 |
| Bedford "Green Goddess" paloauto |
Jussilla oli pienestä asti ollut kova hinku pienoismalleihin. 50-luvuna alussa pikkupojille ei ollut tarjolla polystreenimalleja,mutta partiolaisten Joka Poika-lehdestä löytyi rakennussarjakaavoja balsalennokkien rakentamiseen ja niitä papinpoika rakentelikin innolla.Ensimmäisella koelennolla tuuli riepotteli Jussin balsalennokin pappilan korsteenin päälle eikä hän saanut lupaa käydä noutamassa sitä alas turvasyistä.
Hän päättikin siirtyä silloin maalla kulkeviin pienoismalleihin.
Joka Poika-lehdestä löytyikin puisen Ford Consulin pienoismallin kokoonpano-ohjeet.Dagenhamin Ford oli vuonna 1951 lanseeranut uuden ns."kolmelaatikkoisen" ja sileäkylkisen Consul-Zephyr-mallisarjan,mikä tulisi korvaamaan vanhentuneen Ford Pilotin,jota Dagenham oli valmistanut Prefectimäisellä maskilla vuodesta 1946 asti.
Pappilan puuliiteristä löytyi sopivia mäntykalikoita,joista Jussi halkaisukirveellä pätki sopivia siivuja ja muotoili sinkkaus-ja lehtisahalla niistä ohjeiden mukaisia liimattavia osia.
Detaljoinnin hän hoiti lapinleukulla ja santapaperilla niin pitkälle,että peukalon ja etusormen väliin pulpahti komea vesirakko ja projekti jäi seisomaan työpöydälle Uuden Suomen päälle viikoiksi,kunnes unohtui työläisyydessään kokonaan Jussin työpöydän alakaappiin.
Vasta vuonna 1957 Revelliltä tuli saman vuoden Buick Roadmaster hardtop-polystyreenimalli ,Jussin käydessä ostamassa laatikon Suvannon Urheilu-ja lelukaupasta Keskuksen talosta Turuntien varrelta.
Siitä ponkaisi Jussin satojen pienoismallien keräily,jota hän vielä Saudin aikana harrasteli 80-luvulla.
Vasta Lontoossa 2000-luvulla hän ryhtyi keräämään Gorkin,Matchboxin ja Dinkyn valusilumiinimalleja kirppareiden lelukopista.
Itä-Lontoon Hackneyn boroughin kuuluisalla Hippodromella pidettiin kerran viikossa suuri kirpputoritapahtuma,jonne Jussi vaimoineen meni koluamaan ja etsimään edullisia ostoja.Hippodrome oltiin poistettu käytöstä,vaikka vuosia myöhemmin vuonna 2010 Hackneyn kunnanvaltuusto päätti remontoida sen uuteen käyttöön. Vuosina 2001-2010 Hippodrome houkutteli tuhansia ihmisiä viikossa kaikkialta itä-Lontoosta etsimään laajalta kentältä itselleen uusia aarteita.Yhden romu voi olla toisen aarre! Tarjolla oli vanhaa käytettyä sekä aivan uutta priimatavaraa kodinkoneiden ja autojen väliltä. Hippodromen edustalla bussista laskeutuessaan tapasi jo sellaisen väentungoksen ja autojen paljouden,että sai olla varuillaan ihmisten puristuksessa,ettei lompakko lähtenyt taskusta.Jussi aina puristi kourallaan lompakkoa takintaskussa varmuudeksi. Kadunreuna oli täynnä bulgarialaisia ja romanialaisia romaneja myymässä salakuljetettuja tupakkakartonkeja,joita yleensä saapui Heathrowin ja Gatwickin lentokenttien sekä satamien kautta laittomasti maahan.Jussin vaimo yleensä etsi liinavaatteita ja kodinkoneita ja Jussi levysoitinvahvistinta sekä valupienoismalleja. Jussi oli kirppareilta ostanut 50-60-luvun vinyylejä ison kasan,vaikka silloin 2000-luvun alussa ei yleisesti oltu vielä herätty vanhojen vinyylilevyjen keräykseen eikä kuunteluun.
Jussi tunsi olevansa uranuurtaja alalla.
Kirpputorialueelta usean kojun lelukoppia kolutessaan ,hän osti yhden korillisen leluautoja punnan kolikolla. Korista löytyi 1956-mallinen vihreän Bedford-paloauton eli Green Goddesin Gorky-pienoimalli sekä 60-lukuinen Bedfordin BBC-ulkolähetysauto,mitkä keräilymarkkinoilla maksaisivat 50:n ja 100:n punnan väliltä.Saman korin pohjalta löytämänsä Kanadan Chevroletin sotamallista muunnellun lentokenttäpaloauton voisi myydä sadalla punnalla keräilyhinnaston mukaan..
Jussi päätti lisätä ne keräilyvitriiniinsä.
Valitettavasti suuri osa Jussin kokoelmasta on vielä Filippiineillä pahvilaatikossa,samoin kuin hänen maalaamansa kymmenet taulut ja sadat kirjat,jotka odottavat lähetystä Lontooseen.Jussi vaimoineen oli myynyt Paranaquen talonsa vaimon munuaissairauden takia.Filippiineillä pitää olla mijonääri elääkseen sekä kuollakseen.Siellä ei ole vastaavaa ilmaista brittien National Health-systeemiä,mikä oltiin perustettu Isoon Britanniaan jo vuonna 1948.Manilassa joutuu maksamaan sairaalaan sisäänkirjoituksessa kovalla rahalla,samoin lääkkeistä sairaalan omasta apteekista ylihintaan.
Yksi tabletti apteekin hyllyllä maksaa 50 pesoa ja Jussin vaimolla on 9 erilaista tablettia päivittäin nautittavana eli 450 pesoa päivässä.Munuaiskoneen päivittäiseeen peritoniaaliseen terapiaan tarvittavat kaksi 5:n litran Dianeal-glukoosipussia ja yksi 2:n litran Extraneal-pussi plus terapiaan liittyvät muut aksessorit maksaisivat Filippiineillä kultaa.
Lontoossa ne ovat ilmaisia.
Jussin päätyönä päivittäin on palvella sairaanhoitajan peritoniaalisena hoitajana.
Maalaamiaan taulujaankaan Jussi vastahakoisesti myi Molaven talon lanai-ateljeestaan,vaikka asuinalueen rikas Don Mario Penya päivittäin kävi kolkuttelemassa ovella ostamassa kovalla rahalla taideteoksia ison compoundissa galleriaan. Don Mario kertoikin ostavansa mieluummin tuntemattoman taiteilijan hyviä töitä kuin tunnetun taiteilijan huonoja töitä.
Don Mariosta tuli Jussin mesenaatti.
Jussi katsoi tyhjentäneensä pienen sielunsa jokaiseen tauluun ja karvain mielin irtaantui niistä Don Marion laskiessa pinon tuhannen peson seteleitä kouraan .Don Mario oli rikastunut erään ilonggalaisen pikkukaupungin apulaispormestarina ja naimalla rikkaaseen saksalaisfilippiiniläiseen Opel-perheeseen,kuuluissaan sokeriplantaasidynastiaan.
Ei ole varmaa oliko samainen Opel-perhe sukua kuuluisalle saksalaiselle autotehtailijalle.
Jussin vaimo oli huolissaan Jussin matokuureista, taulujen kuivuessa öljyväreistä lanai-ateljeen seinillä.
Kolmen päivän Tanduay-rommiannos puudutti tyhjyyden sisuksissa kuin Mika Waltarilla Sinuhen mentyä kirjapainoon painettavaksi .
Mika Waltari puolestaan dokasi puoli vuotta käymällä ostamassa Helsingistä lahjakseen itselle kaksi Jaguar MK IX:ää nipussa.
Jussi dokasi kolme päivää ostamalla itselleen lahjaksi mustan 1966-mallisen Mercury Comet Caliente-avoauton.Se kyllä oli vaihtokauppaa Jussin antaessa myyjälle 1976-mallisen Oldsmobile Cutlassin ilman välirahaa.
Isossa Britanniassa vallitsee parantumaton antiikkikuume ,television syöttäessä päivittäin erilaisia antikkihohjelmia. Antique Roadshow,Cash in the Attic,Celebrity Cash in the Attic,Paul Martinin Flog It,Dickinson's Real Deal ja Bargain Hunt antavat unelmia ja toivoa katsojille,jos oman talon vintiltä voisi mahdollisesti löytyä vaikka Ming-dynastian aikainen kiinalainen vaasi,1600-luvun Big Bess-musketooni taikka 1800-luvun Doultonin posliiniruukku.
Kirpputorit eli Boot Salet samoin saavat tuhansia brittejä kerääntymään jollekin sateen piiskaamalle kentälle etsimään aarteita.
Manilan Pasay Cityn Evangelistan kirpputorikadulla myydään romun ja narrapuisten antiikkihuonekalujen väliltä unelmia. Jussi oli Evangelistan puodeista tehnyt löytöjä kirjalaatikoista sekä notkuvista hyllyistä.
Jussin vimma kaiken vanhan perään oli saanut alkunsa Fammu-tädin vinttikomerosta jo 50-luvulla.Fammun vintti oli oikea aarreaitta ja tämän paraplyykokelman, ja hattulaatikoiden alta löytyi suuri National Geograph-lehtipinkka,mikä käsitti julkaisuja 30-40-ja 50-luvuilta.Niistä Jussi ilmeisesti oli saanut nuorella iällään pistoksen kaukomaan kaipuuseensa.
Evangelistan kojuista samoin löytyi näitä keltakantisia julkaisuja kymmeneen pesoon per kappale eli alle yhden silloisen Suomen markan. 50-lukuisia LIfe-lehtiäkin Jussi sai kassiinsa pinkallisen,joidenka sivut melkein käsin koskettaessa murenivat auringon ja kuumuuden polttamina atomeiksi .Torakatkin olivat ruokailleet sivuilla,mutta löydös oli Jussille mitä suurin aarre.
Jussi autohulluna osti lehdet senaikaisten automainosten takia.
Fammun vinttikomerosta lisäksi löytyi vanhoja Allerseja,vanharouvan vuoden 1939 New Yorkin matkalta tuomia Billboardeja ja ruskeita New York Herald-sanomalehtiä. Yhden New York Herald-sanomalehden keskiaukeamalta löytyi mainos 1939-mallisesta Lincoln Zephyristä,mikä oli nousemassa pikitiellä mäkeen nevadalaisesta autiomaasta. Billboard-lehdistä taas löytyi saman vuoden Chryslerin uudet kromikuonot sekä Pontiacin konepeiton kromihenkselit.
Yhdestä vuoden 1954 National Geograph-lehdestä Jussi löysi mainoksen Nash Statesmanista.Äidin sekulla ja Jussin sedällä Laitisen Timolla Kuopiossa oli ihan samanlainen vaaleanpunainen Nash,millä tämä kerran vuodessa karautti pappilan paraatioven eteen.Silloin papinpojan rinta kohosi rottingille päästessään liukumaan sedän autolla kauppalan valtaväylälle.
Naapurin pöksytehtaan perijäpojille Jussi uskalsi kehaista,että kyllä sitä meilläkin ajellaan Amerikan raudalla.
Jussi oli aina olut kateellinen Lammervon sedälle,housutehtaan omistajalle,millä autot vaihtuivat pihalla kuin diagonaalihousut vähän käytettyinä.Tehtaallahan valmistettiin Kuopion Turolle isäntien diagonaalisarkahousuja.
Pihalla seisoi ensiksi musta 1951-mallinen Volvo PV 444 ja luunvärinen 1939 mallinen Chevrolet Master-sotaveteraani, sitten vaaleanvihreä 1956-mallinen Peugeot 403 ja tummansininen 1956-mallinen Mercedes 220S. Lammervon sedän autokuumeen Jussi tajusi vasta 2000-luvulla löytäessään kirjoituksen Salon Sotaveteraanien muisteluista,missä mainittiin Erkki Lammervon olleen Jatkosodassa kannaksella alikersanttin natsoilla yhden autokomppanian vääpelinä.
Pappilaan kyllä saapui muitakin autoilevia sukulaisia,kuten Ville-eno,äidin isoveli Savosta,joka kävi maakunnista ostamassa sikoja.Ville-eno saapui pappilan paraatioven eteen kuraisella Fargo-karjakuorma-autolla.Ei se Ville-setä pappilassa viihtynyt kuuntelemassa isän flyygelillä soittamia Siionin virsiä,vaan pakeni kauppalan pääkadun juottopaikkoihin,saapumalla kortteeriin puolenyön aikoihin sivulaitaisessa.
Äiti Villen pikkusiskona petasi isoveljelleen vuoteen Asko-nyppykangassohvalle ja varmuudeksi asetti sohvan viereen emalivadin,mihin voisi oksennella possubonuksien jätökset. Äiti oli tottunut tällaiseen jo 30-luvulla Kalle-isän saavuttua Kajaanista,Viipurista taikka Oulusta ns. ostosmatkoilta,mitkä venyvät viikkoja kestäviin pelikortin lätkimisiin.
Jussin ja siskojensa verissä Kalle Kauppisen puolelta on piilllyt samoin se " viinamadon vanha vainoaja,kamala ja kauhia",mitä jossain virressäkin laulettiin paatoksella körttiseuroissa sekä herättäjäjuhlilla.
Äidille eli pastorskalle harmaata pappilan körtti-ilmaa tuulettamaan tuli kerran vuodessa Somerolta pianonvirittäjä punaisella Jaguar E-Typellä.
Mies oli oikea ilopilleri,vaalea ja kiharatukkainen keski-ikäinen mies,joka aina oli puketunut ruskeaan irtotakkiin ja valkoiseen paitaan sekä räikeään markkinakravattiin.
Viritellessään pappilan Wirth-flyygeliä virittäjä soitteli 30-luvun kupletteja,mikä sai pastorsankin jalat ottamaan muutaman steppiaskeleen kirkkopatinoillaan pappilan salin korkkimatolla.
Silloin äiti eli uudelleen 30-luvun singleerausniskaista, polkkatukkaista ja kielohattuista nuoruuttaan.
Isäpastori olisi,jos olisi sattunut olemaan paikalla, kutsunut moista renkutusta pyhäinhäväistykseksi vain Siionin virsille,joululauluille ja Aaronin soittovihkon Kissapolkan sekä Fur Elisen soittamiseen tarkoitetulle flyygelille.
Isä kyllä aikoinaan 30-luvulla olisi halunnut ensiksi tulla näyttelijäksi,mutta äidin isä Kalle Kauppinen,huolimatta siitä, että itse käyttäytyi tuurijuoppona kuin Turmiolan Tuomo vaati,että Antin on luettava papiksi,ennen kuin vihkaisee Kaisansa.
Isän ainoaksi parrasvaloksi tulikin saarnaspöntön 20-wattinen kattovalo.
Jussi muisti rovasti-isänsä yhden pappiskaskun,minkä tämä oli kertonut pojalleen Mäntyrinteen kesämökin rantasaunan löylyssä:
Erään nuoren maalaisseurakuntaan valitun pastorin piti pitää mallisaarna maalaisseurakunnan kirkon saarnastuolissa.
Tämä hermostuneen kiersi ympyrää sakarstissa suuressa pelossaan,ettei saisi sanaakaan suusta seurakunnan edessä.
Vanha rovasti oli seurannut pastorin levottomuutta ja kertonut tälle,että nuorena pastorina hänkin oli pelännyt alkusaarnaansa. Ainoana lääkkeenä pelkoon ja levottomuuteen oli auttanut pari pikarillista kirkkoviiniä ehtoolliskalkista .
Rovasti tarjosi pastorille lääkettään.
Saarnapöntöstä laskeuduttaan alas sakarstiin pastori kysyi rovastilta,miten hänen saarnansa oikein meni.
Rovasti kehui saarnaa oikein ponnekkaaksi,seurakunnankin ollessa erittäin vakuuttunut sanomasta.
Rovasti kyllä sanoi,että hänellä olisi pari oikaisua päivän tekstiin:
Jeesusta ei ammuttu kuoliaaksi Golgatalla konepistoolilla eikä Neitsyt Maaria ollut cancantyttönä Pariisin Punaisessa Myllyssä...ja kun laskeudutaan saarnastuolista alas,ei yleensä liu'uta kaidetta pitkin alas.
Jussi ja hänen vaimonsa Gerry eivät ole innokkaita kirkossa kävijöitä..eivätkä Jussin siskotkaan,koska papinpesue sai kirkonkäyntiä liiankin kanssa luterilaisena pakkopullana konttausajoista kaksikymppisiin asti.
Manilan Molaven asuinalueen Sacred Heart of Jesus- kappelissa Jussi vaimoineen kävi jouluisin joulumessussa aattoiltana kello kymmenen illalla.Kappeli oli täyteen pakattuna asuinalueen pyhäparhaisiin pukeutuneesta herrasväestä.
Jussi vaimoineen saivat kuunnella messua seisaaltaan kappelin ovella.
Gerry-vaimo kesti messua vain 15 minuuttia repimällä Jussia hihasta Molave Avenueen kotiin kattamaan joulupöytää kiinalaisella hunajakinkulla,pancit malabonilla,possu-adobolla,kare-karella, ilocanolaisella pinakbitillä ja sinigang baboyllä, traditionaalisilla filippiinoherkuilla..
Gerry-vaimolle joulu oli ruokajuhlaa!
Hän päättikin siirtyä silloin maalla kulkeviin pienoismalleihin.
Joka Poika-lehdestä löytyikin puisen Ford Consulin pienoismallin kokoonpano-ohjeet.Dagenhamin Ford oli vuonna 1951 lanseeranut uuden ns."kolmelaatikkoisen" ja sileäkylkisen Consul-Zephyr-mallisarjan,mikä tulisi korvaamaan vanhentuneen Ford Pilotin,jota Dagenham oli valmistanut Prefectimäisellä maskilla vuodesta 1946 asti.
Pappilan puuliiteristä löytyi sopivia mäntykalikoita,joista Jussi halkaisukirveellä pätki sopivia siivuja ja muotoili sinkkaus-ja lehtisahalla niistä ohjeiden mukaisia liimattavia osia.
Detaljoinnin hän hoiti lapinleukulla ja santapaperilla niin pitkälle,että peukalon ja etusormen väliin pulpahti komea vesirakko ja projekti jäi seisomaan työpöydälle Uuden Suomen päälle viikoiksi,kunnes unohtui työläisyydessään kokonaan Jussin työpöydän alakaappiin.
Vasta vuonna 1957 Revelliltä tuli saman vuoden Buick Roadmaster hardtop-polystyreenimalli ,Jussin käydessä ostamassa laatikon Suvannon Urheilu-ja lelukaupasta Keskuksen talosta Turuntien varrelta.
Siitä ponkaisi Jussin satojen pienoismallien keräily,jota hän vielä Saudin aikana harrasteli 80-luvulla.
Vasta Lontoossa 2000-luvulla hän ryhtyi keräämään Gorkin,Matchboxin ja Dinkyn valusilumiinimalleja kirppareiden lelukopista.
 |
| Joka Poika No. 2 1949 |
Jussi tunsi olevansa uranuurtaja alalla.
Kirpputorialueelta usean kojun lelukoppia kolutessaan ,hän osti yhden korillisen leluautoja punnan kolikolla. Korista löytyi 1956-mallinen vihreän Bedford-paloauton eli Green Goddesin Gorky-pienoimalli sekä 60-lukuinen Bedfordin BBC-ulkolähetysauto,mitkä keräilymarkkinoilla maksaisivat 50:n ja 100:n punnan väliltä.Saman korin pohjalta löytämänsä Kanadan Chevroletin sotamallista muunnellun lentokenttäpaloauton voisi myydä sadalla punnalla keräilyhinnaston mukaan..
Jussi päätti lisätä ne keräilyvitriiniinsä.
 |
| Osa Jussin lajittelematonta keräilykamaa lirjahyllyn päällä Edessä LNER:n veturi |
Yksi tabletti apteekin hyllyllä maksaa 50 pesoa ja Jussin vaimolla on 9 erilaista tablettia päivittäin nautittavana eli 450 pesoa päivässä.Munuaiskoneen päivittäiseeen peritoniaaliseen terapiaan tarvittavat kaksi 5:n litran Dianeal-glukoosipussia ja yksi 2:n litran Extraneal-pussi plus terapiaan liittyvät muut aksessorit maksaisivat Filippiineillä kultaa.
Lontoossa ne ovat ilmaisia.
Jussin päätyönä päivittäin on palvella sairaanhoitajan peritoniaalisena hoitajana.
 |
| Joulupäivä Molaven talossa vuonna 1996. |
Don Mariosta tuli Jussin mesenaatti.
Jussi katsoi tyhjentäneensä pienen sielunsa jokaiseen tauluun ja karvain mielin irtaantui niistä Don Marion laskiessa pinon tuhannen peson seteleitä kouraan .Don Mario oli rikastunut erään ilonggalaisen pikkukaupungin apulaispormestarina ja naimalla rikkaaseen saksalaisfilippiiniläiseen Opel-perheeseen,kuuluissaan sokeriplantaasidynastiaan.
Ei ole varmaa oliko samainen Opel-perhe sukua kuuluisalle saksalaiselle autotehtailijalle.
Jussin vaimo oli huolissaan Jussin matokuureista, taulujen kuivuessa öljyväreistä lanai-ateljeen seinillä.
Kolmen päivän Tanduay-rommiannos puudutti tyhjyyden sisuksissa kuin Mika Waltarilla Sinuhen mentyä kirjapainoon painettavaksi .
Mika Waltari puolestaan dokasi puoli vuotta käymällä ostamassa Helsingistä lahjakseen itselle kaksi Jaguar MK IX:ää nipussa.
Jussi dokasi kolme päivää ostamalla itselleen lahjaksi mustan 1966-mallisen Mercury Comet Caliente-avoauton.Se kyllä oli vaihtokauppaa Jussin antaessa myyjälle 1976-mallisen Oldsmobile Cutlassin ilman välirahaa.
 |
| 1966 mercury Comet Caliente ragtop |
Kirpputorit eli Boot Salet samoin saavat tuhansia brittejä kerääntymään jollekin sateen piiskaamalle kentälle etsimään aarteita.
Manilan Pasay Cityn Evangelistan kirpputorikadulla myydään romun ja narrapuisten antiikkihuonekalujen väliltä unelmia. Jussi oli Evangelistan puodeista tehnyt löytöjä kirjalaatikoista sekä notkuvista hyllyistä.
Jussin vimma kaiken vanhan perään oli saanut alkunsa Fammu-tädin vinttikomerosta jo 50-luvulla.Fammun vintti oli oikea aarreaitta ja tämän paraplyykokelman, ja hattulaatikoiden alta löytyi suuri National Geograph-lehtipinkka,mikä käsitti julkaisuja 30-40-ja 50-luvuilta.Niistä Jussi ilmeisesti oli saanut nuorella iällään pistoksen kaukomaan kaipuuseensa.
Evangelistan kojuista samoin löytyi näitä keltakantisia julkaisuja kymmeneen pesoon per kappale eli alle yhden silloisen Suomen markan. 50-lukuisia LIfe-lehtiäkin Jussi sai kassiinsa pinkallisen,joidenka sivut melkein käsin koskettaessa murenivat auringon ja kuumuuden polttamina atomeiksi .Torakatkin olivat ruokailleet sivuilla,mutta löydös oli Jussille mitä suurin aarre.
Jussi autohulluna osti lehdet senaikaisten automainosten takia.
Fammun vinttikomerosta lisäksi löytyi vanhoja Allerseja,vanharouvan vuoden 1939 New Yorkin matkalta tuomia Billboardeja ja ruskeita New York Herald-sanomalehtiä. Yhden New York Herald-sanomalehden keskiaukeamalta löytyi mainos 1939-mallisesta Lincoln Zephyristä,mikä oli nousemassa pikitiellä mäkeen nevadalaisesta autiomaasta. Billboard-lehdistä taas löytyi saman vuoden Chryslerin uudet kromikuonot sekä Pontiacin konepeiton kromihenkselit.
 |
| 1939 Lincoln Zephyr |
 |
| Timo-sedän Nash Statesman Juhart 2010 |
Jussi oli aina olut kateellinen Lammervon sedälle,housutehtaan omistajalle,millä autot vaihtuivat pihalla kuin diagonaalihousut vähän käytettyinä.Tehtaallahan valmistettiin Kuopion Turolle isäntien diagonaalisarkahousuja.
Pihalla seisoi ensiksi musta 1951-mallinen Volvo PV 444 ja luunvärinen 1939 mallinen Chevrolet Master-sotaveteraani, sitten vaaleanvihreä 1956-mallinen Peugeot 403 ja tummansininen 1956-mallinen Mercedes 220S. Lammervon sedän autokuumeen Jussi tajusi vasta 2000-luvulla löytäessään kirjoituksen Salon Sotaveteraanien muisteluista,missä mainittiin Erkki Lammervon olleen Jatkosodassa kannaksella alikersanttin natsoilla yhden autokomppanian vääpelinä.
 |
| Pöksytehtaan biilit Juhart 1999 |
Pappilaan kyllä saapui muitakin autoilevia sukulaisia,kuten Ville-eno,äidin isoveli Savosta,joka kävi maakunnista ostamassa sikoja.Ville-eno saapui pappilan paraatioven eteen kuraisella Fargo-karjakuorma-autolla.Ei se Ville-setä pappilassa viihtynyt kuuntelemassa isän flyygelillä soittamia Siionin virsiä,vaan pakeni kauppalan pääkadun juottopaikkoihin,saapumalla kortteeriin puolenyön aikoihin sivulaitaisessa.
Äiti Villen pikkusiskona petasi isoveljelleen vuoteen Asko-nyppykangassohvalle ja varmuudeksi asetti sohvan viereen emalivadin,mihin voisi oksennella possubonuksien jätökset. Äiti oli tottunut tällaiseen jo 30-luvulla Kalle-isän saavuttua Kajaanista,Viipurista taikka Oulusta ns. ostosmatkoilta,mitkä venyvät viikkoja kestäviin pelikortin lätkimisiin.
Jussin ja siskojensa verissä Kalle Kauppisen puolelta on piilllyt samoin se " viinamadon vanha vainoaja,kamala ja kauhia",mitä jossain virressäkin laulettiin paatoksella körttiseuroissa sekä herättäjäjuhlilla.
 |
| Kalle Kauppinen ja Opel Olympia Kadett,vuoden 1936 Berliinin olympialaisten juhlamalli. Juhart-fotokoollaashi 2010 |
Mies oli oikea ilopilleri,vaalea ja kiharatukkainen keski-ikäinen mies,joka aina oli puketunut ruskeaan irtotakkiin ja valkoiseen paitaan sekä räikeään markkinakravattiin.
Viritellessään pappilan Wirth-flyygeliä virittäjä soitteli 30-luvun kupletteja,mikä sai pastorsankin jalat ottamaan muutaman steppiaskeleen kirkkopatinoillaan pappilan salin korkkimatolla.
Silloin äiti eli uudelleen 30-luvun singleerausniskaista, polkkatukkaista ja kielohattuista nuoruuttaan.
Isäpastori olisi,jos olisi sattunut olemaan paikalla, kutsunut moista renkutusta pyhäinhäväistykseksi vain Siionin virsille,joululauluille ja Aaronin soittovihkon Kissapolkan sekä Fur Elisen soittamiseen tarkoitetulle flyygelille.
Isä kyllä aikoinaan 30-luvulla olisi halunnut ensiksi tulla näyttelijäksi,mutta äidin isä Kalle Kauppinen,huolimatta siitä, että itse käyttäytyi tuurijuoppona kuin Turmiolan Tuomo vaati,että Antin on luettava papiksi,ennen kuin vihkaisee Kaisansa.
Isän ainoaksi parrasvaloksi tulikin saarnaspöntön 20-wattinen kattovalo.
Jussi muisti rovasti-isänsä yhden pappiskaskun,minkä tämä oli kertonut pojalleen Mäntyrinteen kesämökin rantasaunan löylyssä:
Erään nuoren maalaisseurakuntaan valitun pastorin piti pitää mallisaarna maalaisseurakunnan kirkon saarnastuolissa.
Tämä hermostuneen kiersi ympyrää sakarstissa suuressa pelossaan,ettei saisi sanaakaan suusta seurakunnan edessä.
Vanha rovasti oli seurannut pastorin levottomuutta ja kertonut tälle,että nuorena pastorina hänkin oli pelännyt alkusaarnaansa. Ainoana lääkkeenä pelkoon ja levottomuuteen oli auttanut pari pikarillista kirkkoviiniä ehtoolliskalkista .
Rovasti tarjosi pastorille lääkettään.
Saarnapöntöstä laskeuduttaan alas sakarstiin pastori kysyi rovastilta,miten hänen saarnansa oikein meni.
Rovasti kehui saarnaa oikein ponnekkaaksi,seurakunnankin ollessa erittäin vakuuttunut sanomasta.
Rovasti kyllä sanoi,että hänellä olisi pari oikaisua päivän tekstiin:
Jeesusta ei ammuttu kuoliaaksi Golgatalla konepistoolilla eikä Neitsyt Maaria ollut cancantyttönä Pariisin Punaisessa Myllyssä...ja kun laskeudutaan saarnastuolista alas,ei yleensä liu'uta kaidetta pitkin alas.
 |
| Pappilan pianonvirittäjä Juhart 1996 |
 |
| Alkuperäinen sketsi pappilan pianonvirittäjästä Juhart 1996 |
Manilan Molaven asuinalueen Sacred Heart of Jesus- kappelissa Jussi vaimoineen kävi jouluisin joulumessussa aattoiltana kello kymmenen illalla.Kappeli oli täyteen pakattuna asuinalueen pyhäparhaisiin pukeutuneesta herrasväestä.
Jussi vaimoineen saivat kuunnella messua seisaaltaan kappelin ovella.
Gerry-vaimo kesti messua vain 15 minuuttia repimällä Jussia hihasta Molave Avenueen kotiin kattamaan joulupöytää kiinalaisella hunajakinkulla,pancit malabonilla,possu-adobolla,kare-karella, ilocanolaisella pinakbitillä ja sinigang baboyllä, traditionaalisilla filippiinoherkuilla..
Gerry-vaimolle joulu oli ruokajuhlaa!
 |
| Sacred Heart of Jesus Chapel in Molave Park |
 |
| Sacred Heart of Jesus Chapel interior in Molave Park |
 |
| San Agustin Church Intramuros Manila |
Erään kerran Jussi erehtyi käymään San Agustinin kirkossa,odotellessaan Manilan vanhan espanjalaisen linnakekaupungin Intramurosin lähellä sijaitsevan Bureau of Immigration and Deportationin eli ulkomaalaistoimiston virkailijoiden leimaavan hänen passiinsa viisumijatkeen.Express Lanella kirjaus ja leimaus kestää 8 tuntia ja Regular Lanella 7 päivää.
Odotellessaan puiston helteessä hän päätti käydä San Agustinin kirkon viileydessä.Hänen oli pakko paeta kirkkoon sisälle,koska Intramurosin calesakuskit (calesa on manilalainen hevoskärry) tulivat tarjoamaan kiertoajelua Intramurosin ympäri sadasta pesosta.
Hän astui kirkon suurista tammiovista sisään,minkä hämärässä ja viileydessä moni muukin viisumin odottelija torkkui kumarassa rukousasennossa,rukousnauhojen rapistessa puupenkkien selkänojia vastaan.Kirkon portailla sai ostaa maapähkinöitä ja cokista ruuminravintoon.
Parisenkymmentä minuuttia papinpoika kesti kirkonpenkillä istumista,tuntiessaan olonsa erittäin epämukavaksi puisten pyhäinmiesten lasisilmien tuijotellessa häntä tarkkaavaisena yhtenä synnintekijänä.
Jussi pakeni kirkosta ulos ja marssi Walton Plazan läpi kolme korttelia Shoemartin ostoskeskuksen viileyteen Manilan kaupungintalon kulmalle.
10 minuutin kävelystä hänen paitansa oli läpimärkä.,mutta ostoskeskuksen ilmastointi kuivasi paidan puolessa tunnissa.
Jussi päätyi ostoskeskuksen alakertaan Booksalen myymälään valkkaamaan vanhoja coffee table-valokuvakirjoja,saapumalla iltapäivällä kolmen kieppeillä Ulkomaalaistoimiston aulaan jonottamaan leimattua viisumiaan kaksi täyttä muovikassillista kirjoja näpeissään.
Odotellessaan puiston helteessä hän päätti käydä San Agustinin kirkon viileydessä.Hänen oli pakko paeta kirkkoon sisälle,koska Intramurosin calesakuskit (calesa on manilalainen hevoskärry) tulivat tarjoamaan kiertoajelua Intramurosin ympäri sadasta pesosta.
Hän astui kirkon suurista tammiovista sisään,minkä hämärässä ja viileydessä moni muukin viisumin odottelija torkkui kumarassa rukousasennossa,rukousnauhojen rapistessa puupenkkien selkänojia vastaan.Kirkon portailla sai ostaa maapähkinöitä ja cokista ruuminravintoon.
Parisenkymmentä minuuttia papinpoika kesti kirkonpenkillä istumista,tuntiessaan olonsa erittäin epämukavaksi puisten pyhäinmiesten lasisilmien tuijotellessa häntä tarkkaavaisena yhtenä synnintekijänä.
Jussi pakeni kirkosta ulos ja marssi Walton Plazan läpi kolme korttelia Shoemartin ostoskeskuksen viileyteen Manilan kaupungintalon kulmalle.
10 minuutin kävelystä hänen paitansa oli läpimärkä.,mutta ostoskeskuksen ilmastointi kuivasi paidan puolessa tunnissa.
Jussi päätyi ostoskeskuksen alakertaan Booksalen myymälään valkkaamaan vanhoja coffee table-valokuvakirjoja,saapumalla iltapäivällä kolmen kieppeillä Ulkomaalaistoimiston aulaan jonottamaan leimattua viisumiaan kaksi täyttä muovikassillista kirjoja näpeissään.
 |
| December 17 1957.Calesa in shopping Center |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti