 |
| Könsikäs 1990-luvulta |
Sauli ja Jussi, perussalolaiset
----------------------------------------------------
Aikaisemmissa kirjoituksissa olin maininnut,miten isäni tutustutti minut Sauli Niinistöön 1960-luvun vaihteessa..
Isärovasti ja Saulin isä olivat tuttuja joko Lionseista tai Rotareista. Muistan yhden vierailun Niinistöjen omakotitalossa Nopolanmäessä . Saulista sain kuvan hieman etäästä ehkä ujostakin kaverista,koskemme kuuluneet samaan kaveripiiriin.
Sauli kävi lyseota ja minä yhteiskoulua.
Lyseo katsottiin kuuluvan välkymmälle oppilasaineelle ja yhteiskoulu vähemmän välkyille kuten minulle,jotka eivät olleet päässeet lyseoon.Toden puhuakseni yhtä hyvin kuin yhteiskoulussa lyseossakin oli aikamoinen joukko lukiossa tuplanneita,kuten oma isosiskoni Annukkakin.
Itse kävin kaksi kertaa kuudennen luokan.
Sanotaan,että kertaus on opintojen täti.
Saulin isä oli Salon Seudun Sanomien latojana monta vuosikymmentä ja myöhemmin lehtitalon levikkipäällikkönä..
Tapasin Saulin monasti samoissa riennoissa,tanssipaikoissa ja myöhemmin ravintoloissa.
Turun opettajakorkeakoulussa opiskellessani Sauli opiskeli lakia yliopistossa 70-luvun alussa.
Minusta leivottiin v.1968 armeijassa rantapyssyn alikersantti ja Saulista vuotta myöhemmin saman aselajin vänrikki ainakin hänen inttikuvansa kauluslaattojen perusteella.
En kuitenkaan usko,että hän kertaakaan seisoi itko-tykkimontussa harjoitusammunnoissa kuten minä alikessutykinjohtajana,josta vieläkin korvani soivat omituisessa ringtonessa jatkuvassa tinituksessa.
Silloiset upseerikokelaat seisoivat ammuntojen aikana kantapeikkojen kanssa metsän suojassa piilossa eivätkä rantakivellä.
 |
| Nuorempi Sauli |
Tänä päivänä Sauli on reservin kapteeni ja tasavallan presidentti ja minä reservin alikessu ja entinen ostopäällikkö sekä nykyinen freelance-kuvittaja..--kuvittelija.
Ehkä paremminkin taivaanrannan maalari.
Saulia minä olen aina pitänyt "toki-miehenä",joka aina virallisissa tv-haastatteluissa otsa kurtussa vahvisti sanomaansa toki-sanalla.
Kerran pääsin jopa kättelemään vanhaa leikkikaveriani Salon torilla syysmarkkinoiden aikaan v.1995 lokakuulla,Saulin kätellessä markkinaväkeä vaalien adventtiaikana. Olin silloin paseeramassa vuoden kestävällä luppolomalla Filippiineiltä torilla vanhimman siskoni ja edesmenneen kaverini Jännärin Jussin ja hänen vaimonsa kanssa. Siskoni oli ihan lääpällään Saulin kädenpuristuksesta sanomalla,että Saulista vielä tulee tasavallan presidentti.Uskoin,ettei siskoni pessyt henduansa kättelystä kuukauteen kuin lääpäällään oleva teinityttö ihailemansa rokkarin nimikirjoituksesta käsivarteen.
 |
| V.2012 keväällä Sauli tuoreena pressana Salon torilla |
Sauli oli siten toinen presidentti,jonka kättä olin päässyt vatkaamaan.
Ensimmäinen oli v.2003 Filippiinien entinen presidentti Fidel V. Ramos Suomen suurlähettilään Forbes Parkin hienostoalueen residenssissä pidetyissä itsenäisyysjuhlissa.
FVR kuten hänet lyhennettynä tunnettiin muutenkin lyhkäsenä entisenä Filippiinien poliisivoimien päällikkönä ja Marcosin kaatajana puri suupielessään kättelyssä kuuluisaa Tabacalera-sikaria. Kerroin hänelle vaimoni sedän olevan kuuluisan entisen Filippiinien puolustusvoimien komentajan ja kuuluisan mariinikenraalin sekä senaattorin Rodofo Biazonin,FVR:n kerrottua,että "Talk to you later..son!"..häviämällä skoolaavan Wärtsilän ja Nokian suomalaisedustuston joukkoon.
Taiteilijaksi en enää itseäni laske päästyäni v.1966 vain Ateneumin graafiselle osastolle varalle.
Ehkä varataiteilijaksi?
Saulin tie kulki kunnallispolitiikasta eduskuntaan ja lopun kaikki tietävätkin..eli linnaan.
Minun tieni kulki Salon kauppaoppilaitoksesta (keskeyttämällä kansankynttilän eli spriilampun opinnot Turun Nummenpakan kansankynttilävalimossa) Turuntien yli Saloraan ja sen hallintorakennuksen Ankkalinnan kyljestä Saudi Arabiaan,Filippiineille ja Lontooseen.
Yo-merkonomin tittelin päälle olin saanut Turun yliopistosta pedagogian approbaturin,jolla yritin kasvattaa Saudissa alaisiani työmaademokratiaan,mitä vanhoillinen suomalainen johtajistoni vierasteli huomauttamalla,ettei sopisi oikein veljeillä liikaa alarotuisten filippiinopirujen kanssa.
Niille kun antaa pikkusormensa,niin ne vievät koko käden.
Johtajani olivat melkein siinä asiassa oikeassa.
Itse rengastin melkein peräkkäin kahden filippiinittären nimettömän,joidenka mukana syötin neitosten laajoja sukuja possuadobolla sormiruokana a la Kamain.Filippiiniläistavan mukaan kun ei monasti käytetä ruokavälineitä muussa kuin sopasissa eli sopassa..Nykyään Kamain-ravintolat (Kamain--käsi) ovat suurta huutoa menestyvien filippiinojen keskuudessa.
Minusta tehtiin ulkosuomalainen monesta syystä eikä näillä näkymillä paluuta takaisin synnyinmaahan näy edes harhakuvana horisontissa.
Harhakuvana se on ollut mielessäni käydessäni joskus muutaman vuoden paussin jälkeen kotikaupungissani,joka tuntuu täysin vieraalta rakennuksineen ja asukkaineen.
Minun Saloni ja Suomeni omassa datapankissani istuu vuoden 1980 Suomi,jolloin lähdin maailmalle. Nyt ikämiehenä lähimuistin heikennyttä ja pitkämuistin terävöityneenä olen henkisesti nuortunut ikuiseksi 8-vuotiaaksi nulikaksi muistikuvissani.
Saulista Mikko Vienosen ja Timo Lähteenmäen kirja Koit ny rauhottu,tositarinoita pop-villitysten tulosta pikkukaupunkiin kertoo aika osuvasti seuraavaa:
Heikki "Viki" Vikström oli naapurissa Nopolanmäessä tapaamassa kaveriaan Karia,kun hän pani pihalla merkille tämän pikkuveljen.
Kikkuratukkainen pikkupoika heitti oksasta perkaamaansa keihästä koko päivän ja hoki kiskaisujensa perään:
--Sauli Niinistö,maailmanmestari!
--Se ei ollut mitään uhoa.Hän oli ihan tosissaan.
Vikström vakuuttaa.
(Itse tunsin Viki Vikströmin melko hyvin Penan Saluunan kabinetista ja Vilhonkadun Alkon tiskin takaa jo siitä lähtien kun sain viinakortin.Hän oli myös ollut muusikkona Travellers-bändissä 60-luvun alussa.Viki oli hyvä herjanheittäjä ja aina valmiina vetämään viimeisen huulen jopa Alkon tiskin takaa.)
Viki jatkaa:
Sellainen kaveri tietysti kaipasi asianmukaista valmennusta ja niinpä Kari ja Viki muunmuassa panivat hänet istumaan muurahaispesään.
Maailmanmestari oli kova yleisurheilija,mutta koulussa hänestä ei ollut oikein mihinkään.Hänellä ei ollut edes reppua eikä lukiossa enää kaikkia tarvittavia kirjojakaan.
(Muurahaispesään istuttaminen oli hyvin tavallista sen ajan klopeille.Itse minäkin nikkelimarkasta ja ihan vapaaehtoisesti istuin muurahaiskeossa.Hulluutta on monenlaista.Söinpä kerran pikkusiskon tarjoamasta Pax-askista pastilleina tarjotut lampaanpapanat.)
Sauli tunnustaa:
--Kaikki meni helvetin huonoilla arvosanoilla. Mulla ei ollut mitään muuta tavoitetta siinä hommassa kuin selvitä luokalta toiselle.
(Samoin minulle koulunkäynti oli kuin tervanjuontia. Ruotsissa en pärjännyt,kun vasta vuoden 1965 kesätyön jälkeen Uppsalan läheisen Örsundsbron kylän sikafarmilla sianpaskaa luotuani. Englanninkielessä olin haka lehtori Juhani Salan kannustamana.Salan Jussi kyllä vihastui minulle,etten kirjoittanut odotettua laudaturia 9 pinnan virheestä.Reputin reaalissa vihaamastani historiasta ja suomenkielestä pääsemällä rimaa hipoen syksyn kirjoituksissa reaalin approbaturiin.Yleisarvosana cumlaude approbatur ja 9 puoltoääntä...Tuplasin kyllä kerran kuudennen,että koulupohja tukevoitui..)
Teini-ikään ylettyään Niinistö hengasi itseään hieman vanhempien luokantuplaajien kanssa,joita vielä 60-luvulla parveili lyseossa. Heidän kanssaan Niinistö pääsi tekemään omien sanojensa mukaan "pikkuvallatonta" kuten maistelemaan olutta,polttamaan tupakkaa ja asioimaan tyttöjen kanssa.
(60-luvun puolivälin jälkeen kaupungin suosituin nuorten ravintola oli ravintola Talja Turuntiellä Helanderin TB:n naapurissa.
 |
| Helanderin TB Juhart 2011 |
 |
| Jonotusta talvipakkasessa Penan Saluunan edessä |
--Lukioluokalle sattui kaveri,joka oli vähän useammin tuplannut. Hän sai jo Alkosta,vaikka ikäraja oli silloin 21-vuotta, ja meillä oli sitten aina lauantaina lauantaipulloarvonta. Alkoholia hankittiin vain kotihippoihin, normaaliviikonlopuksi ei juurikaan,vaan yritettiin livahtaa ravintolaan ,jos sattui portsarin silmä välttämään.Niinistö kertoi.
Varsinaisiin renttupiireihin Niinistö ei koskaan luisunut.
Varsinaisiin renttupiireihin Niinistö ei koskaan luisunut.
(Muistan itse,että juuri kaupungin olutravintoloiden kuten Haarikan ja Tuopin sekä Saluunan karvalakkipuolen vakioistujat olivat enimmäkseen alkoholisoituneita eläkeläisiä ja nuorempia laitapuolen kulkijoita,joita elämä, ainakin heidän kertomansa mukaan,oli kolhinut. Saluunan levygrammarista suosituimpia kappaleita oli Pettäjän tie sekä Antaa mennä kun on alamäki vaan.
Saulia ei yleensä tavattu olutravintolojen karvalakkipuolilla.Hänellä oli suuremmat suunnitelmat mielessään.)
--Hän katsoi jo siihen aikaan ,kenen seurassa hän näyttäytyy päivänvalossa.
Mökö Siimes vahvistaa.
Poppariakaan Niinistöstä ei tullut,vaikka rautalankavallankumous hölskytti hänenkin sisimpäänsä.
Hän paheksui irvileukoja,jotka pilkkasivat naapurin Vikin bändiä,The Travellersiä, jollakin alkuaikojen keikalla.
--Varmaan pojatkin olivat vähän amatöörejä,mutta minusta se pilkkaaminen oli alhaista. Muistan varsin hyvin,että siinä oli myös uuden kulttuurin vastaista suhtautumista mukana.
Pitkätukkamuodin kanssa Niinistön peli oli pelattu heti kättelyssä.
--Mulla ei ollut oikein varaa kasvattaa tukkaani.Jouduin havaitsemaan,että siitä olisi tullut afro.
Täysin sivusta Niinistö ei kuitenkaan seurannut muiden kapinointia. Hän oli kiinnostunut esimerkiksi Samuel Beckettin ja erityisesti Oscar Wilden tuotannosta.
--Kai siitä kiehtoi vähän sellainen underground-meininki,jota Wilde kuvaa.
Niinistö selittää.
Lukiossa Niinistön luokka esitti ronskisti sovitetun version Beckettin kulttinäytelmästä "Huomenna hän tulee".
--Oli ideana vähän näyttää opettajille ,ettei tässä olla ihan tassukoita. Minäkin olin näytelmää ponnekkaasti muuntelemassa, ja siitähän ei sitten ottanut kukaan tolkkua. Taisin muuten sijoittaa itseni samaan tynnyriin yhden naisnäyttelijän kanssa...Yllätyimme,kun kukaan ei harmistunut eikä tullut lunta tupaan.
Se kapina meni vähän munilleen.
Saulia ei yleensä tavattu olutravintolojen karvalakkipuolilla.Hänellä oli suuremmat suunnitelmat mielessään.)
--Hän katsoi jo siihen aikaan ,kenen seurassa hän näyttäytyy päivänvalossa.
Mökö Siimes vahvistaa.
Poppariakaan Niinistöstä ei tullut,vaikka rautalankavallankumous hölskytti hänenkin sisimpäänsä.
Hän paheksui irvileukoja,jotka pilkkasivat naapurin Vikin bändiä,The Travellersiä, jollakin alkuaikojen keikalla.
--Varmaan pojatkin olivat vähän amatöörejä,mutta minusta se pilkkaaminen oli alhaista. Muistan varsin hyvin,että siinä oli myös uuden kulttuurin vastaista suhtautumista mukana.
Pitkätukkamuodin kanssa Niinistön peli oli pelattu heti kättelyssä.
--Mulla ei ollut oikein varaa kasvattaa tukkaani.Jouduin havaitsemaan,että siitä olisi tullut afro.
Täysin sivusta Niinistö ei kuitenkaan seurannut muiden kapinointia. Hän oli kiinnostunut esimerkiksi Samuel Beckettin ja erityisesti Oscar Wilden tuotannosta.
--Kai siitä kiehtoi vähän sellainen underground-meininki,jota Wilde kuvaa.
Niinistö selittää.
Lukiossa Niinistön luokka esitti ronskisti sovitetun version Beckettin kulttinäytelmästä "Huomenna hän tulee".
--Oli ideana vähän näyttää opettajille ,ettei tässä olla ihan tassukoita. Minäkin olin näytelmää ponnekkaasti muuntelemassa, ja siitähän ei sitten ottanut kukaan tolkkua. Taisin muuten sijoittaa itseni samaan tynnyriin yhden naisnäyttelijän kanssa...Yllätyimme,kun kukaan ei harmistunut eikä tullut lunta tupaan.
Se kapina meni vähän munilleen.
(Minä taas oli joutunut pahaan seuraan äitiruustinnan mielestä.
Äiti ei pitänyt pitkätukista,kuten Jännärin Jussista,Rinteen Harrista ja Hallbergin Torstenista sekä muutamasta muusta porukkaan kuuluvasta kulttuuriprotestoijasta.Kyseessä oli musiikillinen protestointi eikä aatteellinen,missä porukassa yritettiin elvyttää kunnon vanhaa rokkia Jerry Lee Lewisistä lähtien. Itse en soittanut muuta kuin suutani,muiden taiteilijoiden skulatessa akustikitaroita ja pianoa.Kuten olen jossain maininnut ristin papinpoikana poppoon Los Coitus Interruptukseksi,minkä nimen Harri vei Tampereelle ja Juice Lehtiselle Coitus Inttinä..
Aatteellisia vastarannan kiiskiä opiskelijaporukassa tuoppien ääressä Penan Saluunan karvalakkipuolella olivat mao-taistolaiset Härmän Jukka ja potkupalloilija "Nukke" Nieminen,jotka Hot Tshi Minh-kaulusnappisina saarnasivat epistoloita Maon Punaisesta kirjasta kapakan duunarikommareille..
Jukka sattui olemaan lukiossa luokkakaverinikin yhteiskoulussa.
Äiti ei pitänyt pitkätukista,kuten Jännärin Jussista,Rinteen Harrista ja Hallbergin Torstenista sekä muutamasta muusta porukkaan kuuluvasta kulttuuriprotestoijasta.Kyseessä oli musiikillinen protestointi eikä aatteellinen,missä porukassa yritettiin elvyttää kunnon vanhaa rokkia Jerry Lee Lewisistä lähtien. Itse en soittanut muuta kuin suutani,muiden taiteilijoiden skulatessa akustikitaroita ja pianoa.Kuten olen jossain maininnut ristin papinpoikana poppoon Los Coitus Interruptukseksi,minkä nimen Harri vei Tampereelle ja Juice Lehtiselle Coitus Inttinä..
Aatteellisia vastarannan kiiskiä opiskelijaporukassa tuoppien ääressä Penan Saluunan karvalakkipuolella olivat mao-taistolaiset Härmän Jukka ja potkupalloilija "Nukke" Nieminen,jotka Hot Tshi Minh-kaulusnappisina saarnasivat epistoloita Maon Punaisesta kirjasta kapakan duunarikommareille..
Jukka sattui olemaan lukiossa luokkakaverinikin yhteiskoulussa.
 |
| 1969 Jukka Härmä ja Nukke Nieminen |
BIO-JÄNNÄÄ JA COITUS INTERRUPTUSTA
Eläinlääkärin poikaa ja kaveriaan Hallbergin Torstenia Jussi tapasi vielä sattumalta kotikaupungin rikkaitten perillisten pirskeissä.
Jännärin poikien uudenvuodenpileet olivat opintovuoden huipputapahtumia,mihin kutsuttiin vain harvat ja valitut.
Suomen tulevaa presidenttiä, pääministeriä ja kokoomuspoliitikkoa Niinistön Saulia näkyi myös juhlakuvioissa.
.
Saulia pidettiin silloin eristäytyvänä tyyppinä,vaikka Jussin isä oli kerran 50-luvun puolivälissä vienyt papinpojan kunnanvaivaisen kirjanpainaja-Niinistön kotiin leikkimään talon ainoan poikalapsen kanssa.Saulilla ei ollut paljon leluja ja se luki vain pikkujättiläisiä ja muita poikatietokirjoja.
Jussia eikä Saulia paljon mikään muu yhdistänyt,kun Nokian kännykkääkään ei vielä oltu keksitty.
Uudenvuodenyönä juhlaporukan ansiosta katosivat jokaisen keskustan huoltoaseman liput pikapesuineen.Kunnanvaivainenkin eli Salon Seudun Sanomat ihmetteli lippujen häviämistä eikä poliisilaitoksellakaan saatu tiedonjyvää anastamisesta..
Lakitieteen ylioppilas Jussi Jännärillä liput roikkuivat Turussa poikamiesboksin seinällä.
Jussista tuli myöhemmin kotikaupungin oikeusavustaja.
Jännärit omistivat keskikaupungilla kokonaisen korttelin liikerakennuksin,elokuvateatterein ja tontein.
Jännärien mökille Kemiöön pieni sisäporukka ajeli talon beessinvärisellä Alfa Romeo Giulialla takakontin kilistellessä viikonloppuisin koffi-ja rokkisessioihin iloisesti.
Jännärin Jussi soitti pianoa kuin Jerry Lee lewis ja muut kitaroivat beatleseja Koffin A:n lataamina kuin Centrumin kaupunginhotellin ravintolan puolalainen ruokalabändi.Porukassa oli muitakin intellektuelleja kuten Rinteen Harri,jolle Jussi piirteli huputituptup-peniskuvia.Sekakuorobändin pappilan Jussi risti Coitus Interruptukseksi paljon ennen,kuin kukaan tunsi korkeaotsaista kurkunkastajaa Juicea.
Harri vei idean Tampereelle mukanaan eikä papinpoika koskaan vaatinut tekijänoikeuksia.
Nyt Jännärin Jussi ja Juice soittavat rokkia pilvenlongalla ja firman liiketoimintaa johtaa Mikko,joka oli kuoron nuorin jäsen.
Torsten meni myöhemmin naimisiin itävaltalaisen kuvaanveistäjättären kanssa ja ajoi ammatikseen TIR-rekkaa Johnny Cashin On the Line-kasetin innostamana alppisolien lävitse.
Jussi ei usko Torstenin vaihtaneen elämäntapaansa Edelweissiin Edelweinin sijasta aivan tyhjästä.Torstenkin myöhemmin liittyi taivaalliseen rokkibändiin.
Politiikkaa Niinistö ei vielä kouluaikanaan harrastanut,ellei Centrumin baarissa silloin tällöin käytyä sanailua lasketa, Sauli ei kiinnittänyt huomiota Saloa jakaviin poliittisiin raja-aitoihin,vaan hänen tuttavapiireihin kuului laitavasemmistolaisten perheiden jälkikasvua. Opiskeluaikana Turussa Niinistön havaittiin jopa seurustelevan kauniin vasemmistolaistytön kanssa.
--Menee hyvä kommunisti hukkaan!
Punaisissa piireissä ärsyynnyttiin.
(Centrumin baari oli suosittu lyskalaisten ja yhteiskoululaisten kokoontumispaikka Hornin baarin kanssa.Minäkin 60-luvun puoelnvälin tienoilla latailin maihinnousutakkisena MacBarensiä Savinellipiippuun Centrumin baarin pöydässä sama kahvikuppi nenän alla tuntikaupalla. Politiikasta harvemmin puhuttiin pöydässä,enemminkin Beatlesien viimeisimmästä sinkusta tai älppäristä sekä lauantaisista hipoista. Samoin kuin Sauli itse rakastuin Turussa politiikan historiaa opiskelevaan säkyläläiseen taistolaistyttöön Sinikkaan,vaikka minua Moselin merimieskapakan pöydässä taistolaisopiskelijaseurassa kyräiltiiin patamustana porvaripapinpoikana. Ainoastaan Sinikan Puutarhakadun kämpän kapealla laverisängyllä kaikki poliittisiset risuaidat kaatuivat. Itselleni ei ollut silloin edes kehittynyt mitään poliittista vakaumusta,kuten ei tänäpäivänäkään. Sinikka yritti käännyttää minua taistolaisuskoon,mutta vastasin kihlauksenkin purkauduttua,ettei minusta saisi edes huonoa vaaleanpunaista demaria.)
Niinistöstä tuli lopulta eduskunnan puhemies ja kokoomuksen presidenttiehdokas.Hän pääsi vuoden 2005 vaaleissa toiselle kierrokselle,mutta hävisi Tarja Haloselle.
Sitä ennen hän oli niittänyt kosolti mainetta valtionvarainministerinä.
Harri Rinne sai 60-luvulla Centrumin baarissa ennusmerkin tulevasta:
--Istuskelimme jonain päivänä Centrumin baarissa kuusi seitsemän tuntia. Siitä Niinistö käytti kolme tuntia sen pohdiskeluun,ostaisiko ison vai pienen kahvin.
Hän päätyi sitten teehen.
--Menee hyvä kommunisti hukkaan!
Punaisissa piireissä ärsyynnyttiin.
(Centrumin baari oli suosittu lyskalaisten ja yhteiskoululaisten kokoontumispaikka Hornin baarin kanssa.Minäkin 60-luvun puoelnvälin tienoilla latailin maihinnousutakkisena MacBarensiä Savinellipiippuun Centrumin baarin pöydässä sama kahvikuppi nenän alla tuntikaupalla. Politiikasta harvemmin puhuttiin pöydässä,enemminkin Beatlesien viimeisimmästä sinkusta tai älppäristä sekä lauantaisista hipoista. Samoin kuin Sauli itse rakastuin Turussa politiikan historiaa opiskelevaan säkyläläiseen taistolaistyttöön Sinikkaan,vaikka minua Moselin merimieskapakan pöydässä taistolaisopiskelijaseurassa kyräiltiiin patamustana porvaripapinpoikana. Ainoastaan Sinikan Puutarhakadun kämpän kapealla laverisängyllä kaikki poliittisiset risuaidat kaatuivat. Itselleni ei ollut silloin edes kehittynyt mitään poliittista vakaumusta,kuten ei tänäpäivänäkään. Sinikka yritti käännyttää minua taistolaisuskoon,mutta vastasin kihlauksenkin purkauduttua,ettei minusta saisi edes huonoa vaaleanpunaista demaria.)
 |
| 1967 Centrum |
Niinistöstä tuli lopulta eduskunnan puhemies ja kokoomuksen presidenttiehdokas.Hän pääsi vuoden 2005 vaaleissa toiselle kierrokselle,mutta hävisi Tarja Haloselle.
Sitä ennen hän oli niittänyt kosolti mainetta valtionvarainministerinä.
Harri Rinne sai 60-luvulla Centrumin baarissa ennusmerkin tulevasta:
--Istuskelimme jonain päivänä Centrumin baarissa kuusi seitsemän tuntia. Siitä Niinistö käytti kolme tuntia sen pohdiskeluun,ostaisiko ison vai pienen kahvin.
Hän päätyi sitten teehen.
Isärovasti kokoomukselaisena kaupunginvaltuutettuna työskenteli Saulin valitsemisessa eduskuntaan.
Sauli oli silloin naimisissa Alangon Paijan kanssa.
Edesmenneen Annukka-siskoni eemeli minulle Lontooseen..
2012/2/6 Anna-Kaisa BenjeMuistaks tän Alangon baarin?? (Alangon Paijan??)
Me käytiin sielä kuuntelemassa Rollareita ja Kinksejä. Ostettiin aina vettä, koska teepussit oli mukana.
Alangon tytär oli tosi kaunis ja siihen se loppuikin. Sauli (Niinistö) oli aina ja on iankaikkisesti vaan kinkkinen.
Vanhemmat olivat hyviä ystäviä ja isä otti jo alusta alkaen tehtäväkseen pushata Saulia eduskuntaan. Oli sen takana kaikissa kampanjoissa jne. No nyt on maaliin päästy. Kuka missäkin ja milloinkin.
Kai me nyt sitten mennään pressan juhla-vastaanottoon itsenäisyyspäivänä.. Eiks??
Annukka
Jännärin bileiden sisärenkaaseen kuului Jännärin veljesten lisäksi Rinteen Harri,Salmin Repe,Vähäsillan veljekset Jarkko ja Jukka,Tarkkasen Pena,Sarparannan Sampsa ja Hallbergin Torsten.Taisi siellä käydä kuokkimassa myös Lammervon pöksytehtaan perillispojat Jukka ja Hessukin vaatealan könsikkäinä.
Tuleva presidenttiehdokas Sauli Niinistökin ilmestyi uuden likkakaverinsa Alangon tyttären kanssa visiitille. Jussin yksi silloinen hyvä frendi ja Turun kauppakorkeata kaveri Eskolinin Pertti,joka asui Torikadun naapurissa kerrostalossa,missä myös oli Vikströmin ruokakauppa,seurusteli aluksi Alangon flikan kanssa.
Tuleva presidenttiehdokas Sauli Niinistökin ilmestyi uuden likkakaverinsa Alangon tyttären kanssa visiitille. Jussin yksi silloinen hyvä frendi ja Turun kauppakorkeata kaveri Eskolinin Pertti,joka asui Torikadun naapurissa kerrostalossa,missä myös oli Vikströmin ruokakauppa,seurusteli aluksi Alangon flikan kanssa.
Uudenvuodenyönä Jännärin bileiden juhlaporukan ansiosta katosivat jokaisen keskustan huoltoaseman liput pikapesuineen.Kunnanvaivainenkin eli Salon Seudun Sanomat ihmetteli lippujen häviämistä eikä poliisilaitoksellakaan saatu tiedonjyvää anastamisesta..
Lakitieteen ylioppilas Jussi Jännärillä liput roikkuivat Turussa poikamiesboksin seinällä.
Jussista tuli myöhemmin kotikaupungin oikeusavustaja.
Jännärit omistivat keskikaupungilla kokonaisen korttelin liikerakennuksin,elokuvateatterein ja tontein.
Pertillä oli muhkea punapäinen vanhempi sisko,joka joskus pyysi Jussiakin liukumaan heidän harmaan Opel Olympia Rekord Caravan-farmarin kernietupenkille.Toisen ooppelittaren ja lukion luokkakaverin ja kaupungin kamreerin 180-senttiä pitkän tyttären Arosillan Elinan Rekordissa Jussi sai myös liukua yo-kirjoitusvuoden abiturientteina v.1966.
Opelit olivat silloin kaupungin keskiluokan kansanautoja Ford Taunusten kanssa.
Jännärin Jussista tuli myöhemmin savilaaksokaupungin oikeusavustaja ja puolustikin kunniallisesti seudun vähäosaisia..
Pappilan Jussi kyllä muistaa kaimansa Jännärin bileiden parhaana Bill Haleynä,joka osasi plimputtaa tulisesti talon epävireisellä pystypianolla Great Balls of Fire-biisiä..
Heidän Kemiön mökillä eräissä Jamsessioneissa Koffin kolmosen innoittamana pappilan Jussi risti kokoonpanon Los Coitus Interruptukseksi.
Pappilan Jussi kyllä muistaa kaimansa Jännärin bileiden parhaana Bill Haleynä,joka osasi plimputtaa tulisesti talon epävireisellä pystypianolla Great Balls of Fire-biisiä..
Heidän Kemiön mökillä eräissä Jamsessioneissa Koffin kolmosen innoittamana pappilan Jussi risti kokoonpanon Los Coitus Interruptukseksi.
Rinteen Harri vei nimen Tampereelle ja josta kehkeytyi Juice Leskisen Coitus Int.
Ennenvanhaan joskus 50-luvulla kuultiin herjoja tuomariväestä.."Tuomarit ja juristit ..juomarit ja turistit."
Bileiden juhlijoista toinen tuomariksi lukenut Vähäsillan kukkapuutarhan toinen perillinen Jarkko,jatkoi Jussin poismenon jälkeen oikeusavustajan toimia.
Hänen broidinsa ikuinen matematiikan ylioppilas Jukka päätyi pesemään kaupunkilaisten ikkunoita .
Ennenvanhaan joskus 50-luvulla kuultiin herjoja tuomariväestä.."Tuomarit ja juristit ..juomarit ja turistit."
Bileiden juhlijoista toinen tuomariksi lukenut Vähäsillan kukkapuutarhan toinen perillinen Jarkko,jatkoi Jussin poismenon jälkeen oikeusavustajan toimia.
Hänen broidinsa ikuinen matematiikan ylioppilas Jukka päätyi pesemään kaupunkilaisten ikkunoita .
Viimeksi pappilan Jussi tapasi Jukan vuonna 2007 Toriterassin kuppilassa ja kehaisi jopa tälle,että hänen Jarkko-broidinsa voisi käväistä joskus Manilassa perinnönjakoa duunaamassa,jos papinpojasta aika jättää ennen.
Toisesta porukan ikuisesta matematiikan ylioppilaasta, lasisilmäisestä Salmin Repestä Jussi ei ole kyllä paljonkaan kuullut.Huhut vain kertoivat Repen jatkaneen äitinsä kaupan hoitamista.
Porukan kolmas matematiikan ylioppilas Tarkkasen Pena ja kaupungin vapaapalokunnan palopäällikön poika istui Penan Saluunan isommalla puolella ikuisesti odottelemassa tuopin ääressä sitä syliinsä kierähtävää morsiantaan.Viimeksi Jussin tavatessa Penan Saluunassa 1990-luvun puolessa välissä Pena oli vielä poikamies.
Pena jatkoi isänsä vaahtosammutinhuoltoa Röykkälänkadulla.
Häntä kutsuttiin porukan sisällä Pikkaiseksi Palosangoksi kovasta vapaapalokunta-aatteestaan ja janonsammutustöistä.
Toisesta porukan ikuisesta matematiikan ylioppilaasta, lasisilmäisestä Salmin Repestä Jussi ei ole kyllä paljonkaan kuullut.Huhut vain kertoivat Repen jatkaneen äitinsä kaupan hoitamista.
Porukan kolmas matematiikan ylioppilas Tarkkasen Pena ja kaupungin vapaapalokunnan palopäällikön poika istui Penan Saluunan isommalla puolella ikuisesti odottelemassa tuopin ääressä sitä syliinsä kierähtävää morsiantaan.Viimeksi Jussin tavatessa Penan Saluunassa 1990-luvun puolessa välissä Pena oli vielä poikamies.
Pena jatkoi isänsä vaahtosammutinhuoltoa Röykkälänkadulla.
Häntä kutsuttiin porukan sisällä Pikkaiseksi Palosangoksi kovasta vapaapalokunta-aatteestaan ja janonsammutustöistä.
Palopäällikkö Tarkkasta taas kutsuttiin Isoksi Palosangoksi.
Silloisella opiskelijaporukalla tunnettiin olleen sammumaton jano sekä ikuinen vapauden kaipuu...
Silloisella opiskelijaporukalla tunnettiin olleen sammumaton jano sekä ikuinen vapauden kaipuu...
Vähäsiltojen poikien ja Tarkkasen Penan yhdestä Pariisin matkasta puhuttiin pitkään Penan Saluunan pöydissä.
Penan Saluunasta nämä olivat saaneet kimmokkeen impulssimatkalleen.
Finnairin Caravellen renkaiden tussahdettua Helsinki-Vantaan kentälle paluulennolla Jukka oli simassaan kysäissyt kavereiltaan:
--Ollaaksme jo pian Pariisiss?
Samanlaisen tapauksen Jussi oli tavannut myöhemmin Saudissa,kun eräs suomalainen maapuolen inssi oli projektiporukassa käynyt New Yorkissa.
Hotellin pyöröovistakaan hän ei ilman apua päässyt sisään,vaam tupsahti teknisessä rotaatiossa aina kadulle.
Työmaasaitilla kaverit olivat kysäisseet inssiltä,miltä se Nykki sitten näytti.
Inssi sanoi nähneesä vain vaateriasennossa keltaisen Checker-taksin takapenkiltä sinitaivasta.
Penan Saluunasta nämä olivat saaneet kimmokkeen impulssimatkalleen.
Finnairin Caravellen renkaiden tussahdettua Helsinki-Vantaan kentälle paluulennolla Jukka oli simassaan kysäissyt kavereiltaan:
--Ollaaksme jo pian Pariisiss?
Samanlaisen tapauksen Jussi oli tavannut myöhemmin Saudissa,kun eräs suomalainen maapuolen inssi oli projektiporukassa käynyt New Yorkissa.
Hotellin pyöröovistakaan hän ei ilman apua päässyt sisään,vaam tupsahti teknisessä rotaatiossa aina kadulle.
Työmaasaitilla kaverit olivat kysäisseet inssiltä,miltä se Nykki sitten näytti.
Inssi sanoi nähneesä vain vaateriasennossa keltaisen Checker-taksin takapenkiltä sinitaivasta.
Monesta papinpojasta on myös tullut pappi,muttei kuitenkaan minusta,vaikka ihan muidenkin kauhistukseksi olen pappapäivilläni uhannut lukea itseni papiksi ja saada tärkätyt liperit kaulaani. Yhdestä kaveristani ja hotellinomistajan villistä ja komeasta pojasta samoin tuli pappi ja rovasti.
En olisi kylläkään uskonut,että hän olisi koskaan hurahtanut johonkin herätykseen,koska 60-luvulla hän istui samoissa kaljaporukoissa yhdessä nykyisen Sauli-presidenttimme kanssa.
Helpoimpana papiksi tulemisena voisin liittyä vaikka johonkin lahkoseurakuntaan maallikkosaarnaajaksi ilman mitään jumaluusopin opiskelua.
Jussi voisi jälkeenpäin panna useankin silloisen savikaupungin opiskelijan hulttioitumisen syyksi ympäristötekijöiden eli lisääntyvien raflojen piikkiin.
Pikkukaupunkiin oli nousemassa soittoruokaloita ja diskoja ja keskikaljabaareja kuin sieniä sateella.
Keskikalja oltiin vapautettu baarimyyntiin jo vuonna 1963.
Opiskelijanuoriso ei silti vielä kuulunut senaikaisiin Sirkan baarin toppajakku-tuulipöksyporukoihin.
Viikonloppuiltaisin diskojen edessä oli kovaa jonotusta ja vain Lähtisen Pena ja Lehmusvirran Aarre Penan Saluunan ja Pulpukan ovien portimoylijumalina pystyivät valikoimaan jonosta sen, kuka kelpaa alkoholilakien mukaan selvänä nauttimaan anniskeluravintolan "virvokkeista",kuten itse ravitsemusliikkeen omistaja Pentti "Pena" Koskinen lausui.
Penan Saluunahan Turuntiellä oli opiskelijanuorison ns. vauhdinottopaikka,mistä lähdettiin joko Kaupunginhotelliin taikka uuteen Rikalaan KOPin taloon,jota Jussikin oli ollut rakentamassa ainakin metrillä hammaslääkäri Eklund-Äyhön tontin puolelle.
Pikkukaupunkiin oli nousemassa soittoruokaloita ja diskoja ja keskikaljabaareja kuin sieniä sateella.
Keskikalja oltiin vapautettu baarimyyntiin jo vuonna 1963.
Opiskelijanuoriso ei silti vielä kuulunut senaikaisiin Sirkan baarin toppajakku-tuulipöksyporukoihin.
Viikonloppuiltaisin diskojen edessä oli kovaa jonotusta ja vain Lähtisen Pena ja Lehmusvirran Aarre Penan Saluunan ja Pulpukan ovien portimoylijumalina pystyivät valikoimaan jonosta sen, kuka kelpaa alkoholilakien mukaan selvänä nauttimaan anniskeluravintolan "virvokkeista",kuten itse ravitsemusliikkeen omistaja Pentti "Pena" Koskinen lausui.
Penan Saluunahan Turuntiellä oli opiskelijanuorison ns. vauhdinottopaikka,mistä lähdettiin joko Kaupunginhotelliin taikka uuteen Rikalaan KOPin taloon,jota Jussikin oli ollut rakentamassa ainakin metrillä hammaslääkäri Eklund-Äyhön tontin puolelle.
Muita nuorison jatkopaikkoja olivat Hotelli Salo ja Kiva-Pub.
Kaupungin ensimmäinen nuorison suosima ravintola oli Turuntien varrella Teboilin huoltamon kyljessä sijaitseva Ravintola Talja. Paikkaa kutstuttiinkin liikenneravintolaksi Taljan liikennevalistuksen ja liikennelaulun ansiosta..."Katso ensin vasemmalle..sitten oikealle..!"
Aivan Taljan takana seisoi kerrostalon alakerran aurinkolipalla Matkustajakoti Sarka.
Taljat ja Sarkat ovat karjalaisevakkonimiä ja ilmeisesti jäykkäkasvoisia ja peruskateellisia pikkukaupunkilaisia harmitti kovasti,miksi evakoilla pyyhkii niin hyvin..
Kivan elokuvateatteri oli vaihtanut toimintaansa ajan hengessä kinosta tanssipaikkaan ja lopulta pubiksi.
Kinon omisti eräs naapurissa asuva ja tontin omistama insinööri Kauko Laiho,joka 50-luvulla katsasti autoja suuressa itäautojen vihassaan..
Lukaisin Uuden Suomen jutun presidentti Niinistön uudenvuodenpuheesta Suomenmaan olevan oleskeluyhteiskunnan.
1980-luvulta asti olen Saudi Arabiasta käsin yrittänyt hakea töitä kotimaastani,mutta erittäin tylyin tuloksin eli...ei....nej..non...nada...nicht..no...nein...mafi..
Nyt 65-vuotiaana en enää yritäkään hakea töitä Suomesta enkä Iso-Britanniasta,vaan nautin täysin palkein laihaa työeläkettäni ja odottelen kiittimet ristissä kansaneläkettäni,jonka päätös kestää noin vuoden Kelan ulkomaalaisosaston kirjeen mukaan. Britannian kansaneläkepäätöksen sain kuukaudessa.
Englanti kyllä tarjoaisi minulle töitä markettien hyllyntäyttäjänä tai vilkasjalkaisena hotellien minibaarien täyttäjänä. Markettien kassoina ja rautatavaratalojen varastomiehinä voi tavata seitsenkymppisiä seniorikansalaisia.
Se Englannin eläkelaitos samoin antoi minulle komeat 25 puntaa kansaneläkettä viikossa ja sen sain kuukauden sisässä hakemuksestani.Nyt en tiedä.mihin niin suurta rahaa haaskaisi,
Saulin Suomi on minulle täysin tuntematon Suomi ulkosuomalaisena ja ulkosalolaisena.
Hänen istuessa 80-90-luvuilla Salon kaupunginvaltuustossa ja eduskunnassa minä paiskin hankintaduuneja Saudin arolla ja pikiteillä ostomiehenä. Aina työsopimuksen vaihdossa kävin Salossa yrittämässä onneani työmarkkinoilla nollatuloksin. Yleensä ei paikanhakukirjeisiin edes vastattu,.mikä olisi ollut tavallisen bisneskäytännön mukaan sivistyneissä maissa normaalia.
Ehkä Suomi ei kuulunut vielä silloin nurkanvaltaajien ja ahneuden aikakautena sivistysmaihin ,Saulinkin istuessa oman lakitoimistonsa palisanteripöyän takana etsimässä lakipykälien välistä porsaanreikiä liikemieskonnien pelastamiseksi ?
Olisin jopa ollut iloinen viestistä "Thank you for your application but we are sorry to inform we have selected Mr. X etc...for the post .."...odotettuna palautteena.
Katsoin silloin tilanteeni ja paikkani olevan yhtä ulkona kuin lumiukon Saudin aroilla Suomenmaan täysin kruksattua minut pois potentiaalisena työnhakijana ulkomaan kokemuksellani.
Ulkomailla työskennelleitä suomalaisia ei silloin katsottu eikä ehkä vieläkään katsota sopiviksi paikallisillle työmarkkinoille!
Koulutettuja uhitellaan hankkimaan töitä koulutusta vastaamattomissa ja jopa alemmissa suorittavissa töissä,etteivät väsyisi henkisesti sohvillaan tauluteeveidensä edessä tukielämäänsä .
Mitäs teet,kun itäeurooppalaiset ovat ottaneet ne paikat halvempina kuin härmäläiset!
Silloin 80-luvulla ja vielä 90-luvulla katsottiin koulutettuja ja kokeneita saudikonkareita kieroon potentiaalisena työvoimana Suomen työmarkkinoilla. Ulkomaiden urakoihin heitä kyllä värvättiin pitkällä kokemuksella. Ulkomaankokemusta katsottiin pitkäksi punaiseksi miinukseksi,koska työnantajat katsoivat parhaimmaksi valita kokemattoman ja nuoremman hakijan paikkaan,missä tämä voidaan kouluttaa firman mittapuhuin mahtuvaksi jeesmieheksi.
Saudikonkarit olivat jo liian juonia uudelleen koulutettavaksi ja voisivat mahdollisesti viedä pallin esimiehensä alta,silloin pelättiin...ainakin työnantajien mielestä.
Kutsun syndroomaa suomalaiseksi työkateudeksi.
Lontoossa tein useitakin koulutustani alempaa työtä ihan vain sen vuoksi,että sain töitä.
Ei se alentanut omanarvontuntoani milliäkään!
Olin Tootingin King George-sairaalan instrumenttivaraston juoksupoikajakajana osastoille,Blackfiarsin Crowne Plaza-hotellin minibaarimiehenä,hetken Portlandin sairaalan pyörätuolikuskina,päätymällä lopulta itsenäiseksi talomaalariksi Forest Gateen,itä-Lontooseen.
Talomaalarina ja hantslankarina autoin filippiinokaverini omistamien asuntojen maalauksissa,putkitöissä ja laminoitujen lattioiden asentajana Vauxhallissa sekä Lewishamissä..
Samoin jelppasin Forest Gaten naapurin Off-licence-kaupan turbaanipäistä sikhkauppiasta Manojia tämän Easthamin ja Ilfordin talojen maalauksissa,kiinteistöjen ja takapihojen siivouksissa.
Ovinaapurini bangladeshihäissyntyisen Vida-rouvan Forest Gaten kiinteistöissä olin tämän hovimaalarina ja puutarhurina,vaikkei minusta tullut rouvan henkilökohtaista vuodekyntäjää,vaikka saripukuinen ja muhametinuskoinen kaunotar viekotteli.
Shrewsbury Roadin vanhemmat karibilaisrouvatkin pyysivät minua talojen julkisivujen ja keittiöiden maalauksiin,kadun intialaisrouvat samoin sisämaalauksiin ja tapetointiin.
Nautin kovasti työstäni,kunnes vanha selkäruodon välilevyrikko pisti sairaseläkkeelle.
Omalla koulutuksellani ei ollut paljoakaan käyttöä eri ammateissani kuin tittelillä.
Saudissa ainoat kauppaoppilaitoksessa opetetut huolinta-alan Incotermit ciffeineen ja fobbeineen olivat käyttökelpoisia hankintapäällikkönä ja lisänä tarjouslaskennassa kustannuslaskennan lehtorini Jyrkkiön Esan päässälaskutemput.
Maalariksi opin jo teinipoikana äitikappalaisen ja Salon parhaan puunaisen opissa.
Taivaanrannan maalarina olen ollut jo syntymästä asti.
Voisin jopa tarjota Saulille vanhana perussalolaiskaverina linnan sisäkaton freskomaalausurakkaa uuden ajan DaVincinä.
Kaupungin ensimmäinen nuorison suosima ravintola oli Turuntien varrella Teboilin huoltamon kyljessä sijaitseva Ravintola Talja. Paikkaa kutstuttiinkin liikenneravintolaksi Taljan liikennevalistuksen ja liikennelaulun ansiosta..."Katso ensin vasemmalle..sitten oikealle..!"
Aivan Taljan takana seisoi kerrostalon alakerran aurinkolipalla Matkustajakoti Sarka.
Taljat ja Sarkat ovat karjalaisevakkonimiä ja ilmeisesti jäykkäkasvoisia ja peruskateellisia pikkukaupunkilaisia harmitti kovasti,miksi evakoilla pyyhkii niin hyvin..
Kivan elokuvateatteri oli vaihtanut toimintaansa ajan hengessä kinosta tanssipaikkaan ja lopulta pubiksi.
Kinon omisti eräs naapurissa asuva ja tontin omistama insinööri Kauko Laiho,joka 50-luvulla katsasti autoja suuressa itäautojen vihassaan..
Lukaisin Uuden Suomen jutun presidentti Niinistön uudenvuodenpuheesta Suomenmaan olevan oleskeluyhteiskunnan.
1980-luvulta asti olen Saudi Arabiasta käsin yrittänyt hakea töitä kotimaastani,mutta erittäin tylyin tuloksin eli...ei....nej..non...nada...nicht..no...nein...mafi..
Nyt 65-vuotiaana en enää yritäkään hakea töitä Suomesta enkä Iso-Britanniasta,vaan nautin täysin palkein laihaa työeläkettäni ja odottelen kiittimet ristissä kansaneläkettäni,jonka päätös kestää noin vuoden Kelan ulkomaalaisosaston kirjeen mukaan. Britannian kansaneläkepäätöksen sain kuukaudessa.
Englanti kyllä tarjoaisi minulle töitä markettien hyllyntäyttäjänä tai vilkasjalkaisena hotellien minibaarien täyttäjänä. Markettien kassoina ja rautatavaratalojen varastomiehinä voi tavata seitsenkymppisiä seniorikansalaisia.
Se Englannin eläkelaitos samoin antoi minulle komeat 25 puntaa kansaneläkettä viikossa ja sen sain kuukauden sisässä hakemuksestani.Nyt en tiedä.mihin niin suurta rahaa haaskaisi,
Saulin Suomi on minulle täysin tuntematon Suomi ulkosuomalaisena ja ulkosalolaisena.
Hänen istuessa 80-90-luvuilla Salon kaupunginvaltuustossa ja eduskunnassa minä paiskin hankintaduuneja Saudin arolla ja pikiteillä ostomiehenä. Aina työsopimuksen vaihdossa kävin Salossa yrittämässä onneani työmarkkinoilla nollatuloksin. Yleensä ei paikanhakukirjeisiin edes vastattu,.mikä olisi ollut tavallisen bisneskäytännön mukaan sivistyneissä maissa normaalia.
Ehkä Suomi ei kuulunut vielä silloin nurkanvaltaajien ja ahneuden aikakautena sivistysmaihin ,Saulinkin istuessa oman lakitoimistonsa palisanteripöyän takana etsimässä lakipykälien välistä porsaanreikiä liikemieskonnien pelastamiseksi ?
Olisin jopa ollut iloinen viestistä "Thank you for your application but we are sorry to inform we have selected Mr. X etc...for the post .."...odotettuna palautteena.
Katsoin silloin tilanteeni ja paikkani olevan yhtä ulkona kuin lumiukon Saudin aroilla Suomenmaan täysin kruksattua minut pois potentiaalisena työnhakijana ulkomaan kokemuksellani.
Ulkomailla työskennelleitä suomalaisia ei silloin katsottu eikä ehkä vieläkään katsota sopiviksi paikallisillle työmarkkinoille!
Koulutettuja uhitellaan hankkimaan töitä koulutusta vastaamattomissa ja jopa alemmissa suorittavissa töissä,etteivät väsyisi henkisesti sohvillaan tauluteeveidensä edessä tukielämäänsä .
Mitäs teet,kun itäeurooppalaiset ovat ottaneet ne paikat halvempina kuin härmäläiset!
Silloin 80-luvulla ja vielä 90-luvulla katsottiin koulutettuja ja kokeneita saudikonkareita kieroon potentiaalisena työvoimana Suomen työmarkkinoilla. Ulkomaiden urakoihin heitä kyllä värvättiin pitkällä kokemuksella. Ulkomaankokemusta katsottiin pitkäksi punaiseksi miinukseksi,koska työnantajat katsoivat parhaimmaksi valita kokemattoman ja nuoremman hakijan paikkaan,missä tämä voidaan kouluttaa firman mittapuhuin mahtuvaksi jeesmieheksi.
Saudikonkarit olivat jo liian juonia uudelleen koulutettavaksi ja voisivat mahdollisesti viedä pallin esimiehensä alta,silloin pelättiin...ainakin työnantajien mielestä.
Kutsun syndroomaa suomalaiseksi työkateudeksi.
Lontoossa tein useitakin koulutustani alempaa työtä ihan vain sen vuoksi,että sain töitä.
Ei se alentanut omanarvontuntoani milliäkään!
Olin Tootingin King George-sairaalan instrumenttivaraston juoksupoikajakajana osastoille,Blackfiarsin Crowne Plaza-hotellin minibaarimiehenä,hetken Portlandin sairaalan pyörätuolikuskina,päätymällä lopulta itsenäiseksi talomaalariksi Forest Gateen,itä-Lontooseen.
Talomaalarina ja hantslankarina autoin filippiinokaverini omistamien asuntojen maalauksissa,putkitöissä ja laminoitujen lattioiden asentajana Vauxhallissa sekä Lewishamissä..
Samoin jelppasin Forest Gaten naapurin Off-licence-kaupan turbaanipäistä sikhkauppiasta Manojia tämän Easthamin ja Ilfordin talojen maalauksissa,kiinteistöjen ja takapihojen siivouksissa.
Ovinaapurini bangladeshihäissyntyisen Vida-rouvan Forest Gaten kiinteistöissä olin tämän hovimaalarina ja puutarhurina,vaikkei minusta tullut rouvan henkilökohtaista vuodekyntäjää,vaikka saripukuinen ja muhametinuskoinen kaunotar viekotteli.
Shrewsbury Roadin vanhemmat karibilaisrouvatkin pyysivät minua talojen julkisivujen ja keittiöiden maalauksiin,kadun intialaisrouvat samoin sisämaalauksiin ja tapetointiin.
Nautin kovasti työstäni,kunnes vanha selkäruodon välilevyrikko pisti sairaseläkkeelle.
Omalla koulutuksellani ei ollut paljoakaan käyttöä eri ammateissani kuin tittelillä.
Saudissa ainoat kauppaoppilaitoksessa opetetut huolinta-alan Incotermit ciffeineen ja fobbeineen olivat käyttökelpoisia hankintapäällikkönä ja lisänä tarjouslaskennassa kustannuslaskennan lehtorini Jyrkkiön Esan päässälaskutemput.
Maalariksi opin jo teinipoikana äitikappalaisen ja Salon parhaan puunaisen opissa.
Taivaanrannan maalarina olen ollut jo syntymästä asti.
Voisin jopa tarjota Saulille vanhana perussalolaiskaverina linnan sisäkaton freskomaalausurakkaa uuden ajan DaVincinä.
