maanantai 23. tammikuuta 2012

Lontoon postilla.Ilfordia silmillä ja Ilfordin filmillä.

The Queen Bee
Juhart 2010
Jussi oli laskeutunut bussista Ilfordin Broadwayllä aivan liettualaisen American Breakfast-kuppilan edessä,
Hän veti perässään pyörillä kulkevaa ns. Trolley Bagia eli kassirattaita,koska kirppareilta Ilford Broadwayn länsipäästä voisi löytyä raskasta painotavaraa..Trolleybagit ovat erittäin suosittuja,koska ne vapauttavat kädet raskaiden ruokakassien kannosta marketeista.Silti kaupungilla näkee muunmuassa intialaisia kotirouvia kantamassa selkä vääränä joka sormen päässä ruokakasseja.Seniorikansalaisilla on omat nelipyöräiset kassikärrynsä,mitkä toimivat samalla ns.rollaatorikärryinä ja Jussi on antanut niille oman..."Geriatric Trolley Bag"-nimen.
Ilfordin asujamisto on enimmistöltään intialaista,pakistaanilaista ja bangladeshiläistä ja Jussi omassa kieroudessaan on ristinyt kaupungin Pohjois-Mumbaiksi.
Toki valkoisia brittejä asuu myös kaupungissa,mutta heidän asuinalueensa ovat kaupungin reunalla.lännessä Barkingsiden kulmalla,idässä Barkingin suunnalla,pohjoisessa Seven Kingsin  nurkilla ja etelässä Little Ilfodissa Romford Roadin varrella.

Ilford Redbridge Townhall pohjoisen kävelykadun varrella






Trolley Bag olkin todella suuri apu,Jussin kahlattua läpi Broadwayn kirpparit,kuten British Heart Foundationin,PDSA:n (eläinsuojeluyhdistys),Help the Aged (vanhusten Apu) sekä Salvation Armyn (Pelastusarmeija).Kärryssä oli kymmenisen kiloa kirjoja,joista kukin opus kustansi 1.5 punnan ja 2 punnan välitlä.Ostokset eivät olleet raskaita kukkarolle,mutta vetokädelle.
Painavin kärryssä oli viisiosainen Discovering the Great Paintings-taidekirjasarja.
Koko kassillinen kustansi noin 10 puntaa.
Jussi veti kärryään loivaan mäkeen Aldersin  tavaratalon kohdalta.(Nykyään Aldersin paikalla on Bodgers-tavaratalo),raahaamalla sitä Woolwichin liikkeen näyteikkunan eteen.Jussi päätti pitää tupakanmittaisen paussin liikkeen edessä,samalla tiiraillessa liikkeen aletavaroita vitriinistä.
(Vuonna 2010 Woolwich lopetti toimintansa sulkemalla lähes 1000 liikettä.Liike oltiin perustettu 1800-luvun loppupuolella  ja jopa Amerikasta löytyi Woolwich-ketju.Ilfordin Woolwichin paikalle tuli Wilkinsonin taloustavaraliike).
Ilfordin Exchange-ostokeskuksen aukiolla ihmisiä istui puistonpenkeillä ottamassa aurinkoa,joka kylläkin enimmäkseen piileskeli pilvien takana,mutta maaliskuinen ilma tuntui jokseenkin lämpimältä.
Ilfordin pulut nokkivat pikkulasten käsistä murentuneiden jääteltötteröiden vohvelipaloja sekä ruokatuntia pitävien valkohaalaristen maalarien kinkkuvoileivän muruja.
Oltiin Lontoon keväässä,joka yhtäkkiä voisi muuttua kylmäksi ja piiskaavaksi sadeviimaksi.
Woolwichin seinä-ämyristä kuului amerikkalaista elevator-musiikkia Mantovanin jousilla,sekoittumalla Exchangen kaappiämyreiden Miss Dynamiten puoliräppiseen reggaehin.


                                         Ms. Dynamite

                               Mantovani.Smoke Gets In Your Eyes

Jussille aukion musiikillisesta kakofoniasta tuli mieleen Paranaque Cityn Mervillen asuinalueelleen menevä Merville Entrance Road,300-metrinen kadunpätkä,minkä varrelta voi beerhauseista ja karaokebaareista voi kuulla countrysta bluesiin sekä räpistä pinoy rockiiin ja Sinatrasta filippiiniläisiin kundiman-rakkauslauluihin.
Nuorten musiikkina Manilassa olivat poikabändit,Alicia Keys sekä Destiny's Child.
Manilalaisten musiikkiskaala oli paljon laajempaa kuin itälontoolaisten,vaikka olettaisi,että esimerkiksi afroamerikkalainen musiikki olisi suositumpaa Ilfordissa,koska eteläinen Little Ilford käsitti melko suuren karibialaisen asujamiston.Toisaalta jokaisen Broadwaylla ajavan mustan avobemarin taikka avomersun boomboom-kaiuttimista pauhasi Mumbairocki.
Jussi seurasi,kun poliisiauto pysähtyi kadun viereen mustan avo-Escortin perään.Esko oli parkkeerattu aivan pysäköintikeltomerkin kylkeen.
Nuoret konstaapelit pyysivät boomboomboksisen auton lyijykynäpulisonkista aasialaista kuljettajaa siirtämään bassoa jumputtavan diskonsa muualle häiritsemästä steriilin viihdemusiikin kuuntelijoita.

Bussin yläkerran postiluukun kokoiset tuuletusikkunat imivät kuumaa ilmaa sisään ikään kuin olisi istunut kuumien vohvelirautojen välissä. Jussi oli paluumatkalla Forest Gateen.
Bussien tuuletusikkunat Lontoon double-deckereissä olivat naurettavan pieniä ja bussinkuljettaja piti vielä lämmityslaitetta päällä.Niissä ei ollut edes kattoluukkuja,kuten aikoinaan suomalaisissa linjureissa.
Oikeastaan kattoluukut kaksikerrosbusseissa ei ollut mikään oivallinen ratkaisu,koska bussin katot raapivat kadunvarsipuiden oksia,vaikka London Transport tai nykyinen First ja East London Stagecoach kävi  tikasautollaan katkomassa reittien varrelta puunoksia.
Jussi laskeutui kärryineen alas keskiovelle nähdessään jo Forest Gaten muslimihautausmaan ja Tescon marketin.Seuraavalla pysäkillä Mumbaipubin edessä hän jäisi pois.


AEC Routemaste Double-decker in 1960s

Jussi astui ulos yhdessä bermudalaisen naapurinsa leskirouva.Yunan kanssa
Leskirouva Yuna pyysi Jussia tulemaan arvioimaan talonsa takapihan betonilaatan maalausurakkaa,mutta hyväksyi ilman okulaarista tarkastusta Jussin tarjouksen sadasta punnasta.
Jussi oli sadat kerrat nähnyt laatan jutellessaan Yunan kanssa takapihan aidan yli ,leskirouvan hoitaessa kukkapuutarhaansa ja papuviljelmäänsä.Yuna oli entinen kunnankätilö ja vielä vanhoilla päivillään ajeli Nissan Micraansa yhtä sutjakkaasti kuin Ronnie Barkerin alias kauppias Arkwrightin kunnansisarmorsian  valkoista Morris Minoria "Open All Hours"-komediasarjassa.

Open All Hours. Lynda Baron,Ronnie Barker and David Jason
Yuna oli ahkera kirkossa käyvä baptisti,joka seurusteli yhden Monega Roadin leskimiehen kanssa.Tämä bermudalainen leskimies aikoinaan oli työskennellyt Victoria Docksilla ahtaajana.Tänä päivänä Victoria Docks,mikä sijaitsee  melkein Jussin tämänhetkisen Custom Housen asuintalon kyljessä,palvelee vain rikkaamman keskiluokan asuinalueena. Kaikki varastomakasiinit on muutettu kovan rahan asunnoiksi.
Tämä leskimies,nimeltään myös Aron asuu mielitautisen tyttärensä kanssa Monega Roadin talossaan,lääkitsemällä tätä valiumilla ja Yuna-rouvaa omilla mikstuuroillaan.
Yunan edesmennyt mies oli samoin työskennellyt Docklandsin laitureilla ahtaajana.
Yunan pyykkinaru takapihalla oli täynnään XL-kokoisia mustia pikkupöksyjä ja C+-kuppisia isoja rintaliivejä,joihin kerran yksi mustarastas päätti tehdä pesänsä.
Yuna piti mustasta väristä.
Yuna oli myös Kevin Pivotin äidin Marthan lapsuudenystävä.
Jussi oli kerran tapetoinut Marthan ja Kevinin asunnon yläkerran makuuhuoneet  ja portaikon kaiteet sekä maalannut koko portaikon seinät että katon.
Samoin hän maalasi talon kadunpuolisen julkisivun sekä tiiliaidan.
Kevin oli hyvä maksaja.
Kevinin isä oli infarktipotilas,joka ei päässyt omin avuin yläkerran makuuhuoneesta alas keittiöön.
Kevin oli ostanut ja asennuttanut Churchillin rappuhissin isälleen,mutta parin kuukauden perästä hissi teki lakon eikä Churchillin huoltomiehestä ollut kuulunut aikoihin.
Kevin oli katsonut tulleensa petetyksi.
Tapaus ei ole yhtään ainutlaatuinen,koska Englannista löytyy useita vanhuksia pettäviä invaliidiapufirmoja.
Kevinin äiti Martha oli erittäin ystävällinen pitämällä Jussia melkein omana poikanaan,tarjoamalla maalausurakan aikana melkein joka tunnin päästä teetä ja voileipiä.
Kevinin isä kuitenkin köhi itsensä hiljalleen loppuun ja vanha mies irtautui maallisesta huollettavasta ruumiistaan taivaalliseen avohoitoon.
Martha suri miestään kuukauden ja palasi surutyöstään aktiiviseksi baptistikirkossa kävijäksi ,ajelemalla bussilla Yunan kanssa baptistien ompeluseuroihin ja gospel-laulantoihin.

Victoria Docks ja Jussin lapsenlapset Kasper ja Neda
Shrewsbury Roadin kulmassa Jussia vastaan pyöräili harmaatakatukkainen Matthew,sairaseläkettä nauttiva entinen hitsari,joka asui Jussin talosta muutaman talon päässä lähellä Sherrard Roadin kulmaa.
Matthew oli innokas Matchboxin,Corgin ja Dinkyn pienoismallien keräilijä,joka viikottain osti keralalaiseta Off-Licencesta uuden valumallihinnaston.
Jussin omista kerätyistä pienoimalleista Matthew kommentoi,että kokoelma käsitti 70% kiinalaista kopiokamaa.Jussi ei ollut moksiskaan kritiikistä sanomalla,että 30 vuoden perästä nekin ovat keräilykamaa.
Jussi ei niinkään etsinyt hinnaston huippukamaa,vaan erikoismalleja.
Matthew oli kova pyöräilemään ,ajelemalla kesät talvet ympäri Easthamiä,Forest Gateä,Stratfordia,kerran jopa pistäytymällä kaukana Liverpoolissa asti,omassa ja Beatlesien syntymäkaupungissa.

Brittipienoismallit

Kerran vuosia myöhemin Jussi tapasi Matthewin Stratfordin ostoskeskuksen albanialaisessa Fish and Chips-kuppilassa ,ei harmaatukkaisena,vaan kastanjanruskeahiuksisena. Ilmeisesti hän oli värjännyt lettinsä Bootsin rohdoskaupan alennushyllyltä ostamallaan naisten hiusvärillä.

Jussin saapuessa numero 42:n ovelle hän tapasi Walidin,vuokraisännän purkamassa mersunsa takakontista tarvikkeita yläkerran kylpyhuoneen saneeramiseen.
Yläkerran kylpyhuoneen putket vuotivat,aiheuttamalla suuren ruskean freskon ruokailuhuoneen välikattoon.
Jussi tervehti Walidia hyvin päivin vetäessään rullakassinsa kynnyksen yli alkoviin.
Wickesin rautakaupasta ostettu mäntypuinen standardiovi sattumalta oli  kaksituumaa liian kapea ja eräs Walidin bengalitimpureista oli naulannut höylätyn 1 x 2-tuumaisen laudanpätkän oven kylkeen.
Tällaista toimenpidettä yleensä kutsuttiin cowboyfiksaukseksi.
Ovesta talvisin puhalsi itälontoolainen pakkastuuli sisään.
Walidin kaikki korjaustoimenpiteet talossa jäivät puolitekoisiksi,sellaisiksi aasialaisiksi väliaikaisen pysyviksi  virityksiksi.
Yläkerran kylpyhuone oltiin remontoitu ja laatoitettu ainakin kahdesti,kahden fly-by-night bengalitimpurin käsin.
Silti putkisto vuoti välikaton läpi ruokailuhuoneen pöydälle.

Jussi avasi televison,missä esiteltiin Marylebone Streetin uutta saneerattua madame Tussaudin vahakabinettia.
Hän oli käynyt siellä vaimonsa kanssa edellisuonna ja kätellyt Saddam Husseinia,Hitleriä ,John Wayneä sekä Winston Churchilliä.Australialainen laulajatar Kylie näytti ihmeen pieneltä.
Hän oli pysähtynyt yhden virkapukuisen ja kaluunaepolettisen vahanuken eteen pällistelemään niin aidonnäköistä kopiota. Katsellessaan likinäköisenä oikein läheltä vahanuken kasvoja,tämä avasi suunsa,kivahtammalla:
--What are you staring at,mate?
Vahanukke sattui olemaan vahakabinetin turvamies.


Saddam Hussein-vahanukke


sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Alkossa ja Lohjalla 1.Saudikirja

Saluutti ja Oldsmobile Riyadhissa 1961
Seuraavaksi ongelmaksi Jussille tuli toimitusjohtaja Reijo Rantamaula,joka haisti viskin kuin Riyadhin kansainvälisen kentän labradorihaistajakoira marijuanan,jopa haudatun Johnny Walkerin.
Tehtaalle kerran saapui 20-jalan merikontti,Jussin odotellessa materiaalitoimitusta jenkeistä.
Blummit katkottuaan ovenaukaisussa paljastui täysi Johnny Walker-lasti.
Reijo sattui ajamaan Jaguarillaan paikalle,käskemällä purkaa viisi laatikkoa firman henkilöstön käyttöön ja sitten sulkemaan ovet ja sitomaan blummit.
Kolme laatikkoa haudattiin perhecompoundin santaan ja kaksi Sulemaniyahin konttorin puutarhaan.
Perhecompundi oli tyhjillään perheiden muutettua Sulemaniyahiin Finncampille lähelle LWP:n konttoria,mistä oli lyhyt ostosmatka Olayanin ostoskeskuksiin ja marketeihin kuten Al Jazeeraan..
LWP:n yhtenä sponsorina oli  eräs pikkuprinssi Naif,jolle konttilähetys oli osoitettu.Kuninkaalliset saivat luvallisesti salakuljettaa alkoholia ja pornoa blummatuissa konteissa eikä tullilla ollut minkäänlaista lupaa koskea kuninkaallisia lähetyksiä,jos konossementissa luki vastaanottajana joku kuningashuoneen sadoista prinsseistä.
Prinssi Naifilla oli linnamainen kesämökki Taifissa,minkä sali käsitti viisi metriä pitkän baarikaapin liukuovin.Baarin keskellä seisoi miehenkorkuinen Ballantines-pullo.Baarin toisella seinällä liukuoven takana oli mahtava pornovideokirjasto.
ALCO:n sähkömiehet olivat kertoneet tästä,käydessään korjaamassa sähkömoottoreilla toimivia baarin liukuovia.

Johnny Walker-laatikoiden hautauksen jälkeen konttorivillan puutarhaan Reijoa ei enää näkynyt toimistolla,vaan viskikoomassa asuntonsa vuoteessa.
Jussi joutui jaloittelemaan Reijoa tämän kotiuttamiseksi Suomeen ja hoitoon sekä hankkimaan tälle exit-re-entryviisumit sekä lentoliput.
Jätettyään Reijon Riyadhin King Abdulazin kansainvälisen kentän transitpuolelle,Jussi huokaisi syvään helpotuksesta..
Helpotus oli vain väliaikaista.

Riyadin King Abdulaziz-kentän terminaali sisältä
Reijon vaimo soitti Suomesta,ettei miestä ole näkynyt mailla eikä halmeilla,jolloin Jussi ryhtyi jäljittämään karkurin rengasmatkaa maailmalta AMEX-kortin pohjalta.Hän otti yhteyttä AMEX:in Bahrainin konttoriin,mistä ilmoitettiin,että laskuja oli saapunut Seoulista,Kairosta sekä Pariisista.
Jussi samalla peruutti Reijon LWP:n luottokortin .
Reijo oli ottanut Amsterdamin kentällä taksin ja yrittänyt maksaa reissun kaupunkiin luottokortilla,jolloin taksinkuljettaja oli vastannut "Sorry Sir,but your credit card is cancelled".
Valkotakkiset hakumiehet Suomesta lensivät hakemaan Reijon Suomeen katkaisuun.
Reijon tapaukseen sopii hyvin 60-luvun alun hitti "They are coming to take me away ..ahaa.."
Palattuaan  parin kuukauden päästä konttorille Reijon pöydällä oli vino pino AMEX:in laskuja maksettavana.
Jussi oli väliaikana hoitanut myös toimitusjohtajan toimia.
Firmalla oli vielä kova likviidipula korealaisten myöhästyvistä progressimaksuista ja SAMHO:n kauppaoikeuteen haastaminen maksamattomista progressimaksuista pani korealaisen firman konkurssiin.
Korealainen Daelim-rakennusfirma osti SAMHO:n konkurssipesän ja maksoi LWP:n saatavat,mutta liian myöhään.
Jussin ollessa palaamassa Manilasta lomaltaan Riyadhiin,hän ensiksi otti yhteyttä LWP:n manilalaisen työvoima-agenttiin Quezon Cityn Rodriguez Avenuella,mistä kerrottiin,että matkustaminen Riyadhiin olisi Jussille hengenvaarallista.
Jussin oltua usean postdeitatun shekin allekirjoittajana ja tavaratoimittajien mentyä liian aikaisin ennen kuittauspäivämäärää käteistämään niitä,shekit tietyst baunssasivat tiskillä.Postdeitattujen shekkien kirjoittaminen on kiellettyä,mutta käytännössä tavarantoimittajat vaativat niitä maksun konfirmoimiseksi shekin päivämäärällä ..eikä ennen.
Jussi aina varoitti tavarantoimittajia shekin allekirjoitettuaan:
--Remember...only for safe-keeping until due date!
Jussi oli tällaista menetelmää vastaan alusta asti,mutta firman johtajat hyväksyivät menetelmän.
Jussi oltaisiin Riyadhiin saavuttuaan pistetty selliin panttivangiksi,kunnes shekkien balanssit oltiin selvietty ja siihen menisi kuukausia.

Tämän jälkeen LWP pistettiin pakettiin,johtajien jo jätettyä Saudin santalaatikon,jo ennen Jussin saamaa varoitusta.

                                       Money,money,money.ABBA

LWP:n pääjohtaja Nurkka piti omaa paperifirmaa Sveitsissä,vaatimalla jokaisen urakkasumman kirjoitettavaksi fiksatulle dollarikurssille.
Urakkamaksujen saapuessa SAMBA:sta pääurakoitisjalle,rahat yleensä tilitettiin bahrainilaiseen pankkiin,joka veisti dollariflaktuaatioeron urakkasumman päältä Nurkan bermudalaiselle tilille.Loput tilitettiin LWP:n tilille Riyadhin Airport Roadin Fransipankkiin.
Nurkka ei ollut korealaisia hölmömpi,vaikka varasti omasta firmasta tai kuten sanotaan .."söi omasta kuormasta".
Kaikesta rosvouksesta huolimatta,kun Nurkka tuli Riyadhin konttoriin visiitille,hän välittömästi pyysi Jussin käsikassasta parisataatuhatta rialia omaan käyttöönsä.
Erään kerran Nurkka pyysi samansuuruisen summan Mercedes 500 SEC-kupeemersun ostoon. .
Jussi ajoi hänet Dammamin tien varressa sijaitsevalle autosukille,mistä löytyi puoli vuotta vanha Mercedes 500 SEC ja vielä talvirenkaat alla. Sen oli tuonut maahan Sveitsistä eräs Saudin armeijan kenraali..
Jussi toimitti mersun takaisin Sveitsiin Saudian cargojumbolla.
Samoin Jussin Sitikka lensi Saudian cargojumbolla Frankfurtiin ja Jussi poimi sen Frankfurtin kentältä,ajamalla sen autobaanaa pitkin Travemundeen.Sieltä Sitikka ja Jussi seilasivat Finnjetillä Helsinkiin.

Jussilla oli ajatukset jotenkin hajallaan hakiessaan lopputiliään LWP:n Tapanilan konttorista.
Nurkka tuntui olevan erittäin vaivautunut ja vaisu.
Jussin sisuksissa kyllä kiersi revanssi.
--Omapa on asiansa,kun kusi omaan pesäänsä!
Jussi murisi.
Hän oli oppinut myös,että firman kaikki inssimanagerit olivat saaneet osinkoja progressimaksuista.
Hän oli firman ainoa palkollinen,joka teki likaisen työn muiden hyvinvoinniksi.
Nurkka pahoitteli,ettei voinut tarjota työpaikkaa,Jussin vastatessa,ettei tarvitsisi mitään almuja,koska seuraavana päivänä hän lentäisi takaisin Manilaan.
Olo kyllä tuntui kuin orpopojalla Pohjantähden alla,jolla ei ollut kotia eikä kontua Suomenniemellä.
Kahdeksan vuotta suomalaisten palveluksessa Saudissa riitti.
Lumikupuleita koko joukko.

Jussin seuraava työpaikka tulisi olemaan King Faisalin Sairaala Riyadhissa ja 100%:nen saudifirma! Oliko nyt menolippu.."From Bad to Worse"?

King Faisal Hospital & Research Center.Riyadh

"Alkossa" ja Lohjalla.Lamahilta LWP:lle Pidempi versio .Saudikirja


GM Temple of Worship
Rukousaika GM:n myyntisalissa Riyadhissa
Juhart 2003


Löysin papereistani käsikirjoituksen palvelusajoistani ALCO:ssa (Arabian Lamah Companyssa,jonka suomalainen omistaja oli jyväskyläläinen ARE Oy) ja LWP:llä (Lohja-Wuorio-Perusyhtymä).
ALCOssa palvelin ostopäällikkönä ja LWP:llä osto-sekä talouspäällikkönä..
Kertomuksen ajankohta keskittyy vuosille 1985-1987.ALCO oli elektromekaaninen ja HVAC (ilmastointi)-alaurakoitsija ja LWP pyöritti kahta betonielementtitehdasta Riyadhissa..ALCO:lla taas oli urakointia Jeddassa sekä Yanbussa Punaisen Meren rannikolla.

1985
------------------
ALCO:lla (Arabian Lamah Co. Ltd) oli Saudi Arabian ilmavoimien urheilukeskuksen ja stadionin alaurakka Jeddan Cornihce-rantabulevardin varrella sekä ruotsalaisen Skanskan lääkevarastojen sähköistysurakka.
Nopea urakointi toi firmalle instantuloja vaasalaisen projektipäällikkö Leo Nybergin ansiosta.
Leon rantaruotsalainen heimolaisuus skanskalaisiin edesauttoi lisäansioissa firman Riyadhin konttorin ylläpitämiseen,missä pohjoisirlantilainen toimitusjohtaja Jon Fox alias Kettunen piti hoviaan.
Samoin näillä tuloilla ruokittiin brittiläisiä käenpoikia,joita John Fox oli värvännyt Dammamin 500-vuoteisen sairaalan alaurakkaan.Dammamin projekti kuitenkin polki paikallaan,koska SAMBA (Saudi Arabian Monetary Bank) ei ollut vielä antanut ennakkomaksua täydelliseen mobilisaatioon.
Lopulta sairaalaprojektin pani terveysministeriö jäihin ja britti-insinöörit saivat pakata kassinsa aivan kuin Falklandin urhot kymmenen viikon valloituksessa.


Jeddah lattices
John Fox keskittikin sen perästä memokirjeenvaihtonsa Jeddaan,mistä varat tulivat hänen Riyadhin konttorin dynastiansa ylläpitämiseksi.Leo Nyberg oli monasti kehoittanut Johnia muuttamaan Jeddaan projektin kylkeen,koska pääkonttorin ylläpito tuli liian kalliiksi .John kuitenkaan ei halunut luopua eduistaan,ilmaisesta villastaan ja poikiensa ilmaisesta koulutuksesta ,International Schoolissa Riyadhissa eikä virka-Pontiac Bonnevillestään.
Hän oli ALCO:n kuningas.
Jeddan projektissa katsottiin Johnin sylkevän antavan käteen.

Jussikin ostopäällikkönä lähetti yhden memon takaisin Johnille Riyadhin konttoriin,koska hänen saudiajokorttinsa oli mennyt umpeen.Hän oli jopa soittanut pääkonttoriin,etta saudiekspeditööri Abdullah olisi tullut avustamaan uuden kortin hankkimisessa Jeddan pääpoliisiasemalta.
Viikkoihin ei kuulunut mitään.
Pääkonttori nukkui Tuhkimon untaan.
Jussi memossaan korosti työsopimuksensa paragrafia,että firma vastaa työntekijänsä viisumeista,passeista,Iqamoista (Saudi-henkilötodistus) ja muista tarvittavista luvista asemamaassa.
John lähetti vihaisen vastamemon Jussille,että jos työntekijä viittaa työsopimukseensa,niin hän on kirjoittamassa itselleen exitlentolippua kotimaahansa.
Tällainen toimitusjohtajan järjetön kommentti ei mennyt suomalaisen kaaliin.
--Näin kai toimitaan brittisysteemissä,missä ilmeisesti eletään vielä 1800-luvun teollisuusvallankumousta!
Jussi tuumiskeli
--Näin järjenvastaista kommenttia voi vain odottaa perunarutosta toipuneelta irlantilaiselta ketulta!
Jussi vihoitteli.
Tulihan se ajokortti sitten myöhemmin,mutta Jussin ja Kettusen välit olivat poikki.


Jussin Cadillac Eldorado nokkakolarissa
 korealaisen Land-Cruiserin kanssa
Jubailissa 1982
Juhart 1993
Jussi hoiti stadionin pitkäaikaisostot putkeen ja projekti sai jäädä odottamaan laivakonttitoimituksia Baltimoresta..
Leo Nyberg saisi hoitaa tullauksen firman huolitsijan Binzagrin kanssa.
Jussi oli pakkaamassa Citroen BX:äänsä muuttoon Riyadhiin,missä LWP oli  tarjonnut hänelle osto-ja finanssipäällikön pallia. Elettiin herran vuotta vuotta 1985 gregoriaanisessa kalenterissa,Hijjra-kalenterin  kulkiessa perässä 1400-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä.
Foxikin oli jo lähettänyt aiemmin memon,ettei Jussin palveluja enää tarvittaisi ja Jussi sattui olemaan ihan samaa mieltä.
ALCO:lla kahden vuoden sprintti stadionin hiilimurskalla päättyi vuonna 1986.
Jussi kyllä ihmeteli kovasti,mitä Saudin ilmavoimat tekisivät urheilukeskuksella ja stadionilla,koskei yhtäkään saudia ole näkynyt kansainvälisissä kisoissa paitsi arabimaitten kansainvälisissä kameliraveissa.Saudeista ei muutenkaan olisi urheilijoiksi tottuneina vain istumaan ilmastoiduissa Cadillaceissa ja varjossa vesipiippubaarien markiisien alla.
Camel Race
Juhart 2003
Jussi muisti pari ilmavoimia irvailevaa kommenttia 70-luvun vaihteesta opiskeltuaan silloin Turun Opettajakorkeakoulussa,istuskellessaan Moselin merimieskapakan opiskelijaälykköpöydässä:
Ilmavoimiemme suurin sairaus on ilmavaivat.
Erään afrikkalaisen köyhän maan kansainvälisen lentokentän tuulipussi ei liehunut enää tangossa,koska aika ja koit olivat tehnyt siihen suuria reikiä.Vuositarkastuksessa se yleensä vietiin parsittavaksi.
Filippiinien ilmavoimat taasen koostuvat kahdesta komponentista:
90% ilmaa ja 10% voimaa.

Saudin ilmavoimilla oli rahaa pistää stadioneihin öljyvaroilla ja amerikkalaisella teknologialla.
Ainoana miinuspuolena oli saudipilottien uskalluksen puute niinsanotuissa kriisitilanteissa..
Eräät vanhemmat suomalaiset saudikonkarit kertoivat tapauksen Riyadhista 70-luvun alusta,kun israelilaiset Phantomit tekivät yllätyssyöksyjä Riyadhin sotilaskentän yllä härnätäkseen vain kaupungin ilmapuolustusta.
Samoin israelilaiset olivat tehneet Irakissa Tigrisjoella Mosulissa.
Phantomit olivat lentäneet joenpintaa pitkin alhaalla,alittamalla jopa maantiesiltoja,jolloin tutkatkaan eivät havainneet niitä montoreistaan.
Riyadhissa taas yllätyshyökkäyksessä yksikään saudihävittäjä ei noussut ilmaan,pilottien kertoessa,että polttoainetankit olivat tyhjiä.

ARAMCO:n DC-3 1950-luvulla Dhahranissa


Jussista tuntui vaikealta jättää Jedda,missä ulkolaisilla oli paljon vapaampi elää ja hengittää kuin wahhabilaisessa Riyadhissa Nejdin laakson yläpuolella sijaitsevalla kuivalla ylätasangolla.
Toisaalta Jussi pääsisi leikkimään kotia tuoreen filippiinohoiturivaimonsa kanssa uudessa vierihoidossa.
Hän oli mennyt edellisellä Suomilomallaan naimisiin Turun maistraatissa.
Vaimo työskenteli kardiologiahoitajana King Faisalin sairaalassa Riyadhin Takhasussi Roadilla.
Takhasussi arabiaksi merkitsee sanaa "Erikoinen,erikois-",koska sairaalan pitempi nimi on King Faisal Specialist Hospital and Research Center,Mustasfa al Malik Faisal al Takhasussi.
Jussi aloittaisi viikon alussa LWP:n elementtitehtaiden osto-ja talouspäällikkönä ja edessä ol 1100 kilometrin ajomatka Jeddasta Riyadhiin.
ALCO:llakin aanailtiin firman lopun alkua,koskei John Fox fiksuudessaan ollut saanut yhtään urakkatarjousta putkeen.Korealaiset olivat saapuneet markkinoille halvemmin tarjouksin ja suurin työvoimavaroin sekä kalustoin.Hyundait ja Nam-Kwanit olivat valloittamassa ennen eurooppalaisten hallitsemia urakkamarkiinoita.
--Potut pottuina Kettuselle!
Jussi puheli itsekseen,Citroenin kiivetessä Mecca Roadia ylös Taifin ylätasangolle.
Riyadhissa asuessaan vielä vuonna 1994 ALCO toimi vielä samassa konttorissa Airport Roadin varrella kapealla sivukadulla ilman suomalaishallintoa.
Vain firman pakistaanilainen pääkirjanpitäjä Kaiser Anjum oli päässyt pukeutumaan uusiin keisarin vaatteisiin,pitämällä pientä islamabadilaista hoviaan ja pokkaavaa lakeijakaartia,ryystämällä brittiläsittäin posliinikupista maitoteetänsä.
Firman suomalaisista juurista ei ollut mitään jäljellä.

Insinööri Itkonen ja putkimies Malaska
 ALCO:n Yanbu Petrochemical Companyn
työmaasaitilla Yanbussa 1983
Riyadhiin saavuttuaan 10 tunnin ajomatkan päästä pitkin suoraa ja nukuttavaa pikitietä erämaan läpi Jussi asettui LWP:n Dammamin tien varressa Betonbau Kochin elementtitehtaan kyljessä sijaitsevalle perhecompoundille.Vaimokin muutti King Faisalin sairaanhoitajakompleksista  uuteen taloon.
Tehtaan vieressä sijaitsi amerikkalaisen Vinnel-yhtiön johtajiston perhecompundi.

Allen Vinnel oli perustanut rakennusfirmansa 50-luvulla Amerikassa ja CIA:n avulla oli saanut jalkansa Saudin urakkamarkkinoille.
Firman johtajistoon kuului tiedustelupalvelun agentteja ja jopa kaukoidän ja Tyynenmeren urakoissa firma vakoili konttoreistaan käsin.
Belgialaisessa Kongossa Vinnelillä oli konttorinsa,mistä käsin CIA yritti murhata Leopoldvillessä vasemmisolaispresidentti Lumumban.
CIA pelkäsi Kongosta muotoutuvan uuden Kuuban.
Vuonna 1960 U-2-vakoilukoneen pilotin Gerry Powersin tiputtua taivaalta KGB:n syliin Nikitalle ja Ikelle kehkeytyi pikainen kirjeenvaihto ja yhteinen korkean johdon kokous peruuntui.

Vinellin afrikkalainen jaosto oltiin perustettu 50-luvun puolivälissä ja firma värväsi agentteja Saudi Arabian Dhahranista ID-korteilla,mitkä vastasivat Yhdysvaltojen ilmavoimien GS-18-siviilityöntekijöiden virkoja.
Latinalaisessa Amerikassa CIA:lla oli täysi työ seurailla Fidel Castron ja Rafael Trujillon toimia ja nyt painopiste oli siirtymässä Afrikkaan.
V.1969 CIA:n avulla Vinnel pääsi tarjoamaan Libyan urakoita maksaessaan voitelurahaa Mustafa Al Halimille,maan toiselle pääministerille suoraan pankkitilille.
Näin Vinnel pääsi tarjoamaan Halimin itsesponsoroimia kilpailijoita vastaan. Tämä järjestelmä kehitti yhteistyöurakoita ,aiheuttamalla pahaa verta vanhassa rakennusteollisuudessa.
Vinnel ei saanut toisaalta Iranin urakoita älyämättä voidella sponsoreita kuten shaahi Reza Pahlevin kaksoissiskoa prinsessa Ashrafia,jolla lempilapsenaan oli toinen yhtiö henkilöityneessä muodossa....Yhdysvaltojen ulkomaanavussa.
Allen Vinnel ryhtyikin keskittymään Yhdysvaltojen hallituksen sponsoroimiin ulkomaanprojekteihin ,vaikkakin pienemmällä voittomarginaalilla.
Toimenkuva oli sama kuin Steve Bechtelin urakoinnissa.(Bechtel oli Saudi Royal Commissionin ainoa hyväksytty konsulttifirma.Kaikki ALCO:n projektit olivat Bechtelin valvonnan alla ja Jussikin joutui materiaalihankinnoissaan hyväksyttämään välistä eurooppalaisia materiaaleja,amerikkalaisten vastaavien materiaalien vaikean hankinnan takia paikallismarkkinoilta)
Ainoastaan ns. bona fide-ja amerikkalaiset firmat pääsivät tarjoamaan lähi-idän urakoita,materiaalien ollessa amerikkalaista ja käyttämällä,jos vain oli mahdollista amerikkalaisia laivanvarustamoja materiaalitoimituksiin.
Poikkeuksia ei sallittu.
Vinnel urakoi Etiopiassa viisi lentokenttää,yhden salaisen tietoliikennekeskuksen Turkkiin sekä toisen Iraniin.
Washingtonin määräyksestä mitään muuta firmaa ei hyväksytty edes tarjoamaan.

Jussin ID-kortti OMP:ltä v.1982
Jussi oikealla ja Repe Heikanen ja Markku Huotari
Yanbun pohjoisrannalla kasaamassa windsurferia v.1984

Amerikkalainen Reynolds Construction Co. oli puolestaan ulkomaanprojekteissa israelilainen,minkä takia kilpailijoiden lakimiehet yrittivät kaataa yrityksen. Yhdysvaltojen hallitus katsoi asiaa läpi sormiensa,Vinnellin lopettaessa tarjoamasta amerikkalaisten veronmaksajien maksamiin projekteihin.
Reynoldsin nimi oli vain julkisivuna,voimakkaan,puoleksi Israelin valtion omistaman Histadrut-ammattijärjestön piileskellessä taka-alalla.
Yrityksen toisena omistajana oli Solel Boch,joka edesauttoi pitämään valtion vakanssissaan presidentti Trumanin entisen neuvonantajan Clark Cliffordin.
Clifford sai Yhdysvaltojen tunnustamaan Israelin valtion.
Lopetetun Reynoldsin kuulakärkikynäyhtiön nimi otettiin käyttöön Solel Bochin tarjousfirman julkisivuksi Haifassa,mistä postitettiin tarjoukset New Yorkiin.
1960-luvun lopulla Vinnel värväsi Saudi Arabiaan Vietnamin sodan veteraaneja kootessaan yksityistä palkka-armeijaa eläkkeellä olevan Yhdysvaltojen kenraalin johtamana,vartioimaan kuningaskunnan öljyjalostuslaitoksia ja muita öljytuotantolaitoksia.
Allen Vinnel kuoli vuonna 1970.
Jussi näin sattui asumaan aivan CIA:n naapurina!

Dhahranin lentokentän Super Constellation 1961
Katsellessaan vaimoaan virka-Volvonsa etupenkillä punaamassa huuliaan häikäisysuojan peilistä,Jussi oli mielissään omasta Fatimastaan,joka oli pukeutunut mustaan arabialaiseen abayakaapuun,mikä oli naisille pakollinen vaatetus wahhabilaisessa Riyadhissa.
Jussi oli heittämässä vaimoaan King Faisalin sairaalaan töihin.
Jussi muisti vuodelta 1981 Jubailista OMP:ltä (Oulun Maanrakennuspojat,vedenpuhdistamoprojekti)
arabialaisen vesiautokuskin,jota suomalaiset urakkamiehet kutsuivat lempeästi Paska-Paavoksi likaisen thobkolttunsa takia. Paavo alias Abdullah oli mitä likaisimman näköinen arabi rasvaisessa ja lian peittämässä thobissaan,mustien ja känsäisten jalkaterien työntyessä ulos risaisista nahkasandaaleista.
Paavo edusti likaisinta maan mieshameväkeä työmaasaitilla.Paavo oli ottanut toiseksi vaimokseen nuoren 17-vuotiaan neitosen Riyadhista vanhan 40-vuotiaan ja kymmenen lasta synnyttäneen Fatimansa rinnalle.
Uuden vaimon otto edusti arabikulttuurissa vaurautta ja Paavo olikin vaurastunut sattumalta löytäessään lasihiekkaa Riyadhin tontiltaan.
Masiinapuulin työnjohtaja Reiska kerran ilveili Paavolle,että tämä voisi lahjoittaa vanhan Fatiman projektille .
Paavo muuten osasi suomea,oltuaan kymmenisen vuotta suomalaisen firman palveluksessa.
Hän oli myös oppinut kaikki suomenkieliset alatyylin ilmaukset suomalaisilta urakkamiehiltä.
Paavo vastasi Reiskalle:
--Mä en sul anna Fatima!
--Sä pane aasi persiisi!

LWP
---------------------
Lohja-Wuorio-Perusyhtymä
Filippiinityöntekijät kylläkin kutsuivat LWP:tä  tagalogiksi Laging Walang Peraksi.."Aina ilman rahaa".

Jussi vaimonsa Gerryn kanssa King Faisalin
 sairaalan kardiologiaosaston
filippinohoitajien kanssa kahvihuoneessa v.1987


LWP:n rapattu kaksikerroksinen toimistovilla Riyadhin Sulemaniyahissa käsitti alakerran johtajiston huoneet,aulan sekä keittiön.
Yläkerrassa oli Jussin työhuone ja filippiinokirjanpitäjien konttori sekä kokin että kirjanpitäjien asuinhuoneet..
Muuta kaksi huonetta olivat lukittuina.
Firman johtajan Reino Nurkan tullessa Helsingistä muutaman kuukauden visiitille,filippiinot häipyivät pihalla paistamaan suolattua ja kuivatettua tilapiakalaansa,Reino Nurkan kerran kirottua,että toimisto haisee sillilaiturille.
Alakerta silti haiskahti toimitusjohtaja Reijo Rantamaulan Prince Edward-sikarilta.
Reijo poltti kymmenisen paksua cherottia päivässä.syömällä vielä jälkiruoakseen sikarintumppinsa.
Alkuruoakseen aamiaisella Reijo pisti poskeensa paketin vanijajäätelöä ja rovikollisen ranskanperunoita.
Reijon haavainen vatsa ei kestänyt muuta solidia.
Reijo oli pitkäotsainen ja pitkävartinen suomalainen pellavapää,joka vapaa-ajallakin päihitti sikari suupielessä muut firman managerit koripallokentällä.
Hän oli mitä etevin insinööri ja toimitusjohtaja leipomaan urakkakauppoja.
Hän oli saanut Saudin kansalliskaartin asuinalueen projektin elementtitoimituskontrahdinkin Hoffufin-Al Kharjin tien varrelle Riyadhin ulkopuolella.


Hoffufin vanha linnake
Yhtiöllä oli kaksi tehdasta Riyadhissa,yksi Dammamissa ja uusi korealaisilta ostettu elementtitehdas Jeddassa.
Jeddan tehtaaseen Jussi oli jo tutustunut asuessaan kaupungissa.
Tehtaiden johtajat hoitivat itsenäisesti oman tuotantonsa,Jussin hankkiessa agregaatin,veden sekä sementit vuosisopimuksilla.
Koneet ja niiden varaosat sekä muu päivittäishankinta kuului Jussin työnkuvaan.,eivätkä ne aiheuttaneet suurempia ongelmia.

Suurin päänsärky Jussille oli korealaisten pääurakoitsijoiden kuukausimaksut,joita finassipäällikkö joutui melkein pakon edessä ulosottamaan korealaisten taloustoimistoista.
Kun pakkokaan ei auttanut,piti lahjoa ensiksi pääkirjanpitäjä ja sitten projektipäällikkö.
Pääkirjanpitäjä halusi ruskean kirjekuoren ja projektipäällikkö uuden golfmailapussin ennekuin shekki tuli allekirjoitetuksi.
Toisena ongelmakenttänä oli paikallisten saudityövoimatoimittajien viiveet palkanmaksuissa omille työntekijöilleen.
Jussi oli monet kerrat seurannut filippiinotyöntekijöiden melkein nääntyvän nälästä ja janosta tehtaalla,koskei heidän saudijohtajistonsa ollut maksanut palkkoja puoleen vuoteen.
Tämä oli mitä tyypillisintä saudikäytäntöä,johtajiston ja omistajien hilluessa muunmuassa Ramadanin aikana Kairossa täysien lihapatojen äärellä välttäessään pitkää paastoaikaa omassa kuningaskunnassaan Allahin silmien alla..
Jussi joutui maksamaan omasta käsikassastaan ennakkoa,että filippinotyöntekijät pysyisivät työkunnossa tehtaalla.
Työmaakraanoja
Juhart 2010



Erään kerran saudityövoimatoimittajan pakistaanimanageri tuli karhuamaan palveluistaan ja Jussi  kieltäytyi maksamaan rialiakaan,ennen kuin näkisi,että saudifirman työväki saisi palkkansa tehtaalla.
Pakistaanimanageri vehkoi vastaan vaatimalla shekkiä ja Jussi heitti miehen pää edellä konttorin rappusia alas ,käskemällä pakistaanimanageria yrittämään uudelleen oikealla vastauksella.
Jussi oli kyllä kirjoittanut shekin valmiiksi ja miinustanut pois filippiinojen palkkaennakot.
Pakistaanimanageri väänsi käsiään Jussin pöydän edessä melkein itku kurkussa,saatuaan lopulta shekin käteensä.
Mies kertoi joutuvansa tilittämään rahat saudijohtajalleen Kairoon,missä tämä oli syömässä possunkyljyksiä  ja siemailemassa Ballantinesia Ramadanin aikana.
Jussi kysäisi tältä,ettäkö näin Saudissa hoidetaan työntekijöiden hyvinvointia ja työkelpoisuutta ,filippiinojen hoippuessa tehtaalla nälkäkuoleman partaalla,isännän lihotessa Egyptissä.
Jussi uhkasi pakistaanimanageria Saudin työlaillakin,mikä sai miehen vain pyörittämään silmiään,tajuamatta ollenkaan mikä sellainen laki sitten sattui olemaan.

Progressimaksujen venyessä korealaisilta pääurakoitsijoilta Jussi joutu pelaamaan laskulottoa,etusijalla materiaalitoimittajien laskut.
Noin tuhannen työntekijöiden palkakin tekivät pari miljoonaa rialia kuukaudessa,mitkä piti maksaa päältä.
Lomillelähtevien lentoliput ja palkat oli myös maksettava,Jussin tietäessä hyvin,miltä tuntuisi maata rahattomana miehistöcampin puulaverilla koko loman aian.
Korealaisilla rakentajilla oli kiero tapa siirtää SAMBA:lta saadut progressimaksut suoraan Sveitsin pankkien tileille kasvamaan korkoa ja Jussi joutui erään kerran viemään korealaisen pääurakoitsijan SAMHO:n kauppaoikeuteen maksamattomista progressimaksuista.Ajan myötä SAMHO joutui pakkaamaan kimpsunsa ja poistumaan maasta ja maksamaan progressipotin LWP:lle.
Tilalle astui toinen korealaisfirma Daelim hoitamaan projektin loppuun..
Palkkojen maksamattomuus aiheutti pahaa verta tehtaalla ,etenkin kerran yhdessä korealaisen työvoimatoimittajan tapauksessa.
Jos kyseessä olisi ollut filippiinotoimittaja,niin filippiinoluonteella maksamattomissa palkoissa työntekijä vain odottaisi kärsivällisenä ja notkeana kuin bambupuu myrskyssä ,uskaltamatta hangata vastaan filippiinoisäntiään.
Filippiinoluonne on kasvanut kärsivälliseksi kolonialistisessa rapumentaliteetissa.
Sinä kertana korealaisten palkat olivat vain päivän myöhässä.
Korealainen tehtaan työväki oli vallannut toimiston,johtajiston hyppiessä ikkunoista ulos pihalle päät ja paidat veressä.
Korealaiset työmiehet ajoivat johtajiaan takaa tehtaan pihalla kuin vihaiset susikoirat kanalauman perässä.
Filippiinotyömiehet taas alistuisivat nöyrästi kaikkeen hyvään ja pahaan,mitä heidän isäntänsä tarjoavat,pelätessään sydänjuuriansa myöten menettävänsä työpaikansa,koska jokainen heistä elätti suurta perhettä,mihin sattui myös kuulumaan kaikki sedät,tädit,isovanhemmat ja serkut.
Tällaista perhettä Filippiineillä kutsutaan jatketuksi perheeksi eli Extended Familyksi.

Silti selän takana puhumisessa eivät suomalaisetkaan voita filippiinoja.
Filippiinoja silti ei saada yhden aatteen taakse vaatimaan johtajistoa maksamaan palkkoja ajallaan,koska jokainen filippino elämässään on yksinäinen soolaaja ja oman etunsa tavoittelija.
Filippiinot ovat herkkiä hymyilemään ja nöyristelemään ulkolaisen johdon edessä,mutta niiden hymyn takana piilee suuri pelko sekä ksenofobia.


1900-luvun alun filippiiniläinen
carabaopuhvelimaitokauppias


Toimitusjohtaja Reijo Rantamaula puolestaan vesitti Jussin yritystä taiteilla laskujen maksussa.
Kun finanssipäällikkö kieltäytyi maksamaan kurjille työvoimatrokareille,pakistaanimanagerit menivät raapimaan kenkiään Reijon toimiston persialaismatolle.
Reijo kirjoitteli Prince Edward-sikari suussaan näille shekkejä tokaisemalla vain "No problem!"
Tämäpä saikin aikaan suuren haloon Al Bank Al Saudi Al Fransin Airport Roadin konttorissa,shekkien baunssatessa tiskillä.
Jussi kävi neuvottelemassa pääjohtaja Reijo Nurkan kanssa asiasta,jolloin Nurkka peruutti Reijon shekinkirjoitusoikeuden,lähettämällä siitä myös teleksin Fransiin.
Jussi kävi keskustelemassa asiasta Reijo Rantamaulan kanssa,joka sikarintumppia purren toisella suupielellään hymyillen tokaisi:
--No problem..pääsin siitäkin vittimäisestä duunista eroon!

jatkuu...


lauantai 21. tammikuuta 2012

Lontoon postilla.East Endiä bussin yläkerrasta.

Is this the way to Brooklands?
(Brooklands oli 1900-luvun alkuvuosikymmenillä kuuluisa kilpa-ajorata)
Juhart 2006
Palattuaan alakerran asuntoonsa Jussi tajusi,että nokosten otto siirtyisi iltaan.
Hän pukeutui mustaan nahkapuseroon ,mustiin farkkuihin ja mustiin patenttinahkakenkiin.Pitäisi saada päähän vain musta lierihattu,niin menisi täydestä Romford Roadin anglikaanikirkon kirkkoherrasta!
Televisiossa kyllä näytettiin Vicar of Dibley-komediasarjaa,missä pienen maaseutuseurakunnan kirkkoherrana oli paksu naispappi.
Jussia ihmetytti miten vanhemmalla iällä hän alkoi muistuttamaan tavoiltaan,käytökseltään ja olemukseltaan omaa isärovastia.
Jussi pani vaimonsa antamat 15 puntaa lompakkoonsa ja pöytälaatikosta löytämänsä kuusi punnan kolikkoa taskuunsa.
Suljettuaan ulko-oven hän suuntasi Romford Roadin bussipysäkille.
Bussi numeo 86:n terminus oli Stratfordissa ja päätepysäkki 15 kilometrin päässä Romfordissa.
Romford kuului Suur-Lontooseen,vaikka muistutti saarekkeena Berliiniä keskellä Essexin maakuntaa.
Romford tunnettiin paikallisista käsilaukkutansseista,mutta monet itälontoolaiset kävivät Romfordin kuuluisalla torilla ostamassa vihanneksia,lihaa sekä vaatteita.Hinnat olivat huomattavasti halvempia kuin ydin-Lontoossa.
Jussi ohitti Shrewsbury Roadilla lastentarhan,minkä pihalla intialainen lastentarhanopettaja kiikutti keinussa tummia käkkäräpäisiä pikkulapsia.
Katukäytävä oli täynnä roskaa Jussin kahlatessa chilimaustettujen kanankoipirovikoiden,pizzalaatikoiden,sanomalehtien ja varastettujen autojen keltaisten takakilpien läpi kohti kadunkulmaa.
Jussia oli aina kuvottanut brittien roskaaminen ja ympäristön sotkeminen.Jopa Manilan kadut olivat puhtaampia.
Newham boroughin katulakaisijat siivoavat tämän kadunpätkän vain kerran viikossa,mutta siitä huolimatta monikulttuurinen asujamisto heittää kaiken kadulle..jopa rikkinäiset televisiot,mikrouunit,jääkaapit ja pesukoneet. Kotitalouskoneiden korjaus on liiaan tyyristä,jolloin ihmiset ostavat kaupoista uusia.
Jussi muisti keskikoulusta 60-luvun alussa lehtori Juhani Salan englanninkielen tunneilta sanonnan "The Dirty,Dusty London had its Rain Yesterday".Mikään ei ole muuttunut Lontoossa sitten 1960-luvulta eikä sade tulisi korjaamaan roskia kadulta,jollei Newhamin  siivousosasto tee työtään kunnolla.
Jos sattui ajamaan numero 25:n bussilla Oxford Circusiin,tulisi näkemään puhtaat ja siistit Lontoon kasvot.
Forest Gaten mustat kasvot pysyvät pesemättöminä majoneesi- ja ketchuptahroista.


Oxford Street 1960-luvulla
Juhart 2009

Romford Roadin kulmassa The Green Hound-intialaispubista kuului mumbairokkia,parin turbaanipään istuessa kolpakolla tiskin ääressä,latvialaisen hampputukkaisen tarjoilijattaren pyyhkiessä laseja kuivaksi essunkulmaan.
Kadun vastapuolella bengaliasentajat Kevinin autokorjaamossa nostivat korjaamon rullovea ylös ilkeällä rätinällä.Pimeästä kiilsi SLK-Mercedesin isot punaiset takavalot kuin paviaanin peränä.
Kevin itse oli aukaisemassa autoaudioliikkeensä ovea.Hänen kultaisen avobemarinsa tuulilasissa oli myyntikyltti "For Sale 3500 pounds"
Edellisviikolla eräs humalainen nainen oli ajanut Nissan Micrallaan kulmassa Kevinin katukäytäväparkkipaikalle,kaatamalla kaksi valurautapollaria.Onneksi bemari oli silloin ollut parkissa Kevinin talon edessä Shrewsbury Roadilla.
Romford Roadilla kiihdytteli rastan näköinen torttupää eli "Muffin Head" mustalla avomersulla Ilfordiin päin.
Jussi tiesi ,että tämä Muffin Head oli huumekauppias,koska tuollaisella torttupäällä ei muuten olisi varaa vuokrata SLK-avomersua,minkä päivävuokra oli vähintään 500 puntaa.
Jussille samannäköinen torttupää oli monta kertaa tarjonnut osakkuutta maalausurakoissa..Jussin kieltäydyttyä.
Naapurustossa näitä päiväurakoitsijoita kolkutteli vanhusten ovilla tarjoamassa edullisia maalausurakoita.
Yleisesti näitä kutsutaan cowboyksi,koska nämä jättävät tekemättä pohjatyöt,ostamalla halvimmat ulkolateksit ja häviämällä rahat taskussa päivän sisällä toiseen boroughiin.
Ensimmäisen sateen jälkeen maali on valunut katuojaan.

Jussi pistäytyi Romford Roadilla keralalaisessa Off-Licencessa,mistä hän osti päivän bussilipun 2:lla punnalla,tummanruskean keralalaiskauppiaan heilutellessa tiskin takana päätään kuin jousen varassa,valkoisten hampaiden muistuttaessa flyygelin norsunluukoskettimilta.
Keralalaiset ovat tummempia intialaisia,verrattuna punjabilaisiin ja mumbailaisiin.Yleensä muut intialaiset kutsuvat näitä Keralan Kommunisteiksi,koska Keralan paikallishallinto on vahvasti vasemmistolaista.
Naapurin kauniin Vida-rouvan isä oli lähtöisin entisestä Itä-Pakistanista,josta myöhemmin tuli Bangladesh ja kotikielenä nämä puhuivat bengalia. Forest Gaten GP:n intialaistohtori Sinhan (GP-general practitioner) suurin potilasasiakasmäärä koostuu begalilaisista rouvista,joidenka sukunimenä on Begum..
Bengalia puhutaan myös Intian puolella.
Varsinaisessa Pakistanissa valtakieli on urdua,vaikka Intian rajan läheisyydessä puhutaan punjabia.
Jo Saudissa Jussi huomasi suuren eron pakistaanien ja intialaisten välillä.
Pakistaanit ovat huomattavasti agressiivisempia eivätkä intialasittain heiluttele päätään sivulle.Lontoon intialaiset ja pakistaanit eroavat kulttuurillisesti siitä,että intialaiset investoivat ansionsa Lontooseen,ja pakistaanit lähettävät suurimman osan palkastaan synnyinmaahansa.

Jussi ylitti kadun Kevinin liikkeen edessä ns. zebra crossingissa eli suojatiellä,missä vilkkui tolpan päässä keltainen valo.Valo ilmoittaa autoilijoille pakollista pysähtymistä.

Zebra Crossing
Hän istuutui bussipysäkin katoksen alle katselemaan intialaispubin rakennuksen yhtä yläkerran ikkunaa,missä roikkui haalistunut punaristinen Englannin lippu muistona kansainvälisistä futismatseista.Vetoikkuna oltiin tuettu krikettimailalla.
Ne kansainväliset futismestaruusmatsit oltiin potkittu edelliskesänä brittien hävittyä Brasilialle ja sinä kesänä futisfanit ajelivat avoescorteilla ja Essexin ferrareilla (Ford Capri) Romford Roadia ylös ja alas täydessä stellahuumassa.
Jussin viereen lykkääntyi nuori,pitkä ja musta isoperäinen nainen lastenkärryjen kanssa.
Nainen lykkäsi punasuuhunsa kultaisesta laatikosta Benson & Hedges-savukkeen pyyhkimällä hopeakyntisellä etusormellaan pilottilasien alta roskaa silmästään..tai oliko se irtomaskaraa..
Noin 3-vuotias käkkäräpää rattaissa melttosi äidiltä purkkaa,mamman käskiessä lasta pitämään turpansa kiinni.
Kaksikerroksinen Firstin bussi numero 86 kirskutteli jarrujaan pysäkillä,Jussin herrasmiehenä antaessa nuorelle rouvalle tietä rattaiden kanssa.
Rouva heitti juuri sytytetyn tupakan katuojaan keinottelemalla rattaat etuovesta sisään.Hänen edellään vanhempi jamaicalaisrouva vilautti korttiaan bussikuskille,jolloin lapsen äidin suusta purkautui koko matkustajaosaston kuulema kirousryöppy..."You Fucking Old Cunt..why do you cut in...You Fucking Senile Arse..!".
Nainen heilautti sitten palmikoitua ns.Corn Crop-lettiään sivulle ja työnsi lastenrattaat vanhan rouvan jalkaterien yli mumisten fuckejaan ja jääden seisomaan lastenrattaille varattuun läpeen.
--Hyvin on lapset koulutettu!
Jussi mumisi itsekseen.
--Ensin tullaan paksuksi teini-iässä ja sitten päästään ammattitaidottomana Tescon kassalle tai sossun tuille!
--Samanlaisia meluavia neitoja on Ilfordin kävelykadut täynnään kännykät kultarannekkeisissa henduissa ja sossu maksaa jopa Vodafonen puhelinlaskut..!
--Niiden poikaystävät ja miehet trokaa huumeita mersuistaan ja bemareistaan instantpuntia vastaan.
--Elävät kun La Fontainen eläinsatujen heinäsirkat ja punamurkut maksaa viulut!

AEC Routemaster 1966



Jussille tuli heti mieleen MTV:n musiikkivideo Alicia Keysin biisistä,jonka huumetrokaripoikystävä jäi kiinni mersukupeessaan,NYPD:n poliisien pannessa hilut ranteisiin.
Itä-Lontoo tai New Yorkin Harlem...samanlainen synti ja kiihko kulkevat käsikädessä moskeijan kaariovista sisään,karimien ja abdullahien pussaillessa toisiaan abluutiovessassa jalanpesussa ennen "Sallaa".
Rukousten jälkeen nämä myyvät kokaiinia ja heroiinia mersujensa takaplakkarista moskeijan varjossa kuin torikauppiaat.
Jostain kummasta Manor Parkin baptistikirkon polttoa kukaan ei ole selvittänyt,vaikka tiedetään syylliset Forest Gaten moskeijan fundamentalisteiksi.
Iloitsivat kun infidelien temppeli paloi poroksi.
Forest Gaten poliisiasemalla ei ole aikaa selvittää kirkkopaloja,kun kaupunginosan mustien ja aasialaisten jengisodat ja tapot vievät suurimman ajan varsinaisesta poliisityöstä.
Poliisiasema ilmoitti Newham Recordissa,että jengeillä oli viikko aikaa luovuttaa laittomat aseensa päivystykseen,ilman syytteitä.
Asema sai satoja käsi- ja sivuaseita,tikareita,samuraimiekkoja ja yhden konetuliaseen,joilla oltaisiin voitu varustaa koko Lontoon Metropolitan-poliisivoimat.

Jussi istui bussin yläkerrassa lempipaikallaan aivan rappuskuilun takana.
Bussi oli kerinnyt jo paikallisen TESCO:n ohi Wodgrangen rautatiesillalle ja sieltä Manor Parkin Broadwayn ja Eastham High Streetin risteyksen liikennevaloihin.
Risteyksessä oli Army & Navyn vaateliike.Vasemmalla ylhäällä mäessä oli Manor Parkin maanalaisasema.
Manor Parkin rautatieasema palveli enää pysäkkinä.
Manor-nimestä Jussi muisti brittiläisen teeveesarjan 70-luvulta "The Manor Born",missä Penelope-rouva hallitsi pientä maaseutuchaletia.Manor suomeksi vastannee kartanoa.
Manor Parkin rautatieasema kuului aikoinaan LNER:n eli London Northeast Railwaysin asemasarjaan,mikä liitettiin 60-luvulla British Railiin.
Junat lähtivät Liverpool Streetin asemalta pysähtymällä ensin Bowssa,Stratfordissa,Forest Gatessa sekä Manor Parkissa,jatkamalla Ilfordiin,Romfordiin,Essexin ja Sussexin maakuntien läpi Lowestoftiin ja Norwichiin asti.
Viimeiset höyrymogulit vihelsivät asemalla vuonna 1962 radan tultua sähköistetyksi.

Scarborough Flyer,joka lähti päivittäin Kings Crossin asemalta Edinburghiin
Vedentäyttöä
Juhart 2006
jatkuu...

perjantai 20. tammikuuta 2012

Lontoon postilla.Forest Gate

Viimeinen Mogul-höyryveturi Forest Gaten asemalla v.1952
Juhart 2005
Jussin herättyä aurinko näytti pilkistävän vastapuolen talon tiilikaton harjan takaa.
savupiipun päällä rääkyi musta naakka kutsuhuutojaan muille mustille dyykkareille,osoittamalla oranssisella nokallaan alas kadulle,missä intialaisperheen vihreän muoviroskiksen kansi oli auki.
Sata vuotta sitten,Jussi muisti Delderfordin kirjasta,että kaupungissa oli runsaasti varpusia.
Nyt kaikki rikkaruoho -sekä hyönteismyrkyt olivat tappaneet melkein koko Lontoon varpus- ja pikkulintukannan.Vain kauempana Thames-joen lähellä Custom Housessa voi löytää varpusia,kottaraisia,punarintoja,talitinttejä,harakoita sekä mustarastaita.
Lontoossa oltiin tehty yhtä tyhmästi kuin 60-luvun Beijingissä kulttuurivallankumouksen aikana,jolloin kansalaiset pistettiin tappamaan kaupungin koko varpuskanta yhdellä laakilla.
Ihmisiä roikkui kepit käsissä pääkaupungin jokaisessa puussa,etteivät linnut pääsisi istahtamaan oksille,jolloin ne nääntyneinä kuolivat lennosta.
Silloin seurasikin suuri viljatuho hyönteisten syödessä oraat pelloilta.
Joskus varpusvallankumouskin voi viedä tuhoon!

Itä-Lontoo on ollut pienille luontokappaleille tuhoisa....paitsi puluille,lentäville rotille..flying vermins.
Metsäkyyhkysiä kyllä eksyy talojen takapihoille.
Kerran Jussi näki talon takapihan nurmikolla lyllertävän yhden ylilihavan metsäkyyhkyn,joka ilmeisesti oli johtajana aidalla sukivalle laihemmalle kyyhkysparvelle.Johtajakyyhky oli kooltaan melkein joulukalkkunan kokoinen.
Toisena riesan Forest Gatessa on punaketut,jotka ruoan puutteessa olivat päättäneet antautua roskisdyykkareiksi.Yleensä kaikki nähdyt ketut olivat aliravittuja ja kapisia.
Vaikka asuinalueen nimi on Forest Gate eli Metsäportti,niin lähempään metsään on matkaa parisenkymmentä kilometriä ja sekin sijaitsiee Essexin maakunnan puolella.

Sinitintin putkiunelma
Juhart 2010
Liitokettu
Juhart 2005


Jussi näki ikkunasta vastapuolen talon ulko-oven avautuvan ja Aronin,yönmustan teollisuusvartijan istuutuvan rappusille aamutakissaan kahvimuki kourassaan..
Aron oli Lontoossa syntynyt trinidadilaiseen perheeseen,kuten moni muukin kadun kasvatti,vaikka monien muiden vanhemmat olivat lähtöisin Karibianmeren Grenadasta ,Santa Luciasta taikka Jamaicalta.
Ovinaapurin Kevin Pivotin vanhemmat olivat grenadalaisia.
Kevin taas piti menestyvää autoaudioliikettä Shrewsbury Roadin ja Romford Roadin kulmassa ja ajelee kultaisella avobemari 325:llä sekä kullanvärisellä Range Rover HSE:llä.
Kultaa Kevin tykkää kantaa käsissään ja kaulassaan. Yleensä itä-Lontoon menestyvät karibialaispojat osaavat näyttää autoillaan,jotka tavallisesti ovat mustia avobemareita taikka mersuja.
Erään pohjoislontoolaisen boroughin ylikonstaapeli sai syytteen niskaansa rotuvihasta  kutsuttuaan BMW:tä Black Man's Wheelsiksi.
Jussista menestyvät brittiafrot näyttivät menestyksensä kullassa,aivan kuin filippiino-nouveau richet Manilassa..Filippiinoilla on samanlainen taipumus näyttää onneaan ja menestystään kultaketjuissa ja -sormuksissa sekä urheiluautoissa.
Siten ne parkuvat,kun jonain yönä ns. Akyat Bahay-jengi (Aidan yli kiipeilijät) ryöstävät koko huushollin omaisuuden tauluteeveistä stereoviihdepaketteihin plus kaiken irtaimen.
Ainoastaan filippiinokiinalaiset rikkaat eivät näytä vaurauttaan,vaan asuvat vaatimattomasti muurien takana.
Maan rikkain "Tsinoy" eli filippiinokiinalainen Lucio Tan kulkee ilman turvamiehiä kaupungilla farkuissa,teepaidassa ja kumisandaaleissa eikä hän erotu muusta massasta.(Tan omistaa mm. Philippine Airlinesin sekä Fortune Tobacco Companyn)


Läheisellä Halley Roadilla Jussi teki parikuukautisen maalausurakan erään tumman ja pyöreän Marlene-sihteerin asunnossa.Marlenen vanhemmat olivat myös karibialaisia.Hän oli toista kertaa naimisissa ja syötti  sekä vaatetti aikuispoikaansa Sebastania,jolla ei ollut halua työmarkkinoille.
Ennen maalausurakkaa Jussi joutui kantamaan roskikseen älyttömän määrän roskaa ja romua.
Marlenen uusi mies oli botsuanalainen Johnny,mielisairaanhoitaja,joka pukeutumistyyliltään muistutti New Yorkin Harlemin pimppiä eli huoratrokaria.
Kotikielenään Johnny puhui portugalia.
Joka aamu Johnny lähti töihin eri autolla,joita kadunvarressa seisoi jonossa rättisitikan ja neliveto-Toyota SUV:n välillä eri merkkisinä. Easthamin ulkopuolella eräässä caravan parkissa Johnny piti kaksiakselista asuntovaunua,mitä tämä käytti hämäriin puuhiinsa.
Jussi uskoi,ettei Johnny ollut kovin uskollinen Marlenelle.
Johhnnyn siviiliasuna oli  leveälierinen safarihattu,prässätyt armeijanvihreät suorat housut sekä krokotiilinahkaiset cowboysaappaat ja niskassa vaaleanruskea pehmeä nahkajakku.
Kulman muutamalla harvalla brittipariskunnalla oli käytössä vanha pappa-Volvo vastakohtana Johnnyn prameiluun.
Jussin maalausurakka oli vaikeahko yläkerran vuoteilla ja lattialla lojuvan vaatevaraston takia.
Tapetointia vaikeutti alta häviävä ja mureneva pari sataa vuotta vanha tiiliseinä,missä sideaineena oltiin käytetty kalkkia.
Jussin piti irroittaa seinältä kaapisto,joka lopulta tippui pehmeentyneeltä kalkkiseinältä niskaan,hajoamalla tuhansiksi lastulevyn ja laminaatin paloiksi.
1800-luvulla ei tunnettu vielä sementtiä,brittimuurarien "pruukin" ollessa kalkkiseosta,limea.

Viktoriaanisia asuntoja
Juhart 2010

Shrewsbury Roadin asujakunta oli etnisesti erittäin sekavaa ja aidot britit voi laskea melken yhden käden sormissa.
Jussin saapuessa ensikertaa v. 2001 kadulle,hän uskoi saapuneensa takaisin Riyadhiin,koska jokaisessa korttelissa nousi taivaalle moskeijan minareetin torni.
Läheisellä Green Streetillä melkein joka toisen liikkeen reklaamikyltti oli kirjoitettu arabiankielellä.
Katu oli pitkä käsittämällä kymmenisen korttelinväliä Romford Roadilta Plashet Groveen.
Jussin talon puolella asui länsi-intialaisia vanhuksia sekä heidän jälkeläisiä.
Naapurina oli bangladeshiläissyntyinen ja brittipassia kantava Vida-rouva,joka omisti lähiympäristössä neljä taloa.
Vida oli komea saripukuinen ja nenäkullalla koristeltu lakifirman sihteeri,joka oli perinyt talon isältään.
Hän oli ottanut kiinnityslainan taloa vastaan muiden talojen ostamiseksi ja asutti jokaisen talon huoneen työssäkäyvillä poikamiehillä,saamalla jokaisesta asunnosta kuukausvuokrana 2000 puntaa.eli yhteensä neljästä talosta 8000 puntaa kuukaudessa.
Vida oli joutunut pakkoavioliittoon bangladeshiläisen hääkuvaajan kanssa,joka kävi töissä kiinalaisessa nuudelitehtaassa.Viikonloppuisin mies moskeijassa käynnin jälkeen kävi partasuisten terroristin näköisten hamemiesten kanssa fundamentalistissa palopuhejuhlissa.
Vida puolestaan hyvänä musliminaisena piti rakastajia Easthamissä ja Ilfordissa.
Kerran Jussin sisämaalatessa Vidan Shrewsbury Roadin taloa ,rouva Vida vei maalarin Hondallaan B&Q:n rautakauppaan maaliostoksille.
Sen jälkeen Vida ajoi Ilfordiin erään asuinkompleksin eteen ja pyysi Jussia odottamaan autossa vartin.
Vida palasi tunnin päästä kertomalla Jussille käyneensä rakastajansa luona.

Shrewsbury Roadin ja melkein numero 42:n takana sivukadulla asui intialaisyntyinen Tilip,mikä vastannee englantilaista Philipiä.
Jussi sai tältä talon sisämaalauskontrahdin.
Tilip oli lyhyt,kalju ja neuroottinen mies,joka koko urakan aikana puhalsi maalarin niskaan.
Tilip tarttui jokaiseen detaljiin ja Jussi joutui melkein omalla taiteilijapensselillään korjaamaan virheitä,mitä ei yleensä edes näe paljaalla silmällä.
Vähitellen pilkunnussimisesta maalarin urakka alkoi kusta saappaaseen ja lopulta Jussi huokaisi helpotuksesta,päästyään talosta kaksisataa puntaa rikkaampana.
Lisäpalkaksi Tilip tarjosi Jussille turvalaitefirmassaan remonttimiehen paikka,Jussin kieltäydyttyä kunniasta pelosta,että uusi pomo istuisi apinana olkapäällä.
Tilip,menestyvä ja uudella bemarikupeella ajava liikemies,oli myös mennyt ns.fiksattuun avioliittoon ja hakenut Intiasta nuoren morsiamensa.
Jussin maalatessa taloa ja Tilipin mentyä töihin ,nuori rouva purki sydäntään maalarille valittamalla,ettei Tilipille kelpaa edes hänen ruoanlaitto ja että siivouksessa mies kulkee harjan ja sihvelin kanssa perässä korjaamassa rouvan jälkiä ja unohdettuja nurkkia.
Tilip lupaili Jussille uusia urakoita,mutta talomaalari ei enää raaskinnut ottaa yhteyttä moiseen niskaan puhaltajaan.

Easthamin kaupungintalo.
Eastham sijaitsee Forest Gaten kyljessä.
Jussi helssasi Aronia ikkunasta ja tämä vinkkasi kädellään kutsuksi tulla istumaan kivirappusille kahvimukilliselle.
Aronin vaaleahiuksinen vaimo puikkelehti rapulla istuvien välistä kadulle ,pyytämällä Aronia valmistamaan sirloinkyljyksiä kello viideksi.
Aron pyyhkiessään hikikarpaloita mustasta otsaltaan kämmensyrjällä kertoi Jussille,että hänet oltiin potkittu ulos työmaalta,esimiehen tavattua hänen avaamassa Stella-kaljapurkkia töitten jälkeen.
Aron oli vastineeksi bodatulla hauiskädellään vetänyt pakistaanipomoa turpaan.
Hän oli menossa aamulla Stratfordin työnvälitykseen.

Katukäytävällä miesten eteen pysähtyi pitkä ja harmaaponitukkainen seniorikansalainen juttelemaan.
Tämä asui aivan lähellä Shrewsbury Roadin ja Sherrard Roadin kulmatalossa.
--Olen kuunnellut sitä sinun Sibeliustasi....mahtavaa ponnetta siinä Finlandiassa!
Mies puhui Jussille.
Jussi vastasi:
--Kuule...en ole henkilökohtaisesti tuntenut minun Sibeliustani,mutta Finlandia minulle kuvaa jylhää talvista luontoa ja jollain tavoin talvisodan ankaria pakkasia ja taisteluita,pienen maan taistellessa punaista vaaraa vastaan.
--Sibelius kyllä sävelsi Finlandian vuosisadan alussa.
Mies kysäisi:
--Eikös ne venäläiset miehittäneet Suomen?
Jussi vastasi:
--Tämä on taas sellainen tyypillinen väärinkäsitys,mitä ulkolaiset  kysyvät ja olen aina korjannut niille,ettei Suomea olla koskaan miehitetty..ei Talvisodassa eikä Jatkosodassa.
--Alueluovutuksia kyllä jouduttiin tekemään kuten Karjalan kannaksen tapauksessa.
--Ja muuten Englanti julisti sodan Suomelle meidän veljeiltyä asekaupoissa III valtakunnan kanssa,vaikka Winston Churchill oli marsalkka Mannerheimin kanssa hyviä kavereita.
--Oh...en todella tiennyt moisesta!
Mies tokaisi.
--Ei..minun täytyy kiirehtiä bussille Ilfordiin!
--Cheers..Johann!

--Tiesitkös muuten John,että tämä Brian Collins oli ennen professorina Etonissa?
Aron kysäisi Jussilta.
--Mutta joutui varhaiseläkkeelle alkoholismin takia vaimon kuoltua Altzheimeriin.
Jussi vastasi pyyhkiessään takamuksiaan pölystä ja pannessaan kahvimukin vihreän roskislaatikon päälle:
--Ei...Aron..minunkin pitäisi suoriutua lähtöön Ilfordiin.
--Thanks for the good brew and good luck in job-seeking..Aron!
Jussi kiitteli suuntaamalla kadun poikki valkoisen Atkinsonin roska-auton nokan editse.
Sattui olemaan viikon roskankeräys ja roskismiehet rullasivat vihreitä muoviroskiksia kompaktorin takaosaan nostureille.
Jussi oli aina naureskellut roska-autojen takaosassa olevaa varoituskylttiä..."Warning.Operators at Work!"

Ollessaan avaamassa ulko-ovea Jussi muisti,että tupakat olivat vähissä,jolloin hän suuntasi Shrewsbury Roadin ja Sherrard Roadin kulmaan,missä sijaitsi intialainen Off-licence-kauppa.
Ovitiu'un kilahdettua siniturbaaninen ja valkopartainen Manoj Singh,puodin omistaja katsahti Jussia olutjääkaapin ovelta lastatessaan siihen Stellaa ,Guinnessia ja Strong Bow-siideriä..
Manoj kysäisi hiihtämällä nahkasandaaleissa tupakkahyllylle.
--Hi..young man..a pack of Windsor Menthol Twenties?
--Three-ninetyfive..please!
Jussi maksoi kehumalla ilmoja,kuten briteillä on tapana.
--Shit with this London weather...I wish I were in Mumbai!
Manoj kirosi.
Valkoisesta parrastaan huolimatta Manoj oli vuoden nuorempi kuin Jussi.
Hän oli aiemmin toiminut sähköasentajana,vaikka brittitavan mukaan kaikki asentajat kutsuvat itseään insinööreiksi..
Kyllästyttyään Transit-pakulla ajoon ja pölyisiin tiilitalojen kellareihin Manoj oli päättänyt vaihtaa alaa ja jäädä aloilleen  Sherrard Roadin puodin tiskin taakse.Manoj kärsi ylipainoisena ja kolesteroolivammaisena nivelreumasta .Kerran hän oli maalannut Singhien yläkerran keittiön ja ihmetellyt sitä rasvamäärää,mitä oli roiskunut hellanpuoleiselle seinälle.Keittiön nurkassa oli kymmenisen kanisteria intialaista Ghee-paistorasvaa.
Singhien koko perhe ,pyylevä saripukuinen vaimo,kaksi laihaa turbaanipäistä poikaa ja pyylevyyteen taipuva tytär pitivät tuurissa puotia yllä.
Manojin Off-licence Sherrard Roadin kulmassa
Jussi samoin maalasi sisältä Manojin Easthamin vuokra-asunnon.Talo sijaitsi aivan Easthamin torihallia vastapäätä.Vuokralaisina oli ollut kymmenisen pakistaanipoikaa ja niiden jättämä sotku oli kuvottavaa.Keittiön kaasuhellalla oli viiden sentin paksu rasvakerros ja samoin kaapistojen päällykset olivat rasvasta nihkeitä.Jussin piti ensiksi raapia petkelillä rasvat pois seiniltä ja kaapeista.Yksikään kaupallinen rasvanpoistoaine taikka hellaspray ei auttanut,mutta vanha saippua-sokeriliuos,mitä maalarit käyttävät puhdistukseen lopulta irroitti jopa kaasuhellan rasvakuonan.
Lisäurakkana Jussi siivosi takapihan,mikä oli täynnä vanhoja helloja,jääkaappeja,patjoja,varastettuja pyöriä ,vanha Ford Cortinan raato sekä 90-lukuinen Ford Granada.
Manoj oli hyvä maksaja.

Jussi kääntyi puodin kulmalta kotiin päin,melkein kompastumalla katukiveyksellä istuvaan harmaapäiseen nurkka-alkoholistiin,joka siemaili siideriä purkista kankkuseensa.
Mies asutti naapuritalon yläkertaa,minkä Newhamin sossu maksoi.
Tämä oltiin pantu vapaalle mielisairaalasta ja nyt vapaakävelijänä ravasi Shrewsbury Roadia ylös sekä alas.
Eläkkeenmaksupäivänä mies ajeli minicabillä Ilfordiin ja takaisin kiljuvien ja punaläikkäposkisten siipityttärien kanssa.Enimmäkseen nämä heilat näyttivät kasvoiltaan nauttineen vähintään pariviikkoisen putken.
Muina päivinä mies jutteli itsensä kanssa.
Aamuisin Manojin puodin edessä ennen avaamista seisoi alkoholistimiespari,joidenka odottaminen näytti levottomalta ja kävelytyyli oli alkoholisteille tyypillistä pätkäkävelyä.
Puodin auettua nämä suuntasivat Plashet Groven puistoon muovikassillisella siideriä ja Stellaa.
Iltapäivällä Jussin kävellessä puiston läpi Easthamiin ostamaan WH Smithistä autolehtiä,pari oli jo hyvässä vauhdissa puistonpenkillä lopettamassa kassillistaan.


Kolmipyöräinen Reliant Robin Forest Gatessa Romford Roadilla.
Auto on lähes samanlainen kuin Fools and Horses teeveesarjan Trottereilla.

 Hav' a Pint Guv'nor!
Juhart 2003
Erään kerran Jussi oli maalaamassa yhden naapuritalon julkisivua.
Laskeuduttuaan alas alumiinitikkailta lisäämään ulkolateksia maalarinkippoonsa ,hänen eteen pysähtyi harmaantunut italialaisyntyinen ja melko komea nainen.
Kuten tavallisesti moni ohikulkija tuli purkamaan huoliaan talomaalarille,ikäänkuin tämä olisi jonkinlainen korttelipsykologi.
Jussilla oli aina aikaa kuunnella naapurien huolia.
Naisen Daly Roadin asuntoon oli murtautunut päiväsaikaan aasialaisjengi ja vienyt pakolla stereot,tauluteeveet ja videot myytäväksi huumerahoiksi.
Lisäksi nämä olivat pahoinpidelleet naisen sinimustaksi.
Naisen ilmoitettua tapauksesta Forest Gaten poliisiasemalle,poliiseilla ei ollut mitään kiinnostusta tällaiseen pikkurikokseen.
Päivystäjä käski naista kirjoittamaan tapauksesta raportin paperille ,lupaamalla yrittää seurata juttua,kun kerkiävät.
Poliisit olivat ylikuormitettuja paperitöistä eikä niillä ollut enää aikaa edes passipoliiseiksi.
Kesti melkein puolisen vuotta,kunnes nainen sai asianajajansa avulla syytetyt oikeuteen.
Tuomari kuitenkin päästi jengin vapaalle takuita ja jalkapantoja vastaan.Oikeusistunnon jälkeen jengi vielä uhkasi naista hengenmenolla.

jatkuu...matka Ilfordiin