My Mind in Customline.Ford Customline-unelmia.Vanhan roddarin muistelmat.3.

1955 Vipinää Ravintola rauhalan edustalla
syysmarkkinoilla.
1954 Ford F-100 Maija vasemmalla
Juhart

1956 Salon Automyynnin Ford FK1250 Messuhallissa

Jenkki-Fordit 50-luvulla edustivat yleensä Suomenmaassa konsernin vakiomalleja Custom-ja Customline-sarjoissa.
Erikoisempana Fordina pidin kauppalan poliisilaitoksen kaappiautoa,1954-mallista Ford F-1 Mustamaijaa,jota kutsuttiin juoppomaijaksi..Se palveli 60-luvun taitteeseen.kunnes taloon ostettiin saksalainen Ford FK1250 Maija,jota myös kutsuttiin Transuksi eli Transitiksi..
Salon Automyynnilläkin oli sellainen huoltoautona.
70-luvun puolivälin kieppeillä tuoreina roddareina etsimme kaupungin ympäristöstä aihioita uuteen harrastukseemme.

1956.Kyydin odottelijat.
Minä pikkukundina linjuriaseman taksikopilla.Edessä 1952
Chevrolet Styleline ja takan 1955 BelAir
Juhart

Kaverini Piekkalan Hannun kanssa ajelimme hänen El Caminollaan Halikon Hajalan seuduilla,josta löysimme entisen taksiautoilijan Hjortin papan pihalta pari 1948 Checker A2-raatoa,1952 brittiläisen Ford Zephyr MKI 6:n ja 1938-mallisen Ford-kuorma-auton amerikkalaisen hytin raadon.
Yhdessä Hajalan tienvarren kuusikosta löysimme samaten 1955 Chevroletin farmarimallin lumikinoksesta..mutta sen omistajasta meillä ei ollut hajuakaan,koskei alueella ollut asutusta.
Hannua Chevrolet El Caminon omistajana pelkkä neliovinen Letukan farmarimalli ei kiehtonut,koska pystytolppaista ja neliovista farmarimallia rutkasti halutuimpi malli olisi ollut se kaksiovinen Nomad..
Nomadeja Suomessa tuskin koskaan näki siihen aikaan muualla kuin jonkun HotRod-lehden kansissa.
Salon linjuriaseman taksitolpalla seisoi aikoinaan samanlainen neliovinen  ja kuutoskoneinen 1955 Bel Air,jota itse pidin muodoiltaan kauniina autona vanhojen Stylelinejen jonossa.

1951 Ford Country Squire

Kerran ajoimme hakureissuillamme niinkin pitkälle,mukanamme MoPar-Antti ja silloinen FHRA:n jäsen..kuin Hangon tien varteen,josta vinkin mukaan löytyi lankkukylkinen ja harmaanvärinen 1951 Ford Country Squire.
Projektina MoPar-Anttikin katsoi sen olevan pelastuskelvottoman puuosiltaan.joten lankku-Ford jäi pressun alle tarvitsemaan oikeata puuseppäänsä.
Kaverini Hannu oli kylläkin taitava huonekalupuuseppä.mutta hänellekin tuli jänö housuihin Fordin vaativista puutöistä.

1951 Ford Country Squire by Juhart

Salonnen Kivimäkien 1961 Ford "Kuriiri"
by Juhart

1955 Ford Woody Wash
by Juhart

Jos Salosta löytyi Ford Couriereja..toisen ollessa Salonnen omistajan Kivimäen 1961 Ford Courier...niin aitoja Country Sedaneja taikka Country Squireja harvemmin tuli bongattua.
Courierit olivat Fordin farmarimallien kaksiovisia perusmalleja,joita rekisteröitiin piilofarkuiksi kaupungissa F-alkuisin rekisreinumeroin 1960-61.  Itse taas himoitsin jo 50-luvulla poikkeavasti aitoja kaksiovisia Ford Ranch Wagoneja sekä Sedan Deliveryjä,kun muut kavereista kuolasivat lankkukylkiä. Vielä Ingo-farkkupolvihousuisena luin satoja kertoja läpi Lasten Kultaisten kirjojen yhtä kovakantista lastenkirjaa,jossa 1957 Ford Ranch Wagon kiisi amerikkalaista uuden Englannin syksyistä maantietä pyyhkimällä perävanassaan syksyn lehtiä tien sivuun...
Halusin silloin tulla yhtä hyväksi autokirjakuvittajaksi kuin Lasten Kultaisten kirjojen tuntematon jenkkitaiteilija. Esikuvananihan oli jo pitkään ollut taiteilija Stan Drake ,Juliet Jonesin Sydämen kuvittaja Viikko-lehdestä ja myöhemmin Me--tai He naiset-lehdestä..
Stan Drake osasi kyllä piirtää ihmisiä ja autoja sekä amerikkalaisia pikkukaupunkikuvia yhtä hyvin kuin mestarini Norman Rockwell maalata Americanaa..!

Norman Rockwellin Fordin
50-vuotisjuhlamaalaus

1957 Ford Ranch Wagon at Camp Climax
For Girls

1957 Juliet Jones by Stan Drake..
Kuvassa 1952 Nash Rambler

Harrikka-akrobaatti ja Sariolan Country
Sedan
By Juhart

Ensimmäisen oikean 1957 Ford Country Sedanin muistan nähneeni joskus 50-luvun lopulla Sirkus Sariolan saapuessa syysmarkkinoille.Sariolan tirehtöörin punavalkoinen Ford Country Sedan veti silloin oikeata Airstream-asuntoperävaunua torille kuin jossain Arizonassa kuuluisan Airstreamin keksijä Billy Wyam karavaanereiden miitinkiin Kalliovuorille.
Fordin muista Fordin kaappi- ja farmariautoista kotikauppalassani muistan aika paljonkin,mutten Salon Rautakauppa Oy:n 1935-39 Ford Sedan Delivery Vania,jonka Kampi Veivi-blogi  kehuu olleen liikkeen jakeluautona.Voi olla,että olisin nähnyt sen,koska rautakauppa sijaitsi korttelin päässä meidä pappilasta Hornin korttelissa,mutta tässä kohtaa nuppini ei rekisteröi sitä.Voi olla,että auto jäi sotaretkellensä.

1931 Ford AA.Salon Automyynnin hinuri

Salossa oli autokoritehdaskin,jossa valmistettiin pakettiauton koreja ja kuorma-autojen hyttejä.Toisena korittajana oli Salon Automyynnin korjaamo Helenankadulla.
Kollasin arkistoistani kaikki yli parisataa Salon katukuvaa 30-50-luvuilta,muttei yksikään Ford Panel Delivery Van osunut aluksi kiikariini. Salokanteleen omistama torin linja-autoaseman Shell 1932-1953 myi mm. virolaista "bentsiiniä"

1940 Salon Automyynnin Hävittäjä-hinuri

Pienen tutkimuksen hedelmänä lopulta löysinkin Salokanteleen 1935 Sedan Deluxe Delivery Vanin kuvasta Keskuksen liiketalon edestä mukulakiviseltä Läntiseltä Siltakadulta. Aiemmin luulin sen olleen tavallisen neliovisen Deluxe Fordorin,mutta auton kylkipokkaukset kielivät Sedan Deliverystä..

1935 Ford Sedan Delivery Deluxa

1935 Salon Rautakauppa Oy:n Ford Sedan Delivery Deluxe
Jalmari Hurstin Autohallin edessä,Keskuksen talossa.
Hursti ja Salon Rautakauppa Oy myivät
Suomen Mineraaliöljy Oy:n tuotteita Salossa

1954 Salon Lihan Fordson
 Thames E38W

Muistaakseni 50-luvulla Salon Rautakauppa Oy:llä.kuten monella salolaisella yrittäjällä oli käytössään brittiläinen Fordson Thames E38W-pakettivaunu..Yhtäkään jenkki-Ford-pakettiautoa Automyynti ei myynyt yrittäjille. Sotaa edeltävää Ford-kuorma-autokantaa vielä 50-luvulla näkyi soramonttuajoissa,rakennus- sekä tietyömailla,joskin 46-48-malliset "Luunokka"-Fordit ja 47-48-malliset oikeanpuolisilla rateilla varustetut Fordson Thames 7V-mallit korvasivat sodanjälkeiset kalustepuutteet.7V-malleja oli mm.Ahon Sementtivalimolla betonirengaskuormurina ja Särkisalon Linjalla huoltoautona. Helsingin Hernesaaressa Suomen Ford Oy:n tehtailla koottiin näitä 7V-malleja,mutta Särkisalon Linjan huolto-Fordson näytti omalla korjaamolla rakennetulta.
V.1951-53-mallisia Ford F6-F8-kuorma-autoja Salossa näkyi silti enemmän,kuten
mm. Salon Sementtivalimolla ja Perniön Osuuskaupalla sekä yksityisillä liikenteenharjoittajilla,

1954.1946 Ford Luunokka Strömman kanavalla

1954.1952 Ford F8-Perniön Osuuskauppa

1958.Salon Sementtivalimon Ford F8 sillankulmassa.

1952. Ahon Sementtituotteen Fordson Thames 7V
torin linjuriasemalla.Taustalla seisova entinen Salon Rautakaupan Shell
oli muuttanut omistajaa.Uusi omistaja oli Lundelin ja itsekin muistan
huoltamoa kutsutun vain Lundelinin Shellinä,
By Juhart

jatkuu...

My Mind in Customline.Ford Customline-unia.Vanhan roddarin muistelmat.2.

Checker- ja Ford Customline-taksit HOPin pankin kulmalla.
Keskellä 1936 Ford Fordor.
By Juhart

Paria päivää ennen 69-syntymäpäivääni olen yhä kiimassa 1952-56 Ford Customlineen.
Olen kollannut Auto Tradereitä ja joka kuukautena ostamani American Cars-lehden myyntipalstoja Customlineja,joita löytyy myytävänä Briteissä melko harvakseltaan,,ja kovaan lähes 10.000 puntaan..mihin  minulla tuskin on varaa senioriukkona. Pari Customlinea on mennyt ohi suuni n. 5000 punnan kategoriassa ,joista yksi sijaitsi Irlannissa ja toinen Skotlannissa.
Myyntikuvista irlantilainen kaksiovinen Customline oli lievästi kustomoituna varustettu Mercuryn lättäpääkasilla ja skotti-Customline sattui olemaan taasen helmoista ja pyöränaukoista himmeleinä..ja varustettuna kansiventtiilikutosella..Mielipiintymänä sen pitäisi olla neliovinen taksimalli,vastoin nykyroddarien kaksiovisuus- ja hardtop-makusuuntaa. Korvissani olisin halunnut lisäksi kuulla sen lättäpääkasin hurinaa,jota vaikkukorvaisena pikkukundina pidin melkein tuutulauluna,perheeni ajaessa Oksasen Customlinella Fammu-tädin Myllymäen mökille Merikulmalle..istuessani takapenkillä vanhempieni välissä jyrsimässä Musta Pekka-lakritsipatukkaa .
Vielä 70-luvulla hotrodaatteen kulkiessa polvihousuissa Suomenmaassa neliovisia jenkkejä haukuttiin Neekeriautoiksi tai Door Slammereiksi.Nykyään neekeri-sanaa ei saa tipauttaa huuliltaan vahingossakaan julkisuuteen .koska Black Life Matters-jengit voivat lynkata sinut...jopa Musta Pekka-lakritsipatukan järsimisestä..
Customline-projektien kuljetus alas Lontooseen olisi taasen maksanut lisästerlinkejä,jota minulla ei ole sattumoisin liikaa..saatika autotallipaikkaa..vaikka niitä olisi itä-Lontoossa tarjolla sopuhintaan..
Postcode lotteryn onnetarkaan ei ole suosinut minua kuin 10 punnan kuukausivoitoilla..eli pitää jatkaa unelmointia..

Pirssitolpan 49 Plymouth ja
50 Ford Custom

60-luvun alussa piirtelin tussilla ja vesiväreillä aikamoisen liudan A2-kokoisia Customline-kuvia,joilla tapetoin melkein uudelleen huoneeni haalistuneet 30-lukuiset liljatapetit. Uskaltauduin jopa maalaaman 1949-51 Ford Customeja,joita ei enää ollut pitkään aikaan näkynyt pirssitolpalla.Yhdellä ikäiselläni Hiitolan pojalla oli 60-luvun lopulla tummanvihreä 1950 Ford Custom ja 50-luvun lopulla kaikkien pikkupoikien pelkäämällä nimismies Paavo Somerikolla vaaleanvihreä 1951 Ford Custom.jonka keulaa komistivat tuplakromipropellit.

Tässä 70-luvun alussa maalaamassani kuvassa
Somerikon 51 Custom seisoo Keskuksen kulmalla.
Muita Fordeja vasemmalla Salon Lihan 50 Fordson Thames
E83W-paku
ja oikealla Fordson Thames 7V-kuormuri 

1951 Automyynnin Ford-raskaskalustoesittely

Minusta vielä 60-luvun alkuun saakka Salon nuori kaupunki muistutti uneksimaani oikeata Ford Countryä Salon Automyynti Oy:n ansiosta.Liike myi isossa skaalassa kaikenlaisia Ford-malleja,kuten saksalaisia Kölnejä- ja Rheinejä sekä Taunuksia,ranskalaisia Hercules Ford-kuormureita ja Vedettejä,
brittiläisiä Anglioita,Prefectejä,Fordson Thamekseja,Tradereita,Consuleita ja Zephyreitä jne..
30-luvun lopulla Automyynti myi amerikkalaisia Fordeja ja Lincoln Zephyreitä,sodan jälkeen 1949-54 F-sarjan kuorma- ja pakettiautoja, Mercuryitä,Ford Customeja ja Customlineja,
1955-57 Amerikan Fordeja ei näkynyt paljoakaan kuvioissa ilmeisesti amerikkalaisen laman ja suomalaisen tuontisäännöstelyn johdosta.Laulava Lihapulla alias Virran Olavi kylläkin toi New Yorkista privaattituontina yhden Fairlanen.Olalla taisi olla oikea 1952 Customline aiemmin lauluautonaan.
1958-62 taas myytiin Fairlaneja,Couriereja ja Galaxieita..jonka jälkeen jenkkimallit alkoivat hiipumaan katukuvasta.Yksi Thunderbird sattumoisin kuului katukuvaan.
V.1965 Grönroosien autokouluun vielä ilmestyi kouluautoksi punainen Mustang..

Ruohosen 1958 Fairlane-taksi

1959 Ruohosen 58 Fairlane Ylikulman
Perniön Osuukaupan myymälän edessä

V.1958 Salon pirssitolpille ei ilmestynut yhtään jenkki-Fordia,mutta kauppalaa ympäröivä maaseutu suosi uusia Fairlaneja jossain määrin.Yksi särkisalolainen taksimies Ruohonen ajoi 1958 Fairlanea ,samoin kuin yksi isäntä sompaili toista samanlaista mustaa Fairlanea,joka yleensä seisoi Torikadulla lyseon edessä..aivan minun huoneeni ikkunan alla,kullalla eloksoidun kylkilistan kiillellessä kevätauringossa.En muista tarkkaan oliko ison talon ainoa poika lyseon lukioluokilla oppilaana..
1958 jenkki-Ford ei kantanut perätaulussaan pyöreitä takavaloja,vaan kahta paria suorakaiteen muotoista punaista kurkkupastillia.

1959 ostin itselleni oman 1959 Ford Galaxien Suvannon lelukaupasta Postinkulman kyljestä.
Se oli Revellin 1959 Ford Galaxie 500 Skyliner Retractable Top-koottava,joka vaikealla kokoamisella polystyreenliimasta jäykkänä ei laskenut kattoaan alas,kuten aidot Retractablet,joidenka monimutkainen katonnostolaitteiston sähkömoottorisysteemi yleensä reistaili.
Galaxie pölyttyi vuosia kirjahyllyssäni katto pystyssä 56 Buick Riviera hardtopin vieressä Humbrolin punavalkoisena pitkään Pikku Jättiläisen ja Mitä-Missä-Milloin-opusten välissä..

1957.Hellatehtaan portilla.Minä maanittele-
massa kissanpoikaa
Ford Big Jobin alta,
Juhart

1960 Leinon 60 Ford Courier ja taustalla
Leinon "Armi" eli Armstrong-Siddeley
Star Sapphifre,
Juhart

Koska Leinon liesitehdas aikoinaan 20-luvulla myi T-Fordeja pappilan naapurissamme,niin Leinon omistajavelipojat samoin suosivat Fordeja..ainakin Heikki Leino,joka ajoi tummansinistä ja valkeakattoista 1960 Ford Courieria. Se taisi olla ainoa 1960 jenkki-Ford Salonseudulla.60-malliset jenkki-Fordit olivat melko harvinaisia koko Suomessa,joskin valtiolla ja armeijalla taisi olla joitakin mustia Customeja virka-autoina valkopohjaisin leijonarekisterein.
Toinen Leinon pojista ajeli poikkeavasti valkovihreätä 1960 Armstrong-Siddeley Star Sapphirea.Leino liesitehtaan kuorma-autokalustona oli beessinväriset ja mustalokasuojaiset Fordin F-sarjan Big Jobit,joskin aiemmin tehtaalla oli ollut käytössä "lehmänselkä"-Fargoja.

1960 Ford Custom..valtion leijonarekiserinen
virka-auto Helsingissä..



....jatkuu...

My Mind in Customline.Ford Customline-unia.Vanhan roddarin muistelmat.1.

1990. Adventures of Ford Fairlane
by Renny Harlin

1953 Ford Customline-taksi

Ford 1952-1954 Customlinesta ei olla tehty elokuvia tietääkseni,vaikka niitä on vilahdellut monissa hollywoodylaisissa elokuvissa.Suomalaissyntyinen elokuvaohjaaja ja nykyään Kiinassa asuva Renny Harlin on kylläkin ohjannut v.1990 Adventures of Ford Fairlane-filmin,jonka paatähtenä esiintyi 1957 Ford Fairlane.Fairlane-mallihan myöhemmin korvasi Customlinen..
Ford Customline on minulle jäänyt jo pikkukundista asti jonkinlaiseksi märäksi uneksi,koska kotikauppalani sillankulman taksikopin edessä niitä seisoi ainakin kaksi kappaletta..pirssikuskien Oksasen ja Lundenin 1952-mallista.Lundenin poika Markku oli vielä keskikoulussa luokkakaverinani,jolloin lukion kynnyksellä tiemme erosivat,Markun suunnistaessa poliisikouluun ja minä kohti ylioppilaskirjoituksia.

Ilmeisesti Lundenin 1952
Customline

Markku myöhemmin pääsi pulskistumaan Ford Transit-poliisimaijan etupenkillä nuorempana konstaapelina eli pysymällä Ford-merkissä.minun haaveillessa jonkinlaisen Fordin ostosta puolipersaukisena yo-merkonomina.Kerran pääsin pappilan hovihammaslääkärin Inkeri Linnan Ford Escort GT:n puikkoihin joskus 1976,Inkun lainatessa sitä minulle Naantalin matkalle.
Valitettavasti palatessani kesäillan seesteessä vaimoni ja kahden pikkumululani kanssa Naantalista,natkamme keskeytti jossain Piikkiön ja Paimion rajamailla eteen hypännyt peura,joka mälläsi Escortin syylärin sisään.lentämällä kaaressa asvalttitien toiselle puolelle.
Pikkutyttäreni herättyä takapenkiltä paukaukseen lausahti:
--Isi..miksi auton etuikkunassa on paskaa?
Paikalle ajanut poliisi-Saabin konstaapelikaksikko sitten lopetti peuran kituvan elon virkapistoolilla.
Se oli viimeinen kokemukseni yhdestä britti-Fordista ja vasta 1987 Manilassa pääsin yhden amerikkalaisen Ford-konsernin tuotteen,1966 Mercury Comet Caliente-avoauton omistajaksi...mutta se ei ollut minulle se oikea ja aito jenkki-Ford,josta oli aina haaveillut.

1930 ca.Leinon auto-osaston Ford-myymälä Rummunlyöjänkatu 7.

Taksikopin pokkasakki ja
Customline
by Juhart

Ford merkkinä oli ollut kotikauppalassani erittäin suosittu jo vuodesta 1924,jolloin liesitehdas E.& J.Leinon auto-osasto edusti Rummunlyöjänkadulla T-mallin Fordeja.Myymälä sattui sijaitsemaan aivan pappilamme lankkuaidan viereisessä myymälärakennuksessa,missä 50-luvulla kaupattiin puuhelloja.Ford-edustus siirtyi 1932 johtaja Aarne Vallille,jolle Suomen Ford Oy. tarjosi piiriedustusta,mutta Valli päätti muuttaa Turkuun,perustamalla kuuluisan Auto Valli Oy:n Ford-edustuksen. Salon Ford-edustus myytiin Frans Koskenmäelle,joka aloitti Salon Automyynti Oy:n Ford-edustuksen Halikon tullin uudessa myymälärakennuksessa v.1936.

1952 Ford Consul
Salon Automyynti Oy:n Turuntie 3:n vitriinissä

V.1949 Ford-myymälä muutti Turuntie 3:een,minkä vitriineistä pääsin ihailemaan uusia Fordeja jo pikkukundina 50-luvun alusta lähtien.Muistan vielä hyvin v.1957,jolloin uusi brittiläinen Ford Trader-kuorma-automalli esiteltiin Automyynnin edessä.
V.1948 syksyllä Automyynti myi salolaisille pirssikuskeille ensimmäiset uudet sodanjälkeiset "Shoebox"-Ford Customit,jotka myöhemmin vaihtuivat uusiin 1951 Ford Customline-malleihin,
Niitä ULA-taksi Customlineja sitten 50-luvulla aina saapui pappilan paraatiovelle isän soittamana
papin virka-ajoihin.

1948 syksy.Salon uudet 1949 Ford Custom-pirssit
Automyynnin korjaamon edustalla

1962 Ford fairlane Suomessa

Viimeisin Ford,jonka muistan saapuneen pappilan portille oli Oksasen norsunluunvärinen 1962 Ford Fairlane,jonka takasiivessä kiilsi 3 vaakasuoraa kromipisaraa..
Siihen aikaan pirssikanta alkoi hiljalleen eurooppalaistumaan,pirssijonojen täyttyessä Ford Zephyreistä,Vauxhall Veloxeista ja Opel Kapitäneistä..eurojenkeistä..kunnes melkein kaikki taksit olivat lopulta Mercedes-Benz 190-200D-malleja.
Viimeiset sitkeimmät tolpalla seisovat jenkkipirssit olivat Rambler Classiceja ja Studebaker Larkeja.

1952 Ford Customline Pekka ja Pätkä-
filmissä 1953

1952 Ford Customline seurasi muodoiltaan v.1949 Ford Customia uusin tulenpunaisin raketinperätakavaloin,jotka säilyivät pyöreinä v.1960 asti.jolloin takavalot muuttuivat Vicksin yskänkaramellin muotoisiksi pastilleiksi,palautumalla taasen pyöreiksi v.1961. 1952 Customline sai yksiosaisen tuulilasin ja Shoebox Customin jäänteenä pienemmän propellimaisen kromikeskiön. maskin sivuilla olevien propellimaisten suuntavilkkujen kera.
3.9-litaisen-110hp- sivuventtiili-V8;n rinnalle esiteltiin uusi kansiventtiilinen Mile Maker-kuutonen.
Muistaakseni kaikki salolaiset Customlinet olivat niitä lättäpääkahdeksikkoja ja jopa Ahon Sementtituotteella oli yksi harmaa 1952 Customline Overdrivella eli loikkarilla.

1954 Traktorikauppiaan Ford
Mainline

1952-malliston perusautoa Mainlinea Salossa ei näkynyt,mutta muistaakseni valtion ja armeijan virka-autoina mustat ja kormeista riisutut Mainlinet olivat vakiotavaraa 50-luvun puolivälissä.
Volgan ensimmäinen kromimaskikin muistutti Customlinea,minkä propellikuulan tilalle oltiin muokattu krominen Neuvostotähti.Presidentti Kekkonenkin oli saanut sellaisen Volgan lahjaksi itäjohtotovereiltaan.
Customlinen kojetaulu samoin matki suihkukautta,minkä koristeena seisoi juustokupuinen nopeusmittari,jonka läpi auringonvaloakin pääsi paistamaan.

1957 Volga M-21 taksi Teboililla

Itänaapurimme uudessa Volga M-21-mallissaan otti sen juustokupumittariston omaksi keksinnökseen,jonka läpi paistoi ikuisesti nouseva itäaurinko ja joka samoin silmät tihrussa katsellessa muistutti muodoltaan Customlinea.
Customlinea matkittiin myös Japanissa asti,jossa 50-luvun puolivälissä uusi Toyopet Crown kantoi Customlinemaisia kuosissa propellikuulamaskein.
Muistaakseni Hudsonin uusi Jet-kompaktimallikin muistutti sivulta paljon Customlinea suihkukauden alkuaikojen mallina.
Jet taasen ei elänyt kuin parisen vuotta kysynnän oltua pikkujenkeille heikkoa..

1953 Hudson jet

1953 Customline menetti propellikuulansa kromirenkaan keulalta,jonka vaakatasoiseen kromiviikseen kuulan kummallekin puolelle koristeltiin 3 mustaa pantaa a la Mercury.
Vilkutkin muuttuivat pyöreistä ilmanottoaukoista suorakaiteen nuotoisiksi viiksenkärjiksi.
Samana vuonna uutuuksina esiteltiin jarru- ja ohjaustehostimet. 1953 oli Fordin 50-vuotismuistojuhlien aikaa,jolloin Fordien ratinkeskiötkin saivat 50-vuotisjuhlien muisto-ornamentit.
1954 kauan elänyt sivuventtiili-V-8 korvattiin uudella Y-blokkisella kansiventtiili-V-8:lla,jota kaksikurkkuinen kaasutin ruokki 130 hevosvoimalla.

1954 Ford
Customline
Patrol car

Nelikurkkuinen Holleykin oli tarjonnassa lainvartijoille,jotka saivat Y-blokista ulos 160 hevosvoimaa..
1954 lasikattoinen Victoria Skyliner esiteltiin akryylisellä puolilasikatolla ja Country Squire-farmari sai lankkukylkensä tilalle lasikuistuiset puuornamentit.
Lisäherbeleinä Fordeihin sai neliasentoiset sähköistuimet sekä sähköiset ikkunanostimet.
1955 Ford-mallistoa jälleen muokatiin virtaviivaisemmaksi  sekä pitemmäksi panoramatuulilasein sekä kromiritilämaskein ja pienin siiventyngin,joskin mallissa säilyi A- ja C-pilarien välinen vanha Shoebox-korimuoto.
Customline yläpuolelle esiteltiin Fairlane-mallisto ja Mainlinekin sai peruskuutoselleen enemmän volyymiä ja hevosia (120HP-223cid).
Uusi 272 cid Y-blokki tuotti 162 HP:tä ja uusi Thunderbirdin 292cid Y-blokki 192 HP;tä...

1957 Ford Custom 300

Ford Custom näkyi vielä mallistoissa vuosikymmenen loppuun saakka Customina ja Custom 300:na.
Viimeisen Custom-välähdyksen sain American Pickers-sarjasta,missä pickerkaksikko pohjois-Karolinassa osti kimpassa kaksi kaksiovista 1957 Ford Custom 300:aa 5000 taalaan.
Mike kylläkin kutsui mallia pelkällä numerolla "Threehundred"..
Viimeinen amerikkalainen Customline valmistettiin v.1956,joskin Australiassa sen valmistusta jatkettiin vuoteen 1959.

1956 Customline Victoria

1954 Ford Customline Australia

--jatkuu..

Olli Oravan evakkosodat,Pulpettitehtaalla jatkoa.Pommi-isku.

1830 Esplanadin vossikka

Oravien historiaa
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Eräänä vuoden 1917 talviyönä Oravien Otto-pappa oli pakannut Pietarin  huushollin irtaimen ,Siiri-mamma sekä kolme teini-ikäistä poikaa,Ossianin,Oskarin ja Olavin vossikkakärryihin ja ajanut kovassa lumituiskussa Pietarista Mainilan raja-asemalle.
Rajapuomilla Otto joutui lahjomaan tullivartijoita samovaarilla sekä sadalla ruplalla,perheeen päästessä jatkamaan evakkomatkaansa Viipuriin.
Karjalan pääkaupungissa,vaikka päinvastoin loikannut Otto Ville Kuusinen oli perustanut oman pääkaupunkinsa Terijoelle,Otto  jatkoi ajurin ammattia Viipurin rautatieasemalla.
Pappa kuitenkin pula-aikana sortui uhkapelin porton haarukoihin sekä viinan pirun houkutuksiin,mitkä tyhjensivät ajurinvormun taskuista viimeisetkin penninpyörylät.
Olliin oltiin pienestä asti iskostettu inho viinapullon leijonavaakunaa kohtaan ja syvää kunnioitusta esivallan leijonamiekkaan.
Poikaa askarrutti ,miksi moinen kuuman Afrikan savannien kissaeläin oli saanut niin suurta ihannointia kylmän metsävaltakunnan symboolina,koskei maassa juossut vapaana kuin repalekorvaisia kulkukissoja ja jossain korpimaassa piileksi yksinäinen tupsukorvainen ilves.
Armeijankin korkeiden kissaupseerien kauluksissa on kultaisia jellonia
.Eikös karhu tai susi olisi paremmin mallannut maan merkiksi!?

Jaloviina-pullo

Hellaringin lasiset aarteet

Ollin kesäsuunnitelmissa olivat siis kesätienestit.
Viinamäenmiesten elikä kauppalan jokirantojen miesten poisheitetyt viinapullot antoivat lisätuloja.Poisheitettyjä pulloja löytyi kesäisin aika paljonkin,vaikka alkoholiliike oli suljettu jo talvisodan aikana ja auenneet välirauhan aikana.Olli oli itseasiassa kilpailijana paikalliselle Hellaringin suojeluskunnan poikaosastolle,joka keräsi lasitavaroita kuten pulloja lumppuja,paperia,vaatteita,kumitarvikkeita,alumiinia ja rautatomua siviili- ja sotatarviketeollisuudelle.
Viinapullot menivät takaisin Rajamäen tehtaalle. myöskin Molotovin cocktailien eli polttopullojen valmistukseen.
Olli oli liian nuori sotilaspojaksi,koska alaikäraja oli 12 vuotta ja yläraja 17 vuotta.
Liikekannallepanoharjoitusten ja ylimääräisten kertausharjoitusten jälkeen puhkesi jatkosota v.1941, ja harjoituksiin oli otettu mukaan suojeluskuntien poikaosastot.
Niiden organisaatiota muutettiin suojeluskunnan poikaosastoihin,joihin myös suojeluskuntapojat muuttivat.
Suojeluskuntien komentaja kenraaliluutnantti Lauri Malmberg lausui syntysanat uusille sotilaspojille,joihin oli pyrkimyksenä ottaa työväestön ja vasemmistolaisten perheiden poikia,joille suojeluskuntaan pyrkiminen aiemmin oli mahdotonta.
Ollipa perusti oman yhden pojan sotilaspoikayksikön,missä sai liikuntaa,mikä oli yksi sotilaspoika-aatteen klausuuleista,ja toiseksi toimia puolimilitaarisesti maan puolustuksen hyväksi,missä hän keräsi pulloja Molotovin cocktailien valmistukseen .Kolmanneksi hän keräsi sanoma- ja viikkolehtiä paperinkeräykseen, mistä valmistettin lehtipaperia,puotipaperia ja pula-ajan paperikenkiä sekä sellavillaisia jakkupukuja naisille.
Keräystyötään varten Olli oli korjannut hyljätyt lastenvaunut,joidenka pintaruosteiset pinnavanteet hän hankasi puhtaaksi 450:n graadin santapaperilla ja voiteli akselinnavat Anselmi-sedän pihavajan varastosta löytämällään öljytippakannulla ruikkimalla.

Aikaisin aamulla kuuden kieppeillä hän aloitti kauppalakierroksensa keräämään itäkauppalan taloista sanoma-ja kuvalehtiä sekä viinapulloja.Vaunun täyttyessä jo Kellonsoittajankadulle päästyään lähellä toria hän suunnisti sillan yli länsikauppalan puolelle Annankadulle,missä Hellaringin kunnallislehden painotalo sijaitsi.Rakennuksen pihan perillä seisoi erikoisen näköinen masiina,mitä asiaa tuntematon luulisi ryskikoneeksi.
Petroolikäyttöisellä maamoottorilla papattava aparaatti oli paperinpaalituskone,minkä suuhun syötettiin vanhat sanomat ja laitteen peräpuolelta putkahti ulos narulangalla sidottu lehtipaketti,kuin postitalon lastauslaiturin kuljetushihnalle postiauton uumenista heitetty aamulehtipaketti. 
Paalituskoneen masinistina toimi lehtitalon talkkari,joka vaaitsi Ollin paperit punttivaa'alla. Sanomalehtitalon konttorin kassalta Olli sai vaaituslipuketta vastaan viiden pennin kilohinnalla sinä aamuna seitsemänsataa markkaa,mikä olisi starttirahana käytetyn miestenpyörän ostoon. Sota-aikana oli pyöristä pulaa samoinkuin pyöränkumeista,mutta Itäisen siltakadun ja Kellonsoitajankadun kulmassa Raahen Pyörän polkupyörämekaanikko Simolan Antsa oli luvannut koota Ollille käytetystä rungosta ja osista oikein miesten ookapyörän.
Olli oli jo maksanut viidensadan markan ennakkomaksun Venus-pyörän rungosta keruutuloistaan.
Rengaspula oli kova,mutta Antsa oli saanut piilotettua puoli tusinaa uutta rengasta  kumivarastoon,mistä puolet oltiin luvattu suojeluskunnan pyöriin.Suojeluskuntatalolla ei ollut enempää kuin kaksi pyörää,yksi ilmanvalvontalotta Linnalla ja toinen ilmahälytyssireenin käyttäjällä kauppias Hurstilla.
Yksi rengaspari olisi varattuna Ollille.

Puskettuaan vaununsa Raahen Pyörän portista sisään pyöräkorjaamon ovelle poika tapasi Antsan nojaamassa verstaan ovenkarmiin Fennia-tupakka suupielessä.No...mitässe meirä Ola tännää?
Antsa tervehti raapiessaan sormistaan vulkanointipaikkaliiman remmeleitä:
--Tulikssää tuomaan lisää kokkonpanoliksaa Veenus-fillaril..?
--Mullo ny Veenukselles kummitavara jemmas...ja yks oikee kummipaket rinttaskus ehtppt varten!
Olli jäi seisomaan ovelle sanattomana hetkeksi ,ryhtymällä järjestelemään kilisiviä pulloja lastenvaunun pohjalla järjestykseen.
Antsa jatkoi:
--No palturii mää vain praattasi.
--Eisun ikkäse viäl ymmär sellaste kummitavaroire pääl,mikkä ova just tarkotet,ettes raava miähe joutusis tollassi lastenkärryi tyäntelemä vahinko kanss.
--Ilma kummisuajaa joutusis niinkun väkiste panema vahinkoo kiärtämä kauppalan karuill ja markkinoire karusellis.
--No... asjast toisse,,,se su villaris alkka pia näyttämä oikkeelt,kuvvaa saara oikken kummei vantteisii.
--Hei..täsä olsis sull korjaustäkalu sul oikke paketis!
Antsa jatkoi,heittämällä Ollille nahkaisen työkalukukkaron,mikä lenkeistä ripustettaisiin Lepper-satulan perään.
--Sen sää saas ilmatteks...siino pelline kummipaikkaloora,ruuvitaltta ja kakspäine monikoloavain ,mutteravain sisäl ,jos villari sattu reikkama matkal.
Antsa tumppasi tupakkansa kengänkoron alle musertamalla ja lenkkasi  Ollin luokse pyytämään lisärahoitusta renkaisiin.
Olli oli pannut seitsemänsataa markkaa Antsan liimaiseen kouraan..
Tämä oli loukannut polvensa pyöräkilpailuissa joskus kolmekymmentäluvulla ja kaatunut niin pahasti,että vasen polvi oli jäänyt jäykäksi loppuiäksi.
Liikekannallepanossa armeijan pyöräileviin pioneereihinkään häntä ei enää huolittu vammaisena,vaikka oli palvellut asepalveluksensa Säkylässä ja saanut pioneerikorpin natsat.
--Tiäräksää muutes,et meil Säkylä pioneerikomppanijas ol vaa yks varakummi,jota me jouruttii vulkanoima vuaropyhin,ku koko komppanija iltalomil ol pukin pääll...
--Se ol sitä Amirossi!
Olli ei tajunnut paljoakaan Antsan vitsailusta ja kysäisi totisena:
--Kelpaavatkos ne miun rahat vielä ketjuihin ja kappaöljyihin?
--Mie yritän tänään kerätä lisärahhaa viikon sisäl,että pääsen pyöräileen ensviikon alussa.
Antsa vastasi:
J--oo..takkar vaa ja pokkar pirust!
--Jossää saas koottuu viäl lisäks viissatta Suame Panki printtama valuutta per vanne lauvantaaki mennes,nii villari o tiptopkunnos saman päivän..jassää saas polkke kottii omal velosipeetilläs.
--Kummikysymys o vähä tinkkine kosk postmies Saturi ol kysymäs uusist kummeist pyäräsäs ja postilaitoksel kute suajeluskunnal o etuoikkeus näis asjois.
--Kummie hinta vois noust ensviikol,et su ols pare saara fyrkka lauvantaiks.
--Muute muhu iskke ahneure piru ja laskuta valtijo postlaitost tuplahinna kummiparist.

Olli pelästyksissään lupasi rahat lauantaiksi sanomalla lähtevänsä heti jokirantaan ja radan taakse Högforsin venttiilitehtaan pistoraiteelle etsimään pulloja.
Vilhonkadun Alkon pihalla oli pullojen keräyspiste,joka suljettaisiin liikkeen kanssa kello neljä iltapaäivällä,joten Ollille tuli kiire,pelätessään sotilaspoikien kerkiävän ennen apajille.

Lastenvaunut

Pojan hävitessä kitisevien lastenvaunujen kanssa portista Kellonsoittajankadulle Antsaa harmitti hiukan,että tuli narutettua noin uutteraa poikaa ketjuissa ja renkaissa.
Eilispäivänä hän oli pannut sivuun varastoinventaarissa työpenkkinsä alle roskalaatikkoon yhden Nokian rengasparin ja vaseliiniseen paperiin käärityn ketjupaketin.
Liikkeen omistajalle rouva Vaaralle hän oli kertonut heittäneensä laatuviallisen rengasparin roskiin ja vesivahingossa ruostuneet ketjut pulttipihdeillä poikki ja paloiksi.

Olli kitkutteli kärryjään aluksi toripuiston rantapengertä pitkin ja sai kerättyä viisi Karhuviinapulloa ja kolme Nordforsin punaviinipulloa kärryihinsä heinäviidakosta.Kauppalan puistotyöntekijät eivät olleet onneksi vielä kerinneet viikatteella katkomaan penkkaheiniä,muuten pullot olisivat hävinneet.
Kesäpäivä oli lämmin ja taivas puolipilvinen,jolloin uskoisi vihollisen yrittävän pommituslentoja Virosta,mutta taivaan ainoat hävittäjät olivat haarapääskyt,jotka syöksyivät alas taivaansinestä nappaamaan puitten latvojen tasolta hyönteisiä.Pääskyt olivat taitureita lentämään tehdessään piruetteja ja ingelmanneja ikitammien latvoja nuolemalla ja kun yksi haaraapääskylaivue nousi hyökkäyksestä pilviin niin toinen aalto oli jo suuntaamassa alas.

Haarapääsky

Ne olivat paljon taitavampia lentäjiä kuin iivanahävittäjälentäjät,joita kiehtoivat espanjalaiset silmukat ja vaakalentokaarteet,mitkä eivät sopineet nopeille hävittäjille,aiheuttamalla rasitusta siipipinnoille.Venäläisten insinöörien olisi pitänyt Migejä ja Polikarpoveja suunnitellessaan ottaa havukka-ahonajattelijamainen tutkimuskanta luonnon aereodynamiikasta ja piirtää mahorkka-askin kanteen kosmoskynällä taivaan taitureitten sketsejä haarapääskyjen kaarevista siivistä.
Eivätkä ne suomalaiset ilmavoimien hävittäjätkään olleet lentoaerodynamiikan huippusaavutuksia.Kuuluisat Brewsterit näyttivät paksuilta sikaritumpeilta Vihtori Vuorenkaiun suussa (Vihtori ja Klaara-sarjakuva).Samoin englantilaiset kaksitasoiset DeHavilland Blenheimit olivat kömpelöitä ja hitaita tekeleitä jopa tiedustelulennoissa,tuskin pääsemällä pakoon iivanan Migeiltä ja amerikkalaisilta lend-lease Aeracobrilta.Hollantilaiset Fokkerit ja italialaiset Fiatit olivat sulavampilinjaisia ja nopeita hävittäjiä ja vasta saksalaisten mersujen (Messerscmitt) saavuttua Kannaksen taivaalle,Suomen ilma-ase oli kiipeämässä niskan päälle.

Messerschmitt Lifen kannesta

Edellistalvella Olli muisti juosseensa poikien kanssa Strömminnen kartanon pellolle venttiilitehtaan taakse..suunnilleen paikalle,missä tateilija Akseli Gallen-Kallela oli maalannut kuuluisan taulunsa Akka ja kissa.Peltosavessa seisoi nokka syvällä korpraali Klenbergin Madsen it-konekiväärillä alasampuma Aeracobra-hävittäjä,joka ratapihatyömiesten kertoman mukaan oli syöksynyt alas kuin varpushaukka näkemänsä peltohiiren niskaan.
Hävittäjä oli kuulunut DB-pommikoneiden saattolaivueeseen.
Palopommeja oli pudonnut ratapihan maastoon ja Hellajoen rannalla sijaitsevan sokeritehtaan aumaan sekä peltomaahan.Naatteja oli aumasta lentänyt joen ylikin kopisemalla talviteloilla rannalla seisovien moottoriveneiden kajuuttojen päälle kuin jättimäiset ja multaiset raepallot.
Kirkonmäen vesitornin päältä korpraali Klenbergin laukomat Madsenin ammussarjat olivat pelottaneet pommikoneita ja hävittäjiä niin paljon,että pommiluukut aukaistiin merenlahden päällä,jolloin vaarallinen lasti tippui syvään lahden pohjamutaan.Laivue hävisi yhtä nopeasti kuin saapuikin takaisin Viron suuntaan.
Venäläinen Aeracobrapilotti oli laskeutunut laskuvarjolla Strömminnen juurikaspellolle,missä eräs kartanon torppari oli lantatalikolla pidättänyt iivanakersantin.

Ei kestänyt pitkäänkään,kun Hellaringin Kunnallislehden toimittaja Voitto Tähtinen oli ajanut Mercury-kupeellaan paikalle.
Uteliaille paikalle juosseille pojille ja muille pällistelijöille toimittaja oli selvittänyt oudon punatähtisen ja amerikkalaisen hävittäjän taustasta:
--Sen takii meirä sisspoja kävivä iha Poventsas ast ryssie selä takan räjäyttämäs Muurmanski rattaa poikk,ettei noit jenkkie lendliisikoneit olsis pääsny junavaunuletkakaupal Leninkraadii.
Toimittaja Tähtinen raporttinsa lopetettuaan kaivoi poplarinsa povitaskusta taskumatin ja kulautti sen suusta siivut,irvistellen nikotiininkellastamilla toimittajanhampaillaan poikiin päin.
Ryypyn aikana tämän suupielessä roikkui sammunut pilliklubi,mitä tämä ryhtyi sytyttämään tikkuaskista,mikä oli täynnä raavittuja ja palaneita tikkuja.
Olli tarjosi herrasmiehenä omasta tikkuaskistaan journalistille tulen klubiin,mitä Tähtinen suojeli kyyristyneenä kourakupillaan kuin tiibettiläinen munkki rukousmyllyään..
Olli ei ollut tupakkamiehiä eikä -poikiakaan kasvettuaan raivoraittiissa kodissa.Tikkuaski oli hänen taskussaan vinttikamarinsa kamiinan sytyttämistä varten.
Ollista toimittaja näytti bessisessä poplarissaan ja harmaassa vilttihatussaan sekä sinertävän vahvaleukaisena Helsingin Sanomien sarjakuvasankarilta Dick Tracyltä.
Toimittajan rintamaselostukseekin hän uskoi sananmukaisesti ja muihin tositarinoihin,mitkä ryöppysivät juurikaspellolle taskumatin sisällön löysäämistä suupielistä.
Sanomalehdethän muokkasivat lukijoiden mielipiteitä totuuden torvina ja useasti myös vääryyden sarvina.

Olli jätti rattaansa venttiilitehtaan pistoraiteiden päätepuskutien viereen ja ryhtyi kahlaamaan puolisääreen kasvaneessa heinikossa radan vierustaa.
Hän potki kengänkärjillään maata,kumartuen takapuoli kenossa etsimään kiiltäviä pullonkauloja  ja pohjia viidasta kuin aarteenetsijä.Moni maassa kiiltelevä esine oli  joko kivitetty puhelintolpan posliinikukko tai patenttikorkkinen vissypullo,joista mineraalivesipullo kelpasi Salli-tädille vietäväksi mehupulloksi.
Lasitavaraa löytyikim tunnin etsimisen perästä rattaat puolilleen,kun Olli löi kengänkärkensä johonkin kovaan.
Poika kiljaisi kivusta,solkikengän kärjen mentyä lyttyyn ja kun kipu alkoi manausten mukana laantua hän polvistui uteliaana tarkastamaan löytöänsä.
Maasta pisti ylös ruostunut rakettisiipinen metallilieriö,jonka vaippaan oli piirretty rasvaliidulla kyyrillisiä lauseita.Katsoessaan lieriön toiselle puolelle hän löysi vaippaan piirrettynä suomenkielisiä sanoja...Tulisia terveisiä Mannergeimille,Gitlerin sylikoiralle ja perseennuolijalle!
Olli tajusi heti lieriön olleen venäläisen palopommin suutarin.
Kansalaisvelvollisuuden syvä tunne alkoi pompottamaan Ollin rinnassa.
Samalla hänen päätään alkoi huippaamaan ja kädet vapisemaan nähtyään sisäsilmällään vilauksen Hellaringin kunnallislehden pääotsikosta...Evakko-orpo Olli Orava pelasti kauppalan rautatieaseman venäläisen palopommin räjäytykseltä!
Hän  laskeutui polvilleen alkaessaan käsillään kaivamaan suutaria ulos kuin mäyräkoira mäyränkolon suulla.
Pommin peräsiivistä riuhtomalla hän lopulta sai pommin irtoamaan kaivamastaan kraaterista ja kaksin käsin nosti raskaan lieriön syliinsä ja polvet notkuen laski sen varovaisesti keruupullojen päälle lastenrattaille.
Lastenvaunut tuntuivat yllättävän raskailta Ollin ryhtyessä työntämään arvolastiaan junasillalle päin.Täyskumiset rattaiden pinnavanteet kitisten upposivat pehmeään ratapengermaahan.
Otsa hiessä ja hengästyneenä hän lopultä pääsi santatielle ja  ylikäytävälle,missä rattaat olivat vähällä jäädä painosta jumiin kiskojen väliin.
Puskiessaan ärräpäitä manaillen lujasti rattaat vihdoin irtosivat Olllin lisätessä vauhtia,että lasti noususi rautatiesillan pyörä- ja jalankulkuväylälle jyrkähköstä ahteesta,jossa oli kiusaksi vielä mutka.
Sillan itäpäässä kitkuttavien teräspinnapyörien kumisteltua täkkilankuilla tulikin äkkilasku jyrkästi vasemmalle  toripuiston santakäytävälle,jolloin Olli takakenossa ja jaloillaan jarrutellen yritti hidastaa vaunujen karkaamista käsistään.
Päästyään tasaiselle ja haravoidulle puistokäytävälle hän jatkoi puskemista torille päin tuntiessaan jaloissaan omituista velttoutta maitohapon palaessa pohjelihaksissa.
Olli yritti suoristaa selkäänsä suoraksi ja näyttää välinpitämättömältä ohittaessaan puistonpenkillä istuvan ikäneitoparin,jotka mustissa pyhämekoissaan ja lierihatuissaan olivat tulleet erään sankarivainajan hautajaisista lepuuttelemaan turvonneita nilkkojaan.
Ohittaessaan parin ja yrittäessään jopa viheltää hulettomana pätkää porilaisten marssista hän kuuli toisen naisen sanovan:
--Kylvaa nykynuarisost löytty kunnollisiiki!
--Katos Hilkka ku toi pikkupoik työnttä lastevaunui helpotaakses äiri raskai huushollitöit!
--Ei moni nuar,,,puhumattaka pojankolleist..nykyäs lähre vapaehtosest lapselikaks...eiks vaa!?
Olli hädissään nosti vaunujen rispaantuneen kernikuomun ylös,etteivät naiset vaan pääsisi kurkkaamaan vaunujen sisälle ihailemaan vauvaa,kuten naisilla oli yleensä tapana,lisäämällä askeliinsa vauhtia.
Olisipa ollut naisille yllätys nähdä pulskan lapsenpalleron otsassa punatähden ja kraatarin rasvaliidulla kirjoitetut terveiset Mannergeimille,Gitlerin lakeijalle ja perseennuolijalle!
Kiirehdittyään peräänsä vilkaisten seppä -Maurin patsaalle,yksi vaunun pyöristä alkoi natisten ja vipottaen irtoamaan navastaan,jolloin Olli potkaisi kengänkärjellä sitä akseliin sisään.
Pelkäämällä vaunujensa yhtäkkistä hajoamista hän ryntäsi eteenpäin Horninkadun mukulakiveyksen yli Raatihuoneenkadun jalkakäytävälle,että kipinät sinkoilivat yhdestä pyörästä,jonka hapertunut kumirengas oli tipahtanut pyörimään kieppiä akselille..
Lopulta syvään huokaisten Olli jarrutti pelkäämiensä sinisten poliisikamarin rappulyhtyjen alla 

1939 Nash Lafayette 2-door

Nimismiehen musta Nash Lafayette seisoi katukaytävän vieressä,hehkumalla konepeittonsa alta kuumaa moottori-ilmaa erikoisella ilmanväreillä.
Olli tiesi vallesmannin äskettäin saapuneen konttorille,koska moottori tikitti kuin saunakiukaan kylki jäähtyessään.
Hän taittoi vaunujen kernikuomun alas pistämällä kätensä pommin alle kuin hellapuusylillisen kannossa ja suunnisti poliisirapuille.Vaivalloisesti hän kiipesi jyrkkiä rappuja ylätasanteelle.Onneksi ovi oli auki,koska helteen takia päivystävä konstaapeli oli aukaissut sen viilentäväksi läpivedoksi ja Olli aloitti toisen kiipeämisyrityksen puuportaita ylös konttorin aulaan.
Olli taisi olla yllättävä näky päivystäjän konstaapelin kateederin edessä palopommi sylissään katsellessaan ylös vanhemman konstaapeli Kontkasen kiiltävää kaljua kattolampun valossa.Konstaapeli oli lukemassa kunnallislehteä ja Ollin rykäistessä katsahti alas puolikakkuloittensa takaa.
Olli laski palopommin varovaisesti pystyyn lattialle messinkisen sylkykupin eli spittuunin viereen ja ilmoitti:
--Mie vaan panin tään pommin poliisikammarin permannol,ettei pääsis räjähtämään rautatieasemal!
--Issäin on opettant Kivennaval,että pitäis ilmottaa poliisil tesanteist,pommeist ja kaikist vihollisen tihutöist!
Konstaapelin kerkiämättä sanomaan ällistyksessään sanaakaan,poika jo kopisteli rappusia alas kadulle.
Äkättyään ruosteisen palopommin seisomassa kiilloitetun spittuunin vieressäkonstaapwli painoi pöydän hälytysnapista ja poliisikonttorilla alkoi syntymään summerin kilistyksessä säpinää.-
Kontkanen juoksi rappuja alas kadulle puuskuttamalla ja näki vain vilauksen Ollin kengänpohjista,jotka hävisivät yhteiskoulin kulmalta lastenrattaiden pyörien kitkutuksen myötä.

Hälytyksessä koko poliisikonttori eavkuoitiin,nimismiehen haukkuessa katukäytävällä koko alipäällystönsä pataluhiksi,lepsuiksi ja leväperäisiksi kuin ryhmänjohtaja alokkaita.
Naapurin lainaston rapusta oltiin talutettu kahden konstaapelin välissä melkein hervoton kirjastonhoitaja Laina Salminen katukäytävälle Tämä oli säikähtänyt pommiuhasta pahanlaisesti,että shokissaan oli lyönyt suoniselle kämmenelleen sinisiä viimeisen lainauspäivän päivämääriä...heinäkuun 13. päivä 1943..
Vastapuolisen Ravintola Rauhalan portaille oli myös kerääntynyt asiakkaita tambuurimajuri Urho Säilän rajalla leikatun ja kiiltävän pomeranssipään taakse hämmästelemään ja kauhistelemaan tapausta.
Ovimies,joka oli entinen läänin vapaaapainimestari,yritti kädet harallaan estää humalikkoja ryntäämästä kadulle.Hänen toimensa olivat sattumalta päinvastaisia.Yleensä tämä torjui humalikkoja pääsemästä sisään.
Sota-ajan tanssikielto oli vielä voimassa ja Urho yritti hädissään huutaa olkansa yli hovimestarille panemaan gramofonin pois päältä.Salista kuului vielä Lambeth Walkia sekä korkojen kopinaa,kun gramofonin neula särähti ja tanssi tyssähti paikalla.

Puoli viiden aikaan Majavankadulla nimismiehen mustan Nash Lafayetten ympärille oli kerääntynyt utelias ihmisjoukko kuin onnettomuuspaikalle..
Rouva Paajasen naistenpyörä makasi maassa lappeellaan ja tämän kimeä ääni kaikui itäkauppalan puutalon kulmista sterofoonisena ihan Pärttulin tulliin asti.
Rouva oli saapunut juuri töistä ja saanut shokin tummavormuisesta ja kultakaluunaisesta tervetulokomiteasta..
Salli-täti oli ryhtynyt vihassaan repimään pojan otsatukan juurista luuttuveden karhentamilla näpeillään.
Nimismies oli joutunut tulemaan väliin rauhoittelemaan,vetämällä Ollia ranteista poliisiauton takaovesta suojaan kirkuvan naisen hyökkäyksiltä.
Nimismies astui rouvan eteen ja tuhahti syvällä virkabaritoonillaan rouvalle:
--Minun tehtävänäni on virkavallan edustajana rankaista poikaa....eikä teidan...rouva Paajanen!
--Moisella hälinällä ja tukanrepimisellä minä asemassani voisin haastaa teidät raastupaan naapurirauhan häiritsemisestä sekä lapsenrääkkäyksestä!
--Samoin velvollisuuteni on ilmoittaa tapauksesta lastensuojeluvirastolle!
Salli-tädin punaiset kasvot lehahtivat paikalla vitivalkoiseksi kuin kameleontilla.

Poliisiauton pehmeällä takapenkillä nimismies alkoi rauhallisella äänellä puhuttelemaan Ollia.
--Olli-poika...kuulin,että syvä kansalaisvelvollisuutesi pani sinut tuomaan palopommin poliisikamarille,josta en lain mukaan voi sinua rankaista...ja ehkä palkitakaan.Olen hiukan heilumassa sellaisessa lakitieteellisessä rajatilanteessa.
Pommi kyllä todettiin suutariksi.

--Osaltasi teit oikein,mutta sait itsesi ja koko poliisikorttelin uhan alle,koskei tiedetty oliko pommi räjähtävä tai suutari.
--No...siinäpä tais sinulle tulla Ollin oppivuodet eikä minullla ole sinulle muuta rangaistusta,että saat aamusella ilmoittautua konstaapeli Kontkaselle,joka on määrätty haravoimaan ratapiha-alue mahdollisita muista pommeista
--.Sinut ollaan nimetty pollisin siviiliavustajaksi pommietsinnöissä asemaseudulla.

Olli oli seurannut nimismiehen kasvoja ja suunliikkeitä,josta tuli rauhallisen tasaisesti puhdasta suomenkieltä...melkein kirjakieltä.
Hänestä nimismies oli Hellaringin ainoa asukas,jota hän ymmärsi sataprosenttisesti.
Jokaisen lauseen perästä Olli oli nyökäyttänyt päätään ymmärtämisestä.

Seuratessaan portilla mustan poliisiauton perän häipymistä näkyvistä Majavakadun kulman taakse,utelias väkijoukko perääntyi porttikonkeihinsa ja rappusiinsa kuin rapulauma koloihinsa.
Salli-täti seisoi portilla kädet puuhkassa uuden punan levitessä poskilta ylös otsaryipyille.
Täti ei pihalla uskaltanut koskea poikaan,koska kadun vastapuolen talojen ikkunoista kurkki useita tiedonjanoisia naamoja.
Täti ei lausunut sanaakaan mennessään edellä rappuja ylös keittiöö Ollin livahtaessa perässä vintinrappuun.
Lukiessaan hetekalla Pikku Jättiläistä hän pelästyi nähdessään tädin punaiset kasvot yllään.
Tämä lausui kasvolihakset jäykkinä pojalle viimeisen varoituksen:
--Ensviikol mää taluta sunt rouva Sunteliinil,joka saa ettii sul uure kasvatuskorin!
--Mum mitta o täys!
Ollia pelotti,mutta tuli puoliksi helpottuneeksi uuden kasvatuskodin toivossa...ja nyt hänellä oli suojelusenkeleinä koko poliisikamari.
....