 |
| Salon kaupunki 1960-luvun alussa. Salonjoki halkaisee keskustan itä-ja länsikaupungiksi. Kaukana Halikonlahdella siintää Vuohensaari. |
Jaloissa Andersilla oli ryssänmalliset matalakantaiset ripaskasaappaat.
Anders oli noin seitsemänkymppinen kaljupäinen täkkiniittaaja,joka oli työskennellyt muunmuassa pappilan mökin entisen omistajan Mickelssonin kanssa Mathildedalin telakalla sekä Tupavuori-tankkerin purkutöissä vuosina 1958-60.
Ikeekseen hän oli saanut istumisesta kylmillä rautaisilla kansitäkeillä ikuisen virtsatiehyeiden tulehduksen ja munuaisvian,joutumalla sairaseläkkeelle jo viisikymppisenä.
Ennen lavalle nousuaan Anders oli käynyt ulkohuusipytingin takana helpottamassa,Rehnin Taiston tarjotessa näkäräisiä kiljupullostaan.
Taistokin oli pirskoitellut huussin takaisille nokkosille kiljulastiaan ja ravistellen pussihousujensa perää. Napitellessaan Lammervon diagonaaliensa nappeja vapisevin käsin Taisto oli katsellut Andersin vaivalloista erittämistä kysäisten:
--Kuseksää Anders sarja-vaikk kertatulell?
Anders oli vastannut myös peräänsä ravistellen;
--Tällast pilkkuviivaa mää olen kraapustannu viimese kahren vuaskymmene aikan sisäklosetin vesilukkoon kun aikkonas alakoulun ainevikkosan...
--Ei täll vehkkeel ol enää mittä paremppaa käyttöö..
--Ols vaan joku viksu insinööri keksiny tällaseen letkuun sellase pikaliittimen kuten paineilmavehkkeis ja kompurois,ett vois panna veheksen roikkuma verstaan naulaan käytön jälkkeen...ja koplata kiine tarvittaess...
Anders oli sairaseläkkeellään innostunut uudelleen viihdemusiikkiin ,opittuaan päräyttämään kaksirivisellä Säkkijärven polkankin jo kymmenvuotiaana..
Hän oli 30-luvulla ollut kilpailemassa Helsingin Messuhallissakin pidetyissä haitarikilpailuissa,mihin Vili Vesterinenkin oli osallistunut.
Vili oli voittanut ja Anders päässyt neljänneksi ilman pokaalia.
Anders oli noussut näyttämölle ja istuutunut puupenkille sekä vetänyt kosketinhanurin eli rantapianon henkselit olalleen.
Hän aloitti bravuurikappaleellaan Ilta Syväjärvellä,kappaleen saadessa tanssijat parketilla pysähtymään,monen vanhemman veteraanin ajatusten lentäessä Jatkosodan Karjalan kannaksen metsiin sekä poteroihin.
Usean vanhan taistelijan silmät kiilsivät vetisinä,joko kappaleesta taikka sisäisesti nautitusta melankolian kyytipojasta...ilmeisesti kummastakin.
Päivänsankarillekin tuli kannaksen rintama mieleen kuunnellessaan hanurikappaletta laiskanlinnastaan:
Talvisodan aikana Aarre oli ollut kuorma-autonkuljettajana Turussa,vaikka oli palvellut asevelvollisuutensa laivastossa.
Talvisodan adventtina hän oli työskennellyt Salossa E.&J.Leinon liesitehtaalla Rummunlyöjänkadun varrella.
Kaikille muille tuli lähtöpaperit paitsi Aarrelle.
Hän oletti paperien viipyneen sen takia,että oli palvellut varusmiesaikansa laivastossa ja sitten ehkä harkittiin,mihin joukko-osastoon hänet lähetettäisiin.
Leinolla tehtiin silloin töitä armeijalle,kuten lihankuljetuslaatikoita ja kuivamuonankuljetuslaatikoita.
Armeijan hankintakeskuksesta tuli ilmoitus kaikille kauppalassa
puolustusvoimille valmistaville yrityksille,että niillä on oikeus pitää asevelvollisia miehiä töissään.
Leinolla ei ollut asevelvollisena rintamalle lähtemättä kuin Aarre ja hänen työnjohtajansa .
Hommien tultua valmiiksi Aarre oli ilmoittautunut Suojelukuntatalon esikunnassa olevansa vapaa.
Sieltä hän sai määräyksen mennä Turkuun ilmoittautumaan esikuntaan Sirkkalan kasarmille.
Talvisota oli juuri päättynyt Aarren ehdittyä sinne.
Hänet määrättiin armeijan kuorma-auton kujettajaksi.
 |
| Leinon tukkiautoja valimon pihalla Tehdaskadun varrella v.1939 |
Hänen ystävänsä Paavo Pihakivi oli päässyt nytkin laivastoon ja panssarilaiva Ilmariselle.
Ilmarinen oli käynyt Tallinnassa ajamalla miinaan Viron rannikolla,vieden mennessään 200-300 miestä.
Mutta Paavolla oli ollut tällä kertaa hyvä tuuri.
Vähän ennen onnettomuutta Ilmarinen oli käynyt Tallinnassa,poikoen käväistessä ostamassa sieltä pirtua ja tuomalla sitä Helsinkiin omaan käyttöönsä,myymällä myös sitä jonnekin,mistä he kärysivät.
3 poikaa sai 7 vuorokauden putkatuomion ja sillä aikaa,kun nämä kärsivät tuomiotaan,Ilmariselle tuli kohtalokas reissu.
Tällä tavoin Paavo selvisi ja voitaisiin hyvinkin spekuloida hänen olleen hukkuneiden taikka pelastuneiden joukossa. Hukkuneita oli enemmän kuin pelastautuneita
Seuraavaksi kappaleeksi Anders valitsi Karjalan heilin,tanssilattian muuttuessa virvokkeista humaltuneiden silmissä värikkäiksi pyörteiksi.
Moni pienempi pyörre hävisikin kappaleen jälkeen pyörimään hyrränä urheilukentän tiilimurskalle.
Hanuristin saappaankannan vieressä seisoi Jaloviinapullo valmiina soitannollisiin inspiraatioihin ja monimutkaisiin lurituksiin.
Pullo palvelikin illan edetessä jonkinlaisena tiimalasina,juhlien nestemäisenä kronometrinä.
Pikkupojilla oli mielessä omat metkunsa hanuristin kiusaamisessa,vaikka lapset yleensä oltiin jätetty kotiin jalattomampien vaarien ja pappojen huostaan.
Andersin tapana oli ottaa saappaallaan rytmiä lattiasta,ripaskasaappaan nokkiessa lankkulattiaa kuin japanilainen avaimesta kierrettävä vieterikäyttöinen peltivarpuslelu.
Pojat kiusalla pistivät lattiaharjan varren saapasanturan alle,jolloin Andersin soittotempo meni täysin sekaisin.
Hanuristi potkaisi ärtyneenä harjanvarren näyttämön koivukulissia vasten kovalla pamauksella.
Hanurin soittoon tulikin vartin paussi,Andersin kulautellessa pullostaan pohjat kurkkuunsa.
Tauon jälkeen hanuri alkoi soittamaan melankolista Metsäkukkia-kappaletta,minkä puoleenväliin päästyään Anders sammui rahille,kaatumall kovalla kolauksella selälleen näyttämölle,hanurinpalkeiden venyessä pitkäksi C:ksi ,tanssijoiden vielä hyräillessä parketilla----"metsään on tullut jo syys...."
Tämä merkitsi myös valomerkkiä tanssijoille.
Illalla maatessaan mökin makuukamarissa Liisan vieressä laivuri valitsi kirjahyllystään iltalukemisekseen Björn Landströmin laivakuvakirjan.
Liisa oli jo nukahtanut tanssimisesta väsähtäneenä,hengittämällä vasemmalla kyljellään syvään ja rauhallisesti.
Laivakirjan kuvia katseltuaan varttitunnin ajan laivuri sammutti yölampun hieroskellen puutuneita sääriään.
Hän oli päivänsankarin osastaan nukahtanut hetkessä ,kirjan jäädessä auki peiton päälle.
Hän oli nukahtanut lukulasit nenällään.
Vuohensaaren sumusta oli hänen Eeva-venettä kohtaan paapuurin puolelta lähestymässä Jerusalem-valaanpyyntikutteri.
Hän oli joskus pikkupoikana lukenut kirjan tästä Jerusalmista,minkä puujalkainen kapteeni Dirge jopa Atlantin myrskyissä seisoi ruorimiehen takana kannella.
Omista polion runtelemista sääristään laivuri oli kärsinyt pitkään ja hänelle oltiin jopa ehdotettu niiden amputoimista palellutettuaan ne silloin,kun hän oli moottorikelkalla ajanut sulaan jäällä.
Pitkäaikaisen hoidon ja terapian jälkeen jalat kuitenkin parantuivat,mutta pienikin jäljelle jäänyt tunto katosi jaloista lopullisesti.
Hän tiesi katsomattakin varpaidensa olevan tallella, niiden liikkuessa vain varpaita kipristämällä.
Aivoista lähteviä elektronisia hermoimpulsseja ei enää kulkenut hermoverkostoa pitkin selkäruodosta alaskäsin.
Hän ei olisi koskaan halunnut jalkaproteeseja,puhumattakaan Jerusalmin kapteenin puujalasta.
 |
| Kolmimastoinen parkki Vega |
Tupakannatsa oli mustannut amiraali von Tirpitzin partaiset kasvot.
Hän unessaan oli nähnyt Jerusalmin silhuetin ilmestyvän Halikonlahdella melkein Eeva-veneen eteen. Laivuri töräytti sumutorveaan varoitukseksi,kolmimastoisen valaskutterin välittämättä onnettomuusvaarasta.
Laivuri pisti meriwikströminsä vaihdekammesta pakin päälle välttääkseen yhteenajoa,veneen ahterissa ruskean veden vaahdotessa maitokahvin värisenä.
Jeruaslem lipui hiljaa melkein viiden metrin päästä ohi.
Sumusta huolimatta hän erotti kapteeni Dirgen rumat ja rokonarpiset kasvot,jopa melkein jokaisen mustaihomatoisen huokosen kapteenin perunanenässä.
Kapteeni irvisti ruorimiehen vieressä keltaisilla rotanhampaillaan Eeva-veneen laivurille.
Kapteenin takana kuulsivat aliperämiehen "Kuninkaan intiaanin" kananmunankokoiset valkoiset silmät.
Aarresta tämä nahkurin nahkaesiliinan värinen crow-intiaani muistutti hindujen koobranlumoajalta hapsottavin,valkoisin ja einsteinmaisin kuontaloin.
Kapteeni huusi miehsitökannen luukusta alas:
--Kyhmyvalaita paapuurin puolella..tuokaa pyyntimiehistö kannelle matruusi Knight?
Kansimiehet alkoivat kiireellä avaamaan mustien orjien jalkakahleita,eltaantuneen ja hikisen neekeri-ihon hajun tuntuessa jopa Eevan laivurin herkässä merimiesnenässä.
Orjia oltiin pidetty kolme kuukautta alakannella,Jerusalemin nostettua ankkurinsa pienestä Rhode Islandin satamasta.
Kapteeni Dirgen takakajuutan ovella ahterin puolella laivuri näki Augustan,kapteenin tyttären kalkinvalkoiset kasvot.
Tämä heilutti pitsishihaisella kädellään laivurille.
Augusta,miehistö tiesi hyvin,ei oikeasti ollut kapteeni Dirgen tytär,vaan ankaran illinoislaisen kveekkaripastorin tytär,joka oli karannut kotoaan.
Tyttö oli ajautunut vuonna 1836 itärannikon erään kalastajakaupungin porttolaan.
Tämä oli iältään vain 16-vuotias,näyttäessään kasvoiltaan nelikymppiseltä.
Kapteeni Dirge ansaitsi Augustalla sivuansioita rahastamalla miehistöä laivahuoran palveluista.
Yhtäkkiä sumu alkoi tiheentyä,Aarren havaitessa silmissään Jerusalemin ahterilyhdyn häviävän sumuun kuin esiripun laskeuduttua premiäärin jälkeen.
Hän kuuli vain naurulokkien kirkumista Halikonlahden yllä sekä innokkaita siivenläpytyksiä,ikään kuin merilinnut olivsivat taputelleet aploodeiksi näytelmäesityksen loputtua.
Aivan kuin leikattuna aurinko alkoi paistamaan kuumana Eevan kajuuttaan,Halikonlahden kiiltäessä rasvatyynenä.
Laivuri löi kävelykepillään vaihdevivun etuasentoon, lisäämällä kierroksia kojetaulun säätimestä meriwickströmiin,suuntaamalla veneen kokkkaa Vuohensaaren uimalaitoksen laituria kohti .
Hän ihmetteli omituista Jerusalemin kohtaamista ja oletti nukahtaneensa ruoriin syömättä kiiressään aamiaista,vatsan kurniessa meriwickströmin kanssa alhaisilla kierroksilla.
 |
| Kärkän rannan suvijuhlat 1910-luvulla |
Vuohenssaaren tien päässä rakennustimpurit naulasivat uuden puusillan kansilankkuja kovalla paukkeella,mikä kuului kauppalan keskustaan asti.
--Tais olla viimessii reissui täll Eevall Vuahensaareen!
Laivuri huokaisi.
--Osse sääli panna vanhaa palvelijaa kaffepuiks talvitelakall..ei kukkaan enää ostas tällast vanhaa paattii kiusakses..
--Eikä pian moni käy enää uimaskaa Vuohensaaren uimalaitoksel,kun vesi on alkanut paskastumma Salonjoen tyäntäes yläjuaksult isäntien apupaskoi,teurastamon jätevesii ja Farmoksen saippuatehtaan kemikaalijätteit.
--Makjapruukitehraski on pystyttäne happosäiliös ihan joenranttaan
--Hyvästit mun piräs antta Eevall piakkoin..
--Sääli sua olsis kirveell lopettaa..
--Mää ja Eeva ollaan lähestymäs viimest käyttöpäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti