sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Pikku Jussin kadonnut maailma 2.Papinpoika- ja pakanamaasarja.


Horror Couch
Juhart 2004


Hammaspeikkoja ja muita mörköjä
-------------------------------------------------
Pikku Jussi nukkui hammaslääkärin menopäivän vastaisen yön levottomana.
Viisaudenhammasta kolotti sykäyksittäin ja poskikin oli turvoksissa. Äitipastorska oli kylläkin lausunut,ettei kaikille pojille edes tule viisaudenhampaita ja laskuista voidaan räknätä pois katupojat,pärinäpojat ja muutamat papinpojat. Jussi saisi nyt karkkivimmassaan luovuttaa oman viisaudenhampaansa pelkästä tyhmyydestään hammaslääkärin tonkeihin. Jumala kuulema oli rankaissut häntä tuoreen synnin päälle siitä,että oli pihistänyt karkkipennejä tämän neppikukkarosta sekä isän talviulsterin taskusta..
Äiti oli kertonut Pikku Jussille eräästä toisesta pahasta pojasta,joka samoin oli pihistänyt äidiltään viisipennisen lakupekkaan ja saanut rangaistukskseen kunnon tukkapöllyn sekä selkäsaunan.Poika oli rangaistuksensa saatuaan juossut tielle itku kurkussa ja kompastunut höyryäviin hevosmunkkeihin raitilla.
Noustuaan hevosmunkkien likaamana seisaalleen poika oli katsahtanut cumulustaivaalle ja lausunut:
--Rangaistukseni olen saanut,muttei sitä pitäisi lisäksi töniä!
Pikku Jussi oli jäänyt arvuuttelemaan oman äitinsä savolaishuumoria ja sitä,että se pilvenlongalla istuva tuomari eli Taivaan Isä taisi ollakin melkoinen velmu.

Putkihetekassaan Jussi käänteli levottomasti koko yön ,hammaskolotuksen iskiessä melkein joka sydämenlyönnissä juurihermoon. Äiti oli kuvaillut,miten hän oli saanut pitää viisaudenhampaansa ja miten iisalmelainen hammaslääkäri Jääskeläinen oli tehnyt hänelle siihen juurihoidon erikoisella juurihoitoneulalla,mikä muistutti nokikolarin savupiippurassia,joskin pienoiskokoisena.
Koko operaation hammaslääkäri oli tehnyt ilman paikallispuudutusta ja jokainen piikin isku juurihermoon oli sattunut ilkeästi.
Äidille viisaudenhammas oli puskenut ikenestä ulos jo rikkinäisenä.
Unesta kiinni saaminen Jussista tuntui vaikealta.
Kaikenlaisia pelkokuvia hammaslääkärin vastaanotolta puski pojan mieleen.
Lisäksi Torikadulla kulkevien autojen keltaiset ja kiilamaiset valot piirsivät liljatapeteille pelottavia kuvia liikkuvin varjoin.
Hän oli jopa näkevinään Peter Paninkin varjon liikkuvan ylösalaisin välikatossa.
Jussin eräs painajaisuni
Juhart
Märklinin pienoisrautatieveturi matkustaja- ja postivaunuletka perässään hyllyltä oli unessa ajanut pojan silmille täyttä vauhtia kuin 1910-luvun mykkäfilmin valkokankaalta pelästyneen yleisön päälle.
Lisäksi ikkunalaudalla äidin purkittama peikonlehti oli pitkillä ja niljaisilla lehtisormillaan yrittänyt tarrautua hänen kaulaansa...
Yhtäkkiä Peter Panin varjo karkasi alas korkkimatolle ja hetekan alle pissapotan taakse,vihreän satuolennon juostessa tapettia alas varjonsa perässä sen kiinnisaamiseksi...ja juuri unen melkein sulkiessa raskaat silmäluomet Jussi näki silmäkalvoillaan omituista tähtisadetta,joka ilmeisesti oli lähtöisin pikkuruisen ja päivänkorentosiipisen Helinä-haltiattaren taikasauvasta.
Peter Pan oli yöllä lukinnut Helinän Jussin kirjoituspöydän vetolaatikkoon....

Jussi heräsi aamulla keittiöstä leijuvaan kahvinhajuun. Hän kokeili kielellään viisaudenhammasta,minkä kolotus oli melkein laannut,joskin ien oli vielä hiukan turvoksissa.Pyjamahousujaan nostellen Jussi kiiruhti kylpyhuoneeseen,missä hän yllätti isänsä aamutoimilta hinkkaamassa lavuaarissa kynsiharjalla VIM-patapulverilla tupakan kellastamia tekohampaitaan...
Isä oli aina ollut omintakeinen keksinnöissään,nyttenkin uskoessaan VIM-patapulverin kirkastavan kaikki keittiön liasta piinttyneet kattilat sekä kauhat..ja että tekohampaatkin voitiin laskea syömäkaluihin.
Isäpastorin kyvyt kodin korjaajana ja remonttimiehenä kylläkin supistuivat ovensaranoiden voiteluun Singer-ompelukoneöljyllä suutintölkistä. Miele-mopedinsa kaksitahtimoottoriinkin hän pisti kaksitahtiöljyä 3 %:n sijasta 5%:a,että kone voitelisi paremmin. Kirkkoon lähtiessään mopollaan papinsalkku ja ehtoollislaatikko takatarakalla keikkuen pappilan ja kirkkokonttorin kongista hän jätti perässään pakoputkesta sankan sinisen savuverhon kuin Suomen laivaston panssarilaiva Väinämöinen.
Kylpyhuone tuoksahti Vademecum-suukurlausvedeltä isän kopauttaessa suuhunsa Bostonin kellertämät tekarinsa..
Isän poskessa näkyi partavaahtoa ja leuassa verestynyt Serla-vessapaperin palanen..
Isä tokaisi:
--Noh--Jussi...Uon tehnynnä uamutoemeni,että lutviuvuppa poeka siitä uamaupesulles,että piäset sinne hammasliäkärilles..
--Tuolla karamellinsyönnilläs sinä pian piäset haakkoomaan ripiltä piästyäs rippikakustas samanlaesilla tekohampaella kunniin minä...
Äiti oli keittiöstä kuullut isäpastorin kommentin huikkaamalla perään:
--Piäkaapunnissa Helesingissä on yks Kalle Anttila avanna halapakaapan ja sieltä suapi tilata oekeen katalooginkin,missä tarjotaan eullisesti jopa tekohampaetakin....
--Minnee voesin tilata meijän Jussille sellaeset ihtestään hymmyilevät protteesit,kunniin seerakunnan kätilöllä ja Aane-tädillä...

1959 Bio Jännän
vitriinit
Kävelymatkalla sillan yli vastaanotolle Pikku Jussi yritti astella plankatuissa solkikengissään tavallisesti hitaammin. Hänen piti kurkata jokaisen pääkadun varrella seisovan liikkeen näyteikkunasta sisään peitelläkseen pelkoansa tulevasta kidutuskammiosta. Annankadun kulmassa hän jäi seisoskelemaan ja tutkimaan Kauppaosakeyhtiön talon seinästä elokuvateatteri Bio-Salon lasivitriinimainoksia,missä John Wayne irvisteli julisteessa posliinisilla filmitekohampaillaan Yhdysvaltojen laivaston upseerin koppalakki päässä kallellaan. Pikku Jussi irvisti John Waynelle takaisin vitriinilasiin,mistä peilautuivat hänet omat vaaleankeltaiset riisitaudin rosoittamat etuhammasnytysensä. Vanhempiensa peloitteluista hän uskoi jo,että rippi-ikänsä saavutettuaan jatkuvalla karkinpureskelulla hänen hymynsä muistuttaisi joltain eteläisen valtameren Rotoroan vihreiltä atolleilta tai burmalaisen pakanatemppelin sammaltuneilta raunioilta.
John Wayne oli saanut posliinihymynsä San Diegon laivastoaseman modernilta hammaslääkärin vastaanotolta,missä potilas sai topatussa kaatotuolissa kuunnella korvakuulokkeilla Glenn Millerin Moonlight Serenadea,hammastohtorin vingutellessa sähköporalla hammaskiillettä kirkkaaksi,kurvikkaan Betty Grablen näköisen ja vetysuperperoksidipäisen hammashoitajattaren pidellessä Tyynenmeren sotaurhon kännystä.
1930-luku.Lapsia Äyhön vastaanottoa tutustumassa
Hammaslääkäri Eklund-Äyhöllä oli vanha jalkakäyttöinen pora ja kidutustuolikin muistutti vuosisadan alun vanhaa parturintuolia,mitä tohtori polki toisella jalallaan ylös lapsiuhreille. Pienikokoisen ja kaljupäisen tohtorin assistenttina seisoi uhkaavana varjona tukeva keittölotan näköinen hammashoitajatar linttaan astutuissa läskipohjakengissä,joka valkoisessa henkseliessussaan olisi sopinut paremmin jakamaan papusoppaa ja vanikkaa sodan kovettaneille ja sänkipartaisille rintamajermuille.
Elokuvajulisteessa amerikkalaiset P-38 Mustangit ja Kittyhawkit irvistelivät Tyynenmeren taivaalta terävin hainhampain Pikku Jussin perään,pojan laahatessa jalkojaan hammaslääkärin vastaanottoa kohti.

Äyhön talo Asemakadulla
Vastaanottoovi Ladan takana.
Halikkokuvagalleria
Tohtori Äyhön talo Asemakadun päässä ja Helenankadun kulmassa ei muistuttanut ulkoa lainkaan Frankestainin linnaa eikä Hitchcockin Psykon kummitustaloa. Se oli melkein 60 vuotta vanha vuosisadan vaihteessa rakennettu kaunis nikkarityylinen ja puupitsikoristeinen talo,jonka pihanpuoliselta lasiverannalta sai katsella Salonjoen paaluihin kiinnitettyjä moottoriveneitä. Tohtorilla itsellään oli 20-lukuinen mahonkikruiseri Moto III,jolla papinpesuekin pääsi kesäisin liukumaan ihan Vartsalan salmeen asti .
Äyhön pariskunta kuului isäpastorin ja äitipastorskan lähituttaviin,Niini-tädin etenkin tullessa pappilaan seurakunnan melkein jokaiseen kissanristiäiseen. Siviilissä ja Moto III:n kipparina Edvin-tohtori oli erittäin vilkas ja leppoisa huulenheittäjä,mutta vastaanotolla valkoisessa ja veritahraisessa tohtorintakissaan hän muistutti naapurin teurastamon lahtarilta..

Salonjoki lähellä Äyhön rantaa
Juhart 2013
Vastaanoton odotussaliin piti kiivetä tuulikaapista kymmenisen porrasta ylös. Pikku Jussin herkkään hajunenään iski huumaavasti lattiavahan.lysolin ja jodin potpurri. Samanlaiselta tuoksahti juna-aseman odotussali,joskin ilman jodin pistävää katkua. Juna-aseman haju oli jotenkin kiehtovan houkuttelevaa lisäksi radan tervatuista ratapölkyistä.
Se jodin haju pani Pikku Jussia etoamaan.
Hän oli aiemmin käynyt hammastohtorilla vain takahampaidensa paikkauksessa uskomalla,että ammattikunnan ainoana tehtävänä olivat vain paikkaukset sekä hampaiden ulosvedot. Sitä jodia hän oli sivusilmällään ja suumonttu apposen auki seurannut Äyhön sedän sekoittaneen pienessä posliinikupissa amalgaamipastaan,jota setä rappasi muurarin ottein takahampaiden porattuihin kraatereihin. Pojat koulussa olivat kertoneet amalgaamin sisältävän myrkyllistä elohopeaa Jussin ihmetellessä,miten setä oli edes saanut kuppiinsa sitä elohopeaa.....lämpömittaristako? Hän oli kerran flunssakuumeessa rikkonut kuumemittarin, elohopean juostessa makuuhuoneen korkkimatolla vilkkaasti pieninä hopeakuulina näkymättömiin..
Jos se oli myrkyllistä,niin miksi sitä pantiin ihmisten suihin? Äidilläkin oli hetuloissaan 1920-luvulla tehdyt amalagaamipaikat. Silti Jussin kerran pihistettyä äitinsä 1920-luvulla kokoamasta Iisalmen yhteiskoulun kasviherbariosta muutaman prässätyn kasvin omaan herbarioonsa yhteiskoulun rehtori ja kasvitieteen lehtori Siitoselle näytettäväksi,ne rehut eivät kelvaneetkaan. Jussi oli kesälomalla ollut liian laiska niiden rehujen kokoamiseen,käryämällä pikkuvilpistä.
Rehtori tiesi kasvien poimintavuodet kuin Jussi  kauppalan kaikki automerkit..
Hän ei halunnut kuolla nuorena kuin James Dean eikä se elohopeakaan näyttänyt tappaneen häntä.
James Dean kuoli v.1955 kylläkin Porsche Spyderissä.
Vielä ukkovuosina 2010-luvulla hän itse kitkuttamalla veti viimeisen amalagaamilla paikatun takahampaansa alaleuastaan ulos..ja ilman mitään puudutusta. Kirjahyllyssään hänellä on vielä tänäänkin kymmenkunta Matchboxin ja Dinkyn Porschen pienoismallia amalgaamipaikan seurassa muistona nuoruudestaan sekä hammaspaikoistaan...

1955 James Dean ja Porsche Spyder
Odotushuoneessa Jussi istui ainoana potilaana.
Hän oli istuutunut ikkunanviereisen pikkupöydän ääreen. Odotellessaan hän leikki puolihermona vanhalla puisella tikapuulelulla,missä puinen ukko yläpienalta kieppejä tehden keikkui alas alapienalle. Ikkunalaudalla punainen pelargonia oli tiputtamassa lehtiään alas seisovasta vedestä kellastuneelle sinivalkoiselle fajanssivadille,missä pienet vinosilmäiset miehet soutivat kivisen kaarisillan alitse.Sillalla seisoskeli kimonossa ja parasolin alla pompadourtukkainen japanilaisgeisha...
Pikku Jussi sisäsilmällään oli kaihossaan soutamassa Salmen puusillan alitse pappilan mökin keskisuomalaisella suippokokkaveneellä kaislikkorintaiseen salmeen,mikä johti Katavasaareen,pappilan kesämökille.Veneestä hän näki vielä Salmen sillan yli porhaltavan Pekka Laineen sinikeltaisen Volvo-onnikan ikkunasta nätin rahastajatytön valkaistun ja tupeeratun tukan...
Tyttö vilkutti hänelle..
Niukasti kalustetun odotushuoneen yhdessä nurkassa seisoi messinkinen sylkykuppi eli spittuuni,jollaisen hän oli myös nähnyt juna-aseman venttasalissa. Tähän spittuuniin ilmeisesti Niini-täti oli koristeeksi istuttanut Jukkapalmun.Spittuuniin joku potilas oli ulosmennessään sylkäissyt verisen pumpulitukon.
Valkoisen öljymaalatun oven takaa kuului sianlahtaukseen liittyviä kiljahduksia sekä tohtorisedän kasvonsuojan tukahduttamia murahduksia:
--Sattuuks vai?
Kunnes jalkaporan kitkutus jatkui ja raskasluisen hammashoitajattaren läskipohjakenkien astuntaa alkoi kuulua narisevalla puulattialla ja instrumenttikaapin lasioven rämähdystä..
Setä oli kerran eräissä pappilan seuroissa vitsaillutkin isäpastorille kahvinjuonnin aikana,että Eine eli se raskassoutuinen hammashoitaja oli yhtä vaarallinen kuin norsu posliinikaupassa..
Eine oltiin hankittu aluksi huushollin taloudenhoitajaksi...
--Ne tongit sielt kaapist!
Äyhön setä mutisi lakanakankaiseen pärstäsuojaansa.
--Noh..avataampas sitä suukkua enämpi ...että päästään paremmin sisään..!
Jostain seinän takaa kuului gramofonista rahisevaa ja mahtipontista Bachin Requiem-surumarssia....
Jussilla oli jo luikahtamassa muutama pissatippa alushousun lahkeeseen...
Hänen sormensa olivat äkisti menneet molskihousujen haaroissa ristiin.
Itkunsekaisessa nokkatukossaan Pikku Jussi pyyteli kuiskaten :
--Isä taivaassa..johra sinä meitä...kauas poijes noist hammastonkeist..!!


Vanha hammaslääkärintuoli






Ei kommentteja: