 |
| Numero 30 bussi Gower Streetillä Russel Parkissa |
---------------------------------------------
Kesäaamuna Lontoo oli herännyt smogiin.
Lontoolaiset ja pääkaupungin tuhannet vierastyöläiset olivat ahtautuneet busseihin ja maanalaisjuniin Stratfordista,Mile Endistä ja Aldgatestä .
Hackneywickista brittiafrotyöväki matkasi numero 30:n kaksikerrosbussilla Cityyn töihin,kukin omalle kustannuspaikalleen.
Central Linen maanalainen Aldgatesta Liverpool Streetin asemalle oli umpeentupattuna,matkustajien seistessä tiiviinä massana käytävillä ja oviaukkojen seisontatiloissa.
Lontoon kosteus ja helle sai ihmiset hikoilemaan heinäkuisessa lämpöaallossa,maanalaisten junien tuuletuksen ollessa olematonta,matkustajien ruumiinlämmön nostaessa lämpötilaa ahtaissa vaunuissa.
Kello 8.51 pommi räjähti Central Linen maanalaisessa Aldgaten ja Liverpool Streetin aseman välisessä tunnelissa.
Kings Crossin ja Holbornin asemien välillä Piccadilly Linen maanalaisessa toinen pommi räjähti kello 8.56 täpötäydessä junassa.
Baker Streetin ja Edgewaren asemien välillä Nothern Linen maanalaisjunassa räjähti pommi kello 9.17.
Hackneystä Cityyn ajavassa täpötäydessä numero 30:n bussissa räjähti pommi itsemurhapommittajan repussa kello 9.47 lähellä Woburn Squarea ja Russel Parkia Gower Streetillä keski-Lontoossa.
 |
| Ambulansseja Russel Squarella |
Yksi filipina Katherine Daniel oli loukkaantunut Aldgatesta lähteneessä Central Linen maanalaisessa ja viety Royal Londonin sairaalaan.
35 viatonta matkustajaa kuoli Al Qaedan Euroopan osaston pommi-iskuista,satojen loukkaannuttua.
Jussin vaimo soitti heinäkuun 9. päivänä Molaven taloon tivaamalla,miksei kukaan ollut tekstannut tai soittanut hänelle tai ilmaissut huolestuneisuutta hänen hyvinvoinnistaan pommi-iskujen aikana.
Jussi vastasi puhelimessa lakonisesti,että jos vaimo olisi loukkaantunut tai kuollut pommi-iskusta,niin Filippiinien Lontoon suurlähetystö Kensingtonissa varmaan olisi ottanut yhteyttä.
Tietysti kaikki olivat huolissaan,mutta kun mitään soittoa ei tullut,oletettiin kaiken olevan OK..ja soittaminen puhelinkortilla Filippiineiltä on paljon kalliimpaa kuin Lontoosta.
Muiden Lontoossa työskentelevien filippiinojen kännykät olivat ottaneet vastaan huolestuneita tekstiviestejä Filippiinien saarilta. Lontoossahan työskentelee 80.000 filippiinoa,enimmäkseen sairaala-alalla.
Filippiinojahan työskentelee pari miljoonaa maailman kaikilla kolkilla. Jopa Grönlannista eräs satamaan kiinnittyneen laivan filippiinomiehistö oli tavannut paikallisessa juottopaikassa filippiinobaarimikon.
Filippiineillä televisio ja paikallislehdistö korostaa huolestuneisuutta maan OFW:n (Overseas Foreign Workers) hyvinvoinnista kansainvälisissä kriiseissä,tsunameissa,maanjäristyksissä ja viimeksi vuonna 2010 arabikevään mielenosoituksissa ja Libyan kapinassa.Viimeinen tapaus oli Syyrian kansankapina presidentti Assadia vastaan,jolloin kaikki filippiinotyöntekijät kotiutettiin.
Jo vuonna 1991 filippiinot olivat kärsineet Kuvaitissa irakilaisten väkivallasta ja marraskuun 9. päivänä v.2001 New Yorkin Manhattanin Twin Towerissa lentokoneiskun sattuessa rakennuksessa työskenteli satoja filippiinoja.
Jussinkin oli määrä mennä takaisin Lontooseen toukokuussa,mutta joutui lykkäämään matkaansa elokuulle.
Hän olisi voinut yhtä hyvin istua Northern Linen maanalaisessa sinä päivänä Edgwaressä matkalla West Ruislipiin kirjoittautumaan työvoima-agenttinsa Medical Technicalin tiskille tempiksi johonkin lontoolaiseen sairaalaan.
 |
| Northern Linen maanalainen pommi-iskun jälkeen |
 |
| Pommi-iskussa loukkaantunutta viedään paramedicin avulla ambulanssiin |
Takkupartaista hameväkeä liikkuu itälontoolaisiin moskeijoihin rukoilemaan ja kuuntelemaanradikaali-imamien palopuheita jihadista sekä infidelien tappamisesta sekä länsimaisen kulttuurin dekadenssista.
Koukkukätinen itsejulistautunut muslimiprelaatti Abu Hamza oli saanut vapaasti julistaa jopa puistoissa vihaansa länsimaista kulttuuria vastaan,kunnes St. Jamesin oikeusistuin oli tuominnut tämän vankilaan.Silti tämä väitti,että hänet oltiin pantu vankilaan ihmisoikeussäännöksiä vastaan laittomasti sekä vapaan ilmaisuoikeuspykälän vastaisesti.
Euroopan Unionin ihmisoikeustuomioistuin ei sallinut brittioikeutta karkoittaa Hamzaa Egyptiin ja yhtä toista egyptiläistä vihaprelaattia Anjem Choudarya Libanoniin,missä näitä odottaisi pidätys ja mahdollisesti kidutus pommiattentaattien tekijöinä.
 |
| Vihaprelaatti Anjem Choudary |
 |
| Abu Hamza |
EU:n ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen takia Choudary tullaan päästämään vapaalle nauttimaan 26.000:n punnan tukia laajalle perheelleen.
Hamzan ja Choudaryn partanaamoista Jussin ajatukset kiisivät takaisin vuoden 1980 lokakuulle,jolloin hän oli saapunut Dhahranin lentokentälle.Hän oli ottanut beduiinitaksin terminaalin edestä suuntanaan OMP:n Al Khobarin Al Jubail Streetin konttori.Beduiinikuljettaja ei löytänyt osoitetta ja dumppasi Jussin yhden moskeijan eteen kadulle matkapakaaseineen.
Eräs nuori pakistanipoika Toyota Cressidallaan tuli apuun viemällä eksyneen Dhahranin petrokemialliselle yliopistolle,missä tämän vanhempi veli opiskeli teologiaa.Veli tunsi Al Khobarin kuulema hyvin.
Tämä pakistani-imamioppilas sattui olemaan arabikaapuinen ja valkokalottinen sekä risupartainen Osama Bin Ladenin näköinen mies,joka ruokapöydässä shahramiriisivadista khabsaleivänpalalla pisti lampaanlihaa parta-aukkoonsa .
Koko yliopiston ruokala oli täynnä partaisia imamiopiskelijoita
Silti Jussi ei saanut aviisia Al Jubail Streetille imamiopiskelijan syödessään kaivellessa ruokailukädellään varpaitaan tuolilla.
Näistä imamikandidaateista myöhemmin tulisi paikallisia mutawwapappeja moskeijoihin tai radikaali-imameja julistamaan pyhää jihadia infideleille.
Jussi ihmetteli silti,mitä petrokemian kanssa oli yhteyttä jihadin kanssa.
 |
| King Fahd University of Petroleum and Minerals in Dhahran |
Silloisessa Blitzissä eli Battle of Britainissä hakaristisiipiset Heinkel 111-pommikoneet munivat kuolettavia pommejaan Lontoon yllä.
Tuhansia ihmisiä kuoli pommituksissa.
Pommikoneiden lisäksi valloitetusta Hollannista ammuttiin V1- ja V2-pommiraketteja tuhoamaan Lontoota.
Rakettien omituinen surina sai lontoolaiset pälyilemään taivaalle ja pakenemaan läheisille maanalaisasemille pommisuojiin.
Nyt uudella vuosituhannella uusi vihollinen oli astunut esiin brittipassin omistamana radikaalimuslimina.
Vuonna 2003 lähellä Bankin maanalaisasemaa tapahtui ikävä junan suistuminen raiteilta,mikä sai matkustajat täyteen panikkiin.Yleisesti oletettiin senkin olevan terroristi-iskun,mitä se ei ollut.
Parin vuoden perästa vuoden 2005 heinäkuun 5. päivänä tapahtui se todellinen terrori-isku.
Stratfordin junavarikolla korjattiin kaikki Central Linen maanalaisjunien vahingoittuneet vaunut ja junaliikenne Stratfordin ja Bankin asemien välillä oli suljettuna kaksi kuukautta.
Bankin tapauksessa suistumisen syyksi todettiin vaunujen akselien vialliset sähkömoottorit.
Molave talonsa verannalla Jussia alkoi väsyttämään lukeminen kaikista maailmalla tapahtuneista terrori-iskuista.
Ad nauseam!
Uutiset Irakin itsemurhapommittajista olivat joka päivän uutisia,
Mindanaon saaren Lontoon pommi-iskujen copycatit ja Abu Sayahin muslimiterroristijärjestön Manilan solu,mitkä olivat opiskelleet pommin valmistusta Afganistanissa sekä Pakistanissa Al Qaedan sekä Talibanin että indonesialaisen Jamaah Islamiyahin oppilaina, näyttivät taitojaan Manilassa vuonna 2005.
Baclaranin ja Monumenton asemien välillä liikennöivä LRT-sähköjuna (Light Trail Transit),mikä kulkee betonipilareiden päälle rakennetulla radalla Taft Avenuen yläpuolella,räjähti pommi-iskusta Libertadin asemalla,tappamalla 14 matkustajaa.
Lontoon ja Manilan junien pommi-iskuissa ilmenee samanlaisia piirteitä.
Vuoden 2005 Ystävän päivänä (Valentine's Day) pommi räjähti bussissa Makati Cityn Shoemartin tavaratalon katoksellisella bussipysäkillä EDSA:n (Epifanio de los Santos Avenue) varrella.Pommi-iskun tekijöinä olivat Sulu-saaren Abu Sayahin terroristijärjestö,joka kidnappasi saarella pari suomalaistakin.
 |
| Shoemart Makati City |
Jussi mietti,miten rauhoittavaa olisi palata takaisin lapsuuteensa 50-luvulle,jolloin elettiin turvallista,viatonta ja yksinkertaista elämää Suomenniemellä.
Jossain kaukana etelässä Algeriassa OAS-kapinallisjärjestö tappeli ranskalaisia sortajia vastaan ja Suezilla sekä Siinailla suomalaiset YK-sotilaat turvasivat maailman rauhaa.
Indokiinassa ranskalaiset olivat joutuneet konfliktiin kommunistisissien kanssa.
Suezin kriisistä elokuvaohjaaja Särkkä oli tehnyt sotilasfarssielokuvan Pekka ja Pätkä Suezilla.
Jussin mieleen tuli filmin ensiesitys vuonna 1958 Bio-Salosta ja miten Pekka ja Pätkä paistoivat strutsinmunaa jeepin konepellin päällä YK-sotilaan vaaleansinisessä kypärässä.
Egyptissä oikeasti ei ollut strutseja,jollei puhuta faaraoiden aikaisista ibislinnusta.
Filmi oli mustavalkoinen,mutta Jussi oletti kypärän olleen rauhanturvaajan vaaleansinisen.
Elokuva kyllä oli filmattu jossain vantaalaisessa soramontussa ja se oli ensimmäinen sotilasfarssi suomalaisten sotilaiden osallistumisesta maailman kriiseihin.
Tänä päivänä Suomella on oma sisäinen kriisinsä maahanmuuttajista,pakolaisista ja turvapaikan hakijoista maailman kriisialueilta.
Pommejakin ollaan viskottu kaukaisessa EU:n reunamaassa.
Synnyinmaa on alkanut globalisoitumaan.
 |
| Pekka ja Pätkä Suezilla 1958 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti