tiistai 25. huhtikuuta 2017

Hondan nuoteilla Saudissa.Vanhan roddarin muistelmat.


Honda Dream 305


Ensimmäiset kokemukseni Hondan kyydissä olivat vuonna 1963,jolloin Yhteiskoulun keskikoulun luokkakaverini Rami oli saanut alleen upouuden 305 cc Honda Dreamin eli ns. peltihondan,jolla pääsin yhdellä ruokatunnilla takamatkustajaksi Halikon suoralle ja takaisin koululle.
Pikareissu palveli minulle tukkahilseen poistajana ja Ramille kasvoakneen kuivattajana,koska Hondan vauhti vastasi rasvattua salamaa..
60-luvun alku oli murrosaikaa vakiintuneelle brittimoottoripyöräaikakaudelle,vaikka Rami itse oli ajellut ensiksi italialaista Gileraa ja Ducatia.
1963 Honda S500 Fairlady
Japanilaiset olivat silloin rynnimässä jo Suomen automarkkinoille Datsun Bluebirdein ja modarimarkkinoille Hondalla,jolla silloin vielä ei ollut tarjolla kuin yksi automalli ,Honda S500 Fairlady.sporttimalli,joita Suomeenkiin saapui muutama kappale.
Honda-konsernin perustaja Soichiro Honda oli ristinyt urheilumallinsa My Fair Lady-musikaalista,josta hän oli tykännyt kovasti..
Siitä Fairladystä kai oli alkanut Honda-autojen musikaalinen mallinimistökin..
Tulin katselleeni eilen Wheeler Dealersin episodin Kaliforniasta,missä Mike ja Edd rakensivat 1977.mallisesta ja sinapinkeltaisesta Honda CVCC-stä oikean vihreän  ja vähäkulutuksisen mallin,joka päätyi kalifornialaiseen Honda-museoon...ja joka ponkaisi minut muistelemaan omia kokemuksiani Saudissa 80-luvun alusta isomman Honda Accordin kanssa,jollainen meillä oli OMP:llä yhtenä firman autona.

1977 Honda CVCC

Kirjoituksessani Erämaa elää-Saudikirja olen kuvaillut kokemuksistani ajaa juuri maahan saapuneena firman Honda Accordin kyydissä Al Khobarista Jubailiin uudelle työmaalleni..josta alkoikin melkein 20-vuotinen uraputkeni kuningaskunnassa:




ERÄMAA ELÄÄ
-----------------------

"Erämaa elää"
Walt Disneyn elokuva 1954
 Jubail jobsite at dusk. Juhart 2011

Papinpoika oli nähnyt ensimmäisen kerran Walt Disneyn Erämaa elää-filmin vuonna 1954 Bio-Salossa.
Hän ikuisesti muistaa preeriakoirat seisomassa kotikumpujensa päällä takajaloillaan katselemassa erämaan kukkien kauneutta ja auringonlaskua.Preeriakoirat eivät olleet mitään koiria,vaan jonkinlaisia arojyrsijöitä.
Nykyajan preeriakoirat ovat vaihtuneet animaatiofilmien madagaskarilaisiin meerkatteihin,jotka samalla lailla seisovat takakonteillaan tassut toistensa olalla ihailemassa erämaan eloa.
Jussin mieleen oli painunut syvästi miten erämaassa kaktuskin voi kukkia kauniisti. 
Pappilassakin kukki kaktus kerran vuodessa salin ikkunalaudalla körttiläisen henkisessä erämaassa.
Saudi Arabiasta ei löydy preeriakoiria,vaan kaupunkikulkukoiria,joita viranomaisilla on lupa ampua,koska nälkäisillä koiralaumoilla on tapana hyökätä ihmisten kimppuun.
Koiraa lisäksi pidetään likaisena eläimenä muslimimaissa ja jos jotain ihmistä haukutaan likaiseksi koiraksi,niin kyseessä on yleensä vääräuskoinen.

Öljylähdepalo Kuvaitintien varrella
Kuvaitiin johtavan kuusikaistaisen moottoritien kummallakin puolella avautui se lentokoneesta nähty santapaperiautiomaa ,mikä kukki erivärisin autonikkunoista ulosheitetyin muovipussein,joitaa arotuuli oli kiinnittänyt tienreunustojen kameliverkkoaitoihin ja kuiviin puskanoksiin..
Näkymä muistutti kaukaa värikkyydeltään YK:n jäsenlippurivistöä ETYK:in aikana Helsingissä.
Jussi oli kuullut jo firman Al Khobarin konttorivillalla,että niitä muovipusseja kutsutaan Saudi Arabian kansallislinnuiksi.
Hän oli viettänyt yön pääkonttorivillalla Carrierin seinäkuulerin jyrinässä,mikä läheisesti muistutti yöpymistä taxfree-kemiallisessa unessa Viking Linen Turku-Tukholma-autolautan pohjakerroksen hytissä meridiiselien jyskytyksessä.
Villan suomalaiset kutsuivatkin seinäkuulereita "window shakereiksi" eli ikkunatärisijöiksi.
Aamulla jetlagkohmelossa Jussi paranteli itseään sysimustalla Maxwell House-kupillisella ja kuumalla suihkulla.
Maxwell Housesta tuli myöhemmin hänen jokapäiväinen konttorijuomansa.
Kotona pappilassa sitä tarjottiin 50-luvun alussa suvun Amerikan tantan lähettämänä kovaan kahvipulaan.
Suihkuhuoneen vesi valui niskaan graviteettilailla villan katolle asennetusta tankista,jonka aamuaurinko oli keittänyt melkein kiehumapisteeseen.
Hän oli nyt valmistunut uusiin kokemuksiin eksymisensä perästä ja villan edessä odotteli hopeanharmaan Honda Accordin vieressä yönmusta somalilainen Abdullah-autokuski,jonka piti olla vastaanottamassa häntä Dhahranin lentokentällä.
1977-82 Honda Accord
Jussi oli kysäissyt tältä,miksi häntä ei oltu haettu ja kuljettaja vain hymyili nosrsunluunvalkeilla keittiökaluillaan vastaamalla,että oli jäänyt suustaan kiinni päivärukousten jälkeen lentokentän moskeijan eteen muiden somalikuskien kanssa..
Jussilla oli vielä paljon oppimista rukousaikojen vaikutuksesta paikalliseen työrytmiin.

Matkaa Al Khobarista Jubailiin oli sata kilometriä.
Kymmenisen vuotta myöhemmin samalla valtatiellä jyrisisivät tankit kohti Kuvaitin rajaa.,vierailevien amerikkalaisten joukkojen kohteliaasti antaessa tietä saudijoukoille rajan ylittämiseen..
Kuvaitin valtauksen alkutunnit valitettavasti päättyivät surkuhupaisesti saudijoukkojen palattua takaisin pieneltä ekskursioltaan.
Eräs amerikkalainen eversti oli kysäissyt saudi-iskujoukkojen kenraalilta,miksi nämä olivat vetäytyneet.
Saudikenraali oli vastannut,etteivät he mitään olleet vetäytyneet,vaan olivat uudelleen ryhmittäytymässä.
Tapaus ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta,jolloin uljas saudien paraatiarmeija tulisi näyttämään rohkeutensa.
Jussista saudien vetäytymisessä oli piirteitä italialaisten tankkien urheudesta vetäytymistaktiikassaan II maailmansodan aikana. 
Huulena heiteltiin,että saapasmaan panssareissa oli vakiovarusteena yksi vaihde eteenpäin.neljä vaihdetta pakkia sekä piipittävät peruutusvalot.

1977 Chevrolet Impala
Paikallisesta liikennekulttuurista Jussi oli saanut jo esimakua taksimatkaltaan kentältä Al Khobariin.
Nyt leveällä ja puolityhjällä moottoritiellä hän ihmetteli autoilijoiden suurta hätää ja kiirettä jostakin ja jonnekin.
Jokaisella autoilijalla oli tapana roikkua toisen takapuskurissa kiinni Chevrolet Impalalla tai Caprice Classicillaan (Chevrolet on Saudin kansallisauto) ja ohittaa tyhjällä tiellä vasta silloin,kun vastassa on tornitalon kokoinen Mercedes-kuorma-auto.
Chevrolet Suburban.
Saudien suurperheauto
Kaupungissa tai huoltoasemien mittareilla saudikuskeilla on tapana lorvia tuntikaupalla rupattelemassa Mirinda-tölkki kädessä ja toinen käsi Saddikkinsa (poikakaveri) kädessä uneliaan miesmaailman polttavista kysymyksistä,kuten että oliko Sayyed taikka Ahmed ottanut uuden nuoren vaimon ja tuliko perheenlisäyksen takia ostettua ultrapitkä Chevrolet Suburban-vani kuudentoista lapsen ja neljän vaimon kuljetukseen paikalliseen Safewayn markettiin..
Muussa tapauksessa he voivat istua kuminateellä saddikkinsa hole-in-the-wall-toimistossa turhanpuhumisessa koko päivän,liikkeen komean mainoskyltn mainostaessa peltirullaoven yläkarmissa,että "Abdullah al Shakeer for Trading,Bidding & Contracting" ,tekemättä yhtään bisnesdiiliä moneen kuukauteen.
Kun viimein diili nappaa kiinni he kiittävät tekijäänsä nurkkamoskeijassa "Allah Karim"-huokauksin (Herra aina auttaa) ja poistuvat taas unelmoimaan saddikkinsa kanssa konttoriin uudesta onnestaan.
Jussi muisti kotimaastaan erään romanin kehuneen käyntikortillaan,jossa luki "Aatos Lindgren..kauppias...Myy,vaihtaa ja varastaa sekä tarvittaessa puukottaa"

Saudikolari Yanbu-Jedda-tiellä 1984


 Jussi erämaahuoltoasemalla.
Juhart 2009.
Abdullahin sommatessa Honda Accordia kohti Jubailia tienvarret olivat systemaattisesti koristettu kameliaitoihin syöksyneiden autojen punaisilla perävaloilla.
Kova vauhti ja nukuttavan yksitoikkoinen sekä viivasuora pikitie saa Abdullahit torkahtamaan rattiin.Tavallisesti tapaa autonromujen viereltä sandaaliparin,joka on jäänyt muistomerkiksi Abdullahin muutosta taivaallisen moskeijakuntaan tapaamaan tekijäänsä,jonka edessä alamaisesti täytyy seistä paljain jaloin.
Kaukana erämaan dyyneillä aivan Arabianlahden kyljessä Jussi näki Rastanuran öljyjalostamon krakkaustornit.

Jussi vaipui ajatuksissaan lähtöpäiväänsä,jolloin vaimon rakennuspiirtäjäluokan paimiolainen luokkakaveri ja reggaefani oli jäänyt lukemaan läksyjä hänen vuokrakaksioonsa.Tämä skinheadin näköinen ja kultarengaskorvainen nahkarotsikaveri oli kova jamaikalaisen musiikin rastafäni.
Jussi oli silloin viimeisellä lähtötunnillaan halunnut kysäistä pojalta..että "Hai miltä puolelta Malmii sie oot,kun on vain yksi korvarengas?!

Kamelitokka
Samassa paikassa Rastanuran vihreän tienviitan lähellä hän vuotta myöhemmin oli kuljettamassa vedenpuhdistamourakan "pyssykyläläistä" (Sodankylä) tiekarhukuskia Jubailin saitille, haettuaan miehen Dhahranin kentältä.
Karhukuski nähtyään kaukana horisontissa kamelilauman tokaisi innoissaan:
--Katho ..kamelitokha!

Rastanurasta oli lyhyt matka Al Jubailiin ja Honda oli jo saapumassa rantatietä pikkukaupunkiin,jonka sisääntuloreittiä reunustivat urakoitsijoiden varastoalueet ja asuntocompoundit.
Jubailin ulkopuolelle erämaahan rakennettavaan ja Royal Commissionin öljytuloilla rahoittamaan teollisuuskaupunkiin johtava moottoritie oli vielä rakennuksen alla,jolloin Abdon piti koukata kaupungin kautta.
Al Hadeed
Teollisuubuumista kasvava pieni kalastajakylä Al Jubail Al Bahr (Jubail merenrannalla) nukkui vielä päiväsiestaansa keskipäivärukousten jälkeen ja Abdo pääsi kaupungin läpi viidessä minuutissa Industrial Cityyn johtavalle kaksikaistaiselle pikitielle.
Kuningaskunnan johto oli päättänyt rakennuttaa oman teollisuutensa infrastruktuurin ajoissa,ennen kuin öljyhanat sulkeutuisivat ja maan pitäisi selviytyä ilman ulkoa tuotua materiaalia sekä työvoimaa..Ulkolaistyövoiman tarpeellisuudesta ollaan käyty paljon bolemiikkia,koskei saudikansasta löydy omaa ammattilaisuutta eikä halua manuaaliseen työhön.
Arabit haluavat mielellään olla "mudireita" eli herraskansaa eikä alentua muukalaisten alhaiselle suorittavan työnteon tasolle.
Saudistaminen lähti liikkeelle vasta 1990-luvun alussa etenkin kuningaskunnan virastoissa ja sairaaloissa,mutta työteho kansalaisilla oli minimaalisen heikkoa,konttoriväen enimmäkseen hiihdellessä käytävillä sandaaleissaan sahimuki (teekuppi) kourassa tai sitten työpaikkamoskeijan edustalla pidennetyllä rukousajalla.

1980 Jubailin keskustaa
Teollisuuskaupunki näytti olevan valmiina vain tie-ja katuverkostollaan.
Muutamat tehtaan piiput savuttivat öljyvoimalla kirkkaalle Arabian taivaalle mustia pystyjuovia.Suurin teollisuuslaitos oli Saudi Steelin eli Al Hadeedin terästehdas,muuten kaupunki muistutti arolta,mistä nousi ylös keltainen Potain-torninosturimetsä.
Abdo ajoi kaupungin läpi suuntaamalla taas erämaahan,minkä tyhjyydestä ei näkynyt mitään muuta kuin hiekkaa horisonttiin saakka.
Auto kääntyi ei-kenenkään maalle johtavalle sivutielle Al Mathr-kyltin kohdalta (Al Mathr--lentokenttä).
Lentokenttä oli vielä suunnitteluasteilla sinisissä sepiakopiopiirustuksissa.

Portacabin
Kauempaa hiekkadyneistä kuulsi alumiinirakenteinen varastorakennus ja kolme portakabiinitoimistoa keskellä tyhjyyttä , keltaisten Caterpillar-gradereiden eli tiekarhujen ja-vesitankkereiden ajellessa edestakaisin tulevalla laguunialueella kuin jättikusiaiset keon teossa.
Tämän piti siis olla se paskimoprojekti eli vedenpuhdistuslaitosurakka,jonne pohjoissuomalaiset insinöörit lahjoittaisivat kykyjään ja kokemustaan komeata urakkasummaa vastaan
Vedestä Saudissa oli ollut ainainen pula ja länsirannikolla Jeddassa oli jo käytössä suolavedenpuhdituslaitos .
Oliko paskimolaitos siis mitään uutta?
Tulevassa teollisuuskaupungissa saataisiin älytön määrä jätevettä vessoista ja viemäreistä.
Siitä huolimatta autoileva kansa ja pitkät ajomatkat saavat arabikuljettajan suorittamaan tarpeensa tienvarsille hame korvissa ja etsimään oikealla kädellään sileitä kiviä peränsä pyykimiseen.
Useassa tapauksessä tielle pyllistelevä arabiautoilija on saanut ulkomaalaiset ajamaan arolle kultturishokista ja takapenkillä istuvat naiset kirkumaan."Oh..My Godeja" kauhusta.

Motorgrader eli tiekarhu

Saudin kansalliskuormuri
Työmaalle näytti ajavan loputon jono oliivinvihreitä Mercedes-vesitankkiautoja.
Kuorma-autonkuljettajien likaisista ja rasvaisita thobkaavuista päätellen yksikään ei ole nähnyt vettä kuukausiin.

 Rastanura oil-line goat herders.
Juhart 2003.






Ei kommentteja: