 |
| The Queen Bee Juhart 2010 |
Hän veti perässään pyörillä kulkevaa ns. Trolley Bagia eli kassirattaita,koska kirppareilta Ilford Broadwayn länsipäästä voisi löytyä raskasta painotavaraa..Trolleybagit ovat erittäin suosittuja,koska ne vapauttavat kädet raskaiden ruokakassien kannosta marketeista.Silti kaupungilla näkee muunmuassa intialaisia kotirouvia kantamassa selkä vääränä joka sormen päässä ruokakasseja.Seniorikansalaisilla on omat nelipyöräiset kassikärrynsä,mitkä toimivat samalla ns.rollaatorikärryinä ja Jussi on antanut niille oman..."Geriatric Trolley Bag"-nimen.
Ilfordin asujamisto on enimmistöltään intialaista,pakistaanilaista ja bangladeshiläistä ja Jussi omassa kieroudessaan on ristinyt kaupungin Pohjois-Mumbaiksi.
Toki valkoisia brittejä asuu myös kaupungissa,mutta heidän asuinalueensa ovat kaupungin reunalla.lännessä Barkingsiden kulmalla,idässä Barkingin suunnalla,pohjoisessa Seven Kingsin nurkilla ja etelässä Little Ilfodissa Romford Roadin varrella.
 |
| Ilford Redbridge Townhall pohjoisen kävelykadun varrella |
Painavin kärryssä oli viisiosainen Discovering the Great Paintings-taidekirjasarja.
Koko kassillinen kustansi noin 10 puntaa.
Jussi veti kärryään loivaan mäkeen Aldersin tavaratalon kohdalta.(Nykyään Aldersin paikalla on Bodgers-tavaratalo),raahaamalla sitä Woolwichin liikkeen näyteikkunan eteen.Jussi päätti pitää tupakanmittaisen paussin liikkeen edessä,samalla tiiraillessa liikkeen aletavaroita vitriinistä.
(Vuonna 2010 Woolwich lopetti toimintansa sulkemalla lähes 1000 liikettä.Liike oltiin perustettu 1800-luvun loppupuolella ja jopa Amerikasta löytyi Woolwich-ketju.Ilfordin Woolwichin paikalle tuli Wilkinsonin taloustavaraliike).
Ilfordin Exchange-ostokeskuksen aukiolla ihmisiä istui puistonpenkeillä ottamassa aurinkoa,joka kylläkin enimmäkseen piileskeli pilvien takana,mutta maaliskuinen ilma tuntui jokseenkin lämpimältä.
Ilfordin pulut nokkivat pikkulasten käsistä murentuneiden jääteltötteröiden vohvelipaloja sekä ruokatuntia pitävien valkohaalaristen maalarien kinkkuvoileivän muruja.
Oltiin Lontoon keväässä,joka yhtäkkiä voisi muuttua kylmäksi ja piiskaavaksi sadeviimaksi.
Woolwichin seinä-ämyristä kuului amerikkalaista elevator-musiikkia Mantovanin jousilla,sekoittumalla Exchangen kaappiämyreiden Miss Dynamiten puoliräppiseen reggaehin.
Jussille aukion musiikillisesta kakofoniasta tuli mieleen Paranaque Cityn Mervillen asuinalueelleen menevä Merville Entrance Road,300-metrinen kadunpätkä,minkä varrelta voi beerhauseista ja karaokebaareista voi kuulla countrysta bluesiin sekä räpistä pinoy rockiiin ja Sinatrasta filippiiniläisiin kundiman-rakkauslauluihin.
Nuorten musiikkina Manilassa olivat poikabändit,Alicia Keys sekä Destiny's Child.
Manilalaisten musiikkiskaala oli paljon laajempaa kuin itälontoolaisten,vaikka olettaisi,että esimerkiksi afroamerikkalainen musiikki olisi suositumpaa Ilfordissa,koska eteläinen Little Ilford käsitti melko suuren karibialaisen asujamiston.Toisaalta jokaisen Broadwaylla ajavan mustan avobemarin taikka avomersun boomboom-kaiuttimista pauhasi Mumbairocki.
Jussi seurasi,kun poliisiauto pysähtyi kadun viereen mustan avo-Escortin perään.Esko oli parkkeerattu aivan pysäköintikeltomerkin kylkeen.
Nuoret konstaapelit pyysivät boomboomboksisen auton lyijykynäpulisonkista aasialaista kuljettajaa siirtämään bassoa jumputtavan diskonsa muualle häiritsemästä steriilin viihdemusiikin kuuntelijoita.
Bussin yläkerran postiluukun kokoiset tuuletusikkunat imivät kuumaa ilmaa sisään ikään kuin olisi istunut kuumien vohvelirautojen välissä. Jussi oli paluumatkalla Forest Gateen.
Bussien tuuletusikkunat Lontoon double-deckereissä olivat naurettavan pieniä ja bussinkuljettaja piti vielä lämmityslaitetta päällä.Niissä ei ollut edes kattoluukkuja,kuten aikoinaan suomalaisissa linjureissa.
Oikeastaan kattoluukut kaksikerrosbusseissa ei ollut mikään oivallinen ratkaisu,koska bussin katot raapivat kadunvarsipuiden oksia,vaikka London Transport tai nykyinen First ja East London Stagecoach kävi tikasautollaan katkomassa reittien varrelta puunoksia.
Jussi laskeutui kärryineen alas keskiovelle nähdessään jo Forest Gaten muslimihautausmaan ja Tescon marketin.Seuraavalla pysäkillä Mumbaipubin edessä hän jäisi pois.
 |
| AEC Routemaste Double-decker in 1960s |
Jussi astui ulos yhdessä bermudalaisen naapurinsa leskirouva.Yunan kanssa
Leskirouva Yuna pyysi Jussia tulemaan arvioimaan talonsa takapihan betonilaatan maalausurakkaa,mutta hyväksyi ilman okulaarista tarkastusta Jussin tarjouksen sadasta punnasta.
Jussi oli sadat kerrat nähnyt laatan jutellessaan Yunan kanssa takapihan aidan yli ,leskirouvan hoitaessa kukkapuutarhaansa ja papuviljelmäänsä.Yuna oli entinen kunnankätilö ja vielä vanhoilla päivillään ajeli Nissan Micraansa yhtä sutjakkaasti kuin Ronnie Barkerin alias kauppias Arkwrightin kunnansisarmorsian valkoista Morris Minoria "Open All Hours"-komediasarjassa.
 |
| Open All Hours. Lynda Baron,Ronnie Barker and David Jason |
Tämä leskimies,nimeltään myös Aron asuu mielitautisen tyttärensä kanssa Monega Roadin talossaan,lääkitsemällä tätä valiumilla ja Yuna-rouvaa omilla mikstuuroillaan.
Yunan edesmennyt mies oli samoin työskennellyt Docklandsin laitureilla ahtaajana.
Yunan pyykkinaru takapihalla oli täynnään XL-kokoisia mustia pikkupöksyjä ja C+-kuppisia isoja rintaliivejä,joihin kerran yksi mustarastas päätti tehdä pesänsä.
Yuna piti mustasta väristä.
Yuna oli myös Kevin Pivotin äidin Marthan lapsuudenystävä.
Jussi oli kerran tapetoinut Marthan ja Kevinin asunnon yläkerran makuuhuoneet ja portaikon kaiteet sekä maalannut koko portaikon seinät että katon.
Samoin hän maalasi talon kadunpuolisen julkisivun sekä tiiliaidan.
Kevin oli hyvä maksaja.
Kevinin isä oli infarktipotilas,joka ei päässyt omin avuin yläkerran makuuhuoneesta alas keittiöön.
Kevin oli ostanut ja asennuttanut Churchillin rappuhissin isälleen,mutta parin kuukauden perästä hissi teki lakon eikä Churchillin huoltomiehestä ollut kuulunut aikoihin.
Kevin oli katsonut tulleensa petetyksi.
Tapaus ei ole yhtään ainutlaatuinen,koska Englannista löytyy useita vanhuksia pettäviä invaliidiapufirmoja.
Kevinin äiti Martha oli erittäin ystävällinen pitämällä Jussia melkein omana poikanaan,tarjoamalla maalausurakan aikana melkein joka tunnin päästä teetä ja voileipiä.
Kevinin isä kuitenkin köhi itsensä hiljalleen loppuun ja vanha mies irtautui maallisesta huollettavasta ruumiistaan taivaalliseen avohoitoon.
Martha suri miestään kuukauden ja palasi surutyöstään aktiiviseksi baptistikirkossa kävijäksi ,ajelemalla bussilla Yunan kanssa baptistien ompeluseuroihin ja gospel-laulantoihin.
 |
| Victoria Docks ja Jussin lapsenlapset Kasper ja Neda |
Matthew oli innokas Matchboxin,Corgin ja Dinkyn pienoismallien keräilijä,joka viikottain osti keralalaiseta Off-Licencesta uuden valumallihinnaston.
Jussin omista kerätyistä pienoimalleista Matthew kommentoi,että kokoelma käsitti 70% kiinalaista kopiokamaa.Jussi ei ollut moksiskaan kritiikistä sanomalla,että 30 vuoden perästä nekin ovat keräilykamaa.
Jussi ei niinkään etsinyt hinnaston huippukamaa,vaan erikoismalleja.
Matthew oli kova pyöräilemään ,ajelemalla kesät talvet ympäri Easthamiä,Forest Gateä,Stratfordia,kerran jopa pistäytymällä kaukana Liverpoolissa asti,omassa ja Beatlesien syntymäkaupungissa.
 |
| Brittipienoismallit |
Kerran vuosia myöhemin Jussi tapasi Matthewin Stratfordin ostoskeskuksen albanialaisessa Fish and Chips-kuppilassa ,ei harmaatukkaisena,vaan kastanjanruskeahiuksisena. Ilmeisesti hän oli värjännyt lettinsä Bootsin rohdoskaupan alennushyllyltä ostamallaan naisten hiusvärillä.
Jussin saapuessa numero 42:n ovelle hän tapasi Walidin,vuokraisännän purkamassa mersunsa takakontista tarvikkeita yläkerran kylpyhuoneen saneeramiseen.
Yläkerran kylpyhuoneen putket vuotivat,aiheuttamalla suuren ruskean freskon ruokailuhuoneen välikattoon.
Jussi tervehti Walidia hyvin päivin vetäessään rullakassinsa kynnyksen yli alkoviin.
Wickesin rautakaupasta ostettu mäntypuinen standardiovi sattumalta oli kaksituumaa liian kapea ja eräs Walidin bengalitimpureista oli naulannut höylätyn 1 x 2-tuumaisen laudanpätkän oven kylkeen.
Tällaista toimenpidettä yleensä kutsuttiin cowboyfiksaukseksi.
Ovesta talvisin puhalsi itälontoolainen pakkastuuli sisään.
Walidin kaikki korjaustoimenpiteet talossa jäivät puolitekoisiksi,sellaisiksi aasialaisiksi väliaikaisen pysyviksi virityksiksi.
Yläkerran kylpyhuone oltiin remontoitu ja laatoitettu ainakin kahdesti,kahden fly-by-night bengalitimpurin käsin.
Silti putkisto vuoti välikaton läpi ruokailuhuoneen pöydälle.
Jussi avasi televison,missä esiteltiin Marylebone Streetin uutta saneerattua madame Tussaudin vahakabinettia.
Hän oli käynyt siellä vaimonsa kanssa edellisuonna ja kätellyt Saddam Husseinia,Hitleriä ,John Wayneä sekä Winston Churchilliä.Australialainen laulajatar Kylie näytti ihmeen pieneltä.
Hän oli pysähtynyt yhden virkapukuisen ja kaluunaepolettisen vahanuken eteen pällistelemään niin aidonnäköistä kopiota. Katsellessaan likinäköisenä oikein läheltä vahanuken kasvoja,tämä avasi suunsa,kivahtammalla:
--What are you staring at,mate?
Vahanukke sattui olemaan vahakabinetin turvamies.
 |
| Saddam Hussein-vahanukke |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti