 |
| Arvi-setä ja Antton-veturi Juhart 2010 |
 |
| Ingo |
Jussi pelkäsi äitinsä vaatevalikointia,koska edelliskesänä hän oli vinkunut avokärkisiä sandaaleja ja saanut äidin valinnalla umpikärkiset vanhanaikaiset pappamalliset sandaalit.Kouluunkin hänen piti marssia sivukatuja pitkin,etteivät kaverit nauraisi.Koulusalkussa hänellä kyllä oli vanhat solkikengät,jotka hän pisti koulun vessassa jalkoihinsa naureskelun välttämiseksi.
Äidin periaatteena aina oli käytännöllisyys eikä muodin mukana juokseminen sanomalla iisalmelaisella savonkielellä,että "rumat vaenj ne vuatteilla korreilee" ja että "kaaneuvesta palakitaan,mutta rummuuvesta ei sakoteta".Äidillä oli aina valmiina savolaisissa "kasvantavärissä leuvoissa" sopiva aforismi jokalähtöön.
Ihmeiden taikka ihmettelyjen aika ei ollutkaan ohi,koska tällä kerralla äiti oli valikoinut hänelle miesten vaateosastolta keltaisen lyhythihaisen kesäpaidan mustin kauluksin ja mustat kupariniittiset Ingo-farkkushortsit.Ingohan oli Ingemar Johanssonin lempinimi. V.1952 Ingemar Johansson tuntemattomana ruotsalaisena nyrkkeilijänä Helsingin Olympialaisissa pakeni pukukoppiinsa nyrkkeilykehästä vastustajaansa.
Voitto Floyd Pattersonia vastaan teki hänestä maailmalla hänestä idolin ja Suomessa hänen Ingo-nimensä liitettiin poikien shortsitäkyyn.
 |
| Juri Gagarin |
Juri Gagarin vieraili Jussin kotikauppalan torillakin matkallaan Helsingistä Turkuun.Tori oli täynnään kosmonautin ihailijoita,mutta pappilan Jussi ei tavannut häntä,jouduttuaan kesämökille äitikappalaiskan työsavottaan..(venäjäksi savoda)
Jussi oli vaatevalikoinnista äimällä lyöty,mutta uusia avokärkisisä sandaaleja hän ei saanut,vaan plankkasi oikein urakalla vanhan ruskean solkikenkäparin reissulle,piiloittamalla hetekansa alle umpikärkisen sandaaliparin ja kertomalla äidille hukanneensa kengät johonkin..ehkä koulun voimistelusalin kulissivarastoon,missä voimistelutunniksi vaihdettiin vaatteita urheilushortseihin.Ne urheilushortsitkin olivat äidin valintaa.Jussin inhotessa niiden tekosilkkistä kahinaa ja löysää haarukkaosaa,mistä pili tuppasi vilkkumaan lahkeen suusta sadan metrin juoksussa.Siitä syystä hän aina jäi lyhyin savolaismallisin jaloin viimeiseksi.
Istualtaan hän aina näytti pitemmältä muita saman ikäisiä poikia,joilla taas oli lyhyet selät ja pitkät sääret.
 |
| Aune sota-ajan konduktöörinä Juhart kuvakollaasi 2010 |
Reissunhan piti kestää vain viikon ja matkakuonat saisi pestyä Arvi-sedän Koljonvirran VeeÄrräläisten mökillä.Arvi-setä oli isäkappalaisen nuorempi veli ja Iisalmen rautatieaseman päällikkö.Isän keuhkokuumeeseen sodan jälkeen kuollut vanhempi veli oli ollut samoin sota-aikana VR:n konduktööri ja ilmeisesti saanut pahan kylmetyksen kylmistä vaunuista toiseen hyppimisistä tulipalopakkasissa. Isän vanhempi Aune-siskokin oli Jatkosodassa palvellut konduktöörinä,vaikka Talvisodassa palveli keittilölottana.
VeeÄrräläisyys tuntui olevan suvun verissä!
Ihme,ettei isästä koskaan leivottu junapappia,koska pappeja oli laivapappeinakin ja merimiesähetyksessä!
Jatkosodan asemasodan aikana isä oltiin kotiutettu sotilaspastorin virasta Iisalmeen ja matkusti oman Ajastaika-kalenterinsa mukaan jatkuvasti junalla Lapinlahden ja Iisalmen väliä.Samoin hän piti kinkereitä VeeÄrräläisille Lapinlahden vt. kappalaisena.
Ennen kannaksen viimeistä rytäkkää hänet kutsuttiin takaisin Kivennavalle sotilaspapiksi.
Reissun pisti isän vanhempi Aune-sisko eli Aune-täti,pulska ja kaksoisleukainen sekä keltatekohampainen Muurlantullin osuuskaupan sivuliikkeenhoitaja,joka oli aloittanut 30-luvulla kauppauransa Iisalmen osuuskauppa Putkolan puotipuksuna.Isän veljeskaartilla ja ainoalla siskoilla kellään ei ollut omia hampaita,kuulema pula-ajan takia ja isänkin kappalaiska oli pakolla vienyt pappilan hovihammaslääkäri Inkeri Linnalle vedättämään pois Bostonin kellastamat ja makean jäytämät yläleuan keittiönkalusteensa.Isä ja Aune-täti kummatkin hymyilivät sellaisilla melkein itsehymyilevillä vakiotekareilla.Pula-ajasta isä ja Aune-täti jäivät ikuisesti persoiksi makealle.
 |
| Isosisko Annukka Iisalmessa pianotaiturina |
Piirustuksessa hän kyllä oli haka vasenkätisenä,jota siihen aikaan pidettiin aivovammana.
Vasenkätisyydestä hänellä ei ollut muuta ongelmaa kuin ettei osannut oikealla kännyllään taittaa sormiaan partiolaisten tervehdykseen.Oikean käden sormet piti teipata kämmeneen,että taipuisivat koukkuun.
Junamatka Salosta Helsinkiin höyryveturin vetämässä II luokan vaunussa meni Jussilla nopeammin kuin aiemmin isän kanssa v.1954,jolloin Karjaan asemalla vaunujen ikkunoihin laskettiin luukut,etteivät matkustajat näkisi itänaapurien vuokraamaa kaunista ja punavihreäksi maalattua sekä punatähtistä Porkkalan niemeä.Venäläinen veturikin silloin pantiin vetämään vaunuletkaa,ja jokaiseen matkustajavaunuun astui mahorkalle haiseva iivanasotilas vintofkakivääri selässään vartioimaan,ettei kukaan vain sattumoisin kurkkisi ikkunasta ulos kielletylle alueelle..
Pikajuna kyllä nytkin pysähtyi Karjaan asemalle,minkä kovaäänisistä vain kaikui kuulutuksia kahdella kotimaisella kielellä,suomeksi ja ruotsiksi..Ruotsiksi kylläkin ensimmäiseksi,kuten kotikauppalan brankkarin eli palokunnantalon seinän Asemakadun kyltti..Stationsgatan ja sen alla Asemakatu..
50-luvun alussa hän muisti palokunnatalon katukyltissä olleen vielä sama venäjäksi ylimpänä eli Ulitsa Aleksandraskaja.Tsaarinvallan aikaan katu oli Aleksanterinkatu.
Tsaarihan oli ollut myös Suomen suuriruhtinas.
Vielä pitkälle 50-luvulle roikuttiin muistoissa tsaarinvallasta ja viimeisestä itänaapurin vierailuista Klim Voroshilov-tankkien kanssa Karjalan kannaksella ja Viipurissa,mikä uusien venäläisten historiankirjojen mukaan oli ammoisista ajoista ollut vanha venäläinen kaupunki.
 |
| 1953 Jussi pikkusiskoineen ja vanhempineen Ukin hautajaisissa Iisalmessa. keskellä Arvo-apteekkari ja vieressä Bertta-täti Arvo-sedän fedoran takana Aune-täti.Anni-täti ja Lare vasemmalla |
 |
| DM4-moottorijuna |
Parikkalan jälkeen Savon rata haarautui kapealta kannakselta Savonlinnaan,moottorijunan jatkaessa Pohjois-Savon pääkaupunkia Kuopiota kohti.Jussi oli aiemmin v.1953 vanhempiensa ja toppahaalaripukuisen pikkusiskonsa kanssa matkustanut Kuopioon oikealla Ukko-Pekka-höyryveturin vetämällä "Lentävä kalakukko-junalla".Kuopiosta he olivat vaihtaneet Iisalmen lähijunaan.
 |
| Ukki Juho lukkarinen |
Savonlinnaan Jussi pääsi seuraavana vuonna 1959 junalla,jolloin hän matkusti isän kanssa Sulkavan partio-opistolle järjestämään kansainvälistä partiolaisjamboreeta.Ennen Punkaharjua he laskeutuivat alas Punkasalmen Putikon pysäkillä ja vierailemaan isän serkun Hannes Lukkarisen luona.Hannes-setä samoin oli VeeÄrräläisiä ja ilmeisesti silloin lippuvirkailijana eli ekspeditöörinä,minkälaisesta toimesta Arvi-setäkin oli noussut Iisalmen asemapäälliköksi.
Lapinsotaan ja ensiksi Iisalmesta Ouluun mennessään v.1944 syksyllä isä oli kirjoittanut Ajastaikaansa käyneensä tervehtimässä eräällä radanvarren asemalla serkkuaan Hannes Lukkarista perheineen.
Punkasalmen rautatie-maantiesillan puisten rantapölkkyjen päältä Jussi hyppeli Hanneksen pojan kanssa kirkkaaseen järviveteen,pelkäämättä lainkaan veden alla piileksiviä pystyparruja.Näin hän oli hypellyt Kokemäenjoen nahkiaispitoiseen veteen kaveriensa kanssa v.1955 papinperheen evakkokirkonkylän Harjavallan Kokemäenjoen sillalta.Uimisesta hän ei koskaan pitänyt,vaan uhkarohkeista sukelluksista.
 |
| Timo setä ja 1953 Nash Statesman Juhart |
Iisalmeen saavuttuaan matkaseurue tapasi Arvi-sedän Iisalmen asemalla.Setä kertoi Maila-tädin olevan kotona,jolloin Aune-täti buukkasi asemalta pirssin asemapäällikön uudelle asunnolle,mikä sijaitsi uudessa kerrostalossa lähellä pikkukaupungin keskustaa.Iisalmen väkiluku oli silloin puolta pienempi kuin papinperheen kotikauppalalla.
Maila-täti oli komeahko ja runsamuotoinen kätilö.Jussin mielestä isä-Antti ja Arvi ilmeisesti olivat kummatkin ihastuneet pyöreisiin savolaisnaisiin.
 |
| 1924 ca.Äiti-kaisa veljineen iisalmessa |
Vierailuun kuului tietenkin sukuloiminen,jolloin seurue kävi vierailemassa omakotialueella Anni-tätiä ja tämän poikia Reijoa ja Larea,jotka silloin olivat jo vanhempia teini-ikäisiä poikia.Reijo oli vakavampi kaveri,mutta Lare taas hulivili.Reijosta tuli myöhemmin Uudenkaupungin tehtaan insinööri,mutta kirjapainossa työskentelevälle Larelle maistui paremmin olut ilman kummallistakaan koulutusta.Anni-tädin miehen ja isän vanhemman veljen haudalla käynti kuului myös protokollaan.
Anni-täti myöhemmin tuli mukaan pirssireissulle Iisalmesta Ämmänsaareen,isän vanhimman veljen ja entisen apteekkarin lesken Bertta-tädin luokse vierailulle.
Isän vanhin veli oli ollut apteekkarina Viipurin sotilasapteekissa,Torniossa ja Suomussalmella.
Arvin ja Mailan kaksiossa Aune-täti ja isosisko nukkuivat vierashuoneessa,mutta Jussille tehtiin petipaikka lapsettoman parin väliin isäntäväen parisänkyyn.Ensimmäisen yön unet olivat katkonaisia,Arvi-sedän noustua istumaan sängyn laidalle imemään pilli-Klubi-tupakkaa posket lommolla melkein joka tunti.Jussi oli kuullut ketjupolttajista kavereilta,jotka narrasivat että Teräsmieskin oli ketjupolttaja,joka lisäksi söi aamiaiseksi lautasellisen rautaa ja paskansi kettinkiä.Isäkappalainenkin tuprutteli pikku-Bostonia pajuholkissa ennen filtteritupakka-aikaa.Sitä ennen holkissa oli kärynyt vihreä Nortti eli North State.Sota-aikana hän oli tarjonnut upseerikavereille korsussa Gold Leaf-savukkeita kaatuneen iivanan alpakkaisesta savukekotelosta.
Alpakkainen tupakkakotelo oli jäänyt hänelle sotamuistoksi ja vielä 50-luvullä isä tarjosi piispantarkastuksissaq papeille ja piispoille Bostonia kotelon avatusta ja kultadubleisesta sisäkannesta kuminauhan alta.
Eräänä aamuna herättyään Arvi-setä oli jo lutkuttamassa pilli- Klubia aamukahvisavuiksi,kun Maila-täti heräsi Jussin vierestä,jolloin tädin iso ja sinisuoninen tissi putkahti yömekon alta papinpojan poskelle. Jussi kyllä säikähti tapauksesta,muttei uskaltanut nousta peiton alta,kun nivuksissa tuntui omituista jäykkyyttä.
Hän oli kyllä nähnyt liiankin kanssa saunassa alastomia savolaisnaisia,mutta tissin äkillinen tarjonta sai veren kaikkoamaan aivoista suhinalla alavartaloon.
Maila-täti ei ollut moksiskaan tapahtuneesta,tyrkätessään meloninsa takaisin yömekon kauluksen alle.
Samanlaista eroottista jäykkyyttä hän oli kokenut pappilan vessassa reikelin takana.lukiessaan äitikappalaisen Kotiliesi-lehteä,missä mainostettiin teräväkuppisia Figura-liivejä.Noustessaan tarpeiltaan housujen sepalusta napittamaan vessanpytyn rinkulalaude oli noussut pilin mukana.
 |
| Matkaseurue Iisalmen keskustassa |
Äitikappalaiska aina mainitsi pappilan lasten pyykeistä,että Jussin aluskalsareissa näkyi Putkolan leima. Hän tarkoitti sillä kyllä ruskeata jälkeä aluspöksyjen haarakiilassa.Kertomuksen mukaan pula-aikana 20-luvulla Iisalmen köyhempi väki ompeli aluspöksyjään Putkolan viljasäkeistä.
Liikennekään Iisalmessa ei ollut samanlaista kuin kotikauppalan pääkaduilla ja Horninkadulla neljän ruuhka-aikaan,jolloin tehtaista kotiin palaavat työläiset polkivat koteihinsa fillareilla autojen seassa.Horninkadun kulmaan piti panna joskus valkohanskainen liikennepoliisikin viittoilemaan.Iisalmen keskustassa näkyi liikkuvan vain joku lahna-Skoda ja pieni Bedford-turistibussi,joka oli tuonut matkailijoita kaupunkikierrokselle Suomen sodan (1808-09) Koljonvirran taistelun muistomerkiltä.Kuuluisan Koljonvirran taistelun Sven Tuuvan ja silmälappuisen Döbelnin Jussi oli nähnyt ihan väreissä kotikauppalan yhden elokuvateatterin valkokankaalla.
 |
| Matkaseurue Koljonvirran taistelun muistomerkillä |
 |
| Jussi,Arvi,Archimedes ja Aldell Koljonvirralla |
Soutaessaan ponttoonirantaan katiskojen ja verkkojen kokemisen jälkeen, märät kissanpojat tervehtivät upottajaa naukuntakuorossa rantalepikossa.
Upotettu Aldell kyllä olisi painunut ikuisesti järvenpohjaan ja nostettu mahdollisesti myöhemmin jonkun järveen hukkuneen ruumiin etsijöiden naaraan.
 |
| Arvin Aldell vetämässä venettä,missä Maila ja Aune pitivät perää |
Arvi-sedän kesämökki olisi lattiapinta-alaltaan mahtunut pappilan kesämökin verannalle,sopimalla juuri viikonloppuvierailuun.Kesämökkietu VR:läisille oli suuri,joskin mökki ei ollut paljoa suurempi kuin kotikauppalan naapurin pöksytehtaan lasten leikkimökki. Jussi ja Arvi enimmän ajasta vietti kalassa rantalaiturin kaislikon kupeessa.Naisväki otti aurinkoa lepotuoleissa aurinkohatut ja kilolasit silmillään mökin edustalla.Kahvinjuonti tietysti kuului mökkiläisten menuun . Jussille tuli mieleen Maila-tädin pärekorista tarjotutuista tuoreista korvapuusteista ja kuparipannuun kahviin ripotellusta suolasta kesäiset heinätalkoot kesämökin vastarannan pellolla.
Maila-täti tarjosi myös kylmää vaarinkaljaa patenttikorkkisesta suuresta pullosta,Arvi-sedän aukaistessa poksahduksella iisalmelaisen Olvi-pilsenipullon tinakorkin toisensa jälkeen...
Pappilassa ei koskaan juotu vaarinkaljasta (ruotsiksi svagdricka) väkevämpää ja vasta muutaman vuoden perästä Jussi näki isänkin maistavan kunnon olutta. Silloin v.1962 kesällä Jussi isänsä kanssa oli seilannut partiolippukunnan Panu-sisälaitaveneellä meripartiolaismiehistöineen Ahvenamaalle ja myrskyisen Ahvenanmeren yli Norrtäljeen. Panun kippari ja partiojohtaja Toivosen Jorkku oli ehdottanut porukkaa menemään yhdessä kaupungille virkistymään yhteen katuravintolaan.Isä ruotsinkielen tuntiopettajana pistettiin tilaamaan aikuisikäisille olutta,jolloin pastori tilasi mieskyypparilta ruotsiksi svagdrickaa:
--Va är det för nånting? (Mitä sellainen on?)
Kyyppari kysäisi hämmästyneenä.
Hetken funderattuaan kyyppari kysäisi:
--Ni menar ÖL?! (Tarkoitatte OLUTTA?!
 |
| Jussi,Annukka ja Aune Ämmänsaaren lossilla |
Kiantohan tykkäsi nuorista naisista oikein sormituntumalla.
Nyt matkaseurue oli menossa Suomussalmen Ämmänsaareen tapaamaan isän vanhimman veljen Bertta-leskeä,joka tunnettiin katsovan etelään muuttanutta sukuhaaraa kulmiensa alta.Bertta-täti oli kai syntyjään torniolaisia ja nainut Tornioon muuttaneen savolaisen apteekkarin eli isän ja Arvin vanhimman veljen.Viimeksi Jussi oli nähnyt tämän v.1953 ukin hautajaisissa Iisalmessa.Apteekkarisetä jo silloin käveli vaivaloisesti kävelykeppiin tukien ja kuoli parin vuoden perästä.
 |
| Iisalmen kauppakoululaisia 30-luvulla päättäjäisissä Kaisa toisessa eturivissä vasemmalla |
--"Souvetaan suareen!"
Isäpastorikin aikoinaan lausui soutaja-Jussille keskisuomalaisen veneen suippoperässä melanpitäjänä.
Pappilan kesämökkihän sijaitsi saaressa.
Ämmänsaaren matkasta oli jäänyt muistoksi muutama rosoreunainen mustavalkokuva. Yhdessä kuvassa
Ämmänsaaren lossilla hän nojaili ylpeänä Chevrolet-pirssin etulokasuojaan,Maila-tädin ja isosiskon nojatessa lossin kaidetta vasten,ilmeisesti tietämättään ikaamalla muotihameenhelmansa rasvaa pirskuttavasta lossivaijerista, Anni-täti seisoi lossin kuljettajan kopin edessä varovaisella etäisyydellä rasvaisesta vaijerista valkoisessa kesäasussaan.
 |
| Pekka Laineen 1935 Chevrolet- onnikka Kokkilan kapula- lossilla |
Äiti kerran kertoi papinpesueelle 50-luvun lopulla pappilan Suomusjärven Enäjärven Katavasaaren kesämökin verannalla iltapäiväkahvilla traagisesta löydöstä.
Hän oli mennyt hakemaan postia ensiksi soutamalla saaresta kannaksen puolelle,kävellyt kannaksen poikki Vanhatalon ja Uusitalon tilojen kautta Laidikkeen vastarannalle ja soutanut ruuhella Laidikkeen puolelle noutamaan lehdet sivupostin edessä seisovasta laatikosta.
Salmen poikki oli aikoinaan kulkenut pieni kapulalossi,jonka vaijeri oli jäänyt roikkumaan veden pinnan alle.
Joskus 50-luvun talvella eräs moottoripyöräilijä oli ajanut salmen jäällä ja ajanut sulaan sekä hukkunut.Ruumista ei kyllä löytynyt naarauksista huolimatta.
Jonkun kalamiehen koukkuun oli jäänyt kiinni onnettoman moottoripyöräilijän ruumis sinä äidin postinhakupäivänä. Päätön ruumis oltiin pantu istumaan puuta vasten paikallisten asukkaiden pällistelemiseksi.
Ilmeisesti onnettomuuden uhri oli ajanut siihen jään päälle talvipakkasissa kiristyneeseen lossivaijeriin.
Iltapäiväkahvilla ja päivälehtien luvussa pappilan jälkipolven kurkkuihin jäivät silloin kiinni äidin leipomien korvapuustien palat ,kappalaiskan kerrottua yksityiskohtaisesti näkemisestään.Jussikin tunnettuna pullapoikana eli kahvipullasta tykkäävänä työnsi pullavatia verannan kahvipöydällä etäämmälle.
 |
| Arvin ja Mailan vihkikuva |
 |
| Arvi ja Maila ca.1985 |
Arvi-setä ja Maila-täti kyllä kävivät Iisalmesta pappilan sukujuhlissa,kuten Jussin isosiskojen häissä ja äitiruustinnan hautajaisissa.
Isärovastin hautajaisissa v.1987 Arvi-setäkin näytti sairaalloiselta.Hän kuoli paria vuotta myöhemmin.
Maila-täti Arvi-sedän kuoleman jälkeen päätyi hunningolle ja viinamäenmiesten hyväksikäytettäväksi.
Sekin oli jotenkin traaginen tarina.koska körttiläisestä isän suvusta ei monikaan päätynyt tuuliajolle.
Anni-tädin poika Lare (Lauri) kylläkin menehtyi kuuleman mukaan liiallisesta alkoholin käyttöstä.
Aune-täti eli veljiensä kuoltua pitempään. Jussin ollessa luppovuoden kotikaupungissa Filippiineiltä v.1995,Aune-täti eli yksin Raatihuoneenkadun alkoviyksiössään.Jussi kävi helssaamassa häntä vähän välistä.
Yksineläjänä täti kuunteli sängyssään sydämentykytyksiään lievässä luulotaudissaan,Hän kyllä sairasti jotain rytmihäiriötä ja kertomaansa "verenpainoa" eli korkeata verenpainetta. Kerran Jussi vei tätinsä taksilla aluesairaalan poliklinikallekin.jossa hoitajat hymyillen kertoivat tuntevansa tapauksen.
Täti kylläkin nukkui pois muutaman vuoden perästä.
 |
| Susikoirapiirros |
Viimeksi susikoiran silmistä lasin takaa heijastuivat siniharmaat televisiokuvat lokakuun 22. päivä 1963,kun uutisissa kerrottiin Yhdysvaltojen presidentin John F. Kennedyn murhasta.
Pappilan jälkikasvu oli silloin vierailulla tätinsä luona,Jussin selaillessa nojatuolissa polviensa päällä albumikuvia Iisalmen reissusta.
Silloin papinpojankin elämäkin muuttui unelmista arkirealismiin...
jatkuu..JFK:n kuolema..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti