 |
| Antti-rovasti.Aarre,Jussi ja Liisa kahvilla Vilenien kesämökillä ilmeisesti vuoden 1983 talvella. |
Kertomukseni pohjautuu osaltaan tositapahtumiin,mutta monessa mielikuvituksenlennossa se on myös fiktiota,mitä lukijoiden ei pidä ottaa todesta.Tämä on kunnianosoitus poismennneelle laivurille sekä verrattomalle mökkinaapurille.
Kesäkuu 1986
------------------------------------
Vilenien kesämökin rappuset oltiin koristeltu vanhan tavan mukaan nuorilla koivunversoilla aivan kuin Juhannuksen vieton kunniaksi.Kesämökille johtavan santatien penkat olivat täynnään sukulaisten sekä onnentoivottajien autoja.
Aarren 70-vuotispäiväjuhlat olivat alullaan.
Luumutarhaa reunustavalle nurmikolle puutarhan viheriölle oltiin asetettu asetettu pöytiä sekä tuoleja ja lainattukin joitain naapurin rovastin kesämökiltä,johon talviasuttavasta kesämökistä oli vain yhden Karjalaolutölkin pituinen heittomatka.
Piha kuhisi ruskettuneista ja juoksevista pellavatukkaisista lapsista sekä harmaapäisistä kumaraisista kävelykeppeihin nojaavista Kiilankylän naapureista.
Sota-aikana ja sodan jälkeen syntyneen sukupolven miessukupolven edustajia seisoi puutarhaa sivuavan tien varrella nojaamassa työsyhdesaabiensa- sekä volvojensa nokkapelteihin ja tupakoimassa sekä nauttimassa kylmästä Karjalasta tai mitä sinä aikana kutsuttiin revanssiolueksi.Niinä 80-luvun Herran vuosina Suomen kansa oli vihastunut tasavallan presidentti Mauno Koivistolle,joka ei uskaltanut ottaa Kremlin herrojen pelossa Karjalan palauttamisasiaa esille maiden keskeisissä neuvotteluissa..
Monelle sodankäyneelle sattui tulemaan se Karjala useampaankiin kertaan takaisin keskikaljabaarien pisuaarilla.
 |
| Karjala-olutetiketti |
Joissain pöydissä osa naisväestä irroitteli hiuksistaan papiljotteja. Melkein jokaisella nuorella naisella oli muodinmukainen Farrah Fawcett-Majorsin,kuuluisan Charlien Enkelin muotikampaus.
Juhlasankari istui puujakkaralla kesämökin seinää vasten nojaamassa haalistunut laivurinlakki harmailla hiuksillaan nauttimassa kesäauringosta.Hän oli käynyt hetkeä aiemmin Eeva-veneensä saunassa pistämässä tuohisytykkeet palamaan kiukaan pesään.Tulen sytyttyä pesän arinalla hän oli sulkenut pesän valurautaluukun ja kävelykeppiinsä tukien astellut rantaan tutkaisemaan tuliko peltihormisesta piipusta savua.
Joskus harakat olivat tehneet pesänsä hormin hatun päälle.
Katsellessaan Eeva-lasikajuuttavenettään,minkä hän oli vedättänyt vuonna 1961 pitkällë rantaleppien suojaan ja tukenut sen kakkosnelosdreevoilla tukevasti maahan,Aarren ajatukset palasivat sodanjälkeiseen aikaan.
Hän oli mennyt siviiliin palattuaan Leinon valimoon töihin,missä hän oli palvellut ennen sotaakin.
Kolme vuotta sitä onnea oli kestänytkin.
Tarkkaan ottaen polio oli ottanut sanamukaisesti häneltä jalat alta itsenäisyyspäivänä 1947 ja 31-vuotias Aarre oli viettänyt kuukauden Salon kulkutautisairaalassa,josta hänet oltiin viety Invalidisäätiöön vanhan professori Langenskiöldin luo tutkimuksiin. Professori oli käskenyt häntä liikuttamaan jalkateriä,mutta Aarre oli vastannut etteivät ne liiku.
Professori oli vastannut etteivät ne varmaan liikukkaan ja kehoittanut vaan olla tekevinään niitä liikkeitä.Sitten lääkäri herkillä käsillään oli hakenut jotain lihaksista sanomalla,että jotain elonmerkkejä niissä tuntui olevan eivätkä jalkaterät olleet kokonaan kuolleet tunnottomiksi.Osa hermoista oli kyllä kuollut eikä koskaan palautuisi ennalleen,mutta se osa,missä tuntui olevan elonmerkkejä osittain vaurioituneena saadaan treenauksella ja valmennuksella liikuntakykyiseksi.
Hänelle määrättiin treenausta ja tulla näyttämään tulosta viiden vuoden päästä. Aarre oli luvannut treenata jäämällä monasti ihmettelemään,miten siitä toivutaan,kun nostettaessa vaipui alas kuin tyhjä perunasäkki.
Professorin neuvojen mukaan hän oli päässyyt suotuisiin tuloksiin.
Hänen appiukkonsa oli tehnyt eräänlaisen telineen,minkä avulla hän pystyi treenaamaan sisätiloissa.
Ajan mittaan hän oli päätynyt käyttämään kahta kävelykeppiä ja joskus parhaimpina aikoina vaim yhtä.
Iän lisääntyessä hän oli joutunut turvautumaan kahteen.
 |
| Vilenien mökki oikealla rinteessä joskus 80-luvun talvella.Rannasta kaislikon takana näkyy Eeva-vene sekä Honkarakenteen hirsimökki |
Lopulta Wilenius antoi hänen ajaa ns. "omaan pussiinsa" omalla veneellään lauantaisin sekä sunnuntaisin.Wileniuksella oli silloin toinen mies konemestarina.
Karl Wileniuksen kuoleman jälkeen tuli ajamaan meriajoja vähäksi aikaa miehet nimeltään Vuorilehto ja Kaarto,kummatkin salolaisia.
Heidän veneensä olivat nimeltään Aino ja Toivo.
Aino oli vanha armeijan vene,mikä oli raakattu palveluksesta pois ja katsastettu. Telakalta kuitenkin ilmoitettiin,että Toivolla olisi edessä viimeinen katsastus eivätkä omistajat ryhtyneet hankkimaan enää uutta venettä.
Salon kauppalan edustajat olivat tulleet juttelemaan Aarren kanssa ja ehdottamaan,jos hän voisi ottaa ajot omalle vastuulleensa..
 |
| 1958 Eeva ja Maija jokirannassa |
Meritien päästä Aarren piti ajaa eteenpäin Maijalla.
Vuoden 1954 kesä kuitenkin oli ollut niin kylmä,ettei Pekka Lainetta tarvinnut pyytää kertaakaan apuun ja Aarre päätti ajaa koko liikenteen Vuohensaareen kauppatorin rannasta Maijallaan.Pekka olikin sanonut Aarrelle,ettei tulisi enää seuraavana vuonna mukaan samanlaiseen sopimukseen.
 |
| 1954 Eeva |
Laivuri oli vastannut olevansa varaton hankkimaan toista venettä,jolloin kauppala oli neuvottelujen tuloksena luvannut maksaa ajoista palkkaa ennakkoon toisen veneen ostoon..
Aarre osti silloin Eevansa ajamalla omilla veneillään kuusi vuotta.
Vuoden 1961 elokuun viimeisenä sunnuntaina laivuri lähti viimeisen kerranVuohensaaren uimalaitoksen laiturista Saloon kello 8.30 .
Siitä tuli Eevan ja Aarren viimeinen ajo..
Aarre meni takaisin Leinon valimoon töihin,mutta hänen Hannu-poikansa perustettua oman veneliikkeensä Vene-Wilenin,laivuri päätti mennä sinne töihin.
Hannu sitä ennen palveli TVH:lla tiemestarina.
Laivuri katseli jakkaraltaan Eevaansa,mikä melkein koko pituudeltaan keulasta ahterin istumalaatikkoon asti oli yhtä lasiverantaa. Tällaisia pystykeulaisia ja suippoperäisiä meriveneitä oltiin valmistettu rannikon veneveistämöillä jo 30-luvulla.Useita näistä käytettiin kieltolain aikana pirtuveneinä.
Eeva oli päässyt eläkkeelle saunaveneeksi Aarren mökkirantaan rantalepikön reunaan kakkosnelosten ja neljänelosten tukemana aivan kuin itse laivuri keppeihinsä nojaamalla ikuisille talviteloille.
Jos Eevan köliä menisi "skrapaamaan" maalista,kuten aina keväisin kaupungin pienvenetelakalla veneenomistajat keväisin tekivät maalausta ennen,niin maalikerroksia löytyisi kymmeniä kuin petäjäpuun vuosirenkaina.
Keppeihin nojaavan vanhan laivurin kasvot olivat ahavoituneet merielämästä tuulenpieksämäksi ja patinoituneeksi parkiksi,mitä ohimoiden ympärillä reunusti vitivalkoinen hiuskranssi.
Kruununa koko komeudelle istui aina syvällä päässä haalistuneen sininen laivurinlakki,jonka hän kehui heittävänsä naulaan vain syödessään ja naidessaan.
Aarre hoiti kesäisin omaa luumutarhaansa mökkinsä tontin rinteessä,myymällä luumusatoaan kaupungin torilla hyvään hintaan syksymmällä.
Luumuja kauppalalaiset sekä kemiöläiset kutsuivat kriikunoiksi
Näin hän oli kerran naapurin mökin naapurille ja kaupungin seurakunnan rovastin rantasaunassa kehaissut.
Laivuri hoiti ja pruunasi kesäisin mökkinsä rinteessä sijaitsevaa kriikunatarhaansa.
Kriikuna on luumun alalaji,minkä hedelmä sisältä on kellanvihreätä,maistumalta puolihappamalta.
Kaupungin rouvat valmistivat siitä hilloa.
 |
| Krrikuna. Prunus domestica. |
Talvisin laivuri kalasteli verkoilla ja pilkillä Teijon salmen jäällä,ajamalla apajilleen moottorikelkallaan.
Kerran hän oli vahingossa ajanut sillä suvantoon ja ihmeen kaupalla oli päässyt kiipeämään jäälle.
Moottorikelkka oli kylläkin painunut Ahdin valtakuntaan.
Rovastin kanssa Aarre aina kiisteli kaloista,istuessaan pappilan mökin olohuoneen rottinkituolissa kädessään hengenmiehen tarjoama omenaviinipikari,mitä pappi oli vahvistanut Finlandia-vodkalla.
Rovasti piti haukea hyvänä ruokakalana ja laivuri taas roskakalana.
Yhteisymmärryksessä kumpikin piti matikoita hyvinä soppakaloina ja ahvenista erinomaisina uunikaloina.
Kuha Aarrelle oli mitä parhain uunikala,rovastin inhotessa kuhan satoja pieniä ruotoja,mitkä tarttuivat tekohampaiden muovikitalakeen sekä kurkkuun.
Tänään juhlittiin laivurin 70-vuotissyntymäpäiväjuhlia.
Aamuvarhaisella hän oli kepitellyt rovastin mökille viemään puolitoistakiloisen mätihauen,minkä hän muuten olisi heittänyt takaisin kaislikkoon, kokiessaan verkkojaan.
Antti-rovasti,jota laivuri ei koskaan kutsunut sielunpaimenen arvonimellä,vaan sinutteli suoraan Anttina oli kehuskellut mökkinsä rappusilla Jussi-poikansa Saudista isälleen ostamaa mokkatakkia ja tuonut näytille vessan peilihyllyltä poikansa lahjoittaman brittivalmisteisen Burberry-partavesipullon. Rovasti tarjosi päivänsankarille hauesta vastalahjaksi partavesipulloa,mistä laivuri ripotteli leualleen Englannin hajua. Aarre oli hämmästynyt siitä,että partavesi tuoksahti melkein pirtulta,ottamalla haalarinsa taskusta peltisestä silmälasikotelosta nokalleen lukulasinsa.Pullon etiketissä seisoi,että partaveden alkoholiprosentti lähenteli melkein 90%:a.
Laivuri ruuvasi pullonkorkin auki kulauttamalla pitkän ryypyn partavettä kurkkuunsa,tarjoamalla kierrosta rovastillekin,joka päätään pudistaen torjui hyväntuoksuisen spiritus fortis-tarjouksen.
 |
| Rovasti panemassa Atomi-viehettä virveliinsä meripartiolaisten Ungra-veneen etukannella. |
Palattuan mökkinsä puutarhaan laivuri istuutui omenapuun alle puutarhakeinuun,alkamalla hieromaan polion runtelemia sääriään,vanhemman Hannu-pojan tuodessa tälle kylmän Karjala-olutpullon.
--Otas tost potullinen revanssikaljaa,ett verenkiarto alkkaa juaksema kintuisas!
Hannu kehotti.
--Mitässää pappa meinasis,josmää ostasin tolt rovastin tonttinaapurin Virtasen laiturin viäres makkavan Criss Craftin?
--Virtase rariolaatikkotehttal menee aika huanost,ku Salora on alkanu valmistamma muavokoteloi,mihi Talmul vinkutettaa keinoviilui ja hoppeissi maskei.
Aarre vastasi:
--Jaa..kyl sill Virtasel sattus aikkonas olema liikaki rahnaa viäl seittenkymmenluvul,ku rakens tollase tiililinna rinttesse rantoi rumentamma!
--Joo kaavotusmiähet olivak kiältäneet maisemaa pilaamast moisil linnoil,mut koval rahal se Virtane sai rakennusluvankin.
--Syättämäl ja juattamal saa ussian virkamiähen sulamma ja kun samal pesse saunas lahjottavien selkkii krokilasi hendus oikkosenans framil.
--Sitt se viäl istutti tontillas olevaan makjavesilamppee taimenii,mist sen kakarat viikonloppusin onkivat arvokaloi paistinpannuillas tai ehk paremmin sanottun sähköuunisas.
--Se kyl Hannu o ihan sun oma asjas,jossul o varaa tollasee herroje muavipaattiin.
--Oleksää myynys pirkuleest niit Honkarakentee hirsmökkipaketei, ett sull olis varaa moisse hankintaan?
Laivuri uteli pojaltaan pannessaan Colt-savukkeen valkoisen parransängen ympäröimään suuhunsa.
--Nosse paatti lähttee aik halval,kun Virtane oli saanu ison veromätkäytyksen,pistettyäs mökkilinnans rakennuskulunkit firmans saneeraustilil.
--Nyssill pyyhkii aika huanost ja mää olen kuulnu,ett toi huvilakin on myynniss,kun Saloran televisotehras meni nurin veroskantaalis ja valtio otti sen kontrollisas.
--Muavikotelot on syrjäyttänne puukotelot televisotuatannos ja pertteliäine Talmutuate on jo laajentamas tehrastas Saloran alihankkijana.
--Samoin Volvon tehras Jööteporkis ja Saabin tehras Uureskaupunkis oli tarjonnu vilkku-ja jarruvalokontrahtii Talmul,nostamal firman likviirii pirkuleest.
--Mitä ne Virtase muutenskaan tekis tollasell paatil,jonk köli on vihreän merileväst ja viikonloppusi Virtasen nuaret kollit ajavat Toyota Carinoillas huvilan pihal ja menevä paattiin kutemaan flikkakaveriens kans.
--Ne käyttävät paatttii paskhuussinaskiin,kun huvilan vessan putket oliva viime talven pakkasis pamahtanee rikki.
--Mää ostasin sen paatin niinkus pisnesmiäles ja meinaan myyrä sen ens kevään voitol.
--Kyl siin on putsaamist ja korjaamistakin.
--Mullon viäl meitin vanhan veneliikkeen varastos lasikuitumattuu ja resinihartsii jäljel korjauksiin.
Laivuri katseli toinen silmä sirressä vanhinta poikaansa,kuten hänellä oli tapana silmäkaihinsa takia ja tokaisi:
--Kylmaar sitä lasikuitumattuu löytyy varastost ja maksamattomii laskui mapeist konkurssistas.
--Varaston nurkas on pari paljuu hartsiikin,mikkä takuulla ova paatunee petoniks.
Sitten laivuri ojensi toisen puutuneen jalkansa suoraksi nurmikolle alkamalla katselemaan kauemmaksi rovastin rantasaunalle päin,minkä tiilipiipusta nousi savua.
Aarre vastasi pojalleen:
--Mää olen funteerannu,etmää ostasin ton papin venevajast sen pienen Alli-sisälaitaveneen.
--Rovasti on olnu kahren vaiheel,ett hakkaiskos sen saunaklapeiks ta myisis jollekin halukkaall.
--Siin paatis on viäl käyvä Vire-sisälatamoottorikkin.
--Asjast toisseen...mites sun hirsimökkipakettis myyvä?
--Sullon ehkä nykyäs paremp tilanne viaraan palvelukses,eikä tartte konkata omaa puljua.
--Mutt toi hirsisauna,mink Honkarakenne pykäs tohon meirän ranttaan tais tulla urakas liikka nopjast kyhätyks,kun ovekkaan ei mene kunnol kiine.
--Sää saisis takuutt vasttan korjauttaa mökin ukset,kun talvel tuppaa merelt tunkeman sissä lunt kovas puhuris Teijon salmest...
--Sää muutes oles vaihtannu autookin?
Mitäs tollane Volvon turpofarmari oikke mahttaa kustanttaa?
--Sää oles aina halunnu näyttää pramialt omil kaaroillas!
--Muistaksää kun 60-luvun alus TVH:n tiämestarin sää ajelis sellasell Chevroletin Brookwood-farmaril mimmei kernisel etusoffal.
--Ei näytä sun kommervenkeiss ja isotteluis sekä helpon rahan naruttamises mikkään muuttuneen.
--Ost vaan se pirun Criss Craft-paatti ittelles,mut mää en takkaa yhtäkään vekseliäs...ja painus siit jelppamaa mammaas keittiös,kun siält piräis kanttaa farei,kupei ja klasei rekolin pöytiin!
Laivuri käski harmistuksissaan vanhinta poikaansa,heittämällä Colt-tumpin sihisemään vedellä täytettyyn lasiseen tuhkakuppiin.
 |
| Teijon salmea pappilan mökin rannasta |
 |
| Wilenin Mikko oikealla ja hänen kaverinsa nauttimassa Antti-rovastin vodkalla vahvistettua omenaviiniä pappilan mökin olohuoneessa. Takana näkyy Wilenien huvilaa sekä hirsisaunaa. |
Juhlista jaloin
Liisa-rouva oli verhonnut pyöreän,mutta vielä muodokkaan vartalonsa kukalliseen kesämekkoon juhlia varten.
Kaulaansa Liisa oli kietaissut valkoisen helmiketjun ,mikä mallasi tismalleen vitivalkoisen permanentin kanssa.
Liisa oli aina ollut muodikas.
Liisankin kasvot olivat samoin merenrantailmasta sekä merielämästä ajan saatossa juontuneet,mutta hän aina näytti kauniilta ja kypsyneeltä seniorinaiselta,joka osasi pukeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen hyvällä maulla.
Liisan nuorimman pojan Mikon vietnamilainen adoptiopoika pyöriskeli keittiössä mumminsa helmoissa kinumassa salonmurteella keltaista Jaffaa,pienten vinojen silmien siristellessä anovina.
Sysimustatukkainen vietnamilainen pakolaispikkupoika rantamureella meni kiroilemaan Eevan-veneen taakse punkkilepikköön,kunnei ollut saanut tahtoansa läpi Liisa-mummin kiireiden takia.
Mikko istui ulkona luumutarhan eteen paikoitetun Hannu-isoveljensä Volvo-turbofarmarin takapuskurilla keskustelemassa bisneksistä,kilautellen broidinsa kanssa Karjalolutpullon kylkiä yhteen.
Mikko oli Hannun hirsitalomyyjänä Honkarakenteella.
Antti-rovastikin oli naapurissa valmistautumassa juhliin, pukeutumalla tällä kertaa oikein papinkaftaaniin ja lipereihin,vaikka mieluummin olisi pannut niskaansa raidallisen froteeteepaidan ja jalkoihinsa beessiset popliinihousut.
Rovastille oli vanhemmalla iällä alkanut maistumaan olut sekä itsevalmistama omenaviini,mikä pulputteli keittiön yhdessä nurkassa isossa lasisessa AIV-pullossa.Pappilan mökin tontilla oli iso omenapuutarha.
Kirkonmiehen kerran kutsuessa laivurin rantasaunaansa kylpemään ja nauttimaan olutta sekä omenaviiniä saunan verannalle löylyjen päätteeksi,rovasti oli kierrosten rohkaiseman mennyt laulamaan alastomana hallelujaa halulla läheiselle sammaloituneelle kalliolle.
Rovastihan oli pappilassa tunnettu ekshibitionisti.
Hän oli liukastunut liukkaalla kallionkupeella ja pyörinyt alas omenapuutarhaan sammaleissa uudelleen pestäväksi saunassa.
Aarre oli nauranut pappismiehen toikkaroinnille ja kysäissyt tältä oliko Johannes tullut toisen kerran kastetuksi.
 |
| Rovasti virka-asussa kastamassa pappilan salissa tyttärentytärtään Susannaa v.1968 |
Amiraaliolutta oltiin hankittu kunnianosoitukseksi laivurille.
Hannu toimi grillimestarina. Hän oli saanut muutaman laatikollisen HK:n lenkkimakkaraa bonuksena eräästä hirsimökiidiilistä.
Naisvieraille rovasti oli kantanut aamulla Wileneille pärekorillisen itseponkaistua omenaviiniä,mitä Hannun vaimo näytti kaatavan hirsimökin verannalla juomalasiin ja kippaamalla käsilaukustaan Koskenkorvaa sekaan.
Hannun vaimo ei sinä juhlapäivänä ollut puheyhteydessä mieheensä,joka oli edellisiltana tullut kotiin öiseltä Kaupunginhotellin ja Rikalan ravintolan kierrokselta.
Hannu oli tuoksahtanut aamulla viinahöyryjen lisäksi vieraalta naisten parfyymiltä.
 |
| Amiraaliolutetiketti.Kuvassa amiraali von Tirpitz |
Saunoessaan laivurin ajatukset olivat taas kerran menneet varusmiesaikaan,jolloin hän oli palvellut Suomen laivastossa eli Finska Flåttanissa:
Salosta oli lähtenyt kaksi miestä 2.2.1937 Katajanokalle laivastoon,Aarre Wilen ja Paavo Pihakivi.
Alokasajan päätyttyä he olivat saaneet komennuksen eri työpaikkoihin.Aarren paikaksi tullessa armeijan hinaajalaiva Katajaluoto. Pihakivi oli saanut pestin panssarilaiva Väinämöiselle.Yleensä kaikki matruusit olisivat halunneet mennä panssarilaivoille,joita kutsuttiin Tivoleiksi.Erikoinen nimitys johtui siitä,että panssarilaivoilla oli paljon aliupseereita nenän edessä palvelusta haittaamassa,elämän ollessa siitä syystä melko levotonta.Useat pojat olivat vihaisia jouduttuaan panssarilaivoille.
Aarren ystävä salolainen Paavo Pihakivi oli kertonut,miten nykyisen Englannin kuningattaren isä Yrjö V kruunattiin vuonna sinä vuonna kuninkaaksi,Edward-veljensä luovuttua kruunusta rakastamansa amerikkalaisen eronneen rouvan Wallis Simpsonin takia.
Yrjö V:n kruunajaisten päätyttyä,eri puolilta maapalloa lähti maiden lippulaivoja tervehtimään kuningasta.
Suomesta lähti panssarilaiva Väinämöinen Pihakiven Paavo mukanaan.Paavo oli kertonut sotalaivojen tulleen ympäri maapalloa ja ankkuroineen Thames-joen suulle parijonoon,mikä oli ollut monta kilometriä pitkä. Kuningas oli eräänä iltana ottanut laivastoparaatin vastaan ajamalla huvipurrellaan laivastokujan lävitse.Aina siinä kohtaa,missä kuninkaan huvipursi ohitti,laivat ampuivat kunnialaukauksia kahden puolen.
Paavolle se oli ollut sellainen kokemus,jollaista tavalliselle kuolevaiselle tule eteen kahta kertaa elämässä.
 |
| Panssarilaiva Väinämöinen |
Nuoret seurasivat sivusta suut hymyntapaisessa virneessä.
Sota-ajastakin keskusteltiin kenenkään silti mentyä niin pitkälle,että olisi maininnut jostain sankariteoista.Valkopaitaiset nuoret miehet omissa piireissään kuiskailivat valloituksistaan Kaupunginhotellin ja Rikalan kabineteista,vaimojensa omissa pöydissään kuiskutellessa espanjalaisten miesten housumuskeleista Las Palmasissa ja Teneriffalla.
Wilenien naapuri 85-vuotias kumarainen ja aamutohvelijalkainen kiilalainen pappa jopa pani nurmikolla ripaskaksi.
Kello kahdeksan kieppeillä,illan ollessa vanhalle kaartillekin vielä nuori,rovasti kiitteli ja hyvästeli päivänsankaria ja saunakaveriaan,kertomalla menevänsä katsomaan televisiosta John Waynen Wagon Trainiä.
Aarre seurasi katseellaan saunapartnerinsa perään,miten tämä sommaton suksenporkas kädessään luovaili mustassa papinkaftaanissa polulla leppälehtoon,häviämällä vanhan maitotonkkapytingin taakse.
Rovasti ei niinkään pannut painoa tanhuamisen ja tangon päälle Kiilojen talolla,koskeivat sinä iltana omat papinraajat täysin totelleet aivojen käskyjä.
Rovastin pään sisässä pienessä kemiallisessa synteesissä kaikki lapsuudenkuvat Iisalmen Riistakadulta,ylioppilaslakkiaiskuvat Iisalmen lyseon rapuilta ja Helsingin Lönnrotinkadun körttikodin opiskelijakavereista vilisivät värillisinä valkokankaan selluloidikuvina.
Rovasti tervehti kumarrellen mäntyjen varjostamalla polun varrella iltatuulessa heiluville saniaisille:
--Good evening pardner!
--Good evenining madame?
 |
| Pappilan mökin Mäntyrinne ilta-auringossa. |
Hänen äitinsähän oli nuorempana ollut mukana Vartsalan työväen näyttämöllä.
Laivuri itse oli samoin vakaa sosiaalidemokraatti.
Vartsalan työväen näyttämöllä lausuttiin runoja ja tietysti näytelmiäkin.
Monet Aarren äidin lausumat runot oli jääneet laivurin päähän korvakuulolta.
Laivurin äiti ollessaan vielä kouluflikka 1800-luvun loppupuolella tai vuosisadan vaihteessa,oli lukenut Akseli Oinosen kelloliikkeen runomuotoon värssätyn mainoksen.
Äidin täyttäessä 90 vuotta,lapset ja lapsenlapset olivat pyytäneet mummia taas uudemman kerran lausumaan sen kelloliikkeen mainoksen.Runoa ei oltu koskaan pistetty paperille,mutta se oli jäänyt laivurinkin aivosoluihin ikuisesti.
Runo oli sellainen silloin kuin Suomen ruhtinaskunnassakin katsottiin Pietarin olleen Pietarin ennen kuin siitä tehtiin Leningrad:
On Pöysti nyt lähdössä Pietariin,
asemalle hän ajaa tyynenä.
Käden pistää kellon plakkariin,
no,kello on kymmentä vajaa.
Mut asemalle kun saapuu kas,
juna tuolla jo kiitää peijakas.
Kirosanoja Pöysti nyt sättää,
tämä kelloni vietävä jättää.
niin surkeaa usein käypi niin,
kun luottaa kehnoihin kelloihin.
Vaan muistakaa Akseli Oinolaa,
hältä varmasti taattuja kelloja saa!
On Hable Jakob on Tobias vakaa,
moneks vuodeks niille hän käynnin takaa
ja kalliin ajan ne tarkkaan jakaa.
Siis Unioninkatu 31,
se tulkoon mielissä säilytetyks.
 |
kappalaisen viran. Leino tunnettuna ranttalipoikana sai kustantajalta rahaa ja istuskeli Kämpissä Sibeliuksen sekä Gallen-Kallelan kanssa ryyppäämässä,kunnes päätyi persaukiseksi.
Siitä Leino kirjoitti kappalaiselle kerjuukirjeen.
Kesti aikansa papin mitan tullessa täyteen,tämän kirjoitettua uuden kirjeen Leinolle,antamalla siinä neuvoja hyvistä elintavoista ja miten raha-asioita pitäisi hoitaa.
Sekös ranttalipoikaa miellytti!
Ei...Leino närkästyneenä kirjoitti papille kirjeen!
Se lyhykäisyydessään ja yrimekkäänä kuului sanatarkasti:
Liirum laarum lappalainen.
Haista paskaa kappalainen.
Tää on sulle hyvä keino.
Suosittelee Eino Leino.
Aarre oli ollut mukana Vartsalan näyttämöllä,joka kävi myös turneella.
Kerran he esittivät jotain kappaletta Rekun työväentalolla,minkä salissa istuimina palvelivat vain pukit sekä lankkupenkit,joissa ei ollut mitään selkänojaa. Joku isäntä oli heittänyt jalkansa toiselle puolelle keskustellen toisessa penkissä istuvan isännän kanssa.Isännät keskustelivat kovaäänisesti,vaikka näytelmä oli jo alkanut.
Vahtimestari ilmestyi ovelle huutamaan:
--Jos yleisö olis hyvä ja olis niin kauan hiljaa,kun kappal seisso pääll!
Turun Ruissalossa pidettiin kerran kesäjuhlia,missä laivuri oli myös vieraana.
Tapaus taisi olla sosiaalidemokraattien maakuntajuhla sodan jälkeen joka tapauksessa.
Sinne oltiin pyydetty Reino Helismaata suorittamaan ohjelmaa.
Helismaa soitti kitaraa,lauleli laulujaan ja jutteli hauskoja sen lomassa.
Hän kertoi sitten,että kovin liikkuvana miehenä hän on aina poissa kotoaan ja omista lapsista tuntui ihan samalta,missä isä oli.
Mutta lapsille tärkein luonnonkappale isän sijasta oli talon kissa.
Kissan nimi oli Kaija.
Eräänä päivänä kissa oli jäänyt auton alle ja kuollut.
Äiti Helismaa pohti,miten ilmoittaisi siitä lapsille
Lasten leikkiessä omissa oloissaan äiti päätti sanoa lpoulta sanottavansa ja ikäänkuin ohimennen sanoa tokaisi:
--Kaija jäi auton alle ja kuoli!
Lapsissa ei näkynyt suurtakaan muutosta surusanomasta,jonkun murahtaessa jotain,että "Ai?!" tai sinne päin.
Leikki vain jatkui.
Illalla lapset rupesivat kovin kaipaamaan kissaansa,jota ei ollut näkynyt hetkeen.
Äiti Helismaa oli silloin sanonut,että hänhän oli jo kerran sanonut,että Kaija oli jäänyt auton alle ja kuollut,mistä syntyi kauhea poru.
Äiti ihmetteli,miksi lapset vasta nyt itkivät sitä kissaansa.
Lapset yhteen ääneen sanoivat:
--Me luultiin,että sinä sanoit Faija!
Juhlista jaloin
 |
| Reino Helismaa |
Pääovella näytti seisovan valossa tummia miestenvarjoja.
Juhlaväki oli paikoitellut autojaan männikön suojaan vanhasta tavasta,ikään kuin aurinko ehtoolla polttelisi kojelautoja ja istuimia tulikuumiksi.
Oikeastaan tapa oli jo lähtöisin kieltolain ajoilta,jolloin hevoset sidottiin puunrunkoihin ja metsän suojaan,jottei sattumalta ohiajava vallesmanni tunnistaisi hevosia sekä kärryjä että isäntien salakuljetetun pirtun ryyppäämistä.
Samoin viinapullon pistäminen pöydänjalan viereen lattialle oli monen nuoremmankin miehen tapana vielä 80-luvulla illanistujaisissa. Perinne oli siirtynyt isoisältä isälle ja sitten isältä pojalle.
Aarre oli kutsunut Kiilan kyläläisiä fiiraamaan vuosijuhlia Kiilojen talolle,Hannun tilattua Hartwallin jakeluauton kaupungista tuomaan virvokelastin paikalle.
Siitä huolimatta puuseepytingin kulmilla naksuivat kossupullojen korkit,mihin metsän pimennosta palokärki tai vihertikka vastasi koputuksellaan petäjän kylkeen.
Urheilutalon salissa oltiin jo aloitettu grammaritanssit,koska kesällä lyhyellä varoitusajalla oli mahdotonta saada yhtään orkesteria soittamaan pienempiin juhliin muiden suvijuhlien ja lavatanssien takia.
Orkestereilla oli kesäisin täysi buukkaus päällä.
Kannettavasta kasettisoittimesta ja vanhasta levygrammarista vuoronperään soiteltiin päivän suosittuja kappaleita nuorisolle sekä vanhoja bakeliittilevyjä varttuneemmalle väelle.
Liisaa hakivat parketeille vuoronperään omat pojat Hannu ja Mikko tangoihin sekä valsseihin.
Aarre istui näyttämön edessä kunniapaikalla välinevarastosta tuodussa ja koinsyömässä laiskanlinnassa koputtelemassa lankkulattiaan kävelykepillään tahtia.
 |
| Kiilojen urheilutalo. |
Mainiemen kartanosta on mainittu jopa Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksissa.
Tämä Särkisalosta kotoisin oleva isäntäpari oli ostanut Mainiemen tilan viljeltäväkseen keskelle ruotsinkielistä seutua.
Isäntäpari ei osannut sanaakaan rantaruotsia.
Kiilalaiset ruotsinkieliset asukkaat olivat juorunneet,ettei särkisalolaiset maafinnit kauaakaan pystyisi hoitamaan rappeutunutta tilaa,mutta peruivat snansa,kun nämä hartiapankilla remontoivat vanhan empiirisen kartanorakennuksen uuteen loistoonsa.Viljelmät samoin alkoivat tuottamaan hyvää satoa.
Uusi isäntäpari oli kovaa ja yritteliästä puurtajaväkeä,latojen ja suulien uusien peltikattojen alkaessa kiiltelemään häikäisevästi kiilalaisten silmissä suvipäivinä, suurehkon ayrshiremaitokarjan pureskellessa niityillä apilaa.
Kateen kruunuksi uudet tilanomistajat olivat ostaneen myrkynvihreän Datsun 1600:n sekä ison punaisen Massey-leikkuupuimurin vuonna 1970,talon päärakennuksen loistaessa uudessa vaaleaviolettisessa ulkolateksissa valkoisin nurkkalaudoin.
Uusia pastellinsävyisiä ulkomaaleja vielä vieroksuttiin vanhoillisessa kylässä.
Toisaalta kyläläiset eivät tietäneet isäntäpariskunnan olleen punavihersokeita,joille puolukoiden ja vadelmien keruu oli työlästä,jopa mahdotonta.
Kyläläisten tuomion airueet hiljentyivät hiljalleen Mainiemen uusien omistajien suhteen,uusien kesäasukkaiden alkaessa muuttamaan mäntyiselle rinteelle uusiksi puheenaiheiksi.
Mainiemen isäntä ja emäntä oliva tuntia aiemmin lopettaneet tilan työt,isännän kasvojen ja niskan punoittaessa traktorinpukilla istumisesta.Vain isännän ohuttukkainen otsa ja päälaki kuulsivat vauvanpyllyn valkoisena lippalakin pidosta, aivankuin kasvot otsalta oltaisiin rajattu maalarinteipillä punaiseksi naamioksi.
Emännältä oli kikkarapermantin pesun ja kuivatuksen jälkeen kiireessä unohtunut niskaan vaaleanpunainen papiljotti sinisen jakkupuvun kaulukselle lepäämään koristeeksi.
Aarre kiitteli lahjoista sekä kukista,kyselemällä isäntäpariskunnalta tulevista elosäistä,isännän murahdellessa totisena:
--Joo..kylsseon viäl nyten pitäny saretont ja lämmint ilmmaa,mut ventatas kun tule vehnänleikkaus eteen ja rapsipellon korjaus,nii saret tulee alas niskkaan ku esterin perseest,ett laiho matänee lakkoo ja rapsist saa Raision tehttail puristettu öljyn sijast vaa sarevett...
--Heinänki saa lapottaa kuuppalapion kans seippäill sareverest märkän...
--Sitt,jossei sara,nii vehkket paneva hanttiin..meirä tuareleikesilppur ja hankmo just viikol menivä rikki eik Hankkija hualtomiest ol näkyny mail eik halmeil ku vast viime maanantaakin...ett sellassi perkaloit..!
--Näi on..näi on..iha prikulles..ja mairost lounaissuame meijerist ei tahro saara kunno hintta enäs...!
--Me olla emännä kans päätett myyrä meirän kanttura lihoiks ja keskittyy vaan sellase kontrahtiviljelyy Raision tehtairen kansss...
--Sokerjuurikast mää olen kylvänny pari hehtaarii,mutt harvennuksen aikkan joku pirkalan kirva alko syömmän naatinlehttii kun keisarin salaattii ja mun pir myrkyttää pellot..ja mää meinaan,ett jos saret alkka kaatamaa alaskäsi,nii sokerrosentti tippuu naateist nollaan ja multarosentti nousse sattaan.. ja meirän naati näyttävä yht piänilt kun teitin puutarhan hevosretiisit..
--Näi on..ja prikulless..sanom mää!
Aarre pyysi isäntäparia astumaan puhvetin puolelle nauttimaan virvokkeista,emännän mutistessa laivurille perään:
--Niisse o prikullees,kute isänt sanos..ett perkala...
Emännän lause katkesi isännän vedettyä tätä käsiveskakädestä valkotyykisen pöydän ääreen ,mihin oltiin lastattu isohko määrä olutpulloja sekä Koskenkorvaa.,mitkä olivat hupenemassa hyvää vauhtia janoisten käsiin.
Isäntä otti takkinsa taskuun puolikkaan pullon Koskenkorvaa ja kaksi BP:n bonuslasia kuhmuiseen kouraansa,emännän kahmatessa navettatyön karhaisemaan käteensä vihreän Sprite-juomapullon
Nämä hävisivät muun Kiilan kyläläisvierasjoukon sekaan.
 |
| Kiilan Mäntyrinnettä talvella pappilan mökiltä. Taustalla Virtasen tiililinnahuvila |
Illemmalla kasettien ja bakeliittilevyjen soitettua kolmatta kierrosta, näyttämölle pantiin puupenkki,jolloin sivuportaita pitkin nousi estraadille paikallinen haitarivirtuoosi Nyblomin Anders pukeutuneena jussipaitaan ja pussihousuihin.
Jaloissa Andersilla oli ryssänmalliset matalakantaiset ripaskasaappaat.
Anders oli noin seitsemänkymppinen kaljupäinen täkkiniittaaja,joka oli työskennellyt muunmuassa pappilan mökin entisen omistajan Mickelssonin kanssa Mathildedalin telakalla sekä Tupavuori-tankkerin purkutöissä vuosina 1958-60.
Ikeekseen hän oli saanut istumisesta kylmillä rautaisilla kansitäkeillä ikuisen virtsatiehyeiden tulehduksen ja munuaisvian,joutumalla sairaseläkkeelle jo viisikymppisenä.
Ennen lavalle nousuaan Anders oli käynyt ulkohuusipytingin takana helpottamassa,Rehnin Taiston tarjotessa näkäräisiä kiljupullostaan.
Taistokin oli pirskoitellut huussin takaisille nokkosille kiljulastiaan ja ravistellen pussihousujensa perää. Napitellessaan Lammervon diagonaaliensa nappeja vapisevin käsin Taisto oli katsellut Andersin vaivalloista erittämistä kysäisten:
--Kuseksää Anders sarja-vaikk kertatulell?
Anders oli vastannut myös peräänsä ravistellen;
--Tällast pilkkuviivaa mää olen kraapustannu viimese kahren vuaskymmene aikan sisäklosetin vesilukkoon kun aikkonas alakoulun ainevihkosan...
--Ei täll vehkkeel ol enää mittä paremppaa käyttöö..
--Ols vaan joku viksu insinööri keksiny tällaseen letkuun sellase pikaliittimen kuten paineilmavehkkeis ja kompurois,ett vois panna veheksen roikkuma verstaan naulaan käytön jälkkeen...ja koplata kiine tarvittaess...
Anders oli sairaseläkkeellään innostunut uudelleen viihdemusiikkiin ,opittuaan päräyttämään kaksirivisellä Säkkijärven polkankin jo kymmenvuotiaana..
Hän oli 30-luvulla ollut kilpailemassa Helsingin Messuhallissakin pidetyissä haitarikilpailuissa,mihin Vili Vesterinenkin oli osallistunut.
Vili oli voittanut ja Anders päässyt neljänneksi ilman pokaalia.
Anders oli noussut näyttämölle ja istuutunut puupenkille sekä vetänyt kosketinhanurin eli rantapianon henkselit olalleen.
Hän aloitti bravuurikappaleellaan Ilta Syväjärvellä,kappaleen saadessa tanssijat parketilla pysähtymään,monen vanhemman veteraanin ajatusten lentäessä Jatkosodan Karjalan kannaksen metsiin sekä poteroihin.
Usean vanhan taistelijan silmät kiilsivät vetisinä,joko kappaleesta taikka sisäisesti nautitusta melankolian kyytipojasta...ilmeisesti kummastakin.
 |
| 1927 Leinon Rummunlyöjänkadun auto-osasto. Samassa rakennuksessa valmistettiin liesiä. |
Päivänsankarillekin tuli sota-aika mieleen kuunnellessaan hanurikappaletta laiskanlinnastaan:
Talvisodan aikana Aarre oli ollut kuorma-autonkuljettajana Turussa,vaikka oli palvellut asevelvollisuutensa laivastossa.
Talvisodan adventtina hän oli työskennellyt Salossa E.&J.Leinon liesitehtaalla Rummunlyöjänkadun varrella.
Kaikille muille tuli lähtöpaperit paitsi Aarrelle.
Hän oletti paperien viipyneen sen takia,että oli palvellut varusmiesaikansa laivastossa ja sitten ehkä harkittiin,mihin joukko-osastoon hänet lähetettäisiin.
Leinolla tehtiin silloin töitä armeijalle,kuten lihankuljetuslaatikoita ja kuivamuonankuljetuslaatikoita.
Armeijan hankintakeskuksesta tuli ilmoitus kaikille kauppalassa
puolustusvoimille valmistaville yrityksille,että niillä on oikeus pitää asevelvollisia miehiä töissään.
Leinolla ei ollut asevelvollisena rintamalle lähtemättä kuin Aarre ja hänen työnjohtajansa .
Hommien tultua valmiiksi Aarre oli ilmoittautunut Suojelukuntatalon esikunnassa olevansa vapaa.
Sieltä hän sai määräyksen mennä Turkuun ilmoittautumaan esikuntaan Sirkkalan kasarmille.
Talvisota oli juuri päättynyt Aarren ehdittyä sinne.
Hänet määrättiin armeijan kuorma-auton kujettajaksi.
Hänen ystävänsä Paavo Pihakivi oli päässyt nytkin laivastoon ja panssarilaiva Ilmariselle.
Ilmarinen oli käynyt Tallinnassa ajamalla miinaan Viron rannikolla,vieden mennessään 200-300 miestä.
Mutta Paavolla oli ollut tällä kertaa hyvä tuuri.
Vähän ennen onnettomuutta Ilmarinen oli käynyt Tallinnassa,poikoen käväistessä ostamassa sieltä pirtua ja tuomalla sitä Helsinkiin omaan käyttöönsä,myymällä myös sitä jonnekin,mistä he kärysivät.
3 poikaa sai 7 vuorokauden putkatuomion ja sillä aikaa,kun nämä kärsivät tuomiotaan,Ilmariselle tuli kohtalokas reissu.
Tällä tavoin Paavo selvisi ja voitaisiin hyvinkin spekuloida hänen olleen hukkuneiden taikka pelastuneiden joukossa. Hukkuneita oli enemmän kuin pelastautuneita
Seuraavaksi kappaleeksi Anders valitsi Karjalan heilin,tanssilattian muuttuessa virvokkeista humaltuneiden silmissä värikkäiksi pyörteiksi.
Moni pienempi pyörre hävisikin kappaleen jälkeen pyörimään hyrränä urheilukentän tiilimurskalle.
Hanuristin saappaankannan vieressä seisoi Jaloviinapullo valmiina soitannollisiin inspiraatioihin ja monimutkaisiin lurituksiin.
Pullo palvelikin illan edetessä jonkinlaisena tiimalasina,juhlien nestemäisenä kronometrinä.
Pikkupojilla oli mielessä omat metkunsa hanuristin kiusaamisessa,vaikka lapset yleensä oltiin jätetty kotiin jalattomampien vaarien ja pappojen huostaan.
Andersin tapana oli ottaa saappaallaan rytmiä lattiasta,ripaskasaappaan nokkiessa lankkulattiaa kuin japanilainen avaimesta kierrettävä vieterikäyttöinen peltivarpuslelu.
Pojat kiusalla pistivät lattiaharjan varren saapasanturan alle,jolloin Andersin soittotempo meni täysin sekaisin.
Hanuristi potkaisi ärtyneenä harjanvarren näyttämön koivukulissia vasten kovalla pamauksella.
Hanurin soittoon tulikin vartin paussi,Andersin kulautellessa pullostaan pohjat kurkkuunsa.
Tauon jälkeen hanuri alkoi soittamaan melankolista Metsäkukkia-kappaletta,minkä puoleenväliin päästyään Anders sammui rahille,kaatumall kovalla kolauksella selälleen näyttämölle,hanurinpalkeiden venyessä pitkäksi C:ksi ,tanssijoiden vielä hyräillessä parketilla----"metsään on tullut jo syys...."
Tämä merkitsi myös valomerkkiä tanssijoille.
Illalla maatessaan mökin makuukamarissa Liisan vieressä laivuri valitsi kirjahyllystään iltalukemisekseen Björn Landströmin laivakuvakirjan.
Liisa oli jo nukahtanut tanssimisesta väsähtäneenä,hengittämällä vasemmalla kyljellään syvään ja rauhallisesti.
Laivakirjan kuvia katseltuaan varttitunnin ajan laivuri sammutti yölampun hieroskellen puutuneita sääriään.
Hän oli päivänsankarin osastaan nukahtanut hetkessä ,kirjan jäädessä auki peiton päälle.
Hän oli nukahtanut lukulasit nenällään.
Vuohensaaren sumusta oli hänen Eeva-venettä kohtaan paapuurin puolelta lähestymässä Jerusalem-valaanpyyntikutteri.
Hän oli joskus pikkupoikana lukenut kirjan tästä Jerusalmista,minkä puujalkainen kapteeni Dirge jopa Atlantin myrskyissä seisoi ruorimiehen takana kannella.
Omista polion runtelemista sääristään laivuri oli kärsinyt pitkään ja hänelle oltiin jopa ehdotettu niiden amputoimista palellutettuaan ne silloin,kun hän oli moottorikelkalla ajanut sulaan jäällä.
Pitkäaikaisen hoidon ja terapian jälkeen jalat kuitenkin parantuivat,mutta pienikin jäljelle jäänyt tunto katosi jaloista lopullisesti.
Hän tiesi katsomattakin varpaidensa olevan tallella, niiden liikkuessa vain varpaita kipristämällä.
Aivoista lähteviä elektronisia hermoimpulsseja ei enää kulkenut hermoverkostoa pitkin selkäruodosta alaskäsin.
Hän ei olisi koskaan halunnut jalkaproteeseja,puhumattakaan Jerusalmin kapteenin puujalasta.
Tupakannatsa oli mustannut amiraali von Tirpitzin partaiset kasvot.
 |
| Valaanpyyntiä 1800-luvulla |
Laivuri pisti meriwikströminsä vaihdekammesta pakin päälle välttääkseen yhteenajoa,veneen ahterissa ruskean veden vaahdotessa maitokahvin värisenä.
Jerusalem lipui hiljaa melkein viiden metrin päästä ohi.
Sumusta huolimatta hän erotti kapteeni Dirgen rumat ja rokonarpiset kasvot,jopa melkein jokaisen mustaihomatoisen huokosen kapteenin perunanenässä.
Kapteeni irvisti ruorimiehen vieressä keltaisilla rotanhampaillaan Eeva-veneen laivurille.
Kapteenin takana kuulsivat aliperämiehen "Kuninkaan intiaanin" kananmunankokoiset valkoiset silmät.
Aarresta tämä nahkurin nahkaesiliinan värinen crow-intiaani muistutti hindujen koobranlumoajalta hapsottavin,valkoisin ja einsteinmaisin kuontaloin.
Kapteeni huusi miehsitökannen luukusta alas:
--Kyhmyvalaita paapuurin puolella..tuokaa pyyntimiehistö kannelle matruusi Knight?
Kansimiehet alkoivat kiireellä avaamaan mustien orjien jalkakahleita,eltaantuneen ja hikisen neekeri-ihon hajun tuntuessa jopa Eevan laivurin herkässä merimiesnenässä.
Orjia oltiin pidetty kolme kuukautta alakannella,Jerusalemin nostettua ankkurinsa pienestä Rhode Islandin satamasta.
Kapteeni Dirgen takakajuutan ovella ahterin puolella laivuri näki Augustan,kapteenin tyttären kalkinvalkoiset kasvot.
Tämä heilutti pitsishihaisella kädellään laivurille.
Augusta,miehistö tiesi hyvin,ei oikeasti ollut kapteeni Dirgen tytär,vaan ankaran illinoislaisen kveekkaripastorin tytär,joka oli karannut kotoaan.
Tyttö oli ajautunut vuonna 1836 itärannikon erään kalastajakaupungin porttolaan.
Tämä oli iältään vain 16-vuotias,näyttäessään kasvoiltaan nelikymppiseltä.
Kapteeni Dirge ansaitsi Augustalla sivuansioita rahastamalla miehistöä laivahuoran palveluista.
Yhtäkkiä sumu alkoi tiheentyä,Aarren havaitessa silmissään Jerusalemin ahterilyhdyn häviävän sumuun kuin esiripun laskeuduttua premiäärin jälkeen.
Hän kuuli vain naurulokkien ja tiirojen kirkumista Halikonlahden yllä sekä innokkaita siivenläpytyksiä,ikään kuin merilinnut olivsivat taputelleet aploodeiksi näytelmäesityksen loputtua.
Aivan kuin leikattuna aurinko alkoi paistamaan kuumana Eevan kajuuttaan,Halikonlahden kiiltäessä rasvatyynenä.
Laivuri löi kävelykepillään vaihdevivun etuasentoon, lisäämällä kierroksia kojetaulun säätimestä meriwickströmiin,suuntaamalla veneen kokkaa Vuohensaaren uimalaitoksen laituria kohti .
Hän ihmetteli omituista Jerusalemin kohtaamista ja oletti nukahtaneensa ruoriin syömättä kiiressään aamiaista,vatsan kurniessa meriwickströmin kanssa alhaisilla kierroksilla.
 |
| Kärkän rannan suvijuhlat 1910-luvulla |
Vuohenssaaren tien päässä rakennustimpurit naulasivat uuden puusillan kansilankkuja kovalla paukkeella,mikä kuului kauppalan keskustaan asti.
--Tais olla viimessii reissui täll Eevall Vuahensaareen!
Laivuri huokaisi.
--Osse sääli panna vanhaa palvelijaa kaffepuiks talvitelakall..ei kukkaan enää ostas tällast vanhaa paattii kiusakses..
--Eikä pian moni käy enää uimaskaa Vuohensaaren uimalaitoksel,kun vesi on alkanut paskastumma Salonjoen tyäntäes yläjuaksult isäntien apupaskoi,teurastamon jätevesii ja Farmoksen saippuatehtaan kemikaalijätteit.
--Makjapruukitehraski on pystyttäne happosäiliös ihan joenranttaan
--Hyvästit mun piräs antta Eevall piakkoin..
--Sääli sua olsis kirveell lopettaa..
--Mää ja Eeva ollaan lähestymäs viimest käyttöpäivää.
.................
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti