Piispantarkastus by Juhart |
Piispan- ja muiden saarnamiesten tarkastuksia
.................................................................................
Pappilassa kävi vuoronperään Suomen evankelisluterilaisen kirkon ylipappeja,mutta joukkoon sattui myös oikeita maallikkosaarnaajiakin.
Olin tavannut ja kätellyt..tai oikeastaan pellavaotsatukkaani ovat taputelleet arkkipiispat Salomies,Simojoki ja Tampereen piispa Gulin piispantarkastuksissa. Otsatukkaani taas ovat tukistaneet pappilan pastori ja pastorska sekä viitasaarelainen pappilan hovikraatari Uuno Närhi.
Maallikkosarnaajista muistan herännäisen maallikkosaarnaaja Aku Rätyn Pohjois-Savosta.
Hän oli isäni vanhoja tuttavia jo herännäisajoista ennen sotia. Aku kylläkin kävi jopa rintamalla tapaamassa taistelijoita ja uskoisin isän tavanneen hänet sielläkin kenttäpastorin univormussa..
Akusta kerron myöhemmin.
Kerron tämän "tositarinan" eräästä piispantarkastuksesta,missä tapasin arkkipiispan,,
Kun Jussi kivitti Customlinen by Juhart |
PIISPANTARKASTUS
--------------------------------
Papinpoika oli kasvanut hellatehtaan varjossa tanakaksi saarnamiehen aluksi.
Pastorsakaäiti kutsuikin poikaansa sekä Kihniön rovastiksi pappismaisesta olemuksesta että ruukin pehtooriksi Jussin yleensä seistessä vahtipaikallaan pappilan takorautaportin edessä ratsupaikkaisissa pussihousuissaan laskemassa Rummunlyöjänkadun liikennettä.
Pussihousujensa takataskussa Jussi piti pientä muistilehtiötä ja kosmoskynän pätkää ohimenevien autojen rekisteriotteiden kirjaamiseksi.
Nyt hän seisoi portilla yhden miehen tiedustelupartiona arkkipiispan saapumista odotellessaan.
Äiti oli juuri edellisviikolla antanut tukkapöllyä ja vihon viimeisiä varoituksia pojalleen,kun kauppalan yksi pirssikuski oli melkein saanut sydänhalvauksen papinpojan heitettyä kivenmurikan taksin oveen.
Jussilta tivatessaan äiti oli kysäissyt moisen teon motiivia, papinpoika oli puolustellut,että niin ne pihan muutkin Savolaisten papinpojat olivat tehneet,muttei kerinnyt lyhytkoipisena ensimmäisenä pakoon.
Portilla seistessään Jussia jännitti se,minkälaisella biilillä se kaikkien Suomen kaikkien piispojen ylipiispa mahtoi saapua
Odotellessaan ja solkikengän kärjellä soraa katukäytävältä ajotielle potkiessaan hän tuumaili,ettei ainakaan Nooan arkilla arkkipiispa Salomies tulisi,koskei Salonjoki tulvinut kuin keväällä jäidenlähdön aikoihin.
--Eisse kai kyttyräselkäsel Pobedal senttäs tule kunnei eres pirssitolpal sellassii ruplahymyi seiso..
--Pirssikuski panisivas sellase rysvenäläsen häppiämmää korttelin päähä tai ihan Porkkalaan asti.
Kotoaan hän oli perinyt jonkinlaisen ryssänallergian,jonka antidootteina palvelivat Fammun vinttikomerosta löytyneet vuoden 1939 New York Herald Tribunet,Billboardit sekä haalistuneen keltakantiset National Geographic-lehdet,missä mainostettiin komeita amerikanrautoja.
Niitä hän lueskeli vintillä Fammun matka-arkkuun nojaten ihmettelemällä,miten jossain aivosolujen kätköistä sähköimpulssit viestittivät hänen jossain edellisessä elämässään käyneen New Yorkissa. Lehtien luku ja valokuvien katseleminen tulisi kimmoittamaan häntä myöhemmässäkin elämässään kokemaan erikoisia deja vu-elämyksiä paikoista,joita hän oli joissain unissaan nähnyt tai jopa kokenut jossain edellisessä elämässään..
Pappilassa ei uskaltanut ääneen lausua sanaakaan iivanoista isän työhuoneen puisen Rukajärven muistoplakaatin, Marskin kuvan eikä raamitetun ylipäällikön päiväkäskyn alla.
Hänen nuppiinsa oltiin kotikasvatuksessa painettu niin paljon kieltoja katkismuksen kymmenet käskyt mukaanluettuna,että hän uhallakin halusi rikkoa niitä jäämällä venttaamaan,jos niitä salamoita, ukkosia , raekuuroja ja heinäsirkkapilviä rupeaisi kaatumaan taivaalta niskaan. Ei niitä aikuistenkaan niskoihin näyttänyt kaatuvan,melkein jokaisen lausuttua turhaan herransa nimeä kiroillessaan jumalautoja ja kaikkia muita sielunvihollisen nimiä...isäpastori mukaanluettuna.
Jussikin uskaltautui kerran päästämään suustaan kirosanan puuliiterissä hellaklapeja hakiessaan,että "Jumal.... eikun ..junalautoja saatavana Perkjärven asemalta!"
Sitten hän odotteli niitä taivaan mullistuksia,ukkosenjyrinöitä ja salamia ja raekuuroja pitämällä kättään silmiensä suojana...mutta mitään ei tapahtunut.
Siitä rohkaistuna hän lausui vielä helvetin."Jumalauta..helvetti ja juutalaisten herttakuningas!?"
Pääsi Jussin huulilta.
Kasvot punaisena,pää paljaiden polvien välissä ja kädet nilkkojen ympärillä hän kyykkyasennossa koivuklapikasan vieressä odotteli niitä tulevia iskuja.
Mitään ei tullut..
Silti hän synnintunnossaan pahanteostaan alkoi hokemaan hiljaa varokeinona:
"Isä ,joka olet taivaassa..aja se helvetin kiusaaja pois mun päänupista..Totuuden henki...johda sinä meitä....Aamen!"
Unelmointia Fammun vintillä by Juhart |
Isä otti päivätirsojaan sekä ruokanokosiaan viimeisen Isomman Vihan sotamemorabiliakokoelmansa alla työhuoneensa sohvalla koivupahkainen korsusuveniirituhkakuppi tärkätyn papinpaitansa rinnuksella,pikkubostonin kärytessä etusormien välissä.
Päiväpainajaisissaan isä antoi kenttätykistön tulenjohtajavänrikkinä suuntimia,liljatapetilla ristillä roikkuvan kärsivän Kristuksen katsellessa surullisena pastorin piinaa.
Pastorin nokospainajainen Juhart 1993 |
Jussi oli kysäissyt,että miksi ihminen voi kestää niin kauan väsymystä,kun sota oli loppunut melkein kymmenen vuotta sitten..
--Eiks sille vois antta ruakalusikal Möllerin kalammaksaöljyy,kute meirän kakaroirenki pitää..ettei aina väsyttäis?
Äiti oli vastannut,että isän tapauksessa kai aika on vain paras lääke.
Jussi oli kysäissyt heti perään,etteikös me voitaisi soittaa sille puhelinlaitoksen neiti Ajalle,jos sillä olisi parempaa mikstuuraa isälle.
Äiti oli vetänyt pojan korvanlehti sormipihdissä keittiöön ja lyönyt papinpoikaa harjanvarrella molskihousujen persustaan.
Jussi ei enää kysellyt äidiltä sen enempää väsymyksestä eikä unentarpeesta,vaikka olisi halunnut uhallakin udella vielä Sillanpään Nuorena nukkunut-teoksesta ja afrikkalaisista tsetsekärpäsistä,joiden puremista kaikki Limpopon joenvarren puolialastomat pygmit ja bantut torkkuvat Suomen evankelisluterilaisen lähetysseuran lähetysaseman poliklinikan ja neuvolan venttasalissa.
Se olisi antanut lisää harjanvartta.
Äiti oli Jussia monasti uhkaillut vetkuilusta,mikä ilmeisesti merkitsi lasten kieroja uteluita vanhemmilta,että "Se joka uhan kanssa ellää,niin se pierun kanssa hauvataan!"
Jussi oli kyllä nurkan takana piilossa mutissut poskiinsa äidilleen:
--Hauhaut omalle pierulles!
Jussin selkärankaa oli vahvistettu luterilaisisänmaallisella Koivulan Herralla.
Koivulan Herra oli pappilassa koivuvitsa,jonka lapsiuhri joutui itse taittamaan Leinon tehtaan lankkuaidan viereisestä pihan riippakoivusta synninteolleen.
Jussi oli monasti tullut pihan periltä ilman vitsaa kertomaan äidille,ettei lyhkäsenä ylety edes alimmille oksille.
Siitä tuli santsia ja uusia vitsanhakureissuja,kunnes käteen oltiin koottu kokonainen koivuvitsa,mikä näytti melkein saunavastalta.
Aikuisten ihmisten maailmassa vitsan haku vastasi jotain oman kuopan kaivamista kivääriryhmän edessä rintamakarkuruusta.
Ties mistä se äiti oli saanut moisen idean!? Punakapinan tai äidin puolelta veljessodan ajoiltako?
Ja lisäksi pierun kanssa hautaamista!
Hellatehtaan kulmalta kuului auton hyrinää ja musta henkilöauto teki U-käännöksen puhelinlaitoksen kaapelikenttää suojaavan lauta-aidan edessä.
Kiiltäväkrominen tähti pysähtyi pappilan takorautaportille aivan Jussin boksattujen solkikenkien eteen.
Jussi tunsi paikalla auton yhdeksi saksalaiseksi komentaja-automerkiksi ja piirsi muistilehtiöönsä kosmoskynän lyijyä kielellään kasteltuaan rekisterinumeron AK-5.
Numeron viitonen kyllä muistutti enemmän S-kirjainta ja hän yritti korjata AK-S:ssää vasurina sutaten oikeaan muotoon .Alakoulussa hän aina oli saanut karttakepistä näpeilleen tiukalta naisopettajavanhaltapiialta kaunokirjoitusvihon suttaamisesta vasurina ja joutunut pakosta vaihtamaan oikeaan.
Edes Keskuksen talon vanhan apteekin farmaseutit lääkärien käsialatuntijoina eivät olisi pystyneet avaamaan Jussin oikealla kädellä piirtämiä salaisia hieroglyyfikoodeja.
Jussin isän työpöytälaatikon vanhoista 30-lukuisista Ajastajoista hän oli löytänyt paljon merkintöjä Iisalmen AKS:sän paikallisosaston kokouksista,mitä silloinen jumaluusopin ylioppilas oli kirjannut kauniilla,pienellä ja oikealle kaatuvalla käsialalla,missä isot A-alkukirjaimet olivat pulleamahaisia pikkuaakkosia.Jopa isän Antti-etunimen A näytti korskealta ja maha pystyssä Vienan Karjalaan marssivalta heimosoturilta vapauttamaan bolshevismin kurjuudesta karjalaisia veljesheimoja.
Jussi oli löytänyt kerran Ajastaikojen yhdeltä sivulta isän kirjaamia mietintöjä Benito Mussolinin mietelauseista..."Minä olen se kaikkien aikojen Alfa sekä Omega...alku sekä loppu!"
Hän muisti lukeneensa jostain,että Il Duce oli aina saanut uuden Alfa Romeo-urheiluauton ilmaiseksi tehtaalta,mutta isällä oikean käden ranteessa ei ollut Omegaa kuten Mussolinilla,vaan kultadupleinen sveitsiläinen Eterna.
Mustasta autosta nousi kadulle kaksi isoa ja mustanpuhuvaa papinhahmoa.
Kuljettajan ovesta oli suoristunut koko pituuteensa laihanpuoleinen ja ja sarvisankarillinen Tampereen piispa Gulin,jonka Jussi oli tavannut edellisessä piispantarkastuksessa olympiavuonna.
Pelkääjän puolisesta kaappariovesta puuskuttamalla ja ähkimällä itsensä ulos puristanut löysäposkinen sekä velttoranteinen pappismies musta salkku kädessään ilmeisesti oli se arkkipiispa Salomies.
Kummankin mustakaftaanisen ja tärkkiliperisen pappismiehen päästessä jalkakäytävälle arkkipiispa taputteli Jussin Rumpalinkadun Greta Heiskasen parturissa eilen leikattua valkoista otsatukkaa,kaftaanin mahanappien melkein puristaessa pojan kasvoja..
Arkkipiispa kysäisi Jussilta myhäillen:
--No..kenenkäs poikia sinä olet?
Jussi vastasi viittaamalla sormellaan piispojen Mercedes-Benziä.:
--Sullon pers' eres!
--No...niinhän minulla on Mercedes..viidenkymmenekahden mallinen sataseitsemänkymppinen veeässä.
--Taidatpas tuntea autot..ja kenenkäs poikia sinä olit!?
Arkkipiispa kysäisi uudelleen.
--Papinpoika!!
Jussi vastasi lyhyesti.
--Noh..Gulin..meidän täytyy suoriutua pappilaan,kun olemme päässeet jo läpi alkutarkastuksesta!
Arkkipiispa kehotti Tampereen piispaa.
Piispat nousivat pappilan paraatirappuja ylös ja Jussi jäi ihailemaan omaa kuvaansa kiiltävästä kromimaskista irvistelemällä venynyttä naamaansa eri kulmilta kuin Suomen Tivolin peilisalissa.
--Jussiiii...Jussiiii!!!
Kaikui äidin ääni keittönrapuista.
--Alappas vilikkaasti lutviutuva sieltä keittijöön..ja hetpaekalla!!
Jussi ihmetteli äidin hätää nousemalla jyrkät keittiönraput muutamalla harppauksella.
Samoja rappuja hän oli pyöriskellyt 5-vuotiaana alas ja saanut otsaansa viiden sentin arven.
Keittiön ovelta äiti repi pojan otsatukasta pöydän viereen aloittamaan läksytystään:
--Mittees sinä oekeen kirroelit arkkipiispalle?
--Minnee kuulin sinun haakkuvan arkkipiispan takalistova!
--Kuuleppas poeka...tällanen peli ee vetele pappilassa!
--Jos vielä pelloot sammaa pelijä,niin annan sinut mustalaesille!
Sitten alkoi pöllytys.
Perästäpäin Jussi muisti korvien soidessa kuin ularadion lyhyillä aalloilla asemahaussa korvapuusteista,että samassa hytäkässä hän oli saanut lipeässä karhiutuneesta pyykkikepistä paljaille kannikoillekin.
Keittiön puhtaalle pellavaliinalle oli takaa-ajossa kaatunut kahvikupillinen Pauligin Paulaakin,mikä oli ruskistanut Uuden Suomen pääotsikon.
Jussi oli kerinnyt siinä pyörteessä jopa lukemaankin ostsikon Väinö Linnan kuvan alta:
"Sensaatio!
Väinö Linnan Tuntematon sotilas julkaistu.
Kirjailija on erinomainen rintamamiesten tulkitsija."
Papinpoika tunnusteli kihelmöiviä kannikoitaan tulkitsemalla ,että samalta se tuntui kuin istuminen kusiaispesässä yhden nikkelimarkan vedosta.
Käsi vasemmalla soivalla korvalla ja toinen oikealla herkällä kannikalla hän juoksi alahuultaan purren keittiöstä vanhempien makuukamariin ja jäi nojaamaan äidin klaffipiirongin kantta vasten kasvot kyynärpäiden varassa tuijottamaan punaista ja paisunutta korvanlehteään peilistä.
Peilistä hän näki valkoisen otsatupsunsa sojottavan pystyssä ja korviensa turvonneen kuin pakkasen puremina vattuterttuina.
Keittiöön palattuaan äiti seisoi jo leppyneenä ja tekovihaisena Leinon puuhellan ääressä kurkkimassa kuparipannun kannen alta kahvin kiehumista.
--Äiti puhutteli vielä Jussia:
--Olj sitten viimenen temppu kun panit issäesjkin häppeemään!
--Noh...istuppas pöötään ja otappas nisuva ja kuppi kahavija,että kipusj helepottuu!
--Tiijäthän sinä..että se joka uhuman kanssa elää..se pierun kanssa haavataan!
Jussi mumisi taas uhmassaan suu pullamössöä täynnä:
Hauva...hauva sun pierupersiis!!
Äiti ei onneksi kuullut pojan röpellystä kantaessaan kuumaa kuparipannua kahvasta pannulapuilla suojaten salin puolelle,missä seurat olivat alullaan..
Aku Räty by Juhart |
1941.8.15 Maalikkosaarnaaja Aku Räty ja asessori Kurki-Suonio Ontrosenvaarassa |
PIISPANTARKASTUSSEURAT
--------------------------------------------
Herännäinen maallikkosaarnaaja Aku Räty tunnettiin körttiläisestä polkkatukasta,kotitekoisista sarkavaatteista luisia nappeja myöten sekä pärekontistaan että lapikkaistaan..
Jatkan piispantarkastusseuroja pappilan salissa:
Jussi ei voinut vastustaa kiusausta häiritä kanttorin Siionin virsien soittoa pappilan Wirth-flyygelin vieressä seistessään jukkapalmun takana..Kanttori polki flyygelin polkimia kuin kappalainen Savolainen merimieskansurinsa rullakaasupoljinta kylmästartissa Salon kirkon tallin edessä.
Jussi oli pistänyt kätensä flyygelin sisään ja plimputteli sormillaan pitkiä punottuja vaijerikieliä kuin kalevalainen kanteleensoittaja.
Joka sunnuntai pakkokirkonkäynneillään Jussi kiipesi kivikirkon urkulehterille seuraamaan kanttorin selän takaa soittoa.
Solkikenkänsä kärjellä hän paineli salaa kanttorin kiusaksi puupedaleja,jolloin virren soitto meni mutkille kuin mustalaisen laulu.
Nyt Jussin sormeillessa flyygelin kieliä soittolaatikosta hyppäsi ulos päivätirsoilta pappilan harmaa Kille-kissa,jolloin flyygelin kantta ylhäällä pitävä puutuki kaatui lappeelleen.
Flyygelin raskas kansi lämähti alas paukauksella Jussin sekunnin murto-osassa saatua näppinsä pois soittoloorasta.
Siionin virsien herännäispoljentakin loppui kerralla.
Salissa vallitsi täyshiljaisuus,muutaman mummon kyykkiessä Askon koivupuisen kahvipöydän alta punakasvoisina kurottamassa korkkimatolle pudonneita virsikirjojaan.
Isän työhuoneesta kuului rasvattujen lapikkaiden pohjien narinaa,sarka-asuisen maallikkosaarnaaja Aku Rädyn marssiessa sarkapuvussa salin poikki flyygelin luo.
Aku kävi nostamassa flyygelin kannen ylös ja lausui jopa punanenästään kalvenneelle kanttorille:
--Jatkakee vuan...taesj ne männä ne herännäisvirsijen tauvot pitkänlaesiksi värssyjen välissä!
--Noh...taesj se seerakunta suaha uuven herätyksen!
Aku Räty vaneriveskansa kanssa |
Viitisen minuutin perästä Jussi oli palannut saliin kummatkin korvalehdet tulipunaisina ja itkua niellen.
Flyygelin kulma ja jukkapalmu oli määrätty kyökissä kuuluvista varoituksista kielletyksi alueeksi,jolloin Jussi asettui vartioon salin kakluunin kyljelle.Kuumottavia ja paisuneita Disneyn Dumbo-elefantin siipikorviaan hän viilenteli uunin kaakelilaattoja vasten painamalla.
Jussin isosisko Annukka näytti hänelle kieltään salin kyökin puoleisella ovella ilkkumalla:
--Oleksää lukenu Linnankoske Vuahensaares kirjottamast kirjast Tulipinakukast?
--Sää voisis skrivata oman opuksen tulipunasist korvistas!
Jussi yritti pidätellä kiukkuaan,lupaamalla itselleen kostoa siskolleen piispantarkastuksen jälkeen.
Hän tiesi missä sisko piti piilossa vihkoaan,mikä oli täynnä Elokuva-Aitasta leikattuja filmitähtien kuvia. Balsapuisesta lennokin valmistamisesta jäljelle jääneellä Erikeeper-liimalla poika tulisi tilaisuuden tullessa sinetöimään vihon ikuisesti kiinni kaikki Audrey Hepburnin ja Taina Elgin..siskon lempitähtien...kuvat.
Kanttori oli ruuvannut pianopallia ylemmäksi ja istuutunut uudelleen flyygelin ääreen.
Tämä naksutteli kädet suorana ja ristissä ilkeästi sormiaan ennen soittoaan ja nosteli kyykyssä alasvalahtaneita sukkiaan kalsonkiensa päälle...ja aloitti polkemaan uutta Siionin virttä,entisen ja poismenneen seurakunnan kanttorin ja säveltäjän Rikhard Mäkisen Betaniaa oikein innolla.
Pyykkäri-Hilkkakin oli tullut essu edessä kyökistä salin ovelle laulamaan. Hänhän oli sopraanona Salon kirkon kirkkokuorossa ja lisäksi vielä Jussin pyhäkouluopettaja..
Hilkan pitkäikeninen suu oli pyöreänä töröllään virren veisuussa,kunnes Jussin äiti kävi vetämässä pyykkärin essun henkseleistä takaisin kyökkiin kahvinkeittoon.
Äiti palasi Hilkan varanaisena salin ovelle hoilaamaan virttä.
Hilkka oli keittiöön mennessään lyödä päänsä aukeavaan vessanoveen ja päästänyt suustaan monta "Herrajumala senttän"- ja "Voi kamalistuksen kauhistus"-päivittelyään nähtyään piispa Gulinin napittamassa papinhousujensa sepalusta vessanpytyn Teho-vesisäiliön alla.
Pappien ja muiden herrojen sepaluksia Hilkka oli pyykkituvissa kuuraillut ,muttei koskaan papin kanssa niiden sisällä.,,saatika piispan.
Hän ei voinut kuvitellakaan,että piispatkin samoin peränytkäyksin kuin muutkin kuolevaiset pudistivat viimeisiä tippoja hanastaan pytyn ääressä.
Hänhän jopa lapsenuskoisena luuli,että pari vuotta sitten kruunattu Englannin kuningatar Elisabetkin tekee tarpeensa kultaisella vessanpytyllä.
Kauppalassa ja kirkkokuorossa Hilkkaa pidettiin paikallisella murteella sanottuna "yhrenmalkkasena" ja vaivalla kiertokoulun käyneenä.
Silti hän osasi katkismuksen ulkoa kannesta kanteen ja innokkaana Raamatun lukijana oli päässyt jopa pyhäkoulunopettajaksi.
Hilkka seurusteli Kuiron leipomon taikinanvaivaajan Simon kanssa.
Simo samoin oli luonteeltaan "yhrenmalkkanen" ja varreltaan pitkäselkäinen, lyhytkätinen sekä lyhytsäärinen.
Leipomon työkaverit kutsuivatkin kiharatukkaista taikinanvaivaajaa sekä kirkkokuorolaista pula-ajan Umbertoksi.
Simo oli saanut leipomosta paikan ilman mitään kirjallisia suosituksia omistajan nähtyä hänen erikoisen lyhyet käsivartensa.
Leivänvaivaamisessa Simo ei lyhytkätisenä pystynyt raapimaan peräpäätänsä sekaleivän lisäfleivöriksi.
Hilkka talvisin joutui kuuraamaan Simon jäätyneitä sepaluksia kuoroharjoituksien jälkeen sulhasensa falskaavan rakkovian takia.
Virrenveisuu pappilan salissa vaimeni viimeiseen herännäistaukoon.
Isäpastori aloitti puheen seurakunnan talouden tilasta Salli-kanslistin täsmentäessä taseista sekä tilinpäätöksistä.
Seurakunnan toimien ja uuden seurakuntatalon rakentamisen rahoittamiseksi ehdotettiin juurikasmaiden myyntiä sokeritehtaan lähellä Kärkän mäellä sekä lainaa kauppalan säästöpankista.
Arkkipiispa sekä Tampereen piispa kummatkin taputtelivat käsiään puheen päätökseksi ja papit vetäytyivät loppukättelyjen perään isän työhuoneeseen jälkisavuille.
Kyökissä pappilan tyttäret äidin kanssa puuhailivat tiskissä sekä ruokatavaroiden kantamisessa kommuuttiin.
Leinon puuliesi kuumotti hellaringit punaisina, kuparisen vesisäiliön pulputellessa sen kyljessä.
Jussin mielestä hella puuskutti sihisten kuin Saimaan bukserin höyrykone.
Pappilan vanhin Riitta-tytär huomautti äidille,että kaikki pullansiivut haisivat pyykkäri-Hilkan kainaloiden sipulihieltä ja ehdotti niiden heittämistä laskiämpäriin.
Äiti myhäillen vastasi,ettei niitä raaski heittää pois,koska isä kyllä haju-ja makuaistinsa viimeisessä aasialaisessa menettäneenä napsii ne kyllä poskeensa.
--Issäenne söesj vaekka hauenkin koukkuineen,koskei sen yläleuvan tekohampaessa ja kitalaessa uo mittään tuntova!
--Kalanruodot se kyllä yskii ruokapöyvälle kovalla rytinällä ja korraattellee kurkkuvaan kunniin jokin kuoleva..
--Ee meillä Jumalan vilijoo poesj viskata,kun yksj makkeen perässä kulukeva liperjkaaluksinen kääpi meijän teurassiasta!"
--Syö..syö sika..syksyllä tapetaan!
Äiti oli lausunut loppukaneetikseen.
Jussi ei ollut aivan varma oliko äiti tosissaan...
Jussi seisoskeli taas pappilan takorautaportilla seuraamassa piispojen ahtautumista mersuun.
Arkkipiispa vatkasi isän kättä ja läpsi toisella pastorin selkää:
--No..Antti...Nähdään sitten syksymmällä Helesingissä ja mennään Yrjönkavun maauimalaan.
--Siellä saa makoiset löylytkin!
Mustan mersun takaluukulla seisovan pesuvadin näköisen varapyöräkotelon hävittyä hellatehtaan toimitalon kulmalta isä pani kätensä Jussin olalle ja lausui:
--No..me miehet männään nyten saanaan!
--Onniin kuonanen kutkutus hipijässä!
Miespari marssi jonossa pihasaunalle päin pyyhkeet vasemmalla käsivarrella ja saippuakotelot oikeassa kädessä.
Jussi pudotti sunlightensa kotelosta rekolin nurmikolle ja pyyhkäisi sen puhtaaksi molskihousunsa takamukseen..
Pappilan sivutoiminen talonmies ja päätoiminen posteljooni Paajan Augusti oli istumassa huoneistonsa rapuilla veistämässä puukolla kirveenvartta.
Isä letkautti Augustille:
--No et kae sinä Aakusti aikonna telottoo kirveellä tuota arkkipiispoo kunniin se Ilikka sitä Henrikkiä järvenjiällä?!
--Sinnäe voesit taetavana kirvesmiehenä veistellä vappaa-aikoenas tuolle meijän pastorskalle pappilan parraatioven etteen vaevaesukonni,kun pastorska valittelloo aena rahapaulasta ja papin pienestä palakasta!
Pesutuvan puolella kuumien löylyjen perästä Jussin saippuoidessa isänsä selkää isäpastori puheli kumarassa alas pesutralleihin päin:
--Se arkkipiispa tulj sanonneen,että sinussa Jussi näkkyy olevan oekeita suarnamiehen elekeitä.
--Puhuvessas ihan nooset solokikenkiesj kärjille!
--Mistäsj kummasta uot moesen tavan oppinna?
Jussi muisti eilen äidin vieneen isän sotaa ennen ostetun lakerikenkäparin Anjalantien juopoille Hatakan suutariveljille korjattavaksi.
Tiskillä vanhempi Hatakka sorbushengellään oli kysäissyt äidiltä,miten näitä kapinanaikaisia patinoita voi enää korjata,kun ovat kärjistä auenneet ja kuluneet nahattomiksi.
Äiti oli sanonut,että pastori se aina nousee saarnansa aikana kengänkärjilleen niinkuin pontta saadakseen.
Suutari oli kähätellyt harvahampainen suu ammollaan:
--Oikken nauravat papin patinat!!
Äiti oli savolaisena kasvantaviäräleukana vastannut:
--Nauro ne Kuopijon puuhevosettiin,kun korkin perräänsä tulupaksi saevat!!
--Teillä ei varmaankaan löyvy korkkija tuon viinipullon kaalaan!
Hatakka:
--Ei tyhjä pottu korkki tartte....ja neuvosin teittii menemä Maaheimol...nill o patinoit nyte alannusmyynnis!
--------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti