perjantai 5. joulukuuta 2014

60-luvun kinoilua ja kohti uutta elämää.Pidempi versio.Papinpojan II elämä.

Belmondo ja Seberg A Bout de
Souffle-filmissä


Charlie
Hollywoodlandissä
KINOILUA

--Take a back-seat---You  rusty Romeo!
Istu takapenkille,sinä ruosteinen Roomeo!
Charlie Chaplinin mykkä lyhytelokuva
--Kohti uutta elämää,kijoottanna Hilija Huahti!
Äitikappalaiskan kommenti

Ranska oli kuusikymmenluvun artistien ja humanistien muotikieli,Jussinkin aikoessa valkolakin saatuaan pyrkiä Ateniemeen eli Ateneumiin mainosgraafiselle linjalle,minne Pariisin uusia tuulia puhalteli neorealismissa..
Aika aikaisin poika oppikin lukemaan sujuvasti sekä puhumaankin gallialaista murretta.
Tipparellun ja rättisitikan askeettisista mittaritauluista hän osasi kääntää kielitaidottomille L’eau’n L' Essence’ksi eli veden bensaksi,kuten Kristus aikoinaan veden viiniksi.
Brittiläiset 007-filmien Kultasormet ja Tohtori Eit jäivät toistaiseksi kakkoslistalle,kun ranskalaiset kulttikuvat tulivat kotikaupungin elokuvateattereiden valkokankaille..
Eddie Constantine
ja 1956 T-Bird
50-luvun ranskalaisamerikkalaiset Eddie Constantine-filmit eivät enää kiinnostaneet niin paljoa, ranskalaistuneen amerikkalaisen Constantinen muistuttaessa liikaa Mainos-television Highway Patrolin ranskalaista Broderick Crawford-kopiota.
Jussi osasi tosin autohulluna ulkoa Highway Patrolin episodien kaikki jenkkiautomallit: Crawfordin kyttäautona oli 1956 Buick Riviera ja Chrysler-merkkien paljoudesta joka kuvauksessa Jussi tajusi,että koko sarjan sponsorina oli vaihdellen GM sekä Motor Cityn Chrysler Corp.
Mainos-TV:n sarjan sponsorina taasen olivat Bolinder-jääkaappi sekä Esso..Vielä tänäänkin hän osaa matkia mainoskatkojen Esso-mainosta..."Aina matkanne varrella Esso!"
V.1965 tuore viinakortti kädessään hän lauloi mainoksen uutta versiota.."Aina matkanne varrella Alko!".
Broderick Crawford ja
1956 Buick Riviera

1960 A Bout de Souffle
Belmondo,Seberg
ja 1958 Chevrolet Impala
Yksi edellisvuosikymmenen lopun konna-poliisi-lempileffa hänestä oli vuonna 1959 filmattu ja 1960 kinoihin tullut  ”A Bout de Souffle” eli Hengästynyt,jonka pääosia näytteli nuori, gangsterimainen Jean-Paul Belmondo ja söötti, klanitukkainen amerikkalainen Jean Seberg.
Tietysti filmin jenkkiautot sekä Ranskan jenkit kiinnostivat Jussia melkein yhtä paljon,, 

Vuosikymmenen parhaita kuvia hänestä olivat Jaques Tatin Le Trafic,missä "La Voiture Francaise"-hullulle näytettiin kaikki ranskalaiset merkit.
Hiljaisena busterkeatonimaisena koomikkona Tati oli huippuluokkaa omassa mykkäkoulussaan. Edellisvuosikymmenen hevosnaamaisen Fernandelin Isä-Camillot tulivat kakkosena pojan kymmenen kärjessä-listalla.
Kun pappilaan saatiin televisio vuonna 1964,hän sai yksin katsella myohäiskuvia,kuten La Grand Illusion vuodelta 1937,missä Jean Cabin ja Pierre Fresnay näyttelivät vangittuja I maailmansodan sotavankiupseereita ja Erich von Stroheim, saksalaista aristokraattia vankilan komentajana.Stroheim tuli myöhemmin kuuluisaksi hollywoodylaisena ohjaajana.
Le Grand Illusion-filmin ohjaajana oli kuuluisa Jean Renoir,joka ei ollut se kuuluisa 1900-luvun taitteen pensselitaiteilija.
Tällaisia taidefilmejä ei kinoissa näytetty kovinkaan myyvinä Bond-elokuviin tottuneelle katselijakunnalle..

Le Trafic-filmistä innostuneena
Jussi pani tekemäänsä kuvaan yhteen
Tatin piippuineen Godardin (ohjaajan)
korjaamolle
"Garage Godard"


1959,milloin Jussi ei vielä osannut ranskaa hän näki kinon valkokankaalla tekstitetyn Truffautin Les Quatre-Cent Coups eli Neljäsataa kepposta,mikä opetti papinpoikaa bluffaamaan ja jymäyttämään aikuisia sekä kotona että koulussa...ainakin omassa mielikuvituksessaan..

Pähkähullu Suomi ja Spede ASU-1
Mustangissaan
60-luvun kulttikuvat eli ne ”nouvelle vogue"-filmit olivat surrealistisia ajan,paikan ja muistin kuvia,kuten Bunuelin,Jean-Luc Godardin,Truffautin seka Renoirin filmit,joita tavallinen kielitaidoton ja kouluttamaton katsojakunta vältti kaukaa,vaikka käännökset voisi lukea alateksistä.
Suomalainen keskivertokatsoja pysyi vakaasti James Bond-kuvien lippuluukuilla tai seisomassa
suomalaisten spedepasaskuvien lippujonoissa..
Spede Pasasen kielenkäännössketsejä ei voitu viedä ulkomaille,koska ulkolaiset eivät tajunneet suomalaista huumoria,vaikka Suomessa häntä pidettiin kansainvälisen tason koomikkona.
Monty Python-filmit ja Marty Feldman sekä myohemmin Benny Hill Brittein-saarilta veivat pokaalit kotisaarellen.
Pasasen tekemä Montreauxiin tarjottu Lumilinna-lyhytfilmi suli kylmänkosteana Pohjolan pirttihuumorina eteläeurooppalisiten arvostelijoiden kintuille.
1957 Jack Nicholson
5 Little Pieces
Toisaalta Clint Eastwoodin spaghettiwesternit,John Wayne-länkkärit,Arabian Lawrencet sekä uudet Jack Nicholson kuvat,kuten 5 Little Pieces ja One Flew over Cuckoo' s Nest olivat Jussille mielikatseltavaa...Arabian Lawrencen katselemisesta hänellä ei ollut aaninkiaakaan siitä,että myöhemmin tulisi päätymään Al Hejazin Medinan rautatien varrelle,missä "Al Laurens" prinssi Faisalin kanssa tuhosivat kameliratsumiehinä ottomaanien sotakalustojunan.
Easy Riderissa,hippiajan kulttifilmissä Nicholson taasen ajoi Peter Fondan kanssa choppereilla brucespringsteenimäisesti "Born to be Wild"- ja cannabishuumassa pitkin Ameriikan pikiteitä.
50-luvun italialaisista filmeistä Jussille oli mieluisin Federico Fellinin La Strada eli Tie,missä Anthony Quinn sekä Fellinin vaimo Giulietta Masina tekivät mahtavan suorituksen vuonna 1955.
Vasta 60-luvulla Jussi näki sen televisiosta.
Jännärin,kaupungin kolmannen kinon omistajan pojilla oli käytettävissään vuonna 1966 pappansa uusi beessinvärinen Alfa Romeo Giulia 1750-sportti,jota Jussi alkoi myös kutsumaan Giuliettan Masiinaksi.
Teeveen yleistyminen Jussinkin osalta vähensi elokuvissakäyntiä ja pojan päänupin datapankin elokuva-arkistoon alkoi tupata vuosisadan kaikki SF-ja Fennofilmit heinäsuovaromansseineen sekä sotilasfarsseineen.

Jussin mykkäkuvasankarit
 elokuvateatteri
Keskuksen edessä
Jussin todellisia mielielokuvia oli Chaplinit sekä Ohukainen ja Paksukainen-filmit,joita sai katsella ilmaiseksi tai äidin mielestä kalliilla televisio- ja radioluvalla mustavalkoteeveestä.
Vaikka monille nämä slapstickfilmit olivat korneja,Jussi imi niistä entistä deja vu-elämäänsä Los Angelesin kaduilta ja steinbeckimäisistä Monterey-laakson maisemista.
Kivikasvoinen Buster Keaton sekä holtiton  Harold Lloyd olivat Jussin suosikihulluja.
Tanskalaiset Majakka ja Perävaunu-leffat kelpasivat huonona kakkosena.
Suomalaiset Pekka Puupää-kuvat taas olivat suomalaistettuja kopioita Laurelista ja Hardysta sketseineen.
1953 Pekka Puupää myymäläkuvauksessa
Jussi eli kuviaan kuin pikkulapset,katsomalla yhä uudelleen filmien toisintoja,imien enemmän sisäänsä pikkuvivahteita,maalaillen detaljintarkasti näkymiä lyijykynällä ja pensselillä vesiväripaperilleen.
Walt Disneyn piirretyt animaatioineen olivat pojalle kutaa.
Jussista alkuperäiset 30-luvun Disneyt olivat parhaimpia piirrettyjä,joita ei voi verrata nykyisten tietokoneanimaatioiden kanssa samalla tasolla.
Nykyiset Toy Storyt sekä Shrekit alkavat kyllä Jussille tulla DVD’illa uusiksi klassikoiksi.
Jussihan on sisältään vielä 8-vuotias.Hän voisi katsella vanhoja piirrettyjä päivästä toiseen kyllästyttymättä,jollei työtä ja omaishoitajan virkaa oltaisi keksitty.
Dancing on Ice

Jussille tulivat eteen uudet intressit saatuaan viinakortin vuonna 1965 ja jotka johtivat erilaisiin seikkailuihin ja siekailuihin.
Hänestä leivottiin ylioppilas yhdeksällä puoltoäänen kumunpapereilla vasta syksyllä 1967,koska hänen piti perusteellisemmin keskittyä reaaliaineisiin.Jussi olikin syyskuussa syntynyt,mikä sopi hänen imagoonsa täydellisesti.
Realistiksi vasta hänen armeijapalvelulsensa tuli herättämään,mutta tulevan ,pitkän tyorupeamansa hän tuli kokemaan kuin koiranunessa,varomalla hännälleastujia.

Jussi heräsi jo puoliksi koiranunestaan todellisuuteen vuonna 1963,Martin Luther Kingin  puhuessa elokuun 28. päivä Washigton D.C:ssä kaksisataatuhatpaiselle katselijajoukolle:
--’I HAVE A DREAM’!-Minulla on unelma!
Hän toisti kansanjoukolle,joka koostui mustista ja valkoisista rinta rinnan. Hollywoodin tähtikaartia näkyi kerääntyneen etualalle, kuten Marlon Brando,Burt Lancaster,Judy Garland sekä Bob Dylan..
Kingin elämänkaaresta tuli kuitenkin lyhyt,kuollessaan sala-ampujan luotiin.
JFK  sekuntteja ennen ampumista
Saman vuoden marraskuun 22.päivänä, presidentti John F. Kennedy ammuttiin kuoliaaksi Dallasissa,Teksasissa.
Kommunistitaustainen Lee Harvey Oswald pidätettiin murhasta.
Vuonna 2005 Warrenin komission tutkintapöytäkirjoja epäillään vielä yhtä pestyiksi kuin Mafian raha.

Vuonna 2005 ainoastaan Bob Dylan elää ja laulaa yhtä santapaperimaisen nasaalisesti kuin vuonna 1963 Gates of Eden-kappaletta.
Muut Kingin puheen julkkiskatsojat ovat kuolleet joko infarktiin,huumeisiin tai kirroosiin.
                                            Gates of Eden,Bob Dylan

Jussinkin elämä katkesi hetkeksi elokuvien stillkuvaksi katsellessan Aune-tätinsä pienen yksiön TV’stä Kennedyn murhaa marraskuun 22. päivänä 1963.
Jälkeenpäin koko hänen entinen elämänsä jakautui kuin Berliinin muuri joko ajaksi ennen Kennedyä ja Kennedyn jälkeen.
Hän oli aina mielessään rakentanut sisäisiä aikavalleja .
Samoin hänelle kävi harrastealalla.
Lapsuus loppui vuonna 1963,kuten brittiläisten Airfixien polystyreenimuovimallien saaminen Suvannon lelukaupasta.
Karjala-baarissa
Amerikkalaisten AMX:n ja Monogramien autokoottavalaatikoiden tullessa kauppaan hän jo istui kuppilassa Lahden Nelostuopin ääressä.
Silti hän jatkoi oman elämänsä ja muovimallien kokoamista yli vuosituhannen haamurajan.
Sitten hän alkoi koota ajatuksiaan menneestä.
Jussin elämä oli ollut misterbeanimaista,pikkupoikamaista ihastumista lahjakoottavaan,unohtamalla kaiken muun ympäriltään.
Hän koheleteli eteenpäin omissa maailmoissaan.
Katkoessaan muoviosia automallikoottavan valukuusesta,liimaamalla osia yhteen ja maalaamalla hän on tehnyt itselleen mieleisen mestariteoksen.
Tulostaan hän tänäänkin voi katsella tunteja kokoelmakaapistaan kuin Luoja Aatamia...kunnes hän kyllästyttyään alkaa muokkaamaan eli kustomoimaan mallia itselleen uudelleen mieleisemmäksi.


Say Good Bye America.
Norma Jean ja JFK
Kaikkien nykypäivien skandaalijuttujen päälle Jussin maailmankuva sai säröjä, kun presidentti John F. Kennedy ja Robert Kennedy ilmeisesti olivat olleet taustalla lavastettuun Marilyn Monroen itsemurhakuolemantapaukseen..
John ja Bob Kennedy vuoroissa olivat käyneet poikaystävinä Marilynin Los Angelesin bungalowissa.
Marilynin puolitokkurainen laulu "Happy Birthday Mr. President" JFK:lle suuren yleisön edessä ennusti Norma Jeanin halua tulla Amerikan First Ladyksi,
JFK ei näin halunnut ja Norma Jean päätti kertoa maailmalle suhteestaan..
Toiseksi Martin Luther King oltiin paljastettu tasa-arvosaarnaajan kaftaaninsa alta kyltymättömäksi naistenkaatajaksi..

It's a Mad-- Mad--Mad--Mad World..! 


Ei kommentteja: