 |
| 1928 Ford Model A Tudor. Juhart 2010 |
Fiktio
I. Tapaaminen kirkolla
 |
| Kanttorin For A kupee lossirannassa eläkkeellä |
Mies puuskutti syvään ja pyyhki siniraitaisella nenäliinallaan hikeä otsaltaan, jäämällä toviksi katselemaan puiden välistä siintävää merisalmea,missä näytti redillä olevan ankkurissa ruostekylkinen rahtilaiva.
Laivan ahterista mies erotti vain sanan Gdansk.
Mustatervatuista proomuista laivan paapuurin puolelta oltiin purkamassa sahatavaraa vinssillä laivan kannelle.
Miehen kulunut ja aikoinaan musta nahkalaukku hiekkakäytävällä näytti siltä,että sekin oltiin nostettu joskus merestä.
Katsoessaan kauemmaksi salmensuuhun mies näki pienten silmälasiensa läpi sahan lautatapulit,missä lastattiin odottaviin proomuihin puutavaraa redillä seisovaan alukseen.
Mies imaisi syvään isohuokoisen nenänsä sieraimiin tuoreen ja sahatun puutavaran tuoksua,mikä toi hänelle mieleen Karunan rantojen poikavuodet,jolloin miehet karsivat propsia lastattaviksi laitureihin kiinnitettyihin proomuihin.
Mies kuuli vielä kaukaa vinssien kuulamoottorien hitaanlaisen papatuksen,joka muistutti veljessodassa käytettyjen maxim-konekiväärien laiskanlaista sarjatulta.
Mies havaitsi vielä silmiään siristämällä,että laiva kylkeen oli kiinnittynyt suippoeräinen avolaitamoottorivene,jonka yllä keikkui narusta läkkiämpäri.
--Jaa.. taitaapi olla oikein vaihtokauppa käynnissä ja lossirannan pojat ovat ostamassa puolalaista kivihiilivodkaa ja vaihdossa pistävät ämpäriin osuuskaupasta ostettuja nailoneita..
Mies mietti.
--Taidanpa käväistä ehtoommalla ajamassa lossirantaan ja käväistä ostamassa yhden pimeän pullon tropiksi,kun sydänkin on alkanut vanhemmiten pienistä ponnistuksista ryöstämään ohjaksista kuin vikuri raviori.
Mietiskelevä , puuskuttava ,punakkakasvoinen ja harmaapunapulisonkinen iso mies oli August Albion Askolin,Enkelniemen kanttori.
Kylällä häntä kutsuttiin neljäksi A:ksi kolmen etunimensä ja vanhan A-Ford-kupeensa ansiosta.
Hän oli hoitanut urkurinvirkaansa pienessä saariseurakunnan kappelikirkossa samassa puvussaan ja fedorassaan sekä poskiparrassaan vuodesta 1929 asti.
Samalta vuodelta oli hänen miranoolinvihreä A-kupeensakin.
Nyt vuonna 1966 hänen kelpaisi asumuodillaan sekä pulisongeillaan kävellä portierin kumarruksella melkein jokaisen kaupungin juottopaikan ovesta sisään muodikkaana retrokönsikkäänä.
Televisiosta hän oli kerran nähnyt brittiläisen Tom Jonesin laulavan kultakurkullaan ja poskia peittävissä tummissa pulisongeissa Delilaa niin vakuuttavasti.että ihailijatarneitoset kirkuivat ja pyörtyivät katsomossa.
Kanttori oli arvellut,että sillä Jonesin Tompalla saattoi olla pulisongit jopa miehuutensa poskilla.
Kävellessään pienellä keinunnalla kirkon takorautaporttia kohden nuoteista pullottavan laukkunsa kanssa kanttori kohtasi kaupunkiseurakunnan kappalaisen käytävällä.
--No mittee se Aakusti jaksoo tännään?
Savolaissyntyinen kappalainen tervehti puuskuttavalta kanttorilta.
--Ottaako henkeen pahasti?
--Kyllä saisj virka-ajalla heittää virkavuatteet poesj ja männä vaenj uemahoosusillaan rantaan ihhaelemmaan Luojan kaanista kessää..!
Kanttori vastasi laskettuaan pullottavan salkkunsa käytävälle:
--Noh...se taitaa olla meikäläisen ikää ja sitä ylipainoo,mitä on tullut enemmänkin tolle etuakselille..ja verenpainookin kaiken kukkuraksi..
--Eikä tänne pikkuseurakunnan kirkkoon vaan tahdota saada uutta kanttoriakaan,kun kaikki urkuriopistosta valmistuneet hakeutuu kaupunkeihin..
--Ite taidan joko kuolla urkujen tai sitten tuon A-kupeen polkimille,jollei kukaan tule tilalle vuoden sisällä
--Ikääkin on tullut hartioille ja vyötärölle vuosirenkaiksi..
--Noh...minnäenkin täätän pian viiskymmentänelejä ajastaekoo,että kaekki muallinen vuan kattoo ihan silimissä..ja paenoo tulloo lisää,että peräkiiloja olisj papinhoosuihin riätälillä tillaaksessa.
Kanttori vastasi hikeä otsaltaan kämmensyrjällään pyyhkiessään.
Harmaantuneissa pulisongeissa kimmelsi hikihelmiä kuin aamuaurinkoa saaneella huurteisella nurmella.
--Noh..te kappalainen ootte vielä nuori mies.
--Minä oon nollakolme syntynyt ja aloitin tämän maankamaralla talssaamisen huutolaispoikana Pohjanmaalla,kunnes eräs isäntäväki oli ottanut huostaansa Karunassa..
--Olin silloin karkumatkalla...
--Muistan elävästi,kun Karunan rovasti toi minut Askolinien tilan päärakennuksen ovelle.
--Olin silloin kymmenvuotias ja laihanruipelo punatukka ja olin vain nukkunut öitä aitoissa ja heinäladoissa ja tehnyt ruokapalkalla maatöitä sukulaisten ja vieraiden tiloilla.
--Minua oltiin myymässä huutokaupassa huutolaispoikana,kun vanhemmistani ei ollut mitään tietoa.
--Uskotaan,että äitini oli ollut karjakkona jossain isossa talossa ja isäni ilmeisesti oli kylällä vieraillut tieinsinööri eli maamittari,joka myöhemmin oli muuttanut Ameriikkaan.
--Isäni oli kuulema muuttanut sinne ennen kapinaa ja äiti kuuleman mukaan kuoli johonkin ruttoon valkosten leirillä..
--Karunassa minut pantiin alakouluun pitkänhuippeana pojankollina ja istuin etupenkissä pystyssä kuin punahäkkisenä ristireimarina pienten räkänokkien seassa.
--Laulusta ja musiikista olin aina pitänyt,mutta sain opettajalta karttakepiltä sormilleni,kun lauleskelin pohojalaasia irstaita häjylauluja..
--Opettajasta kumartelin ja idolisoin vääriä säveltäjiä ja pani minut arestiin kouluvälinekomeroon.
--Löysin komeron hyllyltä pienen fiolin ja pian alkoi kopin sisältä kuulua polkkaa ja sottiisia,jolloin opettaja pisti fiolin jousineen kaniin.
--Tajusin ittekin,että minulla oli absoluuttinen sävelkorva ja ilman muita instrumenttia naputtelin komerossa laskiämpärin pohjaan karttakepillä Porilaisten marssin tahteja kuin pieni sotilaspoika.
 |
| Porilaisten marssi 1808-09 |
--Koulusta päästyäni kasvatusvanhemmat pistivät minut Turkuun armeijan musiikkikouluun,missä opin soittamaan kaikkia messinkipuhaltimia ja puupillejä nuoteista.
--Siitä se musiikkiurani alkoi ja nyt sekin näyttää kallistuvan ehtooseen päiten..
--Sodassa sain jalkasotamiehenä jonkinlaisen trauman ja päädyin sairaalaan,kun näin Summan motissa kauniiden venakkojen ja nuorten poikien kaatuneen ammuttuna messinkitorviensa päälle..
--Oulun torilla ei koskaan tultu kuulemaan niiden Internatsionaalia..
--Sieltä evakuoin vallankuomouspumpun kullatun lyyrankin,mitä vieläkin pidän mökissäni urkuharmoonin päällä muistona.verityöstä.....
--Että semmonen se minun historiani on lyhkäsenä versiona...
Kappalainen katseli ranne-eternaansa ja vilkuili jo kirkon ovea sanomalla:
--No ..eepä se uo ollunna heleppoo teijänkään kohalla..mutta pittää männä nyt..kun pittää vielä ajjaa kaapuntiin haatajaesiin..kun uon katastanut sakarstin ehtoolliskalakit sunnuntajumalanpalavelusta silimälläpittäen...
Kappalainen tiesi kanttorin olevan puheliaan,kun vain jaksaisi kuunnella vanhan miehen jaarituksia.
 |
| A Fordin mittaristo |
Kanttori vielä tarinaansa.
--Tuo A-voorti on ollut palvelijani jo vuodesta kaksikymmentäyhdeksän,kun ostin sen Turusta uutena.
--Se on sellanen bisneskupee,vaikka en minä mitään bisnestä ole sen kanssa tehnyt,mitä nyt käynyt kauppalassa ostamassa musiikkikaupasta nuotteja..ja joskus alkohooliliikkeestäkin ostellut lasisia laulukirjoja...hmmm..
--Noh..pitkä se on ollunna teijänniin avijoliitto aaton kanssa..ee minun pittää lutviutuva liikkeelle..
Kappalainen lausui hermostuksissaan..
--Ee uo se tuomijokapitulj vuan saanna pappia tähänkään pikkuseerakuntaan..
--Paan virsilistan sakarstin pöyvälle,jotta piäsette polokemmaan niitä uskovaesille,jos niitä uskovaesija tällä kylällä montakaan jaksoo kävellä vanahoella ja vaevasilla jaloellaan kirkolle.
--No..hyvvee jatkoo pyhäksi asti ja toevottavasti aatonne pellaa jatkossakin ..
Kappalainen hyvästeli urkuria ja suoriutui hiekkakäytävää pitkin narisevilla kengänpohjillaan kirkon mustalle tammiovelle.
Sakarstin ikkunasta kappalainen seurasi vaaleanvihteän Ford-kupeen häviävän mutkan taakse pölypilvessä,vanhan auton pakoputken piristessä kuin jäähtyvän saunakiukaan kylki.
Kappalaisen Sanna-vaimolla tai aikoinaan 30-luvulla silloisella morsiamella oli ollut Iisalmessa käytössään suflettikattoinen T-foordi.
Sitä käynnistettiin kammesta ja moottori osasi jopa puhua omalla kielellään veivistä väännellessä...."snappp--ahhahhhaaa".
Iisalmen kauppalassa Sanna varoitteli varomattomia tien yli kulkijoita viiksifoordin torven "ahuugahuu"-töräyksellä,jolloin monella mummolla oli päästä vellit housuhin pelästyksissään.
Useimmilla mökin mummoilla siihen aikaan ei ollut kylläkään pitkien mekkojensa alla mitään aluspöksyjä..
Mutta se ei ollut silloiselle jumaluusopin ylioppilaalle suurempia huolia,kun Suur-Suomea oltiin rakentamassa..
Sanna-morsian talvisin piti jaloissaan jopa pässinpökkimiä villa-alushousuja eikä silloisessa seurustelukäyttäytymisessä niitäkään kuorittu pois edes vierekkäin pötköttämään menossa vanhaan klaffisänkyyn..
 |
| Sannan viiksifoordi. Juhart 2011 |
Aata ja Luciferia
-------------------------
 |
| A vauhdissa. Juhart 2001 |
Auto ei ollut mikään vauhtihirmu eikä kanttorin poljinjalkakaan ollut raskas muuta kuin urkujen polkimilla Matteus Passion soitossa.
Vuonna 1949 foordin ikkunaan oltiin liimattu veromerkki,koska valtio oli viisaudessaan päättänyt rankaista kaikkia ikivanhojenkin autonkäyttäjiä kateudessaan jälleenrakennusajan nousubuumissa,lisäksi uusien autojen tuontia rajoittamisella valuuttakaupan kontrollissa.
Kupeen vanha ja pitkä rekisterilappu T-1867,joka sattumoisin oli Augustin kasvatusäidin syntymävuosi,vaihtui rekisteriuudistuksessa lyhyeen TA-867-laattaan.
Ylikonstaapeli Kaljunen oli kysäissyt etteikö kanttorille kelpaisi TA-666-rekisterinumero,joka olisi helpompi muistaa ulkoa kuin virsinumeron,jolloin Augusti oli ilmoittanut ääntään korottamalla,että numero on pirun merkki eikä sellaista virsinumeroa löydy virsikirjoista..ehkäpä Pelsepuupin koraalikirjasta.
 |
| A Ford latolöytö 1932 puskurein |
Autosta ei Laiho kaikista yrityksistään huolimatta ollut löytänyt mitään vikaa,vaikka oli melkein kahva edellä ajanut sillä korttelia ympäri .
Ainoan huomautuksen Laiho oli antanut foordin ainoasta perässä kiiltävästä punalasisesta jarruvalosta,että se muistuttaa kummasti kanttorin nenää vitsaillessaan,että.."kyl kait jo pitkän elämänkummpanuure takii pariskunnal piräs olla samanlane punane klyyväri!.
Katsastusinsinööri oli udellut elämänkumppanin nimeäkin,johon Augusti oli vastannut ,että Takuksi se ollaan ristitty rekisterinumeron TA-kirjaimien ja viimeisen kuutosen takia,johon Laiho oli sutjauttanut:
--Mää elokuvateatterin pitäjän olen lastennäytännöis paljon nähny maaoravii Disneyn piirretyis,mutt auton nimeks mää ehrottais teitil kyl hiukka naismaisemppa nimee kuten Iines..
--Tikut ja Takut menee hiukka homostelun pualell..
August vastasi Laiholle leimattu rekisteriote kourassaan:
--Homo sapienssi tarkoittaa viisasta ihmistä ja uskoisin,että herra insinöörikin laskettaisiin viisaiden ihmisten kirjoihin...
August sai Laihon piruilusta huolimatta leiman pitkään tietokoneella präntättyyn rekisteriotteeseen.
Vanha kirjan muotoinen rekisterikirja Augustilla oli vielä tallella mökkinsä lipastossa.
Maaliosaston miesmyyjä Leinon rautakaupassa oli tarjonnut aluksi puhelinkopin korkean auton maalaukseen Tikkurilan värikartasta kauppalan puhelinlaitoksen puhelinkoppien vihertävää sävyä,jollainen löytyi myös Miranolin kartasta.
Myyjä oli selostanut:
--Färi soppii sekä puu-että metallipinnoill ja sitä voiraa levittää pensselill sekä ruiskull ..
--Kanttori piilis taitta olla pal puut sisässäs kuskin pään lisäks?!
--Siihe mää suasittelisi arpoolipohjast lahonestomaalii...
Augusti oli ostanut pöntön lahonsuojamaaliakin,vaikkakin mökkinsä pihasauna- ja autotallirakennusta varten.
Kohteliaana ja korrektina miehenä kanttori teki myöhemmät maali- ja rakennustarvikeostoksensa länsikauppalan Koskisen veljesten rautakaupassa Perttelin tullissa,mitä kauppalalaiset kutsuivat Koskisen kulmarautaliikkeeksi.
Rakennus oli kaksikerroksinen rapattu kulmatalo,missä aiemmin vielä 40-luvulle saakka palveli kauppalan Automyynnin Ford-auto- ja Fordson-traktoriedustus sekä- merkkihuolto.
 |
| Automyynnin Fordson-esittely 1936 |
Silmiin asti melkein kasvaneet ja puskamaiset kulmakarvatkin parturirouva trimmasi saksilla samoin kuin korviin kasvaneet hiuspuskat,jolloin Augustin näkö ja kuulokin olivat parantuneet huomattavasti.
Samoin hän antoi Heiskasen parturirouvan hemmotella itseään parranajolla ja Aqua Vera-partabalsamilla.
Se oli Augustin oma vuosihulto.
Käydessään samalla kadulla pappilassa ja kirkkokonttorissa asioimassa, silloinen pastorin rouva oli savonmurteella leukaillut,että "kanttorj se haisoo kun Saaronin lilija tännään!"
 |
| 1930 Fod Model A Käsiraamat (käsikirja) Eestiksi |
Auton alkuperäinen väri oli sammaleenvihreä eli amerikaksi moss green ja tyylikäs kylkipokkausten viivamaalaus oli burgundy eli viininpunainen.
Erikoista autossa oli tavaratilan paikalla ns. anopinistuin eli rumble seat.
Augustilla ei valitettavasti tai onnekseen ollut anoppia eikä morsianta poikamiehenä ja hän oli työntänyt koko naisasian aivokoppansa syvimpiin syöväreihin,vaikka ne aamuisin pulpahtelivat ajatuksissa ensimmäisinä pinnalle kuin silopintainen kakkakikkara veeseepöntön vesilukossa.
Valmistuttuaan v.1928 Helsingin urkuriopistosta,missä opetettiin klemettiläistä musiikkidispliiniä hän oli käynyt laimentamassa seksuaalipurkauksiaan kylmässä suihkussa sekä merivedessä.
Kotonakin Karunassa hänen kasvatusvanhempansa Kyösti ja Martta Askolin olivat laestadiolaisuudessaan varoitelleet häntä likaisista ja saastaisista mielikuvista,joita mykkäelokuvat ja aikakausilehdet kiihoittelisivat mielessä avoimin halauksin ja puoli-ilkoisin naiskuvin.
Kasvatusvanhempiensa varoitteluista hän oli lainannut aina kyläraitille mennessään Martta-äidin äidin, sokean Kustaava Lindenin pyöreitä aurinkorillejä ettei se mielenpiru nuoren naisolion iskiessä kiikariin päässyt tärkkäyttämään jo äidin tärkkäämiä pitkiä kalsonkeja.
Kylällä huhuiltiin Aukustin jo sokeutuneen irstaiden kuvien katselusta.
V.1920 syksyllä hän oli saanut kasvatusvanhemmiltaan kunnollisen selkäsaunan.
Hän oli päässyt ensimmäisen kerran Turkuun syysmarkkinoille vanhempiensa mukana ja rankkasateen tullessa hän oli eksynyt vanhempiensa käsistä sateensuojaan adventistien telttaan,mitä hän luuli taikuriteltaksi.
Hän luuli mustapukuisen taikurin esittävän temppujaan,kun tämä oli pannut mustan huopahattunsa kiertämään istuvan yleisön käsiin kolehdin keruuseen,katselijoiden huokaillessa hallelujaa kuorossa.
Augusti uskoi taikurin hypnotisoineen yleisön.
Taikuri oli piirrellyt mustalle rihvelitaululle väriliidulla kuvia monipäisistä ja sarvisista sielunvihollisista ja lohikäärmeistä ja todistellut niitä Johanneksen ilmestyskirjan pedoiksi ja taivaan enkelten ennustuksiksi.
Yhtä punasen lohikäärmeen päätä taikuri kutsui uuden ajan paholaiseksi,joka tulisi istumaan tuhotun pakana-Rooman valtaistuimella levittämään antikristuksen oppia koko maailmalle.
Pirua taikuri kutsui Rooman kirkoksi,jonka johtajana Vatikaanin valtaistuimella istuisi katolisen kirkon pääjohtaja Papa eli Paavi.
--Paavin hiipassa lukee latinaksi Vicarius Fillii Dei ,mikä merkitsee maallista Jumalan pojan varamessiasta,jolla on valtuutenaan muuttaa testamentteja kirkolle sopivimmiksi!
Taikuri saarnasi..
--Latinankielisessä aritmetiikassa VICARIUS=666-yhtälö merkitsee sitä,että V+I+C tekee summaksi kuusisataa.
Vicarius-sanan A tarkoittaa Alfaa eli alkua ja R+I+U+S-osassa R on yhtä kuin Rex Romana eli Rooman kuningas,I taas on roomalainen ykkönen,U on roomalainen V ja S vastaa sekeliä eli 60 talenttia eli 1+5+60=66..
Tästä latinalaisesta aritmetiikasta August sai kammon katolista kirkkoa ja Vatikaanin sekä adventistien taikureita kohtaan loppuiäkseen.Ristiriitaisuudet melskasivat hänen sisimmässään vuosikausia pirun merkkeinä helvetin tulista.
Laskennossa hän ei koskaan ollut pärjännyt alakoulussa ja ihmetteli,miksi pappien piti sotkeentua aritmetiikkaan sekä yhtälöoppiin..
Pysyisivät virsikirjan ja värssyjen numeroissa.
III:
Kansankanttori tapaa kansandemokraatin
---------------------------------------------------
 |
| Hotellivieraita. Oikealla hotellin edessä kanttorin A-kupee parkissa. Vasemmassa kulmassa istuu Henry Ford ja puun vieressä seisoo kauppalan kuuluisuus Korppu-Vihtori. Juhart 2011 |
Kommunistiset ja muut vasemmistolaisjärjestöt kokoontuivat salaa ja laittomasti.
Sodan päätyttyä 1945 vasemmistopuolueissa alkoi uusherännäisyys pikavauhtia Suomen hävittyä Neuvostoliitolle.
Sahan työntekijät olivat vaatineet uudistuksia työajoissa,palkoissa ja laittomissa irtisanomisissa johtajalta,joka vastineeksi jakeli lähtöpasseja pahimmille ja äänekkäimmille purnareille.
Sahalla oli yli viisikymmentä prosenttia työntekijöistä naisia,jotka tekivät miesten rinnalla tuurityötä raskaassa taaplauksessa.
Augusti oli piiskatusta naiskammostaan huolimatta iskenyt silmänsä yhteen naispuoliseen taaplaajaan Sandra Ketolaan,nelikymppiseen ja kypsyneeseen vaaleaverikköön..
Sandra näytti Augustista unikuvalta omasta äidistään nähtyään taaplaajattaren pyöräilevän kukkamekko liehuen lauantaisin demokraattisten naisten kokoukseen työväentalolle.
Hän oli monet kerrat tavannut Sandran maantiellä tullessaan A:llaan kauppalasta virantoimituksista, kauppalan seurakunnan kanttorin ollessa kesälomilla perheineen jossain keski-Suomessa.
Sandran vaaleus ja tuulessa heiluva pellavatukka toivat hänelle takaisin lapsuuden unikuvat ja uudelleen pestävät alushousut.
Hän oli hiukan häpeissäänkin housujensa likaamisesta ja uskoi,että kyseessä voisi olla vaikka eturauhasvika aikomalla tilata ajan kauppalan sisätautilääkäriltä.
Mutta vanhan kansan ihmisenä hän ei oikein kehdannut,koskei sellaisista asioista yleensä oltu keskusteltu edes kotona.puhumattakaan kirkkoväen tuttujen kanssa.
Hän oli täyttänyt 57 vuotta toukokuussa ja katsoi vian olleen vain vanhentumisen mukana tuomaa epämukavuutta..ei sen kummempaa.
Hänestä vain rakko ronklasi..
Eräänä syyslauantaina vuonna 1946 kanttori oli ajamassa kuoroharjoituksista kotiinsa kirkolta.
Hän oli ylittänyt salmen lossilla ja ajeli santatietä sahalle johtava tietä,jonka varrella hänen punamullattu mökkinsä seisoi rinteessä omenapuutarhan varjossa .
 |
| Lossilla. Juhart 2001 |
Lippalakkipäinen pitkähkö ja punakasvoinen mies oli tyrkkimässä naista polkupyörineen ojaan.
Naistenpyörä kaatui kyljelleen maantien poskeen,naisen pyhämekon repeytyessä isoiksi halkioiksi kuin mykkäelokuvien viettäjättärellä.
Pyörän hameverkkoon oli tarttunut kangasriekaleita.
August katsoi parhaaksi pysäyttää auto kirskuvin vaijerijarruin ja käydä auttamassa naista laupeana samarialaisena pois nyrkkien alta.
Aukastessaan foordinsa oven,kanttori sai nyrkistä poskiparralleen.
Nyrkin toisesta päästä kuului viinatukkoinen karjaisu:
--Mää en tartte mittään kirkon urunpolkijoit mun omaan valssiin..perrrkkel!
August vilkaisi iskun suuntaan leukaansa hieromalla tunnistaessaan pugilistin Kartion Iivariksi,sahan yhdeksi viinamäenmiehenä tunnetuksi proomunlastaajaksi.
Kanttori tiesi Iivarin olevan kylän pahimpia rähjääjiä,joka agressiivisuudestaan huolimatta oli lukenut mies ..aivan ylioppilas kauppalan yhteiskoulusta.
Vasemmistolaisuus oli sekoittanut Iivarin nupin jaloviinan kanssa,minkä Augustikin katsoi pahimmaksi koktailiksi oppineessa päässä.
Iivari kutsui itseään stevedööriksi eikä miksikään proomunlastaajaksi.
Tienposkessa vapiseva neitonen oli Ketolan Sandra.
Augusti ollessaan pituudeltaan Iivarin kokoinen,mutta rungoltaan puolisataa kiloa painavampi,vyöryi autosta ulos tankkimaisesti hakkaajaa kohti,jolloin vastustaja alkoi perääntymään.
Iivari oli kuullut jostain kanttorin olleen painissa 20-luvulla piirimestarina,mikä sai hänen hiivaisessa aivokopassaan raksuttamaan,että perääntyminen olisi ehkä paras vaihtoehto.
Iivari lähti kölppimään horjuen maantielle perän katsomatta.
Samalla kanttori kysäisi vapisevalta Sandralta,mistä oli kyse.
--Mitästee luules,ett miähill on miäles?
--Toi Iivar oltti heitetty kokouksest pihal,kusse alkas räyhhämää kännipäisäs,ett temokraattise osasto puheenjohtaja puhuu asjan viärest ja nualee kapitalisti-Sunkvisti perset..
--Meirä temokraattise osasto puheenjohtaja Karlssonin Aamos on must aik tasane tyyppi ja tunnettu sovittelutairoistas sahan tyäväje ja Sunkvisti välisis polttavis kysymyksis..
--Kummää lähri tyäväjentalolt fillaroimma kottiin päiten,niin toi Iivar läht juoksema mun pyärän peräs kun jokin pystykoir auton peräs...
--Se on ain tyämaalki olnu kaheli naisten perää ja kattos,etmää olsi helppo pakkaus kallistettavaks jolkin nurmel..
--Voi kauhhiat!
Sandra huudahti katsellessaan repeytynyttä mekkoaan ja rikkonaista pyöräänsä.
--Mitemmää nyte pääse kottiin,ku pyär makkaa tiäl tommottii ohjaustanko vinoss..ja mun pyhäkledjun on varmaan valmist räsymaton ainest..?
Kanttori ehdotti Sandralle,että pyörä pantaisiin A-Fordin anopinistuimelle ja neiti saisi kyydin kotiinsa kupeen etusohvalla.
Sandralla ei ollut vielä aavistustakaan,että matka avaisi hänelle elämän uuden valtatien A-kupeen punaisella nahkapenkillä.
Punainen Sandra ja patamusta August
----------------------------------------------
 |
| Sandra,August ja Oliver maatalousnäyttelyssä 1965 Juhat 1996 |
--Miten mää nyt oikken kehttan,kun meitill on sellanen luakkaerokin..ainaskis paperill..!?
--Mutt mää kylläki olen ihan kiitollisuurenvelas teitill..ett mikä ettei mää sitt tulen fölis..
--Mitäs nyt yks kirkkanpunane ja toine patamust tällases pikkukyläs enämpi färei sekoittelis!
--Hallituksiikin olla tehty punamustiks!
Fordin jäähdyttäjän kromisen korkin osoittaessa maantiellä uimalaitokselle johtavaa santatietä kanttori ohitti kaukaa vasemmalta tiensyrjää talssaavan Iivarin ohitse.
Iivarilla näytti olevan jotain patoutumisen purkamisia mielessään potkiskellessaan irtokiviä puolikengän kärjillä ojaheinikkoon.
Auton ohittaessa kanttori kuuli jotain ropisevan takapelleissä.
Iivari oli heittänyt pari kivenmurikkaa ja osunut vasempaan takapuskuriin sekä punalasiseen jarruvaloon.
Kanttori ei pysähtynyt tarkastamaan vahinkoja,vaan jatkoi matkaa mökkinsä tienhaaraan,josta kapea peltotie vei ylös rinteeseen,missä punamultamökin ikkunalasit välkkyivät ilta-auringon kilossa.
Kanttori pysähtyi tienhaarassa kysymään Sandralta:
--Mitäs meinaisimme,että käydään tuossa töllissäni ja voisin kiehauttaa samassa vahvat pöönäkahvit?
--Olen aamulla jauhanut pöönätkin valmiksi oikein nollalla poroiksi..
--Minulla on ompelutarvikkeetkin lipastossa,jolla voisitte ommella mekonkin ja samalla pestä tuon maantien lian sääristänne.
Sandra ei vastannut heti miettiessään kylän puheita perästä päin.
Pienen miettimisen perästä Sandra lausui:
--Mää oli melkken kahren vaihheell et kieltäytyisin..mut kyl mull oikke porokahvi kelppa tällasen näytelmän jälkken..
--Kaffet on muuteski vaikkiat saara kaupasta ja senkin piräis osttaa säännöstelykortill...ja olisimmää aikmoine näky ja kauhistus tällases halkjohamees ja paskasis jalvois fillaroiressan kottiin päite maantiäll...
Augustin ajaessa mökin pihaan Sandra hämmästyi talon äskettäin punamullatuista vuorilaudoista ja valkoiseksi maalatuista kulmalaudoista sekä rekolin kiikusta.
Omenapuutarhan nurmikkokin oli trimmattu kuin kynsisaksilla lyhyeksi sängeksi, punaposkisten antonovkaomenienkin sekä valkeiden kuullaiden kiiltäessä oksissa kuin vahattuina.
Lihavat ja kypsät karviaismarjat pullistelivat tuvan ikkunoiden alla pensaissa
Autotalli- ja saunarakennus näytti samoin vastamaalatulta ruskealla arbooli-lahonestomaalilla ja talon porraskiven vieressä molemmin puolin kasvoi villiruusupensas.
Pihakin oli raavittu lehtiharavalla symmetrisesti kotijuustovuoan kuvioiseksi..
Augusti ajettuaan foordinsa avonaiseen autotalliin koppasi haravan käteensä raapimalla autonrenkaan jäljet pihasta kuin jokin dekkariromaanin konna tulevaa rikosta peittääkseen.
Kanttori nosti Sandran fillarin nojaamaan tallin seinustalle ja etupyörä haarojensa välissä oikaisi ohjaustangon suoraksi sanomalla:
--No..kyllä tästä vielä ajopeli tulee,mutta tuo hameverkko pitäisi kyllä vaihtaa..
--Näyttääpi kuin ukkohauki olisi mellastellut lahnaverkossa..
--Te tairas olla oikke järjestyksen miäs!
Sandra kysäisi puoliarasti.
--No..se taitaa vähän olla verissä,kun kasvatusvanhemmat piiskasivat laestadiolaista järjestystä ja kuria sekä Herran pelkoa takalistoon..
--Vanhukset kertoivat,että Herran pelko on kuulema viisauden alku...
--Viisauden alusta en osaa sanoa samaan henkeen..
Kanttori vastasi pienessä suuirveessä,mistä pilkoitti kultainen kulmahammas kuin Al Caponella.
..Noh..astutaanpa sisään..naiset ensin..ja aasit perässä?
--Tästä talosta puuttuukin vain nainen aasin jätöksien korjaamiseen..
 |
| Carl Larsson.Letter writing |
--Olkaa vain hyvä ja istukaa tuonne tuolille,kun käyn panemassa pyörän vajaan..
--Voi ehkä sadekuuro rapsauttaa taivaalta ja nahkainen satula voisi kastua..
--Märkä nahkasatula ei kuivu hetkessä imiessään vettä kuin pesusieni..
--Perä märkänä ei ole kovin mukavaa pyöräillä..
Odotellessaan Sandra tutkiskeli mökin sisustusta.
Tuvan sivupöydällä urkuharmoonin vieressä oli pinottuna virsikirjoja,nuottivihkoja ja musta kulunut viulukotelo.
Urkuharmoonin päällä kukkatapettiseinää vasten nojasi hopeoitu lyyra,minkä keskellä kiilsi punaemaljoitu kultakehäinen tähti. aivan kuin puna-armeijan upseerin kokardissa,vaikkakin kymmenen kertaa suurempana.
Vanhan puisen seinäpuhelimen yläpuolella pikkupöydän ja ikkunan välisellä seinällä roikkui kallellaan raamitettu kuva tiukkailmeisestä vanhan kansan pariskunnasta.
Seinäpuhelimen kromioidut soittokellotkin kiilsivät häikäisevän kiillotettuina kuin A-kupeen lampunkuupat ilta-auringon säteissä.
Sandra joutui katsomaan pian kuvasta poispäin parin totisesta tuijotuksesta,koskei ollut koskaan tottunut ihmisten tölläämiseen ujonpuolisena.
Räsymatotkin puunatulla lankkulattialla tuoksahtivat vastapestyinä mäntysuovalta.
Sandra hätkähti katselmuksestaan kanttorin palattua ovesta sisään kenkien pyyhkimiseen kynnysmatolle, nousemalla ylös tuoliltaan.
August asteli tuvan poikki klaffipiirongille ottamaan yhdestä vetolaatikosta peltisen ompelutarvikerasian,minkä kannessa hymyili Hangon keksimainos.
--Ottakaa vaan neiti ihan lungisti...
--Jos tekee ilkeätä parsia mekkoa tässä,niin neiti voisi mennä tuonne kammarin puolelle..
--Neidin ei pidä pelätä,että tulisin tiirailemaan..
--Näkökin on sen verran heikentynyt,että vain hyvällä lykyllä saan vielä ajokortinkin uusittua...
--Suljen oven kammarin perässänne ja samaan aikaan panen kahvin porisemaan liedelle.
--Ottakaapa vain ihan lungisti...
Kahvipöydässä Sandra istui kasvotusten ihmettelemässä kanttoria ja kanttorilaa ryystäessään feminiinisesti posliinikupista kahvia pikkurilli kupin korvasta ulospäin tönöttäen.
--Miksteill ei ol emäntää taloss?
Sandra uteli keskustelun aloitukseksi.
Kanttori hymähti:
--No mitäs tällainen pinttynyt ja ylipainoinen poikamies emännällä tekisi?!
--Tosiasia kyllä on,etten ole kerinnyt kiireissäni koskaan ajattelemaankaan koko naisasiaa..
--Se ajatus vain on mennyt ohi näkevien silmieni ja kuulevien korvieni,kuten nuoret nykyään sanovat "oharina".
--Koko naisasia on mielestäni heittänyt häränpyllyä niistä ajoista lähtien,kun sufrageettiliike kaatui kieltolain alkuun.
--Koko kolmekymmenluvun aikana en ole kuullut mitään naisasiasta fröökynöiden ja rouvien matkiessa voimistelevia arjalaisnaisia ja Hollivuudin vetysuperperoksiiditähtösiä....
--Sellaiset eivät ole koskaan olleet minun ihanteellisia naiskuviani..
--Sodan jälkeen niitä itsenäisempiä naisia sitten taisi ajautua niihin teidän vasemmistolaisiin piireihinkin tullakseen punalippuja kantaviksi ja pannuhuonehaalarisiksi työnsankarittariksi samaan aikaan,kun keskiluokan rouvat selasivat eevoja ja hopeapeilejä kampaamoiden kuivurikuuppien alla tullakseen amerikkalaisiksi kapeauumaisiksi ja isopovisiksi kotirouviksi..
--Vasemmalla naiset halusivat itsenäistyä tasa-arvoisiksi miesten rinnalla,kun taas oikealla hiljaisempi keskiluokan kotirouvaluokka piti parempana antautua rasvamahaisen ja isopyllyisen miehensä paksun lompakon alle huutamaan mieliksi hurraata teko-orgasmeissaan...
--Anteeksi vain neiti,että olen vähän suora ajatuksissani!
--En vain ole osannut valita kahden äärimmäisyyden väliltä...
 |
| Venäläinen uimapuku 1975 |
Kanttori tarjosi.
--Ai kun tää on hyvää..se viä ihan kiälen mukanas!
Sandra kehui pitäessään toista kattä sylissään kakkulautasen alle,etteivät kakunmurut tippuisi puhtaalle räsymatolle.
--Teitil näkyy olevan aika tarkka huamiokyky naiste asemast nyky-yhteiskunnass..
--Määkin ole lähelt samaa miält,ett rahall vaijennetta monen tuskasen ja turhaantunne perheenemännän ääni..
--Ei teist luulis,ett olette oikeistolaisii kun muut papikkin..
--Kukas sen on lausunut,että olen oikeistolaisia ja pappeja?
August vastasi tekonärkästyneenä.
--Ei tämä vanha,kulunut ja musta virkapuku tee minusta oikea- eikä vasenkätistä..
--Vähän samanlaisesti kuin musiikissa..käytän molempia käsiäni urkujen koskettimilla ja vielä jaloilla puisilla alakoskettimilla.
--Sitä voisi verrata poliittiseen näkökantaani kahmiessani ideoita molemmin käsin..ja jaloin niinkuin nelivedolla..
Kanttori nousi ylös yhtäkkiä kahvipöydästä Sandran luullessa tämän ottaneen nokkiinsa kommenteista.
August käveli klaffipiirongille ja kappasi alalaatikosta käteensä venäläisen Stolishnaya-vodkapullon,minkä oli ostanut pimeänä lossirannasta.
--Mitässe Aku....antteeks Aukust nyten oikee meinaa?
Sandra kysäisi teeskennellessään viatonta.
--Noh..minä meinasin sotkea vähän sydäntroppia tuohon porokahviin,kun alkoi viluttamaan auringon mentyä pilveen..
Kanttori vastasi kierrellessään korkkia auki.
--Tämä pottu on kotoisin tuosta redillä seisovasta puolalaisesta rahtilaivasta.
--Kelpaakos?
--Mitesmää sitte fillaroin kottisan?
Sandra ihmetteli.
--Emmää muuteskaan eres selvinpäitenkään tahro pyssyy ton fillarin liukkaan nahkalepperisatulan pääl..
--Sekin kun kaikk muukkiin mun asjat ovakku päin perset....en kaitte olnu liian suara sanoissan!?
Illan tullessa kanttorilan tuvanikkunasta keltainen valokiila heitti kajettaan valkomaalattuun puutarhakeinuun,minkä istuinlaudat venyivät pitkinä kalterimaisina varjoina omenapuutarhaan.
Kyläraitille asti kuului naisen iloista kikatusta ja miesbaritoonin laulunhakua,urkuharmoonin palkeiden puhistessa kanttorin virkakenkien poljennasta.
Sandra lauloi Akulle melankoolisen Partisaanilaulun ja Aku Sandralle sentimentaalisen Niin minä neitonen sinulle laulan kuin omalle kullalleni...
Kello yhdeltä aamulla keittiönvalo sammui naistenpyörän hameverkon lepattaessa vienossa suvituulessa autotallin nurkalla..
Kuukauden päästä tippuisi moneen Enkelniemen postilaatikkoon hääkutsu...
Häämatka A:lla Beehen
 |
| Sandra lomamatkalla B-Fordilla 1951 |
Kauppalan seurakunnan kanttori oltiin kutsuttu soittamaan Mendelsohnin häämarssi.
Kauppalasta tullut kanttori oli laihanhujakka,olkitukkainen huipelo,jonka punainen nenä reklamoisi jonkinlaisesta alkolinkäytöstä,mutta sattui olemaan absolutisti,ainakin raittiusmielessä.
Kirkkokuoron naiset kyllä ovat kertoneet toista,että kanttori monasti piileskeli kauppalan puukirkon orapihlaja-aidan takana kyttäämässä näiden peffojen keinuntaa kuoroharjoitusten jälkeen.
Eräs vanhapiikakuorolainen oli saanut sydämentykytyksiä siitä,kun kanttori oli lähestynyt häntä sakarstin puolella ja kertonut,että neidin silmät olivat luvanneet kirkkosalissa alttarin edessä.
Yksikään Herramme palvelija ei oltu luotu täydelliseksi.
Kauppalan kanttori kiirehti urkulehteriltä alas kirkonportaille kuvaan,mikä tulisi olemaan viimeinen yhteiskuva itsenäisen Enkelniemen seurakunnan palvelijoiden kokoontumisesta,koska seuraavana vuonna pieni seurakunta liitettäisiin suurempaan naapuriseurakuntaan.
Tällöin kirkon kanttorinvirka lakkautettaisiin.
Näin oli Turun Tuomikapitulissa päätetty.
August oli ennalta päättänyt jäädä eläkkeelle,ettei tulisi pannuksi pois viralta.
Rouva Sandra Askolin seisoi käsikynkässä Augustin vieressä valkoisessa brokaadihameessa hunnuttomana ,,jaloissaan vain kerran käytetyt valkoiset sota-ajan paperikorkokengät,..salamavalojen poksahdellessa silmiä häikäisevästi.
Kirkon portilla seisoi vihreä, pesty ja puunattu A-kupee,jonka takapuskureihin oltiin puotinaruista kiinnitetty vihreitä Jalostajan hernepurkkeja avio-onnen taikomiseksi..
Tarkkana miehenä August oli valinnut peltipurkitkin kupeen kanssa sävysävyyn.
August hymyili vienossa hymyssä valokuvaajille muistellessaan,miten naapuriseurakunnan rovasti oli lämpimästi toivotellut vihkimispuheessaan paljon onnea erittäin erikoiselle sekä esimerkilliselle pariskunnalle,kuvaillessaan aatteiden ja luokkaerojen raja-aitojen nyt kaatuneen aidon lähimmäisenrakkauden tieltä.
Jostain kaukaa urkulehterin alta oli kuulunut juovikkaan Iivarin huutelua:
--Kyl varmmaan nyten tollase mössömahasen urunpolkijan all kaattuu minklaine risuait tahans..!!
Iivari oltiin kiikutettu kahden vahvan isännän välissä tammiovesta ulos ja heitetty kirkon vaivaisukon viereen istualleen.
 |
| Vaivaisukko |
Iivari oli kuukautta aiemmin saanut lähtöpassit sahalta työmaajuopottelusta samoin kuin SKDL:n Enkelniemen demokraattisesta osastosta räyhäämisestä.
Tämä hoiperteli kuljettajan puoleiselle ovelle yrittämällä huitaista humalaista upperkuttia kanttorin leukaluuhun.
--Sää saakelin ämmävaras..et kehttaas sekottaa luakkayhteiskunttaa mustall mutterillas!
Iivari oli kerinnyt laukomaan,kun Augustin iso harmoonikoura oli iskeytynyt silmäkulmaan.
Hääseurue aplooderasi käsiään taputtamalla kuin raskaan sarjan knockoutissa,missä vastustaja oltiin lyöty kanvesiin.
Iivari makasi tajuttomana rovastin kyrmyselkä-Ford Taunuksen kromihymyn alla.
Ford-kupee nytkähti liikkeelle lossin keulaluukun kolahdettua mantereen puoleiselle laiturille kiipeämällä verkkaisesti ylös mäkeen tutulla pörpötyksellään.
Fordin kiivetessä mäkeen lossi oli jo palaamassa takaisin saaren puolelle lossikuskin pannessa kopissa kierroksia lisää koneeseen puhurisen sivutuulen lykätessä lauttaa vaijereissa kurssista pois.
Lautan sydämenä pörpötti aivan samanlainen lättäpääneloskone kuin kanttorin A-kupeessa.
Ennen sotaa matkaajat saivat auttaa lossivahtia vetämään lauttaa kapuloiden avulla yhteisvoimin.
 |
| Kokkilan kapulalossi 1934.Kyydissä Pekka Laineen Chevrolet-onnikka |
Joissakin lipputangoissa liehui erivärisiä isännänviirejäkin.
Ruotsinkielisen saaren puolella saattoi nähdä,kuten puutarhuri Axelssonin rekolissa oikeita ruotsalaismallisia kukitettuja majstångeja.
Axelssonien suku oli kotoisin Ahvenanmaalta.
Vastanaineiden häämatka suuntautui Tampereelle ja Kangasalle.
Matka oltiin suunniteltu siitä,että Sandralla oli paljon sukulaisia ja tuttuja Tampellan tehtailla ja Augustin paras ystävä oli Kangasalla kanttorina.
August ajoi lunkina vasen kyynärpää ulkona ikkunankarmilla.
Hän oli jopa viskannut rakkaan mustan vilttihattunsa skottiruutuiselle takapenkille. Ennen häitä hän oli käynyt morsiamensa kanssa kauppalassa verhoilijalla Sandran pyynnöstä,koska auton nahkapenkit hiostivat peräpuolta ikävästi kesähelteellä.
Sandra itse oli valinnut punavihreän skottiruudullisen puuvillahamekankaan I.Virtasen kangasliikkeestä Itäiseltä Siltakadulta ja ostanut sitä kokonaisen paalin.
Istuinverhoilusta oli jäänyt sen verran materiaalia jäljelle,että morsian oli teettänyt ompelijalla itselleen samankuvioisen kilttihameen,mikä kiinnitettiin sivulta isolla kultaisella hakaneulalla.
Kaiken somistamisen päälle Sandra oli käynyt kemikaliokaupasta ostamassa paketin hennaa ja pitkän taivuttelun jälkeen hän oli saanut taivuteltua Augustia menemään Heiskasen rouvan parturiin värjäyttämään harmaantunen tukkansa ja pulisonkinsa.
August oli lausunut morsiamelleen kotimatkalla Enkelniemelle,että "nyt meillä sitten on kaksi punapäätä autossa".
Sandra oli udellut missä se toinen punapää sitten piileskeli.
August oli ottanut heidän välistään Alkon kassista ulos Nordforsin punaviinipullon ja esitellyt "Nordforsin Lekan"...näin meidän kesken Leo Nordforsin,sen toisen punapään.
Fordin ajettua vanhaa Turuntietä ylös kauppalaan nousevaa mäkeä Sandra haisteli ootrattuun kojetauluun asettamastaan posliinivaasista hääkimpusta otettua kahta valkoista ruusua
Vaasin hän oli ostanut kauppalan osuuskaupan talousosastolta halvalla sekundatuotteena.
Siinä oli pieni särö kannassa,mitä erottaisi kuin suurennuslasilla tiiraamalla.
--Aikku haissee hyvält!
Sandra huokasi nuuskiessaan.
--Kuvast puuttuu vaan yks tonjuhani,joka ruusu hamppais kallistais munt ruusujen peittämäll morsjusvuatteell!
--Ootappas kun päästään Tampereelle matkustajakotiin,niin saat satakolmekymmentäkiloisen ruusulta haisevan miehenkuvan päällesi..
--Ostin litran pullon ruusuvettä parfyymiksi,että riittää pitkäksi aikaa läskiposkilleni läiskittäväksi parranajon jälkeen..
August hekotteli vieressä.
 |
| 1932 Ford V8-mainos |
Kanttori kääntyi Sandran puoleen sanomaan:
--Kuules Sandra...tämä meidän romanssi alkoi A:sta ja näyttää vielä jatkuvan sellaisessa A-duurissa,enkä uskoisi sen kääntyvän mollin puolelle koskaan.
--Kaikki urkulehterillä polkemani virret ovat olleet pelkkää mollia....
--Tiedätkös Sandra,että se seitsemän veljeksen lukkarikin päntti niiden päähän alfabeettejä?
--Koko puukstaavisysteemi oli saanut alkunsa Arabiasta tuhansia vuosia sitten.
--Siellä ne beduiiniteltoissa tavailivat aavikon keskellä,että Alef--Be--Te...
--Mitäs Sandra meinaisisit,että mekin siirryttäisiin puukstaaveiisa edemmäs..vaikkapa Beehen?
--Olen ajatellut ostaa Hajalan pirssikuski Hjortin vanhan B-Fordin vuokrapirssin vuosimallia 1932..
--Muuten se menisi kirveellä hakattavaksi pieneksi torikuorma-autoksi..
--En kyllä raaski tätä Takua lähteä myymään..ja tiedätkös,että siinä Beessä on oikea kahdeksansylinterinen voimakone..sellainen veelohkoinen ja 60 hevosta vetämässä aisoissa sisällä.
--Se on kyllä sellainen isompi neliovinen malli ja me päästäisiin oikein kukonharppauksella limusiiniluokkaan..
--Emmää oikke ymmärrä sun jutuist mittä..ja ainoon veen,mitä mää tunne on veekaulus,mikä tunttu kuristavan sun pairan all kurkkuas kovast...
Sandra vinoili.
--Mut kaippa meil kelppa isomp piili,kummää ole meinannut.ett meill olis pari piänt punapäät vehkomas kanttorilan pakal...
 |
| Henry Ford,alkuperäinen maalaispoika by Juhart |
August innostui.
--Muuten..se Henry Ford kuoli viime vuonna eikä koskaan päässyt C-malliin.
--Yleensä virretkin aloitin C-duurissa...kunnes laskeutuivat molliin viimeisissä värssyissä.
--Nyt ne myy jo apteekeissa C-vitamiinia riisitaudista ja näivetystä poteville sota-aikana syntyneille lapsille.
Vihreä Ford-kupee häipyi vanhan tullin koivukujalle, nousemalla kaukana ylämäkeen,kanttorin vetäessä pienempää vaihdetta kaksoispolkaisulla päälle kuin kuorma-autoissa.
Fordin vaihdelaatikko oli kuulunut jo pitkään kuluneelta.
Vasta jossain kaukana Forssan rajan paikkeilla viimeiset hernepurkit olivat lentäneet vauhdissa ojaheinikkoon.
Kanttori alkoi baritoonillaan hyräilemään Kesäyötä Kangasalla.
.....................
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti