Joka kodin yleiskone.Naisasialla.

1961 UPO Siniviiri

"Tasa-arvolaista huolimatta useimmat miehet pitävät vaimojaan enemmän tai vähemmän hyödyllisinä esineinä".


--Se oli taas eilen samanlainen perjantaakiehtoo!
Henkselihaalarinen mies huokasi kaivellessaan surureunakyntisellä etusormellaan pähkinän palaa oluttuopin vaahdosta.
--Ja mitä siellä mua venttasi!
--Iso kasa pyykkiä köksän lattialla,illallinen pakkasessa ja kissanpaska haisi telkkaripöydän jalan vieressä!
-Ja mää taas kirosin,että se jälleen oli hajonnut!

--Ja olette saaneet siitä tarpeeksi?
Popliinitakkinen ja pilottilasinen mies kysäisi vierestä baaritiskillä lasinreunan yli.

--Juu maar...läpeensä!
Vastasi haalarimies.
--Siinä se seisoi kun myrskynmerkki köksän nurkassa ja mää vähän törkkäsin sitä sormella..ja se vaan hiukan heilahti..vähän niinkus sen kompressori ei olis lähteny oikein käyntiin.

--Olisitte ehkä voineet potkaista sitä?
Popliinitakkinen lisäsi.
--Sellainen joskus saa ne käyntiin..etenkin kylminä aamuina.

Haalaripukuinen tyhjensi kolpakon imiessään vaahtoa mursunviiksistään ja lausui:
--Ei tässä tapauksessa...nyt oli kyseessä sellainen ammatillisesti vaativampi homma..
--Niiden kanssa ei voi mennä turhaan kopeloimaan,kun kyseessä on joku ratikaalimpi juttu..
--Silloin voi tehdä vain pirunmoista vahinkoo..
--Mää parisen viikkoo sitten annoin sille pikkasen ravisteluu ja se rupes juoksemaan harja kädessä kaikkien huushollin välikaton nurkkien hämähäkinverkkojen perässä..
--Siitä sen olkapää meni sijoiltaan enkä mä saanut sitä takaisin pariin viikkoon..
--Ettekä voi aavistaa,missä kunnossa mun kaikki aluskalsarit oli,kun sen sai käyttökondikseen..

--Ja..mitäs te sitten teitte siiinä välillä?
Popliinitakkinen kysäisi.
Haalaripukuinen oli juomassa kolmatta tuopillista röyhtäillen ja olkapäitään kohauttelemalla vastasi:
--Piti soittaa puhelimella huoltomies...eikä sekään ollut helppoo,kun se vaati,että mun pitäisi viedä se sinne korjattavaksi..viitisen kilsan matkan mun olisi pitänyt raahata sellaista isoo vehjettä..

--Olisitte voineet saada siitä vaikka vatsatyrän!
Popliinitakkinen lisäsi.
--Ja ehkä repäistä hihanne palkeenkielille sitä perässä vedellessä..

--Sitä mää yritin kertoa sille miehelle..ja se tulikin sitten lopultakin siinä illallisen kieppeillä,,
--Mun piti siinä välillä käydä hakemassa grillistä pari lihapiirakkaa ja ranskalaisii kovaan nälkäänkin..
--Niin..ja se sitten katso ja tutki sen alustaa sellaisella otsalampulla ja kuunteli sen kylkee stetoskoopilla..
--Suonikohjuja..!
Haalarimies sanoi.
--Mistä se oli ne saanut?

--Suonikohjuja?
Popliinitakkinen kysäisi:
--Minä en kylläkään usko,miksi ne voisivat estää ruoanlaittoa..
--Ei ne jaloillaan köksää..vai olenko minä väärässä?
--Mullakin on ollut vaivaa suonissa kerran ja itse korjasin ne sellaisella elastisella siteellä,joita saa melkein joka kaupan tiskiltä pikkurahalla.

--Mää en ole oikein kätevä sellaisessa..
Haalarimies vastasi,
--Mää voisin tehdä siinä jonkun fiban ja vaikka lopettaa verenkierron js siitä se voisi saada vaikka kuolion...ja sitten jalat alkaa tippumaan..ja mitä sitten mulle käy?
--Tölkkisafkaa ja likapyykin raijaamista pesulaan..sellainen maksaa omaisuuden?
--Jokatapauksessa se mies sanoi,että jos se suonijuttu tulee uudestaan,niin sen pitää viedä pitemmäksi aikaa pois ja korjata se kunnolla..eikä siitäkään ole kuulema takuuta..

--Voihan vit...fittan!
Popliinitakkinen huudahti.
--Kauankos sekin kestää?

Haalarimies suutaan mutristaen vastasi:
Ei se mies siitä osannut suoraan sanoo..
--Niillä on paljon duunia rästissä ja voisi mennä kuukausia mun vehkeen korjausta ventatessa..
--Ja kun ne saa sen penkin päälle,niin siihen voisi mennä pari viikkoa korjauksenkin perästä,että se kävisi kunnolla..
--Ja sitten sun pitää käyttää sitä jonkin aikaa...sellaisella kevyellä duunilla..ei seisottamista eikä nostamista..

--Siinähän menee lattiatkin huonoon kuntoon!
Popliinitakki tivahti.
--En voisi ajatellakaan,puhumattakaan muista..

--Muista?
Haalarimies uteli.

--Silittämisestä!
Popliinitakkinen lisäsi.
--Se vaatii seisomista..
--Minun  tapauksessa sen piti seisaaltaan silittää,kun sillä oli vettä polvissa ja teidän olisi pitää nähdä,miten tilanne vain paheni minun sinisen työpaidan kanssa....littanat hihat ja tuplaprässit kauluksissa..

--Tiedän hyvin!
Haalarimies vastasi.
--Ja kerroin sille jätkälle.että pirulauta se on vasta 43..ja ettei voisi koskaan odottaa,että ne alkaa hajota sen ikäisenä..just melkein sisäänajettuina..
--Sillä pitäisi olla vielä ainaskin 33 vuotta käyttöaikaa jäljellä ennen isompaa remonttia..
--Sen hintakin alkaa jo laskea ja se tulee pian tarvitseen varaosiakin..
--Kuka tietää,että sille pitäis vaihtaa keuhkokin tai jokin muu..herregud..ja mihin hintaan,kun se röökää pari askia Kenttii päivässä..kuulema ylityöllistettynä ja turhaantumisesta..

Popliinitakkinen lisäsi:
--Ei ne tarvitse toista keuhkoa,kun ne pärjää yhdelläkin..
--Yhdellä keuhkolla ne voi olla hiukan hitaampia,kuten rappusissa yläkertaan..
--Varakeinona pitää panna herätyskello soimaan vartin aikasempaan..mutta jos ne kummatkin hajoaa,niin se olisi lopun alkua..

--En mää tosiaan äkännytkään sellaista..
Haalarimies vastasi.
--Kun ne nykyään vaihtaa sydämiäkin ja muita sisäkaluja..
--Mää luulin,että kaikki olis jo vaihdettavissa..

--Oleppa tarkkana omalla kohdallasi!
Popliinitakkinen lisäsi.
--Toivon,etten puhu päälle..mutta kerran näin omilla silmilläni,kun sellainen kerran oli siivoamassa kontallaan ja perä pystyssä kellarin rappuja sateessa luutulla..
--Sen kun jättää ulos sateeseen,niin silloin sen todella saa epäkuntoon..ja sekin roikotti röökiä suunpielessä..
--Sade ja tupakanpoltto yhdessä tekee sen keuhkoista sellaiset risat,ettei se pysty edes puhaltamaan kuumaa aamukaurapuuroaan viileäksi parin vuoden sisässä.
Popliinitakkinen lisäsi vielä nyökkäämällä:
--Teidän pitäisi katsoa sen perään oikein tarkkana!
--Lopussa kiitos seisoo!
--Käske sitä lopettamaanse  tupakanpoltto niinkuin aluksi.
--Ja jos se sattuu menemään ulos sateeseen,niin pane sen niskaan sellainen muovinen ja hupullinen sadetakki..niitä saa melkein joka marketista halvalla.
--Minun pappavainaani katsoi aikoinaan omansa perään..ehkä vähän liiankin turhantarkasti,mutta pystyi pitämään sitä ihan huippukunnossa..
--Kun lika menee sen ryppyjen sisään..pappavainaa sanoi..niin siitä se alkaa hajoaminen..
--Kun pappavainaa pani vanhoihin kapinan aikaisiin jatsareihinsa uudet kumipohjat,niin niillä se tallusteli vielä 80 vuotta..
--Jotkut olivat ehdottanneet sen pistämistä johonkin vanhainkotiin..mutta pirut siitä...sanoin..ja että sillä on vielä monta kilometriä jäljellä trippimittarissa..ja remontoin sille vinttihuoneen.
--Se oli tehnyt kaikenlaisia pikkuhommia,kuten voileipiä ja haalarin napinompelua vielä melkein 90-vuotiaanakin.
--Sen vuoksi sain taloni uuden siivenkin tehdyksi.

Haalarimies huokaisi:
--Ne ei tee niitä,kuten ennenvanhaan.
--Se mun toinen puolikas piti pitää nokallaan silmälaseja jo alle kolmekymppisenä.
--Jollei se olis niitä käyttänyt,niin sen piti ommella niin lähellä 60-wattista lamppua,että ripset oli palaa..
--Ja pian sen pitää käyttää kuulokojettakin..ja mää olen saanut tarpeeksi sille iltalehden hakemisen huutamisesta..
--Se ei kuule edes vesipannun viheltämistä sähkövispilän äänen yli..
--Ja mitä tulee sen kuulokojeen kustannuksiin,niin se tekee neljä AAA-patteria vuodessa ostohinnan päälle.
--Kotimaassa valmistettu..siinä astuu kuule miinakenttään ?

Popliinitakkinen irvasi.
--Kotimaista valmistetta..ja täyttä paskaa..jos suoraan sanon..
--Hankkisin kyllä ,jos olis varaa japanilaiseen tai niitä saa vielä kiinalaisina halpakopioina..
--Ne on kauniisti koottuja..
--Broidilla on puolijapsi..filippiinojapanilainen,jonka se oli hankkinut Manilasta kolmisenkymmentä vuotta sitten,kun se oli lomilla Saudeista Filippiineillä.
--Ja se vielä tänäpäivänäkin solmii sen kengännauhatkin.

--Eiii...älä valehtele!
Haalarimies huudahti.

--Vissi se on..tosi kuin vesi!
Popliinatakkinen vastasi.
--Ja se tekee huonekalutkin vanhasta sanomalehtipaperista..jos tiedät,että japseilla kodeissaan on paperisia seiniä ja liukuovia..ei kylläkään taifuunivarmoaja,mutta harvemmin meillä täällä mitään taifuuneja on.
--Ja lähetä se kauppaan,niin aina saa jämtit vaihtorahat takaisin..eikä se koskaan osta mitään väärää eikä saavu kotiin kymmenen minuuttia myöhässä sen takia,että oli lukenut bussiyhteydet väärin.
--Se oli häneltä kymmenessä vuodessa säästänyt aikamoisen potin.

Haalarimies kurottautui popliinatakkista kohti hiukan levottomana:
--Se japsi...kerropas mulle,jos se kärsii koskaan päänsärystä?..

--Iltaisinko--meinaat?
Popliinitakkinen kysäisi.
--Minulla kuule on kotimainen..ja jos oikein tajuan,niin sillä filsujapsilla ei koskaan ole ollut päänsärkyä koko elämänsä aikana.
--Yö toisensa jälkeen menee ilman mitään nuppikipua, broidini on minulle joskus kertonut...

Tuoppikaverit jäivät istumaan hiljaisina keskustelun perästä pitkäksi toviksi

--Aika hassu juttu näissä kotimaisissa malleissa..
Haalarimies lausahti rikkomalla hiljaisuuden.
--Tulee vain pakostakin mieleen,että niissä on jonkinlainen valmistusvika jossain sisällä..

--Olen aivan samaa mieltä edellisen kanssa!
Popliinitakkinen lausui.
--Käympä apteekin kautta ostamassa laatikon aspiriinia yön varalta korjaussarjaksi...ja minulle marketista A-kaljapatterin..


----------------------------------

60-luvun seksivallankumous.Kadonnut sukupolvi.

KEKSIN SEKSIN VASTA  V.1968

--------------------------------------------

Tänään,jos tapaisin Marjan ensi kertaa,niin kohtaamispaikkana olisi kotikaupunkini juottopaikan ahdas diskoparketti,missä hän rokkaisi humalaisten tyttökaveriensa kanssa illan mahdollisen kaatajan haussa.

Itse mielessäni yrittäisin muistella kenen kanssa olin ollut edellisiltana.

Meillä olisi ollut täysin alkoholin turruttama seksuaaliakti jossain pimeässä kujassa kummankaan tietämättä toistensa nimiä.

Näin nuoret kuulema rakastuvat nykyään.!

60-luvulla kaikki tapahtui aivan toisella tavalla.

Silloisessa kadonneessa paratiisissa Pano-sanaa kuuli poikasakissa js nuhruisia perstaskulompakosta vedettyjä mustavalkokuvia seksiasennoista vilauteltiin ampumateltan takana syysmarkkinoiden aikaan .
Silti riettaampia seksuaalisia graffittikommentteja sattui löytämään julkisten sekä juottopaikkojen naisvessojen kubiikkeleiden seiniltä,jos sellaiseen joku miespuolinen hädässään tai humalassaan sattui erehtymään.  
Bio-Salon sali oli tupaten täynnä miespuolisia katsojia "kovat teryleeneissä",kun valkokankaalla näytettiin tanskalaista "Pukki paratiisissa" puoli-irstasta puolinakufilmiä.Ruotsi ja Tanska olivat olleet vähintään valovuoden edellä vapaassa seksissä ja pornolehtienkin julkaisemisessa. Suomessa näytettiin hesalaisen nuorison vapaampaa seksuaalikäyttäytymistä Mikko Niskasen Käpy selän alla-filmissä. 

Kerran pappilan ruokapöydässä aivan 60-luvun alussa satuin kutsumaan nälvivää pikkusiskoani huoraksi tietämättä sanan merkitystä,koska olin kuullut sanan kaveriltani Ylängön Erkiltä,paikallisen sanomalehden päätoimittajan pojalta ja sain isältä heti paikalla poistumiskäskyn pyhältä päivälliseltä .

Sitä seurasi äidin ankara puhuttelu,suun pesu Mäntysuovalla ja viikon ulkonaliikkumiskielto sekä pysyvä kielto sanomalehden päätoimittajan pojan kanssa  heilumisesta kartsalla.

Äidistä toimittajat olivat juoppoja ja naistenkaatajia,joille moraali oli joku tuntematon lainasana.Niiden omien poikien verissä liikkuivat siten samanlaiset perintötekijät.Osaksi äitipastorska oli ainakin yhdessä asiassa oikeassa.Ylängön Erkki oli perheensä kanssa muuttanut Joensuuhun ja kerran tuli helssaamaan minua pappilaan 60-luvun lopulla täydessä humalassa.Äiti pani meille saunan lämpiämään "Ekin" humalan lieventämiseksi,juottamalla sille kisäksi lasipannullisen vahvaa Huomio-kahvia,ja panemalla lähtiäisiksi Ekin kouraan pari Paasikiveä kotilippuun. Tiesin itse ja uskoisin äidinkin tienneen Ekin kylläkin rahat kourassa menevän lähimpään kapakkaa loiventamaan laskuhumalaansa.
Näin äiti oli tehnyt vanhemmalle veljelleenkin,meidän Ville-enollemme ja liikkuvalle rantasalmelaiselle sikakauppiaslle,joka joskus poikkesi visiitille Fargo-kuormurillaan pappilaan savikauppalan kapakkakierroksen perästä.Äiti hoivasi isobroidinsa takaisin kuntoon kuumalla saunalla ja väkevällä kahvilla sekä oksennusvadilla salin Asko-sohvan alla..
Omaa Kalle-isäänsäkin hänet oli oma äiti lähettänyt pikkutyttönä Iisalmesta hakemaan junalla viikkoja kestäneiltä kauppareissuilta Oulun ja Kajaanin hotellihuoneista,missä hän saparopäisenä ja talvipomppaan pyntättynä odotteli isää lähtemään kotiin pokanpeluusta ja vieraiden naisten halvan kolinan tuoksuisista halauksista.
Näistä geneettisistä syistä äitipastorska pelkäsikin ainoan poikansakin eli minun helposti hairahtuvan suvun miesten teille viinamäen- sekä naistenmieheksi.
Aika paljon äiti pelossaan olikin ollut oikeassa!

Meillä pappilassa kaikki hellyydenosoitukset olivat olleet jonkinlaisessa ikuisessa pannassa.
Me pappilan kakarat emme koskaan olleet nähneet vanhempien edes koskettavan kädellään toisiaan.Makuuhuoneessakin ne nukkuivat eri vuoteissa.Isän olimme kuulleen menneen lapsuudenkaverinsa ja naapurin varakkaan kauppiaan ja tilanomistajan Kauppisen Kallen nuorimman ja poikamaisen polkkatukkatyttären kanssa naimisiin sillä ehdolla,että tämä lukisi itsensä papiksi.Äiti oli kasvanut ison veljespiirin keskellä ja ensimmäisinä iisalmelaisnaisina oli ajanut ajokortinkin.Hän oli mielestämme kovempi jätkä kuin isä.
Äiti kylläkin ihaili aina tummia ja ruskeasilmäisiä miehiä,kuten suklaasilmäistä rakennusmestari Hentoa,jolla lisäksi oli pitkät silmäripset.
Isä oli kylläkin samoin tummakiharatukkainen ja siniharmaasilmäinen,lyhyehkö,melko italialaisen näköinen pappi,jota seurakunnan naiset pitivät hyvänä puhujana ja seuramiehenä sekä jopa komealta roomalaisenäisiltä kasvoiltaan lyhyestä varrestaan huolimatta.

Äidillä oli yhtenä parhaimpana ystävättärenään naistoimittaja Pirkko Posti,joka joskus sai paikan kesämökin yläkerran makuuhuoneen kappalaiskan pedissä.,kun hänen paras ystävättärensä voimistelumaikka Irja Bernoulli-Vesterä sattui olemaan kesälomallaan muualla.

Silloin ei kukaan tietänyt mitään lesbosanasta ja isäkin nukkui partioleireillä miesten kanssa vieri vierin kelotuvassa ja sotilasteltoissa.

Hän jopa sota-ajan Ajastajassaan vuodelta 1945 kertoi nukkuneensa JsP:n tohtori Weberin kanssa ns.”siskonpedissä”.
Niihin aikoihin ei sellaista petijärjestystä katsottu minkäänlaiseksi poikkeavuudeksi.

Siitä huora-sanan lausumisesta isä oli delegoinut äidin pesueen pääkasvattajana papinpojan puhutteluun,koska tällä oli yleensä viikolla pyhäsaarnan,kastajais-,vihki- taikka hautauspuheen valmistelu mielessään hautumassa.Silloin taisi olla muistaakseni Pääsiäislauantai.

Pääsiäissunnuntain saarnan aiheeksi hänellä oli ollut virikkeillä ilmeisesti Maria Magdalenan osa Jeesuksen tyttökaverina ja jota nasaretilaiset jopa sattuivat kutsumaan entiseksi huoraksi.

Huora-sanan lausuminen julkisesti oli siten tabu pappilassa.jonka opin kerralla.

60-luvulla elettiin pikkukaupungissa täydellistä viattomuuden aikaa,jolloin rikollisuus,huumeet ja prostituointi kuuluivat vain suureen mailman..

Ainoaksi suuremmaksi rikkeeksi kaupungin järjestyssäännöissä katsottiin polkupyörällä ajoa ilman valoja tai omenavarkauksista,joidneka rangaistuksena poliisikonstaapelin puhuttelu katukäytävällä.
Kotona äiti taas rankaisi koivuvitsalla eli Koivulan herralla kaiksesta niskoittelusta ja pikkuvilpeistä... ja isä joskus otsaan luunapilla taikka sotilasvyön leijonasoljella perälihaksille .

Aamuisin ennen kouluun lähtöä äiti rankaisi ällöttävän makuisella kalanmaksaöljyruokalusikallisella,mikä kuulema piti lapsen terveenä koulutiellä..

Jussista kaikki pahanmakuinen ja kipeäntuntuinen olivat pelkkää rankaisua.
Suun pesun Mäntysuovalla hän oli kerran ehdottanut äidille tehtäväksi Lux-hajusaippualla...mikä maistui vielä pahemmalta ja mihin ei edes Vademecun-suuvesi auttanut maun poistamiseksi.

Silti kaiken päälle korostettiin sanonnalla "Terve sielu terveessä ruumiissa",mikä pitää samalla moraalia ja kroppaa hyvässä sovussa ja kunnossa.
Urheilukilpailuitkin pitivät nuorisoa fyysisesti ja moraalisesti kunnossa ja kylmä suihku ja avantoon hyppiminen poisti kaikki irstaat ajatukset pääkopasta..

Silti Jussia askarrutti,miten kauppalan läpikulkevan ja kuraisen joen rannassa soittolavan takana kauppalan vanhojen urheiluseurojen potkupalloilijat tislasivat kotitalousspriitä setsuurilimpun läpi jälleen uuden aamukankkusensa korjaussarjana.

Silloin ei tiedetty paljoakaan sellaisista kuin yksinhuoltajaäideistä , napa-eikä pylvästanssijoista,puhumattakaan hieromataloista. Pappilassa kyllä kävi sokea mieshieroja niksauttamassa kappalaisen jäykkää liperiniskaa ja kappalaiskan kipeätä iskiasselkää.
Lääkkeinä pidettiin Bayerin aspiriiniä ja Hota-pulveria kaikkiin kropan kipuihin sekä ruusuvettä napatyriin.

Ei ollut vielä saatavilla ehkäisypillereitä,mutta pojat puhuivat joistain Venus- ja Amirossikortongeista Paljaita tissejä nähtiin vain saunassa taikka vilauksen housutehtaan johtajan poikien pöksytukun vintiltä löytämistä Jalluista,Kalleista taikka Cocktaileista .

Seksi ei ollut vielä täysin saapunut kuin pimeisiin makuukamareihin pakollisessa ihmissuvun jatkuvuuden muodossa.

Liikavarpaisilta tädeiltä ompeluseuroissa sain kuulla kahvikuppien kolinan ja sukkapuikkojen kilinän seasta,ettei sitä koskaan tehty huvin vuoksi,koska sellainen kuului naisten pakollisiin velvollisuuksiin.

Jawapari

60-luvulla myöhemmin seksivallankumous lopulta saapui yllättäen kaupunkiin ja siitä tuli sukupolveni suosituin vapaa-ajanviettomuoto,jota vanhempi sukupolvi haukkui meidän nuorten ja lännestä tuodun Rock and Rollin ja pitkätukkaisten rautalankakitarabändien löysän moraalin viaksi.

Omalta osaltani seurakuntatalon asuinkerrostalon tiiliseinässä pitäisi olla muistoplakaatti siitä,missä se seksivallankumous oikein minulla alkoi..tai oikeastaan pyöräkellarin ovella.

Kymmenisen sekunttia muutti silloin koko maailmani ..tai ehkä vain kahdeksan sekunttia.

Kauppalan kokenein ja kuuluisin irtomimmi Kortsu olisi voinut sanoa,että ensimmäinen seksiakti tapahtui v.1959 Torikadun ampumateltan takana syysmarkkinoiden aikaan lankkuaitaa vasten Jenkkipurkka suussa ja jawakuskin nahkatakin korjaamorasvan,Suavetukan ja Koskenkorvapaukun aromeissa.

Minulle lyseon kahdesti tuplannut poninhäntäinen maatalon tyttö  ja 18-vuotias Marja oli minun oma löytöretkeni,missä kummatkin olimme ne ensimmäiset tutkimusretkeläiset...Mr. Stanley ja  Miss Livingstone.

Kummallakaan meillä ei ollut hajuakaan,mitä valkoisten teepaitojen ja ruskeiden samettifarkkujen sisällä piileskeli .

Krokotiilejäkö?

Olin saanut Ylängön Erkiltä kerran lompakkooni pistettäväksi Venus-kondomin,vaikka Erkki kaiken tietävänä oli kertonut,että sellainen krokotiilikortonki tekisi enempi kutaa.

Siis kenelle?

Pakkaus oli littaantunut teryleenipöksyjen takataskussa ja tuntui sormissa jopa nihkeältä pitkästä säilönnästä.

Yhteiskoulun voikkamaikka Perksalon  Pentti oli kerran valaissut seksuaaliasioista lyhkäsesti, miten sammakot tekivät sammakonpoikia jostain kudusta..siinä kaikki seksivalistuksesta.Kerran Perksalon Pentti oli käskenyt minua laskeutumaan köysikiipeilyharjoittelusta voikkasalissa alas roikkumasta köydestä,kun kiipeämisestä alahaarukassa oli tuntunut omituisen makealta,että silkkiset urheilushortsit olivat kastuneet haarukasta.
Olin jämähtänyt roikkumaan silloin köyden puoliväliin omituiseen huumaukseen kaikesta hankauksesta,kun muut kaverit olivat jo juoksemassa kylmään suihkuun. 

Tekisikö papinpoika kondomiin miljoonan pieniä sammakoita vaiko pieniä papinpoikia?

Terveysopin tunnilla punanaamainen terveysopin naismaisteri taas piirsi liitutaudulle miehen ja naisen seksuaalista anatomiaa,mikä muistutti  enemmän kerrostalon rakennustyömaan putkikaaviota,mikä hämmensi oppilaita enemmän kuin teksti suvunjatkamisesta.

Sosiaaliset säännöt seurustelussa olivat vielä melko jäykkiä kuin 1800-luvun naiskirjailijoiden teoksissa,joissa tavattiin kansantanhuissa taikka kirkon tammiovella rippikouluun menossa.

Loputtomat seurustelukuukaudet,käsikädessä paseeramiset  puistopoluilla ja satunnaiset kuumat suutelut päätyivät puikahtamiseen pääkadun kellosepänliikkeeseen,mistä hankittiin halvimmat kivisormukset kihlauksen kunniaksi.

Sitä seurasi lisää patikointia käsikädessä,kunnes astuttiin kirkon käytävällä alttarille mustissa sunnuntaiparhaissa ja valkoisessa tyllissä.

Häävastaanotto pidettiin kauppalan kievarissa,minkä honkapöydällä leikattiin monikerroskräämikakkua.Kuherruskuukautena eli yhtenä vapaapäivänä nuoripari matkusti hevosrattailla sekä junalla merenrantakaupunkiin,missä rantahotellihuoneen rullagardiinien pimennossa kuuman kahvikupillisen perästä yritettiin ratkaista palapeliä.

Palapeliäkö?

Kyllä!.

Miehillähän aina oli yksi pala liikaa ja naisilta taas puuttui yksi.

Temppuna oli vain,miten palat sovitettiin yhteen.

Oliko siinä jotain ongelmaa?

Minulle ongelman selvittäminen oli tullut eteen yhtenä lauantai-iltana,kun piti saattaa Marja bussipysäkille.

Siskoni asui miehensä kanssa samassa seurakuntatalon viranhaltijoiden talon yksiössä ja siskonmies yleensä heitti avuliaana harmaalla Volvo Amazonillaan viehkeän Marjan kaupungin ulkorajan läheisyydessä Kiskontien varressa sijaitsevan maatalon pihaan.,pyytämättä minua mukaan saattoon.

Myöhemmin sekin salaisuus paljastui,miksen minä päässyt koskaan mukaan.

Volvo Amazon ja punainen nortti sai teinitytön kummasti muuttamaan mieltään seurusteluprioriteeteissa,koskei minulla ollut omistuksessa kuin isän vanha sotapyörä. 

Isän tummansininen Neckar Jagst oli joko kesämökillä tai jossain Rooman matkalla .

Sinä iltana siskonmies oli onneksi mennyt kaljalle läheiseen Penan Saluunaan siskoni kanssa.

Tummansinnen Neckar olisi paremminkin kuulunut johonkin ruumiinsaattoon kuin riiusteluun.

Pyöräkellarin kapeasta ikkunasta tulevan keltaisen katulyhdyn valokiilassa me kihnattiin yhdessä kehot höyryävinä vastakkain vakavasti kuivat huulet lukkiutuneena yhteen.

Minusta tuntui,että kaikkien pyöräkellarin Tuntureiden ja Pykijöiden dynamolamput olisivat katselleet kömpelöitä toimiani ivallinen pilke polttimoissa,kun vetoketjuni poltti tökerössä kihnauksessa libidovektorini verinahalle.

Se vastasi 60-luvulla nykyistä yhden illan hommaa.."wham-bam-thank you -mam",mutta minulle se oli kuin unimaailmaa,mikä ei jäänyt yhteen iltaan eikä yöhön.

Sitä huumaa kesti puolisen vuotta.

Ei me oltu mitään Hollywoodin Technicolor-lemmenpareja jollaisista Honore de Balzac aikoinaan 1800-luvulla oli lausunut,että romanssi alkaa illalla shampanjalla ja päätyy yhdessä aamuteehen.

Meille se oli alkanut vain cokispullolla Torikadun baarissa ja päätynyt pyöräkellariaktin perästä huomamattomaan huulien kosketukseen ennen viimeisten bussivuoron saapumista Raatihuoneenkadun bussipysäkillä   .

Marja oli pienviljelijän tyttärenä tavallinen keskikoulun käynyt ponihäntäinen ja nätti teinityttö,joka palveli lapsenlikkana aluesairaalan vietnamilaisen kirurgin ja sen suomalaisen vaimon huushollissa.

Itse olin päässyt rannikkotykistöstä elokuussa alikessuna ja täydellisen koskemattomana siviiliin ja pidin luppovuotta ennen opiskeluja KOP:in pankin rakennustyömaan mittamiehen apulaisena.

Tapasimme yleensä työpäivän jälkeen. 

Marja tuoksui halvan parfyymin läpi lasten kaurapuurolle ja miedolle lapsen vaippapaskalle ja minä Old Spicen partaveden läpi betonipölylle sekä hautuneelle kumisaappaalle..

Marjalla oli maantienvärinen poninhäntä,mikä ylettyi valkoisen teepaidan peittämille hartioille ja kasvoja korostivat johannarauniomaiset harmaansiniset silmät sekä korkeat poskipäät.

Hän oli kropaltaan solakka ja lanteikas vaaleanruskeissa samettifarkuissa ja valkoisissa tennareissa.

Marjassa oli jotain Audrey Hepburnia,etenkin kun hän kampasi hiuksensa päälaelle ajanmukaiseen leijonaharjapompaduuriin.

Minä itse olin senaikaisissa sarvisankaisissa ja tummalinssisissä silmälaseissa,lyhyenläntänä vakosamettijakkuisena puuvillapaidan kaulukset avoinna harteilla,vaaleissa kesäteryleenihousuissa ja beessisissä mokkaloufereissa määkivällä charlesbronsonäänelläni taas Woody Allen alhaisemmalla älykkyysosamäärällä

Me oltiin tavattu lyseon teinitansseissa kerran jo ennen inttiin menoani,missä Marja erottui muista suoralla ja ylväällä ryhdillään,näyttämön diskovalojen piirtäessä pehmeästi hänen profiiliaan.

Siitä kai se minun seksuaalinen Kenian safarini alkoi ilman Seura-lehden toimittajapariskunta Pakulan valkoista Land-Roveria,puhumattakaan tummansinisestä Neckar Jagstista..pelkkänä jalkamiehenä.

Jos olisin vain tiennyt,että tutkimusmatkareittini tulisi johtamaan minua aluksi nuorempiin teinityttöihin,joita koulussa opetettiin laittamaan terveysopin tunnilla harjoitustyönä kondomeja avomaakurkkujen päälle ja sen jälkeen korkealibidoisiin, lycrahousuisiin ja minihameisiin sekä kapakoissa käyviin nuoriin naisiin,joista moni etsi oksennuspaikkaa lauantai-iltaisin pääkadun porttikongeista tai tavaratalojenn sisäänmenokäytäviltä...olisin harkinnut kahdesti.

Jälkimmäinen ryhmä piti minua vain pakon vaatimana kävelyttäjänä ja taluttajana niiden kotiosoitteisiinsa....sammumalla vuoteisiinsa.

Taaksepäin katsoen taisin viettää jokaisen vapaahetkeni Marjan kanssa.Olin ollut kesällä osuuskaupan tavaratalon talonmiehen kesäapulaisena ja talon puolesta saanut tyhjän yksiön tavaratalon Vilhonkadun puoleisesta vanhasta ja purkutuomion saaneesta puutalosta,
Sen makuuhuoneen ainoa kaluste laverisänky palveli rakkaussuhteemme kuumana lemmenpesänämme.Viereisen osuuskaupan maatalousmyymälän apulantasäkkien tuoksu rikastutti hajuelämyksillään kesäillan viileydessä alastoman parin hikisistä kehoista irtaantuvia otsooniaromeja.
Ennen vanhaan  ja vanhoissa SF-filmeissä näyttämönä olisi ollut ladon heinäsuova.

Minulla kyllä oli ollut aikaisempaa kokemusta seurustelusta kaupungin postimestarin nuorimman tyttären kanssa,mutta suhde kesti yli vuoden 1966 kesän, päätymällä itkuun ja hammastenkiristykseen. Seksuaalipuolella siinä suhteessa vain suudeltiin tulisesti ja koeteltiin rintoja tytön yrittäessä antaa vinkkejä  syvempäänkin seurusteluun,mutta minua esti jokin pakonomainen pelko sisäisistä palosireenini varoituksista raskaaksi tulemisesta. 
Ylängön Erkki kokeneena neitopoikana kutsui sellaista seurusteluani pelkäksi "kuivapanoksi"..

Viimeinen suhde minulla oli ylioppilasvuonna 1967 ennen syksyllä inttiin menoa yhden yo-likan kanssa,jonka isä omisti Särkisalossa hehtaareja ja ison maatalon. Se suhde tuli hoidettua Särkisalon Liikenteen harmaanvihreillä onnikoilla.

Intiimimmäksi se suhde oli lähestymässä tytön makuukamarissa .kirkossa käyvän isäntäväen hieroessa tuvassa käsiään,että taloon saadaan oikein isännäksi ihan rovastin poika.

Silti seksuaaliset kokeiluni päätyivät vain pikkupöksyjen uumakuminauhan alle,kunnes heräsin lokakuun 1. päivänä Degerlundin bussissa Kasnäsin Andelshandelin edessä,mistä alkoi marssi kohmelossa harmaassa pakkasaamussa kohti Örön linnakesaaren yhdysvenettä Pukkiota.

 M.O.T...eli mikä oli todistettavissa..

Kulttuurivallankumous.Kadonnut sukupolvi.2.painos

 

1950-luvun miesten hattu
Stetson

Figuraa ja Räminä Rockia
1961

KULTTUURIVALLANKUMOUS

1950-luvulla  oli vaikeata välttää  ytimiin juurtunutta säädyllisyyden ja alamaisuuden kulttuuria.

Kirjoissakin yritettiin vältellä viittaamista sukupuoliasioihin ja siihen liittyviin kysymyksiin pelossa,etteivät lainastot hyväksyisi kirjoja hyllyillensä.
Pappilan Jussi oli kyllä vahingossa löytänyt isäpastorin uskonnollisesta kirjahyllystä pehmeäkantisen "Avioliiton onni"-kirjan,minkä piirretyt kuvat halkaistuista peniksistä ja vaginoista panivat ihmetyttämään käyttivätkö vanhemmat opusta jonain manuaalina makuuhuoneasioissa.
Kirjassa myös varoiteltiin jostain itsesaatuttamisesta,joka toisi pitempiaikaisen harrastajan nuppiin vaikka mielenvikaisuutta,jolloin Jussi päätti lopulta istua pappilan vesiklosetissa tarpeillaan ja olla katselematta enään Kotilieden Triumph-rintaliivimainoksia.

Balzac:Isä Goriot

Salassa silti luettiin Punaista rubiinia sekä Honore dr Balzacin puoli-irstaita novelleja nunnien ja munkkien seksielämästä. Jussin lyseota käyvät isosiskot kylläkin hihittelivät jonkun tyttökaverin kouluun tuomasta Punaisesta Rubiinista eikä Jussi uksonut sellaista löytyvän ainakaan Afrikan tähti-lautapelin Kapkaupungista.
Honore de Balzacin kirjan hän oli saanut jostain käsiinsä ja katsellut sen piirrettyjä kuvia pulskista munkeista ja nunnista lähetyssaarnaaja-asennoissa,mitkä suuresti huvittivat kertomuksineen. 

Erään kirjailijan kaneetti ’nopeasti sisään ja ulos’ sai  Punainen rubiini-kirjan pannaan,mutta Balzacin kirja näytti olevan vapaasti saatavana suomalaisista kirjakaupoista.

Tutuissa lääkärisarjoissa,jotka käsittivat tohtori/sairaanhoitajaromansseja kielen käyttö eikä juomat saaneet olla vahvoja.

Eikä sankarittaret päätyneet treffeille ravintolaan ,vaan pantiin kirjoissa turvallisempaan paikkaa,kuten kahvibaariin.

Yleisradio,joka oli hitaasti liikkuva ja byrokraattinen laitos,joka ei halunnut ottaa liikariskejä eikä antaa syytä kuuntelijoiden valitteluille,oli säädyllisyyden ruumiillistuma.

Kreivi Creutzia voitaisiin yhtä hyvin katsoa kantaupseerina jossain rykmentissä säädyllisyyden,disipliinin ja kohteliaisuuden mallikuvana.

Tärkeintä oli elämassä samaistua yhteiskuntaan ja tulla toimeen kaikkien kanssa sopeutuvasti.

Miehen sateenvarjon käyttö kadulla tai viinilasin pyytäminen ravintolassa,osoitti jo seksuaalista poikkeavuutta .

Edward,Windsorin
herttua silinteri-
hatussaan

Mokkakengät kuuluivat parkettien partaveitsille ja parrat Pariisin beatnikeille.

Britit ovat olleet kuuluisia knalli- ja silinterihatuistaan aekä kovista kauluksistaan ja miljonääriraitahousuistaan.

Jos Lontoon Wall Streetilla työskentelevä pankkivirkamies sattui panemaan kaulaansa raitakauluksisen paidan,häneltä kysyttiin oliko tältä jäänyt pyjama alle.

Pankissa työskentelevälle miehelle,joka kerran pani niskaansa pehmeäkauluksisen paidan kovien kauluksien sijasta,sai konttorin esimiehen muistikirjaan merkinnän,etta alaiselta puuttuu kunnianhimoa ja siten laskettiin sopimattomaksi ylennykseen.

Muotina oli  suomalaisessa miesmaailmassakin tietynlainen konttorityöunivormu,joka käsitti yksirivisen irtotakin sekä suorat flanellihousut.Tämä oli paljon ennen teryleenejä.

Pojat samoin kuin tytötkin puettiin vanhempien mallikaavoista otettuihin pienempiin ‘aikuiskandidaattivaatteisiin’.

Jussi kinuessaan vuonna 1958 äidiltä muodissa olevia nahkasandaaleja,jotka olivat edestä ja takaa auki,sai tyytyä  beessisiin, halvempiin ja kärjistä sekä kantapäistä umpinaisiin vanhapoikasandaaleihin.Jussi kävellessään kavereittensa kanssa kartsalla sandaaleissaan vähän jalkaterät sisäänpäin kääntyneinä,sai niskaansa ikäviä huomautuksia ,oliko papinpoika käynyt vessassa liian usein puuttumassa itseensä.

Se kun oli sisäänastujan merkki.

1953 Jussi Ukin hautajaisissa ulsterissa ja baskerissa,
ajan pikkumiesasussa

1958 Jussi "pikkuaikuispuvussa"
ja umpikärkisissä sandaaleissa
Iisalmessa

Kaverit lisäksi irvailijat häntä sandaaleistaan landeksi,joutumalla kävelemään kouluun sivukatuja pitkin ja juoksemaan koulun ovesta sisään jonon viimeisenä suuressa häpeässä..

Hän myöhemmin viskasi sandaalinsa vaatekomeron nurkkaan,alkamalla käydä koulussa kuluneissa nahkasolkikengissa ilkkumisen lopettamiseksi.

Äiti ei ollut muodin orja,vaan käytännöllinen lasten vaatetuksessa.Hän teetti pappilan karjalaisella ’hoviräätälillä’ ja pilliklubia pöydän päällä risti-istunnassa polttelevalla Uuno Närhellä Jussille vuonna 1953 ukin hautajaisiin isän armeijan manttelista pomppaulsterin.

Jussi pompassaan ja korville vedetyssä baskerissaan näytti Ukin haudan reunalla Iisalmen maalaisseurakunnan hautausmaalla otetussa pienessä rosoreunaisessa mustavalkovalokuvassa Lumikin  ja seitseman kääpiön Unelias-aikuiskääpiöltä 

Sota-aikana pääkaupunki näytti kulkevan puhumattomana katukäytävillä suorissa jonoissa kuin kasarmin paraatikatselmuksessa .

Hiljaisuus,pidättyväisyys ja vakavuus vallitsi kaikkialla.Vasta juttuun päästyään suomalaiset päästivät kielenkantansa irti alkutervehdysten ja kuulumisten perästä.

50-lukuisesta katukuvasta puuttui paraatikentan katselmuksen tapainen marssijärjestys.Sota-ajan vaiteliaasta ystävällisyydestä ei ollut jälkeäkään.Ihmisillä oli alituinen kiire töihin ja pois töistä.

Julkisia paikkoja vartioitiin ja partioitiin.

Ei ollut kulunut kuin vajaa kymmenen vuotta autoritäärisestä kansalaisten kontrollisoimisesta ja vakoilusta…Suopon ja Valpon ajoista.

Porkkala oli vielä vuoteen 1955 venäläisten miehittämänä.

Karjaan aseman höyryveturit

Helsingin junaan Karjaalla astui venäläisiä sotilaita venäläisen veturin vaihdon aikana,sotilaiden pannessa luukkuja junanvaunujen ikkunoihin.

Jussi muistaa Karjaan aseman hyvin matkalla isänsä kanssa Helsinkiin.

Vihreämanttelisen ja vintoskakivääriä kantavan sotilaan astuessa vaunuosastoon,isän silmät jäätyivät vaunun lasisen kattovalokuupan koviksi opaaleiksi,katsellessaan oven karmin yläpuolista hätätilakaluvitriiniä,jonka lasin takana oli kiinnitettynä halkaisukirves ja Sampotikkuaski.

Jussi mielessään uskoi isän miettineen,mita töitä kirveellä olisi voinut tehä.,

Isä ei varmaankaan ajatellut vaunun pystykaminan klapien halkaisua.

1959
Helsinkiläinen poliisi

Nyt rahastajat ja kuljettajat busseissa,konduktöörit junissa,puistovahdit ja yleisten vessojen kassat sekä nykyään näkymättömät passipoliisit pitivät kansalaisia uudessa kontrollissa.

Poliiseja pelättiin ja  niihin luotettiin eikä ollut yhtään erikoista,että koululapset kävelivät yksinään pitkiäkin koulumatkoja.

Poliisit kävelivät viela passissa,kunnes 60-luvulla läskistyivät maijassa istumisesta puliukkojen ja humalaisten kärräämisessä asemalle.

Koulutiet olivat hiljaisia eikä kukaan pelännyt kidnappaajia eikä raiskaajia.Kidnappauksista luettiin vain amerikkalaisista sarjakuvista.

Kidnappausta kutsuttiin silloin shanghaijaukseksi.

Nykypäivän vanhemmat joutuvat pakon edessä ja syytteiden uhalla viemään lapsensa kouluun ja hakemaan koulusta.

Julkisilla leikkikentillä vanhemmat joutuvat valvomaan lastensa leikkejä kanaverkkoaidan takana pedofiilisyytteiden uhassa.

Poliisilaitokselta pitää lapsen vanhemman saada ensiksi selvitys rikkeettömästä poliisirekisteristä,ennen kuin saa luvan astua leikkikentälle.

Triumph ja Ville

Monissa omakotitaloissa ja etenkin maalla pidettiin talon pääovea lukitsemattomana.

Kaupungeissa polkupyöriä ja moottoripyöriä pidettiin samoin lukitsemattomina ilman ketjuja ja munalukkoja.

Vasta v. 1957 brittimoottoripyoriin asennettiin tehtaalla ohjauslukko.Pyöräilijä voi parkkeerata 500-kuutioisen Triumph Tridentinsa kadulle talonsa eteen yöksi,kenekään siihen kajoamatta.

Moottoripyörävarkaudet olivat harvinaisia.

Lainkuuliaiset ajat ovat nykypäivän nostalgista fantasiaa.

Sotaa seuraavien vuosien rikosaalto laski huomattavasti 50-luvun puoliväliin mennessä,nousemalla hitaasti vuosikymmenen loppua kohden.

Jussin kotikauppalassa oli muutama katujengi.

Itäkauppalan tullin muutama sosiaalihuoltoperheen perillinen revanssiksi läpsi Jussinkin korville katukastatuksessampapinpojan astuessa väärään kortteliin.

Itäkauppalaan poika ei uskaltanut menna tätinsä luo ilman tukijoukkoja.Kauppalassa oli muutama poliiseille tuttu pikkurikollinen,kuten Voiton Raimo,joka aina jäi kiinni Osuuskaupan murroista,jättäessään kömpelöna rosvona…ei hiilijalanjälkiä.vaan forenssisiä verijälkiä liikkeen lasioveen.

Poliisikamarin rikosetsivä Arski tunnisti aina verijäljistä Raimon käyneen asioilla ilman sormenjälkien, veriryhmän ja DNA:n analysointia.

Pikkukauppalassa pikkukonnatkin olivat poliisin tuttuja.

1945 Great Escape executions
Original WWII footage

Toinen,vaikkakan ei mikään rikollinen,ja helisnummelainen mielenvikainen Roine sai pikkupojista yleisön,rallatessaan ookapolkupyorällään torilla kuin motocrossajaja.Poliisen Ford-Maijakaan ei koskaan saanut kilpapolkijaa kiinni suuressa takaa-ajossa…Great Escapessa.Siihen aikaan ei oltu vielä filmattu edellämainittua filmiä,missä Steve McQueen ajoi natseja pakoon Sveitsin rajan vainioilla moottoripyörän selässä.

Roine ei koskaan saanut sakkoja ylinopeudesta,mutta Steve kuoli filmissä konepistoolisarjasta.

 

Heinämies
Juhart 2012

Vakuutustarkastaja maaseudulla voi ajaa puukenkä-Austinillaan maatalon pihaan ja astua tupaan,missä vakuutusmaksu oltiin pantu pöytäliinalle,talonväen ollessa heinäpellolla.

Emäntä oli voinut kirjoittaa muistilapun tarkastajalle ja kaksi sataa silloista markkaa kahden kirjeen postitukseen,kun tämä ilmeisesti ajaisi kirkonkylän postikonttorin ohi.Samalla hän voisi ajaa kunnanlääkärin talon kautta kertomassa,että isäntä voi hyvin umpisuolileikkauksen jälkeen

Pääoven avain löytyi yleensä rapulta nurinkäännetyn kukkaruukun alta tai puuvajan naulasta.

                                                                                                                                                                                                                                                       

1948 Salon Yhteislyseon
opettajat

Leppoisuudesta ja luottavaisuudesta huolimatta 50-luvun maailma oli myös autoritääristä,kahlittua ja puritaanista.

Kouluelamässä soi toisenlainen kello.

Oppilaat joutuivat kouluruokailussa nielemään hernerokasta opettajan tiukan katseen alla karvaiset possunläskipalat ja juoksemaan välitunnilla vessaan oksentamaan.

Opettajat käyttivät ruumillista kuritusta yleisenä rankaisumuotona.

Jussikin sai monasti näpeilleen karttakepista sekä puisesta viivoittimesta ainevihon tuhrimisesta Akvila-musteella.

Oppilaiten piti aina nousta pulpetista käytävälle opettajan astuessa luokanovesta sisään.Välitunneilla piti tervehtiä opettajia pihalla ,samoin kuin koulun avatessa ovensa.

Käsiä ei saanut pitaa housuntaskuissa ja purukumin jauhaminen oli kokonaan kiellettyä koulualueella.Sarjakuvalehtien ja tyttöjen romanssisarjojen luku koulussa oli täysin kiellettyä.

Kukaan ei valittanut ääneen kurinpidosta silloin tai ei uskaltanut… tarkoittamalla,ettei sitä vastustettu ääneen.

Eräs maantiedon lehtori hakkasi oppilaita rangaistukseksi tekemättömistä kotitehtävistä suurella maailmankartalla,minkä tämä oli ottanut karttatelineestä alas,kiertämällä sen rullalle pitkän tauluviivottimen ympärille.

Suurin osa opettajista seisoi ruumiillisen kurituksen puolustajina ja omituisella tavalla uhritkin alistuivat siihen.

Toimenpide oli yleensä lyhyt ,missä vastaehtoista etuisuuksien poisottamista vältettiin.

50-luvun loppuun mennessä ruumillinen kuritus alkoi vähentyö yhteiskunnan painostuksesta,saamalla monen opettajan ärtymään kurin löyhentymisestä.

--Jollei lapsia saanut kurittaa koulussa,niin vanhempien pitäisi tehdä homma kotona.

Eräs lehtori valitteli.

Nykypäivän opettajat tuskin uskaltavat kajota oppilaisiin ilman syyteuhkaa.

Kotona taas saatiin selkään luvattomista uloslivahtamisista ja myohään kotiin tuloista.

Yleensä perheen isä suoritti rangaistuksen solkivyöllä.

Pappilassa puolestaan äiti rankaisi uhrin pihakoivusta itse hakemalla vitsalla.

Vain kerran Jussi sai isän kädestä ja leijonasolkisesta vyöstä istuinosaansa kenraalimajurin kissan kuvan väärinpäin.

Limonaadilla
Juhart 2012

Tunteiden ja hellyyden osoittaminen oli vierasta.

Eräs 50-luvulla kasvanut tyttö kertoi isänsä irroittaneen kätensä hänen kädestään kävelyllä 8-vuotiaana.

Seuraavan ja viimeisen kerran hän piti isänsä kädestä tämän kuolinvuoteella 80-luvulla.

Kotona  iltaisin harva lapsi hyppäsi vanhempien peiton alle lellittäväksi tai nukahtamaan olohuoneen sohvalla syliin.

Aikuistumisen aikana poskelle pussaamiset ja hyvän yön suukot olivat pois kyseestä.

Etäisyyttä piti pitää.

Kokonaisuudessa 50-luvun vanhemmat olivat  huomattavasti vähemmän ‘vanhaa koulua’ verrattuna heidän vanhempiinsa,ja myös paljon suvaitsevampia.

Barbies by Biscayne
Juhart 2012

Sodanjälkeiset isät olivat halukkaimpia leikkimään lastensa kanssa ja ostamaan leluja .

Pappilan äiti ei pitänyt valmisleluista,yrittamällä kannustaa lapsia leikkimään männyn- ja kuusenkävyillä ,mitkä kasvattaisivat mielikuvitusta.

Jussikin koki vähäleluisen lapsuuden ja uuden leluauton saamiseksi piti itse säästää omista taskurahoista.

Äiti olikin paljon aikaansa edellä lapsipsykologina,näkemattä 2000-luvun elektroniikkaleluja- ja pelejä,joista lapset kippaavaat sisäänsä pelkkää mielikuvitusta ruokkivaa animaatioväkivaltaa.

Nykyajan lapsille kaikki huvit,lelut ja pelit on tehty valmiiksi,jättämättä lapsille mitään varaa mielikuvituksen luomiseen.Kaikki on kuin valmiiksi purtua.

Hyvän vanhemman ideana oli pistää lapsen tarpeet ensin ja halua ruumilliseen kuriin katsottiin mauttomana vaihtoehtoisena rankaisumuotona.

Rankaiseminen meni pieneksi läpäykseksi takapuolelle.

50-luvulla vanhempien roolit olivat muuttumassa.

Vallankumous vaati hintansa.

Kasvava paine lasten tarpeiden perään lisasi vanhempien ylityötunteja ja loppusaldona näille jäi yhä vähemmän aikaa lapsilleen.

Äideille se toi pelkoa,miten parhaimmalla tavalla kasvattaisi lapsiana.

Tilannetta painosti enemmän kuin helpotti kuuluisan tohtori Spockin, amerikkalaisen niinsanotun kasvatusekspertin ohjekirjan noudattaminen.

Pelkoa lisäsivät ‘aikuiskandien’ revanssiongelmat.

Nämä olivat muuttumassa nykyajan teineiksi.

Teini-ikäisten moraalisesta hyvinvoinnista tuli painava huoli kasvavien tilipussien mukana niille,jotka olivat lähteneet koulusta aikaisemmin suoraan töihin.

1848 Jawapari ampumateltan edessä
Juhart 2010

50-luvun lättähattujen antisosiaalinen köytos sai tiedotusvälineitten toimittajat  syyttämään vanhempien kontrollin puutetta,joka johtui väärin tulkatusta pehmeydestä sekä modernin psykiatrian ansoista,tekemällä nuorisosta kapinallisia.Hollywood lisäksi antoi potkua elokuvissa käyville nuorille virheelliseen käyttäytymiseen James Deanin Nuoressa kapinallisessa (Rebel without Cause) sekä Marlon Brandon Wild Onessa että Waterfrontissa.Prätkänuoret seurasivat filmi-idoliensa esimerkkiä tunnontarkasti..

Vaadittiin vahvempia toimia..koivuvitsan ollessa pienimpiä rankaisumuotoja….kun pillifarkut ja lättähatut tappelivat jengireviireistään kaupungeissa.

Korporaalista rankaisemista puolustavat kuifundamentalistit varoittivat yhteiskunnan pehmeästä asenteesta,joka johtui vanhempien leväperäisestä vastuuntunnosta nuorison vilpin -sekä pahanteossa.

1954 Marlon at Waterfront
Juhart 2004

Psykologit vaittivät,ettei lasta voi käsitellä syntisenä,vaan psykologisena tapauksena.

Bill Haleyn Rock around the Clock vuonna 1955 avasi patoportit vanhempien uudelle pelon aiheelle.Vuotta myöhemmin Elvis Presley v. 1956 nousi kymmenen kärkeen suosikkilistoilla Jailhouse rockilla.

Eräs sotaväestä lomilla käynyt kertoi kuluttaneensa  loppuun 78-kierroksisen Heatbreak Hotel-sinkun,pitäessään naapurien kiusaksi makuukamarinsa ikkunaa auki.

John Lennon Liverpoolissa oli varmaan tehnyt samoin.koska hänen Mimi-tätinsä oli sanonut Elviksen olleen OK,vaikkei sydämessään olisi halunnut istua moisen rokkijätkän kanssa nokitusten aamiaispoydässä,päivällisellä eikä kahvilla.

Rock n’ roll oli tullut jäädäkseen kovakauluksisen Yleisradion nyrpeästä asenteesta huolimatta ,saamalla nuorison kokoontumaan ja kuuntelemaan plattareita baarien levyautomaattien ääreen,

                                               1956.Elvis Presley.Heartbreak Hotel

Play It Again,
Sam!
Juhart 2012

Rokki vastasi nuorison asenteita paremmin kuin Mauno Kuusiston Novgorod ja Annikin Tähden Monrepos,mitkä kuuluivat vanhemman,sodan kokeneen ikäluokan bysanttisen haamurajan takaisiin nostalgiamaailmoihin.

Kolikkokäyttöiset levyautomaatit kahvibaareissa olivat uutta amerikkalaista muotia.

Cadillac-kromiset Wurlitzerit ja Rock-Olat korvasivat bakeliittisesta 30-lukuisesta Philips-radiosta soivat sunnuntain toivotut levyt.

Uudet aallot ja hullutukset antoivat lisäpaineita nuorison totuttuihin kerhotoimintoihin.

Partiojohtajat olivat huolissaan pojista,jotka jättivät rivit teini-iässä.Yleensä partiosta eronneet olivat  lähtoisin yhteiskunnan alemmista kerroksista .Loikkarit eivät pystyneet mukautumaan kuriin eikä hyväksymään itseensä kohdistuvia vaatimuksia.

Samanlainen eksodus kävi nuorisokerhoissa.

Eräs16-vuotias teinipoika kertoi:

--Lähdin veks himasta,kun aloin seurustelemaan yhden 15-vuotiaan likan kanssa.

Yhteisenä tekijänä oli kuitenkin kyllästyminen.

Pojat liittyivat moottoripyöräjengeihin kipsojen kulmille.

Niillä,joilla ei ollut varaa moottoripyöriin, liittyivät katujengeihin.

jatkuu..

Nuoret röökaajat
Juhart 2012