tiistai 5. heinäkuuta 2016

Romutarhojen ruosteista kultaa.Vanhan roddarin muistelmat.1.

Tamperelainen romutarha 60-luvulla

Jonkun romu voi olla toisen aarretta
---------------------------------------------------------------------------
"On mulla Aarre verraton
Se kalliimpi on kultaa!"
..Aarre Romun rouvan lausahdus..

Pula-ja sota-ajat kokeneet vanhempani eivät yleensä koskaan heittäneet pois vanhentuneita tai rikkoutuneita vaatteitaan ja tarvekalujaan. Niitä joko korjattiin itse taikka korjautettiin ammattimiehillä.Vanhat vaatteet sekä kengänrajatkin kierrätettiin kesämökkikäyttöön putkinotkomaisiksi työasuiksi..
Kesämökin tarkoituksena oli yleensä rentoutuminen vuoden työrupeamasta,mutta meidän mökillämme kesälomaisin pidettiin alituisia talkoita koko kesäkauden ajan,eli lapsillekin mökkeily vastasi työtä vuorotta.
Kemiön Kiilan mökkimme ostopaketissa v.1967 tuli mukana entiseltä omistajalta,Mathildedalin telakan asentajalta Mickelsonilta,alumiinipellillä vuorattu  työkaluverstasvaja kattavin työkaluin ja venevaja,missä seisoi pukeilla särkisalolaisvalmisteinen avokajuuttainen Alli-sisälaitamoottorivene.
Suurimman osan alumiinipelleistä ja työkaluista Mickelsson oli tuonut salmen yli Kiilan vajaansa Alli-paatillaan hihaan tarttuneina Matildan telakalta...kylällä oltiin juoruttu.
Allissa oli Wire-sisälaitamoottori,joka kävi,mutta vene oli pahasti mätä eli se kelpasi vain juhannuskokon aineiksi .Wiren isärovasti taisi myydä tai antaa ilmaiseksi naapurin Wilenin Aarrelle, vanhalle laivurille,joka osasi kierrättää senkin oikeaan käyttöön.
1954 Maicomobil
Työkaluvajassa seisoi hurjan iso ja katettu 50-luvun alun länsisaksalainen 175cc-Maicomobil-skootteri,jonka lahjoitimme suomusjärveläiselle tutullemme ja siskonmiehen Variksen Epsan kaverille Korennon Olaville,joka ammatikseen korjasi itäautoja-ja pyöriä punaisen mökkinsä pihatallissa.
Minusta Maico näytti maailman rumimmalta skootterilta,jota minäkään lyhytjalkaisena tuskin pystyisin pitämään haarojeni välissä pystyssä. Vespasta kyllä olin unelmoinut,mutten koskaa ostanut.
Epsalla ja Olavilla oli erikoinen kaveruussuhde,missä kummatkin polttivat punaista norttia ja kummatkin ajoivat itävehkeillä..
Epsa ja Warre
Olavi mustalla satapiikkisellä MZ:llä ja Epsa agronomi-isänsä mustalla Wartburgilla. Kummatkin olivat puheliaita jokapaikan osaajia...Epsan ladellessa nortin kulmalta satiirisia kommentteja tasatahtiin ja Olavi 3 lausetta tunnissa.."No niin on ..Perkala!"
Tänä päivänä Maiconmobil-skootteri olisi erittäin harvinainen löytö ja kaikki itävehkeet MZ:ineen ja Wartburgeineen nostalgikkojen keräilykamaa..

Siihen aikaan 60-luvulla kaikki vanha näin kierrätettiin,jolloin vanhoista sota-aikaisista tai sotaa edeltävistä romuautoistakin purettiin taka-akselit traktorin peräkärryiksi ja moottori eturunkoineen vaikka pärehöylän agregaatiksi.Kukaan ei unelmoinut talon lähimetsään Valmetilla kuusien väliin väkisin vedetyn vanhan sodankäyneen 1939 Chevroletin entisöimisestä .....senhän kori oli umpiruosteessa ja konepistoolisarjojen rei'ittämä ikivanha kosla,mikä ei kelpaisi edes romuttamolle.
60-luvun nousukaudella autojen maahantuonnin vapauduttua haluttiin kaikkea uutta autoista kotitalouskoneisiin..ja vanhat 50-lukuiset ja sitä vanhemmat autot päätyivät romuttamoihin,
1956 Simca Vedette Marly
Minä autohulluna ja paljon ennen nykyajan autotaltiointihuumaa silloin voin pahoin,kun kotikaupungin torilla paikallisen VPK:n ruiskuharjoituksissa poltettiin 57-mallinen punavalkoinen Simca Vedette Marly-farmariauto,jollaisesta nykyiset Simca-fänit voisivat vain uneksia.Palokunnalle se oli vain yksi vanha kosla,jota kukaan ei halunnut.Edellisvuonna palokunta oli polttanut harjoituksissa vain vanhan paskahuusin torilla.
Kotikaupungissani sijaitsi joen länsirantapenkalla kävelyriippusillan vieressä Lehtisen autopurkaamo,jossa jo 60-luvun puolivälissä hitsipilleillä leikattiin palasiksi mm.brittiläisiä Ford Trader-kuorma-autoja.

1958 Uudet Traderit
Ford Thames Trader 40:n nokkapelti

1960-luku.Hurven Seppo
Vanamon tontillla
hinaamassa onnikkaa Lehtisen
autopurkaamolla
Ensimmäiset Traderit tuli maahamme n.1958 kieppeillä eli Traderien elinkaari kesti alta 10 vuotta.Isän sotafillarilla riippusillan yli ajaessani ja Traderien kohtalon nähdessäni pala nousi kurkkuuni.
Vielä tänäänkin Traderien entisöinti on paljon vähäisempää kuin muiden kuorma-automerkkien.
Muistan hyvin Traderin ensiesittelyn Salon Automyynti Oy:n pihalla kuin eilisen päivän.
Sen hytin muotoilu muistutti modernia synteesiä Amerikan Fordin maskein konepeiton brittiläisellä pystynenällä.
70-luvulle mennessä Lehtisen autoromuttamo oli jo muuttanut Valtatie 1:n varteen Tupurinmäestä vähän Muurlaan päin eikä Tradereista näkynyt enää jälkeäkään,mutta plaanilta pystyi bongaamaan vanhoja ja kuhmuisia Transitien koreja kaikkien muiden brittiläisten Austinien,Morristen ja Commereiden seassa..
Nykyään nuoremmat mobilistit kuolaavat vanhojen Transitien perään,mutta muut vanhemmat brittipakut unohdetaan taikka ohitetaan omituisina rumiluksina..
1964 Peugeot 404


Muuli 1250 XL
70-luvulla pääsin työkaverini 64-mallisella Peugeot 404:llä tutustumaan kaupungin kaatopaikkoihin,kuten Peppursuohon Teijon tien varrella. Kaverini oli todellinen käsityömies,jonka käsistä syntyi omakotitalon kellariin oikea verstas itsetekemin sorvein ja muine työstökaluin..joidenka osat tietenkin olivat lähtöisin kaatopaikalta.
Peugeotin peräkärryssä kuljetimme omakotitalon tontilta korjaamiamme rakennus- ja siivousjätteitä,mutta Peppursuolta takaisin ajellessamme peräkärry oli kaikesta metallisesta löytöroinasta painavampi kuin sinne mennessä..
Peräkärrykin oli taitavan keksijän omaa tekelettä eikä mikään kaupasta kalliilla ostettu ostettu Muuli..
Peppursuo oli hänelle todellinen aarreaitta,täynnä ruosteista kultaa!
Kaverini oli raha-asioissa erittäin tarkka mies,jollei melkein saita.
Eräästä toisesta romutarhasta romunetsintämatkallamme Turuntien varrelta löysin itselleni 56-mallisen Lambretta 175cc-skootterin,ostamalla sen romukasaan heitettynä snellmannilla (50 FIM).
1956  175 cc Lambretta
filippiinatyttären
ohjaamana
Kaverini verstaan pihalla rakensimme sen ajokuntoiseksi ja maalasimme sen sähkö-Wagnerilla Ford Taunuksen lakkahopealla.Sain sen jopa rekisteriin,mutta v.1980 ennen Saudiin lähtöäni myin sen yhdelle modaristikaverilleni,joten skootteeraus jäi minulta vähemmälle...
Oman Peugeotinsakin kaverini oli maalannut omatotitalonsa autotallin edessä yhtenä kauniina kesäpäivänä sähkö-Wagnerilla Tikkurilan emalimaalikartasta luunväriseksi.Emalimaalin kuivumisaika oli kylläkin pitkä,jolloin kaikki pikkuitikat tuppasivat tarttumaan maaliin kiinni...mutta lopputulos oli mielestäni mukiinmenevä ilman turhia maalinjuoksuja..
Automaalarin apulaisena minäkin silloin olin ja urakan kunniaksi kaadoimme maalareiden tapaan mukeihimme puolikkaan pullon Koskenkorvaa emalimaalipölyisten nenäkarvojen ja tärpätin hajuista karvaiden kurkkujen liuottimeksi.

1954 Armstrong-Siddeley
menossa Porkkalaan 1956
Romutarhojen lisäksi tutustuin toisen kaverini ja jenkkifänin,somerolaisen Piekkalan Hannun kanssa Salon- seutulaisiin lato- ja metsälöytöihin.
Hänellä oli Somerolla kotimaatilansa yhden suulin takana 54-mallinen Armstrong-Siddeleyn raato,josta hän lahjoitti minulle pisteosia,kuten sfinksikoristeisen kromimaskin,rosteriset takasivuikkunoiden raamit ja jarruvalojen umpiot.
Armstrong-Siddeley oli eräs lempiautojani lapsuudestani.koska naapurimme hellatehtaan Leinon omistajavelipojilla oli sellainen vaaleanvihreä tummanvihreällä katolla.
Se Armi seisoi päivisn hellatehtaan toimitalon edessä ihailtavanani.
1976..Laurentian ja Fiat 600,omat ensiautoni
Juhart
Hannulta ostin myös kanadalaisen 61-mallisen Pontiac Laurentanin,sen amerikkalaisen Catalinan serkun v.1976. Hannulla oli samanikäinen Oldsomobile 88 tolppamalli.Laurentian kulki Letukan kuutostekniikalla,mutta Hannun Oldssi oikealla vinkkelikasilla.
V.1980 ennen maasta lähtöäni panin ne Armstrongin pisteosat myyntilmoitukseen ja vasta Saudissa sain tietää salolaiselta keksijäkaveriltani,että Mobilisti-lehden Kai Lauri Bremer oli ostanut ne.
Hänellähän oli samanikäinen Armi.Kromimaskin olin lahjoittanut kylläkin siskonpojalleni.
1960  Chrysler Valiantin
varapyörävati
Asuessani Saloran vuokra-asunnossa 70-luvulla Rappulan kaupunginosassa,lenkkimatkoillani asuinrakennuksen lähimetsissä löysin 60-mallisen Chrysler Valiantin takaluukun yhden kallion päältä. Kannoin sen kainalossa kotiin ja ryhdyin autotaiteilijna maalaamaan Humbrolin askarteluemaleilla sen auringon polttamalle ja mustalle valevararengaskuhmun keskiölle arizonalaista autiomaavaltatietä.
Valiantin musta takaluukku syötti minun nostalgiafantasioitani,koska pikkukundina v.1960 pääsin naapurin pöksytehtailijan upouuden ja sysimustan Chrysler Valiantin kyytiin.Tehtailija oli saanut sen koeajattavakseen Kuopion Turon johtajalta Turuselta.
Takaluukku seisoi olkkarissamme avioliittoni loppuun asti v.1980,kun pääsin katselemaan oikeata autiomaamaantietä Saudi Arabiaan.


jatkuu..Arabialaisen autiomaan romut ja romutarhat..

Desert Benzin
Juhart


Ei kommentteja: