Sehän ajaa kuin mies! Naisten ammatti- ja kilpa-autoilua. 1.

1929.Naispolkuautoilija Washington D.C:ssä

Kortilla ajo ja naisammattiautoilijat kortilla
-------------------------------------------------------------------------------

Taija Försti kertoo tutkimuksissaan seuraavaa:
Vuosisadan alussa ei ollut järjestäytynyttä ajo-opetusta.Ensimmäisten autojen mukana tuotiin Suomeen myös ajotaitoinen kuljettaja.
Autokaupat myös antoivat ostajalle ajo-opetusta.

Ajolupa eli ajokortin esimuoto tuli käyttöön Helsingissä v.1907 ja Turussa v.1910.
Lupaa hakevalla piti olla todistus,jossa tämän todettiin olevan perehtynyt auton hoitoon,rakenteeseen ja ohjaamiseen.
Maistraatin määräämän autonkuljettajaopettajan tai katsastusmiehen kirjoittama todistus saattoi olla muotoa "Neiti N.N. on tänään pidetyssä koeajossa näyttäytynyt olevan pätevä ohjaamaan autoa,joka täten todistetaan."
Ajokortit,autojen rekisteröinti ja katsatus yhtenäistyivät v.1922. Tämänkään jälkeen ajotaitoa ei pystytty täydellisesti valvomaan vielä vuosiin.

Ammattimaisiksi autonkuljettajiksi naisia ei haluttu.
Tätä ei siitä huolimatta missään säännöissä voitu kieltääkään.Helsingin maistraatti päätyi v.1913 poliisimestarin vaatimuksesta suosittelemaan,ettei naisia hyväksyttäisi ammattimaiseen liikenteeseen.
Ammattiautoilua katsottiin 1910- luvulla säädyttömäksi toiminnaksi. Vuokra-automobiilien kuljettajat kuljettivat miesasiakkaitaan ravintoloihin ja bordelleihin ja myöhemmin kieltolain aikana osa takseista kuljetti myös pirtua.

1932.Hämeenlääniläinen taksi 

1929.Pirtutaksin nosto vedestä Viitasaarella.

Suosituksesta huolimatta 15 helsinkiläisnaista ilmottautui v.1906-1917 ammattimaisen autoliikenteen harjoittajiksi.
Ilmeisesti he eivät kuitenkaan itse ajaneet autoa,toisin kuin turkulainen Alma Lydia Suomi,jonka ammattimainen ajo oli kirjattu v.1916 Turun poliisilaitoksen kirjaan. 
V.1920 Helsingissä laskettiin olevan 514 henkilöautoa ja 174 kuorma-autoa ja Turussa noin 60 henkilöautoa.
Autojen lukumäärä kasvoi nopeasti kieltolain takia,kun alkoholi oli saatava nopeasti rannikolta sisämaahan. Vuokra-autojen määrä samoin kasvoi yhä useamman pirssin naisomistajan ajaessa itse.

1930-luku.Turun rautatieasema ja vuokra-autorivistö.

(Jos naisautoilua miesväki yritti shovinistisesti estää,niin 1900-luvun alun naiskirjailija Maria Jotuni puolestaan ryhtyi tutustumaan suomalaisiin aikansa merkittäviin naisasianajajiin.
Jotuni kirjoitti humoristisesti novelleissaan ja kirjoissa feministisellä aspektilla miehistä. Naisautoilun pioneereihin hän ei ilmisesti kuulunut)

1952 Plymouth-mainos

Vasta 1950-luvulla maaseudulla ja kaupungeissa oli useita naistaksiyrittäjiä-sekä renkejä.
Vuoden 1952 kesällä turkulaiset saivat  kummastella aivan uutta ilmiötä,kaupungin "ensimmäisen ja ainoan" naistaksiautoilijan aloittaessa työnsä. Rouva Aini Anttila oli aloittanut työnsä  tukikohtanaan Kupittaan vuokra-autoasema ja ajokkinaan sinivihreä Plymouth Cranbrook.
Taksitolpalla seisoivat myös 1952-mallinen brittiläinen Austin Hereford  sekä 1947-mallinen Checker A2-pirssiautot

Turkulainen ulakeskusneiti

Ensimmäinen ulataksi Turussa 1952-mallinen
Austin Hereford ja takana v.1947 Checker A2,ns Olympia.-Checker.

Samana vuonna Turussa aloitettiin uusi ulataksiliikenne (radiotaksit).
Naistaksiautoilijan virkapukuun kuului koppalakin lisäksi,silloin jopa naiselta harvinaista,pitkät sannanväriset housut 
Olisi luullut,että silloin olisi ollut vaikeata ryhtyä ajamaan taksia.
Vaimo vain otti perheenpäältä joutilaaksi jääneen pirssin ja suunnisti passiin Kupittaalle.
Hänellä oli jo ollut ammattikortti kolmisen vuotta ja riittävä ajokokemus takanaan.
Ilmeisesti taksilupaan vaadittiin muutakin,Anttilan siitä mainitsematta.
Uutta taksiyrittäjää oltiin varoitettu ryöväreistä,rouvan kerrottua pitävänsä mukanaan jotakin "kättä pidempää".Hän ei myöskään ottanut kyytiä epämääräisiin osoitteisiin.
Taksilla oli ajo-oikeus joka toinen vuorokausi kello kuudesta aamulla kello kahdeksaan seuraavana aamuna.
Nainen ammattiautoilijana oli silloin melko harvinainen näky.
Helsingin pirssissä oli kolme naiskuljettajaa kuten Porissakin.Pääkaupungissa oli myös yksi paikallislinjan naispuolinen linja-autonkuljettajakin.

1947 Rovaniemellä 39 pirssimiestä osoitti
mieltään taksimies Kärnän muthan oikeudenkäynnistä

V.1953 syyskuussa Rovaniemellä oli tapahtunut naistaksiautoilijan 37-vuotiaan Hilda Tarkiaisen murha,minkä tekijänä oli Helsingistä kotoa karannut kaunialainen 16-vuotias koulupoika.
Poika oli naapurilta anastetulla käsiaseella yrittänyt varastaa naisautoilijan auton ja ajaa se Haaparannasta Ruotsiin,aseen lauettua.
Tapaus kuohutti,koska olojen uskottiin rauhoittuneen sitten sodanjälkeisten vuosien,mutta yhtäkkiä lehtien pääotsikkoihin oli nousseet Kyllikki Saaren ja Soson  murhat (1953 Muhoksen Soson pysäkinhoitajan perheen nelimurha)

V.1955 eräs naistaksiautoilija Nimimerkki Naistaksi Ammattiautoilija-lehden numerossa 26 1955 oli kirjoittanut runollisesti puolestaan iloisemmista tanssireissukyytiläisistä:
"Naapuris on nuorii...
Iltamissa käydä täytyy...
Häitä kohta laitetaan,nyt on heillä suuri huoli,
tyttöjäkin mukaan löytyy..
Siinä taksi tarvitaan.
Tulee uutta elämästä...
tietäähän nuorten retket.
Eipä niitä suinkaan yksi,käsissä suuri hätä!
Monet ihanaiset hetket saakin olla kymmenyksin...
Silloin niille soitetaan,autossa kun on nähty...
Taas on siinä pari nuori,nopeasti viemään vaan...
Taksi siin on verraton.
Vuoden päästä heillä huoli..."

1970-luvulla karjanajaja Einari Johanssonin Pirjo-tytär oli Nummelan ainoa naispuolinen taksirenki.
Miestaksikuskit kutsuivat häntä "Likaksi".
Pirjon virkapuku oli valkoinen paitamainen asu.Talvella hän piti päässään karvalakkia.
Ajoillaan hän maksoi isänsä "Mullijohanssonin" tai "Rämlin" (Rambler) Johanssonin karjavelat.

1963 Rambler Classic 770.Yleinen taksina Suomessa 60-luvulla.

Vapaa autoileva nainen
-----------------------------------------------------------
Ehdoksi naisten autoilulle asetettiin sellainen vaatetus,joka ei haittaisi auton ohjaamista.
Aluksi naisautoilijat pukeutuivat maskuliinisiin ja raskaisiin ajolakkeihin- ja takkeihin sekä ajolaseihin.
Autotarvike- ja muotiteollisuus havaitsivat pian naisissa uudet lupaavat merkit ja 1920-luvulla mainostettiin jo kevyitä vauhtikauden vaatekertoja rengaskuvioilla,Försti kertoo.
I maailmansodan jälkeen muoti ja naisideaali muuttuivat ja hennon sekä suojeltavan naisen tilalle ratsastivat, purjehtivat ja autoilivat, ruskettuneet,vahvat sekä itsenäiset polkkatukkaiset  fläpperit.
Jazztytöt ja poikamiestytöt vapaamielisien tapoineen herättivät sekä ihastusta että pahennusta.

1930-luvun alun kuopiolaisia fläppereitä.
Lukkariskansiot

Lady Mechanics by Juhart

Autojen myynti-ilmoitukset ilmestyivät lehtiin  1920-luvulla.Ajan reklaameissa naiset paitsi ajoivat,myös vaihtoivat renkaita ja tekivät muita huoltotoimia autoihin.
Försti kertoo.
Autoa esiteltiin välineenä vapaa-aikaan,keinona päästä luontoon. Nainen ajoi autolla golfaamaan,aurinkoa ottamaan tai luontoretkelle. Mainosten moderni nainen oli kuitenkin kaukana useimpien naisten arkielämästä.
Autoja ei mainostettu naisille,jotka olisivat tarvinneet niitä.kuten kiertäville kotitalousneuvojille,opettajille ja kätilöille (myöhemmin 50-luvulla myös seminologeille eli keinosiementäjille.Kirjoittajan huom.)
Suomalaisissa mainoksissa ei näkynyt perheitä tai isiä lapsineen.(Amerikkalaisissa mainoksissa kylläkin.kirjoittajan huom.)

1919 Stockmann-mainos

                                                    1929 Reo Flying Cloud

1914 Baker Electric

                                             1926 Ford T Fordor

Naisten autoilua vastustivat etenkin ammattiautoilijat sekä maaseudun autoilijat.
Vastustajat perustelivat kantaansa biologisilla syillä,että nainen oli se heikompi astia fyysisesti.
Naiset kärsivät sellaisesta luonnollisesta epävakaisuudesta ja naisten sairauksiin luokiteltiin hermotaudit sekä hysteria vastustajien mielipiteinä. 

Ammattiautoilijoiden Autoilija-lehti oli sitä mieltä,etteivät naiset ja autot sovi yhteen. 
"Auto ja nainen ovat toisensa vastakohtia. 
Omituista kylläkin,sillä molemmissa on monimutkainen hieno koneisto,jota täytyy laaturasvoilla rasvata ja puleerata",todettiin pakinassa 1928.

1920-luvun lehdissä autoiluvitsit ja pakinat käsittelivät useimmiten aihetta nainen ratissa. Nainen ei osaa lukea käyttöohjeita,liikennesäännöt- ja merkit ovat niille hankalia,samoin kuin koneet ja moottorit ovat naiselle vastenmielisiä.Teija Försti kertoo.
Naisen ulkonäköäkin ja autoa saatettiin vertailla. Autoilija-lehden pakina totesi,että "Viime vuoden mallia oleva Ford ja eukko eivät tietenkään kenenkään mieltä ilahuta".

1910.Naisen paikka poissa auton ratista

1927.Perhekorjausta Amerikassa.

 Pakinoitsija Agapetuksen mukaan "Auton pinta voidaan myös jättää kokonaan hoitamatta,mutta jälkiseuraukset ovat sitten sitä myöten. Vaunu on likainen ja tuo mieleen naisen,joka ei hoida ulkomuotoaan."

Naiskilpa-ajajat
------------------------------------------

1929.Olohuonekilpuri

 Ensimmäiset ajokilpailut pidettiin v.1910 Tampereella ravikilpailujen yhteydessä.
Suomen Automobiiliklubi alkoi järjestää kilpailuja v.1921 ja muutamaa vuotta myöhemmin naisia jon näkyi olevan mukana.
Naiskilpailijat esiteltiin reippaina ja rohkeina tyttöinä,kertoi tunnettu "autoamatsooni" Terna Åkerman,joka otti osaa Näsijärven ympäriajoihin v.1930. Autoilija-lehti kirjoitti,että " Terna-neiti ajoi urheasti osuutensa reippaasti yli odotusten".

Terna Åkerman avo-Singerissään.

Pelottavien amatsoonien lisäksi nuoret naiset saattoivat olla viehättäviä "autoilijattaria" tai autourheilun "harjoittajattaria".
Naiset eivät itse katsoneet olevansa mitenkään erikoisia,mutta eivät myöskään katsoneet autoilun sopivan kaikille naisille.
Neiti Åkermanin vastaus naisten pystyvyydestä autonajoon Moottori-lehdessä kertoi paljon:
--Olen sitä mieltä,että naiset ajavat autoa yhtä hyvin kuin miehet.
--Tällä en kuitenkaan tarkoita,että kaikki naiset sopisivat tähän toimeen.
--Niiden,jotka eivät voi hallita hermojaan,pitää luopua autolla ajamisesta.

Suhtautuminen naisautoilijoihin ei näyttäisi muuttuneen meidän aikaamme tullessa.
Autoilevan naisen ohi on päästävä tavalla tai toisella ja naisen ajotaitoa on oikeutetumpaa arvostella kuin miesten.
Naisen oletetaan hermoilevan ratissa enemmän.

1931 Suomen Kuvalehti ja Terna Åkerman

Helene Nice

Helene Nice (Helle Nice)---Bugatti-kuningatar
------------------------------------------------------------

Syrjäisessä Suomessa oltiin ilmeisesti saatu vaikutteita Euroopan naiskilpa-ajajista.
Eräs kuuluisimpia ranskalaisia naiskilpa-ajajia,joka peittosi mieskilpa-ajajatkin Bugatillaan,oli Helene Nice,alkujaan Helene Delangle.
Miranda Seymorin kirja "Bugatti-kuningatar" eli The Bugatti Queen kuvaa hyvin Helene Nicen rohkeudesta miesvaltaisilla kilparadoilla.
Helenen mottona oli:
"Mistä eniten pidän maailmassa,on seikkailu!

Helene Nice.The Bugatti Queen

Helene Delangle syntyi v.1900 ranskalaisessa pikkukylässä eikä hänen taustansa sekä kasvatuksensa antaneet mitään vinkkiä poikkeukselliseen tulevaisuuteensa.
Eloisana,viehättävänä ja nopeasti sukupuolisuhteita vaihtavana useat hänen naiskilpailijansa rakastivat taikka vihasivat häntä.
Eräs hänen kilpakumppaminsa jääkylmästi oli lausunut,ettei Helene koskaan ajatellut muuta kuin seksiä ja itsensä näyttämistä.

Ensimmäisenä meteorimaisen uransa askeleena hän jätti perheensä suunnistaakseen Pariisiin 1920-luvun loiston vaiheessa. Hänestä tuli balettitanssija ja sitten strippari,mutta puolimaailmalliset ja läpinäkyvät harsovaatteet sekä ihailijat eivät tyydyttäneet hänen kuuluisuuden janoaan.

Vierailu Näyttelijöiden Mestaruuskilpailuihin,joka oli ainutlaatuinen ranskalainen teatterimaailman tapaaminen kilparadalla,avasi hänen silmänsä hehkeään koneiden ja nopeuden maailmaan.
Osoittamalla olevansa kyvykäs ja uhkarohkean uskalias kilpa-ajaja,kaunis nuori nainen tultiin tuntemaan Helle Nicenä ja kuten hänen brittifänit kutsuivat "Hellish Nice-nimellä" (Helvetin kiva).
Oman nimisensä automerkin perustaja Ettore Bugatti,joka iski  silmänsä nuoreen naiskilpa-ajajaan,tultiin muistamaan Helene Nicen ennaltaodottamattoman uran yhteydessä. 
Helene kilpaili monissa Grand Prix-ajoissa,olemalla ensimmäineni nainen,joka ajoi petollisen vaarallisissa amerikkalaisissa nopeuskilvoissa 1930-luvulla. 
Hän teki maanopeusennätyssarjan ennen pahamaineista onnettomuutta,mikä melkein oli katkaista tämän uran.

                                      Helen Nice puuteroimassa  nenäänsä.

Naiskilpa-ajaja ja Numero 3
Juhart 2010

Lähihistorian naiskilpa-ajajista lisäsalaattina voin lisätä pari tunnettua naisajuria,koska naisilla on aina ollut erikoinen intohimo autojaan kohtaan.
Intohimossaanhan he kilpailivat isiensä,veljiensä sekä miestensä rinnalla eikä ainoastaan ns. feministisufrageettiena.
Naisia ollaan vuosikymmeniä pidetty heikkoina astioina ohjauspyörän takana ja useasti ollaan shovinistisesti lausuttu,että naisen paikka olisi vain auton takapenkillä pikkupöksyt nilkoissa.
Samoin alinomaan ollaan veistetty vitsejä anopeista takapenkillä ajajina sekä ohjauspyörän takana nenä tuulilasissa ajavista vanhoista piioista.
Yleensä vitsien aiheena ollaan käsitelty naisten epävarmuutta,jota nähdään enemmän miesautoilijoissa,jotka peittävät ajotaidon puutteensa kovalla verbaalisella jälkikäynnillä eli syljellä sekä raskaalla kaasujalalla.

Pat Moss (1934-2008)
--------------------------------------

Pat ja Stirling Moss 1955

Patricia Moss ei koskaan näyttänyt kaunottarelta isältään hammaslääkäri Arcibald Mossilta perimällä miesmäisenvahvalla leuallaan ja pukinhampaillaan.
Pat silti lyhyenä n. 152 senttiä pitkänä naisena pääsi ralliautoiluhistorian huipulle jopa miesajajien yläpuolelle. Kuten Brittein saarilla voidaan olettaa,monen varakkaan perheen tyttären urheilu-ura alkaa esteratsastuksella. Näin Patkin aloitti voittamalla teini-ikäisenä jopa itse Queen Maryn jakamia pokaaleja. Kyseessä ei ollut se kolmipiippuinen Atlantin risteilijä,vaan oikea kuningatar. V.1953 tuore ja nuori kuningatar Elisabeth II antoi hänelle Victor Ludorum-voittopokaalin Lontoon White Cityn  hevostrialeissa.

1952 Morris Minor

Isänsä sekä äitinsä jo oltua kokeneita ralli-ja trialajoihin osallistujia ja vanhemman veljensä Sterlingin noustessa kilparatojen kuninkaaksi Pat aloitti rallikilpauransa v.1952 pienellä Morris Minorilla. Sterling oli opettanut häntä ajamaan 7-vuotiaana perhetilan Willys-sotajeepillä ja tytöstä tuli talon monen Land-Roverin luotettu kuljettaja 17-vuotiaana,jolloin isä lahjoitti tytölle 1936-mallisen Morris Tenin. Sterlingin manageri  Ken Gregory ilmeisesti Patin veljen menestyksestä otti tytön ralleihin eräänlaisena public stunttina.

1956 Triumph TR 2

Patin 20-vuotinen kilpailu-ura avautui v.1954 paikallisen kerhorallin voitolla kotinsa lähellä Trentissä Hertfordsiherssä  omalla Triumph TR2-urheiluautollaan. Kartanlukijana hänellä oli jo silloin mukana hevoshoitajaystävättärensä Ann Riley.
Monen autovalmistajan tarjotessa talliautoaan ,Pat kieltäytyi halutessaan 2-litraisen  TR2:n,jota Triumphin tehdas ei tarjonnut ja  seuraavat rallinsa hän ajoikin MG TF-mallilla. Triumphin tallimanagerin Ken Richardsonin tylystä kohtelusta ja torjumisesta MG:n tallimanageri Marcus Chambers otti avosylin  Patin hoiviinsa voittaakseen Triumphin joukkueen.
V.1955 lopulla Pat pääsi RAC-rallissa kolmantena parhaimpana naisena maaliin ja seuraavan vuoden 1956  tammikuussa hän osallistui kolmen naisen tiimissä Monte Carlon ralliin kolossaallisen Austin Westminsterin takapenkillä. 
Austin  menetti jarrunsa eräässä tiukassa kaarteessa kaatumalla katolleen,mikä ei ollut kaikista lupavin alku ralliuralle.

1955 Austin Wetminster A95

Patin todellinen menestys tuli v.1958 Austin Healeyn ohjauspyörässä Alppirallin 8. sijalla ja 4. sijalla Liege-Rooma-Liege-rallissa v.1960. Pat ajoi muitakin merkkejä kuten Fordin Lotus Cortinaa,Mini Coopereita ,SAABeja sekä Lanncia-tallissa.
Hän kunnioitti kylläkin eniten isoja Healeyjä ihaillen lisäksi Mini Coopereita,joita hän kutsui pieniksi kitiseviksi laatikoiksi.Pienestä koostaan hänen Mininsä polkimille sidottiin puupalikat Monte Carlon rallissa,missä hän seurasi Timo Mäkisen Cooperin hännillä maaliin. Lancioista hän myös piti,vaikka autoissa kaikki irtosi käsiin ja vaihteet hyppivät pykälistä,milloin kartturin piti pitää vaihdekepistä kiinni.
--Mutta siitä huolimatta pidin Lanciasta!

Pat Moss pokaaleineen

1960 Pat Moss ja Anne Wisdom sekä Austin A40 Liege-Rooma-Liege-rallissa

V.1961 Pat tuli kolmanneksi RAC-rallissa ja sanojensa mukaan olisi voittanut rallin ellei hänen olisi pysähtyä lainaamaan ruotsalaiselle rallikuskille Erik "Carlsson på taket" Carlssonille rengasta.
Siitä rengasvaihdosta Pat sai myöhemmin Erikiltä kultarenkaat nimettömäänsä.
V.1962 hän tuli toiseksi Austin Healeyllään RAC-rallissa ,mutta lopullinen voitto tuli saman vuoden Tulppaanirallissa äskettäin esitetyllä Mini Cooperilla.
Mini Cooperista ,mitä aiemmin hän  kuvasi kitkuvaksi pieneksi laatikoksi,Pat ei pitänyt,koska auto käyttäytyi holtittomasti ääritilanteissa.
Suomalaiset ralliajajat Mäkinen ja Aaltonen puolestaan osasivat ajaa vikuroivat Mini Cooperinsa RAC:n ja Monte Carlon ralleissa voittopokaaleille.

Mäkisen Mini Cooper-hyppy
Juhart 2004

1962 Pat Mossin ja Morley-veljesten Healeyt varikolla Alppirallissa

V.1963 Pat Moss Healey-tallikaverinsa David Seigle-Morrisin kanssa houkuteltiin Fordin talliin ajamaan uutta Lotus-tallin virittämää Cortinaa,joilla tultaisiin ajamaan voittoon tulevaisuudessa.Välikaudella Patin onnistui tulla kuudenneksi Akropolis-rallissa ja samana vuonna hän meni naimisiin Erik Carlssonin kanssa .
V.1964 tuntui valoisemmalta hänen vaihdettua SAAB:in talliin koko kaudeksi,missä hän tuli 5. sijalle Monte Carlon rallissa,11. kansainvälisessä rallikisassa sinä vuonna.
V.1965 Pat  oli 3. Montessa,mitä hän piti kaikista kovimmaksi ralliksi lumimyrskyn iskiessä lähellä Chamberyä.
Lumimyräkkä sopi hyvin Saabille Pat Moss-Carlssonin näytettyä sarjan nopeimpia aikoja viimeisenä ralliyönä.
Hänet voitti vain Timo Mäkinen Mini Cooperillaan sekä Eugen Bohringerin rallispesiaalisportti Porsche 904:llä. Molemmat autot olivat kevyempiä ja voimakkaampia kuin 2-tahtinen  ja 55-hevosvoimainen Saab Sport.Samassa rallissa Pat sai naisluokan voittopokaalin.
Amerikassa Saab Sport ristittiin Saab 850 Monte Carloksi..

1965 Pat Mossin Saab Sport.

Erik Carlsson oli yli 180-senttiä pitkä svenssoni,jota pieni Pat sai katsella yläviistoon.
Erik rallikuninkaana oli kerran lausunut,että ralliajot ovat kuin sirkusta,missä joukko sakemanneja,svenssoneja ja fransmanneja sekoilevat keskenään.Pat olikin kerran lausunut olleensa pistoksissaan lyödäkseen Erikin laudalta ja muutaman kerran onnistunutkin kummankin ajaessa Saabia,mikä oli silloin paras ralliauto. Silloin ei yleensä koskaan sekaannuttu jelppimään toisia ajajia ja jos näki jonkun olevan tienposkessa,niin sai vain kiittää siitä,että pelistä oli yksi pois...jollei sitten sattunut olemaan tulipalo taikka iisimpi taipale.
--Olimme kilpailijoita ja maksettu voittamisesta!
Pat jatkoi.
Pat aina oli voittanut kotona Sterling-broidinsa Scrabble-pelilaudalla,koska isoveli oli huonompi tavaamisessa ja lausumisessa.
Rata-ajoihinkaan hän ei halunnut,koska se hänestä oli kuivaa,ikään kuin hiiri juoksisi loputtomasti pyörässä,kunnes joko putoaa hyrrästä tai sattuu jotain muuta yllättävää.
--Kunnes jotain todella menee vikaan!
Ralleissa hän oli kokenut kauheimmat onnettomuutensa,kuten v.1960 Solitudessa Saksassa,missä hän  Healeyssä kiisi alamäkeen kolmen voimakkaan AC Cobran perässä..jotka hänen onnistui ohittamaan...ehkä tyhmänrohkeasti sateessa..auton liukuessa vesiluistossa viimeiseen kaarteeseen.
Auto syöksyi rautatiepölkyistä tehtyihin kaiteisiin,yhden pölkyn mennessä etupyörän alle ja sieltä matkustajan istuimen läpi,auton kieriessä katon kautta penkkaa alas.
Hotellista olisi voinut nähdä auton ilmalennon kellotuskopin yli..
--Se oli ikävin tapaus!
Pat kertoi vetäessään savukkeesta syvät henkoset.
Onnettomuuden vakavuudesta huolimatta Patin ainoana huolenaiheena oli pelastaa auton sivuikkunat,koska uusia oli vaikeata saada..
--Ja Eric juoksi paikalle vetämään sivuikkunaa pois,että pääsisin ulos..
--Olin niin vihainen ja kerroin hänen pilanneen koko paskan..

1960 Solitude

1960 Solitude 1

Shirley Muldowney (10.6.1940--)
--------------------------------------------------------------

Shirley dragsterin vieressä

Shirley Muldowney

Pat Mossin nuoremmaksi amerikkalaiseksi sis-
kopuoleksi voitaisiin miesvaltaisessa dragsterkilpa-ajolajissa saavutustensa ja sisukkuutensa pohjalta  laskea kuuluisa dragsterkilpa-ajaja Shirley Muldowney.
Shirley oli syntynyt Burlingtonissa Vermontissa taksikuljettaja Belgium Benedict Roquen ja pyykkäri Mae Roquen perheeseen. Perhe muutti myöhemmin Schenectadyn kaupunkiin New Yorkin osavaltioon,missä Shirley kasvoi ja kävi koulunsa ja lopulta keskeyttämällä high schoolin muiden intressien tullessa eteen. Pat Moss ja Shirley  muistuttivat vain luonteeltaan toisiaan peräänantamattomuudessaan miesvaltaisessa urheilulajissa.Kauniimpana versiona Shirley olisi voinut kelvata vaikka Playboyn keskiaukeamakuvaksi. Hän pystyi vetämään kuitenkin toisella tavalla miesajajien haalarit nilkkoihin 275 mph:n nopeusennätyksellä rakettipolttoaineella käyvällä monsterdragsterilla 5.05 sekunnissa varttimaililla. 
Shirley muistaa ensimmäisen ajokokemuksensa tapahtuneen pikkutyttönä isänsä sylissä Pontiacissa,elämyksen yleensä kuuluvan vain samanikäisille 5-6 vuotiaille pikkupojille.
--Sitten siirryin traktorinpukille!
Shirley kertoi.
--Ja 13-vuotiaana lintsasin koulusta katsomaan varttimailin katukilpailuja.
V.1956 Shirley ajoi radalla Corvetteja.
--Mitä muut senajan teinitytöt tekivät?
--Ne levittivät majoneesia eväsleipien väliin!
Shirley napautti  naureskellen kysymystä.
--Ne vihasivat sisuani!

V.1958 18-vuotias Shirley ajoi ensimmäisen kerran dragstripillä Fonda Speedwayllä New Yorkissa 348-kuutiotuumaisella 1958-mallisella Chevroletilla. Kampanjoituaan neliovisilla muutaman vuoden hän meni naimisiin entisen rata-ajajan Jack Muldowneyn kanssa.
Jack rakensi Shirleyn ensimmäisen dragsterin,jolla hän myös ansaitsi dragsterlisenssin v.1965,pariskunnan kilpaillessa toisiaan vastaan idässä sekä keskilännessä.
Ruiskumoottorisia dragstereita seurasi  pari ahdindragsteria,joista toinen oli kaksimoottorinen monsteri,jolla Shirley kilpaili vuoden 1969 ja 1970 Nationaleissa sekä I divisioonan kisoissa.Vaikka Shirleyn ajotaidollaan oli voittanut useita pokaaleita ,miesvaltaisen kilpa-ajomaailman olisi pitänyt kuitenkin ottaa häntä vakavammin,koska pian sillä ei olisi enää valinnanvaraa.
Muut kilpa-ajajien vaimot harvemmin edes pääsivät varikkoalueille ja luvankin saatuaan päätyivät grillaamaan barbecueta herroilleen.

Shirley Muldowney Don Garlitsin rinnalla Nationaleissa.

Top Gas-luokan kuolinkamppailuissa v.1971 ja Funny Cars-luokan ollessa nousussa Shirleylle ei ollut vaikeata ottaa vastaan uusia haasteita. Muldowneyt ostivat Mustang Funny Carin Connie Kalittalta ja kilpailivat sillä koestripillä,jolloin Shirley voitti ensimmäisen suuremman kokousajonsa IHRA Southern Nationaleissa sinä vuonna,josta ei ollut takaisin paluuta.

1972 Shirley Mustang Funny Carinsa Burnoutissa

Muldownien erottua Shirley muutti Mount Clemensiin Minnesotaan ja lähemmäksi keskilännen kilpa-ajotapahtumia säilyttämällä autoaan Kalittan tallissa.Connie Kalittan kanssa Shirley piti tiimiä lähes samanlaisilla uusilla Mustangeilla Bounty Hunterilla ja Bounty Huntressilla.
V.1975 Shirley koki ensimmäisen tulevasta neljästä palosta,mitkä lopulta saivat hänet muuttamaan Funny Careista Top Fueliin.V.1976 hänen autonsa jälleen syttyi palamaan U.S. Nationalsien eliminaattoriajoissa,jolloin hän vannoi koskaan palaavansa Funny Careihin.
Aiemmin kaudella hän oli ansainnut Top Fuel-lisenssin detroitilaisessa Pancho Rendonissa.
Kanadassa Ontarion Cayugassa hän kilpaili Don Garlitsia,TV Tommya ja tietenkin Connie Kallittaa vastaan.
Vuoden 1975 ajokaudella englantilainen saippua-ja kosmetiikkavalmistaja English Leather astui sponsoroimaan Shirleyä.
--1977 Shirley voitti NHRA:n Winston Top Fuel-mestaruuden saamalla kongressin ansiopalkinnon erinomaisista saavutuksista sekä Car Craft-lehden Allstar Racing Teamin vuoden henkilö-palkinnon.
--1980 hän voitti ensimmäisenä henkilönä kaksi NHRA:n Top Fuel-titteliä ja kolmannen v.1982.
--1983 Shirley Muldowneystä tehtiin elokuva "Heart like a Wheel",ensimmäinen filmi dragkilpa-ajajasta,vaikkei selluloidi pystynyt nappaamaan hänen kilpailuhenkensä tulisuutta sekä päättäväisyyttä eikä kipakkaa kielenkäyttöä,jota kanssakilpailijat kokivat Shirleyn fueldragsterin vieressä varttimailin startin valokuusen juurella.
Eräs filmin paneelijäsenistä olikin ehdottanut filmin otsikon muuttamista "Heart like a Bulldog"-versioksi.
--V.1977 puolivälissä nuori teksasilainen nimeltään Rahn Tobler liittyi ryhmään tulemalla avaintekijäksi ensimmäisissä mestaruuksissa. 11 vuotta ja  kaksi mestaruutta taskussaan hänestä tuli Shirleyn toinen aviomies.
Tobler oli aina pahimmillakin hetkillä Shirleyn rinnalla,kuten kerran kun dragsterin etupyörävika väänsi auton radalta ojaan valinta-ajoissa v.1984 Le Grandnationaleissa Quebecissä.
Kova nopeus  murskasi Shirleyn kehoa,muttei henkeä.
--1987 hän istui jälleen dragsterissa ja vasta kahden vuoden perästä NHRA:n Fallnationaleissa Phoenixissa vuoden 1989 lopulla Shirley voitti 18. ja viimeisen mestaruutensa kansallisessa tapahtumassa.
--1990 ajettuaan Larry Minorille Muldowney ja Tobler keskittyivät kilpailutapahtumiin koko vuosikymmenen ajan vetonaulana täyteen ahdetuin katsomoin ja nimikirjoituten pyytäjien pitkin jonoin kaikkialla,mihin he menivät.
--1992 Shirleylle annettiin Yhdysvaltojen urheiluakatemian Mildred "Babe" Didrikson  Zaharias-urheuspalkinto,joka vuosittain annetaan henkilölle urheasta toiminnasta urheilun vastoinkäymisten voittamisesta.
--V.1997 hänet äänestettiin  akatemian 25:n naispuolisten huippuammattilaisurheilijan ryhmään vv.1992-1995. Shirley myös valittiin New Yorkin osavaltion senaatin kunnialliseen 30 huomattavan naisen joukkoon ,johon mm. kuuluvat Susan B.Anthony ja Eleanor Roosevelt.
Sports Illustrated-lehti valitsi hänet myös naisten sadan huippu-urheilijan listalle.
Shirley oli ikuisesti kiitollinen kanssakilpailijalleen ja vastustajalleen Don Garlitsille,joka eräässä kansallisessa julkaisussa kehui Shirleyä taivaaseen "planeetan suurimpana naiskilpa-ajajana".
Tässä tapauksessa Shirleyllä seisoi kaksi miestä takanaan, Big Daddy Garlits ja Rahn Tobler.

Shirley v.2012

1960 Don Garlitsin maailman nopein dragsteri

2012 Don "Big Daddy"Garlits ja Dodge Challenger.

BonnieParker ja 1932 Ford V8 Model 18

 Naisajajia pankkialalta
.........................................................

Konnapariskunnan Bonnien ja Clyden viimeisenä pakoautona oli 1934-mallinen Ford V8 Fordor. Clyde Barrow oli kirjoittanut ylistyskirjeen Henry Fordille auton hyvistä ominaisuuksista etenkin pakoautona,mikä valitettavasti lopulta päätyi pakenevien kanssa poliisien Thompson-konepistoolien suolaamaksi.Vaikka Clyde Barrow enimmäkseen ajoi autoa pankkiryöstökeikoilla,Bonnie Parker kaksi Camel-askia päivässä polttavana supernaisena hyvinkin oli saattanut olla kakkoskuskina.
Clyde Barrowta Teksasin ulkopuolella ei oltaisi pidetty yksinään kuin tavallisena pistoolia tyrkyttävänä konnana,mutta blondattu Bonnie Parker antoi pankkiroistoparille tiettyä  seksittyyttä. Kovaksikeitetty teksasilainen poliisietsivä Jack Hamer vuoden 1934 huhtikuussa miehineen suolasi konetuliaseilla parin Jolinin pikkukaupungissa Missourissa anastettuun Fordiin ilman pysähdyskäskyä,jolloin Clyde Barrow ampui takaisin Browning-kiväärillään kohti poliiseja,jotka ensiksi olivat avanneet tulen. Bonnie Parkerista ruuminavauksessa löydettiin yli 20 luodinreikää ja  Clyde Barrowsta 17 kappaletta. Poliisit yhteensä ampuivat 150 laukausta autoa kohti. Bonnie ei ollut ampunut laukaustakaan.
Paikalle saapuneet katsojat  leikkasivat linkkuveitsillä Bonnien hiuskiehkuroita ja hameesta paloja suveniireiksi.Clyde Barrowin korvaakin ja pikkusormea eräs uskalias yritti leikata veitsellä irti,poliisien puututtua ruumiinryöstöön.

Bonnie Parker ja Clyde Barrow sekä 1932 Ford V8

 

1922 Wanted--John Herbert
Dillinger

Kieltolakiajan ja sitä seuranneen 30-luvun alkupuoliskon pula-ajan pankkiriyöstäjien tyttöystävinä naiset pitivät yleensä kakkoskuskin paikkaa,kuten mm. John Dillingerin ja Baby Face Nelsonin tapauksissa.Pankkiryöstäjä John Dillingerin ura päättyi fataalisesti jalkakäytävälle FBI:n agenttien revolvereista punahameisen "Lady in Red" tyttöystävän petettyä ja ilmiannettua hänet Chicagon Biograph-elokuvateatterista poistuessaan. Punahameinen pettäjätär ja ystäväväyär oli romanialaissyntyinen emigranttinainen ja porttolan omistaja Anne Sage,joka pakon ja maastakarkoituksen uhasta suostui Dillingerin ilmiantamiseen.
John Dillingeriä näytteli vuoden 1991 televisiofilmiversiossa Mark Harmon,joka nykyään näyttelee sotilastiedusteluetsivää lain oikealla puolella NCIS-televisiosarjassa.
Baby Face Nelson kuoli tyttöystävänsä Helen Gillisin syliin poliisien ampumana.

Toinen pankkiryöstäjä Pretty Boy Nelson v.1934 ajoi sumussa pakoautollaan puhelintolppaan ja käryämisen pelosta lähetti kahden naiskumppaninsa hakemaan vetoautoa läheiseltä korjaamolta.
Clyde Barrowin veljen Marvin "Buck" Barrowin vaimon ja rikolliskumppanin ura taas päättyi vuonna v. 1933 kiinniottoon. Hän oli pukeutunut pidätyksen aikana iowalaisen Exeterin pikkukaupungin liepeillä asukkaiden huomiota herättävään asuun,miesmäisiin ratsastushousuihin sekä -saappaisiin ja kauluspaitaan,ostettuaan paikallisesta rohdoskaupasta lääkkeitä ja sideharsoja miehensä haavoihin. 
Blanche sai tuomion murhayrityksestä ja armahdettiin vankilasta hyvästä käytöksestä v.1939.Buck Barrow oli kuollut v.1933 ampumahaavoihin heinäkuussa 1933.

Blanche Barrowin pidätys 1933.

Bonnie and Clyden v.1967 filmatisoinnissa Clyde Barrowta näytteli samoin yksi Hollywoodin Pretty Boy Warren Beatty,Shirley McLanen velipoika sekä Bonnie Parkerina Faye Dunaway.
Todellisuudessa Clyde ei ollut komea eikä nätti .
Oikea Bonnie Parkerkaan ei näyttänyt miltään kaunottarelta.
"The King of Cool" Steve McQueen Faye Dunawayn vastanäyttelijänä v 1968 The Thomas Crown Affair-filmin ensiversiossa oli lausunut naisvastanäyttelijättärensä viileydestä suutelukohtauksissa nimellä "Day Funaway".Filmissä upporikas playboymiljonääri etsiväystävättärensä kanssa suunnitteli taidemuseoryöstön.
Vuoden 1999 versiossa pääosaa esitti Pierce Brosnan  ja naisosaa Rene Russo

Bonnie Parker 1933

Bonnien ja Clyden 1934 Ford V8
suolattuna

Faye Dunaway ja Warren Beatty
Bonniena ja Clydenä 1967.

Sehän ajaa kuin mies! Lisää naisautoilua.

1960.Autoklubinaiset suunnistusajossa

Sehän ajaa kuin mies!
(Jatkoa kirjoitukseen Debutantin oranssinen aksessori.Naisautoilua)

Jussin äiti ensin pastorska,sitten kappalaiska ja lopulta ruustinna oli pappilan pihan poikien paras "puunainen".
Hän veisti liiterissä pojille Sherwoodin metsän veijarien puumiekat sekä inkkari-cowboy-leikkien jouset sekä puupistoolitkin.
Jos seurakunta olisi antanut luvan,niin äiti olisi piilukirveellä honkatukin pätkästä veistänyt pappilan paraatioven kivirappusten viereen vaikka vaivaisukon seisomaan  perheen talousrahojen lisäämiseksi,kun hengenmiehen papinpalkka joskus sattui menemään turkulaisen räätälin tekemään mittapukuun.
Kesämökillä äiti toimi perämoottorimekaanikkona ja ronskeilla voimillaan hänen olalleen lensi melko kevyesti jopa perunasäkkikin vielä 50-luvulla.
Äiti oli kovempi jätkä kuin isä,jolle kovempi työ joskus keskittyi saunaklapien halkaisuun.
Saunomisessa isä olikin haka,mutta se ei ollut työtä.
Autoilun äiti oli aloittanut nuorena jo 30-vuosikymmenen alussa Iisalmen maalaiskunnan Mulannimen tilan T-Ford-feetonilla,joten häntä ei ihan voida laskea mukaan vuosisadan vaihteen naisautoilun pioneereihin,ehkä toiseen naisautoilijasukupolveen.synnyttyään vasta 1917 kapinan jälkimainingeissa.

Mulanniemen T Ford vm. 1926
Juhart fotokoollaasi 2010

Kaisa Mulanniemessä ulkovajan rakennusurakan pääpuunaisena 30-luvulla
Juhart 2010

1900-luvun suomalaisia naisautoilun pioneerejä
-----------------------------------------------------------------------------

Automobiili--aikakautemme kuvajainen
Rainer Stolze.Fiskari.1983

    
Flora Maria (Maija,Maja) Genetz,toimitusjohtaja ja kauppaneuvos
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Eräässä 80-luvulla julkaistusta suomalaisessa autoihistoriaa käsittävässä kirjassa mainittiin suomalaisen naisautoilun uranauurtajaksi kivikasvoisen näköistä Maija Genetziä,josta oltiin kaiverrettu jopa pronssinen Suomen Automobiiliklubin muistolakaattikin.
Genealogisesta turkimuksestä löytyi tietoja,että Maija (Maja) eli Flora Maria Genetz oli syntynyt 10.5.1901 Viipurissa ja kuollut 2.11.1970 Helsingissä .Maija oli myös urallaan saanut v.1954 kauppaneuvoksen tittelin.
Vuonna 1960 toimitusjohtaja ja kauppaneuvos Maija Genetz oltiin valittu vuoden naiseksi.
Internet ei kylläkään paljastanut,minkä yhtiön toimitusjohtajana kauppaneuviksetar Maija Genetz oli,mutta suvusta kyllä löytyy suomenkielen tutkijoita,kirjailijoita ja taidemaalareita.
Valitettavasti Jussin memory bankissä ei tällä hetkellä ole muuta tietoa Maijasta,koska valokuvaaja Rainer Stolzen kirjoittama kirja Automobiili--aikakautemme kuvajainen (julkaistu v.1983) makaa Manilan varastossa lähetettäväksi muun muutaman sadan mobiliaiheisen kirjan kanssa merirahtina Englantiin.
Stolze on Mobilisti-lehden päätoimittaja Kai Lauri Bremerin ikätovereita sekä mobilismin sukulaissieluja.


Helmi Tengren, opettaja ja naisasiananinen
----------------------------------------------------------------------------
Helmi Tengrenin (1.12.1875 Jääski--14.8.1971 Helsinki) kerrotaan olevan ensimmäisen suomalaisen naisen,joka omalla autollaan alkoi ajelemaan Helsingin katuja ja maanteitä. Hän ei ainoastaan ajanut,vaan huolsi autonsa ja korjasi siihen ilmestyneet viat.Vielä yli 90-vuotiaana hän uskaltautui pitkillekin matkoille.
Matkat Hauhon kesämökille olivat hänelle aivan tavallisia

Helmi Tengren veistonopettajana 1900-luvun vaihteessa

91-vuotias Helmi Tengren ja 1957 Austin A55

1930-luku.Helmi Tengren ja ehkä 1927-30-mallinen Buick

Helmi Amanda Charlotta Tengren työskenteli Sortavalan seminaarissa voimistelunopettajana,samoin kuin Mikkelin kuuromykkäkoulussa sekä veistonopettajana Helsingin yläkansakoulussa yli 40 vuotta.
Hän oli myös innokas naisten oikeuksien puoltaja ja v.1928 hän oli kunniajäsen Unioni Naisasialiitto ry:ssä Vuonna 1950 hän sai Unionilta kulltaisen ansiomerkin.
Hän oli kunniajäsen myös Helsingin Kansakoulun NaisopettajainYhdistyksessä,Naisopettajaliitossa,Suomalaisessa Naisliitossa sekä jäsen Helsingin Voimistelijaliitossa sekä SAK:ssa ja myöhemmin AK:ssa ( Suomen Automobiiliklubissa,myöhemmin Autoklubissa).
Helmi syntyi kruununvouti Berndt Fridoff Tengrenin perheeseen 1.12.1875 Ruskealassa. Nuoruutensa hän vietti isänsä kotona Impilahdella Laatokan rannalla,missä hän oppi hiihtämään,luistelemaan,soutamaan ja purjehtimaan.
Hän piti myös ratsastamisesta ja polkupyöräilystä.
Teitä pitkin viiletellessään hevosella tai pyörällä kyläläiset ihmettelivät hänen housupukuaan sekä lyhyeksi leikattua tukkaansa.Helmin isä oli kuitenkin suostunut tyttärensä tahtoon,havaittuaan sekä puvun että luhyen polkkatukan olevan erittäin käytännöllisiä.

(Näistä Helmin ominaisuuksista Jussille tuli oma pastorskaäitinsä mieleen,joka samoin leikkautti tukkansa lyhyeksi,piti ravihevosta Mulanniemen tilan tallissa sekä mielellään pyöräili Iisalmen maalaiskunnan santateillä,vaikakin parisenkymmentä vuotta mnyhöhemmin kuin Helmi Tengren)

Helmi kävi Sortavalassa tyttökoulun auttamalla isäänsä muutaman vuoden,mutta kaivatessaan omaa ammattiaan hänen taipumuksensa vetivät käytännön alalle.
Hän meni ensin opiskelemaan Agda Blomin kuuluisaan veistokouluun Helsinkiin ja suoritti työnäytteet veistonopettajan virkaa varten Sortavalan seminaarissa ja Mikkelin kuuromykkäkoulussa.
Lomillaan hän kävi tutustumassa veiston ja voimistelun opetusta Ruotsissa,Tanskassa,Sveitsissä,Berliinissä sekö Leipzigissä.
Helsingissä tuli avoimeksi veistonopettajan virka,johon hän haki yhdeksän miesopettajan kanssa.
Erinomaisten papereidensa takia hänet valittiin virkaan.
Tarmokkaasti Helmi ryhtyi työhönsä,jota kesti 40 vuotta.
Ensimmäistä palkkaansa hakiessaan häne hämmästyi kovasti,saatuaan tilipussissa naisopettajan palkanviran oltua miesopettajan ja oikeutetusti hän ryhtyi palkkataisteluun ja sai monen vaiheen jälkeen lopulta virkaansa kuuluvan palkan.
Helmi taisteli sisukkaasti samanpalkkaisuuden hyväksi koko elämänsä ajan.
(Kirjoitus on lyhennetty Yrjö Tenkasen artikkelista "Oikeutta sisulla,matkaa autolla"- teoksesta Tenkanen-Tengen-suku 1686-1992.

POIS ALTA HELMI TULEE!
-----------------------------------------------------

Varhainen autoilu oli enimmäkseen yläluokkaisten miesten huvia. Ensimmäinen suomalaisomisteinen auto vm.1900 Benz Velo Comfortable tuli Turkuun kauppaneuvos Viktor Forseliukselle,jota mainostettiin yrityksille,jotka käyttivät kauppamatkustajia.Autoretken luvattiin pehmittävän asiakkaita kuulemaan kauppamatkustajan tarjouksia.
Benz saapui Lübeckistä Pehr Brahe-laivalla Turkuun.
Automobiilissa oli 1-sylinterinen moottori,jonka teho oli 3 hevosvoimaa ja huippunopeutena saavutettiin päätähuimaava 30 kph:n vauhti.
Automobiilissa ratin sijasta oli vain 90-asteeseen väännetty tanko,jota amerikkalaiset kutsuivat "tiller'iksi"

1900  Benz Velo Comfortable

1906 Orient BB "Buckboard"

V.1905 Otto Brandtin perustaman osakeyhtiö toi maahan Turun haaraliikkeeseen v.1914 turkulaiselle tehtailija Yrjö Katrakoskelle amerikkalaisen 1906-mallisen  ja kinnerimäisen (engl. cycle car) Orient BB-automobiilin ja hänen vaimostaan Lempi Mariasta tuli yksi Suomen ensimmäisitä naisautoilijoista.BB-lyhennys tuli Buckboardista eli kevyestä nelipyöräisestä etumoottorisesta vaunusta,jossa jalkojen suojana oli ns.potku-ja roiskelauta.
Buckboard tunnetiin aiemmin hevoskärrynä,missä etulauta suojasi hevosen kavioiden iskuilta ja hevosmunkkien putoamisilta.

Tutkija Teija Försti vuoden 2006 progradututkimuksessaan "Helmi ratissa" suomalaisesta naisautoilusta kertoo seuraavaa:
--Ensimmäiset autot muuttivat äänimaailmaa ja vaativat jalan liikkuvia uudenaikaiseen varovaisuuteen.Kun näiden kauhua ja ihmetystä herättäneiden kulkuneuvojen ratin takana istui nainen,ihmetys oli moninkertainen, Kysyttiin olivatko miehekkäältä näyttävät ja vapaasti autollaan liikuvat naiset "oikeita naisia".

1913.Nebraskalaien leidi kampeamassa automobiilia käyntiin.

Suomen ensimmäinen autoa ajanut nainen oli lääketieteen tohtori--maan ensimmäinen v.1895 tohtoriksi lääketieteestä ja kirurgiasta väitellyt nainen Karolina Eskelin (1867-1936).
Hän myös kirjoitti sairaanhoitajille opaskirjasen "naisten vaivoista" eli gynekologiasta sekä Kotiliesi-lehden lääkärikirjan,josta tehtiin jopa 10 painosta.
Eskelin aluksi työskenteli kauppa-apulaisena ja kirjanpitäjänä rahoittaakseen opiskelujaan.
Virallisen ajoluvan hän sai 1920-luvun alussa,vaikka oli ajanut jo kauan ennen sitä.
Eskelin oli asunut Saksassa ja Yhdysvalloissa ja autoinnostuksen sanotaan olleen peräisin hänen ulkomaavuosilta.Opintonsa hän suoritti Englannissa ja Belgiassa.
Eskelin oli ympäristölleen kova pala.."Herrat olivat niin kohteliaita,että heittivät likaa ja lastuja hänen päälleen".
--"Miehille autoileva nainen oli liian vallankumouksellinen näky,mikä tunkeutui heidän pyhään yksityisalueeseensa."
Muisteli yli  90-vuotias Helmi Tengen Seura-lehden haastattelussa.
Veiston-ja voimisteluopettaja Helmi Tengen  oli toinen varhainen naisautoilija,joskus myös ensimmäiseksi mainittu,mutta hän itse uskoi,että tohtori Eskelin oli päässyt rattiin häntä ennen.

Tohtori Eskelinin vastaanotto 1900.luvun alussa

Eskelinien Opel

Tohtori Karolina Eskelin nuorempana

 Helmi Tengen  ja auto olivat legendaarinen pari,josta ollaan kuultu monia tarinoita.
Hän ajoi autoa vielä erittäin iäkkäänä. Eräs hänen sukulaisensa kertoi Helmin pysäköineen autonsa aina kotitalonsa eteen,vaikkei se ollut sallittua.
Kerran poliisin,jo vanhemman miehen huomautettua asiasta Helmi oli tokaissut:
--Kuules poika,mä oon parkkeerannut tähän jo 30 vuotta ennen sun syntymääs!

Autoilevat naiset yleensä aloittivat harrastuksensa puolisonsa tai sukunsa kautta.
Omaehtoisesti autoilun löytäneent Eskelin ja Tengen olivat poikkeuksia ja oman uransa luoneita virkanaisia.
Karolina Eskelin oli ainoana naisena paikalla Suomen Automobiiliklubin (S.A.K.) perustamiskokouksessa v.1919. Klubin ensimmäisessä vuosikokouksessa kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi kenraali.C.G.Mannerheim,jolle luovutettiin vaunumerkki 1 ja jäsenmerkki.
Marski ajoi omalla Voisinillaan Sveitsissä ja Ranskassa ,mutta tarinat eivät kerro pääsivätkö hänen silloiset jalosukuiset naisystävänsä auton rattiin.

1919.Mannerheim siviilissä Runnilassa

Yläluokkaisen klubin jäseninä oli ministereitä,johtajia,liikemiehiä,tuomareita ja tilanomistajia.
Naisia oli vähän ja useimmiten he olivat edellisten perheenjäseniä,joidenka titteliksi kirjattiin yleensä "rouva".
Esimerkiksi maailmankuuluisana sopraanona tunnettu Aino Akte-Jalanderia  kutsuttiin "kenraalittareksi".Naisten jäsenyys tässä "herraklubissa" oli poikkeuksellista,sillä kansainväliset autoilukerhot useimmiten kielsivät jäsenyyden naisilta.

Ooopperalaulajatarsopraano Aino Akte

Ulkomailla,kuten mm. Englannissa naiset olivat puolestaan perustaneet omia naiskerhojaan naisopiskelijoiden pääsemiseksi lukemaan yliopistoihin kasvatus-ja lääketiedettä jo v.1865 ns. Manchester- ja Kensington-kerhoissa.Nämä naiskerhot olivat pioneerejä tulevalle vuosisadan vaihteen sufragettiliikkeille,jota kuuluisa Mrs.Pamelia Pankhurst johti Lontoossa ja mitä amerikkalaiset sufrageettinaiset seurasivat mielenosoituksissa ja marsseissa useissa liittovaltioiden pääkaupungeissa..
Ilmeisesti Helmi Tengren ja Karolina Eskelinen olivat ulkomailla opiskeltuaan ja matkusteltuaan saaneet vaikutteita kansainvälisestä sufrageettiliikkeestä. eli naisvapautusliikkeestä.

1917..Sufrageettimarssijoita ilkkuvia herroja Washington D.C.ssä

1922.Anna Dial,senaattori
 Dialin tytär
 Washington D.C:ssä.

Försti kertoo tutkimuksissaan seuraavaa:
--Myöhäinen autoistuminen ja autoilevan piirin pienuus selittivät sitä,että Suomessa naiset pääsivät alusta asti klubin toimintaan mukaan.
(Konservatiivisessa Britanniassa vasta 1970-luvulla.Kirjoittajan huomautus)
Ensimmäiset autot olivat raskaita kampikäynnisettäviä malleja ja ne saattoivat pysähtyä koska tahansa.
Pian onneksi saatiin ns. käyntiinpanomoottori,jolla auton pystyi käynnistämään kuskinpukilta. 
(Kirjoittajan "Debutantin oranssinen aksessori-artikkelissa" aiemmin mainitsema  jakoavaintiedemies Ketteringin keksimä sähköstartti,jonka patentin herra Leland,Cadillacin perustaja myöhemmin osti)
Autot piti vielä käynnistää veivillä eikä tätä pidetty sopivana asentonsakaan puolesta.
Autolla oli enemmän näyttöarvoa kuin käyttöarvoa.
Autot alkoivat muuttua avomalleista umpimalleihin.Tämä teki autosta femiinisen tilan,johon saattoi kätkeytyä paitsi tuulelta ja sateilta sekä myös katseilta.

1927.Yhden isoäidin 1923-mallinen umpi-Durant Michiganissa

Lucy (Lucile) Christiana Lady Duff-Gordon (13.6.1863-20.4.1935),auton sisustusmuodin pioneeri
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lady Lucy Christiana Duff-Gordon v.1919

Auton naisellistuminen ei poistanut pelkoja autoilun vaarallisesta vapaudesta. Vielä 1960-luvulla naisautoilijat saivat kuulla epäilyjä moraalisen puhtautensa menettämisestä liikkumisen lisääntymisen myötä.
Auton naisellistumisesta puheen ollen autoilun pioneeriaikoina v.1916 Chalmers-autotehdas ensimmäisenä otti naissuunnittelijan uusien malliensa sisustuksen suunnittelemiseen.
Lady Duff-Gordon samoin tulisi myöhemmin tekemään sisustussunnittelua Chrysler-yhtymälle.
Hän uutena autosisustusarkkitehtina mainosti Chalmers Motor Companyn uusia malleja seuraavasti:

Entisöimätön Chalmers Town Car-umpiauto vm.1917 museossa.

--Olen osallistunut näiden Chalmers Motor Companyn uusien umpimallien sisustusten materiaalivalintoihin.
--Itse en ole niinkään kiinnostunut Chalmersin Town Carin ulkomuodosta .
--Jos auton kori kiinnostaa,niin katsokaa myyntibrosyyristä!
--En hitustakaan välitä sen moottorista,onko se 6-sylinterinen tai mallia 22 tai 3408.
--Pikkuasiat saavat minut haukottelemaan!
--Kiinnostukseni kohde on vain sisustus,koska naisen pitää istua auton sisällä.
--Sisustuksen pitää kuvata omaa pyörillä kulkevaa lasiverantaa.
--Jos sisustuksen värit ovat räikeitä tai kangasmateriaali kutittaa ahteriani ja sääriäni samalla ärsyttämällä hermojani ,niin kuinka voisin rakastaa autoani!?
--Mikään ei ole kuvottavampaa kuin huono maku!
--Chalmersin suunnittelukonttorin ottaessa minuun yhteyttä nauvonantajana katettujen automobiilien sisustuskysymyksissä,alussa epäröin.
--Katsoin voisinko tyydyttää potentiaalisen ostajakunnan makutrendejä Chalmersin Sedaneiden,Town Carien sekä Limousinien valinnoissa.

1917 . Chalmers-avoautomainos The Morning Sun News-sanomalehdessä

--Erilaisia makuja on vaikeata tyydyttää.
--Nähdessäni valikoiman upeita kankaita,silkkejä,mattoja ja nyörejä,mieleni kohosi tehtävän tasolle.
--Olen yrittänyt tehdä autot kotoisen tuntuisiksi ja tällaisen ensivaikutelman saa astuessaan Town Cariin sisään,missä sisusta tuntuu ainutlaatuisen kodikkaalta.
--Sisäänupotetut puuosat ovat mahonkia,lattioita peittävät upottavat matot,ikkunoissa roikkuvat silkkiverhot ja istuimilla makaavat makuahivelevinä pehmusteina silkkikankaiset ankanhöyhentyynyt.
--Pehmeät harmooniset värit ovat täydellistä silmänruokaa joko sisältä tai ulkoa kadunreunalta katsottuna.
--Rouvan meikkikaappiakaan ei olla unohdettu,puhumattakaan muista mukavuuksista, kuten sisävälot,kello,shaföörin ja takamatkustajan vlinen "safooni" eli shaföörin sisäpuhelin (Chauffeur Telephone).
--Nappulan painalluksella aukeaa pieni savukeaski sekä pieni puuterirasia.
--Eiköhän tässä ole tarpeeksi detaljeja?
--Värivalinnatkin ovat vaatimuksen mukaisia.
--Mutta lopuksi sanoakseni,miten on turhauttavaa puhua ylivoimaisen laadukkaista väreistä,annan asiakkaiden tehdä valintansa omien vaikutelmiensa pohjalta.
--Voin vakuuttaa,vaikka tämä on ensimmäinen kertani vaatettaa moottorivaunu sisältä,että olen tyytyväinen lopputulokseen ja että Chalmers Town Car tulee myös miellyttämään teitä.
Lady Lucile Duff-Gordon

Edellinen Lady Duff-Gordonin mainosteksti kuvaa vuosisadan alkukymmenien rikkaiden autojen prameita sisustoja,jotka tekivät niistä buduaareja tai Pullman-junavaunun I luokan osastoa,herrasklubien tupakkasalonkeja sekä naisten puuterihuoneita.
Turvakysymyksiin ei vielä osattu puuttua.ja niihin olisi vielä nelisenkymmenen vuoden ajomatka,jolloin nuori Lee Iacocca keksi Fordin- Custom-ja Fairlane-mallistoon pehmustetun kojetaulun,syvennetyn ratinkehyksen ja turvavyöt..
Valitettavasti turvalaitteet eivät myyneet ja isot Chevrolet-,Oldsmobile-,Pontiac-,Buick- ja Chrysler-tuotteet pitkillä ja korkeilla siivillä, jopa kolmivärisinä sekä kromikitseillä veivät voiton myyntiluvuissa.
Chalmers Motor Company kuoli I maailmansodan jälkeiseen pula-aikaan.
Chalmersit olivat kallita autoja.
V.1924 Chalmers sulautui Maxwell-merkkiin,mikä myöhemmin sulautui Chrysleriin Dodgen ja Desoton kanssa.
Chalmers-merkki kyllä muistetaan Allis-Chalmers-traktorimerkkinä Suomessakin.
Isännät kyllä kutsuivat sitä "Kallis Elmeriksi".
V.1985 saksalainen Klockner-Humbolt-Deutz-konserni osti Chalmersin traktorilisenssin,jolloin uutta mallistoa nimitettiin Deutz-Allisiksi
Kuka muistaa 40-lukuisen oranssinpunaisen pikku-Allisin?
Siitä kloonattiin Suomessa Valmet 20-pikkutraktori,jota myös piikkilanka-aidankiristäjäksi haukuttiin.

1911 Chalmers-lehtimainos

Pientä taustatietoa Lady Duff-Gordonista:
-------------------------------------------------------
Lucile,miksi Lady Duff-Gordonia kutsuttiin myös ammattinimensä pohjalta.oli johtava muotisuunnittelija 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Ensimmäisenä englantilaisena muotisuunnittelijana hän saavutti kansainvälistä kuuluisuutta ja häntä pidettiin tunnustettuna "couture-tyylien" keksijänä samoin kuin muotimaailman PR:ssä (Public Relations)
Mannekiiniparaatien lisäksi hän aloitti modernit muotinäyttelyt,samalla kouluttamalla ensimmäisiä muotimalleja.
Hän sai markkinoille vapauttavat sivuhalkiohameet ja syvät kaula-aukot ,tekemällä vähemmän  kuristavat korsetit suosituimmiksi ja edistämällä houkuttelevia kaksiosaisia naisten alusasuja.
Hän avasi liikkeen Lontoon talossaan ja Chicagossa sekä New Yorkissa pukemalla muotitietoista kuninkaallisten,siniveristen,sekä teatteri-että filmimaailman asiakaskuntaa.
Lucile muistetaan myös v.1912 uponneen RMS Titanicin pelastuneena miehensä Sir Cosmo Duff-Gordonin kanssa ja samalla hävinneenä osapuolena Wood vs.Lucy,Lady Gordon-Duff-lakihaasteessa,missä tuomari Benjamin N.Cardozo kirjoitti mielipiteensä New Yorkin osavaltion korkeimmalle oikeudelle sekä New Yorkin vetoomusoikeudelle Lucile-merkin markkinoinnin yksinoikeudesta Otis F. Woodsin mainostoimistolle. 
Sopimuksesta puuttui erityinen harkinta Lucyn lupaukselle sopimukseen,mitä ei oltu allekirjoitettu ja tuomari Cardozo huomautti,että lupausta ehkä ei ollut,mutta koko kirjoitus viittaa "velvotteen aikeeseen" ja täten sopimus on voimassa.
Titanicin uppoamistapauksen jälkeen vetvottiin Lucyn puolison Sir Cosmo Duff-Gordonin viiden punnan seteleiden ja shekkien jakamisesta pelastusveneen numero yhden miehistölle.että pariskunta pääsisi uppoavasta laivasta hengissä.
Amerikkalaiset tabloidlehdet levittivät huhuja jopa Lontooseen asti,missä pariskunta joutui 17-5-1912 brittiläisen kauppakomitean kuultavaksi Cosmon ollessa todistajana ,Lucyn astuessa todistajanaitoon kuukauden 20.päivänä.
Todistajat vetivät puoleensa kuulustelujen aikana suuria ihmisjoukkoja 

jatkuu..

Londonistan---öljyarabien uusi Mekka. Saudikirja

Kuningas Abdullah 10 Rialin  setelissä

1980-1990-luvuilla Jussi  havaitsi,että jokaista Ramadanin paastokuukautta ennen rikkaat saudit pakenivat Egyptiin viettämään hyvää elämää.Yleensäkin hän havaitsi jo King Faisal-sairaalan materiaalosastolla kuinka huonosti arabipaastojat kestivät "nälkäkuukautta",kun ei-muslimeille osaston johto päätti rakentaa vanerisen kahvi.ja tupakkahuoneen päivittäiskulutustavaravaraston kylkeen..Erikoisella tavalla kahvikopin ympärille kerääntyi osaston arabeja ja naturalisointuneita sudaneja haistelemaan Marlboron savuja ja Maxwell House-kahvin aromeja.
Lopulta nämä tekivät protestin saudimateriaalijohtaja Mohammad Salomille,että ei-muslimit kahvikopillaan häiritsevät heidän paastoamistaan Saatanan lähettiläinä.
Pian kahvikoppi purettiin ja ei-muslimit, eli filippiinot,eurooppalaiset ja amerikkalaiset työntekijät saivat odottaa ruokatuntiin asti,päästäkseen nauttimaan kupillista kahvia ja polttamaan savukkeitansa sairaalan asuntocompoundien asunnoissaan pois asrabien katseilta ja nenäaisteilta.


2000-luvulla saudien ja Arabian niemimaan muiden öljyarabien pakeneminen Ramadanin aikana oli suuntautunut Lontooseen.Useat kuningashuoneen pikkuprinssit - ja prinsessat olivat ostaneet miljoonien puntien arvoisia taloja Kensingtonista ja West Endistä loma-asunnoikseen Ramadanin viettoonsa.
Toiset upporikkaat asuivat Cityn kalleimpien hotellin sviiteissä nauttimassa hyvästä elämästä.

Bugatti Veyron Supersport

Lontoo toukokuu 2012
---------------------------------
Lontoon viiden tähden Dorchester-hotellin edessä seisoo Bugatti Veyron .
Nämä superautot ovat erittäin harvinaisia parhaimpinakin arabien Lontoon vierailuaikona,mutta tämä 404 kph:n huippunopeuden saavuttava yksilö on ainutlaatuinen,jota tunnetaan nimellä L'Or Blanc eli Valkokulta..
Auton korikin on vahvistettu posliinilla,puhumattakaan moottorista,antamalla täydellisen kuvan kirkkaaksi kiilloitetttuna oikeista turhuuden markkinoista.
Älyttömän korkean polttoainekulutuksensa päälle 1.6-miljoonan puntaa maksava superauto on vähintään yhtä arvokas kuin Cityn  eliittihuutokaupassa huudettu kiinalainen Ming-dynastian aikainen posliininen teekalusto.
Saudiomistajalleen,joka oli lentänyt Lontooseen vierailulle,auto edusti sitä,mitä koko hänen elämänsä sisälsi Riyadhissa
Kevään ensimmäisten pääskysten saapumisen lailla maailman harvinaisimmat superautot lentävät Saudian rahtijumboilla ja privaattirahtikoneilla pääkaupunkiin aloittamaan yleisesti vähemmän tunnettua vuudenaikaa....
Ramadanin ryntäystä.
Tänä vuonna viikkoja ennen muslimien paastokuukautta,mikä alkaa heinäkuun 20. päivä ,saa  miljonääri- ja miljardöörilauman ilmestymään Lontooseen Keski-idästä.
Ne pakenevat vuoden pätsikuuminta vuodenaikaa lepäämään,juhlimaan ja yli kaiken näyttämään rikkauksiaan pääkaupunkiin.
Cityn kalleimmille ravintoloille,kaupoille,yökerhoille ja hotelleille kausi on pelkkää Bonanzaa.
Vierailijoita ei e kiinnosta mitkään Oxford Streetin kesäalet,vaan nämä haluavat vain parasta ja ovat myös valmiita maksamaan siitä.
Bond Streetin jalokiviliikkeet,West Endin disaineriliikkeet,Les Ambassadeursin kaltaiset kasinot,ravintolat kuten Le Caprice sekä Sheraton Park Towerin tapaiset hotellit ovat jo kerinneet  neuvomaan arabiankielitaitoista henkilökuntaansaa avaamaan punaiset matot rullalta.

Arabiherra pokeripöydässä

Tilastot puhuvat puolestaan.
Joidenkin viiden tähden hotelien vieraista 80% oli lähtöisin jostain Keski-idän maasta.
Jussin ollessa töissä Blackfriarissa seitsenkerroksisen nelitähtisen Crowne Plaza-hotellin huoneiden minibaarimiehenä,.kuudennen ja seitsemännen kerroksen sviitit oli jo ennalta buukattu Ramadania ennen arabiherroille.
Rikkauksistaan huolimatta arabiherrat jättivät aamuisin kauhean siivon huoneisiinsa,jonkun jopa yritettyä tehdä beduiinileiritulen kokolattiamatolle,saamalla Blacfriarsin palokunnan paikalle,sprinklerien kasteltua sviitin asuinkelvottomaksi.
Arabisheikit maksoi korvauksen kovalla rahalla.

Cityn liikkeissä kekivertobrittiostaja pistää 120 puntaa West Endin kauppareissuun ja amerikkalaiset 550 puntaa.
Keskivertosaudiostaja panee 1900 puntaa leviäksi päivässä.
Ramadania edeltävänä kuukautena Keski-idän vierailijoiden ostospanos yleensä tuplaantuu,verrattuna muihin kuukausiin eikä näille ylikuluttajille vierailu pääkaupungissa ole ensimmäinen kerta.
Tänä kesänä odotetaan visiittilukujen nousevan entisestään.
Saudivieraiden lukumäärä yleensä nousee vuosittain 22%:lla,kun taas Yhdistyneiden Arabiemiriittukuntien vieraiden lukumäärä on noussut 120.000:een huivipäähän eli noin 10%:lla.
Arabinaisten burkahuivien mentyä pannaan sakon uhalla Ranskassa,monien arabivieraiden perinteellisesti vierailtua Pariisissa,keski-itämainen turismi kuivui melkein kokonaan.
Lisäksi viimeisen "arabikevään" mielenosoitukset,diktaatorien paot ja teloitukset  shokkiaaltoineen kannustivat monen hallitsevan eliitin katsomaan omien rantojensa toiselta puolelta potentiaalisia turvapaikkkoja .
Lopputuloksena asuntojen hintojen kohotessa Britannian muissa kolkissa ja elinkeinoelämän jämähtäessä laskukauteen,.keski-itämaiset ostajat olivat keränneet kiinteistöjä 5:stä miljoonan punnan hinnasta ylöspäin,saamalla aikaan kiinteistöjen hintojen äkillisen rakettimaisen kohoamisen.

2.5 miljardin punnan katu.Kensington Palace Gardens.
Dubain ja Saudin kuningashuoneen kesämökkejä

Ramadanin ryntäys on totaalinen ilmiö New West End Companyn Jack Tyrellin kertoman mukaan.
Firma palvelee Oxford Streetin,Regent Streetin ja Bond Streetin vähittäiskauppojen management-yhtiönä.
--Ramadan-ryntäys tuo meille miljoonia puntia.
Tyrell lisää.
--Viime vuonna kuukautta ennen Ramadania keski-itämaiset vieraat kuluttivat noin 120 miljoonaa puntaa ja summa nousee vuosi vuodelta.
--Tänä vuonna odotamme 10%:n nousua
Keski-Lontoossa kaikkialla näkyy jo arabirahanvirtausta liikkeiden yrittäessä saalistaa sitä haaviinsa.
--"Arabiankielitaitoisia,kokeneita ja kyvykkkäitä meikkiartisteja ja kosmetologeja tarvitaan jännittäville vakansseille:"
Ilmoittaa eräs West Endin ensiluokan tavaratalo yhdessä muutamasta tusinasta online-ilmoituksesta.
--"Tämä huumaava kansainvälinen muotimerkki etsii kokenutta arabiankielistä myyntineuvojaa liittymään laatumerkkiosastolle Harrodsin tavaratalossa,"
Lukee yhdesää avoimien työpikkojen ilmoituksessa.

Harrods

Keski-Idän ostajakunta ei ole kiinnostunut perinteisistä ja tavallisista laatumerkkien kesäaleista monissa Lontoon merkkiliikkeissä.
Yhden saudikuluttajan päiväostosten keskihinta heiluu 600:n punnan tienoilla.
Lopputuloksena perinteiset kesäalet oltiin monissa laatumerkkiliikeeissä vedetty aikaisempaan ajankohtaan toukokuulle ,jolloin ne päättyivätkin aikaisemmin.
Alesesongin oli tullut korvaamaan mm. Savile Roadin räätälöimät disaineripukukokoelmat,mitkä mukailevat liikkeisiin sisäänastuvien ostajien makumieltymyksiä.
--Ne (arabiostajat) eivät uhallakaan halua mitään kesalennuksia.
--Ne haluavat uuden sesongin tuotteita.
Oxford Streetin Selfridgen muotitavaratalon tiedottaja sanoo.
--Ne ovat erittäin kiinnostuneita hienoista kultakoruista ja kengistä sekä tunnetuista laatumerkeistä kuten Chanel.
--Ne ovat erittäin valikoivia ostajia,jotka haluavat viimeisimpiä,muodinmukaisimpia ja pienissä sarjoissa valmistettuja tuotteita.
--Eräänä esimerkkinä brändiien markkinoinnissa löytyy Oud-merkki,erittäin erikoinen hajuste-ja  kasvojenhoitotuotemerkki.
--Oud on erittäin suosittu hajuste keski-itämaisten ostajien keskuudessa .
--Hyvin pienissä erissä valmistettua Oud-parfyymejä halutaan enemmän kuin Armania,Jo Malonea tai Tom Fordia.
Oud on halal-pohjainen hajuvesi- ja  ihoöljymerkki.
Oudin myskihajuvesiöljy tukkutilauksena intialaiselta Alibaba-agentilta maksaa yhdeltä kilolta Fob-hintana noin 3200 puntaa..

Halal-Oud-hajuvesiä Makesiasta

Myös muut laatumerkit ovat suosittuja arabiostajakunnassa;
Luis Vuittonin käsilaukut,timanttikorut,Cartierin kellot,nahkatavarat,silkkihuivit sekä Hermesin hajuvedet käyvät kaupaksi.
Suurin osa ostoksista tehdään käteisellä.
Atif Nawaz työskentelee kivenheiton päästä Harrodsista Knightsbridgen ulkomaanvaluutanvaihtokonttorissa ja kertoo,että Keski-Idän perheet vaihtavat rahaa 3000:n punnan arvosta kolmen päivän ostoskierrokselle.
Nawaz lisää,että perhe ensimmäiseksi menee Harrodsiin tai Harvey Nicholsiin tuhlaamaan rahaa ja seuraavana päivänä lähettävät autonkuljettajan vaihtamaan lisävaluuttaa.
--Se on sellaista varavaluuttaa näille ihmisille..
Nawaz kertoo.
--Mutta vaikka ne ovat rikkaita,niillä on tapana tinkiä,mutta siiitä huolimatta ne tuhlaavat kasinoissa tai Harrodsissa tuhansia puntia ja päätyvät kinaamaan punnan vaihtokurssista valuutanvaihtokonttorissa.
Kaupat eivät yksin hyödy petrorialeista sekä petrodirhameista;
Firmat, jotka tarjoavat autonkuljettajia ,yksityiskokkeja, henkilökohtaisia turvamiehiä sekä hovinestareita rikkaille ja kuuluisille ,raportoivat bisneksien kohoamisista. Eräs sellainen palvelufirma pitää huolta tätä kirjoittaessa yhdestä saudinaisesta,joka on vierailemassa Lontoossa. Tämä nainen on pyytänyt,että joka viikko hänelle pitää toimittaa käsissä uusi käsilaukku.Saudinainen on jo tähän mennessä saanut niitä Celineltä sekä Isabel Marantilta.

Isabel Marant-Baldwin Bordeaux-käsilaukku.
Hinta yli tuhat puntaa.

Eräs palvelufirma järjesti yhdelle saudiasiakkaan pojalle Damien Hirstin signeeraman kitaran,koska tämä  oli rakastunut taiteilijan näyttelyyn Taten modernin taiteen galleriassa.
Hinta 10.000 puntaa.
Yhdelle saudimiesporukalle oltiin järjestetty erityinen Lontoon nähtävyysajokiertue.mitä ei tehtäisi  missään nimessä keskivertoturistien lailla kaksikerroksisella avobussilla.
Vaatimuksena oli,koska raha ei ollut esteenä,että kiertoalussa käytettäisiin eri autoja.
Palvelufirma toimitti 10 kappaleen superautofliitin noutamaan saudiherrat heidän Mayfairin asunnosta.
Fliittiin kuului yksi Bugatti Veyron,yksi Ferrari Enzo,yksi Lamborghini Gallardo ja yksi Aston Martin DB9. 

Aston Martin DB9

Saudiherrat sitten ajelivat ympäri pääkaupunkia pysähtymällä kymmeneen kuuluisimpaan turistinähtävyyteen,vaihtamalla paikoitusalueella autoja keskenään. Kuljettajat käyttivät langattomia kuulokkeita.mihin nämä kommentoivat nähtävyyksien historiaa autossa istuvan historioitsijan sanoin arabiaksi käännettynä.
Saudiherrojen sight-seeing-ajo voitti varmana avoturistibussin yläkerrassa viluisena värjöttämisen tuulisessa ja sateisessa Lontoon säässä!

Toimittaja Karen Jones, Citywealth-,julkaisusta,joka tähtää nettoarvoltaan huippukorkeisiin yksilöihin (ihmisiin ,joilla on yli 100 miljoonaan puntaa investointeihin),kertoo,että hänen arabiasiakaskunnallaan Lontoossa on tärkeintä hauskanpito ,kunnes palaavat kotiin Ramadanin viettoon:
--"Arabit rakastavat Lontoota shoppailun ja hauskanpidon takia. 
--Ne eivät tule tekemään bisnestä,vaan pitämään Lontoota leikkikenttänään,kuten me tekisimme Cannesissa tai Monacosaa."
Eräs hänen asiakkaansa Saudia Arabiasta kertoi,että kuukauden aikana Lontoossa hän odottaa kuluttavansa 100.000:ta puntaa.Päiväsaikaan hän shoppailisi Hermesin liikkeessä ja söisi Scott'sin,La Petite Maisonin,Le Capricen ja Nobun  ravintoloiissa.
Iltaisin hän kävisi läpi kaikki Lontoon kasinot.

La Petite Maison Oxford Streetillä.
Provencial-perusmenyy 58 puntaa.,viini 28 puntaa. per pullo ilman LVV:tä

--"Saudiherrasmies kertoi minulle,että eräs hänen saudiystävänsä oli ostanut 9:llä miljoonalla punnalla asunnon Harrodsia vastapäätä Knightsbridgessä ja satsannut 1 miljoonaa puntaa sen kalustamiseen."
Neiti Jones lisäsi.
--"Vaikeutena oli,ettei hän saanut palvelushenkilökuntaa tai ketään,joka voisi tehdä hänelle kupillista kahvia,joten hän päätyi asumaan hotelliin..
--Hän oli yrittänyt tuoda kotiapulaisia Lontooseen,mutta heti palvelijakunnan saavuttua,ne yhtäkkiä hävisivät ilmaan,ilmeisesti pimeille markkinoille.
--Ei edes Lontoon epävakainen sää ole esteenä,päinvastoin.
--Saudissa harvoin sataa ja  näille Lontoon kaatosateessa juokseminen taksiin on suurinta huvia ja jännitystä.
--Tietenkin oikeita superrikkaita ei näkyisi taksin takapenkillä,vaan nämä olisivat lähettäneet oman autonsa lentorahtina Lontooseen visiitin ajaksi omaan käyttöönsä.."

Eräs toimittaja teki pienen kierroksen Lontoon keskustassa,nähdessään  ja kuullessaan arabiamiden rekistereissä kruisailevia superautoja kaduilla.
Niiden kuljettajat halusivat tulla huomatuiksi ja vielä paremmin nähdyiksi Harrodsin edessä..
Hetkessä hän näki 170.000:ta puntaa maksavan Ferrari 438:n tekevän kolme kierrosta Harrodsin edessä,sen kuljettajan pistäessä kaasujalalla kierroksia ylös joka kerta ohittaessaan Harrodsin kuuliusat vihreät pääovet.
Ferraria seurasi Dubaissa rekisteröity 270.000:n punnan Lamborghini SV.

Ferrari 438

Lamborghini SV 670

Autojen omistajien vaurauden mittapuussa ei ole lainkaan yllättävää ,että nämä vähääkään välittävät brittiläisestä liikennelaista.
Joka kesä Westminsterin kaupunginosan kanslia jää saamatta kymmenien tuhansien puntien pysäköintisakkomaksuja,vierailijoiden hylättyä kauppareissuillaan autonsa keltaisten parkkiviivojen päälle.
Viime vuoden kaikista vilkkaimpia lainrikkojia oli eräs arabi ,300.000:n punnan arvoisen Rolls Roycen omistaja,joka oli velkaa 2000:n puntaa 18:ta  sakkolapusta ja toinen Dubai-rekisterisen ja 200.000:n punnan arvoisen Lamborghini Murcielagon omistaja,joka oli saanut 24 sakkolappua .
Bugatti Veyron L'Edition Centenairen,rekisterinumero 444:n arabiomistaja jätti maksamatta 120:n punnan paikoitussakon, parkkeerattuaan superautonsa keltaisen viivan päälle Selfridgen edessä Oxford Streetillä.(huolimatta siitä,että oli maksanut 1.2 miljoonaa puntaa autostaan).
Runsaan puolentoista kilometrin päässä Harrodsista Sheraton Park Hotelin etupihalla on laillisesti pysäköitynä kaksi ulkomaalaisrekisteristä Maybachia sekä yksi Qatariissa rekisteröity McLaren MP4,mikä maksaa noin 200.000:ta puntaa.
--McLaren MP4 on lennätetty privaattisuihkukoneella ja ajettu kentältä suoraan hotellin pysäköintiruutuun .
Hotellin eräs työntekijä oli kertonut.
--Meillä oli vieraana eräs tyyppi,saudiprinssin poika ja tällä sekä velipojallaan oli kummallakin Bugatti Veyron,jotka oltiin lennätetty Lontooseen vierailun ajaksi.
--Prinssin poika oli kertonut juuri ostaneensa  huvijahdin miehistöineen ja ankkuroinut sen Monacoon..
--Vehje maksoi tälle 30 miljoonaa puntaa eikä tällä ole vielä liiennyt aikaa edes nähdä sitä.

McLaren MP4

Takaisin  Mayfairin Dorchester-.hotellin eteen.
Bugatti Veyron L'Or Blanc vetää puoleensa ihmisiä,jopa silloin,kuin sen korkeatehoinen moottori on sammutettu.
Katsojat keskustelevat auton ominaisuuksista,kuten 8:n litraisesta uunissa poltetusta moottoriblokin posliinikuoresta ja kiihtyvyydestä nollasta sataan karvan verran yli 2.5:ssä sekunnissa.
Mitä polttoainekulutukseen tulee?
Seitsemän mailia gallonalla kaupunkiajossa!
Bensiinin hintojen ollessa yläpiikissä,Bugattin kulutus saa kenenkä tahansa hyvin varakkaankin britin lompakon väpättämään.
Mutta auton saudiomistajalle,kolmikymppiselle nuorelle miehelle tankillista bensiiniä ei voida laskea edes pikkuvaihtorahan arvoiseksi.

Bugatti Veyron L'Or Blanc

  

Ketunleipä..Muunnelma John Senior-kirjoitukseen.

Japanilaisten ilmahyökkäys Pearl Harboriin 6,12.1941

Tammikuu 1942
Johnin perheen muutto Pohjois-Irlannista siirtyi hamaan tulevaisuuteen,kun joulukuun 6. päivänä Japanin keisarillinen armeja hyökkäsi Zero-hävittäjillä Pearl Harboriin Havaijilla.
John sai Uncle Samiltä kutsukirjeen armeijaan astumiseksi ja ilmottautui Whitehall Streetin kutsuntatoimistossa.
Hän ymmärsi kirjeen pohjalta,että pohjoisirlantilaisamerikkalainenkin kelpuutettaisiin taistelemaan japseja vastaam.
Pearl Harborin hyökkäystä presidentti Franklin Delano Roosevelt kutsui häpeän päiväksi Yhdysvaltojen laivaston alusten ollessa ankkurissa Ford Islandin kyljessä kelluvina ankkoina,muun armeijan henkilökunnan ja Oahun saaren siviilien herätessä aamutoimiin sinä sunnuntaiaamuna..
Ironisena puolena oli,että Japanin Washingtonin suurlähettiläs oli tullut Valkoiseen taloon virallinen sodanjulistusdokumentti salkussaan vasta muutama tunti hyökkäyksen jälkeen..
Syynä oli Japanin ja Amerikan välinen suuri aikaero.
Presidentti Roosevelt välittömästi julisti sodan Japanille pitämällä siitä radiopuheenkin.

7.12.1941 FDR allekirjoittaa kongressin hyväksymän sodanjulistuksen Japanille

Whitehall Streetin kutsuntatoimiston lääkärit katsoivat Johnin kelpaavan palvelukseen punaisista silmänreunoista ja punakoista irlantilaiskasvoista huolimatta.

John heräsi eräänä aamuna San Fransiscon laivastoaseman alumiinisen Nissen-parakin putkivuoteessa.noin parikymppisen ylimatruusin huutaessa käheäkurkkuisena keskikäytävällä herätystä.
Ulkoa paraatikentältä hän kuuli jo yhden alokasryhmän marssilaulua:

"Olen vain tyttö Jersey Citystä.
Mulla näkyy hampaanjäljet tississä.
Hiljaa muodossa,laskekaa tahtia!
Hiljaa muodossa,laskekaa tahtia!
Vasen--oikea!
Vasen--oikea!
Nosta koipea!
Tyttö Jersey Citystä!"

1940-luvun Santa Fe-juna

 Marraskuu 1944

Vuoden 1944 yhtenä marraskuisena päivänä John istui San Fransiscon päaarautatieasmalla uudessa hopeanvärisessä junanvaunussa.
Pitkää vaunuletkaa veti oranssinvärinen dieselveturi.
Johnin irlantilaisen punakka iho näytti ruskeanlaikulliselta otsanahasta sekä kämmenien päältä ja hänen ennen valkoiset käsivarsi-ihokarvansa olivat vaihtuneen ruskeiksi ihonsiirroista omasta takalistosta.
Vasen kulmakarvakin oli tummenpi kuin oikea.
San Fransiscon laivastotukikohdan sairaalaosastolla hän oli kysäissyt uhdeltä hemaisevalta hoiturilta oliko hän saanut ihonsiirron vierusbunkassa  mahallaan makaavalta pavunruskealta filippiinomatruusilta,jonka perää aina tohtorit osastokierrokseilaan tarkastelevat peitettä nostamalla.
Hoituri Karen Withworth,kansasilainen brunetti oli hymyillyt Johnille viekkaasti ja vastannut,että tämän matruusi Jhun-Jhun Martinezin peräpäästä ei ole aineksia ihonsiirtoon.päinvastoin hän tarvitsi itse ihonsiirtoa,koska tämän kannikat olivat sulaneet lentobensiinitynnyreiden palossa Guadalcanalin lentokentän japanilaispommituksessa.
Filippiinomatruusi oli istunut ruokatauolla yhden bensiinitynnyrin päällä sytyttämässä Camelia,kun Mitsubishi Kate-syöksypommittajat tiputtivat pomminsa bensiinivarastoalueelle räjäyttämällä matruusin tulenaran istuimen alta.
Koko lHendsersonin kentän lentokonevarikko paloi filippiinomatruusin kankkujen mukana.
John oli vastannut ironisesti hoiturille:
--Minulta paloi pärstä sekä kädet ja tuolta Jhun-Jhunilta perse!
--Kumpihan meistä tulisi pärjäämään siviilissä paremmin palaneena?
--Minä olen kuin fosforipäästä palanut tulitikku ja tuo filsu-urho perästä kuin jälkikäyntisen Harley-Davidsonin pakoputki..

1942 elokuu.Guadalcanalin Hendersonin lentokenttä ja kauempana lentotukialus USS Saratoga

Elokuu 1942 .Kuvan tekstin mukaan laivastoon värvätty Lars lähtee junalla Little Fallsiin Michiganiin.,missä sijaitsi laivaston  Great Lakesin alokaskoulustuskeskus.

Koko junamatkan Teksasin ja Uuden Meksikon läpi John nukkui laivaston venelakki silmiensä päällä.
Junan pysähtyessä Topekan rautatieasemalla Kansasissa ,John astui alas junasta ja otti aseman edestä Plymouth-taksin Greyhound-linjan bussiterminaaliin,.missä laitureiden edessä kuhisi siviilejä ja sotilaita kuin jonkinlaisessa kansallisessa exoduksessa.
Bussiterminaalissa hänen kanssaan hopeakylkiseen ja sinivalkoiseen linja-autoon.astui kolmisenkymmenen siviilin ja sotilaan joukossa neljä ilmavoimien mustaa (nykyisessä poliittisessa korrektisuudessa afroamerikkalaista) kersanttia,jotka olivat matkustaneet ilmeisesti Tuskageen ilmavoimien tukikohdasta Alabamasta.
Pilotit kuuluivat niinsanottuun Tuskagee 9th Pursuit Squadron of US Army Air Corpsiin eli yhdeksänteen Yhdysvaltojen Ilmajoukkojen (myohemmin ilmavoimien)  lentolaivueeseen,joka oli taistellut saksalaisia vastaan v.1943 Pohjois-Afrikassa sekä "Battle of Bulgen" taisteluissa Belgiassa vuoden 1944 lopulla.
Mustat lentäjät puhuivat kovaäänisesti ja vilkaseleisesti Harlemin slangilla joistain "Chickseistä" eikä Johnin mielestä yksikään miehistä näyttänyt alabamalaisen kanafarmarin poikia..
John kyllä tiesi vanhana newyorkilaisena taksirenkinä,että Chicks-sanonta viittaa slangissa nuoriin vapaisiin naisiin.

Kaksi mustaa Tuskagee-pilottia

1944 Greyhound-linjan bussiterminaali Mississipissä

1933 New Yorkin Greyhound-bussiterminali 34th Streetillä

Aikansa mielenkiinnolla toisella korvalla kunneltuaan pilottien naisvalloituksista Alabamassa ja sotakokemuksista Euroopan teatterissa John syventyi lukemaan jonkun matkustajan viereiselle istuimelle jättämää Saturday Evening Post-aikakuslehteä,minkä kansikuvana oli Norman Rockwellin maalaus "Homecoming",missä nuori sotamies oli palaamassa kotiin sodasta.
John tunsi rinnassaan jonkinlaista melankoliaa,koska häntä vastassa New Yorkissa ei ollut sitten sieluakaan, puhumattakaan kodista,minkä hänen pitäisi hankkia jostain epäsiististä vuokratalosta tai miesten yhteisasuntolasta.
Mrs. Elliotin kylmävetiseen rotanloukkuun hän ei kyllä muuttaisi,missä italialainen seinänaapuripariskunta aina tappeli yläkerran juutalaispariskunnan kanssa vessavuoroista ja siitä,että kuka taas oli pihistänyt vessapaperipinkan seinäkoukusta.
Toiseksi hänen pitäisi saada töitä ,ehkä Yellow Cabiltä,jotta saisi perheensä muuttamaan Pohjois-Irlannista New Yorkiin.

Homecoming by Norman Rockwell

New Yorkiin saavuttuaan John ensitöikseen etsi lehti-ilmoituksista vuokrahuonetta.
Monen ala-Manhattanin rotanloukun tutkittuaan hän muutti uudehkoon Mrs.Collinsin vuokrataloon,minkä ison alakerran salin jakoi kymmenen työssä käyvää miestä.
Yksinäisyydessään  John tuli saamaan lohtua hehkeän 30-vuotiaan ja punapäisen Jane Collinsin,talon omistajan seurasta.
Tämän mies oli kaatunut Trukin saaren maihnnousussa Tyynellä Merellä.
Jane Collins kutsui komean  ja tummaotsaisen irlantilaismiehen useasti iltakahville ja brandylasilliselle keskustelemaan sotaleskenä olemisestaan.
Vuoden 1944 jouluaattona Jane oli kutsunut Johnin syömään joulukalkkunaa asuntoonsa.
Jouluaterian ja yhden brandypullon nautittuaan aattoiltana,John löysi itsensä Mrs.Collinsin untuvapeiton alta.
Loppuajan Mrs.Collinsin vuokralaisena John maksoi osan vuokrastaan luonnossa.
Alakerran asuntosalin vuokra yhdelle miehelle oli 8 dollaria viikossa.
Suuri osa asukkaista kävi päivätöissä Hudson-joen satamalaitureilla ahtaajina sekä varastoissa.

Mentyään Yellow Cabin talleille kyselemään töitä,Liamin sijalle lähettäjänä oltiin palkattu miniskuulinen italiano Danny Dellarosa.
Liam oltiin julistettu kadonneeksi Belgian taisteluissa.
Keviniiä hän oli käymyt kerran tapaamassa Atlantic Cityn sotasairaalassa New Jerseyssä,missä tältä oltiin amputoitu oikea jalka,ajettuaan Sherman-tankillaan miinaan Meuse-joen lähistöllä Belgiassa.
Kevinillä oli takanaan pitkä sotareissu ,ensiksi Tunisiassa kenraalimajuri Pattonin panssareissa,sitten Sisilian maihinnousussa,missä Patton esimiehensä kenraaliluutnantti Bradeyn kielloista huolimatta eteni tuhomanaan saksalaisten puolustukset..

Kenraali George Patton v.1944

Pattonin tankit siirrettin Sisilian valloituksen perästä Belgiaan saksalaisten työntämiseksi rajan yli takaisin Saksan puolelle.Pattonin panssarit Liittoutuneiden komentajan kenraali Dwight "Ike" Eisenhowerin tietämättä  nopeassa etenemisessään pääsivät jopa saksalaisjoukkojen selustaan,mistä tankit polttoainepulassaan varastivat bensiiniä vihollisen tietämättä varikoilta.
Amerikkalaisten huolto ei pystynyt toimittamaan ajoissa Pattonin tankeille polttoainetta ja epäiltiin jopa Iken kieltäneen sen toimittamisen itsepäisen panssarikenraalin jarruttamiseksi.
Ike panikin myöhemmin Belgian taisteluiden jälkeen voiton palkaksi Pattonin hyllylle Englantiin ilman mitään virallista sotilasvirkaa,nuhtelemalla kenraali Bradleyä voimattomuudesta hillitä panssarikenraalin omavaltaisia edesottamuksia.

Yellow Cabin talleilla uusi italialaissyntyinen lähettäjä ja alta puolitoistametrinen ja kaljupäinen Danny Dellarosa levitteli lyhyitä käsiään Johnille vakanssien puutteesta sanomalla viiksihuuliaan heiluttamalla:
--No..nada,,njet...nein....Capiche...no jobbe here-e!
Johnin jo poistuessa tallista peltisen rullaoven alta Dellarosa huusi perään:
--Stop...halt...atrache...panes kuule pakkia päälle irkku!
--Täällä konttorissa on sulle kirje irkkukaveriltas Liamilta!
Dellarosa tyrkkäsi lähettäjänkopin ikkunasta armeijan kirjekuoren Johnin tummaläikkäiseen kouraan,tutkimalla tämän ruskepaikkaista otsaakin kysymällä:
--Hei missäs sää irkku poltit ittes...tulenheittäjänäkö?
--Onkos lieskat tulleet silmille vastatuulessa?
John ei viitsinyt vastata typerään kysymykseen ,että hän oli palanut kasvoistaan sekä kämmenistään puolineekeriksi yhden kamikaze-Zeron syöksyttyä USS Saratogan lentotukialuksen kannelle,missä hän kuului kansimiehistöön Mustangi-hävittäjien lähettämisessä vastaiskuun,japanilaisten hyökätessä Guadalcanaliin v.1943.
--Etkös ole edes oppinut kusemisenkaan käskyä,ettei pidä koskaan kusta vastatuuleen---saatika ruiskia tulta?
Dellarosa irvaili.
--Oletkos lisäksi kuullut,että se.joka ei saa tulta tuulessa,ei osaa pimeässä nussia?
John yritti hillitä itseänsä,vaikka olisi mielissään halunnut nuijia pienen italianon nyrkeillä tallin betonilattian sisään,että vain kaljua näkyisi laatasta.
Hän asteli tallin ovesta kadulle Manhattanin hälinään ja auton torvien toitotukseen kirjekuori kädessään poikkeamalla istumaan kahville Mel'sin kulmabaariin ja lukemaan Liamin kirjettä.

Kirjeessä luki:

Heinäkuun 25. päivä 1944
Caen,Normandia.Vapaa Ranska

Terve John,
Olemme vielä hengissä jotenkin,vaikka Omaha Beachin maihinnousu oli suoraa teurastusta.
Tuhansia amerikkalaisia sotilaita kelluu vieläkin rantavesissä päättöminä ja raajattomina ruumiinpuolikkaina.
Koko rantavesi oli punaisena verestä. Laskeuduttuamme maihinnousualuksesta kahlaamaan rintaan ulottuvassa vedessä aseet käsissä pään yläpuolella,edessäni sotamies Halley,nuori iowalainen 19-vuotias maalaispoika sai saksalaiskonekiväärin luotisarjasta päähänsä,että kallon- ja aivonpalaset sekä verimössö lensivät silmilleni.
Fritzit oli hyvin piiloutuneet rantatörmön bunkkereihin ja napsivat meitä kuin sorsajahdissa.
En voinut auttaa mitenkään sotamies Halleyä ja poika jäi kellumaan mahallaan täyspakkaus selässään,kuten ehkä kymmenet muutkin aluksemme kahlaajat.
En tiedä,mikä on tulevan lähtökäskyn osoite..ehkä Pariisi tai Hollanti ja Belgia.
Toivottavasti tavataan ehjinä dodan jälkeen,
Rukoilen Pyhältä Neitsyeltä joka päivä,että näkisin perheeni,vaikka uskoni Jumalan armoon ja pelastukseen on kaikonnut puutuneista aivoistani.
Tällä rintamalla ei ole Jumalaa vaan Tuonelaa ja sen esikamareita,joilla padre O'Hara kerran  peloiteli,jollemme lopeta kiroilua alttaripoikina.
O'Hara käski meitä rangaistukseksi toistamaan sata Hail Maryä,jotta Piru kaikkoaisi meidän mustista irkkusieluistamme...muistatko?
Kirjoitin kirjeen sinulle näin etukäteen tiedgoksi,jollen palaa kuin lyijyaskissa.
Yellow Cab ei värvää enää uusia kuskeja jouduttuaan vähentämään vanhaa kalustoa varaosapulassa eikä autotehtaat valmista muita kuin sotalaivoja,tankkeja,lentokoneita sekä panssarivaunuja.
Fordin Rouge-tehdas Henryn pasifismista huolimatta valmistaa B-luokan pommikoneita.

Sain viestin serkultani Chris Flanaganilta Chicagosta,että siellä olisi paikka avoinna Checker Cabillä hyvälle kuskille sekä mekaanikolle
Chris on siellä korjaamopäällikkönä ja olen suositellut sinua hänelle,jos Yellow Cab tarjoaa kenkää.

Ei..pitää nyt lopetella...kessu O'Neill karjuu kuormakolonnasta,että  pitää nousta kuorma-
autojen lavalle.
Se huutaa,että ajamme sittenkin Calaisiin ja sieltä Belgian rajan yli Antwerpeniin.

Terveisiä kaikille tutuille ja sukulaisille siellä Manhattanilla ja joskus, kun käyt Londonderryssä,niin kuse Fordsonin tehtaan rautaportille minunkin puolesta revanssiksi.
Terv
Liam

Kaksi kuvaa Normandian Omaha Beachin maihinnoususta

jatkuu....


.



.