 |
| Kappalainen ja Miele-mopedi Juhart 2010 |
Viikunapuu
 |
| 1956 Hermes Baby |
Kappalainen oli istumassa työpöytänsä ääressa syvissä mietteissä.
Lauantai-iltapäivän auringonsäteet lämmittivät erkkeri-ikkunasta papinniskaan,vaikka sälekaihtimien takana huurtunut lämpömittari näytti 21-astetta pakkasta.
Katsellessaan vaaleanvihreän Hermes-matkakirjoituskoneen tabulaattorille rullattua tyhjää paperia,kappalaisen mieli oli sekava.
Hän oli juuri noussut sohvalta ruokanokosilta ja pannut Rukajärven pahkaisen sotamuistotuhkakuppinsa sivupöydälle.Sitten hän oli kierrellyt ympyrää huoneen nukkamatolla kuin häkitetty vanha leijona ja istuutunut pöydän ääreen miettimään huomisen sunnuntainsaarnan tekstiä.
Hän oli jälleen uudestaan herännyt painajaisistaan Jatkosodan tykistökeskityksestä.
Saman tapahtuman hän oli käynyt satoja kertoja ja karistellessaan bostonintuhkaa kämmensyrjällään liperittömän papinpaitansa rinnuksilta ,entisen tykistönvänrikin silmissä leimahdellessa Klim Voroshilov-panssarien tykkien suuliekit.
Vänrikki oli ollut silloin tykistön tulenjohtajana edustassa antamassa koordinaatteja takana seisoville Hyppyheikki-tykeille ja maannut kiikari silmillään pienen mäennyppylän takana hangessa.
Kuusikosta oli puskenut ulos neljä klimiä kaatamalla telaketjujensa alle rautukoivuja kuin sampotulitikkuja.
Silloin oli ollut hengenmeno lähellä.
Vänrikki oli juossut kyyryssä takaisin tykeille karttalaukun, kiikarin ja patenttinahkaisten talvisormikkaiden jäätyä hätäkässä taakse pienen katajan juurelle.
Taulujen keskellä roikkui kärsivä alpakkainen ristiinnaulittu puisella ristillä jaloissaan katolinen rukousnauha,jonka mustat helmet kiilsivät kuin mustikat timotein korressa.
--Ai ne koivut siellä niitynreunassa?!
Kappalaisella välähti.
--Ensiviikollahan on se luonnonsuojeluviikko...ja taidanpa panna jutunaihetta oikein metsästä?
--En minä mistään menninkäisistä enkä metsänpeikoista lähde saarnailemaan,mutta ihan oikeasta metsänsuojelusta,jota nykyään puolustetaan silmittömän puunkaadon nimissä metsänperkaukseksi.,
--Vihreä nuoriso se kahlitsee itsenä petäjien runkoihin kettingeillä koko luonnonraiskausta vastaan ilmaisemalla.
--Se valtio silti panee leimaajan heti tontille,jos jonkun isännän tarvitsisi kaataa pari kituvaa mäntyä ja sahauttaa ne navetan vuorilaudoiksi
--Minä kyllä partiolaisena osaan puhua luonnon puolesta!
Kappalainen kiersi tabulaattoria ja ryhtyi naputtamaan verkkaasti,välillä tuumien,alkaessaan vertailemaan Raamatun teksteillä luonnonsuojeluasiaa..Kirjoittamista haittasivat papinpaidan kultadubleiset Lions-kalvosimet,jotka hän irroitti ja asetti eteensä messinkisen Romulus ja Reemus-pienoissusipatsaan jalkoihin.
Kalvosimet olivat kopisseet ikävästi koneen nakutuksessa.
 |
| Romulus ja Remus |
--Kristuskin oli silloin sanonut seuraajilleen,että hän tulisi tapetuksi-
--Opetuslapset olivat tulleet Messiaan kanssa kaupunkiin,sinne Jerusalemiin juhlimaan..
--Taisipa niillä olla sellaiset maailman ensimmäiset herättäjäjuhlat!?
..He olivat vietelleet iltaa ystäviensä luona laitakaupungilla niinkuin turvatoimien takia..ja ehkä myös senkin takia,että se oli halvempaa...
--Sitten niiden piti palata keskustaan aamulla.
--Oli aikaista ja kylmää ja Jeesuksella kalvoi mahassa nälkä..
--Hän asteli opetuslastensa kanssa keskellä tietä ja näki viikunapuun.
--Nälkäisenä hän ei nähnyt puussa yhtään hedelmää ...ja kirosi puun.
--"Ole hedelmätön ikuisesti!"
--Tämä oli huutanut..
--"Ja iltaan mennessä olet kuollut!
--Kumma kun koko maailman kristinuskon perustaja kiersi yhden viikunapuun ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa?
--Mutta kaiketi sillä oli joku pyhempikin tarkoitus,että kuivat karahkat menee karsintaan ja kierrätykseen..
-Ihankuin nytkin metsänperkuussa...
-Puusta,joskin Eedenin puutarhan omenapuusta ne Aatami ja Eevakin olivat vetäisseet lehtihäpysuojansa alastomuutensa verhoamiseen..
--Omenapuu oli antanut niille ravintoa ja vaatetusta ja vasta paratiisista karkoitettuna ne äkkäsivät alastomuutensa.
--Monet teologit ja muut oppineet epäilevät,ettei sitä koko Jeesuksen viikunapuujuttua ole koskaan tapahtunut,vaikka Matteus ja Markus evankeliumeissaan olivat todistaneet tapauksen.
--Monet katsovat sitä vertaukseksi.
Vertaus mistä?
--Ettäkö siitä,että Jeesus poti melkein samanlaisista psyykkisistä paineista kuin muutkin ihmiset?
--Ehkäpä hän olisi halunnut näyttää uskonsa voiman opetuslapsilleen?
--Markus kyllä oli kirjoittanut tapauksen muistiin..ja hän oli luntannut sitä Matteukselta omalla versiollaan.
--Jos ottaisi asian puun kannalta,niin eikö kirous tuntunut epäreilulta?
--Mennä nyt kiroamaan yhtä yksin tienvarressa seisovaa puunkarhkaa?
 |
| 1962 Pitkä Boston |
Kappalainen huokaisi avaamalla hopeaisen tupakkalaatikonsa ja sytyttämällä pikku-Bostonin pajuholkkiin.
Nojaillessaan taaksepäin ja kiikkumalla tuolissaan hän katseli savukiehkuroiden imeytyvän haalistuneen harmaille verhoille kuin vieraan hengen imeminä ,ikään kuin ne haluaisivat kuolla sekundäärisestä savusta roikuttuaan melkoisen tovin haalistuneilla Fleur de Lis-ikkunaverhoilla,jotka vuodesta 1949 olivat roikkuneet erkkeri-ikkunassa,kun papinpesue oli muuttanut lounaissuomalaiseen savikauppalaan Viitasaarelta.
Viitasaarella ne olivat verhonneet vehreänvärikkäinä apupapin työhuoneen ikkunoita,mihin kirkkaat Keiteleen aallot olivat välkkyneet hopeisina.
Hän oli miettimässä Raamatun epäreilua tekstiä:
--Minulla taitaa olla sittenkin sellaiset epäilevän Tuomaan tai sellaiset seurakunnan risupartaisen sosdemaripastorin Luikun aivot..
--En kyllä ole mikään palkkapappi,vaan pesunkestävä herännäispappi,joka osaa kyllä erotella jyvät akanoista!
--Körttiläiskodissa olen syntynyt enkä katso näillä näkyvmllä ja vaatimattomalla papinpalkallani pääseväni minkäänlaiseen linnaan..jollei minua sitten valita kokoomuksen kansanedustajaksi..
--Pyhällä Maallakin olen kyllä käynyt vuoden 1961 syksyllä ja tuo toorakin seitsenhaarakynttelikön kanssa kirjahyllyssä on sieltä..eikä sinäkään vuonna viikunapuut kantaneet hedelmää..
--Viljelijät kibbutseissa silloin olivat kiireisiä aseillaan hyökkääviä Al Falehin palestiinalaississien torjumisessa,että ihan maanviljelyä haittasi.
--Markuskin oli kirjoittanut,"ettei ollut vielä viikunan aikaa" evankeliumissaan,ja vaikka olisikin ollut,niin puu tönötti maantien varressa pölyssä ja saasteessa.
--Tuhansia kulkijoita ohitti sen päivittäin.
--Ei se Jeesus tainnut olla paikalla puun ensimmäinenä hoksaajana!
--Ehkäpä häntä aikaisemmat kulkijat olivat repineet viikunat koppiinsa ja vasuihinsa..?
--Ja vaikka puu oli hedelmätön,niin olisi se Jeesus voinut jättää sen puun rauhaan!
--Aatamin ja Eevan tapauksessa omenapuulla oli keskeinen asema,vaikka se käärme näytteli pääosaa.
--Tämäkin tapaus on vertauskuvallinen...
--Raamatussa puita ollaan käytetty monessa vertauksessa.
Psalmeissakin puu könöttää oikeudenmukaisuuden symboolina joenpenkalla antamassa hedelmää joka sadokorjuun aikana.
--Ja mitä siihen Jeremiaan tulee,niin Herra oli kerran sanonut sille,että sinä olet vihreä hedelmällinen oliivipuu.
--"Mutta ajat ovat muuttuneet",,profeetta oli vastannut.
--Puu oli muuttunut ruskeaksi,hedelmien ollessa syömäkelvottomia.
--Jumalan viha oli puhaltanut vihansa henkeä siihen ja pyörremyrskyn jyrinää oli kuultu,oksien syttyessä palamaan,jolloin puu kuoli.
--Loppu..finito!
--Ankara tuomari se Herra on meidän luterilaisessa kirkossamme!
--Mutta kansankin pitäisi ymmärtää,että uskonasiat mallaa samalla tavalla kirkossa kuin armeijassa...pienessä diktatuurissa.
--Ei sitä voi tulkata aina kirkkokansalle merkityksiä kaikista sodista,nälänhädistä ja luonnonmullistuksista...että mikä niihin lienee ollut syynä..
--Olen yrittänyt puhua Sanan kuulijoille,että se oli sellainen Herran tahto rangaistukseksi siitä,että synnissä ja sivettömyydessä ollaan vehkoiltu.
--Mutta millä ilveellä sen Herran pitää rankaista kaikilla luonnonmullistuksilla ja rutoilla?
--Kaipa sillä on sellainen salainen agendansa nykymaailmassakin väestöräjähdyksen ryöstäydyttyä käsistä?
--Sillä menolla tulee harvennusta jossain Intiassakin,missä miljardi köyhää asuu ja nukkuu kaduilla.
--Harvennetaanhan seurakunnan juurikasmaalla rikkaruohot ja kivuliaat naatinvarret sivuun.
--Käypi siinä kuin pikkukossille,joka oli pihistänyt äitinsä neppikukkarosta viisikymmentä penniä ja saanut palkakseen tukkapöllyä.
--Poika oli kyläraitilla liukastunut lehmänjätökseen ja kaatunut nenällensä.
Mahallaan tämä oli katsonut pilvitaivaalle ja sanonut:
--Oon rangaistukseni saanut,mutta pitääkös siitä vielä töniä?!.
--Ajatteleppa asiaa!
Kappalainen hihkaisi.
--Juudean profeetan puu oli alkanut kasvaa hyvin?
--Se oli arvokas ja hedelmällinen puu.
--Kuitenkin ajan mittaan se oli alkanut menettää elinvoimaansa ja tarkoitustaan.
--Näinhän yleensä tapahtuu monissa instituutioissakin ja Juudean maassakin oli mennyt jotain pahasti vinoon..
--Jeremiaan mukaan Juudean puu oli päätynyt käyttökelvottomaksi kuin lahotautisena ja ruttovikaisena saamalla kaatotuomion Herralta..
--Syöväthän ne lehtikirvatkin koivuja salaattinaan ja mäntypistiäiset neulasia kuin kiinalaiset puikoillaan riisiä.
 |
| Pappilan Mäntyrinne- kesäpaikka talvella |
--Se Linnakin Tuntemattomassa alikersantti Hietasen suulla oli lausunut,että oli paska reissu,mutta tuli sekin tehtyä ja että toivottavasti Suomen herrat ei toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn.
--Minä veistätin yhdellä tykkimiehellä Rukajärven ärräplakaatin Karjalan kelosta..
--Kotimaamme on maailmalla tunnettu katajaisesta kansastaan,joka nälkävuosina pani pettua ruisjauhojen sekaan,että jotensakin pysyisivät rieskan syrjässä.
--Oli sillä Herralla jotain johdatusta siellä synnyinkaupungissani Iidensalmella,missä isä nikkaroi mäntylaudasta kistejä ruumisarkkuliikkeelle,jota vainaat saivat haistella männynpihkaa viimeisellä vuoteellaan.
--Metsästä se meidän katajainen kansa on lähtöisin ja metsään se aina halajaapi.
--Edvinillä lähti elämä petraamaan siitä Tuntemattomasta ja Seitsemän veljeksen lukkarista ja nyt asuu laveasti sikari suussaan linnassaan
--Hyvin se nuoremapana Iisalmen yhteislyseossa nenänasaalillaan esitti koulunäyttämöllä sitä lukkarin osaa ja olisi varmana ollut ura edessä hyvänä saarnamiehenä.
Kappalainen näpäytti peukalollaan Bostonin tumpin pajuholkista tuhkakuppiin alkaessaan keskittymään päivän tekstiin:
--Meni kai aatokset hakoteille..
Työhuoneen ovi aukesi kappalaiskan astuessa läskärit lintallaan sisään..
Kappalaisen rouva oli pukeutunut ruskeaan mokkatakkiin ja tummanvihreään samettiturbaanihattuun.
Rouva tokaisi:
--Olen menossa tuonne Irjan luokse kyläilemään kun se on vuoteen omana loukattuaan lonkkansa.
--Ajattelin auttaa huushollinpidossa.
--Lihamurekkeen voit ottaa uunista ja jakkupotut ovat kattilassa hellan päällä.
--Noh..nähdään iltasella..
Ovi sulkeutui kappalaiskan lyötyä rivakasti portaikon lasi-ikkunaisen oven kiinni,portaiden naristessa tukevien jalkojen astunnasta..
--Onpahan siinä meillä kahden huushollin pitoa,kun emäntä käy piikomassa "Nullien" voimistelulehtorin ja kaupunginarkkitehdin kotkanpesässä Lukkarmäen alppitalossa?
Kappalainen tuhahteli.
--Se Irja pitää Sannaa pikkurillinsä ympärillä,että kotona huushollityöt jäävät sivuun ja pesue kasvattamatta.
--Kun kesä tulee,niin ne vannataunusfarmarilla ajavat meidän kesämökin vastarantaan tööttäämään hakijaa ja viettävät ilmaiseksi Sannan passaamana koko heinäkuun..
 |
| 'Nullien vannataunus.. Juhart 2011 |
--Niiden mielestä pappilan pesue on saanut elää vapaasti kuin vasikat kaurapellossa ilman mitään kasvatusta.
..Niin..se päivän teksti..
Kappalainen käänsi hihansuita rullalle ja siirsi kalvosimennapit pronssisuden jaloista Pointersin piipputupakkapöntön päälle.
Lionsin sinipohjaiset leijonat sopivat paremmin laivastonsinisen peltipurkin kanssa.
--Jeremian kirjan kirjoittaja..kuka se lienee oli...on nähtävästi kasannut yhteen kaksi kirjoitusta..
--Kummassakaan ei ole mitään muuta yhteistä kuin.,että puuta käsitellään kuvauksellisesti...
--Yksi puu kuvaa Jeremiaa ja toinen Juudeaa..
--Jeremia sattui olemaan sellainen eettinen mies,joka halusi johdattaa epäoikeudenmukaisen kansan oikealle tielle ja panna kaikki likoon sen kulttuurin pelastamiseksi.
--Kuitenkin hänen aikalaisensa,jopa oma perheensäkin vihasivat häntä sanomalla:
--"Meidän pitäisi tappaa hänet...ja maailma kyllä unohtaisi mokoman...
--Kaadetaan puu!"
--Tällä tavoin saadaan kuva siitä puunkaatovimmasta,mikä kotimaassamme on vallalla,että puutavaraakin pitää uittaa Saimaan kanavan kautta Venäjältä,vuosisataiselta viholliseltamme,kun omat metsät ollaan kaadettu.
--Siinä samalla tuhotaan myös metsästä elantonsa saavat ja aiheutetaan ekologista katastrofia,missä päädyttäisiin Aasian tapaisiin tulviin ja maanvyörymiin.
--Psalmin kirjoittaja on taas ollut aika optimistinen kuvaillessaan oikeudenmukaisuutta tuulenviemään syksynlehteen.
--Jos Jeesus oli tai ei ollut kironnut viikunapuuta Matteuksen ja Markuksen mukaan ,niin alkukirkko kyllä oli hyväksynyt vertauksen ja uskon vahvasti,että ensimmäiset kirkonmiehet tajusivat sen.
--Kristuskin aloitti saarnamiehenä pikkupoikana isänsä temppelissä.
--Johannes Kastajankin hän kastoi,vaikka mies pitkätukkaisena ja pesemättömänä hippinä pani hanttiin koko pesuajatukselle Jordanissa..
--Nasarettilainen oli nähnyt sen käkkärätukan alla jotain profeettamaista,vaikka mies näytti pitkässä kuontalossaan ja rääsyissään intialaiselta pyhältä mieheltä tai nykyajan hipiltä,jolla aina pääkopan alla suitsukkeista pyyhkii hyvin pienissä meditaatioissa.
--Jeesukselle Johannes oli viimeinen elävä lehti Juudean kuihtuvassa viikunapuussa.
..Ja jos seurakuntalaiset epäilevät,että viikunapuu esittää kuollutta uskontoa taikka sairasta esivaltaa, niin katsokaa viikunapuukertomukseen liittyvää tapahtumaketjua!
--Markuksen evankeliumin perään tuli se temppelin siivousurakka ja rahanvaihtajien ulosheitto
--Ja sitä seurasivat ne läksyt siitä kuihtuneesta viikunapuusta eli opetukset uuden uskonnon perustamisesta.
--Usko Herraasi äläkä rukoile,ellet osaa antaa anteeksi!
--Toisinsanoen..rakasta Herraasi sekä kanssaihmistäsi!
--Minullakin papinvirassani on ollut joskus vaikeata seurata tätä Herran käskyä kirkon kalkittujen seinien sisälläkin.
--Usean saarnan aikana minut on keskeyttänyt eräs seurakuntaan kuuluva lahkolaismielinen mies kommenteillaan..
--Hän on kirkonpenkistä noussut moittimaan päivän tekstini sisällöstä.
--Hänen mielestä Raamatun doktriinit pitäisi ottaa sananmukaisesti,vaikka olen useaan otteeseen kertonut kirjan sisältävän vertauskuvia,kuten viikunapuusta.
--Jos me pidetään pyhää kirjaa jonkinlaisena korjausoppaana ja käsikirjana sanamukaisesti,niin silloin rakennettaisiin osista oikea ilmestyskirjan peto..
--Tällä tavoin on äitikirkon kylkeen syntynyt pyhän avioliiton ulkopuolelle äpäriä,ettei muori enää pysty laskemaan katrastaan edes kahden käden sormilla...
--Alakoulun helmitaulustakaan ei siihen ole apua..
--Jokaisella on oma vapautensa tulkita Raamattua,mutta järki pitää pitää kädessä!
--Näin minunkin pitäisi rakastaa epäröivää Tuomastakin kirkonpenkissä,vaikka kumpaistenkin mielipiteet seilaavat ristireimarin molemmilta puolilta Kihdin selällä..
--Vertaukseni viikunapuuhun viittaa meihin seurakuntalaisiin,joina olemme päästäneet kirkon jonkinmoiseen anarkian tilaan.
--Me ydinseurakuntalaisina katsomme vinoon sellaisia kirkkoon tulijoita,jotka eivät sovi mustien pyhäkolttujen ja -teryleenien sekaan.
--Viereen kirkonpenkille voi istahtaa risupartainen ja pesemätön kulkuri taikka yksijalkainen halvalta viiniltä haiskahtava invaliidi kainalosauvoineen.
--Nämä ovat niitä kuihtuneita viikunanpuun lehtiä,joista evankeliumeissa mainitaan.
--Me taas katsomme,etteivät nämä ole oikeutettuja kuuntelemaan Herran sanaa kirkkolaivan puunatuilta penkeiltä.
--Saamme olla varovaisia arvostellessamme jumalankieltäjiä,tulisilmäisiä lahkolaissaarnaajia taikka kapealta tieltä pudonneita onnettomia,aseistakieltäytyjiä vankiloissa tai hallitusta äänekkäästi arvostelevia taistolaisia.
--Nämä edustavat viikunapuun lehtien revittujä ruotuja.
--Jokainen kantakoon omat hedelmänsä!
--Paljas ja revitty viikunapuu sekä se Raamatun tuhottu sekä ryöstetty viinitarha tuo kuolemantuomion.
--Eräs vanhempi seurakuntalaisemme ja ahkera kirkossa käyvä vanharouva tuomitsi kerran Limpopolta vieraaksi kutsutun mustan saarnamiehen kirkossamme.
--Leskirouvan sukulainen oli työssä yhdellä Limpopon lähetysasemalla tekemässä laupeudentöitä nälkäisille sekä vaatteettomille.
--Rouva oli kysäissyt saarnamieheltä luterilaisen kirkon hyvästä lähetystyöstä,jolloin saarnamies oli vastannut,että rikkaat valtiot olivat tulleet ryöstämään ja hyväksikäyttämään köyhää maata,tekemällä sen vielä köyhemmäksi.
Vanharouva suuttui saarnamiehelle ja haukkui tätä pikimustaksi pakanaksi.
--Tästä meidän pitäsi oppia,ettemme menisi haukkumaan väärää puuta.
--Saarnamiehellä oli omat kriteerinsä ja motiivinsa mielenilmaukseensa,minkä pohjalta paistaa totuuttakin.
--Itsekin olen sitä mieltä ettemme enää keräisi vaaterahaa Limpopon vaatteettomille,koska nämä ovat vuosituhansien historiansa ajan kulkeneet pelkissä lannevaatteissa.
--Ja kolehtihaavitkin ovat puolillaan nappeja.
--Varat pitäisi ohjata nälänhädän poistamiseen ,koulu- sekä ammatinopetustyön parantamiseen,missä välikädet ja kilpailevat kehitysapujärjestöt eivät kahmisi välirahoja organisaatioidensa pumppaamiseen.
--Maailmamme ensimmäiset asukkaat Aatami ja Eeva pukeutuivat maailman alkupäivinä vain viikunanlehtiin kuten limpopolaiset mustat..
Olivatko Aatami ja Eeva mustaihosia..on taas toinen kysymys.
 |
| Aatami ja Eeva.Lucas Carnach vanhempi 1533 |
HAUTAUSMAAN VESSAN VARTIJA
'Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin on palkattu vartija ohjaamaan viereiseltä uimarannalta kappelin vessaan pyrkiviä .Kertovat Sanomien Kaupunkilehdet. Vähäpukeisia uimareita on nähty vessareissuilla jopa hautajaisten aikana.
Helsingin kaupungin liikuntavirasto ja seurakuntayhtymä ovat yhdessä palkanneet vessaliikennnettä ohjaavan vartijan kesä-heinäkuuksi.'
Uusi Suomi 7.7.2010.
No eippäs ol mikkä uus juttu!
Huokaisi Enkelniemen kappelin haudankaivaja Vihtori Grankvist ruuvatessaan Airam-termospullon korkkia kiinni hautakaivannon reunalla heittäessään voileipäpaperin pallossa kuin koripalloilija hautausmaan polun viereiseen roskakoriin.
Tänä suvenaki tost uimalaitokse rannast o virtanas juassu pualpukkessi pissa-ja paskhättäsii ton meitin kappeli ulkolatrinkki oikke jonos ku jossa armeija aamutoimill juaksevii alokkait.
Ei meiti seurakunnal ols vara värvät mittä vartija kyttämä niire juakssu kovas häräs ja rovast ols sanonu mul,.etmää piräsis niit vähä silmäl .etteiväs kusis lautteil ja heittelis tamppaksei polul.
'Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin on palkattu vartija ohjaamaan viereiseltä uimarannalta kappelin vessaan pyrkiviä .Kertovat Sanomien Kaupunkilehdet. Vähäpukeisia uimareita on nähty vessareissuilla jopa hautajaisten aikana.
Helsingin kaupungin liikuntavirasto ja seurakuntayhtymä ovat yhdessä palkanneet vessaliikennnettä ohjaavan vartijan kesä-heinäkuuksi.'
Uusi Suomi 7.7.2010.
No eippäs ol mikkä uus juttu!
Huokaisi Enkelniemen kappelin haudankaivaja Vihtori Grankvist ruuvatessaan Airam-termospullon korkkia kiinni hautakaivannon reunalla heittäessään voileipäpaperin pallossa kuin koripalloilija hautausmaan polun viereiseen roskakoriin.
Tänä suvenaki tost uimalaitokse rannast o virtanas juassu pualpukkessi pissa-ja paskhättäsii ton meitin kappeli ulkolatrinkki oikke jonos ku jossa armeija aamutoimill juaksevii alokkait.
Ei meiti seurakunnal ols vara värvät mittä vartija kyttämä niire juakssu kovas häräs ja rovast ols sanonu mul,.etmää piräsis niit vähä silmäl .etteiväs kusis lautteil ja heittelis tamppaksei polul.
Rovast ol kyl prinkauttanu uimalaitokse pääkkäril,et miks ei rannal ol kunno vessoi ja luurist oltti sanot,et se o kunna ropleema,ku lavuaari ova veretty uimalaitokse kusiputkast seinäst irti ja pytyt ovat paskapaperist tukos...ja sen huussi korjaukse hoittaa joku privaatti hualtopulju,jollo koko kesä etukätte puukattun.
Yks pikinipukune mimmi ol kerra melkke purot Alma Lunkreeni hautta oikastessas vessa päite hautajaiste aikan ja suruväki joutus koppama suuhusas kilppa nitroi moiset näjyst.
Mää joutusi ohjama neiri siistist hauralt poijes peittämäl se ulospursuva sulo mun mustal jakkutakil.
Et kais mää ole sellane hauttumaa vessavartija ilma mittä liikuntavirasto ja seurakunna erillist nimittämist.
Enämp mullo iltasi valkattava haurankaivuus,etteiväs ne kualnee ylösnousi ehttol ja lähre liikunna puutteest jalottelemma kalmisto polui.
Kylmää ymmärrä et pitkäst makkamiset puuttu kroppa ja kintukki...mut jalottelus pittä oll kohttuski,ettei men porti ulkopualel.
Lontoon postilla:
Papinpoika itä-Lontoossa luki nettisivuilta Uuden Suomen artikkelia.
Hänelle automaattisesti tuli mieleen Manilan hautausmaat,missä vainajia haudattiin betonibunkkerikerrostaloihin päällekkäin eikä kuopattu maahan tonttitilan puutteesta.Jokaisella poismenneellä on sievä sementtiyksiö viimeiselle matkalleen.
Ns. köyhien hautausmailla ei ole vartijoita kuin paremmilla,kuten Santa Rosan hautausmaalla,mihin vaimon isä on haudattuna.
Santa Rosan kuuluisia vihreitä niittyjä eli green meadows'ejä kattavat sananmukaisesti maahan pantujen marmoriset hautakivilaatat.Alue on hoidettu ja ruohokentät ovat trimmattuja kuin kynsisaksilla.
Pyhäinmiesten päivänä ja ns. kuolleitten sielujen päivänä hautausmaat täyttyvät tuhansista omaisista lapsikaarteineen,jotka viettävät koko sunnuntain rakkaimpien poismenneittensä haudoilla syöden ja juoden,viettäessään tosi hauskaa pickniciä.
Hautausmaisen parkkialueet ja sinne vievät kadut ovat pullollaan autoja ja liikennettä valvovat lahjottavat poliisit sekä instantrahaa keräävät laittomat pysäköintivalvojat.
Vaalikampanjoiden aikana maahan on julistettu aseenkantokielto,niin pyhäinmiesten päivänä hautausmaillekin on julistettu samanlainen aseentuontikielto sekä alkoholin nauttimieskielto,jota tyypillisesti kaihdetaan.
Eikä ole kovinkaan harvinaista,että moni poismenneen surija on sammunut hautakiven juureen pistooli vyöllään..
Poliisien takavarikoimat giniviinapullot pyhäinmiesten päivän iltana avataan pyhien poliisien omissa juhlissa laitoksella tai pyhän poliisipäällikön luksusvillan verannalla.
Hautausmailla ei ole vessoja,koska filippiiniläinen vessakulttuuri ei tunne käsitettä WC,vaan amerikkalaisen lyhenteen CR eli Comfort Room .Filippiiniläinen CR yleensä on luonto ja hautausmaan poluilla pissatetaan ja kakatetaan pikkulapsia julkisesti,aikuisten häipyessä muovipussit kainalossa läheiseen palmulehtoon,mistä ilmaan heitetään ilojuhlan kunniaksi erivärisiä lentäviä lautasia eli paskapusseja pois näkyvistä haisemasta.
Kaupungin puhtaanapitolaitoksella menee kokonainen viikko valtavan ruoanjäte-ja viinapullomeren korjaamisessa.
Metro Manilan asuntopulan takia moni maalta onneaan etsimään tullut perhe on pysyvästi muuttanut asumaan hautausmaille.
Paikallisessa kerskakulttuurissa rikkaat rakentavat omaisillen marmorisia ja takotaiderautaisia mausoleumeja oikein sarkofaagein,mihin päiväkerjuulta palaavat pesemättömät illan sarastaessa alkavat levittämään kaislavuoteitaan ja köksäämään MacDonaldsin roskiksesta löydetyn kanasiiven innoittamana kanariisikeittoaan puuhiilinuotiolla.Pienen jäteriisipussin saa myös ilmaiseksi marketin takapihalta vihanneksin ja juureksin ja jos on onnekas niin ylikypsän mangon kaikille kalmiston perheenjäsenille.
Asuntopulan lisäksi on myös hautapaikkapula,missä alimpia betonikammio-osakkeita tyhjennetään luista sekä pääkalloista uusien vuokralaisten saapuessa messinkibändin pauhussa valkoisilla Cadillac-ruumisautoilla kalmiston portille. Hautausmaan porteilla yleensä seisoo joukko laittomia hautauspaikka-agentteja,jotka sopivaan hintaan myyvät vanhempia hautakammioita parhaiten maksaville. Sureville hautausmaan muurin edesä myydään halpoja alpakkaisia ristejä,vahakynttilöitä ja taiwanilaisia muovirukoushelmiä. Takatak-savukkeenmyyjät kolistelevat puisien tupakkaloorien kansia kaupitellessaan keuhkovammaisille Hope-menttolisavukkeita,Philip Morrista sekä köyhemmän kansan menttoolia Championin king-sizea yksittäin tai askeittain.
Paikallisen kipsivalimon myyjämummo tarjoaa kipsienkeleitä ja -jeesuksia halpaan hintaan. Kipsipystejä voi liimata hautapaaden päälle Rugby-kontaktiliimalla.Yleensä Rugby-liima on loppuunmyyty kadun liimanhaistajapoikien imiessä kadunkulmassa ruskeista paperipusseista itseään uuteen taivaasen. Portilta voi maksulla palkata itkijämummon haudalle,joka itkisi poismenneen ja oman kurjuutensakin puolesta samaan hintaan.
Yön saapuessa mustana hautausmaan päälle korttelin vilkkaat ruumiinryöstäjät hiipivät hautausmaalle sorkkarautojen ja sementtiämpärien kanssa. Öisen haudanryöstön saldona voisi saada kultahampaita,ranneketjuja ja taskunauriita myytäväksi kulman divariin. Sementtiämpärillä ja muurarinkauhalla muurataan hautakammioiden päätylevyt kiinni ja aamulla hautausmaalle saapuvat jäävät ihmettelemään niin monien uusien hautojen ilmestymistä tuorein rappauksin.
Usea hautausmaalla asuva kerjäläismies työntää carotella-romunkeruukärryjään uusissa mustissa vainajilta lainatuista housuista leikatuissa shortseissa ja muutamalla hampaattomalla nuorella naisella voi kuluneen dusterin eli siivousmekon sijasta olla niskassaan silkkinen juhlamekko..
Jos haluaa pitää omaisensa hautakammion siistittynä ja kukitettuna,joutuu maksamaan haudanvalvojalle sopivan vuosisumman,mikä ei aina takaa haudan jatkuvaa hoitoa. Haudanvalvojan yleensä tapaa hautausmaan takorautaportilla puolihumalassa.Monasti pyhäinmiesten päivänä omaiset ovat havainneet haudassa jo asuvan uuden vuokralaisen.
Papinpoika on useasti keskustellut vaimonsa kanssa tämän vanhimman siskon ja residenttipirun mahdollisesta poismenosta ja hautauskuluista.
Vaimo on puoliäkeissään sanonut ,ettei heitä centavoakaan moisen äkäpussin kuoppaamiseen,kun puolet omasta elinajastaan on pistänyt sille täyshuollon.
Jussi oli ehdottanut kokeneena koiran-ja kissankuoppaajana panevansa mummon riisisäkkiin ja hautaavansa sen Molaven talon takaiselle -tapponiitylle eli Killing Fieldseille,mihin Manilan mafiajengien kostouhrit tavallisesti viskataan mustien limusiinien ovista.
C'est la vie!
30.10.14
Jälkikirjoitus:
Vaimon äkäpussisisko haudattiin v.2012 katolisin kirkonmenoin Susanna Heightsin. perhehautaan ja hautauskulujen maksajina olivat papinpoika sekä papinpojan vaimo eli äkäpussin nuorempi sisko.
Jussin edesmenneen ruustinnaäidin savolainen sananparsi,että "Se joka uhalla elää.se pierun kanssa haudataan",ei tässä tapauksessa tullut toteen.
Eilen Kuolleiden Sielujen päivänä perhehaudalla olivat lähisukulaiset käyneet siivoamassa ja kukittamassa sekä maalaamassa kultamaalilla poismenneiden nimet hautapaasissa...
Yks pikinipukune mimmi ol kerra melkke purot Alma Lunkreeni hautta oikastessas vessa päite hautajaiste aikan ja suruväki joutus koppama suuhusas kilppa nitroi moiset näjyst.
Mää joutusi ohjama neiri siistist hauralt poijes peittämäl se ulospursuva sulo mun mustal jakkutakil.
Et kais mää ole sellane hauttumaa vessavartija ilma mittä liikuntavirasto ja seurakunna erillist nimittämist.
Enämp mullo iltasi valkattava haurankaivuus,etteiväs ne kualnee ylösnousi ehttol ja lähre liikunna puutteest jalottelemma kalmisto polui.
Kylmää ymmärrä et pitkäst makkamiset puuttu kroppa ja kintukki...mut jalottelus pittä oll kohttuski,ettei men porti ulkopualel.
Lontoon postilla:
Hänelle automaattisesti tuli mieleen Manilan hautausmaat,missä vainajia haudattiin betonibunkkerikerrostaloihin päällekkäin eikä kuopattu maahan tonttitilan puutteesta.Jokaisella poismenneellä on sievä sementtiyksiö viimeiselle matkalleen.
Ns. köyhien hautausmailla ei ole vartijoita kuin paremmilla,kuten Santa Rosan hautausmaalla,mihin vaimon isä on haudattuna.
Santa Rosan kuuluisia vihreitä niittyjä eli green meadows'ejä kattavat sananmukaisesti maahan pantujen marmoriset hautakivilaatat.Alue on hoidettu ja ruohokentät ovat trimmattuja kuin kynsisaksilla.
 |
| Manilalaisen hautausmaan elävät asukkaat |
Hautausmaisen parkkialueet ja sinne vievät kadut ovat pullollaan autoja ja liikennettä valvovat lahjottavat poliisit sekä instantrahaa keräävät laittomat pysäköintivalvojat.
Vaalikampanjoiden aikana maahan on julistettu aseenkantokielto,niin pyhäinmiesten päivänä hautausmaillekin on julistettu samanlainen aseentuontikielto sekä alkoholin nauttimieskielto,jota tyypillisesti kaihdetaan.
Eikä ole kovinkaan harvinaista,että moni poismenneen surija on sammunut hautakiven juureen pistooli vyöllään..
Poliisien takavarikoimat giniviinapullot pyhäinmiesten päivän iltana avataan pyhien poliisien omissa juhlissa laitoksella tai pyhän poliisipäällikön luksusvillan verannalla.
Hautausmailla ei ole vessoja,koska filippiiniläinen vessakulttuuri ei tunne käsitettä WC,vaan amerikkalaisen lyhenteen CR eli Comfort Room .Filippiiniläinen CR yleensä on luonto ja hautausmaan poluilla pissatetaan ja kakatetaan pikkulapsia julkisesti,aikuisten häipyessä muovipussit kainalossa läheiseen palmulehtoon,mistä ilmaan heitetään ilojuhlan kunniaksi erivärisiä lentäviä lautasia eli paskapusseja pois näkyvistä haisemasta.
Kaupungin puhtaanapitolaitoksella menee kokonainen viikko valtavan ruoanjäte-ja viinapullomeren korjaamisessa.
 |
| Manilalaisen hautausmaan pystikierrätystä |
Paikallisessa kerskakulttuurissa rikkaat rakentavat omaisillen marmorisia ja takotaiderautaisia mausoleumeja oikein sarkofaagein,mihin päiväkerjuulta palaavat pesemättömät illan sarastaessa alkavat levittämään kaislavuoteitaan ja köksäämään MacDonaldsin roskiksesta löydetyn kanasiiven innoittamana kanariisikeittoaan puuhiilinuotiolla.Pienen jäteriisipussin saa myös ilmaiseksi marketin takapihalta vihanneksin ja juureksin ja jos on onnekas niin ylikypsän mangon kaikille kalmiston perheenjäsenille.
Asuntopulan lisäksi on myös hautapaikkapula,missä alimpia betonikammio-osakkeita tyhjennetään luista sekä pääkalloista uusien vuokralaisten saapuessa messinkibändin pauhussa valkoisilla Cadillac-ruumisautoilla kalmiston portille. Hautausmaan porteilla yleensä seisoo joukko laittomia hautauspaikka-agentteja,jotka sopivaan hintaan myyvät vanhempia hautakammioita parhaiten maksaville. Sureville hautausmaan muurin edesä myydään halpoja alpakkaisia ristejä,vahakynttilöitä ja taiwanilaisia muovirukoushelmiä. Takatak-savukkeenmyyjät kolistelevat puisien tupakkaloorien kansia kaupitellessaan keuhkovammaisille Hope-menttolisavukkeita,Philip Morrista sekä köyhemmän kansan menttoolia Championin king-sizea yksittäin tai askeittain.
Paikallisen kipsivalimon myyjämummo tarjoaa kipsienkeleitä ja -jeesuksia halpaan hintaan. Kipsipystejä voi liimata hautapaaden päälle Rugby-kontaktiliimalla.Yleensä Rugby-liima on loppuunmyyty kadun liimanhaistajapoikien imiessä kadunkulmassa ruskeista paperipusseista itseään uuteen taivaasen. Portilta voi maksulla palkata itkijämummon haudalle,joka itkisi poismenneen ja oman kurjuutensakin puolesta samaan hintaan.
Yön saapuessa mustana hautausmaan päälle korttelin vilkkaat ruumiinryöstäjät hiipivät hautausmaalle sorkkarautojen ja sementtiämpärien kanssa. Öisen haudanryöstön saldona voisi saada kultahampaita,ranneketjuja ja taskunauriita myytäväksi kulman divariin. Sementtiämpärillä ja muurarinkauhalla muurataan hautakammioiden päätylevyt kiinni ja aamulla hautausmaalle saapuvat jäävät ihmettelemään niin monien uusien hautojen ilmestymistä tuorein rappauksin.
Usea hautausmaalla asuva kerjäläismies työntää carotella-romunkeruukärryjään uusissa mustissa vainajilta lainatuista housuista leikatuissa shortseissa ja muutamalla hampaattomalla nuorella naisella voi kuluneen dusterin eli siivousmekon sijasta olla niskassaan silkkinen juhlamekko..
Jos haluaa pitää omaisensa hautakammion siistittynä ja kukitettuna,joutuu maksamaan haudanvalvojalle sopivan vuosisumman,mikä ei aina takaa haudan jatkuvaa hoitoa. Haudanvalvojan yleensä tapaa hautausmaan takorautaportilla puolihumalassa.Monasti pyhäinmiesten päivänä omaiset ovat havainneet haudassa jo asuvan uuden vuokralaisen.
Papinpoika on useasti keskustellut vaimonsa kanssa tämän vanhimman siskon ja residenttipirun mahdollisesta poismenosta ja hautauskuluista.
Vaimo on puoliäkeissään sanonut ,ettei heitä centavoakaan moisen äkäpussin kuoppaamiseen,kun puolet omasta elinajastaan on pistänyt sille täyshuollon.
Jussi oli ehdottanut kokeneena koiran-ja kissankuoppaajana panevansa mummon riisisäkkiin ja hautaavansa sen Molaven talon takaiselle -tapponiitylle eli Killing Fieldseille,mihin Manilan mafiajengien kostouhrit tavallisesti viskataan mustien limusiinien ovista.
C'est la vie!
30.10.14
Jälkikirjoitus:
Vaimon äkäpussisisko haudattiin v.2012 katolisin kirkonmenoin Susanna Heightsin. perhehautaan ja hautauskulujen maksajina olivat papinpoika sekä papinpojan vaimo eli äkäpussin nuorempi sisko.
Jussin edesmenneen ruustinnaäidin savolainen sananparsi,että "Se joka uhalla elää.se pierun kanssa haudataan",ei tässä tapauksessa tullut toteen.
Eilen Kuolleiden Sielujen päivänä perhehaudalla olivat lähisukulaiset käyneet siivoamassa ja kukittamassa sekä maalaamassa kultamaalilla poismenneiden nimet hautapaasissa...
Eemeli Sveariikin siskolle kissanhautajaisista Suomessa.
-------------------------------------------------------------------------
Taitaa sun vierailusta tulla kattivaltiovierailu!
Onhan niillä jenkeilläkin lemmikkieläinten hautausmaista!
Mutta kattialttari!?
Mä olen kuopannut meitin filsukodin takapihalle muoviseen kauppapussiin monet koiranpenikat ja kaksi mun kattia Tigerin ja Mingmingin.,mutten koskaan funtsinut pystyttää katolista pyhäinkuvagrottoa niille. Vanhat kuolleet koiramme mä kuoppasin aikoinaan riisisäkissä meidän talon takaiselle niitylle,missä nyt on uusi asuinalue. Hyvin ne on nukkuneet betonisokkeleiden alla.
Kaikista on elävinä huolehdittu ja rakastettu,vaikkei sankarihautoihin olla siunattu..Yksi koira..Cheapie..se ilmaiskoira kuoli koiratappelusta saatuihin vammoihin ja Mingming-kissan joku oli ajanut autolla yli ja heittänyt sen raadon meitin rekoliin.
Tiitillä elukka-asianaisena on haka auki ja hälläpyörä heittää..Olikos Tittaraisella suruaikana musta kolttu päällä ja virsikirja veskassa. En tiedä onko kissoille omat virtensä ja koirille samoin. Madoille on kyllä omansa...Mää oon mato matkamies vaan...!
Sen huushollissa ei voi kulkea meikäläisen pellehousut eikä chaplinmonot jalassa..saatika humalassa,koska sen roinat on niin fragiileja. Nyt mä kuljen kotona lyhkäsissä kalsareissa,minkä persiistä äidin sanonnan mukaan näkyy Putkolan leima eli paskapierun jälki.(Putkolahan oli Iisalmen osuuskauppa)
Joka kodin yleiskone. Naisasialla
 |
| 1961 UPO Siniviiri |
"Tasa-arvolaista huolimatta useimmat miehet pitävät vaimojaan enemmän tai vähemmän hyödyllisinä esineinä".
--Se oli taas eilen samanlainen perjantaakiehtoo!
Henkselihaalarinen mies huokasi kaivellessaan surureunakyntisellä etusormellaan pähkinän palaa oluttuopin vaahdosta.
--Ja mitä siellä mua venttasi!
--Iso kasa pyykkiä köksän lattialla,illallinen pakkasessa ja kissanpaska haisi telkkaripöydän jalan vieressä!
-Ja mää taas kirosin,että se jälleen oli hajonnut!
--Ja olette saaneet siitä tarpeeksi?
Popliinitakkinen ja pilottilasinen mies kysäisi vierestä baaritiskillä lasinreunan yli.
--Juu maar...läpeensä!
Vastasi haalarimies.
--Siinä se seisoi kun myrskynmerkki köksän nurkassa ja mää vähän törkkäsin sitä sormella..ja se vaan hiukan heilahti..vähän niinkus sen kompressori ei olis lähteny oikein käyntiin.
--Olisitte ehkä voineet potkaista sitä?
Popliinitakkinen lisäsi.
--Sellainen joskus saa ne käyntiin..etenkin kylminä aamuina.
Haalaripukuinen tyhjensi kolpakon imiessään vaahtoa mursunviiksistään ja lausui:
--Ei tässä tapauksessa...nyt oli kyseessä sellainen ammatillisesti vaativampi homma..
--Niiden kanssa ei voi mennä turhaan kopeloimaan,kun kyseessä on joku ratikaalimpi juttu..
--Silloin voi tehdä vain pirunmoista vahinkoo..
--Mää parisen viikkoo sitten annoin sille pikkasen ravisteluu ja se rupes juoksemaan harja kädessä kaikkien huushollin välikaton nurkkien hämähäkinverkkojen perässä..
--Siitä sen olkapää meni sijoiltaan enkä mä saanut sitä takaisin pariin viikkoon..
--Ettekä voi aavistaa,missä kunnossa mun kaikki aluskalsarit oli,kun sen sai käyttökondikseen..
--Ja..mitäs te sitten teitte siiinä välillä?
Popliinitakkinen kysäisi.
Haalaripukuinen oli juomassa kolmatta tuopillista röyhtäillen ja olkapäitään kohauttelemalla vastasi:
--Piti soittaa puhelimella huoltomies...eikä sekään ollut helppoo,kun se vaati,että mun pitäisi viedä se sinne korjattavaksi..viitisen kilsan matkan mun olisi pitänyt raahata sellaista isoo vehjettä..
--Olisitte voineet saada siitä vaikka vatsatyrän!
Popliinitakkinen lisäsi.
--Ja ehkä repäistä hihanne palkeenkielille sitä perässä vedellessä..
--Sitä mää yritin kertoa sille miehelle..ja se tulikin sitten lopultakin siinä illallisen kieppeillä,,
--Mun piti siinä välillä käydä hakemassa grillistä pari lihapiirakkaa ja ranskalaisii kovaan nälkäänkin..
--Niin..ja se sitten katso ja tutki sen alustaa sellaisella otsalampulla ja kuunteli sen kylkee stetoskoopilla..
--Suonikohjuja..!
Haalarimies sanoi.
--Mistä se oli ne saanut?
--Suonikohjuja?
Popliinitakkinen kysäisi:
--Minä en kylläkään usko,miksi ne voisivat estää ruoanlaittoa..
--Ei ne jaloillaan köksää..vai olenko minä väärässä?
--Mullakin on ollut vaivaa suonissa kerran ja itse korjasin ne sellaisella elastisella siteellä,joita saa melkein joka kaupan tiskiltä pikkurahalla.
--Mää en ole oikein kätevä sellaisessa..
Haalarimies vastasi,
--Mää voisin tehdä siinä jonkun fiban ja vaikka lopettaa verenkierron js siitä se voisi saada vaikka kuolion...ja sitten jalat alkaa tippumaan..ja mitä sitten mulle käy?
--Tölkkisafkaa ja likapyykin raijaamista pesulaan..sellainen maksaa omaisuuden?
--Jokatapauksessa se mies sanoi,että jos se suonijuttu tulee uudestaan,niin sen pitää viedä pitemmäksi aikaa pois ja korjata se kunnolla..eikä siitäkään ole kuulema takuuta..
--Voihan vit...fittan!
Popliinitakkinen huudahti.
--Kauankos sekin kestää?
Haalarimies suutaan mutristaen vastasi:
Ei se mies siitä osannut suoraan sanoo..
--Niillä on paljon duunia rästissä ja voisi mennä kuukausia mun vehkeen korjausta ventatessa..
--Ja kun ne saa sen penkin päälle,niin siihen voisi mennä pari viikkoa korjauksenkin perästä,että se kävisi kunnolla..
--Ja sitten sun pitää käyttää sitä jonkin aikaa...sellaisella kevyellä duunilla..ei seisottamista eikä nostamista..
--Siinähän menee lattiatkin huonoon kuntoon!
Popliinitakki tivahti.
--En voisi ajatellakaan,puhumattakaan muista..
--Muista?
Haalarimies uteli.
--Silittämisestä!
Popliinitakkinen lisäsi.
--Se vaatii seisomista..
--Minun tapauksessa sen piti seisaaltaan silittää,kun sillä oli vettä polvissa ja teidän olisi pitää nähdä,miten tilanne vain paheni minun sinisen työpaidan kanssa....littanat hihat ja tuplaprässit kauluksissa..
--Tiedän hyvin!
Haalarimies vastasi.
--Ja kerroin sille jätkälle.että pirulauta se on vasta 43..ja ettei voisi koskaan odottaa,että ne alkaa hajota sen ikäisenä..just melkein sisäänajettuina..
--Sillä pitäisi olla vielä ainaskin 33 vuotta käyttöaikaa jäljellä ennen isompaa remonttia..
--Sen hintakin alkaa jo laskea ja se tulee pian tarvitseen varaosiakin..
--Kuka tietää,että sille pitäis vaihtaa keuhkokin tai jokin muu..herregud..ja mihin hintaan,kun se röökää pari askia Kenttii päivässä..kuulema ylityöllistettynä ja turhaantumisesta..
Popliinitakkinen lisäsi:
--Ei ne tarvitse toista keuhkoa,kun ne pärjää yhdelläkin..
--Yhdellä keuhkolla ne voi olla hiukan hitaampia,kuten rappusissa yläkertaan..
--Varakeinona pitää panna herätyskello soimaan vartin aikasempaan..mutta jos ne kummatkin hajoaa,niin se olisi lopun alkua..
--En mää tosiaan äkännytkään sellaista..
Haalarimies vastasi.
--Kun ne nykyään vaihtaa sydämiäkin ja muita sisäkaluja..
--Mää luulin,että kaikki olis jo vaihdettavissa..
--Oleppa tarkkana omalla kohdallasi!
Popliinitakkinen lisäsi.
--Toivon,etten puhu päälle..mutta kerran näin omilla silmilläni,kun sellainen kerran oli siivoamassa kontallaan ja perä pystyssä kellarin rappuja sateessa luutulla..
--Sen kun jättää ulos sateeseen,niin silloin sen todella saa epäkuntoon..ja sekin roikotti röökiä suunpielessä..
--Sade ja tupakanpoltto yhdessä tekee sen keuhkoista sellaiset risat,ettei se pysty edes puhaltamaan kuumaa aamukaurapuuroaan viileäksi parin vuoden sisässä.
Popliinitakkinen lisäsi vielä nyökkäämällä:
--Teidän pitäisi katsoa sen perään oikein tarkkana!
--Lopussa kiitos seisoo!
--Käske sitä lopettamaan se tupakanpoltto niinkuin aluksi.
--Ja jos se sattuu menemään ulos sateeseen,niin pane sen niskaan sellainen muovinen ja hupullinen sadetakki..niitä saa melkein joka marketista halvalla.
--Minun pappavainaani katsoi aikoinaan omansa perään..ehkä vähän liiankin turhantarkasti,mutta pystyi pitämään sitä ihan huippukunnossa..
--Kun lika menee sen ryppyjen sisään..pappavainaa sanoi..niin siitä se alkaa hajoaminen..
--Kun pappavainaa pani vanhoihin kapinan aikaisiin jatsareihinsa uudet kumipohjat,niin niillä se tallusteli vielä 80 vuotta..
--Jotkut olivat ehdottanneet sen pistämistä johonkin vanhainkotiin..mutta pirut siitä...sanoin..ja että sillä on vielä monta kilometriä jäljellä trippimittarissa..ja remontoin sille vinttihuoneen.
--Se oli tehnyt kaikenlaisia pikkuhommia,kuten voileipiä ja haalarin napinompelua vielä melkein 90-vuotiaanakin.
--Sen vuoksi sain taloni uuden siivenkin tehdyksi.
Haalarimies huokaisi:
--Ne ei tee niitä,kuten ennenvanhaan.
--Se mun toinen puolikas piti pitää nokallaan silmälaseja jo alle kolmekymppisenä.
--Jollei se olis niitä käyttänyt,niin sen piti ommella niin lähellä 60-wattista lamppua,että ripset oli palaa..
--Ja pian sen pitää käyttää kuulokojettakin..ja mää olen saanut tarpeeksi sille iltalehden hakemisen huutamisesta..
--Se ei kuule edes vesipannun viheltämistä sähkövispilän äänen yli..
--Ja mitä tulee sen kuulokojeen kustannuksiin,niin se tekee neljä AAA-patteria vuodessa ostohinnan päälle.
--Kotimaassa valmistettu..siinä astuu kuule miinakenttään ?
Popliinitakkinen irvasi.
--Kotimaista valmistetta..ja täyttä paskaa..jos suoraan sanon..
--Hankkisin kyllä ,jos olis varaa japanilaiseen tai niitä saa vielä kiinalaisina halpakopioina..
--Ne on kauniisti koottuja..
--Broidilla on puolijapsi..filippiinojapanilainen,jonka se oli hankkinut Manilasta kolmisenkymmentä vuotta sitten,kun se oli lomilla Saudeista Filippiineillä.
--Ja se vielä tänäpäivänäkin solmii sen kengännauhatkin.
--Eiii...älä valehtele!
Haalarimies huudahti.
--Vissi se on..tosi kuin vesi!
Popliinatakkinen vastasi.
--Ja se tekee huonekalutkin vanhasta sanomalehtipaperista..jos tiedät,että japseilla kodeissaan on paperisia seiniä ja liukuovia..ei kylläkään taifuunivarmoja,mutta harvemmin meillä täällä mitään taifuuneja on.
--Ja lähetä se kauppaan,niin aina saa jämtit vaihtorahat takaisin..eikä se koskaan osta mitään väärää eikä saavu kotiin kymmenen minuuttia myöhässä sen takia,että oli lukenut bussiyhteydet väärin.
--Se oli häneltä kymmenessä vuodessa säästänyt aikamoisen potin.
Haalarimies kurottautui popliinatakkista kohti hiukan levottomana:
--Se japsi...kerropas mulle,jos se kärsii koskaan päänsärystä?..
--Iltaisinko--meinaat?
Popliinitakkinen kysäisi.
--Minulla kuule on kotimainen..ja jos oikein tajuan,niin sillä filsujapsilla ei koskaan ole ollut päänsärkyä koko elämänsä aikana.
--Yö toisensa jälkeen menee ilman mitään nuppikipua, broidini on minulle joskus kertonut...
Tuoppikaverit jäivät istumaan hiljaisina keskustelun perästä pitkäksi toviksi
--Aika hassu juttu näissä kotimaisissa malleissa..
Haalarimies lausahti rikkomalla hiljaisuuden.
--Tulee vain pakostakin mieleen,että niissä on jonkinlainen valmistusvika jossain sisällä..
--Olen aivan samaa mieltä edellisen kanssa!
Popliinitakkinen lausui.
--Käympä apteekin kautta ostamassa laatikon aspiriinia yön varalta korjaussarjaksi...ja minulle marketista A-kaljapatterin..
---------------------------------------
 |
| Nuori pastori Juhart 2011 |
Lukemattomia kertoja olen kuullut mainittavan,että papin kakarat ovat pahinta sorttia. En kylläkään tiedä sanonnan alkuperästä enkä juurista,mutta olettaisin oman kokemukseni pohjalta sen johtuvan kurinalaisen ja siveellisen kotikasvatuksen protestoimisesta. Papin lapset yrittäessään olla samankaltaisia muiden nuorten tavalla muodin mukaisina ja huveissa käyvinä,jopa tupakkaa salaa polttavina, katsottiin menneen huonoille teille.
Meidänhän piti olla esimerkkejä muille nuorille!
Missäkö?
Meidän oletettiin osaavan Raamatun ja katekismuksenkin ulkoa ja luultiin, että me luimme iltarukouksemmekin kiittimet ristissä pelastavan enkelitaulun alla joka ehtoo...
Voin kyllä tunnustaa,ettei minulla ollut paljonkaan tajua Raamatusta pikkutilliäisenä pikkukirkon pyhäkoulussa pastellinsiniseksi maalatun kirkkosalin tähtitaivaan alla.Enemmänkin sen sanomat tuntuivat sadunomaisilta ja kaiken lisäksi meitä varoiteltiin ihmiskuntaa rakastavan Ukkojumalan pilvenraosta osoittavasta sormesta,joka voisi antaa vaikka luunapin otsaan vahingossa suusta päässeestä paska-sanasta.
 |
| Pikkukirkon pyhäkoulu v.1951 |
Itse kutsuin omaa asemaani ja paikkaani pesueessa "sandwich kidiksi" eli kerrosvoileipäkakaraksi kahden vanhemman ja kahden nuoremman siskon välissä.
Tytöt olivat leipä ja minä kinkkuviipaleena välissä.
Korvissani oli aina soinut tinituksen lisäksi siskojeni huomautukset siitä,että olin äitini lempilapsi ja niinhän se aina on ollut maailmanjärjestyksessä,että äidit hemmottelevat poikiaan ja isät tyttäriään. Pappilassa taas isä ei palluttanut yhtään jälkeläistään, enemmänkin esiintymällä kaiken lastenhoidon ja kasvatuksen yläpuolella lainepää taivasta hipomalla.
Meidän perheen sisäjärjestyksessä kuulema siskoja piti kasvattaa siveellisiksi neitosiksi ja tuleviksi äideiksi ja minä sain kasvaa vapaassa muodossa ihan itsekseni mieheksi kaikkien seikkailuiteni kautta naismaailmassa.
Katson kyllä isäni kanssa eläneeni täydessä akkavallassa ja siitä johtuneessa sielunvammassani ja silmäntikkauksessani olen aina kunnioittanut ja pelännyt voimakkaita naisia.
Pappilan miesväelle yleensä naureskeltiin ja kuulimpa jopa isompana isosiskojen kertovan ensimmäisten avioerojensa jälkeen,ettei miestä tarvita muuhun kuin siittämiseen.
M.o.t eli mikä oli todistettu!
Siskot poikivat yhden ja kahden lapsen pesueita,nuorin sisko taasen koiria,kissoja,aaseja ja lampaita.
Minä noudatin Raamatun neuvoa maan täyttämisestä sananmukaisesti ja sain tuloksena lapsilotossa kuusi oikein,elikkä kaksi jälkeläistä kolmelta rouvalta per nenä... kertolaskun mukaan kaksi kertaa kolme on kuusi.
Naisväen kunnioituksessani vaimoanikin kutsun titteleillä Her Highness..ja tykkään kyllä hänen passaamisesta pitääkseni kuningatarmehiläistä eli Queen Beetä tyytyväisenä .
Rouvani kyllä ei pidä kummastakaan nimityksestä,mutta on vastineeksi kiitellyt palveluksiani kahviaamiaisilla vuoteeseen sekä iltaisista selänraaputuksista että hieronnoista.
Silti elän rouvani käytöskoulussa silmätikkuna,etten laukoilisi huolimattomia ja loukkaavia kommentteja lähimmäisitä enkä vieraista. Hän kutsuu minua Charlataniksi eli puheripulitautiseksi ja itseään hiljaiseksi sivustakatsojaksi. N.30 vuoden avioliitossa olemme oppineet elämään kahta privaattielämää yhdessä taloudessa ja sovussa. Näinhän yleensä käy kahden pitkään yksin eläneen solmittua liiton..
Meidän tapauksessamme hyntteiden yhteenpano tapahtui kypsemmällä iällä eli 37-vuotiaina. Itselläni oli kylläkin yksi avioliitto ja neljä lasta pulkassa ja rouvalla 14-vuotias poika perheenlisänä. Kutsuinkin liittoa Instant Familyksi, Filippiinonaisen naimisesta sen lisäksi saa ns. Extended Familyn eli jatketun perheen,mihin kuuluvat kaikki vaimon siskojen perheet,serkut sekä pikkuserkut,sedät sekä tädit saarivaltakunnan etäisimmistäkin barrioista.
 |
| Alms for the Poor Juhart |
En olisi kylläkään uskonut,että hän olisi koskaan hurahtanut johonkin herätykseen,koska 60-luvulla hän istui kanssani samoissa kaljaporukoissa yhdessä nykyisen Sauli-presidenttimme kanssa.
Kaverini ei koskaan sunnuntaisin kapakkakierroksen jälkeen herännyt ennen kello kolmea iltapäivällä..
Helpoimpana papiksi tulemisena voisin liittyä vaikka johonkin lahkoseurakuntaan maallikkosaarnaajaksi ilman mitään jumaluusopin opiskelua.Filippiinovaimoni poika muunmuassa työskentelee Sidneyssä,Australiassa erikoisella uskonnollisella viisumilla lähetyssaarnaajana...ei kylläkään aborgineille,vaan Uudelleen syntyneenä kristittynä pastorina monikulttuuriselle ja urillaan edistyneelle emigranttiväestölle.Heidän kirkkonsa ovet eivät ole avoinna köyhille laulaessaan kädet ketjussa sidoksissa Hallelujaa oman Luojansa siunauksista ja maallisen mammonan lisääntymisistä.
Roomalaiskatoliselle vaimolleni eilispäivänä vihjasin,että voisin vielä kampanjoida itseni vaikka paaviksi nykyisen papaalin jäädessä eläkkeelle katolisen kirkon toisena evp-paavina kuuteensataan vuoteen.
Miltä kuulostaisi titteli Paavi Johannes X..Pope John The Tenth?
Vaimoni oli tukehtua nauruun ,töpätyn aamukahvicroissantin melkein tukittua henkitorven.
Nuorempana aina ilkuin pappilan naisväen kanssa isän omituisista ja piintyneistä ominaisuuksista. Minuthan laskettiin pappilan naisiin,koska kerran tiskivuoroista kinastellessani olin lausunut,että talossa on muitakin naisia.
Isä oli silloin 50-60-luvuilla se perheenpää ja kuningas,jonka yksinoloa työhuoneessa ei saanut häiritä,koska hänen piti keskittyä saarnan tai hautauspuheen valmistukseen sekä suuremman karitsalauman kaitsemiseen seurakunnan sielunpaimenena. Hänen piti saada ruokailun jälkeen levätä sohvalla ruokabostoneilla ja Kotimaa-lehden luvussa rintamalla asemasodan aikana vuoltu koivupahkatuhkakuppi tärkätyn papinpaidan rinnuksella.
Me äidin ja siskojen kanssa korjasimme pöydän ruoista.hoidimme tiskit,tamppasimme pihalla pakkasessa matot.lämmitimme pappilan kuusi pystyuunia.isän kuunnellessa radiosta hengellisiä toivottuja tai käväistessä salissa Wirth-flyygelin ääressä soittamassa parit Siionin virret.
Isältä meni kanssani salin ruokapöydän ääressä puolessa tunnissa hermot ja puolipakettia pikkubostoneita,kunnes hermostui puupäisyyteeni karjahtamalla:
--Noh..sinnuen piähän ee sua matikkaa ies koevuhalolla!
--Mieppäs siitä äetis luo..se onniin käänyt kaappakoolun Iisalamessa!
--Ossoo tilit,deebitit,krediitit sekä remburssit!
Pappilan rutiinina oli,että äidin piti panna ruokaa pöytään,hoitaa kaupassakäynnit viikkobudjetin puitteissa.
Joskus äiti joutui ostamaan Kallion lihakaupasta tiliinkin isän pistettyä papinpalkkansa turkulaisen räätälin tekemään mittapukuun. Silloin töppäsimme kuorittuja jakkuprerunan lohkoja muikunsuolaveteen parisen viikkoa mutisematta.Isä oli hyvin pukeutunut keikari,kun äiti taas kulki vaatimattomasti pukeutuneena kaupoissa vanha mokkatakki niskassa ja ulkolinttaan astutut läskärit tukevissa jaloissa.
Äidillä oli aina jalat maassa linttakorkoisissa läskäreissä.
Nyt eläkepäivinä katselen vessanpeilistä vierasta naamaa tai oikeastaan oman isäni kuvaa silmiäni siristämällä.
Minulla kyllä on leveämpi nenä ja kaljumpi päälaki. Isän harmaantuneen lainetukan alta paljastui kylläkin sisäkumia.Olin siis perinyt äidin Kauppisten miesten päälaelta ohenevan kiitoradan.
Nyt vaimonikin naureskelee minun omituisia tapojani,joita isällänikin oli roppakaupalla.
Ensimmäisenä pilkanaiheena on oma äkkinäinen pikaistumiseni,jollei joku asia mene kuntoon kertalaakilla.
Rouvani voi makuuhuoneesta kiroiluni kuultuaan huutaa tagalogin aksentillisia perrrkeleitä ja ssaaatanoita,jolloin mieleeni tulee välittömästi oma isäni Katavasaaren kesämökin rannalta Aldell-perämoottorin sokkanaulan korjaamisesta kesällä 1957.
 |
| Papin kaksi teknistä vihollista: Aldell-perämoottori ja Miele-mopedi Juhart 2009 |
Mekaanikkotaitoni itse kyllä olin perinyt äidiltäni,joka olikin pappilan paras koneasentaja,puuseppä sekä putkinainen.
Lisäksi aina kakaroina naureskelimme ja heitimme maihin linoleumille keittiön ruokapöydän alle isän alkessa pöydän päässä isännän paikalla aivastelemaan.
Aluksi hän haukkoi suu avoinna saarnasuutaan parisen kertaa kuin uistinhauki rantanurmella,kunnes koko keittiö räjähti pisaroita hajoittavaan aivastukseen ikäänkuin seinällä roikkunut Kosankaasulla käyvä tohtori Junkersin kylmänvedenkuumennusaparaatti olisi pamahtanut rikki.
Itse aivastelen pölyallergiassani vaimoni filippiinorouvien läsnäollessa samalla tavalla,"My Bitter Halfini" hävetessä kasvot punaisena käyttäytymistäni.
Vaikka isää pidettiin erittäin suosittuna seurakunnan naispiireissä sekä lupsakkaana jututtajana,en koskaan ollut tavannut häntä avaamassa ovia naisväelle.Ensimmäisenä hän katsoi itsellään olevan etuoikeuden mennä pesueen ja naisväen edellä ovista ensimmäisenä sisään. Ilmeisesti tämä koketeeraus oli juurtunut häneen papillisena etuoikeutena,koska joka rippi-,kinkeri-,ja- hautajaiskahveilla emännät niiailivat rovastin edessä sanomassa:
--No..rovasti sitten ottaa ensin..olkaatten hyvät vaan..!
 |
| Isäpastori 50-luvulla Juhart 2013 |
Lontoossa kyllä avaan marketin ovia vanhuksille ja yleensäkin naisväelle.
Tietyille naisluokille olen kyllä lopettanut kokonaan uksien avaamisen:
--Custom Housen kunnantuilla elävälle valkoihoisnaisluokalle..
--Burkahuivisille bengalinaisille,joiden kaikkien sukunimet ovat Begumeja..
Kummassakin tapauksessa nämä naiset joko puhuvat kännykkään taikka toisilleen rynnätessään ovesta sisään tai ulos.Kiittämistä en ole odottanut,mutta vaikka edes pientä hymyä vastineeksi.
Valitettavasti ei kumpaakaan.
Ilmeisesti molemmissa naisryhmissä heidän omatkaan miehensä eivät koskaan ole elämässään edes raottaneet ovea kauniimmalle sukupuolelle.Monessa tapauksessa kauneuskin on vain katsojan silmässä,koska eräät brittinaiset näyttävät yhtä rumilta kuin miehensäkin.
Bengalimiesten olen yleensä nähnyt kulkevan kymmenen metriä vaimojensa ja lapsilaumansa edessä.
Vanhenemisen myötä olen samaistunut lisää isäni kanssa.
V.1985 isäni ollessa yhtä vanha kuin minä nyt eli 65-vuotias,rovasti otti mökin makuuhuoneessaan normaalit päivänokoset,joskus jopa pitovaatteet ja kumisaappaat jalassa suoraan rekolimaalta.
Itse vedän hirsiä moneen otteeseen päiväsaikaan,mutta silmä sammuu silti kello yhdeksältä illalla mielenkiintoisestakin TV-ohjelmasta huolimatta. Kenkiä ja saappaita en kyllä pidä vuoteella.
Isärovasti oli aikainen ylösnousija ilmanhaistajana, joka ryhtyi keikkumaan mökin keittiössä jo aamuneljän aikoihin kahvinkeittoon koettuaan ensin katiskat ja verkot. Muun väen noustessa kesälomalaisina ja mökkivieraina joskus seitsemän ja kahdeksan välillä,rovasti oli vielä kerinnyt kattamaan pöydän,hakkaamaan saunapuut .Tiskipöydällä voi maata jo perattu ja suolattu uunihauki.
 |
| 1984 Rovasti vaaterissa mökillä |
Toimenkuvaani kuuluvat melkein kaikki palvelusväen työt.
Lapsenlapseni kutsuvat minua nykyään ukiksi.
Isärovastia myös kaikki siskoni lapset ja lapsenlapseni kutsuivat ukiksi.
Olen siis korotettu ukiksi toisessa potenssissa.
--Huomenuamuna tulloo pootapäevä!
--Aarinko laskee ruskona kirkkaaseen taevaaseen!
Isärovasti laukaisi ilmanhaistajana monasti mökkisaunan verannalta pellavapyyhe lantioillaan kylpemisen jälkeen.
Itse kerron lähimarketin intialaiselle myyjälle Ericille huomispäivän säästä,että ilma näyttää muuttuvan sateesta kylmemmäksi.
Eric utelee,mistä minä sen tiedän.
Sanon,että välilevyrikkoisen selkäruotoni ilmanpainemittari kertoo kolotuksesta,että sää vaihtuu.
Selkärankani ei ole kertaakaan valehdellut.
Se ennustaa tarkemmin kuin BBC:n metereologi.
Olen siis isäni poika ja ukki elämäni auringonlaskussa..
 |
| Kiilan Mäntyrinteen mökin auringonlaskun ruskoa vastarannalla kesällä 1968 |
 |
| 1930-luku.Iisalmelaiset Sinipaidat- partiolaislippukuntalaiset telttasaunan pystyttämisessä |
Suomessa ennen vanhaan synnyttiin saunassa.
Moni on myos kuollut saunaan hyvästä elämästa,lisäkiilattujen pussihousunperien jäädessä muistuttamaan isännästa saunakamarin naulaan.
Kenttäpastori, siviilipastori,kappalainen ja rovasti vuosikymmeniä koivuvihdalla piestyssä kehossaan näytti pitävän enemmän saunasta kuin naisista. Hänhän oli kestänyt 30-vuotisen sodankin akkavallassa.
Naisseurasta hän toki nautti ,pitämällä kuitenkin tiettyä välimatkaa kuten Marski seuraneitiensä kanssa.
Ruustinna oli ollut se pappilan ainoa 'piällysmies',joka hoiti pesuetta ja huushollia jalat keittiön permannolla linttaan astutuissa läskareissään
Hengenmies puolestaan piti kiharapäätään taivaissa pyhäsaarnojen ja siunauspuheiden teossa.
Sauna papille oli ainoa pakopaikka,missä sai kerätä ajatuksia ja nauttia siunatusta yksinolosta.
Eläkeiän lähestyttyä hän jopa oli mielissään alkaessaan erakoitumaan kesämökillään akattomassa huushollissaan.
Sanna oli kymmenisen vuotta aiemmin poistunut äkseeraamaan taivaalliseen keittiöönsä.
Sanna oli kymmenisen vuotta aiemmin poistunut äkseeraamaan taivaalliseen keittiöönsä.
Papille sauna oli kylpemiskulttuuria,hengen- sekä ruumiin terapiaa että ihanaa nostalgiaa 30-luvun partiopoikaaikojen ja sota-ajan teltta-saunoista.
Saunan haapalauteilla sai levätä pois maallisesta menneisyydessä ja unelmoida taivaallisesta tulevaisuudesta.
Saunavieraita hän koetteli kyllä kuin Herra Saaraa,vaikkei monikaan "saunasaara" paljonkaan naureskellut yli sadan graadin infernossa.
Papinrouvalla taas rentoutuminen ja päivärutiineista selviäminen ei käynyt lauteilla,vaan vuoteessa väyrysmäisessä yönylinukkumisessa.
Hän asioiden selvittämiseksi aina tokaisikin:
--Katotaan sitten huomen uamulla!
Pappilan Jussikin oli perinyt äidiltään saman rentoutumistavan,jolloin aamuyöstä puolitajuun iskivät ratkaisut seuraavan päivän ongelmiin kristallin kirkkaina.
Papin raskain työpäivä oli pyhäpäivä,jolloin kalenteriin oli merkitty kymmeniä kasteita,vihkimisiä, hautajaisia sekä seurakunnan muita kissanristiäisiä.
60-luvulla han joutui viemään mustekynällään kastekirjaansa vauvojen etunimiä,kuten Katri-Helenaa,Pirkkoa,Britaa sekä Fredrikiä,Johnnyä etta Dannyä...ajan muotinimiä.
Muotinimet olivat tulleet jäädäkseen, mikä trendi häntä ei lainkaan miellyttänyt.
Pääsääntönä hänellä oli,että pappilan saunan piti olla lämpimänä saavuttuaan kotiin raskaan pyhätyöpäivan jälkeen.
Riisuessaan papinvaatteita makuuhuoneessa hän alituisesti huokaisi:
--Onniin kalamanhaju nokassa,että vaen saana pessee sen poesj nahastaen!
Useasti istuessaan saunassa miesporukan kanssa reservin kenttäpastori ei muistellut taisteluita,vaan kehaisi:
--Voe...että kun siellä Ihantalassa olj kylla paras telettasaana...ja laateetkiin olj oekeen tuohipiällistä koevua ja että rajakarjalaesista kivistä saej parraemmat löölyt!
Partioleireillä hän sai koko lippukunnan häädettyä kankaalle paikatusta sotilastelttasaunasta heitettyään jatkuvalla kippaamisella saunakauhalla vettä tulipunaisille kiville.
Kesämökillä lomiensa aikana hän saikin kylpeä yksin 120-asteen helvetin esikamarissa,papinperheen jonottaessa verannalla omaa vuoroaan lauantain toivottujen kuuntelussa..
Talvisin hän sahasi rantajäähän avannon ja saunasta höyryävänä kipaisi uimassa jäähilevedessä.
Avannosta noustessaan hän kävi vielä kieriskelemässä keltareikäisessä hangessa,mihin saunaan venttaajat olivat käyneet pissimässä.
Siitä huolimatta kuulema hangessa kieriminen teki eetvarttia.
Loppukaneettina urheilusuorituksestaan tämä tokaisi,että...."kylläpä piristi!"
Tästä rääkistä ja puolenvuosisadan tupakoimisesta rovastille tikattiin Turun Yliopistollisessa Sairaalassa pumppuun digitaalinen läppä,joka tikitti saunan lauteilla kuin radiovekkari,saunakavereiden vilkaistessa vesivarmoista Citizen-ledikelloista herätyssignaaleja.
 |
| 1982 kesä.Antti-rovasti kantamassa saunakaljoja saunalle |
Elämässään pappi oli kokeillut tuhansia lauteita,josta tälle oli muokkautunut läskitön takapuoli,mikä muutenkin on vanhentuneiden ukkojen ruuminpiirteenä,eturessun puolestaan pullistellessa balanssina.
Sanna-rouva olikin ilkkunut hengenmiehen pakaroita kahden pennin korpuksi.
Perintönä alituisesta kylpemisestä hän oli saanut lahjaksi myos keltaiset ja sieniset varpaankynnet muhivista lattiatralleista.
Se oli ilmeistä ammattikylpijän tautia.
Tuhansia saunavastojakin tämä oli katkonut lapinleukullaan eri maakuntien rautukoivuista
Riippakoivu hänestä oli liian pehmeä ruumiin kuritukseen ja rautukoivulla hän koko saunaelonsa aikana piiskasi itseään kuin muhamettilainen katuja ketjuilla Teheranin kaduilla Ramadanin aikaan..
Lapinsodan aikana hän kieltäytyi katkomasta Tornio-Rovaniemi-Sinettä-maantien varren vaivaiskoivujen oksia,koska puut olivat kasvaneet sitkeäoksaisiksi ja koviksi karun luonnon takia.
Ulkolaisiakin pappi oli kutsunut saunaansa nauttimaan vastojen läiskeestä.
Vihdoiksi hän ei vastoja koskaan kutsunut,koska sana kuulosti liiaksi rantasuomalaiselta.
Moni britti,australialainen ja baijerilainen oli kehunut selkä punaisena isännälle,että sauna oli erkoinen kokemus,jolla ei ole vertauskuvaa tämänpuolisessa helvetissä.
Yhtään venäläistä ei sattunut istumaan hänen lauteilleen eikä niitä myöskään oltu kutsuttu,koska iivanat olivat kehuneet keksineensä saunan eli banjan ennen kuin suomalaiset...samoin kuin auton sekä lentokoneenkin.
Saarnanjuurtakin hän usein kehitteli lauteilla viskoessaan kuparikauhalla vettä sihisivän äkäisille kiuaskiville.
Hänen katseensa oli monesti jäänyt kesämökin rantasaunan pieneen ikkunaan,mistä näkyi merensalmessa uikkuja ja sorsaperheitä potkimassa räpylöillään vanoja kaislikkorinnan veteen.
 |
| 1969 ca.Pappilan Kiilan kesämökin rantasauna |
Jos saunan lauteille sattui jäämään joku pappilan lapsi löylyuhriksi,pappi alkoi luennoimaan luonnonkappaleiden latinalaisten nimien synnystä,viittaamalla samaten antiikin kreikkaan,hebreaan sekä arameniaan.
Latinantentissä jo koulussa kiusattu keskikoululapsi joutui pakenemaan,jos sai luvan jäähtymään saunaverannalle ,missä päässä surrasi paarmaparvena taraxacum officionalet,lupukset,felixit sekä pimppinella saxifragat.
Saunalähetyksessään pappi kehui lauteilla ähkiville,miten suomalainen savusauna oli se aito sauna.
Monikaan ei ymmärtänyt moista nautintoa,missä saunasta paenneilla oli naamat ja kropat noesta mustina,lian irtoamatta kylmässä rantavedessä edes juuriharjalla ja mäntysuovan laudesaippualla.
Yleisiin saunoihin pappia ei koskaan saatu.
Hänen mielestä ne olivat irstauden ja ryyppäämisen pesiä,missä karjakonmalliset tantat tarjosivat selänpesua ja missä koskenkorvapullon korkki naksui kuusi kertaa .
Hengensotilaalla oli oma etiikkansa naisten kanssa saunomisesta.
Naisilla raamatullisina Eevoina piti olla lauteilla uimapuvut päällään,vaikka pappi istui täysin nakuna raamatullisessa Aatamin asussaan lauteen päässä heittämässä kippokaupalla vettä kiukaalle.
Oliko se jonkinlaista ekshibitionismia,vai katsoiko hän itsensä komeaksi Herransa kuvaksi alastomuudessaan?
Saunojien lähdettyä punakoina mökkiin katselemaan teeveestä lauantaitansseja kiukaalla grillatut lenkkimakkarat alumiinivuoassa mukanaan,kirkonmies jäi saunan verannalle katselemaan uutta auringonlaskua pariksi tunniksi.
Eläkkeellä hän ilmeisesti katsoi elämänsä luisuvan käsistä ehkä liiankin nopeaan tahtiin.
Luonnon ihaileminen ja ilmojen haisteleminen olivat hänen potentiaalisten viimehetkien nautintoa,auringonlaskun seesteen imeytyessä aivopankkiin...koska noutaja voisi olla koputtelemassa saunan oven takana koska tahansa uutena kylpyvieraana.
Tämä uusi saunavieras kestäisi luissaan monensadan asteen löylyt hikoilematta!
Pappi,lukkari,talonpoika,kuppari
 |
| Suntion klubitauko hautausmaalla Juhart 2010 |
--Jostan pirus se maailm vaan katoo kummeist!
Klenberg oli tuhatanut ovella.
--Piräs kai pumpata täytten ennenkus hautajaise alkavat ja myähemmin viikol pyyttää kirkkoherralt luppa hakemaa kontantti kirkkoherranvirastost uure renkaspari ostamisse Vaasam Pyäräst..
--Salli kanslist kyll kyssy virastost ovelan iha mahrottomii papereit joskus piänistäki ostoksist ja kauppakuitikki kolmen parakonkopion..
Kirkonmäen käytävät olivat vielä puoliliukkaita lumen sulatessa,jolloin arkkukärryä tarvittiin ,muuten arkunkantajat liinoilla kippaisivat vainajan hautaan ennen aikojaan liukastuttuaan.
Jumalanpalvelukseen oli aikaa kymmenisen minuuttia,kirkkoväen hiljalleen täytettyä kirkkolaivan penkkejä kummallakin puolella harvakseltaan. Klenberg oli laskenut portailla pääluvun..31 seurakuntalaista,lapset mukaanluettuna.
Klenberg jäi vielä katselemaan etelärinteen hautausmaata,minkä kivimuurille haudankaivaja Aaltonen oli unohtanut punaisen termospullon.
Suntio muisteli omaa uransa alkamista ennen sotia,milloin valtio oli teettänyt työttömyystöitä maanteiden paikkaamisessa.
Lars oli aina ollut hyvä lapiomies,vankka ja sitkeä puurtaja ojankaivuussa.
V.1933 jouduttuaan työttömäksi hän oli palvellut tie- ja vesirakennushallitusta saviasvaltin levittäjänä Turuntiellä.Erään seurakunnan työntekijän kerrottua kauppalan pikkukirkossa pääkirkon hautausmaalla vapautuvasta haudankaivajan paikasta ja kehoittanut Klenbergiä hakemaan vakinaista paikkaa,Lars oli vienyt polkupyörällä Mököistenmäestä kirkkokonttoriin hakupaperinsa..
Edellinen haudankaivaja oli kuollut sydänhalvaukseen hautamontussa,josta hänet oltiin liinoilla nostettu uudelleen haudattavaksi.
Haudankaivajan vakanssia oli hakenut parisenkymmentä työtöntä hakijaa.
Lars oltiin valittu hakijoiden joukosta,ei ainoastaan mallilapiomiehen työtodistuksillaan ja vankalta rakenteeltaan,vaan myös siitä,että oli suorittanut rippikoulun hyvällä katekismuksen ulkoa osaamisella sekä äitivainaansa pitkästä pyhäkouluopettajaurasta.
Ollessaan ensimmäisiä päiviä haudankaivuussa eräs hautausmaan siivoojista oli tullut rupattelemaan hautamontun reunalle.Tämä oli kertonut edesmenneen haudankaivaja Aaltosen olleen kovahermoisen ja pelkäämättömän puurtajan. Hautojen pohjilta löytyi ikivanhoja pääkalloja ja luita,joita hauturi pani joskus kokoelmaksi hautamontun reunalle. Entisen suntion kanssa tämä oli polttanut jäämistöjä kirkon pannuhuoneen raskasöljypolttimossa,kun kirkkoon oltiin asennettu v.1932 lattialämmitys.
Kunnantalon nurkilla ja hautausmaan muurin yli kurkkineet pojat olivat seuranneet Aaltosen kaivamista iltamyöhälläkin,pääkallojen katsellessa rivissä kirkkoteille mustin silmäkuopin kuin merirosvolaivojen peräliput..
Pojat olivat kerran päättäneet pelotella Aaltosta oikein pahan kerran ja hiipineet portista sisään valkoiset lakanat yllään,leikatuin silmärei'in.He olivat päässeet jo hautamontun reunalle,kun Aaltonen oli kiipeämässä tikarappuja ylös haudan reunalle nauttimaan illallista repustaan. Pojat puolestaan olivat peljästyneet haudankaivajan kädessä palavaa työvalaisinta, pääkallossa lepattava talikynttilää.
Pojat olivat rynnänneet pakoon,haudankaivajan juostessa hirnuen perässä kirkkomaan portille ja huutanut perään:
--Mää kyl luvannu oli teitil ehttol pikkase iltakävelyy ja kinttuje oikasemist pitkäst levost,mutten mittä romenaatii kauppalan karuil..!!
Entisen suntion,kihtisen Uuno Kuivasen siirtyessä eläkkeelle v.1937 Klenberg oli hakenut suntion vakanssia.
Kuivasella oli ollut jo vaikeuksia nousemisessa kellotorniin soittamaan hautaus- ja pyhäkelloja,nukahdellen tämän tästä jumalanpalvelusten aikana saarnastuolin rappusten juurella suntion tuolille.Lisäksi Kuivasta vaivasi ylipaino,että suntion kävelykin oli hidastunut lyllertäväksi vyörymiseksi.
Klenbergiä oli kiinnostanut jopa erikoisen suntio-sanan alkuperä ja käväissyt kunnantalon kirjastosta lukemassa sanan merkitystä sivistyssanakirjastakin.
Hän oli oppinut,että ruotsiksi ja englanniksi suntio oli SEXTON,joka taasen oli juontunut latinankielisestä sanasta Saeritanus ja ranskankielisestä sanasta Secrestein,mistä sakarsti-sanakin oli lainattu suomenkieleen.
Suntio siis oli sakarstin hoitaja.Sexton-sanalla oli toinenkin merkitys,millä kutsuttiin pientä koppakuoriasta,,joka kaiveli kuoppia eläimen raadoista hankkimilleen ruoantähteille.
 |
| El Sacristan, espanjalainen suntio |
V.1939 hän avioitui seurakunnan puutarhatyöntekijän Kirsi Amanda Heinosen kanssa,seurattuaan jo haudankaivajana uutteran ja soman näköisen neitosen taiteellista silmää hautausmaan kukkapenkkien asetuksissa.Kumpaakin yhdisti lemmen leiskauksen lisäksi melkein pakkomielinen järjestyksen hakeminen arkipäiväisissäkin asioissa.
Häät pidettiin kauppalan pikkukirkossa.,silloisen kirkkoherra Ingmannin onnitellessa kaunopuheisesti paria kristillisen esimerkillisenä avioliittona uudessa Eedenin paratiisissa. Kirkkoherralle pari edusti uutta Aatamia ja Eevaa,jotka tulisivat kasvattamaan uusia seurakuntalaisia Luojan hedelmätarhassa.Ingmann oli kyllä jättänyt mainitsematta mitään luomiskertomuksen paratiisista häätämisestä.
Klenbergiä ei edes haitannut sekään häävalokuvan otossa ,että morsian korjasi alinomaan ruusubukettiaan kuvanoton aikana,itse pyyhkiessään puvuntakkinsa olkatoppauksien päältä olematonta hilsettä.
Larsin kannettua morsiamensa kynnyksen yli Mököistenmäen puutalon alakerran asuntoon ,Kirsi oli heti paikalla etsinyt keittiönkaapista vaasia morsiusbuketin järjestämiseksi keittiön pöydälle,sulhasen oikoessa räsymattoa kengänkärjellään suoraksi.Morsian ei ollut tavan mukaan heittänyt kirkon portailla bukettia olkansa yli mahdollisille morsiaskandidaateille,koska hääväki oli koostunut sukujen eläkeikäisistä vanhoistapiioista sekä leskistä.Riisin heitonkin morsian oli kieltänyt haaskauksena,koska uutisissa oltiin rummutettu mahdollisesta sodan lähestymisestä ja ruokatarvikkeiden säännöstelystä.
Jouluna heillä keitettäisiin riisipuuroa mantelisilmällä.
Klenberg oli joutunut vuoden 1939 kesällä armeijan syyniin uudelleen,mutta pantiin tarkastuksessa B-luokan mieheksi vahvasta karsastuksesta ja oikean etusormen nivelen puuttumisesta.Sorminivelensä hän oli menettänyt armeijapalveluksen jälkeen mottisavotassa,vaikkei sen puuttuminen ollut haitannut mitään työntekoa.Nenän kaivuunkin hän hoiti vasemmalla kädellä.
Se puuttuva nivel kyllä oli kummitellut sormen päässä vuoden pilliklubin sytyttämisessä tulitikulla,jolloin Lars joutui opettelemaan taidon vasemmalla kädellä.
Suojeluskunnan päällikkö kapteeni Markkanen oli Larsin puutteista huolimatta kouluttanut suntiosta ilmatorjuntakonekiväärimiehen,koska aseen laukaisu tehtiin peukalolla painamalla. Karsatuksetaan huolimatta Lars korjaussilmälasiensa kanssa oli tullut harjoittelulla tarkaksi ampujaksi.Kirkon vesitornin päällä seisova it-konekivääri samoin reunusti suntion omaa kirkollista kustannuspaikkaa.
Tuolilla havahduttuaan puolitorkuksista kirkkoherra Grafbäckin kuivahkon saarnan aikana mikrofonin naksahteluun, Klenberg oli ottanut povitaskustaan taitetun kunnallislehden.Kirkkoväki ei onneksi nähnyt häntä saarnatuolin maljamaisen koristejalustan takaa,vaikka hän pystyi hyvin seuraamaan seurakuntalaisia kuolleesta kulmasta.
Lehden etusivulla seisoi:
--Maaliskuun 27. päivänä Nikita Hrustshev oli syrjäyttänyt kolleegansa ja pääministeri Bulganinin.
Syrjäyttäessään Hrustshev oli ottanut Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin viran,jollaista vain Josef Stalin oli pitänyt pääministerinä toisen maailmansodan aikana.
Klenberg muisti aikaisemman Bulganinin ja Hrustshevin vierailun Suomessa ja uutisten perusteella oli saanut kuvan Bulganin suorapuheisuudesta ja ystävällisyydestä.Hrustshev taas tuntui melko eloisalta,joskin kieron salaperäiseltä. Kumppanukset olivat tehneet 11 turistimatkaa 11 maahan good will-eleenään . Nikitan vieraillessa yksin Suomessa Bulganin kumppaneineen oli yrittänyt keikauttaa hänet palliltaan..
 |
| Nikita modernin taiteen galleriassa Juhart 2004 |
--Kyllon aikoihi eletty Ryssänmaalla,kun yks kaljupäinen pukki ei mahru toisen pukinpartasen kanss syämään samast kaalimaast!
Klenberg viikkasi lehden jälleen povitaskuunsa ryhtyessään tutkiskelemaan kirkkoväkeä,josta yli 90 prosenttia olivat "vakioasiakkaita". Hänen silmänsä pysähtyivät kirkkosalin sivuoven viereiseen penkkiin,missä kolme pikkupoikaa oli pistänyt korvilleen kuulovammaisten kuulokkeet ,pienten käsien väännellessä selkänojan säätönapeista äänenvoimakkuutta korkeammalle. Pojat leikkivät pommikoneen radisteja..
Penkistä kuului:
--Alfa täällä..Bravo..kuuluuko...ryssän tshaikkoja ylhäällä cumuluspilvissä...ratatatatatataaa...!!
Suntio nousi jaloilleen tuolistaan ottamalla parisen askelta käytävälle,poikien äkkiä pistäessä kuulokkeet selkänojan koukkuihin..
Klenbergin vihaisesta katseesta pojat olivat peittäneet kasvonsa virsikirjojen taakse..sinisten viattomien pojansilmien vilkuillessa kirjojen takaa peloissaan kirkon korkeata vahtimestaria.
 |
| Koulukirkossa Juhart 2013 |
Nämä kolme poikaa olivat istuutuneet paria penkkiriviä edemmäksi vanhemmistaan ,jotka tapakirkonkävijöinä olivat tulleet näyttämään päällään pyhättöön uutta kevätmuotia.
Suntio havahtui virren veisuun alkamiseen ja saarnatuolin mikrofonin napsahdukseen,mikä merkitsi kirkkoherran laskeutumista alas maallisten joukkoon ja sakarstiin.
Hänellä oli edessä tehtävänään kolehdin keräys ja avattuaan kirkkoherra Grafbäckille sakarstin oven hän kävi ottamassa seinältä mustan pitkävartisen kolehtihaavin,jonka pussi oli neulottu mustasta sametista sekä brodeerattu kultalangalla ristiksi.Tällä kertaa pienestä kirkossakkävijöiden määrästä ei tarvittu toista kolehdinkerääjää,joita aina löytyi vapaaehtoisina kirkkoväen joukosta. Eräs tällainen oli liesitehtaan sähkömies,joka useasti oli lahkolaisena jopa kiistellyt mm.Juhannussaarnasta papin epistolan tulkintaa seisaaltaan kirkonpenkistä.
Onneksi tällä kertaa miestä ei näkynyt tummassa joukossa.
Moni kirkossa kävijä ei arvaisi,miltä he näyttävät suntion silmissä kolehdin keruussa, tämän tarjotessa haaviaan käytävältä näiden nenien alle seurakunnan ihmisrakkauden arvioitsijana.
Klenberg pystyi löytämään seurakuntalaisen kasvoista eli sielujen peileistä epäitsekkään ja anteliaan uskovaisen,jonkalaisia kirkkoon yleensä saapui vain kourallinen.
Aika suuri osa kirkkoväestä oli tapakristittyjä,jotka saapuivat kirkkoon istumaan aina samaan penkkiin ja samaan aikaan kuin leimaamaan korttiansa rastilla hiippakunnan taivastien patikkakilpailussa.
Vanhukset oliva kirkkoväen perusjäseniä jokaisessa jumalanpalveluksessa,koska elämän langan toinen pää oli lyhenemässä päivä päivältä,jolloin päivän saarnasta yritettiin löytää lohtua tähän loppuelämään sekä ohjenuoraa siihen alkavaan ja tuntemattomaan toispuoliseen.
Kuolema kaikille seurakuntalaisille oli suuri arvoitus,mutta papistolle sekä suntioille jokapäiväistä elämää.
Joku vanha ja raihnainen mökinmummo voi antaa kolehtiin viimeisen roponsa laihasta neppikukkarostaan uskossaan,että Luoja antaisi hänelle ikuisen elämän rajan toisella puolella ..ja toivottavasti paremman kuin maanpäällisessä..
Iloista antajaa Herrakin rakastaa....Sanassakin sanotaan.
Klenberg oli havainnut kirkonpenkissä istuvan kauppalassa hyvin tunnetun nuorehkon naikkosen,jonka valkoiseksi puuteroitu naama ja korkeaksi termiittipesäksi tupeerattu hennatukka eroittui tummasta kirkkokansasta keskilaivan penkistä kuin kypsynyt finni kauneushoitolan mutanaamiossa. Sonjaksi kutsuttua naikkosta kauppalalaiset kutsuivat myös iloiseksi antajaksi,joka nyt oli saapunut kirkkoon elämänsä toisen kerran sitten rippikoulun..nyt tosin kuulemaan avioliittokuulutuksensa vieressään istuvan suavetukkaisen ja nahkapuseroisen jawakundin kanssa. Naishenkilön mahanseutu oli pullistunut vällykäärmeen puraisusta vaaleanpunaiseksi kretonkikummuksi. Klenberg tarkkasilmäisenä kolehdin aikana oli havainnut tämän verkkonailonien saumanjuoksujen olleen paikattu kirkkaanpunaisella kynsilakalla.
Kolehdin keruussa mustahuiviset kirkon vakiokävijämummot napsauttelivat neppikukkaroitaan auki sinisuonisissa ja maksaläkkäisissä käsissään ,haavin osuessa kohdalle.Raihnaisuudestaan huolimatta näillä oli erikoinen jonglöörimäinen tapa kaivaa kukkaroistaan kolehtivirren aikana roponsa ja jopa nätisti viikatun viidenmarkan setelinsä ,katseen edes irrottautumatta virsikirjan sivulta ja tiputtaa almunsa samettihaavin pohjalle.
Suntiosta ainoastaan silakkamarkkinoiden pyssykyläläinen Helppo-Heikki pystyi samanlaiseen näppäryyteen ottaessaan vastaan rukkasrahoja ja viikkaamalla seteleitä sormiensa väliin huutaessaan:
--Ja sithen panhan vielhä pari rukhasia pinhoon kymhenen markkaan!!
 |
| Vaivaisukko |
 |
| Juhannussaarna by Juhart |
| Varakkaampi kirkkoherrasväki tarjosi teatraalisen näyttävin elein suntion kolehtihaaviin sileitä kassakaapinkuivia seteleitä.Näin he ostivat osamaksulla taivaspaikkaa parilla vuotuisella kirkossa käynnillään,kun köyhempien piti joka sunnuntai käydä panemassa pikkurahoja taivaspankin tililleen. |
Herrasväen lapset olivat jo kotonaan saaneet vanhemmiltaan kolehtirahat,joidenka tiputtaminen haaviin näytti suntiosta työläältä.Monelta herraslapsen haaviin uponneesta nyrkistä tipahti salavihkaan vain osa kolikoista pohjalle,koska torin rautatiekirjakauppaan oli tullut uusi Pecos Bill- taikka Tex Willer-sarjakuvalehti.
Herrastyttöjen loppurahat menivät kirjakaupan tiskille,josta sai ostaa kauniita kiiltokuvia taikka uuden paperinukkearkin..
Kolehdin keruun perästä suntio kiiruhti takaisin sakarstiin,jossa jumalanpalveluksen päätyttyä liturgiaa avustava pastori kirkkoherran kontrollin alaisena laski tulot,joidenka piti kuulutuksen mukaan päätyä merimieslähetykseen.Pastori Suntiola,jonka sukunimi saavuttuaan seurakuntaan keski-Suomesta v.1949,oli aina hymyillyttänyt Klenbergiä omituisena yhteensattumana sukunimensä puolesta,saapui päristellen sinisessä kaksitahtisavussa saksalaisella Miele-mopollaan ajoissa ehtoollisen jakoon. Suntiola oli paikoittanut vaaleanvihreän mopedinsa sakarstin kiviportaiden eteen suntion suomalaisvalmisteisen punavalkoisen Solifer-mopedin viereen.
Sakarstissa Klenberg oli auttanut papeille messukasukat päälle.Hänestä kasukat muistuttivat koreita Vatikaanin piispojen kultalameisia kolttuja,vaikka Martti Luther oli uskonpudistuksessaan yrittänyt karistaa kirkoista ylenpalttisen koreuden,kieltämällä jopa pyhien miesten kuvat kirkkojen kalkituilta seiniltä.
Ehtoollisvirren alettua pauhaamaan papit astelivat kunniallisen verkkaina perätysten alttarille ehtoolliskalkkiprikkoja kannellen kuin kuvaraamatun itämaan pyhät miehet Beetlehemin seimeen tarjoamaan kultaa ja mirhamia juuri syntyneelle Mestarille.
Pastorin nahkapohjaiset lakerikengät kylläkin narisivat ilkeästi keskikäytävän punosmatolla,etupenkin pikkupoikien tirskuessa siitä,että papilta oli päässyt oikea kireä ketjupieru....sellainen "fragaljee".
Alttarilla ehtoollisvirren soidessa pappispari selät kirkkoväkeen päin asetteli verkkaasti ehtoollistarpeita kuin linja-autoaseman Sotainvaliidien Veljesliiton omistaman Veljestuvan kahvilan tarjoilijattaret kahvikuppeja tasseille serviisipöydälle.
Pappiskaksikko ristiselkäisissä kasukoissaan alttarilla selät seurakuntaan päin ja sarvihankalaseissaan muistuttivat samoin kirkollisilta veljiltä.
Klenberg sai nyt ehtoollisen aikana istuutua takaisin vahtituolilleen ja oikaista kipeentyneitä jalkojaan,kirkkoväen alkaessa parijonossa hiljaa lähestymään alttaria.
Klenbergiä raukaisutti,silmäluomiensa auetessa "puolille valoille" pastorin laulaessa komealla äänellään ehtoollisliturgian. Klenberg tiesi,että pastori oltiin Klemetin opissa joskus 30-luvulla koulutettu puhumaan ja laulamaan selväkielisesti,sanojen viimeisten vokaalien ja konsonanttien kuuluessa selvinä.
Pastorin saarnatkin olivat selvätajuisia sekä seurakunnan hereillä pitäviä hauskoilla savolaisilla letkauksilla,verrattuna kirkkoherran ja teologian tohtorin nuuduttaviin ja sivistyssanoilla tiheästi viljeltyihin teeseihin,missä tarvittiin sivistyssanakirjaa virsikirjan sijasta tekstien avaamiseksi kansankielelle.
Sitten suntio kuuli puolikorvallaan vain kirkkoholvin katosta kaikuvia suhauksia Kristuksen verestä ja ruumiista. Hänestä suhaukset muistuttivat lepakkojen siivenläpytyksiltä Turun linnan tornista.. Liturgian pastori osasi sana sanalta ulkoa kuin katekismuksensakin.
Ehtoollispalveluiden päätyttyä ja kirkkokansan vaellettua takaisin penkkeihinsä,papit palasivat takaisin sakarstiin,pastorinkin yrittäessä sipsutella kengänkärjillään keskikäytävän punosmatolla nahkapohjien narinan estämiseksi.
Klenberg oli jo tottunut pastorin kengänkärjille nousemiseen saarnojen,kasteiden,häiden ja ruuminsiunausten aikana,ikään kuin tämä lyhyenä miehenä yritti saada pontta sanaansa.Pastori oli hänelle kertonutkin kerran eräillä kinkereillä,että nämä lakerikengät olivat palvelleet tätä jo vuodesta 1933 Iisalmen yhteiskoulun lakkiaisista saakka.
Kirkonmenojen päätyttyä Klenberg seisoi kirkon eteisessä pastorin rinnalla hyvästelemässä kirkkoväkeä.Kirkkoherra oli jo poistunut sakarstin ulko-ovesta odottavaan mustaan pirssiautoon,joka veisi tämän Lionsien vuosijuhliin hotelliravintolaan.Klenberg kyllä tiesi seurakunnan mustaa kirjaa lukematta,että kirkkoherra tapaili salaa yhtä Pettilän kartanon leskirouvaa.
Eteisholvissa Klenbergin vieressä seisoi myös pyhäkolttuinen Herättäjäyhdistyksen edustaja Siiri Luikko,joka oli keräämässä pahviseen lieriöpönttöön lahjoituksia Uralin kyljessä asuvien suomalaisheimolaisten marien kirkon jälleenrakentamiseen,niiammalla hövelisti jokaisen kolikon pudottajalle kuin koulutyttö kevättodistuksen jaossa.
Rahan vastineeksi kukin kirkossa kävijä sai käteensä lehtisen Herättäjäyhdistyksen toiminnasta marien hyväksi. Lehtisen kannessa komeili kuva nykyisestä pyhäköstä ,jota kylän paikallinen kolhooshi piti navettana.
Pastori Suntiola seisoi jo rupattelemassa kirkon portaiden juuressa kirkkoon saapuvan mustiin pukeutuneen suruväen kanssa.
Klenberg näki kunnantalon kulmalta kirkonmäkeen ajavan hautausurakoitsijan mustan Volvo-hauturin,jota kirkosta poistuvat miesseurakuntalaiset tervehtivät päät paljastettuina.
Pastori Suntiola oli pitänyt ruumiinsiunauksen kirkossa,vainajan arkun siirtyessä balluunikumisella arkkukärryllä hautakaivannolle,kärryn kumien jopa pitäessä ilmaa sisällään suntion pumpattua ne täyteen kevätilmaa ruumishuoneen kulmalla.Hautausmaan rinne oli ollut liukas ja saattueen nuoremmat miehet olivat joutuneet jarruttelemaan kärryn vauhtia sannoitetussa alamäessä. Hautaus oli sujunut silti hyvin,vaikka eräs vanhempi vainajan sukulaisnainen oli saanut hysteerisen kohtauksen kaivannon äärellä ja melkein pyörtyä kupsahtanut hautaan arkun mukana.Onneksi hänet saatiin kuiville miesvoimin kainalosta nostamalla. Klenberg oli usean kerran tavannut samanlaisia hysteerikkoja haudoilla.
Teatraalinen pyörtyilijä monessa tapauksessa saattoi olla vainajan sisko ,joka vuosikymmeniin välien rikosta ei ollut puhunut poismenneelle.
Pastori oli kiinnittämässä sakarstin portaiden juuressa laihaa mustaa salkkuansa mopedin takaterakalle hämähäkkikoukuilla suntion jo istuessa haara-asennossa Soliferin satulassa vääntämässä kaasukahvaa.
Pastorin Miele-mopedi oli 51 kuutioinen isoilla mustilla rekisterilapuilla varustettu kevytmoottoripyörä ja suntion mopon takalokasuojassa kiilteli pieni keltainen mopedin vakuutuslapuke.Kummassakin ajolaitteen moottorissa oli vain muutaman kuution ero,mutta suntio oli kylläkin viilannut mopona männän hattua tehon lisäämiseksi.
Pastori viekkaana huusi mopojen kaasutuksen ja sinisen savun keskeltä:
--Katotaanhan Klenberg kumpi meistä ehtii sinne Pernijön mäkkeen ensimmäesenä!
--Minnäen uskon,että jiät tuon Lusifeeris kanssa kuin pulunjätös kirkonmäjelle lähössä!
Kilpailijat asettuivat kirkon pääoven eteen rinnatusten starttiviivalle,jonka pastori oli sontikan kärjellä piirtänyt käytäväsantaan.
Klenbergin Solifer etupyörä ilmassa sinkaisi alas mäkeen,pastorin Mielen sammuttua mäen päälle liian äkäisestä kytkimen irroittamisesta.
Klenberg taaksensa vilkaistuaan alamäessä näki pastorin kiivaasti polkevan konetta käyntiin.
Lippalakkiansa syvemmälle tupeeotsaansa vetäessään hän tokaisi:
--No täll kertta mun Lusifeeri tais voittaa henkenmiähen Miälen jo lähtöviival!
 |
| Solifer Export |
Kielikoulua. Savonkielinen jouluevankeliumi, Eino Leinoa savoksi sekä viroksi
ja Agricolaa pappien laiskuudesta
 |
| 1935 Joulujumalanpalvelus Iisalmen vanhassa kirkossa |
Jollet ole saanut tarpeeksi savonkielestä,niin tässä tulee jouluevankeliumi sillä kielellä.
1.Annappaha ollakkaa,niin siihe aekaa anto keisarj Aakustus ukkaasin,että koko mualima olj pantava verolle.
2.Tämä olj sillon ensmänen kerta ja se sattu Kyriniuksen toemiessa Syyrijan piätplokkaana.
3.Kaekki lähtivättii ihan sillä töen verokirjaan räntättäviks itekuhhii ommaan kaapuntiinsa.
4.Niinpähän lähti Joosehvikkii Kalilejasta Nasaretin kaapunnista ja mänj Tuavetin kaapuntiin Peetlehemmii,se ku olj näet sen Tuavetin sukukieppiä.
5.Reissun piälle se lähti yhessä morsijamesa Marijan kanssa, jokolj jo pieniin päe.
6.Marijan synnyttämise aeka tulj heijjän siellä ollessa.
7. ja niinpä hiän tehhä pyöräätti poeja,esikoesesa,kieräsj hänet kapaloon ja panj elukkae aperuuhee,koskapa kievarjtalo olj jo tikaten täännä.
8.Sillä seovulla olj paemenija vahtimassa yöllä katraetaa.
9.Siinä silimänkuvvaemessa heijjä eissään seiso Herran enkelj,ja Herran kirkkaas levittiin loestamaa iha ympäriinsä. No,sehän panj paemenet pelekeemää,
10.mutta enkeljpä raohottelj heitä: "Elekee tok veikkoset pelätä tyhjee! Minähän ilimotan teille oekeestaa ilosanoman,ison ilon kaekelle kansalle.
11.Tänäpäenä on teille tuolla Tuavetin kaapunnissa syntynnä Vapahtaja,jokkon Ristus,Herra
12. Ja tämmöse osviita annan nyt teille: Työ löyvättä lapsen kapaloetuna aperuuhessa makkoomassa.
13. Siinä samassa olj enkelij ympärillä emä joukko taevaallista sotaväkkee,joka ylisti Jumaloo sanomalla:
14. Jumalan on kunnija korkeoksissa,muan piällä raoha immeisillä,joehen kansa hiän ei vihhoo pie.
15. Kun enkelit olivat palastanneet takasi taevaasee,paemenet piättivät keskenää: "Nyt piätäpahkoo Peetlehemmii!
Sielläpähän nähhää,mittee toennii on tapahtunna ja mittee Herra tuassa äskö ilimotti."
16. Niin hyö lähtivättii kiireen vilikkoo ja löytivät Marijan ja Joosehvin ja lapsen,joka aperuuhessa muata köllötti.
17. Tätä katellessa hyö nyt kertasivat,mittee heille tästä poejasta olj puhuttu tarinoeta.
18. Kaekki olivat pementen tarinoeta kuullessaa iha ällistyksissää.
19. Mutta Marija panj nämä kuulopuhheet tapahtunneesta tamalikkoon mieleesä ja vatvo niitä sitte iteksee aejan kanssa.
20. Paemenet palasivat takasi työmualleen kiitellen ja ylistellen Jumaloo nyt siitä,mittee olivat suanna kuulla ja nähnä.
Kaekki olj ihan rikulleen niin kun heille olj iliminierattu..
Johannes Kasteltu
Eino Leinon runo Aleksis Kiven elämästä.
Vinhasti vinkui
---------------------
(savoksi)
Sattu lapsukaene syntyvä pötköttämmään syysjmyterlöihi-
tuulijaene vonku emälaella-
tuulijaesta ollii sen kaekki elämänessuu.
kessee ee kerinnä nähä suatikka kevväänkorvookaa
ellee ruahusti vua syksystä joukuivällii...
(viroksi)
sündis laps sügisel-
hoog nii vinhasti vinkui-
tuult oli kogo elu,
näinud ei ole suvi, ei kevadet,
eli ainult sügiselt jöulude ajal.....
 |
| Mikael Agricola by Albert Edelfelt |
Näin tuomiopyhän ratoksi lainaan Mikael Agricolaa pappien laiskuudesta....
En tiedä kirjoittiko Mikael koskaan svedulekurien laiskuudesta koskaan,kun Suomenmaa oli osa riikiä,
mutta pappeja hän osasi tukistaa.
Wai, eike se Pappein Wirka ole?
Studera, sarnaa, ia Rucoile.
Hwij häpeae, se Wähe quin kiriotetan,
haruoin se sarnatan eli luetan.
Quingas wastat Sen HERRAN Domios,
ettes aighas culutat Laiskuos.
Oij sine surcia Locasecki, etkö meite
Mieleses ecke.
Haiseva Raato olevas, ia Matoin Enses cooltuas?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti