Fiktio
Kortteliin kuulumaton |
Savilaakson pikkukaupunkilaisille vieraankieliset sukunimet olivat aina vaikeasti lausuttavia.
Pavel Sahradrin eli kauppalalaisten suussa vain Tattari-Paavo tarvitsi menestyvän laukku-ja nahkaliikkeensä jatkajaksi yhden lapsistaan.
Feisal,vanhin lapsista oli lentänyt pois kotoa ylioppilaaksi
päästyään oppimaan siviili-ilmailua Yhdysvaltoihin ja valmistuttuaan
liikennelentajäksi ryhtyi lentämään Northwest Orientin Jumbolla Los Angelesista Tokioon sekä takaisin.
Seuraavaksi vanhin tytär Leylah oli nainut suomalaisen Nokian kaapelitehtaan insinöörin Oulusta,joten jäljelle jäivät vain nuorimmat Faruk ja Fuad.
Fuad oli aloitanut kemian luvut Turun
Yliopistossa,jotenka nahkurinalalla ei kemistejä tarvittu.
Jäljelle jäikin sitten Faruk,joka ryhtyi opiskelemaan kotikaupunkinsa kauppaoppilaitoksen
yo-merkonomilinjalle markkinointia.
Erikoisella tavalla vanhin poika oltiin kastettu Feisaliksi,Saudi Arabian kruununprinssin ja myöhemmin kuninkaan mukaan ja joka Arabian Lawrencen kanssa oli taistellut ottomaaneja eli turkkilaisia vastaan Hejazin provinssissa.Samoin Faruk ja Fouad,jotka olivat olleet Egyptin ja Sudanin upporikkaita kuninkaita,joista Faruk syöstiin vallasta v.1952,kapaloissa olleen poikansa Fouadin tultua kuninkaaksi.
Ehkä Pavelin valitsemat poikanimet olivat vain sattumia kuninkaallisten kanssa,koska Lähi-idässä ne olivat melko tavallisia.
Erikoisella tavalla vanhin poika oltiin kastettu Feisaliksi,Saudi Arabian kruununprinssin ja myöhemmin kuninkaan mukaan ja joka Arabian Lawrencen kanssa oli taistellut ottomaaneja eli turkkilaisia vastaan Hejazin provinssissa.Samoin Faruk ja Fouad,jotka olivat olleet Egyptin ja Sudanin upporikkaita kuninkaita,joista Faruk syöstiin vallasta v.1952,kapaloissa olleen poikansa Fouadin tultua kuninkaaksi.
Ehkä Pavelin valitsemat poikanimet olivat vain sattumia kuninkaallisten kanssa,koska Lähi-idässä ne olivat melko tavallisia.
Nimivalinnoista huolimatta Pavel sekä Sholeh Sahradrin olivat ylpeitä menestyvistä lapsistaan,joista kaikki olivat päässeet ylioppilaiksi.
Tataariperheitten taival olikin ollut pitkä Volga- ja
Don-joen haarasta pohjoiseen mutkikas kuin itse joetkin.
Osa vaelsi Pohjolaan jopa kaukaa Altai-vuoriston ja Ob-joen
välimailta .
Molempien perheiden isovanhemmat olivat emigroituneet
Suomeen Krimin sodan aikoihin 1850-luvulla.
Näiden bulgaari-turkkilaisesta juurista eivät venäläiset paljoankaan pitäneet,käskemällä näitä painumaan niin pitkälle kuin Turkin pippuri kasvaa eli takaisin saunankuumaan Turkkiin
taikka pohjoiseen suomalaisten jäähelvettiin.
Pavel sekä Sholeh olivat syntyneet Suomessa Keravalla ennen kapinaa.
Pavelin isä oli ollut satulaseppä ja Sholehin isä nahkuri sekä kaupparatsu,jollaisia suomalaiset
kutsuivat lempeästi laukkuryssiksi,vaikkei kummallakaan papalla ollut edes kokopartaa joskin lyikykynänterävät vahatut mustat viikset..
Yleensähän laukkuryssät tunnettiin kokoparroista ja käkkäräisistä kuontaloista.
Tataarit olivat aina olleet puhtaaksi ajettuja
kasvoiltaan ja lyhyttukkaisia.
Nämä kuuluivat muslimeina hanafi-sunneihin ,joiden
perinteissä ei vaimosta maksettu,saatika hankittu useampia muijia.
Kotikielenään he puhuivat kiptshakin turkkia.
Miten onnellisesti kävikään Pavelille eli Paavolle,saatuaan pienen
pesämunan hyvistä torikauppiaan lahjoistaan,että pystyivät perustamaan silloisen kauppalan osuusliike Vehnän kulmatalon viereen turkis-ja nahkaliikkeen
vuonna 1938.
Paavon ja ‘Soilan’ vanhemmat olivat päättäneet muuttaa
kauppalaan vuonna 1919,koska heitä alettiin vainota naapureissa kommunistien
kätyreinä, kielenkin mongerrellessa monia venäläisiä sanontoja.
Tataarit ovat hyvin sukukeskeistä vakeä,jolloin serkukset
Pavel Sarahdrin ja Lutfi Badodrin pääsivät leikkimään naapureina kuraista jokea rantatörmällä reunustavan pellon
reunassa.
Lutfin isä Jussef piti nahkurinpajaansa tontillaan ja
Pavelin isä Ibrahim leikkasi ja neuloi kotona nahkaisia ajurintakkeja seka pitkävartisia
ajorukkasia ja myymälla niitä kauppalan Eläintorilla.
Nahkaverstaaseen oltiin oikein hankittu
tehdas-Singer-ompelukone,jota käytti ulkovajassa käyvä höyrykäyttöinen
maamoottori sähköagregaattina.
Pitkä rättiremmi verstaan katossa roikkuvan siivapyörän
kautta pyöritti agregaattia,joka taasen pyöritti ompelukonetta.
Myöhemmin kun sillankulman kauppias Landzet alkoi myydä "tynnyribentsiiniä",Ibrahim osti Strömminne Godsin kartanon vanhan avoauton Panhard-Levassorin
moottorin,jonka sylinterilohkotkin olivat eri valua,pyörittämään kolmea
ompelukonetta..
Kartanon 1905-mallinen Panhard-Levassor-auto oltiin romutettu antiikkisena,kreivin ostettua komean 1924-mallisen Hispano-Suizan veneperäisen kabrioletin.
Sholeh eli Soila oli Lutfin pikkusisko,joka
mustalettisenä kulman pojat haukkuivat mustilais-Saaraksi,vaikka hänellä oli
kuulaan vaalea iho sekä sinivihreät silmät.
Vaalea ihonväri ilmeisesti johtui Bodadrinin suvun asuttua suomalaisjuurisen asutuksen keskellä isossa Volgan mutkassa,mistä suuri osa suomalaissukuisia oli lähtenyt vaeltamaan
pohjoiseen suomaahan 900:a vuotta ennen Kristuksen syntymää.
20-luvun Harley-kuski talvivarusteissa |
Nimismies Aadolf Selännekin oli ostanut oikein nahkapuvun tataarinahkakauppiaalta sannanruskean Harley-Davidsonin ajoon syyskylmille.
Pavel pienestä asti oppi rukkasten myyntitaidon,kasvamalla oivaksi nahkamyyjäksi.
Hän huomasi yhtkäkkiä saparopäisestä ja teerenpilkkukasvoisesta Soilasta kasvaneen upean ja kurvikkaan tataarineidon.
Emigranttitataarit eivät Venäjänmaalta paenneet romaanien lailla kulkeneet missään
kansallispuvussa,joten heidän naisensakin pukeutuivat eurooppalaisittain,jolloin
neitosten täyteläiset muodot tulivat paremmin esille.
Pelkkä lantion keinunta sekä täyteläisten rintojen
höllyntä sai Pavelin turkkilaisveren lämpenemään.
Vuonna 1938 Pavel nai Sholehin,Pavelin saatua lahjaperintönä isältään Ibrahimilta nahkaliikkeen verstaineen.
Hääkuvan otti venäläisemigranttivalokuvaaja ja vapaaherra Vladimir Smirnoff
,Ibrahimin keskustellessa vapaaherran
kanssa venäjäksi,jota kotona puhuttiin turkin lisäksi.
Hääpotretissa Pavelilla oli viininpunainen tupsufetsi
päässään,Sholehin taas pitäessä uutta Coco Chanelin tyylikästä mustaa
kopiopukua päällään.
Hän oli itse leikannut ja neulonut puvun erään
Elle-lehden kuvasta mallia ottamalla.
Pavel taas oli valmistanut itselleen kaksirivisen
nahkatakin liiveineen sulhasen asuksi.
Jaloissa hänellä oli upslaakiset, liituraitakankaiset, leveät ja muodinmukaiset suorat housut sekä teräväkärkiset,sellaiset russakantappajamalliset kasakkasaappaat.
1942 Hevoskenttäsairaala Kivennavalla |
Hän oli käynyt sotaväen Hennalan kenttäpatteriston
huoltojoukoissa ,päästen tallimieheksi hevosvetoiseen tykkipatteriin
Kannaksella.
Paavo oli aina pitänyt täysverisistä hevosista,mutta
rintamaveturit olivat säyseitä suomalaisia työhevosia,joita hän syötti ja suki
kuin aito Donin kasakka konsanaan ja tunteella.
Osa tallitöistä oli valjaitten korjaamista,missä hän nahkurinkisällistä asti ollut oikein haka,ja moni von Döbeln-kompleksin saanut esikuntaupseeri toi valkoisen hevosensa
valjastettavaksi Paavolle.
Satulaseppänäkin hän pärjäsi,monen everstin kehuessa
satuloitten olleen kuin mittatilaustoina peffoille miellyttäviä,joissa ei
esikunnan pehmeiltä tuoleilta hankitut peräpukamatkaan vaivanneet.
Venäjänkielen taidoistaan patterin päällikkö majuri Kolkka
käytti häntä tiedustelun koppaamien radioviestien käännöstöissä,jonka ansiosta
Paavo sai korpraalin natsat jatkosodassa 1944.
Venäläisten aloittaessa massiivisen hyökkäyksen kesällä 1944,patterikin alkoi vetäytyä Lappeenrantaa kohden,jolloin moni Paavolle
rakas tykkiveturi kovassa rytäkässä ja rautasateessa jäi rajan taakse nälkäisten iivanoitten ruoaksi.
Paavo oli onnellinen,että oma henki sentään säilyi.
Sodan jälkeen nahkatavaroita pidettiin kalliina,jolloin
Paavo myi ohessa Fredrikssonin lippalakkeja sekä talvikäyttöön karvalakkeja.Kauppalassa oli muutama oikea valjaskauppa,jotka sodan jälkeen autojen ja traktorien tullessa hevosten tilalle vaihtoivat toiselle nahka-alalle,kenkäkauppiaiksi.
Nahkavyöt sekä repunremmit että koirantalutusremmit
myivät samoin hyvin.
Hän myi kalliimpia työrukkasiakin toisin kuin helppoheikit ja Sahadrinin laatu oli jopa ympäristöpitäjissä kuuluisa.
Hänen valmistamat rukkasensa melkein kestivät isältä pojalle,kun taas helppoheikin
rukkaset repeytyivät hajalle ensimmäisessä isännän hevosen pysäyttämiseksi suusta lentävässä pruut-pruut-top-top-huudossa ohjakset
tiukalla.
Paavon villavuoriset talvihanskat sekä nahkasormikkaat
roikkuivat usean kauppalalaisen käsissä.
Hän joutui alaurakoimaankin valmistusta jo liikkeen laajennettua pohjanmaalaisilla pikkuyrityksillä,mutta laadunvalvonnassa Paavo oli erittäin pikkutarkka,ettei sekundaa päässyt markkinoille Sarahdrinin puodeista.
Sitten Paavo keksi lisätä nahkalaukkuosaston
liikkeeseensä kansanvälisen matkailun avauduttua ja vuonna 1954 hän avasi sivuliikkeen radiotehdasta vastapäätä.
Näin länsikauppalakin sai oman tattari-Paavon
nahkaliikkeensä,ettei asiakkaiden pitänyt enää polkea fillareilla sillan yli itäpuolelle keinovillasormikkaista sormet jäässä talvipakkasissa ostamaan kunnon nahkakäsineitä.
Vuonna 1955 Sarahdrinin perhe muutti
isompaan,kaksiverantaiseen,pitkään ja kaksiverantaiseen puutaloon vanhan Kuninkaantien varteen.
Tummahiuksisia lapsia pyöri jo neljä kappaletta pihalla.
Lapsia alettiin jo motivoida
koulutuksella perheyrityksen pitoon oppimalla jo polvenkorkuisesta nahka-alan salat.
Kurajoen rannalta Nevajoen rannalle
Kurajoen rannalta Nevajoen rannalle
Vuonna 1972 vain Faruk,komea,pikkuviiksinen hurmuri opiskeli kauppaopiston naisten ihailevien silmien alla alempia kauppatieteitä.
Opiston vapaa-aikatoiminnassa Faruk ensimmäisenä tarjoutui disc jockeyksi viikonlopputansseissa hyräilemällä vinyylikiekon pyörinnässä Richardin miesosaa
Carpentersien kappaleesta Yesterday Once More……
“When I was young
I'd listen to the radio
Waitin’ for my favorite songs
When they played I’d sing along
It made me smile….”
1971 Datsun 620 Pickup |
Faruk ansaitisi hyviä lisäansioita kierrellessään
viikonloppuisin DJ:nä neljässä eri ravintolassa.
Hän oli jo ostanut ansioillaan itselleen
vuoden vanhan Datsun pick-upin eräältä paikalliselta rakennusurakoitsijalta,joka vaihtoi suuressa rakennusbuumissa joka vuosi työmaa-autoaan..
Siihen hän oli hankkinut alle Wolfracen kromivanteet sekä truckeripakoputket kopin taakse pystyyn..
Sarahdrinin talon piha Kuninkaantienmäen päällä alkoi
tulla naapureiden kateuden kohteeksi ,Feisalin vanhan valkoisen ja siipimallisen taksimersudiiselin,Farukin candypunaisen Datsun pickupin sekä Fuadin myrkynvihreän VW Karmann–Ghian täytettyä plaanin.
Paavolla oli tummansininen 68-mallinen 280 S-mersu
tallissa ja Leylah ajoi uutta tipunkeltaista Datsun Finniä.
Feisal oli Amerikkaan lähtiessään jättänyt nakumersunsa liikkeen käyttöön.
1967 Kutter Scania,Rusi |
Opiston eteen oli pysäkoity pakkasaamuna harmaa ja parisen vuotta vanha Kutter-Volvobussi,tulevien yo-merkonomikokelaiden lastautuessa sisään
….tytöt lahkeista levenevissä bell bottom-housuissaan,korkeissa nahkasaapikkaissaan ja turkishihaisissa talvijakuissaan ja pojat leveäkauluksisissa nahkatakeissaan ,Seppälän harmaissa poolovillureissaan,platforminahkakengissään sekä Beaversin farkuissaan.Kauppaoppilaitoksen opiskelijat näyttivät suoraan repäistyiltä Seppälän sekä Teinitalon Turun myymälöiden katalogeista,koska savikauppalassa Teinitalo avasi ovensa vasta 1977 ja Seppälä vasta 80-luvulla..
1974 Teinitalon mainos |
Yo-luokanvalvoja konttoriopin lehtori Matti Salmi
oli ainoa muodikkaasti "ei-pukeutunut" matkalle,sulautumalla hyvin harmaaseen leningradilaiseen katukuvaan.
Hänen harmaan poplarinsa alla oli yhtä harmaa puku,jonka
koristeena roikkui kapea 60-luvun narusolmio valkoisen raitapaidan päällä.
Suaveisen pompaduurilettinsä päällä keikkui harmaa
kapealierinen 40-lukuinen vilttifedora.
Nuorisosta lehtori näytti pukeutumisellaan myöhemmin nähtyä Ermitaashin
oppaalta.,suoraan menneiltä vuosikymmeniltä.
Jopa hänen teräväkärkiset Topmanin mustat spittarinsa olisivat
sopineet hotelli Europeiskajan piereskelevälle hissipojalle,joka ruttasi piikkisellä kengänkärjillaan russakoita hissikopin nurkkaan..
Näin tulevat yo-merkonomit matkan jälkeen olivat kuvanneet Matti-lehtori-parkaa.
Bussissa puhuttiin Tokion talviolympialaisista Vaalimaan
passitarkastuksen aikana,jolloin venäläiset tullimiehet syynäsivat linjurin
joka nurkan ,jopa alustan etsiessään salalokeroita mahdollisten paluuviinojen tai
menosukkahousujen piilopaikkoina.
1962 Lasse Wiren Münchenissä |
Suomessa aina tullaan maaliin viimeisenä,kuten
kesäolympialaisissa taikka Suomi-Ruotsi-maaotteluissa..
Kenelläkään ei ollut aavistustakaan,mitä tulevissa
Münchenin kesäolympialaisissa tulisi tapahtumaan. Nuoren poliisikonstaapelin Lasse Wirenin kullista 5000- ja 10.000-metrin juoksuista kukaan ei osannut unelmoidakaan.
Ikävänä kultamitalin klaavapuolena terrorismin aika kuin ilmestyskirjan ennustuksena alkaisi
kesällä 1972,jatkumalla uudelle vuosituhannelle.
IRA olikin näyttänyt jo vuosia PLO:lle hyvää esimerkkiä miten terrorisoitaisiin pommein ja tulipaloin jopa Lontoon keskustassa.
Viattomuuus olikin opiskelijoille plussapuolena,koska
mielessä kävi vain nouseminen jonkun ATK-firman hierarkiassa meneväksi jupiksi
tai jupittareksi .
80-luvun nurkanvaltauksetkin olivat pelkkiä tuubiunia.
Viipurin vessat
1939 Viipurin rautatieasema |
Puolen tunnin jalkojen suoristamisen aikana Faruk ja
Pappilan Jussi dynaamisena duona etsivät yleistä vessaa Hesan rautatieasemaa muistuttavasta rakennuksesta ja löytämättä sellaista,helpottamalla itseään yhdessä pimeässä käytävän päässä,mikä haisi jo valmiiksi virtsalle.
Yleisiä vessoja ei ollut tai kyyrillisikirjaimiset kyltit olivat haalistuneet
ajan mittaan lukemattomiksi rappauksista lohjeavilla tiiliseinillä.
Tunnetun jonososialismin maassa ei kylläkään näkynyt jonoja eikä edes
kylttejä oletettujen yleisten vessojen edessä.
Bortshin,valkosipulin sekä koipallonaftaliinin hajut olivat
tukehduttaa pojat ammoniakkisen ulosteen lisäksi.
Palattuaan bussille he pudistivat vain päitään katseltuaan
ympärilleen Karjalan Pariisin
rappiota.
Faruk sanoikin,että Pariisikin näytti sata kertaa
paremmalta sodan jälkeen,vaikkei sitä kylläkään pommitettu.
Pula-aikanakin säännöstelystä huolimatta kaupunki kukki ja
tuoksui kauniilta.
Näin isä-Paavo oli kertonut käytyään Pariisin nahka- ja
turkismessuilla vuonna 1956,missä sodan kokeneet ranskalaiset nahkurit olivat valoittaneet menneestä Pariisin ajasta.
Siellä osattiin hoitaa vanhoja rakennuksia.
Venäläisessä systeemissä kukaan ei välitä kun valtiokaan
ei välitä tai valita.
Oma-aloitteisuus oli niille outo käsite,joka näytti puuttuvan "Zavodan" etuliitteestä.
1969 uusi Volga GAZ 24-02 farmari |
Linja-autossa opiskelijoita ihmetytti Volga-taksien
ajavan pimeässä vain parkkivalot päällä.
Moisesta Suomessa olisi saanut poliisi-Saabista sakot.
Taksisuharit kaiketi luulivat säästävänsä akkujaan tietämättöminä,että autoihin oli keksitty vaihtovirtalaturit…vai oliko
venäläisissä kotimaan markkinoille tarkoitetuissa mosseissa ja volgissa vielö kuuden voltin vehkeet sekä tasavirtalaturit?
Liikenteessä näkyi melko paljon uusiakin Volga-takseja,mutta yleisin pirssi oli vanha hirvikeulainen Volga M-21,jollaisen presidentti Kekkonenkin oli saanut Nikita Hrustevilta lahjaksi..
1959 Volga M-21 |
Lehtori Matti juoksi kysymään yhden betonikattoisen bussipysäkin alla pillimahorkkasätkää polttavalta miliisiltä ohjeita hotelli Kievskajaan,manttelikäden viitatessa
ympyröitä sadeilmaan,molottamalla harashoita ja avotteja mahorkkasätkän kekäleen vierestä.
Gastinitsha Kievskaja
A-tisket-A-tasket.Ella Fitzgerald
Kahden tunnin seikkailun jälkeen bussi pysähtyi harmaan nelikerroksisen hotellin eteen.
Kahden tunnin seikkailun jälkeen bussi pysähtyi harmaan nelikerroksisen hotellin eteen.
Virttyneitten salinverhojen takaa keltaisesta
hehkulamppuvalosta kuului nahkapohjien raapimista parketeilla,jatsipumpun
soittaessa Ella Fitzgeraldin kappaletta vuodelta 1936…A-Tisket-A-tasket..I lost
my yellow basket…
Mahorkan poltosta käheä naissolisti lauloi kappaletta vahvoilla leveillä slaavilaisilla Ällillä.
Pivo-beer |
Kerrosvalvoja,vanhempi haalistuneesta jakkupuvustaan
ulospursuava hennapäinen matruuna aluksi ei äkännyt avata huoneen ovea
pojille,ennenkuin Faruk vetäisi salkustaan kaksi paria Anttilan
sukkahousupakettia ulos.
Poikien istuttua lohjenneelle emalimaaliselle
putkipunkalle,pantuaan laukut ikkunapöydän eteen,ovelta kuului
koputus,kerrosmatruunaan hiihtäessä aamutohveleissa hymyssasuin alpakkaprikka
kädessään venäläisten ,ruskeitten ja pitkäkaulaisten pivopullojen helistessä vastakkain.
Tämän tinahymy levisi melkein korviin,Farukin pistäessä kymmenen markan setelin essuntaskuun.
Pojat nukahtivat puolelta yöltä venäläisen pivon
raukaisemina,pivopullon suiden ruosteisten kruunukorkkien lasikaulaan jättämien rinkien rusoittamin huulin.
Katsottuaan ikkunasta ulos he näkivät yöllä pakastuneen.
Vihreä lyhytlavainen Leningradin siivouslaitoksen Zil-kuormuri pomppi kuoppaisella
kadulla etulokasiipien läpättäessä kuin lentoonoppivan harakanpojan siivet.
Huivipäisiä maatuskoja harjasi katukäytäviä lumesta
verkkaasti.
1935 Studebaker Gaz |
Pappilan Jussi laukaisi Farukille jotain sosialismin
voitosta Leningradin
puhtaanapitolaitoksella.
Jussi oli lisäksi kiroillut vessan omituista pyttyä,missä suomalaiset miespallit kastuivat paskaveteen.
Venäläinen posliinipyttytekniikka oli keksinyt pytystä jonkinmoisen puolibidee tapaisen matalalla altaalla,joka syveni vasta vesilukossa.Se muistutti brittiläistä Armitage Shankin pyttyä,joka käytti tsaarinaikaista Ermitaasi-tuotenimeä.
Faruk oli nauranut sanomalla,että turkkilaisessa
moskeijassa on miestenvessoissa vain jalankuvat posliinissa ja tähtäysreikä keskellä,mihin pitää perällä tähdätä kyykyssä mekot korvissa ja missä
"yläjuoksulla" kyykkivän ripulivedet virtaavat alempana kyykkivän sandaaleille.
Alakerran ruokasalissa ei ollut kuin muutama harmaa asiakaspari syomässä aamiaista.
Tarjoilija-Tatjanat olivat keskittyneet päivän juoruihin tiskin
takana kassaneidon korkean ja ruosteenpunaisen tupeerauskampauksen ympärillä..
Faruk huuteli venäjäksi tarjoilijaa,joka parin minuutin
viiveellä raahautui pöytään tupakankellastamat proteesit puolihymyssä.
Matkan ja hotellin hintaan kuului aamiainen,jota Faruk
kysäisi tarjoilijallta ,joka vain laukaisi njetponimaitaan (I dunno!),laahustamalla tohveleillaan hitaasti
kysymään asiaa ravintolapäälliköltä konttorista.
Noin varttitunnin perästä pöytään tuotiin syömävehkeet
sekä alkuruoka.
Faruk kysaisi "dvah kohfehia" eli kahta kahvia,jolloin
tarjoilija taas raahautui tiskille heittämään lusikoita tasseille ja
lorottamaan niihin bakeliittinuppihanaisesta terässäiliöstä armeijan aamusaikan väristä laihaa kahvia.
Jussi katseli
ravintolan ikkunasta ulos,missä varpuset tirskuttelivat pihalla sekä betonisen aulakatoksen vesikouruilla.
Pannessaan lusikkansa kanakeittoon hän osui pieniin ja
hentoihin linnun luihin,mitkä eivat edes kuuluneet kokonsa puolesta kanalle,vaan räystäsvarpuselle.
Häneltä meni nälkä ohitse hetkessä,kun pääruoka,kaksi
keitettyä perunaa ja porsaanleike kannettiin pöytään.
Possu oli puolet läskiä,jonka nahasta tökötti pystyssä vaalea
karvasanki.
Molemmilta jäi possu syömättä,papinpojalta ällöstä ja
Farukilta muslimina…vain perunat kelpasivat huikopaloiksi…samaten yksi kellastunut
persiljanvarpu.
Nauttiessaan kahvia Jussi kutsui laimeata nestettä "Pietarin Paulapissaksi",jolloin Faruk äkisti sylkäisi kahvinsa jo rasvaläikkäiselle ja paikatulle pöytäliinalle yskänpuuskassa.
Käärepaperista revitty sokerikuutio samoin maistui omituisesti sakariinilta,kellumalla kahvissa kuin Murmanskin sataman jäälautta.
Sakariinisokeripala oli takertunut Farukin kurkkuun.
Jussi kertoi,että Suomen armeijan saippuatanko,se
kuuluisa Topilux tuntui samanlaiselta,sulamatta melkein vuoden pesupaljureissuista,että siihen painetut TOPI-kirjaimet näkyivät vielä selvinä TJ-kypäriä lakatessa ennen siviiliin lähtöä.
Ermitaashissa porukka todella ihastui tsaarinajan
koreuteen sekä taiteeseen.
Jussia kylläkin ihmetyttivät eräällä seinällä roikkuvat Cauginin
tahitilaistyttömaalaukset,van Coghin realistinen omakuva sekä Degasin
pastelli-ja öljymaalaukset balettitytöistä sekä herroista porttolan
ante-chambreissa poissaolevan näköisinä..
Näitä ei kukaan taide-ekspertti tiennyt enää olevan
olemassa,koska Hitler ja Göring olivat kuljettaneet ne Leipzigin taidemuseosta
Berliinin bunkkeriensa kellareihin säilöön.
Nikita modernin taiteen näyttelyssä |
Moni maalaus kuului kuuluisalle Siemensin rahasuvulle.
Nyt ne komistivat Ermitaashin impressionismin ajan taiteen siiven seiniä.
Yhtäkkiä huoneen ikkunaan oltiin projisoitu harmaalta
taivaalta syöksyviä ja ujeltavia Stuka-syöksypommittajia.
Taustalta kuului ilmavalvonnan sireenien uikunaa sekä It-tulen papatusta, valojuova-ammusten piirtäessä kaaria taivaalle.
Koko dioraama antoi luokalle realistisen kuvan
kokemattomasta "Isänmaallisesta sodasta".
Opas kehui litanioillaan suuresta isänmaallisesta sodasta
mainitsemalla Voroshilovit seka Timoshenkot suurina marsalkoina, fasisti-Saksan
ja Mannerheim-Suomen yhdessä yrittäessä vallata Leningradin.
Historiankirjoja oltiin muuteltu dogmeihin sopivaksi jopa
Leningradin puolustuksessa sekä Viipurin historian kohdalla,ettei se ole
koskaan kuulunut Suomelle,vaan että se on ollut tuhat vuotta vanha venäläinen kaupunki
Marsalkka Mannerheim ei koskaan myöntynyt saksalaisille
Leningradiin hyökkäämisehdotuksissa.
Nevski Prospekt ja G.U.M. |
Matkaohjelmassa oli myös käynti Peterhofissa,mutta paikka oli saneerauksen takia kiinni.
Tällöin bussi jätti luokan Nevski Prospektille GUMin
tavaratalon eteen tekemään tuliaisostoksia.
Faruk ja Jussi kävelivät kurkkaamassa vanhaa Singerin
taloakin,jos siellä myytiin vielä niitä kuuluisia polkusingereita.
Faruk tunsi kotoaan kaikki ompelukoneet,etenkin
isän nahkatehtaasta..
Hänelle luokkareissu oli osaltaan opintomatka.
Isoisä oli käynyt juuri samasta liikkeestä ostamassa
vuonna 1887 ensimmäisen polkusingerin nahkaverstaaseensa Keravalle..
Faruk myös tiesi,että Isaac Merrit Singer oli, kuten
isopappa, aloittanut jo
kaksitoistavuotiaana uransa kulkukauppiaana.
Pappa-Singer siten oli "Kassijenkki" ja pappa-Sarahdrin taasen oli "Laukkuryssä".
Pietarin Singer-liike oli perustettu 1880-luvun alussa.
Geraldine Chaplin ja Omar Sharif Nevskillä Singer-talon lähellä |
Nyt kurkkiessaan liikkeen näyteikkunoista sisään,siellä ei
näkynyt muuta kuin pinkkisiä sekä vaaleansinisiä samanmallisia naisten
villatakkeja kipsisten rintapystien päällä.
Sisällä liikkeen takahyllyllä näkyi uusia
sähköompelukoneita,minkä valmistusteksteissä luki venäjäksi Neba eli Neva.
Astuttuaan G.U.M:in tavaratalon sisälle he ihastuivat valoisaan kapeakäytäväiseen ja kaksikerroksiseen atrium-maiseen shopping malliin.
Kestäisi vielä parikymmentä vuotta, kunnes suomalaisia
ostoskeskuksia alettaisiin rakentaa edes samaan malliin.
Tavaratalon suihkulähteiset ,viherkasviset käytävät
antoivat kodikkaan tunnelman,vaikka yläkerran narisevat puusillat ja käytävät
olivat ainakin sata vuotta vanhoja.
Käytävien yläpuoliset kattoikkunat toivat mieleen vanhat
katetut rautatieasemat,joihin junilla ajettiin sisään.
Ainoana puutteena oli ihmispaljoudesta huolimatta,ettei
sieltä loytynyt mitään ostettavaa.
Venäläistä retromuotia |
Kauppaopistolaiset vaatettivat itseään snobbareina pintamuodilla Turun Teinitalosta tai kotikaupungin kahden Osuuskaupan vaateosastoilta.
Pappilan Jussi osti kyllä G:U.M::in tavaratalon yhdestä pienestä kirjakaupasta
Steinbeckin Punaisen ponin venäjänkielisen painoksen ja Faruk löysi
pienois-koraanin aidolla arabiankielellä.
Luokkaretkibussi veikin yo-luokan läheiseen
Beriozka-puotiin,jossa kassit täyttyivät maatuskanukeista- ja huiveista sekä pullotetuista väkijuomavirvokkeista.
Luokan tytöt eivät illalla lähteneet poikien mukaan
Europeiskajaan irroittelemaan,vaan jäivät Kievskajan diskoon tanssimaan
tyttöpareina sheikkiä.
Monet lipevät mustanpörssinkauppiaat ja porttotrokarit
mustissa nahkatakeissa kulkivfat finskien perässä kuin imussa,tarjoamalla
palveluksiaan kovaa ulkomaanvaluuttaa vastaan.
Kievskajan edessä seisoi myös muutama pitkänahkatakkinen
ja borsapäinen salamiliisi seuraamassa poikien joka askelta Volga-taksin takaovelle saakka
,hyppäämällä vanhaan harmaaseen Pobedaan,jonka patkkivalot seurasivat Europeiskajan
pääovelle asti.
Nämä taksikuskin kertomana olivat kuulema KGB:n miehiä.Jotkut KGB:n salakytät ajoivat harmailla Moskvitsh 407-malleillakin,koska harmaat Pobedat tunnettiin kansan keskuudessa hyvin.
Europeiskajan kulttuurivaihtoa
Merenneito ja venäläistä rantamuotia |
Harmaa privaatti-Moskvitsh 407 ja Moskovan Pyhän Basilikan katedraali |
Europeiskajan baaritiskillä oli kansainvälinen tunnelma.
Faruk ja Jussi keskustelivat erään brittiläisen vasemmistolehden Guardianin Leningradin kirjeenvaihtajan kanssa Guinnes-olut pullot
neniensä alla.
Amerikkalaisia kovaäänisiä bisnesmiehiä kuului joka
suunnalta.
Ranskaa ja italiaakin kuului sivuloosheista ,muutaman
venäläisen keskustellessa parin saksalaisen insinöörin kanssa atomivoimasta ja jostain Zhernobylistä.
Faruk hävisi vähäksi aikaa baaritiskiltä,palaten kymmenisen minuutin jälkeen kaksi venakkoa kainalossaan.
Jussin korvaan hän kuiskasi,että tytöt lähtivät mukaan kolmella
parilla Anttilan sukkahousuja sekä kympillä suomalaista paperirahaa per nenä.
Faruk esitteli Jussille ,seurueen istuuduttua tyhjään pyöreään pöytään,että punatukkainen povekas minihame oli Irina ja vaalea twiggymäisen solakka,mutta rinnoista
muodokas ja unisexhousupukuinen taas oli Jelena.
Mikä Jussia ihmetytti venakkojen kulkiessa minihameisissa ja unseksiasuissa,miten puseroista ryntäät pistivät ulos terävinä kuin Ozin maan
tinamiehen trattihattu.
Samanlaisia piikkipäisiä rintasuojia olivat 50-luvulla käyttäneet kotimainen laulutähti Pirkko Mannola ja ranskalainen seksisymbooli Brigitte Bardot.
Samanlaisia piikkipäisiä rintasuojia olivat 50-luvulla käyttäneet kotimainen laulutähti Pirkko Mannola ja ranskalainen seksisymbooli Brigitte Bardot.
Sellaisia Suomessa tarjosi vielä 60-luvun vaihteessa Triumph-liivimerkki.
Jussi tarjosi naisille punaiset Marlborot askistaan,jotka
kelpasivat esittelyssä,antamalla vielä tulet rosterisesta Ronsonistaan.
Papinpoika oli suurieleinen kohteliaisuudessaan,tyttöjen katsoessa
pitkään hänen ledinäyttöistä digitaali-Casiotaan ranteessa jonain Fabergen kultamunana.
Faruk puhui sujuvaa venäjää tytöille,katsomalla
näitä suoraan silmiin raukeilla ja pitkäripsisillä Omar Sharifin kauriinsilmillään.
Kauppaopiston pojat tilasivat tytöille Europeiskajan Dollaribaarissa suomalaista Lapin Kulta
Exportia,saadakseen venakkoja avautumaan keskusteluun.
Illan jatkossa tietysti tuli aika lahjoista kiittämiseen,suomalaispoikien lahjoessa Hirvinokka-Volgan taksikuskia ja Kievskajan yöovimiestä Suomen rahalla.Volga-taksin kuski pisti taksana suomalaisen Paasikiven erikoiseen kojetaulun tuhkakupin takaiseen salalokeroon.
Punapäisen ja tinahampaisen kerrosmatruunan pojat lisäksi lahjoivat Punaisella Norttiaskilla,saamalla kymmenen spasiboa kiitokseksi.
Punapäisen ja tinahampaisen kerrosmatruunan pojat lisäksi lahjoivat Punaisella Norttiaskilla,saamalla kymmenen spasiboa kiitokseksi.
Kievskayan huone 2014. Taulutelevisio uutta, kalusteet samoja kuin 1973 |
He näyttivät pitävän ulkolaisista miehistä sekä länsimaisen vapauden
symbooleina että pikatienestinä.
Keskustelusta tuli julki,etta venakot olivat pantu eräästä liivitehtaasta numero 13 kilometritehtaalle,markkinoiden ollessa yhdenväristen-ja mallisten
rintaliivien sortimentissa tupaten täynnä 5 vuoden rintaliivikapasiteettisuunnitelmassa...
Tuotesuunnittelua ei tarvittu,koska vanhat
tunnetut mallit myivät itsestään.
Kysynnän ja tarjonnan lakia ei kukaan tuntenut..
Kommunistinen keskushallinto teollisuusministeriössä ei
ollut ottanut huomioon naisten rintavarustetarpeita,satojen samanlaisten
neulomoiden syytäessa yhdenmallista tuotetta nauhalta ulos kuin suuressa isänmaallisessa sodassa Klim Voroshilov-tankkeja,koska kilpailusanaa ei oltu vielä keksitty..
Mitä nyt yksi pikku neulomo merkitsisi suuressa
sosialistisessa vaateteollisuudessa,mikä puki naiset samanlaiseen muottiin,kuin naisväki olisi keskenään yhden ison perheen siskoksia?
Tytöissä näkyi viiden pitkän autotitäärisen vuosisadan
paino Iivana Julman ajasta Breznevin 70-luvulle,joka oli tehnyt venäläiset nöyriksi sekä alistuviksi.
Venäläinen triangelidraama: poika rakasti tyttöä,mutta tyttö pojan Moskvitsh-polkuautoa |
Pravda ja Izvestija syöttivat vain seulottua ja
valikoitua propagandaa valitulle kansalleen.
Lihamarkkinat eli prostituutio olivat kommunistisessa tiedotusvälineissä tuntematon käsite...kansan keskuudessa taas tunnettu avoin salaisuus.
Pimeät markkinat ja harmaa talous taasen toimivat vastataloutena,tekemällä useista instantmiljonäärejä.
Venäläisessä historiassa demokratian juurista oli
puhjennut välistä versoja,yhdenkään jäämättä juurtumaan.
70-luvulla vain kourallinen toisinajatteleva oli
aktiiivinen ja systeemistä vitsaileminen säästettiin vain yksityisseuroihin.
Tavalliset ihmiset voivat purnata pitkistä jonoista,tavaroiden puutteesta sekä epäoikeudenmukaisuudesta,kenenkään koskaan
ryhtyessä tositekoihin asioiden oikaisemiseksi..
Venäläiset olivat alistuneet valitsemalla vakauden
kaaoksen sijasta sekä järjestyksen vapauden sijasta.
1955 venäläinen Temp 2 (Tetr) televisio.Oli saatavana myös Suomessa |
Yksityisen salakaupan keskukset kuuluivat ei-venäläisiin
tasavaltoihin,kuten Georgiaan,Ajerbaijaniin sekä Uzbekistaniin tai
Baltianmaihin.
Moskovassa ja Leningradissa juutalaiset taikka kotoaan siirretyt georgialaiset seka
armenialaiset näyttivät kauppataitojaan paremmin kuin venäläiset.
Suurin osa kansasta odotti valtion pitävän huolta
kansasta,etenkin talouskysymyksissä,valtion hoitaessa,jos kerkisi tai
viitsisi,kertomalla mitä pitäisi tehdä.
Kuuluisa Krokodil-lehti kysymyspalstallaan vastasi kerran
kyselyyn,miksi tv ja radio lupaavat aina kaikkea hyvää ruokakauppoihin.
Toinen kysyjä ihmetteli,kun teeveessä luvattiin tuoreita
vihanneksia joka ruokapöytään sekä halpoja lentomatkoja suihkarilla…mikä on asioiden
yhteenkuuluvaisuus?
Vastauksena lehti ilmoitti ,etta moskovalaiset voivat
ottaa halvan aamulennon Ajerbaijaniin ostaakseen tuoreita vihanneksia ja
palaamaan iltapäivällä Moskovaan jonottamatta.
Toisena vastauksena lehti ilmoitti,etta kansan pitäisi kytkeä vastaanottimet jääkaappiin
.
Vallankumousperinteestä huolimatta venäläiset ovat
pohjimmiltaan konservatiivisia.
Useimpia venäläisiä ei kiinnosta Lännen kujeet tai
kuteet.
He kantavat kaksoisiettä selässään…hitautta ja
vakaumusta.
Paluu suomalaiseen arkeen
Faruk ja Jussi syöttivät ja juottivat Irinaa ja Jelenaa,jotka osoittivat suoraa pikarakkautta suomalaisia kohtaan,tunnustelemalla lähitutustumisessa käsillään poikien haaroja ,takataskuja sekä samettitakkien vuorien sisäosia kuin Vaalimaan kultahampaiset tullinaiset.
Faruk ja Jussi syöttivät ja juottivat Irinaa ja Jelenaa,jotka osoittivat suoraa pikarakkautta suomalaisia kohtaan,tunnustelemalla lähitutustumisessa käsillään poikien haaroja ,takataskuja sekä samettitakkien vuorien sisäosia kuin Vaalimaan kultahampaiset tullinaiset.
Lähtöaamuna Faruk heräsi yksin vuoteestaan ilman Irinaa.
Jussi samoin ilman Jelenaa.
Faruk kävi vessassa aamupesulla ja
oksentamassa huomaten,että kultaranneke oli kadonnut.
Jussin Ledi-Casiota Jelena ei ollut saanut irti tiukan
metallirannekkeen takia.
Papinpoika kysäisi harmaakasvoiselta Farukilta oliko
tällä ollut yö Altailla…Natten vid lavoaren?
Leningrad-postikortti 1979 |
Faruk ei ollut moksiskaan tappiostaan,sanoessaan
Jussille,että ranneke oli vain dubleeta,minkä arvo oli mitätön.
Kotona hänellä oli aito kultaranneke korulippaassa ja kopio olikin vain syöttinä tytönsaannissa.
Bussin saavuttua illalla savikaupunkiin ja Farukin otettua taksin kotiin,hän alkoi tuntea omituista kutinaa
haaroissaan.
Hän päätti menna aluesairaalan poliklinikalle hoitamaan
asian ,sanomalla itselleen:
--Saatiin ne ruplabonukset kaupanteossa kotiin!!
Stoi!
--------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti