 |
| Kalle Kauppinen Viipurissa 1934 Juhart |
 |
| Kalle Kauppisen 50-vuotis syntymäpäivät 1937 Juhart |
 |
| 1959 Anttipastori partiolaispullasorsana Juhart |
 |
| Kaisa puunaisena Mulassa 1937 |
Antti-pastorilta puuttuivat siviilielämässä melkein kaikki käytännön taidot,tumman lainepäänsä yleensä kieppuessa taivaisissa ajatuksissa saarnatekoon tai siunauspuheisiin.Pesrustamansa seurakunnan partiolippukunnan johtajapartiolaisena hän kyllä osasi solmut,mutta pappilan siivouskomeron ainoasta kenkälaattikkotyökalupakistaan hän osasi käyttää välttävästi lattapäistä ruuvitalttaa sekä kuulapäävasaraa huushollin pikkukorjauksiin.Singerin ompelukoneöljyllä täytetyllä pienellä tippakannulla hän viikottain kävi voitelemassa pappilan seitsemän huoneen ovensaranat,jotka häiritsivät hänen saarnan valmistustaan,penikoiden juostessa ronttausrallia ympäri lukaalia..Kaisapastorska joutuikin kurittamaan viisipäistä penikkalaumaa,jotka olivat pastorin mukaan käyttäytyneet kuin seinästä repäistyneinä..Pesueen johtajana Antti aina delegoi displiinin harjoituksen Kaisalle moittiessaan lisäksi papinrouvaa siitä,että oli kasvattanut lapsilaumansa riivatuiksi vandaaleiksi.
Papinperheen arki-elämä oli vierasta hengenmiehelle pitäessään ison seurakunnan paimenena karitsojensa sielunhoitoa päätehtävänään.AJASTAJAT
--------------
Kaisa oli ensimmäisenä ostanut vuonna 1939 Iisalmen kauppakoulun merkanttina oman allakkansa Hevosmiehen kalenterin,mihin hän kirjasi päivittäisiä merkintöjä ruokaresepteistä viiksifordin korjauksiin.
Tykistön vänrikillä talvisodassa ei ollut tulenjohtajana aikaa kirjoitella muistiin tapahtumia Suomussalmen motista,Raatteen tiestä eikä Rukajärven valtauksesta..
Vasta Jatkosodan aikana vuonna 1944 hän aloitti asemasodassa tallentamaan tapahtumia uuteen Ajastaikaansa,joka taskuallakkana samalla palveli miniatyyrisenä tietosanakirjana.
Varhaisena ylösnousijana ja ilmanhaistajana oli tärkeätä kirjata ylös auringon nousut ja laskut,tuulen nopeudet,cumuluspilvet ja uhkaavat ukkospilvet.Sään tarkkailu lämpötiloineen oli hänelle yhtä tärkeitä kuin miten hauki nappaa uistimeen.
Jos Antti kirjoitti allakkaansa kuin meteorologi lokikirjaansa täsmällisesti pienellä oikealle kaatuvalla käsialallaan,niin Kaisa kuvasi ilmoja laveasti Hevosmiehen kalenterissaan savolaisella lupsakkuudella,että "Kylläpä niitä ilimoja piisoo (poutasää) ja "näkkyypähän sitä vanhaa taevasta" (Sateen loputtua).
Sotilaspastorin vuoden 1944 kalenterialmanakka tarjosi tietopankkina vuoden kalendarion sekä nimipäiväluettelon.Allakkaan oltiin alleviivattu syyskun toinen päivä eli Sinikan nimipäivä ja varustettu HUOM!-kaneetilla..Kaisan syntymäpäivä.
--------------
Allakan viimeiset sivut käsittivät tärkeitä kotimaan yleishyödyllisiä tiedonjyviä,kuten mm. Suomen väkiluvut 1750-1940.Tuoreemmasta vuoden 1944 väkiluvusta ei mainittu,sankarien kaatuessa Kannaksella väkilukua vähentämällä.
Paikkakuntien henkikirjoitusrekisterit olivat kaatumisluvuista ilmeisesti epätarkkoja eikä syntymiäkään tapahtunut useita,miesten ollessa rintamalla.Lapsentekoon rintamamiehet ryhtyivät vain pikaisilla kotilomillaan.
Valtakunnan tarkkaa väkilukua oli vaikeata kirjata kaatumisten,katoamisten ja vangiksi joutumisten pohjalta.
Ajastajasta löysi myös Suomen kaupunkien perustamisvuodet sekä väkiluvut vuodelta 1941.Kauppalat sekä taajamat kuuluivat samoin listaan.Pikkuisessa Iisalmen kaupungissa oli vuonna 1941 3919 asukasta.
Pastorin myöhemmässä ja viimeisessä asuinpaikassa Salon kauppalassa (per. 1887) oli 7467 asukasta samana anno dominina.
Ei tiedetä kiinnostiko pastoria eri maiden pinta-alat sekä väkiluvut,joista allakka myös kertoi.Maantieto kyllä oli yksi pastorin harrastuksista,etenkin kiinnostus Euroopan maiden pääkaupunkeihin,kuten Tallinnaan,Tarttoon,Riigaan,Berliiniin ja Roomaan,joissa hän oli käynyt piipahtamassa 30-luvulla.Matkat olivat tapahtuneet IKL-läisessä hengessä,mikä 30-luvulla vastasi akateemisen opiskelijanuorison uutta eurooppalaista herätysliikettä nationalismissa.
Allakan kirjoitus rationalisoinnista ehkei ollut papin leipää,mutta O.V.Itkosen kalastajan kalenteri uistelevaa pappia varmaankiin kiinnosti..
Järvihauesta ja siiasta pastori piti eniten inhotessaan lounaissuomalaisten kalastajien mieltymystä piikkiseen kuhaan,jota hän piti roskakalana. Muikku lisäksi oli hänen mieliruokaansa kalakukon sisällä.
Antti oli enimmäkseen kesäkalastaja ja kalenterin koodit O,X,A,B ja C kiinnostivat sunnuntaikalastajaa merkinnöillään,että liikkuiko kala ja käykö se pyydykseen tai oliko kala liikkumatta eikä käynyt pyydykseen.
Antti piti uistelusta sekä verkkokalastuksesta,mutta pappilan jälkipolvi kyllä muistaa hyvin tuskastuneina soutajina pastorin temperamenttiset kommentttit keskisuomalaisen veneen takatuhdolta..."Souva,souva...ee kun huopoo,huopoo..ietkös kuullu!".
Useimmiten uistimen siima vieheineen ja lahnaverkko löytyivät puikkoperäisen keskisuomalaisen soutuveneen alta juuttuneena ahvenruohoon ja ulpukanlehtiin ja syytettynä aina keskituhdolla oli pieni soutaja.
Vasta 50-luvulla pastori mekanisoitui kalastuksessaan hankkiessaan 2.5-hevosvoimaisen vaasalaislisenssitekoisen Aldell-perämoottorin,jonka synnyinpaikkana oli Sveariikin Karlskoga.
Pappilan pesue väänsi sen nimen Alteeniksi sekä Alldeliksi.Jälkimmäinen kieliväännös ilmeisesti kaikkiin perämoottorin osiin,jotka pehmeävaluisina muuttuivat jakoavaimella pyöreiksi hengenmiehen brutaalisella kädellä..Kuusikanttiset messinkivaluiset mutterit Antti sai hohtimilla ja putkitongeilla pyöreiksi .Muutosta voidaan kuvata mekaanisena ihmeenä ja lopulta Kaisapastorska joutui korjaamaan moottorin pissaavan kaasuttimen,kuivaamaan essunhelmaan kastuneen Lodge-tulpan ja katkaisemaan puolitoistatuumaisesta sinkkinaulasta potkurin sokkanaulan hohtimilla vastarannalta kaikuvien pappismiehen sielunvihollisten kutsumahuutojen vaientamiseksi.
Erään toisen aldellistin testamentissa perämoottori oli pystytettävä tämän haudalle,jonne perijöiden piti käydä vetämässä kaksi kertaa kuukaudessa kone käyntiin.
Pappilan lapset muistavat hyvin istuessaan keskituhdolla,miten aldellisti-Antinkin vetonarun solmu sattui kipeästi selkäruodossa.
Pappilan lasten inkvisitio loppui vasta 60-luvulla,jolloin Antti sai lahjaksi hovihammaslääkäriltään Inkeri Linnalta 5.5-hevosvoimaisen Evinrude Fishermanin,jonssa oli automaattisesti kelaava vetonaru.
 |
| Rovastin tekniset sielunviholliset |
Pappilan Jussi peri isänsä sotapyörän.kun Antti osti kirkkoherra Zidbäckin Aslak-pojalta ja myös pastorilta sammalenvihreän Miele-mopedin,joka oli rekisteröity kevytmoottoripyöräksi.Pastori joutui ajamaan sitä varten oikein kortin.Antilla oli jo kokemusta Aslakin,tulevan Formoosan lähetyssaarnaajan ajotaidoista,kiepautettuaan tämän Lambretta-skootterilla ojan kautta kerran kirkkomatkalla.
Pastorin mopedin käynnistäminen pappilan ja kirkkokonttorin välisessä porttikongissa sai pihan lapsista ja ohikulkevista pällistelijöistä kesälauantaisin oikean katsojakunnan,kun kappalainen pukeutui pissankeltaisiin sadehaalareihin ja nahkaiseen jawakuskin ajolakkiin.Plastiikkinen tuulitötterö vielä lisäsi moottorimiehen komeutta.
Antti lähtömanöövereissä satulalaukut pakattuina yleensä polki pyöräänsä käyntiin besahana suljettuna,jolloin tutut sielunvihollisen kutsumanimet kaikuivat porttikongissa.Äkättyään vian kone lähti käyntiin viisiprosenntisella kaksitahtisavulla,joka kattoi käytävän mattikurkimaisella peitesavulla.Kappalaisen kytkiessä vaihteen päälle,pyörä nytkähti likkeelle ,jolloin eturekisterilappu vääntyi likasiivessä veeksi gneissisessä porttipylväässä.
Rummunlyöjänkadulle vuoden 1958 kesällä asennetut asvaltointikorkeuskepit kaatuivat maahan kovassa rynnäkössä kuin slalomhiihtäjän Toni Sailerin laskussa Garmisch-Partenkirchenin talvikisojen pujottelurinteessä.Antti ei ollut matikkamiehiä kuin kalastuksessa lisätessään bensiinitankkiin kaksitahtiöljyä.
2.5-prosenttisen seoksen sijasta hän pani 5-prosenttia tankkiin kuin prosenttilaskussa osuuskassan säästötilillään kasvamaan korkoa.
 |
| 1960 Anttikappalainen moponsa vieressä ja kirkkokonttorin edessä lähdössä Suomusjärven kesämökille |
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti