Kun munasta syntyi maapallo jne.Ford Taunuksen historian jatkoa.

1961 Ford Taunus 17M

II OSA

V.1960 syksyllä Henry Ford II, konsernin johtaja ja sen perustajan Henry Ford I pojanpoika oli juhlistamassa uuden Taunus P3:n ensiesittelyä Kölnissä. 30 vuotta aikaisemmin Henry Ford I oli muurannut Kölnin tehtaan peruskiven tai oikeastaan tiilen.
Badewanneksi saksalaisten ristimän 17M-sarjan muotoilijana oli saksalaissyntyinen Uwe Bahanse,joka myöhemmin muotoili v.1969 uuden Ford Caprin.
17M-sarjan perusmootttorina sai jo vuonna 1954 esitellyn 15M-sarjan 1495cc kansiventtiilinelosen. Seuraavana kokona moottorisarjassa oli v.1957 esitelty 1689cc-nelonen ja sen yläpuolella suurempi 1797cc-voimanlähde.
Yli 50 prosenttia sarjan myynnistä koostui 1495cc-moottorisista Taunuksista.
Dagenhamin lailla Kölnin Fordeja sai vuoteen 1967 asti 6V:n sähkölaittein.
Dagenhamin Ford puolestaan käytti sivuventtiilinelosta  vielä 1961 vanhakorisessa Popularissa,kun Anglian parempi versio Prefect oli jo silloin saanut uuden Kent-kansiventtiilinelosen viimeisenä mallivuotenaan.Popularia myytiin vielä sinä vuonna uuden takaviistoikkunaisen Anglian rinnalla.

1961-62 Taunus 12M

Kölnin Fordin Maapallo-Taunuksen jälkeäisen ja 12M-mallin valmistus päättyi v.1962.
V.1963 sen korvasi uusi P4- eli 12-15M-sarja etuvedoin ja V4-moottorein.
V.1964 P3 Taunuksen suurin moottoriteho oli 75 hevosvoimaa. 17M:ää oltiin ehostettu TS-malliksikin ,jonka uskoisin merkitsevän Touring Sportiksi,vaikka aiempi luksusmalli kulki S-kilvellä ,vastaamalla Superior-nimeä. S-sarjan henkilöautomallin sai alumiinisin peräpeilein sekä peruutusvaloin ja punaisin sekä perinteisesti pyörein takavaloin.
Kotikaupungissani Vanna-Taunuksesta tuli erityisesti keskiluokan suosima automalli Opel Rekordin rinnalle,vaikka Opel maailmalla uudella C-mallillaan pääsi karkuun kauas Taunuksen edelle myyntiluvuissa.
Suuressa 60-luvun piilofarmarihulluudessa Suomeen ei ole jäänyt montakaan aitoa ja sivuikkunatonta Taunus 17M Turnier-pakettimallia (Kastenwagen).
Saman uskoisin olevan Opel Rekord Car-A-Vanin pakettimallin suhteen.
Rekordin pakettimalleja liikkui kaupungilla lukuisa määrä.Se oli suosittu pienliikeyrittäjien ja perheiden monikäyttöautona.Isommat puhelinyhtiöt käyttivät mallia myös asentaja-teknikkoautoina.

1958-60 Opel Rekord Kastenwagen

1964 12M Kastenwagen

1963 esitellyn (1963-70) etuvetoisen Taunus 12-15M-mallisarjan kilpailijaksi tuli takavetoinen brittiläinen Ford Consul Cortina.Kumpaakin Kanaalin vastapuolilla valmistettua mallistoa yhdisti Dearbornin Fordin keksimä McPherson-jousitus.Pikku-Taunusmallit erosivat moottoriensa lisäksi perävaloistaan ja maskeistaan.12M-perävalot olivat vaakasuoraisia ja punaisia kyyneleitä,kun taas 15M seurasi suorakaidemuotoa.V.1967 mallistosta pudotettiin kokonaan Taunus-mimike,autojen tullessa pelkiksi 12-15M-Fordeiksi.1967-68 alasarjan 12M-malleja tarjottiin pienillä 1183cc-48HP V4-moottoreilla,mutta myyntivaltiksi tuli 1305cc-koneinen variaatio,jota sai sekä matalapuristeisena ja korkepuristeisena vaihtoehtona (50-53HP).Silloiset polttoainevalmistajat tarjosivat korkeoktaansita bensiiniä,jolloin tehoakin saatiin puristettua ulos vauhdin hurmasta nauttiville.12M-mallia sai myös 15M:n 1498cc-koneella lisähintaan ja v.1967 15M;n moottorikokoa kohotettiin 1699-kuutioon menevämmäksi Ford-malliksi.

1967 12M ja 15M

Ajan iskulauseena olikin Suomessa Strong-savukkeiden mainoslause "Miehet menevät,tekevät ja näkevät ja vetävät ne väkevät".Meneviä miehiä ja könsikkäitä naisväki ihaili ja huokaili sydänjuuristaan. Auto ja savuke kuuluivat silloin miesajajan imagoon.
V.1964 Vanna-Taunus muutti kuosiaan ja 17M-mallin rinnalla tarjottiin voimakkaampaa V6-koneista 20M:ää menevämmille asiakkaille.Sarja tunnettiin P5-malleina.
Itse sain kokeilla kyytiä uuden ja valkoisen 20M-Taunuksen punakernisellä takapenkillä kaverieni ,Vähäsillan kukkapuutarhan omistajan poikien ohjaamana.Silloin 60-luvun puolivälissä oli tapana "liukua kartsalla" pimpsarallissa eli tyttöjen haussa kaupungin pääkatujen Turuntien ja Helsingintien päästä päähän.Rundi käsitti kääntymiset Turuntien liikenneympyrässä Kaisan baarin ja Esson lähettyvillä. Esson naapurina oli kadun vastapuolella Lundelinin Shell-asema ja ja muutama kymmen metrin päässä Helanderin TB-asema.Pikkukaupungissa silloin oli runsaasti huoltoasemia.Helsingitien pään kääntymispaikkana oli Laaksosen Union-asema.

1964-67 !7-20M

Vähäsillan poikien hyvänä kaverina oli kaupungin vapaapalokunnan poliisipäällikön poika Tarkkasen Pena ja muistaakseni heidänkin kotona Röykkälänmäen ahteen puutalon tallissa oli uusi valkoinen Taunus 20M. P5 Taunuksesta tuli pikkukaupungin keskiluokan eräs suosituin auto saksalaisessa rationaalisessa kuosissaan,mitä Kölnin Ford kutsui Linie Vernunft-nimellä.
Mallin valmistusaika kylläkin kesti vuodesta 1964 vuoteen 1967.Sitä myytiin runsaasti etenkin 17M-mallina V4-konein (1498cc ja 1699cc).
20M Taunuksen V6:n moottorin tilavuus oli 1998cc ja sen perään sai myös v.1966 heinäkuusta lähtien Taunomatikin 3-portaisen automaattilaatikon,Dearbornin Ford-O-Maticin saksalaisen version.
P5 Taunuksen henkilö- ja kombimallien lisäksi tarjottiin uutta ja erittäin nättiä 20M Coupeta,mikä antoi omistajalleen amerikkalaista henkäystä ja tuulta betlestukkaan oikean hardtopin kyydistä sivuikkunat alas kammettuina.

1966 17M Turnier

1967 17M Turnier

P5-sarjan elinkaari päättyi v.1967,uuden P7-sarjan tultua korvikkeeksi ,vaikkakin se eli päiväperhosen lailla vain vuodeksi vuoteen 1968 asti. Aikakauden suosittuja filmejähän oli ranskalainen Belle de Jour eli Päiväperhonen sekä vuosikymmenen lopussa hollywoodylainen Papillon eli Perhonen.Amerikkalaistyylinen äkillinen muodonvaihdos oli iskenyt saksalaisiin Kölnin Ford-malleihin,kun taas Untertürkeimin Mercedes-Benzillä ja Wolfsburgin Vokswagenilla pysyttiin kiinni totutuissa malleissa vähintään viiden vuoden välein.
Uutta P7 Taunus-mallia kutsuttiin pliisun näköiseksi koriltaan eivätkä laskeneet myyntiluvutkaan nostaneet Kölnin Fordin johdossa kuin verenpainetta.
Kotikaupungissani kyllä näkyi muutama yhden vuoden lentänyt Taunus-malli,vain murto-osana  verrattuna aiempiin P5-malleihin. Opel Rekordien määrä katukuvassa oli kylläkin noussut sekä 60-luvun puolivälissä suosioon tulleet riisutut amerikkalaiset kompaktiautot,kuten Plymouth Valiant V-100:t ja Rambler Americanit.

1967 17M

1968 17M

Vuosikymmenen päätteeksi P7-mallia ehostettiin v.1968 takavalojen tullessa takaisin pystyyn takalikasiipien päähän.1967 takavalot oltiin sijoitettu vaakasuoraan peräpeiliin.Uudet P7.2-mallit samoin saivat suoremman vyötärölinjan,edellisvuoden continentalmaisen kohotuksen tilalle.
Opelillahan seurattiin vastaavanlaisesti amerikkalaista cokispullovyötärölinjaa.
Taunuksen keula sai pelkistetymmän hymyn vuoden 1967 maskisekasikiön tilalle.17M-sarjan maski oli stanssattua kromiritilää,kun taas 20M ja uusi 26M sekä v.1969 esitelty 20M RS (Rallye Sport) keimailivat vaakasuorin kromitangoin etugrillissään. 17M liikkui 1.7-litraisella V4:llä,kun 20M:n 2.3-litrainen V6 tarjosi 108 Pferdstarkia eli saksalaista hevosvoimaa.

1969 20M ja 26M

V.1970 uudet tuulet puhalsivat Dearbornista GM:ltä Fordille loikanneen toimitusjohtajan Bunkie Knudsenin myötä.
Taunuskin muuttui brittiläisen Cortinan kanssa kokonaan uudeksi erikoisin Knudsen-nenin, halkaisemalla ilmaa kuin detroitilainen Ford LTD. Cortina samoin sai Knudsen-nenänsä lisäksi

cokispullovyötärönsä.
Knudsenhan tuli taloon entisenä Pontiac-jaoston johtajana.Valitettavasti Knudsen kesti nenäkkäänä vain vuoden Fordin johdossa.
1970-luvun puolivälin tienoilla uutta Kölnin Taunus TC-mallia muokattiin Dagenhamin Cortinan näköiseksi tai päinvastoin.Ford Granadaakin valmistettiin Kanaalin kummallakin puolella.
Taunuksen oma identiteetti oltiin haudattu lähestyttäessä 80-lukua.

1970 Ford Taunus 1600

Sain kokeilla ex-vaimoni siskonmiehen upouutta hopeanharmaata HH-rekisteristä (Haarburg) v.1976-mallista Taunus 1.6L-mallia v.1976 kesällä Saksan autobahnalla.Olimme palaamassa Mannheimista pohjoisessa sijaitsevaan Haarburgiin.Taunus kulki ihmeen hyvin autobahnin kovassa nopeuskilvassa,missä auton peräpeilissä yleensä roikkui joku Porsche ohitusreikää odottelemassa. Edellisvuonna vaimon siskonmies oli tullut Suomeen käymään Hollannissa valmistetulla pikkuruisella Innocenti-Fiatilla.
Itse satuin Manilassa vielä v.1995 ostamaan pronssinvärisen 1972 Granadan,joka tuplanokka-akselisella nelosella oli kölniläistä valmistetta,joskin koottu Manilan Fordin tehtaalla.

1972 Ford Cortina 1.6 (TC2)

Ford Taunus 1.6 GL (TC2)

Sattumoisin omistin silloin myös 1966-mallisen ja Manilassa valmistetun ja hautausauton mustan Mercury Comet Caliente-avoauton,joka liikkui Mustangin 289 CID-V8:lla.
Näin sain nauttia kölniläisestä ja dearbornilaisesta Ford-ajotunnelmasta nelosella ja veekahdeksikolla vuoronperään.
Kaikesta huolimatta haluaisin talliini nostalgiahuumassani Badewanne-Taunuksen ja mieluummin sivupaneeleita puhkomattoman 1961 Kastenwagen Turnierin projektiautokseni!

1961 17M Turnier Kastenwagen takaa..

xxxx
Saksan Fordin kuvahistoriaa:
------------------------------

1930 Henry Ford I muuraamassa Fordin
Kölnin tehtaan peruskiveä

"Saksalaiset tulevat tekemään hyvän homman!"
Lausui Henry Ford 30-luvulla Kölnin tehtaan avajaisissa.
V.2010 mennessä 40 miljoonaa Fordia oltiin valmistettu sekä puoli miljoonaa uutta Fiestaa.
Fordilla oli syytäkin juhlia fiestaa moisesta valmistusmäärästä!

Ford Motor Companyn Saksan myynti aloitettiin Hampurissa jo v.1917 ja v.1925 elokuun 18. päivä avattiin Berliinin v.1924 avatun myyntikonttorin yhteyteen T-mallin kokoonpanotehdas..Korkeiden tullitariffien johdosta Ford perusti saksalaisen Ford-Werke AG.n kokoonpanolaitoksen Berliinin Westafenista vuokratussa tehtaassa.Westhafen (Länsisatama) sijaitsi joen varrella,kuten Englannin Fordin Dagenhamin tehdas Thames-joen varrella ja Dearbornin tehdas Rouge-joen varrella.

Berliinin Westafenin Ford-tehdas

Henry Ford oli täten katsonut jokivarsitehtaiden sijainnin helpottavan materiaali- ja autotoimituksia maahan
sekä maasta ulos.V.1925 Ford Ag toi maahan 1000 Fordson-traktoria tuontitullilain kaaduttua lokakuussa samana vuonna.Fordin Westhafeniin saapuvat autonosat tulivat rantaan jokiproomukuljetuksin puulaatikoissa.
V.1926 tehtaan ovista ajoi ulos 1116 ja 1927 2894 T Fordia V.1928 elokuun 20. päivä T malli siirtyi historiaan uuden A mallin tieltä Fordin Berliinin tehtaalla.Ford-Werke Ag silti kuului Englannin Dagenhamin Fordin hallinnon alaisuuteen.
Kahden vuoden kuluttua Henry Ford muurasi sen Kölnin tehtaan peruskiven ja v.1932 ensimmäiset saksalaiset V8-moottoriset B Fordit ajoivat liikenteeseen Opelien, DKW:den sekä Mercedes-Benzien sekaan.Fordin ajatuksena tehtaan valmistukseen oli tulla kilpailijaksi GM:n ostamalle Opelille.

Kölnin Ford-tehdas

Ford-Werke Ag:n johtokunnassa istui v.1934 amerikkalaisia,brittejä ja saksalaisisa eikä ollut ihme,että v.1933 Dearbornin amerikkalaisen suunnittelijan Bob Gregorien muotoilema brittiläinen Y Ford-pikkuauto (Model C) otettiin valmistukseen myös Kölnin tehtaalla v.1935 Eifel-nimisenä.
Eifelin koreja teki amerikkalais-saksalainen Ambi Budd-tehdas Berliinissä.Autoon teki myös cabriokoreja Deutschin ja Heilbromin koritehtaat.
V.1934 61.000 Eifeliä ajoi autobaanoille Kölnin tehtaalta.

1933 Ford Y Cabriolet

Fordin markkinaosuus koko Saksan autotuotannosta vv.1932-34 oli vain 4%.
V.1938 kokonaistuotantoa johti Opel 40%:lla ,DKW 15%:lla ja perässä Ford 11%:lla
Eifeliä ennen v.1933 brittiläisen Ford 8:n.näköinen kansanauto "Volkswagen" esiteltiin pikkuautouutuutena komealla "Rheinland"-lisukkeella (1933-36). Niihin aikoihin tulevalla III Tasavallan kanslerilla Aadolf Hitlerillä ei ollut päässään pienintäkään ideanpoikasta oman KdF-kansanutonsa rakentamisesta.Häntä ajelutettiin silloin voitonparaateissa käsi oikoisena isojen Mercedes-Benzien nahkaisilla takaistuimilla.

1933 Ford "Volswagen" Rheinland

V.1938 Fordin Kölnin tehdas suuren määrän kuorma-ajoneuvoja valmiiksi Tsekkoslovakian ja Sudeetti-Saksan valtaamiseen.Vuosien 1939-45 Fordin kuorma-autotuotanto liikkui 87.000:n ja 92.000:n ajoneuvomäärien välillä.Sodan alettua III Valtakunnan johto otti Fordin tuotannon täysin kontrolliinsa.
V.1939 Ford Eifel sai mercurymäisen hymyn sekä korin,mutta sodan takia valmistus päättyi samana vuonna.
Sodan jälkeen Liittoutuneiden pommituksista vain peljästyksellä päässyt Kölnin tehdas ryhtyi valmistamaan v.1939 Eifeliä tehtiin vain 182 kappaletta.V.1945 toukokuun 5. päivänä tehdas joutui Liittoutuneiden brittisotilashallinnon alaisuuteen ja jolloin sotaa edeltävän Ford V3000-mallin tuotantoa jatkettiin maan jälleenrakennukseen.

1945 Ford V3000

Fordin Kölnin tehdas 1945

1945 Taunus

V.1948 uuden Ford Taunus-mallin (Buckel Taunus) valmistus aloitettiin.
V.1949 Ford Köln valmisti jo 11.107 autoa.

1948 lokakuun "Eifel-Taunus".

1950 Buckel Taunus Deluxe

1952 Ford Taunus 12M Cabrio by Deutsch

V.1952 Buckel Taunus väistyi uuden Dearbornissa suunnitellun 12M (Meisterstücke)-mallin tilalta.Saksalaiset muotoilivat auton keulaa oman makunsa mukaan maapallonenällä (Weltkugel),ensimmäisen auton valmistuttua tammikuun 4.päivänä.V.1955 12M sai rinnalleen 15M-mallin ja v.1957 17M:n.
V.1966 sarjaa lisättiin 20M-mallilla ja 1968 superluksusluokan 26M:llä.
V.1971 M-sarja lakkautettiin ,Taunus-merkin poistuessa taakse v.1982 ,yleiseurooppalaisen Ford-malliston tullessa  tilalle.Ensimmäisiksi yleiseurooppalaisiksi Fordeiksi laskettiin myös Escort- ja Capri-mallit. Korimalliltaan 1971 Dagenhamin Ford Cortina ja Kölnin Ford 1.6-2.0-mallit erottuivat vain pienin detaljein ja vyötärölinjaltaan,saksalaismallin ollessa dieetillä Cortinan runsaan cokispullovyötärön rinnalla.
1976 ne erottuivat vain logoistaan.Samana vuonna esiteltiin Fordin kuudennen sukupolven uusi pikkuauto Fiesta eli "maailman auto".V.1976 Saksan Fordin valmistusmäärä ylitti 12 miljoonan rajan.
1958 Kölnin Fordin tuotantomäärä oli 100.000 autoa,v.1963 puolimiljoonaa ja v.1999 juhlittiin 30. miljoonan Fordin valmistusta.
V.1982 esiteltiin Ford Sierra,joka ei saanut samanlaista suosiota Saksassa kuin Englannissa.
Taunuksen vuoristoratamainen liuku näin oli päätynyt hispanialaiselle Sierralle.
Taunustahan valmistettiin aikoinaan Argentiinassakin (ja Turkissa).

xxxxx

...

Kun munasta syntyi maapallo ja barokkinen mallikappale päätyi metriseen vannaan.Ford Taunuksen historiaa.

1939 Ford Buckel Taunus

I OSA:

Otsikon lastenlorun selitys:
Muna-(Buckel) Taunus  P1 1939-42 ja 1948-53
Maapallo-Taunus P6 12M 1952-59
Mallikappale (M=Meisterstücke) eli Metrinen Taunus 1952-1968 12-15M sekä P2 eli Barokki-Taunus 17M 1957-60
Vanna-Taunus P3 1960-1963

1939 Buckel Taunus

Ford Taunus muistoja papinpojan silmin Salosta
-------------------------------------------------

Kölnisches Wasser

Kölnistä,Ford Taunuksen syntymäpaikasta opin tietämään jo 1950-luvulla,kun seinäntakainen naapurimme Fammu-täti ruiskutteli kaulalleen promenaadille lähtiessään kolinaa eli No.4711 Kölnisches Wasseria tai ranskalaistittain Eau de Cologonea.
Taunus-nimen salaisuus ratkesi vasta keskikoulun maantietotunneilta,että se merkitsi Taunus-vuoristoa ja sen edeltäjä Eifel samoin oli saksalainen vuoristo ja että Köln oli myös kuuluisa katedraalistaan.
Kauppalan kuorma-autoilijat kehuivat silloin Rheinin ja Kölnin Fordeista,jotka petrasivat ainakin komeilta hyteillään ja keulillaan rumille ja tylppänokkaisille britti-Fordsoneille,joidenka ratitkin olivat ojan puolella.Entisten viholllismaiden Ford-tuotteillahan sykki sydäminään ihkasamanlaiset ja aidot amerikkalaiset sivuventtiiliveekahdeksikot.
Kotikauppalan kadulla näin ensikertaa 50-luvun alussa kermanvärisen 1939-mallisen Muna-Taunuksen,mikä muistutti enemmän Talvisodassa suojamaalattua ja kutistettua Amerikan Mercuryä.Mini-Mercurynä se näytti jopa hassunkuriselta köyryselkineen ja sipulinleikkureita muistuttavin kapein rättirenkaineen.
Siihen aikaan oli ilmestynyt myös katukuvaan Muna-Taunuksen uudempia ja pulleampia versioita,joidenka kromihuulia oltiin vedetty leveämpään irvistykseen .Taunuksen saksalainen kilpailija Opel Olympia Kadett samoin oli saanut sotaa edeltävän nenänsä alle kromisen ylähuulen sekä pulleammat ja pidemmät likasiivet.

1951 Buckel Taunus

1952-55 Maapallo-Taunus

Vasta vuonna 1952,jolloin vielä syyskuulle Kölnin Ford valmisti viimeisiä Buckel-Taunuksia,tehtaan ovista ajettiin ulos uusia sileäkylkisiä Taunuksia,joidenka neninä komeilivat oikeat kromirenkaiset ja sinipohjaiset maapallot sekä niiden etulokasuojia koristivat komeat 12M-kromimerkit. Muistaakseni Salon Seudun Osuuskaupan johtajalla ja meidän pappilassa tunnettu Palmun sedällä oli 1950-mallinen brittiläinen ja vaaleanvihreä Ford Prefect. Hän kävi ostamassa Frans Koskenmäen Ford-edustuksesta ,Salon Automyynti Oy:n liikkeestä ,oman johtamansa Turuntien osuusliikkeen vastapuolelta uuden metallinsinisen "12-metrisen" Maapallo-Taunuksen.
Jotenkin poikalapsen silmissä auto näytti kauniilta koriltaan,mutta se maapallonenätekele ja sen alla hymyilevät kaksiosaiset ilmaottoaukot panivat miettimään,oliko Studebaker Champion naitettu Fordin keulaksi.

1950 Studebaker Champion

Silloisena molskipolvihousuisena en vielä tiennyt,että puolen tusinaa Studebakerilta karannutta muotoilijaa oli luonut sen kuuluisan 1949 spinnerinenä-Fordin ja ilmeisesti Dearbornin johtajat olivat antaneet määräyksen Kölnin Fordin johdolle muokata Taunuksesta minikopion. Englannin Kanaalin toisella puolella samoin uudet Dagenhamin Consulit ja Zephyr sekä Zodiac Sixit (brittiläisittäin 3 Graces eli 3 sulotarta) saivat kutistetut Dearbornin Fordin kuosit.Consul kylläkin hymyili mercurymäisin kromivesiputousmaskein ja Zephyr sekä Zodiac Sixit irvistelivät levennetyin Aston Martin-maisin virnein.

1953-55 Zephyr Six

Taunuksen maapallo symbolisoi Dearbornin ohjelmaa konsernin maailmanlaajuisesta mallistosta.Taunusta koottiin myös Alankomaissa ja toisessa kotimaassani Filippiineillä.Manilassa kootuista Taunuksista ja Cortina-malleista voin kertoa eri artikkelissa.
V.1957 Dearbornin Ford jopa julkaisi mainoskuvan raskaammasta kansainvälisestä kalustostaan Dearbornista,Dagenhamista,Kölnistä sekä Australiasta..
Taunus menetti myöhemmin v.1959 maapallonsa nenältään 12-15M-malleissaan ja 60-luvun alkuun mennessä menetti jotenkin hohtonsa stanssatuin munakoteloritilämaskein.
Mallihan oli lähes 10 vuotta vanha.
Kotikauppalassani pikku-Taunukset olivat kylläkin melko suosittuja keskivertoautoilijoiden keskuudessa.

1957 Ford Taunus 17M Polizei
etumaskin sieraimineen

V.1957 ensiesiteltiin P2-mallisto eli 17M-barokki-Taunus,joka seurasi tiiviisti koriltaan saman vuoden Dearbornin Fairlanen muotoja kromiritilämaskista peräsiipiin ja pyöreisiin takavaloihin.Kauppalan ensimmäisen v.1957 Taunuksen osti pukuliikkeen johtaja Eino Heino harmaanvärisenä 2-ovisena Turnier Kombina.Eino Heinon 17M Kombi oli valmistuksen alkusarjaa etumaskin yläpuolisin sieraimin ja kyynelpisaroin kylkisalamalistoissa.Myöhemmät 1957-Deluxe-mallit tulivat pelkistetyimmillä grilleillä,mutta vauhdikkaat salamanmuotoiset kylkilistat kolmin kyynelpisaroin pysyivät mallin viimeiseen vuoteen 1960 asti.
Vastaavanlaisesti Dearbornin v.1959 Ford Custom-sarjan takasiipien alla loisti vaakasuorassa 3 kromikyyneltä ,kuten myöhemmin v.1962 Ford Fairlaneissa,keskikompakteissa.
Kotikaupungin pirssitolpalla mm. autoilija Oksasella oli sellainen kermanvärinen 1962 Fairlane kyynelineen.

1958 Ford Taunus Turnier Kombi 17M

1957 Ford Taunus Turnier Kombi 17M Amerikoissa.

1958 Ford Taunus 17M Superior 2-door.

V.1960 Barokki-Taunus meni historiaan Kölnin Fordin uudessa renesanssissa esiteltyä Badewanne  (Vanna) Taunuksen,joka etuosaltaan matki tulevan Dearbornin Thunderbirdiä.Dagenhamissa kanaalin toisella puolella muovailtiin samaan aikaan savesta uutta Consul Classicia,joka tuli saamaan Thunderbirdimäisen hymyn ja Anglian takaviiston takaikkunan.Britit tulivat kutsumaan Classic Capri-hardtopmallia pikku-Thunderbirdiksi.

1961 Ford Cardinal

Satuin ostamaan v.1960 syyskuussa linja-autoaseman R-kioskista tuoreen Mechanix Illustrated-lehden,minkä kannessa komeili Dearbornissa suunniteltu ja punainen Ford Cardinal,jota lehti kehui uudeksi amerikkalaiseksi pikkuautoksi.Fordin johto kuitenkin lykkäsi mallin Kölniin.jolloin v.1962 syntyi uusi etuvetoinen ja V4-moottorinen Ford Taunus P4 eli 12-15M-mallisto.Auton takavalot muistuttivat vaakatasoon pistettyjä 1939 Fordin Teardrop (Kyynel)-jarruvaloja.Kyynelistä Ford näytti pitävän,paremminkin ilonkyyneleistä mallin suosion takia.
Minusta kyllä Cardinal-projektiauto muistutti enemmän uutta P3 Vanna-Taunus-mallia. P2:n 12-15M-mallien rinnakkaismalliksi Dagenhamissa muovailtiin uusi Ford Cortina Edselin suunnittelijan Bob Brownin johdolla.

1960 Cardinaliin pohjautuva Taunus 12M prototyyppi

Pappilan tuttavaperheelle eli kaupunginarkkitehti Paul Bernoullin perheelle ostettiin punainen v.1961 Ford Taunus 17M-pakettiauto.Tuontirajoitusten helpotuttua Suomen valtio hyväsydämisyydessään salli uusien länsiautojen tuonnin,laatimalla lain autoverottomista piilofarmareista,jolloin vuoden pakettiauton oston perästä vaunun seiniin sai puhkoa oikeat ikkunat.Fordin ja GM:n huoltopajoilla ikkunoita tehtiin alkuperäisien muotojen mukaan,Fordilla oikein alkuperäisin kromikarmein.
GM taas käytti pelkkiä kumitiivisteitä Opel  Rekord Delivery-mallien ikkunankarmeiksi .Olin nähnyt myös joissain peltisepänpajoissa tehtyjä kömpelöitä ikkunavirityksiä kuin joissain traktorihyteissä..

1951 Ford P3-mallit

1960-62 P3 Kastenwagen

1960-62 P3 Kastenwagenista
tehty ikkunapakettimalli

Ford Taunus 17M Kastenwagenin takaovi aukesi sivuille,toisin kuin oikeassa 17M Kombi-mallissa,minkä takaovi aukesi alaskäsin amerikkalaismallisesti ja jonka takaikkunankin sai kammettua sisään.Mallin erikoisuutena oli ylhäälle katonrajaan asennetut perävalot,joskin v.1963 auton etu- ja perävalot laskeutuivat kurasiipien päihin.
Sain 1977 vantaalaiselta perhetutulta Nymanin Valtsulta hyväkaverilainaksi tämän 1963-mallisen Taunus 17M piilofarmarikombin yhdeksi kesäksi.Kieppasin sillä jopa Tampereelle ja takaisin.Auto oli sutjakka ajettava jopa rattivaihteineen.Olin silloin Saloran TV-tehtaalla töissä,jolloin omana autonani oli 1967-mallinen Fiat 600D ja liian pieni kasvavan nuorperheen autoksi.Seuraava autoni olikin 1961-mallinen Kanadan Pontiac Laurentian tolppamalli,mikä alustaltaan ja 6-koneeltaan oli täysi Chevrolet.Laurentianin kolmivaihteinen rattivaihde kylläkin pakkasi jumiutumaan pykälään linkkien kulumisesta.

Bernoullien Taunus 17M Turnier poliisien Transit-maijan
takaa-ajamana
Juhart 2005

Lyhyt Salon Automyynnin kuvahistoria
-----------------------------------------

1961 Saloran uusi televisiotehdas ja Taunus P3 Turnier

1960-luku Salon Automyynti Oy
Kuva c.Mika Aarnio

1960 ca.Salon Automyynti keskustassa Turuntiellä
Kuva colored c.Mika Aarnio

1936 Fordson-traktoriesittely Halikon tullin Automyynnin edessä
(Koskisen kulma)
Juhart 2004

1939 Halikon tullin Ford-myymälä ja  britti-Ford Sussex-kuorma-auto
sekä Ford Prefect (Koskisen kulma)

1940 Hävittäjä Ford

1937 Laineen liikenteen 1937 Ford-onnikka Kokkila-Salo
Hämeentien korjaamon edessä.
Juhart 2005

Vanna-Taunuksen ilmestyttyä Salon Automyynnin ikkunaan 1960-luvun alussa liike oli muuttanut v.1960 tulleen kaupungin keskustasta Turuntien varteen uuden Saloran televisiotehtaan naapuriksi.Autoliikkeellä oli komea liikehuoneisto korjaamoineen ja huoltoineen, korkean tiilisavupiipun sinisen Ford-neonvalon toivotellessa Turusta päin saapuvia tervetulleeksi Salon "Ford Countryyn".Jotenkin kaipasin vanhaa keskustan Ford-liikettä,minkä päädyssä komeili vanha sininen Ford-logo ja Hämeentien vanhaa Ford-korjaamoa,josta tuli kumikorjaamo.
Vanhasta korjaamosta muistin 50-luvun alusta,miten paikalliset kuorma-autoilijat veivät sinne sodankäyneitä Hävittäjä-Fordeja korjattavaksi.Laineen liikenteelläkin vielä silloin oli 1937-mallinen Ford-onnikka käytössä Salo-Kokkila-linjalla.Automyynnillä oli vielä silloin oma Hävittäjänsä hinausautonaan. Ennen sotaa Frans Koskenmäen Automyynnillä oli liikehuoneisto Turuntien Halikon tullissa,jota myös kutsuttiin Perttelin tulliksi.
Sodan jälkeen liike muutti keskustaan Salon Seudun Osuuskauppaa vastapäätä.missä se myi amerikkalaisia,brittiläisiä,ranskalaisia ja saksalaisia Fordeja 60-luvun alkuun saakka.Poikkeuksena tietysti oli Ranskan Ford,jonka maahantuonti meni Bernerille v.1954,jolloin Fordin valmistus meni Simcalle.

jatkuu..60-luvun muut Ford Taunukset ja Saksan Fordin historiaa.

"Bebe" Mercuryn ranskalainen visiitti eli tarina Matfordista Vedetten tähdenlentoon.

1945 Bob Gregorien 100"-akselivälinen 1949 pikku-Ford,josta tuli
Poissyn 1949 Ford Vedette eli Bebe Mercury.

1945 Bob Gregorien iso-Ford-ehdotus,josta tuli 1949 Mervury

1949-52 Ford Vedette

Nyt kun edelliset 1949 Ford-kirjoitukseni olivat pistäneet sivuventtiilikahdeksikon hihnapyörät vinkumaan,voisin siirtyä Bob Gregorien pikku-Fordista suoraan Ranskan Fordin Poissyn tehtaalle,missä v.1947 aloitettiin valamaan muotteja uudelle Ford Vedettelle,Dearbornin Fordin johtoryhmän hylkäämälle äpäräautolle.
Vedette 50 muistutti selvästi kutistettua v.1949 Mercuryä,joten ristin sen ranskalaiseksi Bebe Mercuryksi.
Ile de Francessa.Pariisin pohjoispuolella sijaitsevassa Poissyn kaupungissa oltiin valmistettu Fordeja jo vuosikymmeniä.Kaupungin yhtenä autoerikoisuutena oltiin myös valmistettu Gregoire-merkkiä,mikä disleksikon kielenkärjissä voisi vääntyä vaikka Gregorieksi.

1942-47 Ford panelvan truck

Otsikon mukaisen ranskalaisen visiitin tein v.1960 keväällä ollessani isäni kanssa patikkamatkalla kotikaupungin lähistöllä Muurlan Lammijärven tienoille.
Minulle iski jostain syystä vatsa kuralle,joutuessani etsimään Hotelli Helpotusta Valtatie Ykkösen vierestä eräästä kesämökin puuseestä. Suureksi ihmetyksekseni ulkohuussin seinät olivat tapetoitu kellastuneilla Ranskan Fordin 1947-mallien Cameoneilla eli kuorma-ja tavara-automainoksilla.Tämä automalli oltiin nenäkaluistaan sota-ajan materiaalipulasta varustettu v.1942-47 keltaiseksi maalatulla maskilla ja jota Suomessakin kuorma-autoilijat kutsuivat "Luunokaksi".Ranskan Fordilla,kuten Kölnin Fordilla oli jo 30-luvulla tapa valmistaa ja kehittää Dearbornin vanhempia malleja tuotannossaan.
Pienessä kleptomaniahuumassani irroitin pari mainosta ruostuneista nastoista lapinleukupuukon terällä ja pistin huussihöyryjen kellastamat ja rapeat mainokset tuulitakkini povitaskuun. Huussilöydöstäni ponkaisi minulle uudelleen kiinnostus Ranskan Fordeihin.
Ranskalaiset Ford Cameonit näyttivät yksiyhteen vastaavilta jenkkifordeilta.Poissyn tehtaallahan on ollut pitkä historiansa amerikkalaimallisten Fordien valmistuksesta.

Kesämökin kuninkaallinen sviitti
Juhart 2006

1971.1950.mallisen Ranskan Hercules Diesel Fordin
hytti pularien baarina BP:n veneaseman kyljessä
Juhart 2004

1954 Simca Aronde ja Ford Vedette
Vendome-
taksit (French Dinky)

Meidän oman kesämökkimme ulkohuussin sisäseinät olivat poikkeavasti tapetoitu Euroopan kuninkaallisilla.
Ranskalaisia Fordeja 50-lukuisessa kotikauppalassani näkyi harvakseltaan,etenkin vierailevina Vedette-maalaistakseina.Rautatiesillan lähellä Osuusliike Tähkän myllyn seinustaa vasten ruostui 50-luvun alkupuolen ranskalainen Ford Hercules-kuorma-auto,jonka hyttiä kauppalan puliukot pitivät kenttäbaarinaan.
Kauppalan kerma ajeli Simca Vedette Versailles-kaunottarilla ja Simca Beaulieu-Ranskan jenkeillä,joidenka pienet 65-hevosvoimaiset Aquillon-sivuventtiilikahdeksikot kiidättivät jopa hurjaan 120 kmh:n huippuvauhtiin suoralla pikitiellä.Kauppalan sinikaulusväki sai tyytyä halvempiin Simca Ariane-malleihin,joita vauhdittivat Simca Arondesta lainatut 1.3-litraiset Flash-neloset.Arianeen toki sai vaihtoehtoisesti 2.4-litraisen Aquillon-sivuventtiilikahdeksikon.
(V.1954 Ford meni myynnissä Simcalle).
Joskus kotikauppalassa näkyi 1954-mallinen Ford Vendomekin,joka erottui aiemmasta kyrmyselkäisestä Vedettestä oikealla takakontillaan.
Niin myöhään kuin v.1968 heinäkuussa sain TJ-kyydin (Tänne jäätte) Hangon rannikkopatteriston esikuntakasrmilta kotikaupunkiini raisiolaisen evp. alikersantti Wessmanin siniharmaan 1961 Simca Vedette Beaulieun makeassa kyydissä.V.1968 Beaulieuta katsottiin Suomessa jo vanhaksi käytetyksi autoksi,jolle ei paljoakaan annettu arvoa ja romuttamot paalasivat urakalla vanhoja Vedettejä. V.1961 oli viimeinen V8-Vedette-sarjan valmistusvuosi Poissyn tehtaalla,valmistuksen siirtyessä Brasiliaan.

1968 heinäkuussa Wessmanin Pöljä jättämässä hyvästit Hangolle
Juhart 2002

Matford..Mathis-Ford
--------------------------

                                    Sooner or Later by Johnny Mathis

Poissyn seutu on kuuluisa Noyay de Poissy aprikoosilikööristään ja sen asukkaita kutsutaan pisciacaises'eiksi eli elonkorjaajiksi.Poissy oli tullut kuuluisaksi nunnaluostaristaan Honore de Balzacin hulvattoman humoristisien kertomuksien kevytjalkaisista nunnista..Balzacin tarinat tulivat uudelleen kuuluisiksi 50-luvun lopulla monissa maissa kielletyn Punainen rubiini-kirjan rinnalla.
Poissy ei ollut Fordin ensimmäinen tehtaan sijoituspaikka.
Ford SAF (Ford Societe Anonyme 1916-54) palveli Ford Motor Companyn alajaostona.Ford France taas toimi englantilaisten ja saksalaisten Fordien maahantuojana (Anglia ja Taunus).
Englannin Fordin toimitusjohtaja Percyval Pevy alkuun pani Ranskan Bordeaux Societe Francaise des Automobiles Ford- tehtaan v.1916 ,kuten sanalitania kertoo Bordeauxiin,kuuluisalle viiniseudulle.
Ranskalainenhan kehaisee Bordeaux-viinistään sanonnalla "Poisson sans boison c'est poison" eli kala ilman juotavaa on myrkkyä. 20-luvulla Bordeaux Blanc-valkoviini ei enää kulkenut ilman ranskalaista Bordeauxissa valmistettua T Fordia viljelmiltä viinikellareihin.

1932 B Ford V8 Tudor (Ford SA)

T Fordin Bordeauxin valmistus jatkui v.1925 saakka sekä Asniers-Sur-Seinen tehtaalla Pariisin lähellä v.1927 saakka,jolloin esiteltiin uusi A Ford,jota valmistettiin v.1932 asti.
Brittiläistä amerikkalaisen Ford-muotoilijan Bob Gregorien suunnittelemaa pientä Y Fordia valmistettiin vain kaksi vuotta 1932-34.Ranskan tehtaalla.
V.1932 esiteltyä V8-moottorista B Fordia tuotiin maahan Iso Britanniasta,mutta kalliit tuontiverot eivät tehneet mallia suosituksi.Vasemmanpuolisen kuvan B Fordin belgialainen omistaja kyllä väitti,että auto oltiin valmistettu Poissyssä.V.1934 SAF:n johtaja Maurice Dolfius oli etsimässä suurempaa tuotantolaitosta päätymällä sopimukseen autotehtailija Emile Mathisin kanssa kumpienkin osapuolten liittymisessä,mistä syntyi Matford SA Stratbourgissa Elsasissa.Yhteistyö Emile Mathisin ja enemmistöosakkeita omistaman Fordin kanssa joutui vaikeuksiin 1930-luvun loppupuolella Fordin vaadittua kehitystä tuotantoon sekä vanhentuneen Matford-malliston valmistuksen lopettamista..
Ford oli rakennuttanut uuden tehtaan Poissyyn v.1927 lupaamalla vetää pois Stratbourgista Matford-projektin.

1904 Hermes

Emile Mathis (1880-1956) oli ranskalainen autonvalmistaja,joka vuosina 1902-04 työskenteli mm. Lorraine-Dietrichille Ettore Bugatin kanssa v.1904 Hermes-auton luomisessa.Hermes tunnettiin Iso Britanniassa Burlington lisänimellä..
1910 Mathis valmisti autoja omalla merkillä. Eri mallien tuotantoa Stratbourgissa Matford-yhteistyön sivussa jatkui II maailmansodan alkuun,jolloin Mathis pakeni saksalaisia Amerikkaan.Sodan jälkeen hän yritti uudelleen palattuaan Ranskaan aloittaa autonvalmistuksen valtion tuella.Renault ja Citroen saivat startin valtion avulla,muttei Mathis,jonka viimeiset yritykset jäivät munamallisen pikkuauton ja muutaman kääpiöauton suunnitteluun.

Matford ja Kölnin Ford-Werke AG:n Poissyn Ford
----------------------------------------------------------

1933 Matford V8

1935 Matford V8 48

Henry Ford I:stä oltiin syytetty natsiystävällisyydestä ja jopa mitaloitu Charles Lindberghin lisäksi valtakunnankansleri Hitlerin kädestä.Hänen antisemististä asennettaan ollaan vatkottu lehdistössä vuosikymmeniä.
Ranskan Fordin toimitusjohtajaakin Maurice Dollfussia oltiin syytetty natsisympatioistaan Ranskan antautuessa Saksalle.Hän oli kehunut olleensa ensimmäinen ranskalainen,joka kotimaansa antautuduttua oli vieraillut Berliinissä.Hän oli kirjoittanut Edsel Fordille suunnitelmistaan auttaa Saksaa sodankäynnissä Poissyn tehtaan Kölnin Fordien ja muiden sota-ajoneuvojen valmistuksessa.Dollfuss oli ollut v.1934 Mathisin Poissyn tehtaan sopimuksen takana v.1934.Sota-aikana Poissyn tehtaalla valmistettiin 12 ranskalaisten suunnittelemaa Ford-kuorma-autoa päivässä Saksan Wehrmachtille.Samoin Renaultkin valmisti sotakalustoa saksalaisten johtamana ja sodan päätyttyä uudet 4VC-mallit tulivat markkinoille Rommelin Pohjois-Afrikan Wermachtin  kaluston erämaasuojavärisinä eli vaaleankeltaisina jälkeen jääneestä maalivarastosta.

1940-48 Ranskan Ford 3.5T-kuorma-auto,
kopio Kölnin Fordista

V.1944 Liittoutuneet pidättivät Dollfussin monen muun teollisuusjohtajan kanssa sota-ajan natsikollaboraattorina ja lähetettiin vankeuteen Drancyyn.Hänet ihme kyllä vapautettiin kuitenkin pikaisesti,ottamalla vastaan v.1945 Liittoutuneiden palkinnon Ranskan vapauttamisen avunannosta.
V.1945 jälkeen hän jatkoi Ranskan Fordin toimitusjohtajana ja Ford Vedetten tuotannon alkuunpanijana.
Dollfuss irtisanoutui johtajuudesta teollisuuslevottomuuksista v.1950,jolloin hänen tilalleen nimitettiin entinen Vichyn hallituksen ministeri ja entinen Renaultin tehtaan johtaja Francois Lehideux.
Dollfussin kunniaksi voidaan kuitenkin laskea Ford Vedette-mallisto,jota valmistettiin v.1949-61 100.000 kappaletta.
Vedetteä valmistettiin myös Alankomaissa.

1938 Matford 3.5T Pariisin vapautuksessa 1944.

1948 Ford 5T

14.6.1940 Ford SA ryhtyi valmistamaan Poissyn tehtaalla saksalaisia kuorma-autoja ja sota-ajoneuvoja Kölnin Ford-tehtaan alaisuudessa ja .käyttämällä ranskalaisia piirustuksia.V.1943 jälkeen kokoaminen siirrettiin Ford-Werke AG:n Kölnin tehtaalle.V.1940-42 Poissyn tehtaalla koottiin pieni sarja Matford 13VC-henkilöautomalleja,joskin Ford-logoisina.Sodan päätyttyä samaa sotaa edeltävää Matford COE (Cab Over Engine) Ford-kuorma-automallia koottiin vuoteen 1948 saakka.
Samana vuonna eli 1948 esiteltiin uusi Ford COE Hercules-Diesel-mallisto,joista muutamia kappaleita tuotiin Suomeenkin 50-luvun taitteessa.

1938 Matford V8 13CV-mallisto

1947 Ford 13CV eli F-472 A

1946 Ford F-472C-ambulanssi

1946 Ford F-472C-farmari

1948 Hercules Diesel 5T

Ford-tehtaalla ryhdyttiin v.1948 valmistamaan upouutta 1949 Ford Vedetteä.(Vedette-Tähti).Autotuotanto oltiin aloitettu v.1946 ennen sotaa valmistettujen Matfordien eri 13VC-malleilla (CV eli lyhennys Chevaux-sanasta merkitsee verohevosvoimia).Matford eli lyhenne Mathis Fordista oltiin vaihdettu pelkkään Fordiin sodanjälkeisissä malleissa. Poissyn Ford-tehdas oli saanut vähäisiä vaurioita liittoutuneiden pommituksista.
Tehdasta oltiin pommitettu myös aiemmin v.1940 saksalaisten invaasiossa ja Vichyn-natsikollaboraattori- hallitus oli joutunut korvaamaan Fordille tuhoista 38 miljoonaa frangia. Tehdas ryhtyi valmistamaan sotateollisuuteen Saksan Kölnin tehtaan vastaavia kuorma-automalleja,joita myös valmistettiin sodan jälkeenkin.
Sodanjälkeisinä henkilöautomalleina Ford SAF ryhtyi valmistamaan niitä 13CV malleja pienemmällä.2.225cc-V8-sivuventtiilimoottoreilla.Mallin virallinen nimike oli Ford F-472,joka 300 kappaleen valmistuksen perästä muuttui Ford F-472A:ksi. Auton huonoja ajo-ominaisuuksia oltiin haukuttu jo 30-luvulla,jolloin se sai kallistuksenvakaajat eteen ja taakse nestejarruineen.

1950 Vedette 50

Neliovisten mallien lisäksi eri koritehtailla valmistettiin coupeita,cabrioletejä sekä break-farmarimalleja.
13CV:tä kehuttiin sisätiloista,mukavuudesta,tyylistä ja suorituskyvystä,mutta sen aikainen verotus sodan jälkeisessä Ranskassa ei rohkaissut yli 2-litraisten autojen valmistusta korkean polttoainekulutuksen lisäksi.
Ford 13CV joutui kuitenkin kilpailemaan markkinoita johtavan Citroen 11CV:n kanssa.
1947 Ford SAF valmisti 3023 13CV:tä ja v.1948 4270,Citroenin valmistuksen oltua kolminkertaisen.
V.1948 Ranskan Fordin johtaja Dollfus toi yhtiölle Amerikan tuliaisina Dearbornissa suunnitellun 100"-akselivälisen Bebe Mercuryn eli Ford Vedetten..
Vedette esiteltiin v.1948 Pariisin Autonäyttelyssä 12CV-nimikkeellä vanhan 13CV:n eli F-472A:n tilalle.V.1952 Vedette-mallistoon lisättiin konttiperäinen Vendome ja Comete-urheilumalli ainoina puhtaasti ranskalaisina Ford-luomuksina.

1954 Vedette Vendome

1949 Vedette Mignon-Billebault-farmari

1954 Ford Comete

V.1954 Ford sulautui Simcaan 15.2-prosentin osakeomistuksella ja lopulta myymällä osuutensa kokonaan Simcalle v.1958,vaikka joillakin markkinoilla Vedettejä vielä myytiin Ford-merkkisinä.
V.1960 Chrysler osti Simcan ,Poissyn tehtaan muuttuessa PSA;ksi.
Simca Vedette-malliston valmistus lopetettiin Poissyssä v.1961,kokoonpanon alkaessa Brasiliassa Simca Chambordin eri variaatioina.
Vedetten muista malleista ja Brasilian Chambordeista olen kirjoittanut blogissani "Ranskanpullaa Panhard-tangon tahdissa".
Poissyssä valmistettiin 70-luvulla mm. Chrysler 180-mallia ja lopulta Talboteja.
Myöhemmin 1980-luvulla Poissystä tuli Peugeotin tehdas..

jatkuu..Ford Köln-osana..