalaista tupakkaa..kaikki King sizea.
Legioonalaiset kiittivät kuin yhdestä suusta:Shukran käthir? Kiitti paljon!

Auto kiisi Abdulaziz-torin liikenneympyrässä kääntymällä parin korttelin päässä uuden Haramein-hotellin parkkialueelle.
Abdo nousi autosta legioonalaisten havaittua jemenin vaihtaneen etupenkillä päällensä puhtaan valkoisen thob-kaavun sekä päähänsä prässätyn khutra-huivin,mitä  jemeni oikoili suoraan,että kultainen oisterirolexi kiilsi hotellin vihreissä neonvaloissa.
Alois kysäisi jemeniltä uteliaana:
--Intä rah...esh hädä? Sinä menet...mikä on kyseessä?
Jemeni vastasi kultainen kulmahammas kiiltäen:
--Momkin fi moya kwoyes hädä.
--Ehkä sisältä saa maukasta vettä.
Jemeni lähti astelemaan kohti hotellin paraatiovea,missä muslimihousuinen ja livreetakkinen ovimies-concierge tervehti fetsiin kättä vetämällä, avaamalla kullatusta kahvasta savulasioven.Oven viereisestä pyöröovesta samalla ilmestyi ulos  kaksi amerikkalaista harmaapukuista herrasmiestä,jotka ryhtyivät astelemaan parkkipaikalle ruumisautoa kohti.
1960 Cadillac.Jeddah
Miehet pysähtyivät ruumisauton vieressä seisovan valkoisen cadillacin viereen.Auton etuovessa luki vihrein kirjaimin ARAMCO.Arabian American Oil Co. ja samat arabiaksi vihreän palmunlehvän yllä.
Chesterfieldin punaisten kekäleitten loimotuksessa legioonalaiset uteliaina kuuntelivat miesten keskustelua.
--Ei sitä prinssi Feisalia pidä aliarvioida.
Toinen miehisrä selosti.
--Prinssi on todella älykäs ja ihan varmaan pian istuu kuninkaana.
--Ibn Saud on jo vanha mies.
--Sen minä Randall lisäisin,että se Dhahranin lentokentän vuokrakysymys valui sormiemme välistä Rub al Khalin autiomaan santaan.

ARANCOn DC-3
Dhahranin kentällä
Randall vastasi mietteissään auton avaimia etusormessaan pyörittäen:
Kuules Hube...me Aramcossa yritetään ruuvata hiukan raakaöljytynnörin hintaa ylöspäin,että saudit saisivat lisää rojaltteja korvaukseksi möhläyksestämme.
--Ne saavat ostaa itselleen tuhatkaupalla uusia valkoisia Cadillaceja ja jopa sellaisia kuin Howard Hughesilla on,missä on lavuaarit ja vessat sisällä ja ikkunat blummattu kiinni,ettei arohiukan pöly pääse prinssinhipiää likaaman...ja semmoisilla ilmastoinneitta,että pohjoisnavan pingviinitkin pitäisivät jääkarhuturkkia niskassaan...
--Ja Suezin kanava on auki.
CIA:n Hubert vastasi nokkavasti takaisin Aramcon Randelille:
--Ike kyllä ei tykkää Aramcon ölynhintapolitiikasta.
--Amerikkalainen autoilija tulee taas kerran kiroamaan saudeja bensiinin hinnan uudelleen korottamisesta.
Miehet istuutuivat autoon Randellin pistäessä rattivalitsimesta driven päälle ja valkoinen Cadillac suhahti liikkeeseen takarenkaat asvalttia polttaen.
Hubert huusi Randelille:
--Otappas iisisti Randy!
--Tuollaisella kiireellä me ei päästä huomisaamun lennolle New Yorkiin tai joudutaan Jiddahin ulkolaisten hautausmaalle suola-aavikon kylkeen ikuiseen lepoon.
--Näitkös muuten siinä Harameinin parkissa sen ruumisauton?
--Se oli varmaan odottamassa meitä?!

ARAMCOn pääkonttori
Dhahranissa
Mitäs öljysheikkejä nuo jenkit oikein olivat?
Kurt kysäisi Aloisilta.
--En prikuulleen tiedä,mutta niiden limusiinin ovessa luki ARAMCO ja ne poraavat öljyä Saudi Arabian itärannikolla ja nyt ne ovat alkaneet poraamaan siellä tyhjässä kvartterissa eli Rub al Khalin erämaassa,mikä Saharan jälkeen on maailman toiseksi suurin hiekka-aavikko.
--Jenkeillä kun tulee kuivumaan Texasissa öljylähteet 50 vuoden sisällä ja ne yrittävät investoida arabiöljyyn.
--Olen myös kuullut,että Texaco ja brittiläinen BP ovat jo koeporanneet jopa Meksikon lahdellakin.
--Mistäs sä olet noita lukenut?
Kurt uteli.
--No...ainaskin ranskankielisistä Valituista Paloista,mitä pihistin yhden hanoilaisen pikkuhotellin aulasta kun käytiin pidättämässä punttaukselta legioonalaisen Gerard Lumieren..
--Gerard kyllä pisti hanttiin..muistatkos...kun vedettin se raudoissa ulos hotellihuoneesta,että ovenkarmit oli tulla mukana ja hotellinn kiinalainen isäntä pyysi lisäkorvausta huonekalujen rikkomisesta ja sen talon huoran pahoinpitelemisestä.
--Gerard oli aina punssissa väkivaltainen ja kasarminn putkassa parkui pahantekoaan.
--Aamulla pikkusessa kankkusessa pataljoonan päällikkö majuri Steyr...se itävaltalaisnatsipaska lyhensi Gerardin päivärahoista hotellikulungit pois
--Niin muuten...ne jenkit juttelivat jotain Suezin kanavasta,jonka Nasser oli kansallistanut.
--Ei ne mitään pikku-ukkeleita olleet,kun puhuivat kruununprinssi Feisalista sekä Ikestä...Yhdysvaltojen presidentistä Dwight Eisenhowerista.

Abdo oli astunut hotellin pyöröovesta ulos ja hiihteli nahkasandaaleissaan autoa kohti ruskea paperipussi kainalon alla..
Jemeni heitti etupenkille istuttuaan pussin Aloisin syliin sanoen:
--Afwan käthir...fi moyja!
--Oleppa hyvä...tässä on vettä!
Alois raotti pussinsuuta,mistä kurkisti Johnny Walkerin mustaleimaisen viskipulllon korkki.
Abdo virnisti kultahammas kiiltäen:
--Whisky haram al Mamlikat al Saudi al Arabi!
--Viski on kiellettyä Saudi Arabian kuningaskunnassa!
Sitten jemeni pisti tukun rialeja mustan ruumisautokuskin kouraan pistämällä paksun rialirullan thobinsa rintataskuun mustan Parker-täytekynän viereen.
Viskipullon jemeni oli ostanut yhdeltä hotellin bellboylta,joka oli pihistänyt sen diplomaateille tarkoitetusta lukitusta viinakaapista.
Bellboy palveli myös hotellin huonetarjoilijana.

                                   Au Clair de la Lune

Iltamyöhällä souturetken jälkeen legioonalaispari nousi köysitikkaita ylös kannelle.
Nämä vetäytyivät pikaisesti miehistökannen hyttiinsä, muiden legioonalaisten jo kuorsatessa kun upseerimessissä sammutettin valoja,jonkun humalaisen kansiupsserin laulaessa...
--Au Clair de la Lune...mon ami Pierrot...pretez moi ta Plune ...pour ecrir un Mot...ma Chandelle est morte...je n'ai plus de Feux...Ouvrez moi ta Porte pour l'amour de Dieu.
Kuun valossa rakas Pierrot...anna mulle sulkakynä sanan kirjoittamiseksi..Kynttiläni on sammunut eikä mulla ole tulta...Avaa ovi Luojan rakkaudenkin takia mulle..
Joku huusi kiukuissaan juovikkaalle käytävälle:
-- Merde..saatanan hintti..Pierrot on peräpukamaleikkauksessa laivan sairaalassa sun takias...painu nukkumaan hoilaamasta!.
Kurt huokasi onnestaan nojatessaan alabunkassa teräseinän laipiota vasten.
Konehuoneen generaattori värisytti rautaseinää vasten.
--Oikea tuhannen ja yhden yön tarina!
Nuubialainen orjatar,Johnny Walker,Aramcon öljysheikit ja valkoinen Cadillac!
Kaikki maassa,mikä kieltää naiset,viinan sekä muut huumausaineet.
Kaverit kotona Stuttgartissa eivät koskaan uskoisi tarinoitani,vaan uskovat mun valehtelevan silmät päästäni.
Alois otti pullonsuusta huikat ja lausui uloshengityksen palossa:
--Kuules Kurttiseni...meillä on vielä pitkä merimarka edessä.
--Suezin kanavan yli voi lentää vielä kuumaa kuulaa..sanon minä...
--Nicht war?

Suezin kanava.El Ballah


jatkuu..

Olli Oravan evakkosodat.Alois..muukalainen ja legioonalainen.

Es ist Zeit für ein Guinnes!


1938 Pomerania
MUUKALAINEN JA LEGIOONALAINEN
----------------------------------------------------------

1.Schulz
Saksalainen statusnimi kylän päällikölle
Termin alkuperäinen merkitys;mies,joka kerää maksuja kartanon omistajalle----Schultheise,
2.,juutalainen ja askeenaasialainen nimi,
Nimi otettu käyttöön rabbille,juutalaiyhteiskunnan päämiehelle.
Variaatioita,
Schultz,Schulz,Schulte(i)ss,Scholz ja Scholtis.
Dictionary of Surnames/Ranks and Hodges 1998.


ALOIS SCHULZ. JA SYTYTTÄVÄÄ PUOLAN LÄHIHISTORIAA

Sytytyspuola...Warszawa-auton induktiolaite,millä on korkeajännitteinen vaikutus puolan johtoon sekä virranjakajaan.


Alois Erwin Schulz oli syntynyt vuonna 1930  Puolan Johensaaten-nimiseen pikkukylään aivan Saksan rajan tuntumassa.Kylän nimi oli saksankielinen ja kyläläiset puoleksi puolankielisiä.
Kylän sijaintipaikassa Puolan Pomerania oli tehnyt pullistuman Saksan sisään ikäänkuin haluamalla kurottaa Berliiniä kohti.
Pikkupoikana Alois eli normaalia puolalaisen saksalaispojan elämää leikkimällä kylän poikien kanssa raitilla ja kesäisin uimassa läheisessä järvessä.Uimataito Aloisilla oli heikkoa ja hän yleensä pysyi matalassa rantavedessä.Hänellä ei koskaan ollut mitään kahinoita puolankielisten poiken kanssa
Aloisin isä matkusti aina sunnuntai-iltaisin Krakowaan töihin eräälle hiilikaivokselle ja palasi kotiin kerran kuukaudessa lomille.Krakowa sijaitsi kaukana etelässä Vistula-joen haarassa.
Myöhemmällä iällään Aloisille oli jäänyt hyvin etäinen kuva isästään.
Äiti työskenteli karjakkona kylän läheisellä maatilalla ja kotona näillä oli yksi lehmä sekä tusina kanoja,jotka pitivät perheen maidossa,voissa sekä kananmunissa.
Syyskuun ensimmäinen ja toinen päivä 1939 muutti kylän sekä Schulzien elämää täydellisesti.
Isä oltiin kutsuttu Pomorzen armeijan 9. jalkaväen divisioonaan Saksan IV:n armeijan hyökätessä Pomeranian lohkon läpi kaakkois-Puolaa kohti.Saksalaiset hyökkäsivät tarkasti suunnitellussa salamasodassa niin kovalla voimalla,että puolalainen ratsuväki,heikot ilmavoimat ja puutteellinen kalusto eivät tuottaneet suurempaa vastustusta.
Eikä saksankielisissä puolalaiskylissä valtaajia vastustettu eleelläkään.
Saksalaiset marssivat Johensaatenin kylän läpi suuntanaan Vistula-joki sekä Varsova.
Kylä jäi saksalaisten haltuun jo ensimmäisenä taistelupäivänä,vaikka Pomorzen armeijan 18. rykmentin komentaja eversti K. Masterlaz oli johtanut kahta alimiiehitettyä partiota hyökkäämään vihollislinjojen taakse laukkaamalla ratsain läheisestä metsästä.Hyökkäyksestä tuli sananmukaisesti kalpojen kalistelu saksalaista jalkaväkipataljoonaa vastaan avoimella kentällä ja taistelu vähensi yllätettyjä saksalaisia muodostelmia.
Taistelusta myöhemmin oltiin tehty myytti,että puolalainen ratsuväki oli sapelein ja ratsain hyökännyt saksalaista 3:tta panssaridivisioonaa vastaan,missä puolalainen eversti ja 20 ratsastajaa oli kaatunut..
Johansaatenin kylä kuitenkin jäi onneksi Sturm-joukkojen vainoilta rauhaan..
Puolan saksalaisia perheitä jopa kehotettiin muuttamaan Vaterlandin puolelle saksalaiseen itä-Pommerniin.
Moni perhe muutti,mutta Aloisin äiti halusi pysyä kotikunnillaan.

Sodan edetessä Aloisin isä hävisi rintamalla.
Hän oli jäänyt saksalaisten vangiksi jo sodan toisena päivänä ja hänelle oltiin saksalaisjuuristaan annettu kaksi vaihtoehtoa...joko pakkotyö Ruhrin alueen tehtaissa tai pakkovärväys Saksan Wehrmachtiin.
Isä lähetettiin taistelemaan puna-armeijaa vastaan Puolan itäosaan.
Isä valitsi jälkimmäisen.
Sodan edettyä äiti oli jo pelännyt isän kaatuneen joko Ukrainan steppeillä tai Stalingradin taisteluissa aloittamalla hiljaisen surutyönsä jo vuonna 1941 pukeutumalla mustiin.

Vuonna 1942 Alois värvättiin Hitler jugend-poikajärjestöön,missä hänelle opetettiin Vaterlandin maanpuolustusta kansakoulun johtajaopettajan vääpeli Krausen johdolla.Krause oli myös Puolan saksalaisia ja Aloisesta opettaja oli melkein kopio Himmleristä klaniniskoineen ja rilleineen.
Kylän muut puolalaispojat perheineen oltiin pakkomuutettu kauas Puolan itärajan tuntumaan.
Himmler oli jo aloittanut Pomeraniassa saksalaistamiskampanjan vuonna 1939 ja alueen sotilashallinto piti Danzigia pääpaikkanaan.
Hän itse ei ollut puhdas sisäsaksalainen,vaan itäpreussilainen ja hänelle oli kehittynyt kammo Hitleriä kohtaan.
Himmler oli nähnyt miten oman 3. panssariarmeijan komentajalle itävältalaiselle Rausille oli käynyt.Syynä oli Hitlerin väärinkäsitys,että Rausin aksentti kuulosti itäpreussilaiselta ja oletettavasti mies oli myös junkkeri.
Junkkerit olivat maanomistajia Elben itäpuolisilla alueilla Preussissa ja Saksassa.
Junkkerisukujen kantaisät olivat saksalaisia aatelisia,jotka valloittivat keskiajalla länsislaavien maita ja asettuivat asumaan niihin.
He toivat myös mukanaan kristinuskon ja muuttoliike oli tärkeä osa saksalaisten idänsiirtolaisuutta, niinsanottua Ostsiedlungia.
Martti Luther käytti salanimeä junkkeri... Jörg.
Vastineeksi sotapalvelustaan soturit saivat maata ja verovapauden.
Nimitys junkkeri periytyy keskiajan yläsaksan sanasta Juncherre,joka tarkoittaa nuorta herraa.
Tämä johtui siitä,että itään lähteneet olivat usein perheidensä nuorempia poikia,joille ei ollut luvassa perintömaata.
Toisen maailmansodan häviäminen ja Itä-Saksan maauudistukset merkitsivät junkkeriluokan loppua.
Varsinainen aatelisluokka oltiin jo lakkautettu siirryttäessä Weimarin tasavaltaan I maailmansodan jälkeen.Nykyään Junker on käyttönimi Saksan tittelittömästä aatelista.

Osaltaan Hitler epäili Himmlerin ulkomaalaisia kontakteja,koska tammikuun 18. päivänä Himmler ensimmäistä päivää konsulina oli ollut ruotsalaisen kreivi Bernadotten haastateltavana.
Himmler pelkäsi enemmän sitä,että Martin Bormann oli Hitlerin ainoa neuvonantaja ja ,että hän ..Heinrich Himmler oli yrittänyt neuvoa valtakunnankansleria.
Bormann kyllä tiesi mitä tehdä Himmlerille,entiselle itäpreussilaiselle teurastajalle.
Näyttö Bormannin kavaluudesta oli äskettäinen esimerkki läheltä Himmlerin kotikuntaa.
Eräs Himmlerin vanhimmista SS-kamraateista Arthur Greiser palveli natsijohtajana Danzigin vapaassa kaupungissa.
Greiser oli uuden Wathegaun provinssin uusi kuvernööri ja piti päämajaansa Posenissa (Posdnan).
Tammikuun 20. päivänä 1945 Greiser oli Posenissa saanut sähkeen Bormannilta kaikkien saksalaisten siviilien evakuoimisesta Berliiniin ja ilmoittautumisesta uusiin tehtäviin.
Saavuttuaan Frankfurt an der Oderiin Greiser tajusi Bormannin vetäneen häntä huulesta.
Hitlerhän oli vähän aiemmin julistanut,että Posenista piti pitää kiinni kynsin sekä hampain samalla,kun Göbbels puoluepomojen kanssa oli vaatimassa Greiserin verta pelkurina ja karkurina,.
Enin,mitä Himmler pystyi auttamaan Greiserin suhteen,oli käskeä tätä vetäytymään Karlsbadiin.
Hitler oli pysäyttänyt Bormannin Greiserin vastaisen prosessin,mutta maaliskuun alussa Greiser ilmestyikin Himmlerin puheille.
Tämä vaati saada haastaa Bormann väärennetystä sähkeestä oikeuteen.
Himmler oli ollut niin peloissaan,että vaati jutun avaamista uudelleen.
Lopulta Greiser vetäytyikin Baijerin alpeille,missä myöhemmin antautui amerikkalaisille.
Greiser Danzigin senaatin presidenttinä tuomittiin kuolemaan vuonna 1947 Posnanin tuomioistuimessa.
Ennen hirttämistään häntä kierräteltiin paraatissa näytillä entisen palatsinsa edessä ja ympäri kaupunkia kuin sirkuksen häkkieläintä.

Pomeranian alueella,mikä kuului Greiserin hallintosektorille,sijaitsi Bergen-Belsenin tuhoamisleiri.
Siellä tuhottiin 50.000 Reichin vihollista sekä arjalaisille alarotuisia.

Elokuussa 1944 puna-armeijan kärkijoukkojen astuttua Varsovan esikaupunkikortteleihin,aloitettiin kirjoittaa uutta sivua Puolan historian uudesta venäläishallinnosta.
Venäläiset väittivät Varsovan vapaustaistelijoiden olevan rikollisia vallantaistelijoita.
Kysymyksestä olivatko nämä patriootteja,jotka jäivät natsi-Saksan ja kommunismin väliseen valtataisteluun,ollaan pitkään väitelty Kremlissä.
Totuus kuitenkin oli,että nämä taistelivat vapaan Puolan puolesta.
Taisteluiden päätyttyä 'vapaat varsovalaiset ' arvostelivat katkerina vanhoja sekä uusia valloittajia seuraavasti:
-Karkea totuus on,että meitä on kohdeltu pahemmin kuin Hitlerin satelliittivaltioita.
Pahemmin kuin Italiaa,Romaniaa sekä Suomea.
-Saakoon oikeudenmukainen Jumala antaa tuomionsa sille kauhealle epäoikeudenmukaisuudelle,mitä Puolan kansa on kärsinyt!

Schulzien perhekin seurasi voimattomana,kun Johanssatenin kylän roomalaiskatolisesta kirkosta tehtiin venäläinen kasarmi.
Venäläisiä sotilaista kävi vähän väliä näiden kotona pyytämässä ruokaa,jota äiti antoi vähäisistä tarpeista.
Moni Puna-armeijan sotilas nälkäisin vartaloin ja silmin oli valmis vaatimaan äidiltä muitakin palveluksia.
Eräänä yönä vuoden 1945 helmikuussa äiti ja Alois ylittivät Saksan rajan eräässä metsänotkelmassa..

1950 MB 170 Polizeimann
schaftwagen-
poliisimiehistöauto
Elettyään monilla pakolaisleireillä Schulzit asettuivat lopulta Kölniin Belgian rajan tuntumaan vuonna 1947.
Alois oli silloin 17-vuotias vaaleatukkainen saksalaisnuorimies.
Varreltaan hän ei ollut pitkä,mutta lihaksikas.
Teollisuuden alkaessa nousta alueella amerikkalaisten sekä brittien valvonnan alla,Alois pääsi töihin erääseen kölniläiseen tehtaaseen,mikä teki kannentiivisteitä nousevaan ja elpyvään autoteollisuuteen.
Entinen Hitler jugend-poika stanssasi kannentiivisteitä uusiin Mercedes-Benz 170-malleihin,joita oltiin uudelleen herätetty tuotantoon vuoden 1939 piirustuksista.
Tehdas,missä Alois työskenteli oli Daimler-Benz AGn eräs alihankkija.

1948 Opel Olympia
1.5L
Kahden vuoden työrupeaman päästä Aloisia alkoivat vaivata levottomat jalat ja hän yhtenä päivänä kertoi äidilleen muuttavansa Rüsselsheimiin Opelin tehtaille lähellä Mainzia.
Vuonna 1950 äiti oli mennyt uusiin naimisiin,koska isä oli joutunut Stalingradin kranaattishokista loppuiäkseen mielisairaalaan lusikalla syötettäväksi vihannekseksi.
Alois oli nyt vapaa lähtemään maailmalle.







Muukalaislegioonalainen
Juhart
AAVIKON HARHAT JA HARHAILUT

Elokuussa 1950 Alois oli ilmestynyt stuttgartilaisen kaverinsa Kurt Spiegelin kanssa pieneen Aubagnen kaupunkiin Marseillesin lähellä.
Pari astui eräästä sivukadun talon ovesta sisään.Valkoisen rapatun talon kaarioven yläpuolella oli kirjoitettuna lultaisin kirjaimin Legion Etranger.
Viikon sisässä saksalaiset aloittivat 3-vuotisen legioonalaispalveluksen Sidi Bel Abbasin kasarmeilla Algeriassa.Ensimmäisen sopimuksen päätyttyä he voisivat hakea Ranskan kansalaisuutta.
Yllätyksekseen Alois ja Kurt saivat alipäällystöesimiehikseen Saksasta liittoutuneilta karanneita SS-ali- sekä -toimiupseereita.
Suurin osa legioonaan värväytyneistä nuorukaisista oli saksalaisia ja entisiä hitlerjugendilaisia poikia,jotka olivat natsi-Saksan viimeisessä  puolustusyrityksessä palvelleet Rein-joen alueella Hitlerin pikaisesti kootuissa hätäjoukoissa,missä myös oli paljon yli-ikäisiä Reichin puolustajia.

Erömaarosvot
Juhart
Erämaasodankäyntiä opetettiin rutikuivissa wadeissa ja loppumattomilla hiekkadyyneillä.
Suurimmat viholliset erämaassa olivat arabirosvojoukot,jotka kutsuivat itseään harhanäyn miehiksi...les Hommes de Mirage.
Aavikon keskellä ja sen kuumuudessa pystyi näkemään jopa väräjävän merenrannan horisontissa miraasina,joten nämä yksinäiset ratsastajat kamelien selässä voivat putkahtaa harhanäysitä todellisina rosvoina kolonnien kimppuun.
Harhanäyn miehet yllättivät legioonalaisten kuljetuskolonnoita kuin tyhjästä tulleina,ryöstämällä aseet,kaluston sekä muonat.
Käyttöarabiankielen Alois oppi kasarmin läheisistä kylistä ja kaupungeista samoin kuin vaeltavilta beduiinelta,vaikkakin ranskan kielellä yleensä pärjäsi hyvin.
Aloisin tekniset kyvyt havaittiin ajoissa puolitela-autojen radiokorjaajana ja koulutettiin radistiksi. Kurt puolestaan  pääsi radioauton kuljettajaksi ja täten taistelupari joutui moniin seikkailuihin omasta tahdostaan huolimatta ja joskus nuoren miehen yltiöpäisestä seikkailunhalustakin.
50-luvun alussa Algeriassa oli syntynyt itsenäisyyskuume ja OAS-vastarintaryhmä ryhtyi iskemään ranskalaisiin yrityksiin väkivaltaisesti pommein ja kranaatein.
OAS-järjestön johdossa oli Ranskan armeijan kenraaleja,jotka halusivat kenraalin ja myöhemmin valtion presidentin Charles De Gaullen pois päiviltä.
Aloisin ja Kurtin työnkuva oli toisenlainen.
Legioonan suurena tehtävänä olo arabiterroristien ja aavikkorosvojen jahtaus ja radioautolla pari joutuikin moneen välikohtaukseen.
Samoin vuorilla asuvat berberit,jotka eivät kuuluneet etnisesti mihinkään arabiheimoon,taistelivat arabirosvoja ja ranskalaisia vastaan.


Viet Minh saapumassa
Hanoihin
PIKKU-PARIISI

Mutta tuulet olivat kääntymässä erämaasta Ranskan toisen alusmaan, ranskalaisen Indokiinan sisällissotaan . 
Maassa oli syntynyt kommunistiliike stalinistisen älykön ja kansallismielisen Ho Tshi Minhin johdolla ja Kiinan tukemana vastarintaliike ranskalaisten häätämisestä niemeltä.Sodaksi liike oli muuttunut jo vuonna 1946.
Vuonna 1945 Ho Tshi Minh julisti Vietnamin itsenäiseksi valtioksi aloittamalla sodan Ranskan siirtomaavaltaa vastaan,jolloin muukalaislegioonalaisia lähetettiin apuun.
Vuonna 1953 Dien Bien Phun valtauksen jälkeen Ranska ja Kiina sopivat aselevosta.
Ranska hävisi Dien Bien Phun saarroksessa ja Vietnam jaettiin kahtia etelä- ja pohjois-Vietnameiksi 17. leveysasteella.
Yrityshankkeet maitten jälleenliittämiseksi aloittivat myöhemmin häpeälliseksi julistetun Vietnamin sodan ja Thdysvallan armeija pysyi maassa 70-luvun puoliväliin saakka.

Tammikuussa 1952 Alois ja Kurt laivattiin legioonalaispataljoonan kanssa Panaman lipun alla seilaavaan Liberte-alukseen
Maaliskuun alussa nämä jo heräsivät normaaleihin aamutoimiin legioonalaisten kasarmilla Hanoissa.
Liberte-laiva oli purkanut legioonalaislastinsa Haiphongin satamassa,mistä oli ollut pitkä ja kostea kuorma-automatka hanoihin.
Erämaan kuivaan pätsiin tottuneina legioonalaiset saivat totutella silityskuivaan ja 37-asteiseen ilmanalaan,missä ihohuokoset tunkivat ulos hikeä vuolaasti,aiheuttamalla ikäviä märkänäppylöitä sotilasnahan arkoihin paikkoihin.Erämaan kuivassa kuumuudessa ei hiki puskenut ulos samalla tavoin kuin Indokiinassa,vaikkakin aurinko ja tulikuuma tuulenvire radioautossa poltti ihon parkkimaiseksi.

1954 muukalaislegioonalaisia
Indokiinassa
Indokiinan eteläosassa sijaitsevaa Saigonia kutsuttiin kaakkois-Aasian Pariisiksi.
Mihin alusmaahansa tahansa ranskalaiset olivat perustaneet siirtomaahallintonsa,nämä jättivät oman leimansa arkkitehtuuriin,kulttuuriin ja kieleen.
150.000 vapaaehtoista ranskalaista sotilasta jättivät lisäksi jälkensä myös indokiinalaiseen jälkikasvuun.
Ranskalaisen Algerian Algiers ja Tunisian Tunis olivat samoin pohjoisafrikkalaisia pikku-Pariiseja.
Välimeren pohjukassa Libanonin Beirutia taasen kutsuttiin Lähi-idän Pariisiksi tai paremminkin Maseillesiksi rantabulevardineen ja kahviloineen.Ennen Libanonin julistautumista itsenäiseksi,maa kuului ranskalaiselle Syyrialle.Ranskalla oli myös muita alusmaita muualla Afrikassa,Karibian saarilla sekä Tyynellä merellä.
Hyvällä syyllä Hanoitakin voitiin kutsua kaukoidän pikku-Pariisiksi,koska Ranskan valta oli astunut sinne jo 1700-luvun lopulla.

Hanoin elämää
1950-luvun alussa
Alois ja Kurt asutettiin Hanoin liepeilllä sijaitsevaan vanhaan ranskalaiseen kasarmiin eikä silloin vielä pahamaineisesta kommunistiarmeijasta Viet Minhistä suurempaa uhkaa kaupungissa.Nämä kun rettelöivät ja nahistelivat kiinalaisten avustamina maan pohjoisrajalla.Samoihin aikoihin kenraali Douglas MacArthurilla oli täysi työ pitää maissipiippuaan ladattuna Korean pohjoisrajalla ja pitää kiinalaisia rajaviivan ulkopuolella..
Kenraalilla oli omat ongelmansa kukitettuna ja mitaloituna sankarina Filippiinien Leyten lahden maihinnoususta 1945,koska hän omin luvin ilman presidentti Trumanin lupaa kävi härkkimässä kiinalaisa kauemmaksi Kiinan puolelle.
Truman lähetti kenraalin niskoittelusta komentajalle matkalitteran kotiin Yhdysvaltoihin.
Maon Kiinalla näytti olevan kaksihaarainen yritys vallata Ranskan Indokiina sekä Korea samanaikaisesti.

Alois ja Kurt pian komennettiin katupartioon ja he kuuluivat legioonan Police Militaireen eli sotapoliiseihin ,jota vapaalla kulkevat sotilaat kutsuivat katujyräksi.Heidän Algeriassa kyttämä Dodge Powerwagon tela-auto vaihtui MacArthur MB Willys-jeepiksi,koska kadulla kitisevät telaketjut rikkoivat kiveyksiä sekä niiden kitinä pelotti alkuasukkaat ja eläimet niin,että naiset saivat keskenmenoja,miehet nielivät riisipuikkonsa ja vuohenmaito muuttui utareissa jugurtiksi.
Jeepillä legioonalaispari risteili päivisin ja iltaisin Hanoin katuja.
Pojista Hanoissa oli marseillemainen puolikostea ilmanala,vaikkei rannikkoa näkynyt lähimailla.Kaupungin läpi virtaava Red-joki toi kaduille kosteuden hyönteisineen.
1945 Willys MB Jeep

Iltaisin himmeät katulamput valaisivat kiiloillaan koimaisesti valoon pyrkiviä hyönteispilviä,joita paikalliset kutsuivat gamu-gamuiksi.Itseasiassa ne olivat lentomuurahaisia sekä lentotermiittejä,jotka kuumaan lamppuun iskiessään ropisivat kadulle laumoittain.Aloisista paikallinen hyönteiskanta oli itsemurhapsykoottista.Poikkeuksena olivat hyttyset,jotka vaanivat ulkokahviloiden sekä bistrojen pöytien alla asiakkaiden nilkkoja,missä verisuonet pullottivat ihon alla valmiina inisiöiden herkullisiin veri-illallisiin.

Hanoin liikenne oli arvaamatonta,lyömällä jopa laudalta arabien holtittoman ajotyylin.Liikenne oli yhtä arvaamatonta kuin äkillinen pimeys iltakuudelta,missä orientin taivas peittyi mustansiniseen sariin.Tähdet ja kuukin tuntuivat jeepin penkissä suuremmilta kuin Algeriassa ja niiden koko ja läheisyys jotensakin kiehtoi sotilaiden mieltä romanttisena.
Liikenteessä Kurtin piti oppia luovimaan jeeppiä riksojen, vesipuhvelivankkureiden,skoottereiden,autojen ja ihmisten seassa kuin sisävesilaivan kippari  merikortista poisjätettyjä karikkoja,särkkiä ja luotoja.
Indokiinalaiset olivat oppinee myös ranskalisilta ajotyylin pyörien päällä,vaikkakin pienellä kiinalaisella ripauksella,missä ei välitetä kanssakulkijoista.
Hanoin uudet liikennevalot osoittivat kaupungin seuraavan nykyaikaa,mutta niistä huolimatta,että kun valot sattuivat toimimaan,kukaan ei ollut opettanut paikallisille,että punainen valo merkitsee pysähtymistä ja vihreä valo etenemistä.
Muukalaislegioonan
lipputervehdys
Hanoissa
Hanoilaisille valot olivat nättejä värikkäitä tolppien päässä vilkkuvia Uuden Vuoden lyhtyjä,millä ei ollut muuta merkitystä,kuin uuden vuoden onnen lupaukset kiinalaisessa kalenterissa apinan vuonna 1953..


Lisätyönä partioinnissa oli humalaisten legioonlaisten keruu kapakoista.
Rutiinitarkastukset legioonalaisten suosimassa Caravelle-ravintolassa sekä Rex-hotellin baarissa toi vähemmän satoa.
Sivukatujen tyttö- ja oopiumluolista pari löysi tajuttomia lattialle kaatuneita sotilaita,jotka olivat päätyneet maalattioille joko humalasta,oopiumista taikka maksamattomista laskuista.
Yötuurin päätyttyä ja sen jälkeen, kun tajuttomat oltiin kuljetettu kasarmin selleihin toipumaan jeppiä seuranneella Renault Goelette-mustamaijalla,legioonalaispari kaatui venttinä punkkiinsa,jolloin muu kasarmi oli heräämässä aamutoimille Marseillesin pauhussa rätisevältä vääntögrammarilta.

Hanoin ranskalaista arkkitehtuuria
nykyään
Indokiinalainen elämäntyyli eli vielä jonkinmoisessa itämaisessa unessa,koskei sille oltu vielä täysin paljastettu länsimaisen massaturismin kauheuksia.
Kaduilla kyllä myytiin postikorttien ja bamburihkaman kyljessä avoimesti seksiä.
Hanoin katujen seksitarjonta poikkesi kuitenkin muista kaakois-Aasian kaupungeista hienotunteisuudellaan.Sitä ei tyrkytetty paljaalla iholla kirkkaissa reklaamivaloissa,vaan tyylikkäästi hotellien lobbeissa ja ravintolojen pöydissä hymyvivahtein,misä tumman sarin halkiosta näkyi vilahtavan tavallista enemmän reittä,vaikkei koskaan menty risqueen rajoille.
Kauempana lähitulevaisuudessa häälyivät amerikkalaisten punaiset Coca-Cola-automaatit ja MacDonaldsin keltaiset kaarivalot.
Elokuvateatterin lipunmyyntiluukkujen mainosvaloissa ei vielä nähty ripaustakaan Hollywoodia kuten Manilassa,Singaporessa ja Bankokissa.
Amerikkalaisista lomilla äänekkäästi puhuvista sotilaista,joidenka punakoita kasvoja peittivät  New York Yankeesien siniset baseball-llippalakit,ei Hanoin kadunmiehellä ollut aavistustakaan.
70-luvun Sylvester Stallonen roikkuva alahuuli Rambo-julisteessa muistuttaisi paremmin 50-luvun indokiinalaisille jostain buddhalaisjuhlan kiemurtelevan lohikäärmeen irvistelevästä lohikäärmemaskista.
Ranskalaisuus näkyi ja tuoksui Hanoissa.
Kaupungin taksit,ranskalaiset Dyna Panhardit ja Traction Avant-sitikat voisivat yhtä hyvin ottaa kyytinsä Pariisin Champs Elyseeltä.
Saigonin Citroen Traction
Avant-taksin pienoismalli
Ravintolojen oviaukoista tuulahti kadulle Chateaubriandien valkosipulivoi sekä leipomoista tuore baguettesämpylä.
Kaupungin kaduilla voisi aistia hiukan italialaisuuttakin Vespoilla ja Lambretoilla ajavien kaunottarien puikkelehtiessa taitavasti kolmipyöräisten cycloriksojen välistä.
Kiinalainen ruoka sai legioonalaisparin vaihtamaan ruokavalionsa.
Hanoin kadulta ostetut lumpia-spring rollsit maistuivat miesten suissa kuin kiinalaiset enkelit olisivat rakastelleet kielen makuhermojen päällä.
Paistettu ruskea riisi sekä öljyssä friteerattu karppi lisäsi makuelämyksiä melkein autuuteen asti.
Ainoastaan vietnaminkielisten ruokalajien nimien oppiminen tuotti vaikeuksia.
Kasarmin messissä syömisen sijasta poliisipartio päättikin syödä jeepissä kadulta.


seuraavassa numerossa.
Kun Viet Minh päätti asettua Hanoin taloon...