 |
| Harrasteautokokoontuminen Salon torilla 3. matkapäivänämme |
Keskiviikko 3. matkapäivä:
-----------------------------------------
Taasen olimme kiipeämässä Vainion pikkubussiin Märyn pysäkillä..
Tyttäriäni vaivasi pysäkillä seisoessa ohiajavista autoista ihmisten omituisen pälläämisen montut auki ja päät kääntyneinä meitä kohti..
Kerroin sen olevan varsinaissuomalaisen tavan ihmisten nähdessä outoja ihmisiä kotiseudullaan..
Näytin itsekin revanssiksi kieltä ohiajaville,jolloin päät kääntyivät nopeasti takaisin auton menosuuntaan....
Manilassa ja Lontoossa kukaan ei katsele autoista katukäytävillä kulkevia eikä sellaiseen ole aikaakaan ruuhkissa, katukäytävienkin ollessa tukossa kiireisistä kulkevista.
Jos joku tönäisee ohikulkiessa toista kiireessä,niin Manilassa lausutaan Sorry Sir,Mam ja Lontoossa cockneyllä Sovvy..Mate..ja jatketaan matkaa..katsomatta edes tönäistyyn..
Mekin v.1949 Salon kauppalaan Viitasaarelta muuttanut ja savolaisjuurinen papinperhe saimme kokea salolaisten kulmakarvojen alta pälläämisen,koska näytimme muukalaisilta ja puhuimme heille omituista murretta.
Kansanpappi ajaa kansanautolla Taivastietä-blogikirjoituksessa olen kuvailut tätä salolaisten erikoispiirrettä seuraavasti:
 |
| Pastorin ja kappalaisen kakarat pappilan puuterhassa 1953 |
Ainoina esteinä papinmuksuille oli kylläkin kielimuuri sekä kauppalalaisten kulmien alta kyrääminen.
Kauppala oli virallisesti kaksikielinen,mikä ei pastoria haitannut kielimiehenä.Hänhän osasi ruotsin,saksan italian,kreikan,antiikin kreikan,hebrean ja arameankin kielet..
Hänen mielestä kauppalan väki koostui pyörivistä silmistä,korviin kuiskaajista, kaikesta purnaajista sekä seläntakana puhujista, aivankuin joukosta kapinoivia Bounty-purjelaivan merimiehiä,jotka halusivat heittää kapteeninsa laidan yli haitten syötäväksi.
Pappilan lapsiakin vierastettiin,näiden pappilan portilla kysäistyä ohikulkijoilta savoksi:
--Mistöö kaakoo työ uotta?
Parin vuoden perästä lapset olivat kieleltään jo paikallisia kysyessään ohikulkijoilta pappilan rappusilla istuessaan:
--Mihi tee oles oikke menos?
Pappilan lapsiakin vierastettiin,näiden pappilan portilla kysäistyä ohikulkijoilta savoksi:
--Mistöö kaakoo työ uotta?
Parin vuoden perästä lapset olivat kieleltään jo paikallisia kysyessään ohikulkijoilta pappilan rappusilla istuessaan:
--Mihi tee oles oikke menos?
Toisaalta asukkaiden etäisyys ja vaitiolo häiritsivät savolaiseen avoimuuteen,suorasanaisuuteen ja vilkkauteen tottuneelle.
Vasta kun pääsi tutustumaan lähemmin pätkäkieliseen kauppalalaiseen,jonka murteesta puolet käsitti ruotsinkielisiä sanoja,pappi tajusi,että paikkakunnalla puhuttiin ja vaiettiin kaksikielisesti.
Tyttäriäni Vilhonkadulta torille päin kävellessä ihmetytti kaupungin autious ja hiljaisuus.
Yritin kertoa,että heinäkuussa yleeensä Suomi oli virallisesti kiinni kesälomien takia.
He yhdestä suusta lausuivat:
--This is countryside..your hometown is countryside--!!
Vastasin:
-- It was not like this when I lived here...traffic was busy and people filled up streets and stores due to then active industry..
--Now after Nokia and Microsoft pulled out a lot of stores closed down and people moved out after employment somewhere else..
 |
| Toria ja Horninkadun sekä Torikadun kulmaa 1958 |
Itseänikin ihmetytti uusien kerrostalojen paljous Turun- ja Helsingintien varrella ja kuinka paljon niiden asunnoista oli nyt tyhjillään..
Lisäksi minua harmitti se,että torin varrelta Torikadun ja Horninkadun kulmasta oltiin purettu v.1905 valmistunut liikerakennus,joka alkoi tontilla Pohjolan vaatturiliikkeestä ja missä Ragnar Axelssonin taloustavaraliike vaikutti vuosikymmeniä..Kulmakaupassa lisäksi vuosikymmeniä toimi eri vaateliikkeitä.
Historiallisesti rakennus oli viimeisiä keskustan hirsirunkoisia puutaloja..mutta kaupunginjohdon ja grynderien yhteisestä intressistä tontille piti rakentaa pakkilaatikkomainen liike- ja kerrostalo,kun sellaisia koko kaupungin keskusta pursui ..ja liikekuolemat olivat jokapäiväistä kakkua.
Vieraillessani sisosiskoni luona Venemestarinkadulla,hoksasin hänen olkkarin seinältä v.1995 raamitettuna täysin unohtamani vesivärimaalaukseni Horninkadulta nyt puretun Torikadun kulmatalon kieppeiltä...
Salo oli aikoinaan ollut ylpeä vaateteollisuudestaan,jossa uutta muotia valmistettiin aivan maailmanmarkkinoille.Keskustan kadunvarret olivat täynnä vaateliikkeitä.Nyt Turuntietä kutsutaan muotikaduksi jostain syystä.
Vieraillessani sisosiskoni luona Venemestarinkadulla,hoksasin hänen olkkarin seinältä v.1995 raamitettuna täysin unohtamani vesivärimaalaukseni Horninkadulta nyt puretun Torikadun kulmatalon kieppeiltä...
 |
| Horninkatua By Juhart 1995 |
Mainitsin siitä tyttärilleni,jotka ihmettelivät kadun nimeä..Fashion Street..
--We do not see any fashionable people here..only a few old people in windbreakers,baseball caps and jogging pants with rollators...
Johanna lausahti.
--Is that called fashion here?
Juhannustanssit II-blogikirjoituksessani olin kuvaillut Salon keskustan vaateliikkeistä sekä -teollisuudesta v.1960 seuraavaa:
 |
| Marttilan setä ja 1947 Studebaker Champion Torikadun kulmassa By Juhart |
-------------------------------------------------------------------------------
Jussi oli päässyt kantamuksineen vasta Salon Säästöpankin kulmalle ylittääkseen Horninkadun.
Hänen naamansa oli vielä punaantunut maitokaupan edessä kuulemistaan osuusmeijerin maitokuskien härskeistä rehvasteluista.
Pappilaa vastapäätä Marttilan-setä,joka omisti vaimonsa kanssa liiviliikkeen Turuntien Kuparikulmassa,oli pyyhkimässä Jussin ikäisen 1947-mallisen Studebaker Championin nokkapelliltä virkatulla pölyrätillä tomuja pois ja helssannut Jussia.
Marttilan sedän Champion ylpeili vielä konservatiivisellä kromihymyllä,kun v.1950 malli sai lentoon lähtevän kromisen propellinokan.
 |
| 1967 valmistunut seurakunnan viran- haltijoiden talo vanhan puupappilan paikalla. Kuvassa Gulf Fiat 600 Abarth |
 |
| Rummunlyöjänkadun ja Torikadun kulman pappila By Juhart 1995 Isosiskon seinällä raamitettuna |
Jo polvenkorkuisesta papinpoika oli ystävystynyt naapurin housutehtailijan perijäpoikiin Jukkaan ja Hessuun. Lammervon tehdas sijaitsi aivan lyseota vastapäätä Rumpalinkadun varrella.
Kadunpuolella seisoi yksikerroksinen puutalo,minkä kaupungin lainaston tonttia rajaavassa päässä pidettiin tehtaan housutukkua ja porttikongin puoleisessa rapussa asui tehtailijan äiti Mari-muori.
40-luvun lopulla valmistuneen kaksikerroksisen tehtaan yläkerrassa oli tehtailijan sekä tämän siskon Sylvi Lammervon lukaalit.Sylvi piti kangasliikettä Horninkadulla samassa talossa,missä pappilan hovihammaslääkärillä Inkeri Linnalla oli vastaanottonsa eli se pastorin lasten pelkäämä kidutuskammio.
Jussi Jukan ja Hessun kanssa päiväleikeissään juoksivat housutehtaan neulomosalin läpi,missä puolisensataa teollisuusompelukonetta surrasi. Salissa syntyi kuuluisaa Lammervon diagonaalipöksyä sekä uudenuutukaista teryleenihousumallistoa,jopa sellaisella väriseoksella kuin sottaposkalla,mikä auringonvalossa kiilteli ruskean ja tummanpunaisen väliltä.Kuopion Turo eli Turusten omistama housutehdas piti Lammervoa alihankkijanaan.
Pihaleikeissään pojat kävivät helssaamassa tehtaan vaatturia Venhon setääkin housuprässäämössä,joka sijaitsi pihan autotallin puoleisessa rapatussa rakennuksessa,minkä peltisestä seinähormista puhalteli prässihöyryjä kahdeksan tuntia päivässä kauppalan sinitaivaalle. Räätälimestari Venho vastasi tehtaan tuotannosta ja joskus kiireissään hänet kutsuttiin housuprässin äärestä johtajan puheille ottamaan aina kaulassaan roikkuvalla keltaisella mittanauhalla vyötärösenttejä ja säkäkorkeuksia johtaja Erkki Lammervon hyvävelituttujen mittahousujen teetämiseksi.
 |
| Lammervon pöksytehdas sekä biilit Juhart 1995 |
Johtaja kylläkään ei koskaan ostanut uutta autoa,mutta hyvin käytettyjä.Ensimmäinen Lammervon auto 1950-luvuna alussa oli 1939-mallinen sodan käynyt Chevrolet Master Deluxe,mikä vaihtui mustaan Volvo PV 444-malliin,samanlaiseen.mitä liikkuvalla poliisilla oli niihin aikoihin.Volvo vaihtui vuoden 1956-malliseen vaaleanvihreään Peugeot 403-malliin,joka taas vaihtui samanikäiseen tummansiniseen Mercedes 220S-malliin.
Mersulla Jussi pääsi useasti liukumaan Lammervojen Hirsjärven kesämökille.Sekin myöhemmin vaihtui 60-luvun puolessa välissä keskisiniseen Mercedes 300SEL-malliin,jolla Jussi sai liukua Jukan ohjustamassa kaupungin kartsalla näyttöajossa.
Tehtaan pihan keskellä seisoi vieretystrn kaksi pientä rakennusta,Lammervon Marjan,poikien isosiskon leikkimökki sekä Sylvi Lammervon miehen Tiilikan autotalli.
Isä tietää kaiken-televisiosarjan (Father Knows Best) isän näköisen ja piippua polttavan Tiilikan sedän vaaleanpunainen kääpiöauto Lloyd Alexander TS piti kotia siinä autovajassa. Jussista auto tuoksui makealta Clan-piipputupakalta,Simonitz-autovahalta sekä kangaspakoilta.
 |
| 1960 Lloyd Alexander TS |
Horninkadun melkein joka kolmas kauppa oli vaateliike,ja aivan Hornin baarin vieressä Helsingintiellä sijaitsi Norvan Klasun miestenpukimo.Sillan toisella puolella Keskuksen kulmasta länteen ensimmäisenä sijaitsi Salon Automyynnin naapurina Jännärin vaateliike,jota Jussin kaverit kutsuivat Jännärin rättimuseoksi.
Liike oli etenkin maalaisten suosima.Myöhemmin uutta Jännärin basaaria vastapäätä uudessa Osuuspankin talossa palveli Paakkosen miestenvaateliike.Paakkosen Seppo perusti liikkeensä 60-luvun vaihteessa Keskuksen taloon sillankulmassa,mutta kauppatalon purun ja Centrumin tavaratalon rakentamisen vuoksi muutti korttelia länteenpäin.
 |
| 60-luvun vaihde.Keskimmäisessä liikkeessä, minkä kilvessä lukee Asusteita,sijaitsi Paakkosen vaateliike |
Paavo taas itse omisti nahkatavaraliikkeen Kirkkokadulla Osuusliike Tähkän leipomon viereisessä talossa.
Saara Aalto siirsi myöhemmin Kuparikulmaan Turuntielle liikkeensä, joka ristittiin Leninkikeskukseksi
1960-luvulla Saara osti kiinteistön Turuntie 20:ssä,johon rakennettiin komea tehdasrakennus ja alakertaan tehtaanmyymälä.Myöhemmin teollisuuslaitos muistetaan Finn-Flare Oy:nä.
Saaran poika ja myöhemmin Finn-Flaren johtaja Laaksonen piti erikoisista autoista.Jussi aina jäi koulumatkallaan pällistelemään Finn-Flaren eteen paikoitettua 1962-mallista kultaista Studebaker Hawk GT:tä .Silloin melkein kaikilla kaupungin dirikoilla oli allaan uusi jenkkiauto.Myöhemmin Finn-Flare osti konkkaan menneen Hyvonin tehtaan koulujen takaa.
Hyvonin mainoksen vastaisesti "Hyvon yllä hyvon olla" kalsaritehtaalla ei mennyt kovinkaan hyvin.
Turuntiellä myytiin Eino Heinon miestenpukimossa Lammervon tehtaan housuja ja muita suomalaisia miestenvaatemerkkejä.
Eino Heinon vaimohan oli Lammervon Erkin sisar.
Erkki taas oli saanut vaatturikoulutuksensa sota-aikana Valtion Vaatetehtaalla ja aloittanut 40-luvulla pienen kauppalaan perustamansa ompelimonsa diagonaalihousujen myynnin torilla.
 |
| 1960 ca.Lammervon housutukku ja asuinrakennus |
 |
| Linjuriaseman lastauslaiturin huuliveikot.Eino Heinon Fordson Thames E83W-pakettiauto |
Vasta v. 1955 syksyllä Lammervot ostivat tehtaan kuljetusautoksi upouuden Fordin modernin Thames-kaappiauton. Samana vuonna Lammervojen ja Heinojen yhteinen liikeyritys kirjattiin pois liikerekisteristä,kummankin osapuolen rekisteröityä omat liikeyrityksensä.
Kumpienkin pakujen takaosastossa pöksylaatikoiden välissä Jussi,Jukka ja Hessu keinuivat Laakkion Joukon kuskaamana housulaatikoiden seassa linja-autoaseman tavaralaiturille taikka juna-aseman rahtitoimistolle.
Lisäksi kaupunkiin muutti Hangosta Hyvonin alusvaatetehdas uuden yhteiskoulun ja ammattikoulun takaiselle pellolle rakennettuun tehtaaseen 60-luvun alussa,joka oli todellista kulta-aikaa paikalliselle vaateteollisuudelle.
Hangosta oli Saloon Talvisodan jälkeen muuttanut Granitin kivenveistämö Lukkarinmäen juureen,venäläisten otettua pariksi vuodeksi Hankoniemen haltuunsa.Aivan rautatiesillan tuntumassa myöhemmän Salon Sementtivalimon tontin rannassa sijaitsi jopa Granitin oma laituri.
Jussi muistaa hyvin senkin,että Granitilla oli itäsaksalainen kaksitahtinen kuorma-auto merkiltään IFA Granit,
Mikä sattuma!
V.1999 Matalan matkaviheltäjän paluu-blogikrjoituksessa olen kuvannut saapumistani linja-autoasemalt torille sekä kotikortteliini Hermanniin seuraavasti:
Jussi käveli Horninkadun poikki Torikadulle kohti vanhaa pappilan kulmaa,mikä näkyi korttelin päässä keltatiilisenä ja 60-lukuisena pakkilaatikkomodernistisena hirviönä.Kaikki kulman vanhat nikkarityyliset puutalot hirsineen olivat nurkilta päätyneet kaupungin rikkaiden kesämökkiaineiksi.
Ainoastaan Horninkadun ja Torikadun kulmassa seisoi pystyssä kulmatorneineen aikoinaan Jännärit ja Kumppanien omistama puinen liikerakennus ja entinen Juho Pohjolan kangasliike,minkä ikkunat oltiin puhkottu suuremmiksi 50-luvulla näyteikkunoiksi.
Kulmakaupassa vaikutti 60-70-luvulla Pukimo-Kari ja nyt liikkeen vieressä tuoksui mallasjuoma Toriterassin aukinaisesta ovesta.
60-luvulla yhtäkään keskustan puutaloa kaupungin päättäjien silmissä ei oltu suojeltu,kaupungin isien istuessa hotelliravintolakabinettien hyväveli-istunnoissa grynderimogulikavereidensa kanssa sopimassa puutalokeskustan tonttikaupoista.
Kaupungin isät olivat sulkeneet silmänsä vanhalle ajalle henryfordimaisin kommentein.."historia on hölynpölyä..history is a bunk".
Betoniset monikerrostalot nousivat tilalle kiskurihintaisin osakkein.
Kaupungin gryndereiden paksunevien perien alle ilmestyi isompia etusohvaisia jenkkiautoja.
Pappilan purkamista eivät ajaneet ainoastaan kaupungin herrat,myös muut kirkkovaltuuston maallikkojäsenet,joista moni istui päättämässä seurakunnan taloudenpidosta.
Ja kirkkoherra Zidbäck mieluiten liehui rotareiden ja lionssien looshikallisteluissa viekottelemassa Pettilän kartanonrouvaa samppanjaehtoollisilla.
Seurakunnasta itsestään oli tullut maallisen rahavallan edustaja omistaessaan tontteja ja hehtaarikaupalla sokerijuurikaspeltoja kaupungin alueella.Taloutta hoiti seurakunnan palkkaama kauppakorkean käynyt taloudenhoitaja eli finanssipäällikkö.
Kenellekään ei juolahtanut mieleen,että kirkkoon oli ajan mittaan pujahtanut rahanvaihtajia,joita kristinuskon eräs messias nuorena ajoi pois temppelistä,,,
Ennen puupappilan aikoina seurakunnan taloutta hoiti silloisessa kirkkokonttorissa vain yksi vanhapiikakanslisti Laakkion Salli,joka samalla hoiti kansliansa vierestä makuukamarinsa pitsiverhojen takaa kauppalalaisten siveyttä.
Vanha puupappila oltiin purettu vuonna 1966 ja papinpoikakin oli silloin yo-kirjoitusten jälkeen ollut jelppimässä uuden tiilipappilan rakentamisessa naulanrepijänä sekä muurarin hanttimiehenä.
 |
| Pappilan kulmaa helmikuussa 1962 Juhart 2004 |
 |
| Nykyinen seurakuntatalon viranhaltijoiden talo samassa kulmassa. |
Jussi jäi seisomaan Torikadun ja Rummunlyöjänkadun kulmaan Salon Konttorikoneen myymälän näyteikkunan eteen.
Parkkipaikalla konttorikonemyymälän omistaja kitkutti vanhan Austin J3-pakettiautonsa starttimoottoria,saamatta autovanhustaan käyntiin akun latauksen häivettyä.
Jussi pappilan tiiliseinää katsellessaan mietti,että kulmaan olisi pitänyt ruuvata kullattu muistolaatta vanhan pappilan historiasta jälkipolville,joilla ei muuten olisi hajuakaan talossa asuneista pappisperheistä.
Nykyisistä seurakunnan papeista eikä papinperheistä Jussilla ei ollut hajuakaan.
Jussi oli mielessään keksinyt sanat puupappilan muistolaattaan seuraavasti:
 |
| Körttisaarnaaja Aku Räty By Juhart |
"Tällä paikalla vanhassa puupappilassa syntyi,eli ja kuoli aito sudeettisavolainen ruohonjuurikörttiläisyys sekä kasvantavääräleukainen savolainen sanavalmius.
Pappilan salin lattialankkuja ovat painaneet niin piispojen lakerikengät kuten myös aitoherännäisen saarnamiehen Aku Rädyn lapikkaat.
Musiikkia talossa ollaan kultivoitu Aaronin pianokulun vihosta I aina Siionin virsiin herännäisellä paussipoljennolla.
Kepeämpänä musiikkina ollaan kuultu flyygelillä Für Eliseä ja Kissapolkkaa.
Joskus on salin ikkunoista kaikunut pianonvirittäjän käynnillä aitoja kuplettejakin ja pastorskan metallikärkisten steppikenkien pohjien kilkutusta.
Moni kaidalta tieltä horjahtanut on saanut tästä pappilasta johdatusta sekä hengenvirikettä matkalleen papillisen,,isällisin neuvoin sekä pastorskan äidillisin harjanvarsin.
Tästä lintukodosta ulos lentäneet ovat levittäneet evankeljumin ilosanomaa ulkomaille saakka Sveariikkiin ,Arabian niemimaan Kaaban kivelle , Manilan Smoky Mountainille sekä Pinatubon tuhkalakeuksille asti,.
Virikkeenä globaaliseen lähetystyöhön on ollut pakanalähetystyöseuran käsikirja Tuolla puolen Limpopon sekä Aku-Aku,joista jälkimmäinen kirja ei ole Walt Disneyn ,vaan Thor Heyerdahlin kirjoittama.
Seurakunnasta on 50-luvulla aiemmin lähtenyt kirkkoherran poika Formoosalle lähetyssaarnaajaksi ja hänen innoittamana pappilan rovastinpoika harjoittamaan 80-luvulla Filippiineille lähetystyötä konkistadorien katolisuuteen pakkokäännyttämille indioille sekä illustroille.
Muille maille vierahille lentäneelle sananviejälle in memoriam voimme laulaa yhdessä seuraavan virren:
Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään
ja saanut opetuksen omalta isältään.
Viel' Kiinameren rannikot ne hänet muistavat ja naiset Bicolin.
Ei neito Lagunan unhoita milloinkaan,
kun hänen kanssaan joutui kapakkaan.
He söivät mitä saivat ja joivat tuutingin.
Tyttö poltti sydämens ja poika marlboron.
Ei tiennyt impi metropolin kuink' oli laitansa,
kun poika pestäväks' vei hälle paitansa.
Yks' nappi oli irti, hän ompeli sen kiin,
mut samalla hän ompeli myös sydämensä siin.
Sai poika viimein palkkansa : Aroille Arabian palkattiin.
Hän Mainilan neidon eessä nöyrtyi ja taas joutui naimisiin.
Ja sillä lailla poika hiljaa hirtettin."
 |
| Rummunlyöjänkatu 6 Pelkosen eli Martta Lindholmin talo |
 |
| Kuurupiiloa Pelkosen talon pihalla By Juhart 1995 |
Näytin kävelyretkellämme tyttärilleni entisen pappilan paikalla seisovan keltatiilisen pakkilaatikkotalon,joka aikoinaan valmistettiin seurakunnan viranhaltijoille ja sen kulman 3. kerroksen.missä meidän kotimme oli ollut isärovastin eläkkeelle jäämiseen asti 1979.
--Where is that wooden vicarage,you have painted in water-colours..Dad?
Johanna uteli.
Vastasin:
--Exactly at the same location,but it was demolished as early as in 1966...
 |
| Intiaanikesä Pelkosen talon pihalla By Juhart |
Selitin lisäksi,että siinä kuvauspaikassa,jossa seisoimme oli silloin ns. Pelkosen talo,jonka pihalla pikkupoikina leikimme inkkareita ja länkkäreitä .
Isosiskoni asunnon seinältä löysin siitä yhden vasivärimaalaukseni vuodelta 1995. Samasta Pelkosen talosta olen tehnyt pari muutakin taulua...lasten leikkiaiheina..
 |
| Kuuropiilolla Pelkosen talon edessä By Juhart |
Vanhan kotini kulmalta päätimme lähteä takaisin torille päin,jossa n. kello kolmen kieppeillä alkaisi harrasteajoneuvokokoontuminen,jota itse olin odotellut kovalla innolla..
Se tulisi olemaan minulle ja tyttärilleni todellinen kokemus...
jatkuu..Checkereitä ja kekkereitä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti