 |
| PNR:n ratapiha 1990-luvulla. |
---------------------------
Olin kirjoittanut päiväkirjaani v.1999 huhtikuussa Manilassa Suomen visiitin jälkeen seuraavaa:
 |
| 1952.Yöpikajuna saapumassa Salon asemalle Juhart 2013 |
Päätin kävellä toripuiston läpi junasillalle.
Väistellessäni sillan kevyenliikenteen rampilla pyöräilijöitä ja vedellessäni syvään keuhkoihini raikasta kevätilmaa,Pendolino pyyhkäisi ohi kuin mykkä hiihtäjä takaani,pysähtymällä asemalle kaupungin ensimmäisen ja viimeisen asemarakennuksen eteen. Rakennus oli valmistunut 1880-luvulla,monen maisema-arkkitehdin kynäkäsien kyllä 1990-luvulla syyhyessä sen purkamisesta jonkun peililasisen europaviljongin pystyttämiseksi tilalle.
Vanha punatiilinen veturitallikin oltiin muutettu kulttuuri-ja näyttelytiloiksi,mikä oli positiivinen siirto,ajatellessani joskus tulevaisuudessa avaavani filippiiniläisaiheisen kuvanäyttelyni sinne.
Vanha asemarakennus melkein palveli vihellyspysäkkinä Helsinki-Karjaa-Turku-rantaradalla.
 |
| PNR GE-dieselveturi |
Juna-aikataulun seuraaminen tismalleen myös oli täysin unohdettava vesipuhveleiden ja humalaisten nukkuessa kiskoilla,matkan taittuessa yleensä 6-7-tunnissa,jos vielä Luoja soi ,ettei kiskopultteja ja kiskonpätkiä kukaan ollut varastanut myytäväksi paikalliselle romukauppialle "por kilo".
Valtion omistama rautatieyhtiö puolestaan pisti vuosibudjettinsa joko omaan taikka alaurakoitsijoiden taskuun sen sijasta,että olisi investoinut uuteen kalustoon ja uuden bullet-radan rakentamiseen Manila-Angeles Cityn välille uuden kansainvälisen lentokentän avauduttua.
Uuden Villamorin lentotukikohdan vieressä sijaitsevan NAIA:n (Ninoy Aquino International Airportin) terminaalinkin pitäisi avautua vasta v.2005.
 |
| 2011 Vito Cruzin tasoristeys Manilassa |
Saarilta puuttui kokonaan toimiva matkustaja- ja rahtirautatieverkosto,kun satamista kuljetettiin rahtia konttirekoilla Manilan kapeita valtasuonia pitkin provinsseihin,bussiliikenteen ylikuormittuessa kirkollisina pyhinä,jolloin tuhannet matkustajat viettivät öitään terminaaleissa mahdollisen kyydin saamiseksi.
 |
| N.1895.Tutuban-asema ja Ferrocarril de Manila-Dagupan-veturit |
 |
| Ferrocarril-veturi |
 |
| 2000.Paco-asema rappiotilassa. |
Tutubanin tiilinen ja yli satavuotias asemarakennus muutettiin osaksi ostoskeskukseksi viitisen vuotta sitten,Pacon empiirisen asemarakennuksen jäädessä kodittomien ja kerjäläisten yömajaksi.
V.1946 itsenäisyyden julistamisesta asti kaikki kansan valitsemat presidentit olivat luvanneet ottaa PNR:n uudistamisen agendoihinsa,mitään tapahtumatta."
Ensimmäiset junat kuljettamassa vallankumouksen jyviä
----------------------------------------------------------------------------
 |
| MRR 2-6-0 Dagupanissa pohjois-Luzonissa. .Jos Suomessa ollaan ylpeitä,että valtion rautateiden ensimmäinen lyhyehkö radanpätkä Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui v.1862,niin Filippiineille espanjalainen siirtomaahallitus valmisti suunnitelman radan valmistamiseksi Manilasta Dagupaniin,Pangasinanin maakuntaan 15 vuotta myöhemmin 25.6.1875 kuningas Alfonso XII:sta käskystä. Rataosuuden pituus oli 195.4 kilometriä pitkä ja parin kuukauden perästä Filippiinien julkisten töiden tarkastaja Don Eduardo Lopez Navarron suunnitelma Memoria Sobre el Plan General de Ferrocarilles en la Isla de Luzon pikaisesti hyväksyttiin nimen pituudesta huolimatta. Ferrocarrill de Manila-Dagupan-rautatien rakennusurakka annettiin Don Edmundo Sykesille 1.6.1887. |
 |
| MRR 2-6-0-veturi n.1887 |
Edellisen vuoden joulukuussa 1886 Jose Rizal lopetteli vallankumouksellista Noli Me Tangere-kirjoitustaan ja varojen puutteessa epäili saavansa sitä kustannetuksi.
Onneksi hänen ystävänsä Maximo Viola tuli hätään pelastamaan ja rahoittamaan 2000 kirjan painatuksen 300;lla pesolla (tänä päivänä melkein samanarvoisena).Noli julkaistiin 31.3.1887 Berliinissä,Rizalin pian lähettäessä yhden painoksen ystävälleen Ferdinand Blumentrittille.
 |
| Noli Me Tangere |
1891 Ferrocarril avasi ensimmäisen kaupallisen yhteyden Bagbagiin Pangasinanin procinssissa. Jose Rizal oli aloittanut toisen romaaninsa El Filibusterismon kirjoittamisen,joka julkaistiin 1891.Rizal omisti kirjan Jacinto Zamoralle alias Comburzalle,yhdelle Caviten kapinan pappiskapinalliselle.
Nolin oltua päättäväisesti reformistinen ja satiirinen luonteeltaan ja kannustaessaan koulutuksen avulla ihmisten vapauttamista,Fili kannusti vallankumousta loppukirjoituksesta huolimatta.
Kirjan julkaisi Ghent Belgiassa 1891.
Ensimmäisten junanpyörien rullatessa Ferrocarrilin kiskoilla ja höyrypillin viheltäessä veturin metallisisuksista,levottomuus oli kiehumassa siirtomaassa.
Rata valmistui lopulta kokonaisuudessaan 24.11.1892.
Ensimmäiset piilevät kansallismieliset tunteenpurkaukset heräsivät yhtaikaa maantieteellisesti tärkeiden ja pienten kauppapaikkojen liittämisellä Luzonin saarella. Ironisesti Espanjan kuningas omalla kuninkaallisella säännöksellään rautateiden perustamisesta uskoi olleensa viimeinen henkilö törkkimään valtikallaan alaistensa levottomiin mieliin.Kolme vuotta aikaisemmin kuninkaan v.1875 säännöksestä oli tapahtunut Caviten kapina sekä kapinan epäiltyjen aivojen,pappien Mariano Gomezin,Jose Burgosin sekä Jacinto Zamoran teloitus.
Jose Rizal karkoitettiin espanjalaisviranomaisten toimesta v.1891,minkä jälkeen 7.7.1892 Andres Bonifacio perusti Katipunan-vallankumousjärjestön.Seuraavana kuukautena Bonifacio Katipunan-jäsenten kanssa repivät espanjalaishallinnon antamat cedudat eli henkilöllisyystodistukset (luvat),mikä merkitsi vallankumouksen alkamista.
Rizal kutsuttiin takaisin maahan ja suljettiin maan sisäiseen maanpakoon Dapitanissa
30.12.1896 hänet teloitettiin ja hänen kirjansa sytyttivät vallankumouksen.
 |
| 1898 Manilan Postigo-vankilan filippiinokapinallisia |
Rautatiet kahden siirtomaahallinnon välisenä aikana
----------------------------------------------------------------------
 |
| Aguinaldo junassa maanpakoon lähdössä Hongkongiin |
V.1896 marraskuussa uusi pohjoisrata oli jo toiminut neljä vuotta,kun vallankumousjoukot ottivat sen haltuunsa,keskeyttämällä rataliikenteen monissa kohdissa.
Kahden vuoden aikana vallankumouksen yltäessä sivuraiteille kaksi siirtomaavaltaa Espanja ja Amerikka tekivät Filippiineistä orjakauppaa.Manilan lahden "valemeritaistelussa" yksi siirtomaavalta antautui toiselle eikä Filippiineille,amiraali Deweyn saadessa presidentti McKinleyltä rintaansa lisämitaleja.Oikeastaan silloinen laivaston varaministeri ja everstiluutnantti Teddy Roosevelt oli koko Manilan lahden meritaistelun takana,samanaikaisesti karskuttaessaan Texas-rodeohevosellaan voittajana Kuubassa San Juanin mäelle.
Pariisin rauhansopimuksessa Filippiinien myynti sinetöitiin.
Vallankumous silti oli syönyt omat lapsensa Andres Bonifacion tullessa teloitetuksi yhdessä veljensä Procopion kanssa Emilio Aguinaldon,Katipunanin sisäisen taistelun voittajan käskystä.
Bonifacio oli myös vallankamuouksen vaikutusvaltaisin kapinallisjohtaja.
Amerikkalaisten ottaessa vallan käsiinsä Aguinaldo oli Hongkongissa johtamassa maanpaossa kapinallishallintoa.
 |
| Aguinaldo 1906 |
 |
| 1898 Amerikkalainen kenttätykkipatteri Manilassa |
Revolucinariot ja jenkkisotilaat matkustavat Ferrocarrililla
---------------------------------------------------------------------------------
 |
| 1898.Nuoria filippiinosissialkuja |
 |
| 1898 syyskuun 13.Rauha julistettu |
 |
| 1898 Amerikkalaijoukkoja Ferrocarrilissa |
Espanjalaisiirtovallan aikaisesta ensimmäisestä etelään Bicoliin suunnanneista matkustajajunasta Filippiinien junat ovat kulkeneet 120 vuotta.
21.1.1899 kapinallisten I Filippiinien Tasavalta perustettiin Malolosin kaupunkiin Bulacanissa Manilan pohjoispuolella.Samalla julistettiin ns.Malolosin peruslaki.
Vihamielisyyksien alettua amerikkalaisjoukkojen ja filippiinokapinallisten välillä 4.2.1899 Filippiinien I Tasavalta julisti sodan Yhdysvalloille 2.6.1899.
Amerikkalaisten käyttäessä Manila-Dagupan-rautatietä Luzonin kampanjoissaan sekä jahdatessa Aguinaldon joukkoja,kiivaita taisteluja käytiin Malolosissa.Samanaikaisesti filippiinokapinalliset kuljettivat junanvaunukaupalla Ferrocarrililla joukkojaan jostain keski-Luzonista rintamalle.
Tänä päivänä Tutubanin keskusterminaalissa,kiihkeästi elävällä vanhan Manilan alueella PNR:n (Philippine National Railwaysin etelä-pohjois-reittijunat ovat joko saapumassa tai lähtemässä.
Manilasta pohjoiseen Baguioon päin vievä rataosuus päättyy Damortisiin La Unionissa js etelään päin vievä rata Legaspi Cityyn Bicolin maakunnassa.
Edestakaisin radoilla kuljetetaan ihmisiä matkatavaroineen,ammatteineen ja elinkeinoineen kohti ihmiselon alkuja ja loppuja,muutoksia ja juhlimisia.
 |
| Tarlacin asema 1900/luvulla |
--------------------------------------------------
Amerikkalaisten ottaessa siirtomaavallan espanjalaisilta itselleen olojen normalisoitua liike-elämän ja teollisuuden jälleenrakentamiseksi,20.4.1900 Yhdysvaltojen sotilasylijohto palautti rautatiet omistajalleen.
Kaksi vuotta myöhemmin v.1902 Yhdysvaltojen kongressi valtuutti Filippiinen hallituksen suorittamaan julkisten palveluiden sekä liikennelaitosten kehittämistyön.jolloin Ferrocarrill de Manila ristittiin Manila Railway Companyksi (MRRCo).V.1905 New Jerseyn osavaltion lakeihin nojautuvalla lakiasetteella No.1510 Filippiinien hallinnon alaisia julkisia maa-alueita rataosuudella piti luovuttaa MRRCo:n kehittämiseen kenraalikuvernööri William Taftin allekirjoituksella.
Lakiasetetta seurasi rautatieyhtiön kansallistaminen v.1917 tammikuussa Filippiinien valtion alaisuuteen.
Kansainyhteisön hallinnon omistusaikana ja maan kultakautena,ennen kuin maa jälleen päätyi seuraavaan globaaliseen konfliktiin,MRRCo. laajensi rataverkostoaan 1140:neen kiskokilometriin.
MRRCo:n veturikalusto oli yhtä monikulttuurista kuin saarien sokeriplantaasien "sokerijunissa" saksalaisesta Henschelistä ja Koppelista amerikkalaiseen Baldwin Atlanticiin.
Bicol Express-pikajunareitin vihkiäisjuna etelään Bicolin maakuntaan ja Legaspi Cityyn lähti matkaan 13.9.31 ja Legaspi Cityn sekä Dagupanin rataosuus yhdistettiin 8.5.1938.
Lisäksi Dagupanista pohjoiseen La Unioniin ylettyvä rataosuus liitettiin verkostoon.
Sodan tuhoista modernisointiin
-----------------------------------------
Toinen maailmansota virallisesti alkoi 1.9.1939 Euroopassa Saksan hyökättyä Puolaan.
Oli kulunut kaksi vuotta Euroopan sodankäynnistä Japanin pommittaessa Pearl Harborin joulukuussa 1941,kun sitä seurasi välittömästi keisarillisen armeijan maihinnousu Lingayen-lahdella Filippiinien Luzon-saaren pohjoisosassa.
Maan valtauksessa rautatietkin joutuivat keisarillisen armeijan haltuun aina vuoteen 1945 saakka.
Melkein kaikki rataverkoston parannustyöt oli tuhottu sodassa ja josta yli 1000:n kilometrin rataverkostosta vain 452 km oli käyttökelposta.
1.1.1946 Yhdysvaltojen armeija luovutti kansainyhteisöhallinnolle rautateiden valvonnan.
4.7.1946 Yhdysvallat,jotka eivät koskaan olleet tunnustaneet Aguinaldon itsenäisyysjulistusta 1898,myönsi Filippiineille oman versionsa itsenäisyydestä. Useita vuosia sodan jälkeen aloitettiin rautateiden jälleenrakennustyö japanilaisten että amerikkalaisten pommittamasta tai räjäyttämästä rataverkostosta.
 |
| 1941 Japanilaishyökkäys Filippiineille |
 |
| 1945 Tuhottu Manila |
Sitä seurasi toinen rautatieliikenteen kultakausi,vaikka vain puolet sodan tuhoamasta rataverkosta saatiin käyttöön.
1950-60- luvuilla rautateistä tuli Luzonin saaren liikenteen selkäranka.
PNR:stä tuli myös valtion varakkain instituutio,mikä oli laajentunut investoinneillaan ja omistuksillaan hotelleiksi,linja-autoyhtiöiksi sekä rahtiliikenneyrityksiksi.Se oli Marcosin aikaa,jolloin presidenttipari omisti melkein koko saarivaltakunnan,oman Philippine Inc-yhtiön.
Hotellipalveluista entisellä MRR:llä oli jo kokemusta 30-luvulla Bicol Expressin ravintolavaunuissa,joihin luksusluokan Manila Hotel tarjosi ruoat,juomat sekä tarjoilun.
 |
| V.1972 Bicol Express-dieselveturi ja alaotsikko rahtimaksujen korotuksesta. |
 |
| 1959.Uudet Manila Railroad Companyn bussit |
Lisäys.
1140:stä kiskokilometristä vain 452 kilometriä oli säilynyt sodan päätyttyä.
Vuosina 1926-27 käyttöönotetuista Baldwin 4-6-2-vetureista kaikki No.141-50-veturit tuhoutuivat sodassa.
V.1929 kiskonleveyttä muutettiin 3'6"-kokoon.
Rautateiden taantumus
-------------------------------
 |
| 1987 PNR GE DMU Bicolin eteläradan dieselveturi |
 |
| Albayn provinssi,mikä sisältää Bicolin |
 |
| 2005.Travesian rautatiesilta korjattuna |
 |
| 1960-luku.Ranskalainen Alsthom-DMU-dieselveturi |
 |
| 1972 Bicol Express DMU Nagan asemalla Albayssa |
1990-luvun loppuun mennessä PNR:n kasvot näyttivät kolhiintuneilta ja graffitien peittämiltä täydellisestä huollon puutteesta,välinpitämättömyydestä,korruptoituneesta ja pätemättömästä johtoportaasta..sekä luonnonvoimista,kuten taifuuneista.
1995 supertaifuuni Rosing tuhosi suuren osan Lucenan ja Nagan välisestä rataosuudesta etelälinjalla. Rataosuus korjattiin vasta muutaman vuoden perästä,vaikka elettiin tiikeritalouspresidentti Fidel Ramosin aikakautta.Ramos joutui kamppailemaan enemmän voimalaitosten korjaamisissa,maan kärsiessä 12 tunnin sähkökatkoksia.
Kaksi kertaa vuosikymmenen aikana ,kuten v.1996 syyskuussa luonto lähetti Milenyo-taifuunin tuhoamaan San Cristobalin rautatiesillan sekä toisen PNR:n rakennelman Quezonissa sekä kolmannen Camarines Surissa.Runsaan 3 kuukauden perästä marraskuun 30. päivänä 1996 Reming-taifuuni romahdutti rautatiesillan Travesiassa Guinobatanin kaupungissa,minne minäkin olin 1980-luvun alussa rakentanut aurinkotaloni.Taifuuni tuhosi myös PNR:n asemarakennukset sekä viestintälaitteet.
Presidentti Corazon Aquinon kaudella 1980-luvulla Manilan pohjoisrata pysyi suljettuna,junien pystymättä liikennöimään etäisalueille.Etelärata taas suljettiin taifuunien,tulvien sekä v.1993 Mayon-tulivuoren purkauksen takia,laavatuhkan ja mutavyöryjen tuhottua radan laitteineen.
 |
| 2010 PNR:n DMC-juna |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti