perjantai 5. huhtikuuta 2013

Juna-aseman poppelien takana oli Amerikka.Jussin oma Amerikka-kuva-albumi.

Santa Ana 1958
Juhart 2002
                                         
                         
 Automaalarin kasvuvuodet 1954-66
--------------------------
"Oi Susanna.....kierrän vain Kalifornian ja sitten palajan..."
                 

Alta kymmenvuotiaana riisitautihampaisena ja länkisäärisenä taiteilijanalkuna 50-luvun puolivälin kieppeillä kiipesin useasti pappilan jyrkkiä puuportaita pitkin ylös vintille istumaan kamarin ikkunan ääreen unelmoimaan Amerikasta.,jonka uskoin sijaitsevan jossain joen toisella puolella juna-aseman poppeleiden ja tammien takana. Olin lainastossa lukenut kannesta kanteen Amerikka-aiheisia kirjoja ja tuijotellut tuntitolkulla jotain mustavalkoista katukuvaa jostain pienestä Worcesterin kaupungista Massachusettsessä.Ihailin kuvista amerikkalaisia autoja ja kadunvarsikauppoja sekä mainoksia.
Itsekään en tajunnut,miksi Amerikka kiinnosti minua.
Ehkä edellisessä elämässäni olin syntynyt johonkin idaholaiseen perunafarmariperheeseen ja v.1941 joulukuun 7. päivän Pearl Harborin japanilaishyökkäyksen jälkeen tulin värvätyksi merijalkaväkeen.Olisin voinut hyvinkin kaatua jossain Guadalcanalissa taikka Filippiineillä Leyten maihinnousussa
Jostain dejavu-kuvasta rantakauppalani rautatieaseman poppelit toivat mieleen tyypillisen amerikkalaisen pikkukaupungin rautatieaseman puiston. Reinkarnaationi ei kylläkään tapahtunut Amerikoissa eikä lounaissuomalaisessa rantakauppalassa,vaan Keiteleen rannalla Viitasaarella. syykuun 30. päivänä..Sorjan päivänä..1947.
                               
Viikko-lehdessä Juliet Jonesin sydän-sarjakuviin oli Stan Drake piirtänyt sellaisia mustia tiheäoksaisia poppelipuita kuviteltuun Devonin pikkukaupunkiin Amerikan Uudessa Englannissa. Naapurin Fammu-tädin vintiltä löysin myös haalistuneenkeltaisia National Geographeja 30-luvulta, suomenkuvalehtiruskeita vuoden 1939 New York Herald Tribuneja ja A4-kokoisia Billboard-lehtiä mielikuvitukseni ruokkimiseen Amerikasta ja amerikkalaisista autoista.Täysin naivina uskoin todellisen Devonin sijaitsevan Massachusetsissä ja kävin läpi v.1901 painetun ja punanahkakantisen American Atlas-karttakirjan ihan viivoittimen kanssa kaikki Uuden Englannin osavaltiot New Hampshirestä Connecticutiin asti etsiessäni Jonesien Devonia...mutta turhaan. Atlaksesta kyllä vielä löytyivät intiaanireservaatit sekä -territorit.

Koko elinympäristöni kotikauppalassani oli mielestäni Amerikkaa ainakin autoissa Lammervon sedän 1939-mallisesta ja sodankäyneestä Chevrolet Master Deluxesta ja Marttilan sedän 1947-mallisesta Studebaker Championista  sillankulman taksikopin Ford Customeihin ja Customlineihin sekä Chevrolet Stylelineista upouusiin panoraamalasisiin Bel Aireihin. Uskaltauduin jopa norkoilemaan uuden linja-autoaseman taksikopille "toispualjokke" seuraamaan sekä kellottamaan pirssien tuloja ja lähtöjä pienenä amerikkalaisen taksiyhtiön lähettäjänä.
Suurena kohokohtana pappilassa oli Laitisen Timo-sedän saapuminen Kuopiosta 1953-mallisella vaaleanpunaisella  Nash Statesmanilla,jolloin sain istua siskojeni kanssa ylpeinä sen takapenkillä  nokat pystyssä siitä,että on sitä meidänkin suvussa amerikkalaisia autoja..
Timo-sedän 1953 Nash Statesman

1952."Minä ite" ja puufordit 

1955.Linja-autoaseman pirssikopilla
1956.Kirkkoherra ja sillankulman pisrssikopin pokkasakki,
Jussi ja Ylängön Eki silmännäkijöinä

1958 Palo pappilassa.Oikealla
isäpastorin
työhuoneen erkkeri-
ikkunan yläpuolella
vinttihuoneen tähystysikkunani. 
Taksikopille en enää uskaltautunut mennä norkoilemaan sen jälkeen.kun olin viskaissut jostain käsittämättömästä mielenhäiriöstä kiven ohiajavan Ford Customline-taksin oveen Rummunlyöjänkadulla aivan pappilan portin edessä. Isäpastori ja äitipastorska olivat saaneet selvittää rikoksen anteeksipyynnöllä ja selkäsaunallani.
Mitään materiaalista vahinkoa ei ollut siitä huolimatta syntynyt kuin perälihoilleni.
V.1958 Aune-tädin pistämällä pohjois-Savon matkallani Annukka-siskoni kanssa jälleen uskaltauduin poseeramaan kameraan,nyt kylläkin iisalmelaisen 1951-mallisen Chevrolet Styleline-pirssin likasiipeen nojaamalla Ämmänsaaren lossilla.
Eikä savolaisen lupsakka pirssikuski ollut edes vihainen,kuten lounaissuomalaiset ajurit,joidenka autoihin ei saanut edes sormellaan koskea.

1955.Jussin kivenheitto.



1958 Ämmänsaaren lossilla 
Koulupäivien päätteeksi seurailin oman huoneeni ikkunasta liikennettä Torikadulla,jossa vastapäätä seisoi lyseo,minkä pilaroidun pääovitasanteen päälle kerran lukiolaispojat olivat kantaneet veistonopettaja  "Klenkan" plastokorisen P70-Zwickaun ja heinätupon sen kuonon alle. Klenkalla oli veistonopettajana myös veistetty puujalka.Minun yhteiskoulun veistonopettajallani Sauran Arvolla,myöhemmin kotiseutuneuvoksella oli taas keltainen hammasproteesi ja  tuoksahti teryleenipuvustaan mäntylankulle ja antonovkaomenille.Arvo piti aina omenalaatikkoa veistoluokan lautavarastossa.Veistoluokan lattianharjauksessa puolet roskista oli puulastuja ja toinen puoli omenanrontteja sekä omenansiemeniä.Arvolla ei ollut autoa,mutta Rabeneick-mopedi.                        
Fammu 1900-luvulla
Oman huoneeni olin saanut v.1963 Fammu-tädin poistuttua taakse 92-vuotiaana tanssimaan taivaallisen societshusetin parketille. Hän kai lisäksi antoi minulle alkupotkun Amerikan ihailuuni,kertomalla merireissuistaan Southamptonista Gunardin höyrylainereilla New Yorkiin.
Huoneeni eli entisen Fammun alkovin ikkunasta näin lyskan edessä seisomassa usein pysäköitynä mustan 1958-mallinen Ford Customin,jonka piirsin makulatuuripaperille ja sitten rapidografilla vesiväripaperille.Huoneeni seinät olivat jo tapetoitu silloin alkuperäisen liljatapetin päälle kaikilla mahdollisilla Ford-kuvilla,useimmat 1952-mallisesta Ford Customlinesta..ihanneautostani.
Huoneeni muistutti Ford Countryä.


1949 Mercury Juhart 1967 J

Vasta v.2005 maalasin toisen kuvan Mercyrystä,
vaikkakin 51-mallisesta.
Kahden Mercury-piirroksen välillä oli kulunut 45 vuotta.

Stan Draken Juliet Jonesin sydän-sarjasta sain idean piirtää v.1960 tushikynällä mustavalkoisen liikennekuvan Devonin Main Streetiltä,missä peräkanaa oli parkissa 49-mallinen Mercury ja 57-mallinen Nash Metropolitan.Yhtään senaikaisista piirustuksistani ei jäänyt talteen vanhan pappilan tultua puretuksi v.1967,jolloin muutimme Torikadun ja Esterinkadun kulman kerrostaloon ja minä Örön linnakkeelle punaraitahousuiseksi rantatykistön alokkaaksi.
1961 Talvinen Rummunlyöjänkadun kulma

1956 SSO;n purkukuormurit

1956 Leinon hellatehtaan portilla

1954 Pappilan viemäriurakka ja Jussin punainen puukuormuri
Kankon Chevroletin seurassa


1958 Syysmarkkinat
Jussin Nils Holkerinpoikamainen hanhiuni.Vasemmalla lyseo ja musta
Ford Custom sekä Marttilan sedän retuliininen Studebaker Champion.
Pappilan punaisen tiilikaton takana puhelinlaitoksen kuorma-autoja ja
kaapelivarasto.
Oikealla keltainen puutalo oli ns.
Pelkosen talo,missä oli Salon Uusi Autokoulu.

1955.Pappilan vastapuolella Pelkosen talon kuurupiiloleikit ja Uuden Autokoulun
1935 Chevrolet Master Deluxe-kouluauto

1950.Torikadun Leinon lukaali.1949 Chevrolet Styleline ja 1948-mallinen
A2 Checker-pirssi

1953 joulukuu. Lumenluontia Keskuksen katolla.Uusi silta oli vihitty v.1952

1957 Rauhatonta ravintola Rauhalan edessä

1938 Piknikki kauppalan vanhan sillan kulmassa.
1960 Leinon liesitehtaan Ford Courier Rummunlyöjänkadulla

1954.HOPin pankin kulma,1948 A2 Checker,1936 Ford Fordor
ja 1952 Ford Customline

1954.Marttilan sedän 1947 Studebaker Champion Torikadun
ja Rummunlyöjänkadun kulmassa.



   1967-80 Ateneumin varamaalarista pöytälaatikkopiirtäjäksi
  ---------------------------------------------------------------------                                      

Kalle Kauppinen v,1935
Viipurissa T-Fordinsa kanssa
V.1967 kesällä kävin pyrkimässä Helsingissä Ateneumin mainosgraafiselle puolelle ja pääsin varalle.Olin ns. konservatiivinen piirtäjä ja maalari ,jolla ei ollut varastossaan muita kykyjä kuin joku luonnon taito.Suvussa ei ollut taiteilijoita isän eikä äidin puolelta.Äidin serkku oli Hannes Kolehmainen ja isänisän Sandelsinkadun ruumisarkkuverstaan naapurina Iisalmessa oli Laineen perhe,jonka veljessarjan kimeä-äänisestä Edvinistä tuli näyttämöiden lukkari ja Tuntemattoman ohjaaja..Isäkin halusi ensiksi näyttelijäksi,mutta äidin Kalle-isä katuvaisena ja körttirouvansa painostuksesta pani ehdoksi tyttärensä naimiskaupalle,että vävykokelaan pitää lukea papiksi..Kupinkaatajana ja pelurina äidin Kalle-isä oli kuuluisa,joskin varakas kauppias.
Geneettisesti kaikille papinperheen lapsille vartuttuaan tulivat mallasjuomat maistumaan.
Reaalissa repanneena pääsin syksyllä ennen inttiin menoa ylioppilaaksi cumun arvosanoilla.
Armeijan aikana vasta 1968 kesällä ryhdyin piirtämään karikatyyrejä Russarön linnakesaaren kapiaisista.


Kalle-ukin Mulanniemen tila ja Ford T Touring.
Fotokollaashi

Örön linnakkeen Itko ja vääpelin Piikkinokka.Mosse

Silloin v.1967 kesällä Ateneumin pääsykokeiden aikana kävin koluamassa Keskuskadun Akateemisen kirjakaupan tekniikan osaston kirjavalikoiman ja ostin komean kirjasen Ford Model A:n historiasta alkuperäisin studiokuvin.
Siitä ponkaisi kiintymys Henry Fordin A-hoppiin.joita kuvituksissani on vilahdellut ehkä satoja.

1957 Chevrolet Bel Air

1962 Ford Galaxie 500

1930 Ford Model A Roadster
Sketsit vuosilta 1967-74


Kuviani en koskaan halunnut myydä rahanansiomielessä,koska jokaiseen olin pannut koko sieluni likoon.
1970-luvun jenkkiautokaveripiirilleni tein ilmaismaalauksia rakennetuista autoista ja jopa ryhdyin oikein pinstripe-artistiksi sekä pulttiperäkupujen maalariksi Humbrolin emaleilla .Silloinhan piti jenkkiauton periä nostaa jousiblokeilla,että peräkalut näkyivät.
Useita Arizonan erämaita tuli periin maalattua,kun samanaikaisesti kiinnostus oli herännyt muihinkin periin.
Oman keittiöni vanhan Bolinder-jääkaapin oveen maalasin arizonalaisen erämaafreskon kaktuksineen.Idean olin saanut v.1939 Lincoln Zephyr-mainoksesta Fammun New York Heraldista.
Ilmeisesti erämaakuvat olivat jotain paranormaalista ennustelua tulevista paristakymmenestä vuodesta Saudi Arabian aroilla.
Vain kolme kuvaa vuosilta 1967-74 oli jäänyt tallelle,nekin kaverini Tähkäpään Jukan haltuun v.1980,jolloin muutin Saudiin.
V.1976 ostin ensimmäisen amerikkalaisen autoni tai oikeastaan kanadalaisen v.1961 Pontiac Laurentianin,joka oli sisuksiltaan Chevrolet. "Lauri Poncho" eli päiväperhosena kesän kuutoskoneen leikattua Kouvolassa perheen kesälomareissulla Ouluun ja melkein takaisin.Seuraavan amerikkalaisen autoni v.1974 Cadillac Eldoradon ostin Saudissa v.1981.Niinä välivuosina automaalausharrastukseni jäi taka-alalle Saloran työpaineiden ja kasvaneen perheen elättämisen myötä. Kaukokaipuukin alkoi puristamaan sydänjuurissa,vaikka olin uskonut muuttaneeni naimisiin mentyäni persialaiselle torille.
Oma Ponchoni ja pompannappini.
Julkaistu 2012 July Classic Vans-lehdessä kolumnissa My Story

Vasta asetuttuani v.1984 Manilaan omaan talooni pääsin siirtämään paperille ja kankaalle lanaistudiossani kauan piilossa kyteneitä Amerikan kuviani.Vuosien 1980-2000 väliin mahtuu satoja kuvia Saudista ja Filippiineiltä sekä oikeita amerikkalaisia city scapeja .En katso niitä miksikään mestariteoksiksi,vaan sketseiksi suuremmille tauluille,joita jokunen oli syntynytkin ja mennyt taidesponsorini,edesmenneen naapurini Mario Penyan gallerian seinille filippiinoimpressionistien luomusten seuraan..
Alla muutamia näytteitä Manilan vuosilta:
Girl Cruising

Buick Eight by Night
Dean and Spyder

R.I.P. Buick

jatkuu...




Ei kommentteja: