Kaisa 1924
Juhart Recolored

Iisalmen yhteiskoulu.myöh. lyseo.
Entinen reaali- ja porvariskoulu
Pohjolankadulla

Sannan eli Kaisan lapsuus jakautui Mulanniemen kotitilan ja Iisalmen Savonkadun talon välille.
Kesät hän vietti Mulassa talon töissä ja talvet Savonkadulla.Kauppisten lapset kävivät kansakoulua sekä entistä reaali- ja porvariskoulua,joka myöhemmin muuttui yhteiskouluksi ja yhteislyseoksi,
Suomeen perustettiin 1890-luvulla kymmenkunta yhteiskoulua pääasiassa kaupunkivirkamiehistön ja porvariston aloitteesta. Iisalmessa yksityinen suomalainen yhteiskoulu aloitti toimintansa vuokratiloissa vuonna 1896 reaali- ja porvarikouluna. Vuoteen 1900 mennessä valtion apua saanut koulu oli laajentunut viisiluokkaiseksi noin 90 oppilaan kouluksi. Oman koulutalon vihkiäiset pidettiin lokakuussa 1900. Vuodesta 1904 lähtien koulu muuttui asteittain kahdeksanluokkaiseksi yliopistoon johtavaksi oppilaitokseksi. Lukuvuonna 1906-1907 koulun nimeksi tuli Iisalmen suomalainen yhteislyseo. Syksyllä 1913 valtio otti huostaansa koulun viisi alinta luokkaa, kun taas kolmen ylimmän luokan ylläpito jäi kaupungin harteille. Seuraavasta syksystä lähtien koulu toimi nimellä Iisalmen keskikoulu ja sen jatkoluokat. Syyskuussa 1927 kolme ylintäkin luokkaa siirtyivät valtion omistukseen, jolloin lähes 300 koululaisen opinahjon nimeksi tuli Iisalmen yhteislyseo. Vuonna 1949 säädetyn asetuksen mukaan yhteislyseo tuli muuttaa Iisalmen lyseoksi, joka oli tarkoitettu ainoastaan poikaoppilaille. Vuonna 1970 annetussa asetuksessa kahdeksanluokkaisesta lyseosta oli tehtävä Iisalmen yhteislyseo -niminen kaksoisyhteislyseo. Peruskoulujärjestelmään siirtymisen jälkeen 1974 koulun kolme ylintä luokkaa on toiminut Iisalmen lukiona.

Anni ja Sanna,kaksi merkanttia

1906 syntynyt ja tuberkuloosiin 1933 nuorena menehtynyt Anni Kauppinen valmistui Iisalmen kauppakoulusta merkantiksi samoin kuin perheen toiseksi nuorin Sanna 1935.

1922 ca.Anni Kauppinen oik.
ystävättäriensä kanssa

1916 ca. Anni Kauppisen ilm. I luokan yhteiskoulukuva.
Anni opettajan vasemmalla puolella

Anni Kauppinen,vanhin Kauppisten pesueesta,kävi kansakoulun,yhteiskoulun keskikoulun ja kauppakoulun. Samoin Kaisa jatkoi Annin jälkiä,valmistuttuaan merkantiksi, Kalle Kauppinen toivoi Kaisan hoitavan kaupallisella koulutuksella Savonkadun kauppojen tilikirjanpitoja.

1935 ca. Iisalmen kauppakoulun merkantit.
Kaisa keskirivissä vasemmalla.

Ilmeisesti vanhin sisko Anni oli hoitanut Kalle-isän tilinpitoa ja sihteerintoimia,mutta sairastuttuaan tuberkuloosiin hän päätyi parantolaan.

1929 Anni kirjoituskoneen ääressä ja veli Ville Kauppinen
seisomassa takana. Pöydän takana ilmeisesti liikkeen buukhandlare.
Kuva voisi olla Kalle Kauppisen Hankkija-konttorista Savonkatu 3.

Savonkatua paloasemalta vas. katsottuna.
Oikealla oranssilla merkitty kansakoulu
ja taaempana vasemmalla Kauppisten talo.
Vasemmalla kirkkoaukio,jossa silloin vielä
ei ollut kirkkoa.

Iisalmen kansakoulu sijaitsi Savonkadun ja Ilvolankadun kulmassa eli korttelin päässä Kauppisten talosta.
Kirkkoaukion eteläpuolella sijaitseva rakennus kuuluu kansakoulurakentamisen ensivaiheeseen 1900-luvun vaihteessa. Iisalmen kauppalan ensimmäinen kansakoulurakennus valmistui 1878 tontille n:o 10 nykyisten Savonkadun ja Ilvolankadun kulmaukseen. Koulun oppilasmäärä kasvoi Iisalmen tultua kaupungiksi, joten tarvittiin lisää tilaa. Vuonna 1905 kaupunki osti koulutontin viereisen naapuritontin n:o 9 Anna Sofia Korhoselta. Tontit yhdistettiin yhdeksi tonttimaaksi ja ryhdyttiin puuhaamaan uutta erillistä lisärakennusta.

1935 Kaisa 4. vasemmalta ja tulevat merkantit
kauppaopiston pihalla.

1928 ca.Antti Lukkarinen
Iisalmen Yhteislyseossa
partiopusakassa

Kauppislikat- ja pojat ja Lukkarisen kollit partiolaisina

Kauppiset ja naapurin Lukkariset olivat isänmaallisia partiolaisia.
Kasvettuaan Iisalmessa kansalaissodan jaloista polvihousuiseksi kansakoululaiseksi Juho Lukkarinen oli käskenyt Antti-poikaa liittymään partioon,missä poikien selkärankaa kovennettiin sotilaallisessa kurissa ja uskonnollisessa sekä isänmaallisessa vakaumuksessa.
1920-luvun Iisalmessa partioliike oli haarautunut kahteen osastoon; Yrjö Kärkkäisen Korvenveikkoihin eli NMKY:n sinipusakkaisiin partiolaisiin sekä Ilmari Koivulaisen Korvenkävijöihin eli baden-powelilaisiin ruskepusakkaisiin.
Antti valitsi aluksi sinispuseroiset Korvenveikot.
Partioliikkeen silloisina päämäärinä oli kasvattaa pojista Jumalaa pelkääviä,esivaltaa kunnioittavia ja puolustuskuntoisia Suomen kansalaisia.Periaatteessa päämäärät olivat lähellä silloisten valkoisten yleisiä normeja sekä suojeluskuntaideaaleja.

B-P

Baden-Powellin järjestöihanne puolestaan oli puolisotilaallista,mutta myös sinisissä lippukunnissa opetettiin lapsille ensiaputaitoja,palosuojelua,nuotion ja solmujen tekoa,kompassin käyttöä ja yms. sotilaskasvatukseen liittyvää aktiviteettia.
Partiolaisia osallistui myös kansalaissotaan tai vapaussotaan,missä valkoisten sodanjohto suhtautui myönteisesti järjestön militarisoitumiseen.Silloisen valkoisen partioaatteen "Vapaa Suomi oli partiolaisuuden uhrautuvaisuuteen kouliman nuoren sotilaan Suomi".
Erikoisena piirteenä muuten oli ruskeapuseroisten Korvenkävijöiden (baden-powellilaiset) johtajakysymys ja lippukunnan ensimmäiseksi johtajaksi valittiin nainen,kirjakauppias Edith Rissanen.Häntä myöhemmin seurasi rovastinpoika ja koululainen Ilmari Koivulainen.
Partioaate seurasi aika tarkasti armeijan prioriteetteja,kuten partiolupauksissa- ja valoissa,leireissä,varustarkastuksissa,paraateissa jne.Toisaalta partioliike ei hyväksynyt Suojeluskunnan poikaosastoja,vaikkakin lyseolainen partiojohtaja Koivulainen teki poikkeuksen kehoittamalla liittymään suojeluskunnan poikaosastoon.Korvenveikkojen Yrjö Kärkkäinen piti taas etäisyyttä Suojeluskunnasta.
Vasta v.1930 Kärkkäisen partiolaiset liittyivät Iisalmen suojeluskunnan poikaosastoon.
Iisalmen partioliike oli leimallisesti kaupunkiporvariston järjestö,harvemmin maalaiskunnan lapsien suosima,koska maatalojen lapsilla ei ollut samanlaista vapaa-aikaa kuin kaupunkilaisilla.Silti maalla liityttiin "Sinimustiin",Kristillisen Liiton nuorisojärjestöön,joka oli lähellä Lapuan liikettä sekä AKS:ää.
Pastori Elias Simojoki (Iisalmen pappina 1925-1927) oli ensisijassa nuorten värvääjänä sinimustiin.Simojoki oli suursuomalainen heimosoturi ja yksi AKS:n perustajajäsenistä,jonka pyhänä ihanteena oli isänmaallisuus kontra kommunismi,joka vastaa kirkollisessa sanastossa samaa kuin taivaan valtakunta kontra sielun vihollinen..

1920-luku Annin luokkakuva Iisalmen lyseosta.
Anni 2. takarivissä.Useilla tytöillä Korvenkävijöiden
partiopuku päällä

1920-luku.Kalle Junior 2. oikealla Korvenkävijöiden
ryhmäkuvassa.

1922 Anni partiotyttönä seisomassa vasemmalla

Iisalmen Keskikoulun Partiopojat ja -tytöt olivat perustamassa Korvenkävijöitä.

1925 Iisalmen Yhteislyseon naislehtori ei pitänyt hyvänä, että tytöt ja pojat olivat samassa lippukunnassa. Niin tytöt erkanivat Korvenkävijöistä ja perustivat oman lippukunnan Iisalmen Korventytöt.

Iisalmen Korvenkävijät vaihtoivat nimen Iisalmen Korvenveikoiksi.

Anni ja Kaisa lottatyttöinä ja lottina

1925 Iisalmen lotat.
Anni takarivissä 3. vasemmalla

Iisalmen Lotta-Svärd-osasto on lähtöisin jo kansalaissodan ajoilta.
Kauppisista ja Lukkarisista lottiin kuuluivat Anni ja Kaisa Kauppinen sekä Lukkarisista lapsikatraan ainoa tytär Aune Lukkarinen jo 20-luvulta.
Anni Kauppinen aloitti jo lottatyttönä ja Kaisa samoin myöhemmin.
Kaisa sodan alettua v.1939 syystalvella kuului jo Iisalmen Lotta-Svärd-osaston piirijohtokuntaan.

1939-40.Iisalmen lottien piirijohtokunta.
Kaisa toinen vasemmalla.Hänen vieressään
vasemmalla Helena Riikonen ja keskellä takana Lisa Aminoff.

Kaisa lottana 1939-40

Talvisodan pakkaset olivat kovia. Kaisa joutui seisomaan susiturkissa Iisalmen vesitornin katolla kiikaroimassa niitä Gutzeitin koneita..

Laitan lainauksen siitä ajasta Antti-sulhasen paluusta Iisalmeen junalla rintamalta uudelle komennukselle..

Iisalmen rautatieasemalla pakkanen paukkui nurkkalaudoissa,kun Antin nuorempi veli Arvi oli paksussa turkissaan vastaanottamassa jäistä ja lumenkuorruttamaa paikallisjunaa Kuopiosta.
Kaisakin oli häntä vastassa aseman takana autoa lämmittämässä pukeutuneena lottamantteliin sekä mannerheimkarvalakkiin,jaloissaan ruskeat lapikkaat.Hän oli jo viikon seissyt Iisalmen vesitornin katolla kiikaroimassa niitä punatähtisiä Gutzeitin koneita pikaisen ilmavalvontakurssin jälkeen suojeluskuntatalolla.Hänen päähänsä oli jäänyt pänttäytyneinä kaikkien viholliskoneiden mustat silhuettikuvat kuin kananpojalla kanaemon opettamat haukanvarjot.

Tarina jatkuu..kihlaparin vietettyä Mulanniemessä päivän ja yön..Antin palattua Iisalmen asemalle suuntana Kajaani ja Kuhmo uudelle komennukselle..Rukajärvelle...

1940 Antin ja Kaisan hääkuva

Seuraavana aamuna kello viideltä kihlapari seisoi pimeähköllä rautatieaseman laiturilla,missä pari yksinäistä ja keltaista kuuppalamppua tolpan nokassa heilui vihurisessa itätuulessa.
Kajaanin junan veturi päästeli raiteille sylintereistään höyrypilviä,boilerin sytkäytellessä kuin painekattilan venttiili sykäyksittäin.
Junanvaunuihin oli lastautumassa melkein ainoastaan sotilaista,harmaiden manttelien täyttäessä kaikki III luokan puupenkit.
Morsiamia,äitejä,tyttöystäviä ja yhden illan tuttavuuksia sekä unilta herätettyjä pyöreäksi pakattuja pikkulapsia itkeskeli laiturilla hyvästelyissä.
Kaisa vetäisi lottamanttelinsa taskuläpän alta pienen ruskean paketin Antin hansikaskäteen.Vänrikki nyt upseerinmanttelissaan ja upouudessa karvalakissaan seisoi asennossa kuin valtakunnanrajan vartiosotilas.
Hän kopsautti saappaittensa kantoja oikealla frunzelaisella äksiisillä ja kiitti paketista.
--En pannunna mukkaan mittee isompoo,kun aeka tahto loppuva leepomisen ja taevaantähystelyn välissä.
Kaisa tokaisi.
--Kuvoin sinulle oekeet villasomikkaat..sellaset pässinpökkimät kun Iisalamen torjmyyjillä on käsissään talavella..iliman näpinpäetä.
--Niillä pittäesj olla helepompaa pijellä kiikarija käessä ja avvaella karttalaakun läppijä.

Juna vihelsi pystysuoran ja valkoisen höyrypilven veturinpiipun vaaleanharmaan savupilven läpi taivaalle.Antti katsahti hansikkaansa alta Eterna-kelloaan ja sitten pillin höyrypilveä ikäänkuin uskomalla,että vihellyshöyry jäätyisi jääpatsaaksi kuin parooni Münchausenin torven töräys.
Vänrikki sitten puristi morsiantaan paksun mantteli vyötärön ympäri kaksin käsin saamatta sormikkaitaan yhteen.
--Pittee lähtöö..kirjoettelen sitten kun suan uuven kenttäpostiosotteeni.
Antti hyvästeli Kaisaa kädestä yrittäessään kömpelösti possauttaa pusun morsiamensa poskelle.
Kaisa samalla veti äkillisessä puuskassaan kätensä otsalleen yrittäessään hermostuneena pyyhkäistä hiussuortuvaa karvalakin läpän alle..
Suudelma osui Kaisan kihlasormukselle.
Antti hämillään lausui pakkaseen:
--Minnee näätän pussaavan käelle kunniin oekeen punakalottinen kardinaali Puavija Pietarin kirkon portaella..oekeen sormukselle!

1939-44 Helena Riikonen

Kaisan Iisalmen Lottien piirijohtokunnan puheenjohtajana oli Helena Riikonen,jonka tulin tapaamaan myöhemmin 60-luvulla Karunassa,missä hän toimi kansakoulunopettajana miehensä Yrjö Riikosen,myös kansakoulunopettajan kanssa.Lapsia heillä ei ollut.Yrjö-setä oli oiva askartelija,joka lahjoitti minulle ison polttomoottorilla käyvän lennokinkin..

Yrjö Nestorinpoika Riikonen
Birthdate:	June 27, 1903
Birthplace:	Viipurin maalaiskunta, Finland
Death:	1964 (60-61)
Immediate Family:	Son of Nestor Riikonen and Ida Maria Riikonen Husband of Helena Abram Evertintytär Riikonen Brother of Aili Maria Riikonen
Occupation:	kansakoulunopettaja

Helena Abram Evertintytär Riikonen (Kolho) Finnish: Helena (Anna Helena) Abram Evertintytär Kolho
Birthdate:	June 30, 1905
Birthplace:	Keuruu, Finland
Death:	November 20, 1997 (92) Turku, Finland
Immediate Family:	Daughter of Evert Kolho and Eulalia Kolho Wife of Yrjö Nestorinpoika Riikonen Sister of Voitto Kolho; Valto Kolho; Ester Norto; Lauri Kolho; Yrjö Kolho and 3 others
Occupation:	kansakoulunopettaja

Lisa Aminoff

Aminoff, Lisa

Lisa (o.s. Schreck) Aminoff syntyi Tampereella 3.5.1893. Koulunsa hän kävi kotikaupunkinsa suomalaisessa yhteiskoulussa, jonka jälkeen hän siirtyi opiskelemaan Helsingin käsityöseminaariin. Käsityönopettajaksi Lisa valmistui vuonna 1913. Seuraavana vuonna hän teki opintomatkan Saksaan, jonka jälkeen työskenteli vuosina 1914-1916 opettajana Kotkan tyttöjen ammattikoulussa sekä Helsingissä tyttöjen ammattikoulussa syksyn 1916. Seuraavana vuonna Lisa solmi avioliiton metsänhoitaja A. Aminoffin kanssa ja pariskunta asettui Iisalmeen, jossa Lisa jatkoi opettajan töitä Peltosalmen kotitalouskoulussa.

Lottajärjestöön rouva Aminoff liittyi vuonna 1922. Hän toimi muun muassa Ulmalan kyläosaston muonitusjaoston päällikkönä vuosina 1935-1940. Talvisodan aikana Lisa Aminoff oli lottatehtävissä sotasairaalan varustekorjaamossa ja lisäksi hän huolehti lukuisista muonituksista. Vuonna 1940 rouva Aminoff otti hoitaakseen Iisalmen paikallisosaston varusjaoston päällikön tehtävät ja hieman myöhemmin samana vuonna hänestä tehtiin myös Iisalmen lottapiirin varusjaoston päällikkö.

Lisa Aminoff menehtyi Tukholmassa 4.10.1952

Lisa *Anna Elisabeth Aminoff oli Iisalmessa käsityönopettajana ja hänen miehensä Adolf (Atte) Esaias Aminoff metsänhoitajana. Heidän poikansa Johan Henrik (Heikki) Aminoff s.1918 toimi konttoripäällikkönä ja toimitusjohtajana Iisalmen Sahat Oy:ssä,jonka perustajajäsenenä hänen isänsä oli.

1920-luku.Edvin Laine ja Liisa Autio
Iisalmen Työväenteatterin
Munapuuro-näytelmässä

1933 Antti Lukkarinen 3. oikealla lentäjänhaalareissa

Kauppiset ja Lukkariset näyttelijöinä

Vuonna 1940 kenttätykistön vänrikki Antti Lukkarinen oli nainut iisalmelaisen lapsuudenystävänsä Kauppisen Kaisan,jonka isä Kalle Kauppinen oli antanut luvan vihkaisuun pitkän riiustelun tuloksena,jos Antti lukisi itsensä papiksi.Antti itse olisi halunnut näyttelijäksi,joita taitoja hän esimerkillisesti käyttikin saarnaspöntöstä.Lyhyenläntänä pappina Antti nousi pontta saadakseen lakerikenkiensä kärjille katsellessaan ylöspäin kirkkoholvin kaariin ikään kuin saadakseen hyväksyntää saarnaansa taivaalliselta työnantajaltaan.

Kalle Kauppinen taas oli oikea kauppias eikä kovinkaan körttiläinen,kuten Antin isä Juho,arkkutimpuri.

Antin lapsuudenkaveri Edvin Laine aloitti näyttelijänä Iisalmen Työväenteatterissa.

Pieteettisessä körttikodissa kasvaneena Antti ylioppilaaksi v.1934 valmistuttuaan Iisalmen lyseosta heitti sarkaiset polvihousunsa äitinsä matonkudekoriin.Samoissa polvihousuissa hän 10-luvun lopulla ja 20-luvun alun pula-aikana veljeskaarteineen kävi Savonkadun naapurin kauppias Kalle Kauppisen talon pihaportailla kerjäämässä "kuivoo leipee".

Samaan nälkämaasakkiin kuului naapurin Laineen poika Edvin,joka oli Kauppisten ja Niskasten (Antin äidin) puolelta sukulaispoika.Edvinkin Seitsemän veljeksen lukkarin kimittävällä ja nenäänsä honottavalla äänellään yhtyi leipäkuoroon.

Edvinhän tunnettiin myöhemmin Tuntemattoman sotilaan filmiohjauksesta v.1956.

Tuntematon oli kyllä pannassa Isossa Britanniassa,mutta kumma kyllä se sai kunniapalkinnon Berliinin filmijuhlissa.Suomihan oli jatkosodassa julistettu Britannian viholliseksi.

Iisalmen kauppakoululaiset Ilmari Kiannon vieraina

Kauppisten puolelta Kaisa taasen oli tutustunut kauppakouluaikoinaan 30-luvulla kirjailija Ilmari Kiantoon luokkaretkellään Suomussalmelle,Kianto tunnettiin kiintymyksestään nuoriin naisiin,joten ryhmäkuva piti ottaa sievien kauppakoululaisneitojen kanssa..

Vuonna 1932 Kianto sai virallisen eron ensimmäisestä vaimostaan ja hän meni 1933 uusiin naimisiin Elsa-Maria Karppisen (o.s. Kokko) (1896–1954) kanssa. Hänellä oli kuitenkin samaan aikaan suhde Raakel Nymanin kanssa ja vuodesta 1934 lähtien myös Turjanlinnan palvelustyttönä toimineen Aino Seppäsen ("Aino-Kaino") kanssa. Vuonna 1934 Kianto onnistui myös kahdeksan vuoden ponnistelun jälkeen lunastamaan Turjanlinnan palstan itsenäiseksi tilaksi.

Kaisan vanhempi Anni-sisko oli myös harrastelijanäyttelijä.Hänestä on useita kuvia näytelmäasuissa.

1922 Anni keskellä teatteriasussa

1922 Kuva samasta

1922 Annin kaverit sekä
kamera että hengari

1922 Anni vas. studiopotretissa

Antti Lukkarisella oli kova kuume teatterialalle näyttelijäksi,mutta lopulta hänestä muovailtiin jumalallinen näyttelijä saarnastuoliin.

Hänen nuoruuskavereitaan olivat tunnetut elokuvaohjaajat Eino Heino ja Kalle Kaarna sekä pikkuserkku Edvin Laine..

Kuten hänen appiukkonsa Kalle Kauppinen oli pannut ehdoksi tyttärensä naimisen ehdoksi,että Antin pitää lukea papiksi,olen väsännyt stoorin Antin palosta ensiksi Helsinkiin saapuessaan yrittää samaan aikaan sekä Kansallisteatteriin että teologiseen tiedekuntaan Helsingissä. Hän asui pyrkimisikanaan Helsingin Lönnrootinkadun körttikodissa.

PYRINTÄÄ LÖNROOTINKADUN KÖRTTIKODISTA.
---------------------------------------------------------------------------
Teatteria
------------

Iisalmelaisia neitosia

Seuraavana aamuna Antti käveli Lönnrootinkadulta Mannerheimintielle ja suuntasi askeleensa kohti Kansallisteatteria. Huolimatta siitä,että Kaisan isä Kalle oli pannut ehdoksi tyttärensä kihlaukselle,että Antin pitäisi lukea papiksi,tuore ylioppilas halusi kokeilla pyrintää suoraan Kansallisteatteriin.Näyttelijän ura oli hänelle ollut suurimpana haaveenaan.Siihen aikaan ei oltu vielä perustettu Suomen teatterikoulua ja sen perustamiseen sai odotella vuoteen 1943 asti.

Kultainen kynttilänjalka.
Edvin Laine,Suomen Bob Hope

Antin Iisalmen Savonkadun naapurinpoika,kymmenisen vuotta vanhempi Edvin Lainekin oli saanut työtä Kansallisessa ja päässyt näyttelemään vinkuvalla äänellään jopa elokuviinkin.Edvinillä oli kyllä ollut riippanaan tausta Iisalmen Työväenteatterin näyttelijänä,mutta silti päässyt punataustaisena valkokankaalle,joten Anttikin oli pohdiskellut mielessään mahdollisuuksistaan teatterialalle pääsemiseksi.Hänet tunnettiin myös Iisalmessa hyvänä kuorolaulajana ja lyseossa häntä oli kouluttanut kirkkohistorian tunneilla rovasti Koivulainen lausumaan katekismuksen käskyt luokan edessä niin äänekkäästi,että kaikki sanojen loppuvokaalit ja -konsonantit kuuluivat selvinä eikä nielastuina.

(Myöhemmällä iällään Antti kappalaisena kyllä ihaili Marlon Brandoa näyttelijäntaidoista Quo Vadisissa keisari Neron osassa,muttei kestänyt kuunnella tämän vuorosanojen muminaa,mitä New Yorkin 50-luvun performanssitaiteilijat olivat oppineet Greenwich Villagen pienissä teatterikomppanioissa.Nuorena kuollut James Deankin kuului samoihin greenwichvillagelaisiin mumisijoihin)

Teatterin ulkosivuovella,mikä johtaa näyttämölle ja kulissivarastoon,seisoi puoli yhdeksältä epämääräinen ryhmä hakijoita.

Ovi aukaistaisiin yhdeksältä,joten hänkin päätti ottaa Gold Leaf-hermosavut. Joukosta kuului vahvaa stadin slangia,lounaissuomalaista pätkäkieltä,lyhyitä hämäläisiä kommentteja sekä savonmaalaisia letkautuksia.Melkein jokainen paikalla seisoja yritti puheillaan peittää jännitystään ,osan seistessä hiljaa kuin mykkäfilmin Juha.

Anttikin tiesi,että Kansallisteatterista oltiin lainattu näyttelijöitä suomalaisiin elokuviin,kuten Kullervoon ja Seitsemään veljekseen ja jännityksellä hän odotti tapaavansa Suomi-Filmin maisteri T.J. Särkän katsomossa valitsijana..

Hakijoiden joukossa oli paljon naisiakin,joidenka ulkonäkö ja pukeutuminen erosi kahteen sarjaan.Osa näytti kuuluvan vielä svengaaviin 20-luvun lattarintaisiin lamellikottuihin,polviin saakka ylettyvin helmikaulanauhoin ja kielohatuin.Näyttelijätärkandit polttelivat pillitupakkaa pitkissä mustissa holkeissa ja aukoilivat satiinihanskoissa puuterikompaktiensa peilejä mutrustelemalla huuliaan huulipunapuikkojensa piirtelyistä.

Antille tämä naistyyppi näytti äkkiäkasvaneilta rinnattomilta teinitytöiltä salapoltolla.Hän oli nuoren elämänsä kasvanut suuririntaisen ja isoperäisen maalaisnaismiljöön pitkissä hameenhelmoissa eikä missään burleskipikkunäyttämöiden silkkisukkaisten säärien välissä,jotka perverssiyydessään kasvattaisivat poikalapsen ihannoimaan naisten säärien valkoista sisäihoa sammakkoperspektiivistä.

Toinen naisryhmä kuului uuteen amerikkalaismalliseen vetysuperoksiidiseen ja permanentattuun naisihannemalliin,jonka naislehdet reklaameillaan ja artikkeleillaan oli vetänyt ulos äidin rooleistaan aviomiesten suosimiksi seksisymbooleiksi hellojen äärestä muotitalojen mannekiinilavoille.Tässä uudessa naiskuvassa naisten muodot oltiin kuristettu valasluisilla kureliiveillä ampiaisvartaloiksi,joidenka essunhelmoissa suurin osa miehistä olisi halunnut salaisesti kasvaa isoiksi.

Odotteleva miesjoukko puolestaan oli melkein kokonaan pukeutunut ajan alcaponemaisiin kaksirivisiin takkeihin ja leveäupslaakisiin housuin sekä harmaisiin vilttihattuihin.Sakin keskellä yksi poikkeavasti pukeutunut paksu ja pussihousinen klovni shakettijakku repaleisen jussipaidan päällä sai vitsailullaan miesjoukon hirnumaan kommeljanttarin laukomisille.Miehet taputtelivat hirnuen pilliklubit rehvakkasti suupielissä täristen miehelle ja yllyttivät sekoilemiseen..."Hyvä,hyvä Uuno!"

Antti oli kuullut pellen nimen olleen Laakson.

Uuno ei kuulunut hakijoihin,vaan oli saapunut paikalle yönvietosta kaupungin ravitsemusliikkeistä. Pikkunäyttämöharjoitukset alkoivat samoin yhdeksältä.Hän oli tullut kuuluisaksi jo sotilasfarssifilmistä "Meidän poikamme vuonna 1929 ja edellisvuodelta 1933 elokuvasta Voi meitä! Anoppi tulee.

Kansallisteatteriin hän oli saanut kiinnityksen v.1930.

Uuno Laakso Siltalan
pehtoorina
Juhart

Vihdoin tasan kello yhdeksältä teatterin portieerikauluksinen vahtimestari avasi oven ja joukko johdettiin yhteen huoneeseen odottamaan kutsua näyttämölle.Huoneen keskellä oli pitkä pöytä irtotuoleineen ja pöydän päällä seisoi lasinen vesikarhavi ja lautasellinen kumoon kaadettuja vesilaseja sekä paksulasinen tuhkakuppi..

Huoneen seinustalla seisoi rivi pukukaappeja,joista hakijat voivat valita
niskaansa rooliesitystään varten sopivia asuja

Puuterirasioiden kannet napsuivat ja vaatteiden kahina pukukaapeilla kasvoi ,naispuolisten pyrkijöiden kasvojen muuttuessa hämärässä huoneessa kalkituiksi haamuiksi.Joku miespuolisista pyrkijöistä meikkasi samoin silmänympärystänsä rudolfvalentinomaisiksi suruadressireunoiksi,mutta muut mieshakijat katsoivat kasvojensa kelpaavan sellaisenaan tuomaristolle.

Teatterin käytävissä kaikui liikehdintä pyrkijöiden vahtimestarin nimenhuudosta juostessa näyttämölle ja takaisin.Pukuhuone täyttyi draamateatteriksi itkunpillahtamisin ja ilosta kaulaan hyppimisin,Antin odotellessa kutsumista lavalle.

Antti kutsuttiin toiseksi viimeisenä aakkoksellisessa järjestyksessä näyttämölle.Noustessaan kierreportaita ylös kohti näyttämön sivuovea hän kohtasi sen rudolfvalentinomaisen miehen pääkallo kourassaan istumassa tasanteella nyyhkyttämässä.Miehen silmämeikki oli mustannut shakespeareläisen irtoröyhelökauluksen kuin mustepullon räjähdyksestä.Tämä mutisi sekavana falsettiäänen ylärekisterissä kallolle..."Ollako vai eikö olla?..Se vasta oli kysymys,rakas Viljoseni!..Tupii oor nottupii tätis a kvestiön...diör Viljam !?"

1939 Seitsemän veljestä,SF

Antti seisoi näyttämöllä lavavalonheittäjien häikäisemämä näkemättä tarkasti ketä istui salin etupenkeissä tuomaristona tulevalle bravuutikappaleelleensa.

Miesääni etupenkistä kysäisi pyrkijän nimeä ja esitettävää osaa,Antin nähdessä puolisokeana savukkeiden punaisia kekäleitä ja harmaita savurinkuloita katsomosta.Hän vapisevalla äänellä kertoi esittävänsä Seitsemän veljeksen lukkaria,jota hän oli harjoitellut teinipojasta lähtien Iisalmen lyseon näyttämöllä.Opettajat kyllä olivat verranneet hänen esitystään keskikoulusta aikoinaan koulunsa lopettaneen naapurinpojan Edvin Laineen esitykseen,joka kimittävällä vingunnallaan oli ollut koulunäyttämön paras lukkari.

--No--aloittakaapas sitten osanne veisuuta!

--Ei meillä ole aikaa katsella tuppisuita!

Antti kuuli miehen äänen kehoittavan piipunsavun seasta ja päästi koko litaniansa kuin konetuliaseen papattamana läpi,kumartamalla ja pokkaamalla päätteeksi kuin koulupoika lukukausitodistusten jaossa.

Vahtimestari oli napsauttanut valonheittimet pois päältä ja Antti erotti tuomaristosta nyt lippalakkisen maisteri T.J. Särkän,joka hieroskeli silmiään ja hinkkasi silmälasejaan samalla nenäliinaansa.Särkän vieressä istuva paksu mamselli punaketunraato kaulassaan hirnui vieressä hysteerisesti.

Särkkä lopulta antoi tuomionsa:

--Oikein hyvä ja vakuuttava esitys lukkari Lukkarinen.

--Nimennekin osuu osaan kuin luoti otsaan!

--Olette ilmiömäisen oikeata Ahon lukkarisainesta!

-- Mielestäni olisitte erittäin hyvä saarnamiehen alku ja puheestanne voin tulkita körttiläisen saarnamiehenkin pontta,mitä vielä korostatte nousemalla kengänkärjillenne kuin arkkiveisuun lopussa.

--Näyttämövaloissa kasvojenne profiili ja tummat kiharanne tuovat mieleen roomalaissotilaan,joka kylläkään Ahon lukkarin osaan ei sovi sellaisenaan.

-Vartenne kyllä on lyhyenlainen sankarin osiin ja savonmurteenne paistaa tekstistä,jota kylläkin voidaan korjata puhekoulutuksella....katsotaan.

--Oikeastaan mielestäni sopisitte parhaiten jonkun maalaisseurakuntakirkon saarnastuoliin ja ponnekkuudellanne saisitte koko seurakunnan pysymään hereillä..ja jopa itkemään.

Näkemiin!..

1934 Antti soutelulla

1935 Vappu Espalla

JUMALALLINEN NÄYTTELIJÄ JA SANNAN SALAT
----------------------------------------------------------------------
Antti käveli Kansallisteatterilta pää nuokuksissa ja sekavin tuntein Keskuskadulle,jossa hän jäi katselemaan Akateemisen kirjakaupan näyteikkunoita ,joissa tarjottiin erilaisia teoksia Suomen taivaan alta.
Häntä kiinnosti Carolus Lindbergin kirja Suomen kirkot ja 38. painos Sakari Topeliuksen v 1875 kirjoittamasta Maamme kirjasta (Boken om Wårt land).
Antista kirjavalikoima vuoden 1934 uutuuksista oli suppeata ja Ilmari Hiitosen teos putkikasveista sai ylioppilaan poistumaan kirjakaupan edestä ja suuntaamaan kohti Esplanadin puistoa. Mielessään hän olisi kyllä pannut koiranputken Kansallisen katsomossa kikattaneen kettukauluksisen mamsellin kurkkuun tulpaksi.
Yksikään nainen hänen elämässään ei ollut häntä samalla tavalla pannut häpeämään.Pikkupoikana Kauppisten kaupan kulmalla hän oli ammuskellut Laineen poikia koiranputkesta tekemällään hernepyssyllä repaleisiin polvihousujen periin.

Havis Amanda

Antti istui Espan puistonpenkillä aivan Havis Amandan vieressä katselemassa hylkeiden vesileikkiä altaan reunalla.
Hän oli sytyttänyt Golden Leafin ja asettanut harmaan borsalinonsa viereensä sen jälkeen kun oli kuivattanut Fredrikssonnin hatun nahkaisen otsapannan hiestä.
Sitten hän antoi Eteläsataman tuulen ihan Viaporista asti kuivattaa otsaansa ja lainetukkaansa seuratessaan kauppatorin vilskettä,missä sarkapukuiset ja meri-ilman ahavoimat kalastajat myivät silakoita ja valkoessuiset torimummot vihanneksia perheenemännille samalla,kun ryystivät termoksesta tai kahvitassilta sokeripala hampaattomassa suussa mustaa pöönäkahvia..

1934 Antti pukumiehenä
Körttikodissa

Aikansa torielämää seurattuaan hän ryhtyi katselemaan puistokäytävällä paseeravia muodikkaita korkokenkäisiä naisia,joidenka tiukat saumasukat melkein sihistessä iskivät kipinää.Vallattomassa mielessään hän kerettiläisesti kuvitteli mitä hyvää noiden säärten yläpuolelta luvattaisiin,mutta kuin salamaniskusta Herran vihastuksessa hänen silmiinsä astuivat Kaisan tanakat sääret ja vahvat nilkat Mulanniemen laivalaiturilta..
Näin hän päättikin lopettaa kaiken irstauden ja tumppasi savukkeensa lakerikenkänsä nahkakoron alle.Sinipusakkapartiolaisena hän palosuojeluopin mukaan vielä tarkasti tumpin sammuneesta kekäleestä ja viskasi sen HKL:n roskakoriin.
Hän huomasi kengänkärkiään puhdistaessaan lahkeensa upslaakiin,että toinen kengistä oli ryhtynyt nauramaan eli avautunut saumastaan.
Mielessä Antilla kävi pikasuutarilla käynti ennen huomenissa pidettäviä jumaluusopin tiedekunnan sisäänpääsykokeita.
Noustessaan penkiltä hän tokaisi:
--Ai...että antoo pontta puhheelle kengänkärjille noustessa..sano se maesterj Särkkä!?
No...pienkin se muasta ponniselloo puhheissaan,jollee vartta olla lahajotettu sukugeeneissä!

Palaillessaan Lönnrootinkadulle hän näki edellään Gulinin Eeliksen astuvan sisään Körttikodin ulko-ovesta ja kiroilevan,kun Alkon ruskea paperikassi jäi jumiin ovenrakoon.
Koko rappukäytävä kaikui sielunvihollisen nimiä.
(P.S. 50-luvulla monet piispat intoutuivat todistelemaan Urho Kekkosta Jumalan lahjaksi isänmaalle.Yksikään heistä ei silti harhaantunut sellaiseen ylätyyliseen falsettiin kuin Tampereen piispa Eelis Gulin.Gulin kyllä myöhemmin moitiskeli Kekkosen epäkristillisiä elämäntapoja,mutta Kekkosen sisäpiiriin kuulunut Kalle Kaihari torjui kaikki päämieheen kohdistuvat ilkeät huhut,valehtelemalla piispalle päin kasvoja.)

1935 Ukko-Pekka Helsingin
rautatieasemalla
Juhart

Astuttuaan Kuopion pikajunaan Antti vetäisi taskustaan viikatun paperiarkin,jossa hänet oltiin virallisesti hyväksytty jumaluusopin tiedekuntaan Helsingin yliopistossa.
Kansallisteatterista ei saapunut kirjettä eikä sähkösanomaa ,mikä harmitti tulevaa pappiskokelasta.
--Näättelijäntaetoja sitä tarvihen kyllä suarnastuolissaenkin!
Antti kehaisi itselleen katsellessaan junanvaunun penkin putkijalkojen välistä kiiltäviä ja korjattuja sunnuntaipatinoitaan.
--Näellä patinoella kyllä pittäes leipä lähteä herättäjäseurojen puhujapöntössä kunniin kinkerjtalon permannolla!

Ne palvelivatkin pappia vuoteen 1964 saakka,jolloin Kaisa-kappalaiska pani ne jouluviikolla pelastusarmeijan koriin Salon kaupungin HOP:in kulmassa.Neonvihreä klubimies pankin lumisella peltikatolla hymyili ja iski silmää kappalaiskalle ,Piristää-valon alkaessa surisemaan ja vilkkumaan,sammumalla lopuksi kovalla neonputken poksauksella.Kesällä kappalainenkin oli tehnyt tupakkalakon 50-vuotis-syntymäpäivänään.
Mainosvalokin oli palvellut katolla vuodesta 1934 täysin moitteettomasti,päätymällä uuden tupakkamainontalain tultua Eklundin romuttamoon Lukkarinmäen kupeessa.

SANNAN SALAT
-----------------------

1927 Antin lapsuudenkaveri
Kaisa

Antin alettua jumaluusopin luvut vuoden 1933 syksyllä ja muutettua Lönnrootinkadun Körttikotiin,hän joutui lykkäämään varusmiespalvelustaan opintojensa takia vuosikymmenen lopulle.
Niinisalon kenttätyksitön vänrikkinäkin hän oli kuuliainen toiselle ylipäällikölleen Kaisalle.
Kaisan oikea ristimänimi oli Sanna Katri,josta kotona väännettiin Kaisa-kutsumanimi,vaikka hän itse piti enemmän Sanna-nimestä.Hänet tunnettiin kaveripiirissä polkkatukkaisena ja vahvaluonteisena sekä miesmäisenä neitosena,jota nykysanastossa kuvailtaisiin tietyllä seksuaalisen naisvähemmistön ilkkumanimellä.Olihan hän kasvanut isossa velilaumassa,mikä ympäristötekijöinä oli vaikuttanut tiettyyn pakkomielteeseen,että piti pärjätä paremmin miesporukassa kuin muut raavat Kauppismiehet.
Yksi vanhemmista siskoista Anni oli kuollut tuberkuloosiin,jolloin Kaisa oli ottanut paikan naisvähemmistön puolustajana heikompiluonteisten veljiensä keskellä.Hänestä perheyhteisössä mies yleensä oli se heikompi astia,mitä Kalle-isä edusti kauppamatkoillaan Kajaanissa,Kuopiossa,Oulussa ja Viipurissa,minne hän jäi viikoiksi kortinpeluuseen.
Ilmeisesti Riitta-äidin vahva körttiläiskomennus pani Kallen pakenemaan. kotitilalalta maailman markkinoille ja turuille.

1§935 Kalle Kauppinen
Viipurissa
Juhart

Kaisan vanhemmat veljet Väinö ja Villekin olivat perineet isältään tietynlaisen vapaudenkaipuun ja näkyvät monissa markkinoilla otetuissa potrettikuvissa kaveriporukkansa keskellä.Veljessarjasta vain Ville eli pisimpään ja vieraili vielä 60-luvulla papinerheessä lounaissuomelassa savikauppalassa sianostomatkoillaan.
Kaisa-sisko silloin kappalaiskana petasi veljelleen pedin pappilan salin Asko-sohvalle,Villen saapuessa juottopaikoista sivulaitaisessa siskonsa kotihoitoon kuten Kalle-isä aikoinaan tyttärensä hakemana kajaanilaisen matkustajakodin pokkapöydästä.

Ville keskellä takana ja jopa
konstaapelin seurassa

Ville ja markkinakaverit

Ei Kaisakaan ollut ulkona muotivirtauksista.Lyhyttä 30-lukuista polkkatukkaa hän leikkautti kampaamolla aina kuolemaansa asti 1974.
30-luvun alussa polkkatukka oli jo häipymässä muodista,mutta Kaisa pysyi lyhyessä kampauksessaan helppohoitoisuuden takia ja 60-luvulla sama hiusmuoti toistui Anne Sebergin ja Mia Farrowin lyhyissä kuontaloissa.Pappilan siskoksista Anna-Kaisakin päätyi muotioikussa v. 1966 keskityisleiriklaniin.
Kaisa oli kaikessa käytännön nainen.Hän oli myös taitava steppitanssija ja vielä 60-luvulla hän pisti lapsille pappilan salin korkkimatolla näytteeksi vilkkaita steppiaskelia,vaikka silloin piti panna Salora-ularadiosta kuuluvaa sunnuntaijumalanpalvelusta hiljemmalle..Herrankaan kaiken näkevä silmä radion vihreästä ULA-silmästä ei voinut vältellä katsomasta suu virneessä kappalaiskan gingerrogerilaista esitystä v.1934 kuuluisasta musikaalista Top Hatista.
Antista taas ei ollut Fred Astaireksi lakerikenkäkärjillään seisovana ja lyhyenkäntänä puhujana seurakunnan laajalla puhujalavalla,vaikka joskus yksin työhuoneessaan lurautteli pari värssyä perussaksalaisesta Annemariesta ja Fahne Hochista.
Äidin steppisitys pani lapsetkin ymmälle kumpi vanhemmista oli enemmän körttiläinen.

1935 Iisalmelaisia kauppakoululaisia.
Kaisakin takaoikealla

Iisalmessa 30-luvuna alussa edellisvuosikymmenen Flabber-lattarintaisuus lensi makuukamareiden ikkunoista ulos kureliivineen,savolaisen isoryntäisyyden päästyä valloilleen uusina maewestiläisinä kurveina,pehmeiden naismuotojen tökkiessä raavaan sarkapukuisen ostajakunnan selkäpiitä osuuskaupan ja alkoholiliikkeen saleissa.
Muotojen vapautuminen kuvasi uutta naisvapautusliikettä naisryntäiden vapaasti heiluessa raavaan miesväen silmissä ja körttiväen säikyttämiseksi.Körttiseuroissa saarnamiehet uhosivat maailmanlopun tulosta,mutta maailma näytti jatkuvan vielä senkin jälkeen ,kun helluntalaisetkin olivat palaamassa tuomiopäivän ohilaskennan jälkeen mäiltä koteihinsa uuden päivän aamiaispöytiin.
Charlestonia vielä kuului steppiaskeleiden kopinassa ravintoloiden ikkunoista Iisalmen mukulakivikaduille,vaikka uusi puhallinorkesterien svengi oli voittamassa Dallape-orkesterin kiertomatkojen ansiosta.
Dallapella oli käytössään upouusi Sisu-bussi keikka-autonaan ja Kaisakin oli kerran haastatellut sen kuljettajaa Iisalmen Nobel-Standardin aseman pesupaikalla tankatessaan Mulan Viiksiheikkiä.