 |
| Vähäjoen silta.Takana Mallasjuomatehdas |
"Rakkaus on raju Rock Eino Grönin haudalla.."
Tuntematon ylioppilas.
I.
Maukka tai kastetodistuksessa Mauri Gabriel Elonen ei syntyjään kuulunut itäkauppalan työtävieroksuvaan kansanluokkaan.
Hänen äitinsä oli vain lellinyt ainukaisen poikansa piloille siitä hetkestä lähtien,kun hänet vierotettiin tissistä viisivuotiaana.
Keskinimensä mukaista enkelimäisyyttä ei pojan kasvuiässä havaittu ja hänen aktiviteettiaan pikkukepposissa ja pikkunäpistyksiä katsottiin aluksi vain ohimeneväksi pikkupoikamaiseksi ilveilyksi pienessä savilaaksokauppalassa ,joka sai kaupunkitittelinsä Rooman kesäolympialaisvuonna 1960..
Maukka asui äitinsä kanssa kauppalan itäreunalla Näädänkadun varressa pihalle päin nojaavassa punamultamökissä.
Kauppalan pohjana velluva sinisavinen entinen merenpohjainen maaperä oli antanut periksi talon pihanpuoleisten sokkelikivien alla vähän samalla tavalla,kuin maa Maukankin jalkojen alla viettelyilleen ,kirkon ja koululaitoksen yrittäessä tehdä hänestä mallikansalaista .
Maukka oli kasvanut ympäristönsä paineista hieman vinoon.
Äitinsä ylläpidosta ja täyshoidosta Maukasta oli tullut saamaton sekä vastuuntunnoton miehenalku,vaikka kauppalan seurakunnan kappalainen Juho Suntiola oli jo pyhäkoulussa puukirkon takahuoneessa nuhdellut poikaa hopeisen ehtoolliskalkkivadin näpistämisestä että kurittomassa miehenalussa on yhdistynyt ihmiskunnan alfa ja omega...alku ja loppu..
Maukka oli vastannut kappalaiselle,että papin kultadubleisesta omegasta,jos hän itse olisi nussinut sen,saisi Perttelin tullin vanhaintavarainliikkeestä vähintään snellmannin..
Kappalainen kauppalan holhouslautakunnan puheenjohtajana olisi jo moneen otteeseen pannut pojan holhouksen alle tai kasvatuslaitokseenkin,mutta Maukan äiti oli rukoillut ja anellut armahtamaan ainukaista poikaansa ja papin pehmettyä poika oltiin lähetetty Hajalaan äidin veljen pientilalle rengiksi ruokapalkkaa vasten.
Maukka kyllä osasi jo ennen teini-ikää livistää tilalta isännän Venus-polkupyörällä kauppalaan enon diagonaalipöksyjen nahkavyön iskujen alta ,päätymällä istumaan yksinäisyydessään junasillan alle rantojen miesten seuraan,missä Vinetto-pullo kulki suusta suuhun kuin ehtoollisen jaossa.
Tehdaskadun tappiskoulussakin hän kävi kun lystäsi.
Pienenä jo pottakoulussakin hän olisi saanut ehdot pissaamaalla kävelemään opittuaan sihtaamaan seisaalta kommuutin laskiämpärin reunan ohi äidin lattialle levittämien Kansan Uutisten päälle.
Äiti oli aluksi pelännyt pojan pippelissä olevan jonkun ohjausvian,mutta lastenneuvolan lääkäri oli käskenyt viedä poika silmälääkärille,joka oli todennut Maukan kärsivän taittoviasta..
Äidin ostamia pyöreitä ja paksulinssisiä mammankakkuloita Maukka käytti uutterasti,ainakin keväisin koulun päädyn takana filminegatiivien polttamisessa ,hälyttämällä kerran vapaapalokunnan vanhan Hudson-pruutta-auton koulun pihalle kakaroitten pällisteltäväksi.
Koulusta paloi vain ulkohuussi maan tasalle.
Isompana Maukkaa yleensä nähtiin kuseskelemassa kaikkialla,silta-arkkujen ja talojen sokkelikivien juurella,linja-autoaseman ja Shell-huoltoaseman ovilla,pönttökioskien vaalimainoksille ja missä vain rakko hälytti aukaisemaan housunnappeja.
Hän ei välittänyt sen suurempaa naapureiden valitteluista äidille ,että joko hän on syntynyt kulkukoiraksi tai,että hänellä on krooninen rakkovika ,vaan piti sisällään salaisuuden siitä,että häntä kiihotti roikottaa elintään julkisilla paikoilla.
Maurin äiti Birgitta "Piri" Elonen oli jäänyt sotaleskeksi jo talvisodasta,joutumalla hoitamaan poikaansa yksin vuodesta 1947 asti.
Sota-ajan elintarvikepulasta ja tanssikiellosta hän oli oppinut viettämään iloisen lesken elämää salakapakoissa ja flirttailemalla työmaalla päästäkseen varakkaampien ammattimisesten siivelle.
Kaksikielisessä kauppalassa Piri piti itäkauppalaa iloisen lesken surutyöreviirinään.
Ydinkeskustassa joen kummallakin puolella herrasrouvat pitivät "Glada Änkanien" omaa poraamisreviiriään hillitymmällä tavalla hotellien kabineteissa.
Mauri oli Pirin au-lapsi,jonka alkusiemenen antajasta ei äidillä ollut aivan tarkkaa kuvaa eikä muistia,koska komealle tummatukkaiselle Högforsin laitossiivoojalle oli kavaljeereja ja tarjoajia koko tehtaan miesten pukuhuone täynnä.
Termospullojen avaluissa ja voikakun haukkaamisissa ruokatunneilla Pirin avoimuus olikin aina haalariväen keskeisimpänä puheenaiheina
--"Iloista antajaa herratkin rakastaa!"
Työkalusorvari Raivonen oli kerran pukukaappiin nojaten kehaissut nostaessaan konerasvaisten haalariensa haaruksia isolla kourallaan.
 |
| Aarporari. Juhart 2010 |
Äitinsä neppikukkarosta sekä Nykäsen valinnasta eli varastamalla sai helpommin instanttikontanttia.
Työnvälityksen johtaja Vaarakin uloskirjoitti hänet listoilta,vastahakoisen hakijan kieltäytymällä kuin Pietari Jeesukselle vähintään kolmesti tarjouksista.
Vaara tarjosi Maukalle privaatisti brankkarin näyttämöltä kulissien siirtotyötä ja siivoamista ja poika pitikin työstä muutaman kuukauden,koska palokunnantalolta oli korttelin pituinen matka norkoilemaan Alkon kulmalle ja samainen matka rautatieaseman puiston pommisuojalle,missä päivisin pidettiin sodasta kieltäytyjien symposiumeja.
 |
| Sodasta kieltäytyjien symposiumi. Juhart 2003 |
Maukka oli ottanut paikalla pilkasta lopputilin sanomalle "Työvaaralle",ettei sen valkoinen lippalakki kaljun päällä tee miehestä mitään SF:n Edvin Lainetta eikä Paramountin Lubitschia.
Maukka piti elokuvista ja yleensä arkipäivisin hänet nähtiin kaupungin näyttämöiden plyyshipenkeillä katsomassa lännenkuvia tai aamulla kirjaston lukusalissa lukemassa päivälehtiä ja taskudekkareita.
--Onks Jerry koton? Olikin hänen mielilauseensa,luettuaan kaikki lehtikioskista varastamansa Jerry Cotton-dekkaripokkarit.
V.1968 keväällä Maukka oli haaveillut Hangon rannikkopatteriston Örön linnakkeelta päästyään tykkimiehenä siviiliin varhaiseläkkeestä 21-vuotiaana,kuten Lundgrenin Kalervo,joka teeskenteli hullua Russarön kasarmilla alokasaikana syötyään jalkarättinsä.
Lääkärintarkastuksessa Kalervo oli tarjonnut hikistä jalkarättiä armeijan välskärille jäätelötötterönä.
Kallu vapautettiinkin älykkyystestien jälkeen armeijan psykiatrin lausunnolla armeijaan kelpaamattomana ja siviilissä Kelan asiakkaaksi ja työkyvyttömyyseläkkeelle.
Aloitekyvyttömänä ja enimmäkseen puolijuovikkaana Maukka ei koskaan ehtinyt linja-autoaseman vieressä sijaitsevan kerrostalon toiseen kerrokseen psykiatri Koljon vastaanotolle testattavaksi.
Piri-äitikin oli jo keski-ikäisenä ja nivelreumaisena kylmistä sankovesistä kyllästynyt Maukan ylläpitoon,luututtuaan ja siivottuaan tehdassaleja ja vessoja kolmisenkymmentä vuotta .
Hän oli kerran uudelleen uhannut Maukkaa holhouksen alle panolla,vaikka omalla omituisella tavallaan rakasti ainukaista poikaansa,joka kummasti muistutti tehtaan venttiilivalamon työnjohtajaa Kakon Kaarloa.
Maukka oli suuttunut äidilleen ja repinyt tämän kädestä neppirahakukkaron väkisin ja huutanut naama peruspunakkana:
--Kuulessää vanh' ämm'...!
--Sää oles nainut munt tähä maalimaa ja koko elinikäs tules pitämää huolt munst!
--Mää en vappaehtosest ol tän maan pääl astunut!
 |
| VPKn punainen Thames pappilan palossa. Juhart 2008 |
Pankkia oltiin purkamassa lankkuaidan takana keltaisen Åkermannin kauhatassulla ja jokainen pohjalaattaan iskevä rautatassun isku sattui Maukan ohimoissa edellisen yön kemiallisesta unesta heränneenä.
Maukka oli edellisiltana tahallaan ottanut Pirin naistenpyörän ketjuliittimen taskuunsa äidin jouduttua kävelemään myöhässä töihin.
Pyörä nojasi nyt puistokioskin vessanseinää vasten Maukan tullessa kusiputkasta ulos teryleeniensä vetoketjua ylös vedellessään.
Hän näki Ypäjän papin,yksijalkaisen ja reppuselkäisen lyijykynäkauppiaan linkkaavan tulppaanipenkkien välisellä haravoidulla puistokäytävällä kioskia kohti.
Pappi oli omien sanojensa mukaan sotainvaliidi,mutta rannoilla tiedettiin hänen hypänneen YH:n aikana syksyllä 1939 Porin junasta ,ettei joutuisi Säkylän varuskunnan syyniin.
Sairaalassa hypystä katkenneeseen jalkaan oli tullut kuolio ja kinttu amputointiin.
Talvisodasta lähtien tämä pasifistinen entinen lahkopappisseminaarilainen oli julistanut Bacchuksen epistolaa kauppalan jokirannassa ja puistoissa.
--Tere Maukk'!
Pappi tervehti pistäessään laihan reppunsa selästä puistonpenkille.
--Jelppaisiksää sotainvaliitii hiukka?
--Viinakaupp aukkee vartin pääst kute pankkiki ja mullo eläkkeem maksupäiv just päälläns...
--Menisiksää nuarempan kauppaa ostama kaks pullo vinettoo ja pualikkaa vaakkuu?
--Jaa...kylmaar mää miälistän fillaroin kauppaa,jos tarjoot palkaks siivun vinettoo junasilla all.
Maukka vastasi pyyhkiessään likaisella nenäliinalla märkää sepalustaan.
 |
| Helsingin pikajuna asemalla |
Jokitörmällä kaupungin nimestä muodostettuun kukkapenkkiin oli kaadettu naistenpyöriä kuin Rukajärven kahakassa sotapyöriä.
Sillan alla istuva porukka porisi ja suhisi pullon kiertäessä viestikapulana kourasta toiseen,Maukankin jo puoliräkäisellä kimeällä äänellään haastaessa Topparia,vanhaa kauppalan palloilijoiden laitahyökkääjää potkaisemaan törmällä seisovan kanuunan kuulaa joen yli.
Toppari ei halunnut valittamalla polkupyörällä rikkoutunutta polvilumpiotaan eikä se muutenkaan olisi vineton veltostamana olisi pelannut.
--Emmää mittä kuulaa ruppee potkimaan!
Toppari oli huutanut suupielet vaahdossa.
--Potkittiiks teill siell rantpyssys tykinkuulii itämeree?
Maukka vastasi:
--Ei meirä tarvinnu Hankon Rysäs mittä kuulii potkii,ku kaijan eress mutapohjas makas ainaski tusina amerikkailisii kahrentoist tuuma Peetlehemi tehtaire valamii tykinputkii.
--Rannas makas iha tarppeeks rauttaa.
--Mää vaa ajatteli ,et kussää ole kaupunkin paras entine laithyäkkääjä ton Valkin jälkkeen,ett tollane kuula lentäis sun kontist iisist toispualjokkee...
Maukan paras kaveri Hiitolan Mauno heitti naisten fillarinsa kasaan ja asteli sillan kävelytunneliin verryttelyhousujaan nostellen ison mahansa päälle.
--Istus persseelles ja ota huikka honkkeliis!
Maukka tervehti parasta kaveriaan tarjotessaan Papin kädestä vetämäänsä pulloa, pyyhkäisemällä kädensivulla vihreälasista pullonkaulaa puhtaaksi suuvaahdosta.
--Noi vanhat äijät praattavat ny potkupallost ja sota-ajast..
--Kai meiränki piräs ruvet muistelemaa sotaväjest ja Hankon valoist ja Rekatast..
Maukka irvaili punassaan..
--Siit ei ol ku vuas aikkaa...mitäs me pahoi aikoi muisteltais?!
Mauno lisäsi pullonsuulta,Maukan käden vetäessä pulloa pois.
Maukka vastasi:.
--Älssää Manu ol nii perso vineton pääll näi aikasi huameness..meillon aikka praatat koko päivä ja nauttii elost oikke hitaast..
--Ei ol kellokortei leimattavan eik kellokallei vahtimas!
Kello kahden kieppeillä useimmat maistelijat olivat sammuneet naistenpyöriensä hameverkoille kuin äitiensä helmoihin pikkupoikina.
Ypäjän pappi oli ainoana lähtenyt linkkamaan kainalosauvoillaan asemapuistoon invaliiditoverinsa Siimeksen Urhon luokse.
Urho oli katkaissut liipasinkätensä ennen Talvisotaa klapikirveellä kotiliiterissä.
Asemapuiston kivisen pommisuojan kyljessä monivammainen viidennen kolonnan osasto kokoontui iltapäivisin muistelemaan sota-aikaisia salakauppoja ja pimeitä pulloja..
Pommisuojan kartiomainen katto pisti terävänä ylös poppelien ja tammien välistä sammaleenvihreänä kuin iivanan piippalakki.
Mauno seisoi Maukkaan nojaten jokitörmän paalujen päällä sihtaamassa keltaista kaarta lorottaen hammaslääkäri Äyhön mahonkisen Moto-kakkosen kabiinisisälaitaveneen messinkisen köysirenkaan lävitse.
Maukka talutti parhaimman kaverinsa junasillan silta-arkun viereen istumaan sanomalla:
--Mää jätän sut leppämä tähä..
--Pärjääks sää ehttommal kottiis?
--Mun piräs ol himas kello viiren kieppeil ku kreivi on tulos asjoil meitil..
--Meillon pikkase pisnest pikarahast..
Varttia yli viisi Näädänkatu kolmen verannan tuulikaapin ovelta kuului koputusta.
Maukka heräsi makuualkovin hetekalta sikunapäpperössä.
Porokuvioiselta päiväviltiltä noustessaan hän astui jonkun särkyvän päälle.
--Voi perkala!...Mää rikkosin Eikka Kröönin kokoelman parhaan levyn Lijankukan pääll!
--Milläs sitä nys korjaa kusse on ihan pirstalein..?
Maukka potki levynkappaleet hetekan alle ja suuntasi punaisissa froteesukissaan ovelle.
--Katto..ite Kreivi!
Maukka tervehti ovella vaaleata ja takabrylcreemitukkaista pitkää miestä,jonka niskassa oli isoruutuinen ja leveäkauluksinen klubitakki.
Jakun hartiapatsukoiden päälle oli levitettyinä valkoisen nailonpaidan pitkät kaulukset lokinsiiviksi ja Kreivin kaulaa suojasi edellisöisistä fritsuilta Paakkosen pukukaupasta ostettu kirjokuvioitu kaularätti.
Mies oli kaupungin pikkukonna Pertti Lindemann,mutta häntä kutsuttiin Kreiviksi yhden Suomenmaan naisten suosiman ja rakastaman konnan Kreivi Lindgrenin mukaan.
--Mitäs Kreivil kuuluu tänäpänä?!
--Ja mitä pisnesehrotuksii sull on miälesäs?
Maukka uteli puristaessaan peukalon ja erusormen välissä leuassaan tykyttävää finniä .
Kreivi ei vastannut,vaan ohitti Maukan mennessään hellalle,minkä edessä seisoi kolhittu oranssinen emalisanko.
Kreivi kippasi suuhunsa ruosteisella saunakauhalla sangosta vettä ja heitti loput kauhasta takaisin sankoon.
--Ai kun toi vota teli eetvarttii,kun saluunan vihriä kremetement maistus nii siirappiselt!
--Siin oli mukan sellane menttolin maku,mitä mää saa muuteski naiste tarjoamist menttolmalluist ..
--Must kyll koko menttoltupakkie polttelu on yht paljo fuskaamist ku imis friidun tissii nailonpairan läpitte..
Kreivi heitti sanottuaan avainnipun Maukan koppikouraan.
--Mitäs avaimii nää sit ovat?
Maukka kysyi pyyhkiessään finnimätää sormestaan housunlahkeeseensa.
--Kattos tonne pakall!
Kreivi vastasi sytyttäessään Coltin suuhunsa rosterironsonilla.
 |
| 1956 MB 220S.Juhart 2011 |
Kreivi jatkoi pistämällä Maukan avainkouraan viisi sadan markan seteliä.
Maukka tuijotti ensiksi rahoja ja sitten keittiön ikkunasta ulos pihalle kysäisten:
--Kuuluuks toi mersun pelkkäjän paikal istuva mustatuuperrettu mimmi isois valkoraamisis kilolaseis myäs kauppaa?
--Jaa...se on Halmeen Sirkka..eisse kuule kuulu sul minää ponuksen..
--Se on pualmannen liian kova pakkaus sun poljettavaks!
--Me ollaa menos sen kans ehttool joraamaa poskitankoo kaupunkinhotlaa ja lopussää tiäräkkii,mitä tehrää ekalämmitykse jälkkee..
Kreivi vastasi kammatessaan rintataskusta vetämällään muovikammalla tahmeata tukkaansa taaksepäin polvet koukussa kurkistellessaan komeuttaan matalalla roikkuvan samean seinäpeilin edessä.
Loppusilaukseksi Kreivi vetäisi kammankärjellä billheilimäisen kiehkuran otsalleen ja vetäisi Maukan kesakkoista ja punakkaa naamaa kauluksesta kourallaan etuhampaattoman suunsa alle sanomalla:
--Viishunttii on vörskottin sull ja muist et naarmuta piilii ..saatika ajas sitä kännis ojaan!
..Tos lapus on osote!
Kreivi pani rahatukun päälle ruutuvihosta repäistyn lappusen,joka oli kastunut tukkasuaveesta.
--Äläkä sit mene kertomaan kellekkä ett toi mersu on kuuma!
--Se me vohnittii Roopen kans yhde kauppapuutarhuri autovajast ja se oli alunperi harmaa ja 219-mallinen bensavehje.
--Roope maalas sen autotallisas sähkövagneril siniseks ja me Tupurimäen romuttamost yhten yänä kähvelletti yhrest romutetust mersust paperit ja valmistuslätkät..ja kaksatakakskymppisen ässän kromimerkit..
--Runkonummerot Jokke stenslas samate ja popniittas sen kiine runkopalkkii ja pist hiukka kuraa pääll..et semmottii...
--Ei maar..mun on lährettävä paanal..toi Sirkka venttaa vihasen pakal valkone kenttisätkä punasuusas!
--Atios amiko..me mennnää nyte Sirkan kans tuhlaama yksii vohnattui reteorahoi..
--Sirkka ol pitkäl nokian kummikärelläs yhrest kerrostalo-osakkeen postluukust avannu ove ja viäny kommiat Kruntikin reteot.
--Esso paaris se ol myyny ne yhrel isännäl sen kolmestsarast oravannahast..
 |
| Rock-Ola Capri II 1965 |
Koko komeutensa poskille hän oli läiskinyt vihreätä Menneniä ja vetänyt päänsä yli haalistuneen teepaidan,jonka rinnassa halkeili silkkiprässätty teksti "Union on poikaa"
--Pesukommuutin sameasta peilistä hän ihaili kesakkoista naamaansa ja punareunaisia ja sianripsisiä silmiään kehumalla:
--Kyl nyte meikämanne kelppaa Eilan paarii imemää revanssikaljaa ja soittamaa kaappirammarist Kröönii ja sitä matalaa matkaviheltäjää...
Baarin avoimesta ovesta Maukan nokkaan tunki tupakansavunsekainen olutmaltaan tuoksu ja korviin satakertaa soitettua Pettäjän tietä.
Muodokas blondeerattu Mirja kysäisi tiskin takaa automaattisella vastaajanäänellään Maukalta:
--Kylmä Karjala?!..avaamalla jo pullon ja pistämällä lasin väärinpäin sen kaulalle kassakoneen viereen.
Maukka maksoi ja soolaili täysien pöytien välistä grammarin viereiseen pöytään,missä istui Suden Kallu sekä Mannerin Mikke syvässä keskustelussa pullojensä ylle kumartuneina.
--Onks tää tuali vapaa!
Maukka kysäisi keskusteluun uponneilta miehiltä,jolloin Mikke vastasi tummien slaavilaismaisten kulmiensa alta:
--Joo..jos paat kierroksen!
Maukka istuutui seuraan ja nousi vielä mennäkseen tiskille ostamaan lisäkarjalat.
Suden Kallu istui työhaalareissaan ja ilmeisesti oli tullut suoraan työmaalta baariin neljältä.
Kallu oli pätevä valutimpuri ja tunsi puukottaraisten teon yhtä hyvin kuin 8 sormeansa.
Kaksi sormea oli mennyt sirkkelissä.
Nyt hän vaimonsa kuoleman jälkeen istui kanta-asiakkaana Eilan baarissa puuduttamassa suruaan ja yksinäisyyttään.
Mikke taas oli kaupungin julkkis,65-vuotias chapliinin näköinen romunmyyjä,joka iltaisin ensin kävi Penan Saluunan karvalakkipuolella juomassa lasillisen lämmitettyä algerialaista punkkua.
Miken kertomuksen mukaan kuuma luoti oli iskenyt alahuulen läpi Sommen taisteluissa v 1918 ja lääkkeeksi siihen oli rintamavälskäri määrännyt lämmitettyä punkkua.
Mikke sai aina tarinoistaan pistäjiä.
--Mie kiitän sinnuu!
Kallu oli kähisten kiittänyt Maukkaa Karjalasta kylmän oluen turvottamien kitarisojensa läpi yhdellä uloshenkäyksellä,Maukan pannessa kolikoita grammariin.
Mikke jatkoi keskeytynyttä tarinaansa:
--Ja sit Kallu..kuuleksää...vuare nelkytkaks syksyl mää olin puasun yhres suamalaises rahtilaivas...
--Me olttiin Hampurin satamas lastaamas Kölnin voortei ja ranskalaissii Citroenin melunoit kannell,ku iso musta avomersu ajos kaijall.
--Pari ässäsupseerii kiipes kanaportait ylöskäsin laivan täkil ja kyselivä onks kukkaa nähny Mannerin Mikkee..
--Mää pelästysi kauhhiast ja piilouruin yhre venttiili taa..
--Ne saivak kuiteski munt kiine ja munt viättii autopaanal kovaa vauhtii Perliiniin.
--Siäll munt viätti yhre korkkian petonipilarise rakennukse pääovest sissään..ja katos kummaa!..Aatu se siäl ol vental pensselparta ylähuulesas kiine...
--Aatu terveht munt käsi sojos ja kysys ett, mitässää Mikke oles tuunaillu...
--Hää olis halunt maksaa mul velkans,kummää olin pelastanu sen henken Sommen taisteluhauras tarkkampujan luarist,mikä ol menny sen korvalehre läpi.
--Siin samas hätäkäs mää sain sen toise luari huule läpi..
--Mää oli vetänys sen kontist alas kyttäämäst juaksuhauran pohjal,ettsen spitshyypeli eli semmone piikkikypärä ol jääny pystty piikistäs kiine vallin plinisavee..
--Aatu tarjos mull tuhat saksanmarkkaa pelastuksest ja illa oopperas tsiikamas yht Airaa.
--Mää en siäl oopperas pal välittäny sen Airan kiakumisist ja jonku Vaknerin säveltämää tannerin housui ja kumme istuttii siäl yksityisaitois,niim mää seurasi muire mitalirintaste touhui..
--Yhrest aitiost mää kuuli ku Romanian suurlähettiläs kysys Pulkarian suurlähettiläält,ett:
--Kukas toi piän viiksiäijä ton Manneri Mike viäres isttuu?
Maukka kysäisi Mikeltä:
--Ja noi kaikk sun tarinas on torenmukaisii?
--Mitässää Maukk mua epäiles?
--Nää om mun ittekokemii asjoit,mitä sää et ikun kuun päivän löyrä siält lainasto lukusaleist tai junasilla alt..
--Mitässe rikkopolvine lähipotkija Toppar vois sul kerttoo..tai ykskinttune Ypäjän pappi..tai site se viirusilmäne ykskätine kirkiisi Siimekse Urho..?
--Ne ova kattonee silmäk kiaross pullonpohja läpi elämätäs koko ikäs junasilla all ja niil tulis parku silmää ku kotikaupunkin Alkon neonvalo sammusisiva eka sähkökatkos....
--Mää ole jo kirjottanu omaa autopiokraafiniki melkke viis vuat,jos jopa kunnavaivase päätoimittaja on kiinnostunnu..
--Se ol luvannu mull koko loppuelämäks monopolikonjakkipiarun,ku jos kirja julkastas.
--Sen rinnal jokku marskin muistelmat mummojes kans ova lastenkammareire iltasatui..
--Mikäs sellane autopiokraafi sitton?
Maukka uteli.
Onksse sellan amerikkalaine aja-sissä-leffa?
--Eisse mikkä kino ol,mut kyls siit viäl elävii kuviikin tulla tekemän.
Mikke innostui.
--Mää ol kuule jutellu hollivuutilaise ohjaajan Gukorinki kanss kirjan vilmaamisest ja se oli ehrottanus,ett pääossa sopis sellane mun kokkone pitkänokkane kaver ku Hoffmannin Dastini...
--Ja naispääossa mää ehrotin sitä isotuttist Westin Maijaa,vaikk se on olnu enimmäkses mustvalkone..
--Mää tykkäsin sen suarasanasest avoimuurest syvän kaula-aukon kans,mutse viäl kahreksankymppisen matamin tykkää pittä munlaissii piänii miähii tissies välis...
--Kyls sellast polkis piänkin miäs miälistäs nii kauan ku sokerpala sulaa suus!
Mikke keskeytti tarinansa,kun pöydän ääreen astui leveitä viininpunaisia samettipöksynlahkeita kahistellen Salmen Sirpa.
Sirpan ryntäitä peitti avokaulainen virkattu ja tiukka pitsipusero,mikä ei jättänyt mitään arvauksen varaan.
Sirpa oli ruskeaverikkö,jonka poskilla punotti kahden viikon ryyppykuuri pensselöidyn poskirosan alta.
Sirpa oli juuri eronnut,tai oikeasti erotettu,kun oma mies oli käryttänyt sen teeveetehtaan varastopäällikön Unton kanssa aktista omasta makuukamarista.
Unto makaa vielä aluesairaalassa nenärusto murtuneena ja niska kipsissä.
--Saaksmää istuu seuraan?
Sirpa aneli ja Maukka vetäisi viereisestä pöydästä tyhjän tuolin neidon tiukkojen leveälahkeisten samettifarkkujen alle.
--Mää olin saluunan kavalakkipualell istumas Kreivin ja sen mimmin kans..
Sirpa punasi huuliaan puikolla ja maiskauttamalla niitä aivan Maukan poskien vieressä kuin tarjotakseen jotain...ainakin Maukan mielestä.
Sirpa jatkoi tyrkkien Maukkaa olkapäällään ja tiskille päin nyökkäämällä ilmaisen kaljan ostosta:
--Kreivi pist mont kiarrost ja sill näkys makkava päälläs..
--Saluuna ol täynäs vai muit ikälopui ukoi tarjoomas kaljoi enkmää oikkest halunnu praatat niire kans...
--Kanadan Kalluki kävi lääppimäs ja munt alkos ällöttämmä sen kiimase käpälät jassen valkosipulahenk ja mää lährin silt paikalt kapakast ulos...
--Silloli kyl lompsa pullollas saturaissi,mut emmää nyss olsis sellase kanss...joka haisse vanhaltpojalt...
--Kreivi muute kertos,etsill olis joku keikka eresäs ja sanos mul,ett sull Maukal olssis joku mersun heitto Kupittaall..
--Pääsenksmää mukkaan liukumma?
--Mullon Sirkkalankarul yks likkakaver,jonk luan me voiras punkata ja me voiras käyrä ehttol Valenssias tankoomass...
--Kylmaar mää voisi...
Maukka vastasi mietteissään titämällä,että Sirkka oli varastamisesta ja taponyrityksestä istunut kaksi vuotta Hämeenlinnan naisvankilassa.
--Pistäisiksää kultapoju viäl toisen Karjalan?
Sirkka aneli mierosti...
III
 |
| Kikan Kaljakipsa.Juhart 2011 |
Hän heitti kellon äkäisenä pallin päältä hetekan alle,missä se jatkoi soittoaan emalipottaa vasten.
Maukka katsoi tihrusilmin tyynyllä makaavaa kikkarapäätä,jonka valkoisista rintsikoista pisti ulos punainen nänninpää.
Hän jäi seuraamaan Sirkan uniapneista ja katkoilevaa hengitystä,mahan alustan keisarileikkausarven noustessa ja laskiessa kuin Vesuviuksen punainen laavapalko tulivuoren rinteellä.
Katsellessaan Maukalla alkoi koveta hyvoneissa,mikä pani hänet juoksemaan punaisissa froteesukissa pesukomeroon,missä hän veitsenterällä raapivista vatsakrampeista tyhjensi edellispäivän jokirantamenyynsä ja Eilan-baarin karjalat kurkustaan,
Vesilukon ulossa näkyi veripisaroita..
Yöllä hän oli herännyt painajaiseen,missä Ypäjän pappi oli kynäveitsellä viiltämässä hänen vatsaansa auki ja vetänyt suolia haavasta ulos kuin siskonmakkaroita..
Silmänsä aukaistuaan kauhukuvasta Maukka oli luullut vielä hukkuneensa katsoessaan makuukamarin välikaton kuuppalamppua veden alta.
Hän oli hikoillut yöllä silmäkuoppansa täyteen.
Maukka palasi hetekalle tarpeiltaan kahmaisemalla kyyryssä petin alta vajaan Sorbus-pullon ja kippasi pitkän kulauksen hapokkaaseen kurkkuunsa.
Yritellessään herätellä Sirpaa nainen vain örisi suupielistään jotain epäselvää nukkuvan lingoa ,sylkikuplien paukkuessa suupielissä kuin jenkkipurkka.
--Hei Sirpa--ottaisiksää sorpust naamariis,ett herääs uutteen ihanaan huameneen kute Johnny Liipkintiki laulaa, ett rakkaim--pani viärelläin....!?
Maukka huusi petikaverilleen,joka hetkessä heräsi silmät ummessa istumaan ja koppaamaan pullon suulleen.
--Mää tiäsin ett viina sunt saa hereill kertalaakist?
Maukka irvisteli kellertävien hampaannysiensä välistä.
--Ollaaksme naitu viime yän?
Sirpa kysäisi vielä silmät ummessa.
--Mää en muist mittäs..mut voiskyl olla ettme ollaan...
Maukka vastasi epäröiden ikään kuin syytettynä väkisinmakaamisesta.
--No..eisse mittää vaik oltais..
--Sää oles olnu niin kultane koko ehttoon,ett kultapojun olsis piränt saara jotta makjamppa palkkiokses..
Sirpa vastasi pyyhkiessään sorbusta ja sylkeä kämmensivullaan suupielistään.
--Als pann puuterii kuanosas ja käi pesemäs naamaris kommutis?
--Meirä piräs olla matkal varti sisäss!
Maukka kehoitti Sirpaa mairea ilme kasvoillaan
Maukka räpläili pähkinäpuisen kojelaudan blaukkariradion luunvärisistä näppäimistä sävelradiota.
--Ei perkkel täst vanhast toosast saa ulos muutkuku mettärariot!
Maukka melskasi saatuaan vihdoin ulanapista sävelradion soimaan.
Takaikkunan nyökkäävän bokserilelun molemmilta puolilta rämisi pehkaantuneista kaiuttimista rääpivää Irwinin Ryysyrantaa.
Sirpa vieressä raapi harvapiikkisellä kammallaan afrokikkaratukkaansa ja kysäisi Maukalta:
--Oleksää saanu korttis kuivumast?
--Joo..kylmää..mut eisse haitannu munt kuivumas ollesas mun ajoo,kunnei mul olnu mittä nelipyäräst all ku mun mamman fillari,mihi mää olis tarvinnu apupyärät...
--Viimese ajon mää tein Örön saarel patterin sammalevihriäl valmetil laivaranna ja töpinän välill..eik siäl kukka kysyny korttii..
--Meirä vääpelki ajo piikkinokkamossee kännis pitki kiinalaiste tekemii mukulakiviraitei,ett mossen ove vain paukkus sukkanauhoil kiinnitettyn..
 |
| Itko ja vääpelin piikkinokkamosse. Juhart 2011. |
--Armeijas mää ajoin rattorikortinkin!
Sirpa avasi valkoisen lakkakernilaukun polviensa välistä pannessaan kamman sisään, vetäisemällä samalla kaulasta ulos kirkkaan kossupullon.
--Tässon meirä ponuslasi reisul kosk BP:n mittarilt saa ilmatteks tairelasin kahrenkympin tankkauksest!
Sirpa huudahti koskettamalla pullonpohjaa kummallakin kyynärpäällä ja kiersi korkin tutulla kuudella naksauksella auki..
--Tempun opin muutes Tapsalt mun eksält eli entiselt äijält!
Sirpan ottaessa pitkän siivun pullosta Maukka kysäisi:
Antasiksää kuskill pikkaset ku käret ruppee vispaamaa täss luunvärises ratis?
Piikkiön keskustassa parin pullossa oli vain pohjat jäljellä kummankin laulaessa duona Pettäjän tietä.
Eräällä mäennyppylällä Sirpa lauloi Maukalle punakyntisten sormien rummutellessa kuskin herännyttä sepalusta..."Antaa mennä kun on alamäki vaan!"
Mersu oli samalla melkein törmätä yhden traktorin peräkärryn perään Maukan ohittaessa sen bussipysäkkilevennyksen kautta.
Maukan silmissä oli alkanut sumeta senkin lisäksi,että hänen taittovikaisissa silmäpupilleissa kellui vilkaasti kroolaavia pöpöjä kuin Kokkilan uimalaitoksen rannassa sammakonpoikasia kesälomien aikaan..
Turkuun saavuttuaan Maukka pääsi täpäriä yhteentörmäyksiä vältellen Sirkkalankadun puutalo-osoitteeseen.
Sirpa horjui autosta kadunreunalle kääntymällä nojaamaan autonikkunaan ja sanomaan:
--Kussä ole saanus fiudes peril,nii tul taksil ja piretää oikke pirskeet..
--Tosson muute sul eilise Turunsanomat,jos tekis miäl lukkee viimese lotto-ja veikkausnumerot?
Sirpa jatkoi tyrkkäämällä lehden ikkunasta etupenkillä lyödessään samassa otsansa ovipeiliin.
Maukka oli etsimässä autotrokarin osoitetta Kupittaan jalkapallokentän kulmilla ,kun rattiväsymys alkoi haitata kiertelyä.
Yhdessä kadunkulmassa hän oli tehnyt liian jyrkän käännöksen,jolloin mersun tähtikapseli oli pyörinyt ufomaisesti vinkuen Teboilin huoltoaseman diiselipumpulle ja pyörinyt betonikorokkeen edessä lastenhyrränä.
--Ei maar..mun piräs parkkerata johkiin ja ottaa vartin nokoset?
Maukka vakuutteli toiselle itselleen peruuttamalla yhteen puiston edustan parkkiruutuun yhdistelmäperävaunukuskin taidolla.
Puistoa vastapäätä seisoi kivikirkko ja sen vieressä kukki hautausmaa rautaristien varjossa.
Leijonarippilahjarannekellostaan hän näki kellon oleva kaksi iltapäivällä.
--Jaa..kylmää voisin tsiikata täs selkiimist orotelles ne lottonumerokkin.
Maukka puhui itsekseen kaivaessaan lottonumerolapun takataskunsa lohjenneesta kernikukkarosta
Avatessaan polviensa välissä lehteä hän toisella kädellään kurkoitteli etupenkkien välisessä jalkatilassa pyörinyttä kossupulloa.
Pullossa oli sentin siivu jäljellä,jonka hän kippasi kurkkuunsa.
Etsiessään lehdestä lottoriviä hänen silmiinsä osui takasivun kuolinilmoitus:
Eino Allan Grön
s. 14.5.1934 Piispanristi
k. 23.8.1969 Kupittaa
Ikuisesti kaivaten rakasta miestä ja isää
Tellervo,Marko ja Mika
"Oon vain mato matkamies maan..!"
Hautaus pidetään 30.8. Kupittaan kirkossa klo 14.00.
--Mitä perkulat...Eikka on kualnu enk mää ole tiänny asjast mittää!
.--Siinnon menny Suamen paras tankolaulaja sit Virra Olan jälkke...se oli mun ainut itoli!
Maukka huusi järkytyksestään.
--Mutt tosa eres seissoki Kupitta kirkko ja väkee menee hautausmaal kirko sivuovest?
--Mää taisi tulla iha oikkesse aikka ja oikkesse paikka!
Maukka seurasi tihrusilmillään hautaussaattoväen kulkua arkunkantajien perässä.
--Eiks tual näjy Malmsteeni Jori ja toi Linkvistin näköse Tuntemattoman lutin viärell kulkkee Mannolan Pirkko ja sit peräs Koivusen Priitta..?!
Seuratessaan kirkkoherran koossikalla heittämän hiekan putoamista arkunkannelle Maukka pudotti pullonsa jalkatilaan auton käydessä tyhjällä.
Pulloa kaivellessaan pää ratin alla hänen niskansa iski rattiautomaattivaihteeseen,jolloin vaihde napsahti drivelle.
Iskusta parkaisten hän polkaisi jalallaan kaasua,jolloin ässämersu hyppäsi parkista kadun yli ja hautausmaan avonaisesta portista sisään.
Poliisitransitin saavuttua paikalle konstaapelit katselivat suikat paljastettuina haudansyrjältä elotonta Mauri Elosta mersun jalkatilassa hautaseppele kaulassaan,blaukkariautoradion soittaessa Beatlesien Let it Be-piisiä.
Eräs pelästynyt mummo oli kuiskannut ylikonstaapeli Korpelan korvaan:
--Voi..voi kamalistuksen kauhistus kun Vehon korjaamopäällikkö Krööni sai oikke mersun lähtijäislahjakses viimesel matkalles..
Eräs lennonlasinen ja samettipukuinen pitkäletti oli takaa lisännyt.
--Rakkaus on raju rock Eino Grönin haudalla!
Syyskuun 13. päivänä seurakunnan kivikirkon hautausmaalle oli kokoontunut epämääräinen saattoväki.
Mustien lasien takaa katseli seppeleiden laskua Maukan Piri-äiti sekä punasilmäinen ja laastariotsainen Sirpa.
Rovasti Suntiola aloitti siunauspuheensa:
--Tänään meidän Maunomme on laskettu viimeiseen lepoonsa.
--Tämän nuoren miehen elämänlanka oli katkennut liian aikaisin,ehkä paremmin sanottuna oli sammunut poikki...khm..
--Mauno oli lyhyen elämänsä aikana polttanut kynttiläänsä molemmista päistä.
--Levottomuudessaan ja päämäärättömyydessään tämän elämän tie oli kulkenut mutkaisena ilman Beetlehemin tähden johdatusta.
--Mutta rakas paimenemme pitää kyllä huolen eksyneistä karitsoistaankin.
--Lainataakseni Vanhan Testamentin 21. lukua ja 17. värssyä.."Puutteen mieheksi päätyy riemun rakastaja eikä rikastu se,joka öljyä ja viiniä rakastaa".
Toppari töniskeli saattoväen takana Valkkia kylkeen kyynärpäällään kuikaamalla:
--Eisse Maukk senttä koskka öljyy juanu viinan puutteest..
--Kerran fyrkan puutteess se joi kolinaa ja setsuurileivä lävitte mont kertta tislattuu talousspriitt soittolavan takan..
Kirkkoherra jatkoi:
--Mitä meidän Maunomme elämään vielä tulee hänen valittuaan laveamman tien,olemme oppineet tänä syksyisenä päivänä,että kuolinpäivästä tuli hänelle parempi kuin syntymäpäivänsä.
--Viisaiden sydän on surutalossa ja tyhmien ilotalossa!
--Olemme löytäneet tänään viisauden,että Herramme on tehnyt ihmiset suoriksi,vaikka itse he etsivät mutkia elämänsä tieltä..
--Rukoilkaamme!
--Herran nimessä muistakaamme Luojaamme nuoruudessamme,ennenkuin pahat päivät tulevat ja olen sanova: Nämä eivät minua miellytä!
--Ennenkuin pimenee aurinko,päivänvalo ja tähdet,pilvet palajavat sateen jälkeen.
--Sinun rakkautesi on suurempi kuin viini!
Aamen!
Haudalta poistuessaan alas jyrkkiä kivirappuja Toppari avasi povitaskustaan sorbuspullon korkin ja köhäisi Valkille:
--Mitässe provast tiettä rakkaurest?
--Mun romanss tyssäs lyhkässe Hurja-Helmin kanss siihe, ku kissalan poja raahasivas sen sirra-autoll kammaril.
--Se rakkaussuhre katkes ku rahottaja vietiin pahnoill..
--Otassää Valk syräme murhhese ja Maukan muistoks huikka!
Miesten perässä kuului korkokenkien kopinaa Sirpan kiirehtiessä syrjäkareessa kiviportaita alas.
--Älssää Toppar ruuvaa korkkii kiine ja ann ryyppy sureval morsmaikull!
Sirpa huudahti.
--Aissää juakse nyte tällaste ryppynaamareire peräss?
--Onks sun rima puronnu niin ales,ett vanhan potkupalloilijankin pottu kelppaa?
Toppari viisasteli..
--Ja mistsää Siri tiäsit,etmää ole voittannu viishunttii veikkauksest?
--Mää tiärä etsää haistas paperrahan korttelin pääst!
--Mää olin kerranki oikkess,vaikk Valkki vänkäs vastaan,ett Liverpuuli voitti Mantsesterin Junaitirin kaksnolla!
--Määki tykkää Liverpuulist!
Sirpa kiljahti innosta
--Eteski siit Piitlesije Paulist..
--Senkus sais petisäs,niin oikke punalakatut varppakynne irtosisivat!
--Sun Toppar varppankynne ova mustunne ja sienentynne jo aikkoi site nappulakenkie sisäss pallokentäl ikusest potkimisest!
Sirpa vinoili pullo suullaan.
--Kuule .. vippaas mul snellu!
--Mää mene huamenis Kreivi häihi..
--Se pääs Marjukan kivitalon talkkariks kun morsjan peris isältäs kaike omaisuure ainoon perillisen..
Toppari vastasi takaisin:
..Sää taisi tulla ihan kreivi aikkaa,kun mullo lompsas kaks snelmannii jäljel.
--Pyyrä silt kreivilt lissää tipentti,jos loppuva ja maks takasi lauvantain...
Valkkikin porukan hiljaisimpana uskalsi lisätä:
..Jos mää kreivin tiärän..niin kuukaures on omaisuus levitet eik frouvall ol päälpantavakskaa ku autotallist myyryn Volvon takaroiskeläppä..
::Tol provastil tulee viäl monen lavijan tiän kulkijan kuappaamine...
--Maukk sattus olemaan vast junioriliikas..jamme katotaa ittiämme veteraaneiks..
--Kene vuaro ols seuraavaks puupalttoos?
 |
| Soittolavalla.Juhart 2003. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti