MUSTAPAITARESSUT REISSULLA
----------------------------------------------
Tammikuu 1965
--------------------
Puolifiktio
Kappalainen oli kiinnittämässä makuuhuoneen komeronoven peilin edessä Valopulverin valkoisen paitansa niskanappiin messinkisellä niitillä tärkättyjä lipereitään.
Ulkona pyrytti, maankin näyttäessä lipeäpesun valkoisen puhtaalta.
Ähkittyään tapansa mukaan tiukan ja hangoittelevan liperin niitinläven kanssa hän asteli narisevin nahkakenkäpohjin työhuoneeseensa pöydän ääreen pistämään sunnuntaisaarnaliuskat litteään mustaan papin nahkasalkkuun.
Pöytäkalenterin sivuja käännellessään hän oli kaataa paidan tärkätyllä mansetillaan harmaantuneen kuuppapöytävalaisimen. Asetettuaan lampun heilumasta Antti-kappalainen istahti työpöytätuolilleen katselemaan tätä saksalaisvalmisteista tekelettä.
Hänen ajatuksensa lensivät saksalaisen Adler-kotkan siivillä vuoden 1936 Berliinin olympialaisiin ja päiväpaseerauksiin sekä suveniiriostoksille berliiniläisiin puoteihin .
Valaisimen hän oli löytänyt eräästä berliiniläisjuutalaisen Shmon Lagerfeldtin vanhaintavarakaupasta,omistajan kerrottua silloin valkoisen valaisimen olevan aitoa Bauhaus-taidevalmistetta.
Shmon myös kertoi,että hänen antiikkiliikkeensä on jo järjestyksessä toinen,koska ensimmäisen Hitlerin Sturm-joukot polttivat vuoden 1934 Kristallnachtin ryöstö -ja tuhoyönä.
Shmon myös lisäsi, että Aadolf Hitler wagnerilaisena esteetikkona oli pannut pannaan mustan jatsimusiikin sekä modernin että abstraktisen taiteen,mihin kuului myös Bauhaus-arkkitehtuuri sekä- designtuotteet.
Arkkitehtuurissa Hitler oli antanut vapaat mutta sidotut kädet valtakunnan arkkitehdilleen Alfred Speerille piirtää vain roomalaisia pylväköitä Reichin valtionlaitosten pakkilaatikkokivitaloihin kuten Reichstag-kompleksiin,joka oudolla tavalla häntäili suuren Neuvostoliiton sosialismirealistista rakennustaidetta Moskovassa..
Antilla oli ollut sen verran taidesilmää,että osti valaisimen paikalla tinkaamatta kuriositeettina viidellä Reichsmarkilla.
Kappalaisen työpöydän ruskea petsilakkapinta oli aatteellisessa ja taiteellisessa koostumuksessaan hiukan vastakohtaista,koska Bauhaus-valaisimen vieressä ja vihreän kirjoitusalustan edessä seisoi pronssiin valettu kynäteline,joka kuvasi Romulusta ja Remusta imemässä suden nisistä niinsanottua tissihyvää,joksi Antti leikillisesti partiopojilleen kutsui jäähileistä tonkkamaitoa talvileireillä.
OLYMPIAHUUMAA
--------------------------
Huumaa katsomossa.Berliner Illustrierte Zeitung 1936
Antti istui pastori Malmivaaran vieressä Berliinin olympiastadionin katsomon väenpaljouden puristuksessa seuraamassa sadan metrin juoksua.Kummatkin haukkasivat bratwurstlenkin päästä innoissaan,kun arjalaisen sprintterikärjen jätti taakseen amerikkalainen yönmusta amerikkalainen Jesse Owens.
Amerikalle tuli kultaa Owensin suorituksesta ,lisäämällä kultasaldoansa myös neljä kertaa sadan metrin viestissä.
Jos myöhemmin kuuluisa urheiluselostaja Pekka Tiilikainen olisi ollut Suomen Yleisradion olympialaisselostajana ,hänen äänensä olisi värissyt suuresta emootiosta lausuessaan kuuluisan kommenttinsa,että "ilmassa on suuren urheilujuhlan tunnelmaa".
Ennen urheilusoelostajauraansa 40-luvun lopun yleisurheilukisoja ja Helsingin vuoden 1952 olympialaisia Pekka selosti rintamalla ääni väristen muunmuassa Aunuksen kaupungin ja Äänislinnan eli entisen Petroskoin kaupungin valtaamista syksyllä 1941,kommentoimalla miten bolsevismi oltiin ajettu Siperiaan ja miten Karjalan heimokansa oltiin vapautettu luterilaisuuden ja Suur-Suomen puolesta.
Katsomopaikastaan Antti näki myös Adolf Hitlerin aitiossaan seuraamassa kuuluisaa Jesse Owensin sadan metrin kultajuoksua väkinäisesti hymyilevänä Reichskanzlerina , peittäessään syvää inhoaan alarotuisen ennätyssuorituksesta..Hitlerin vieressä Reicsmarschal ja paksu Herman Göring sekä propagandaministeri Göbbels heittivät herjaa toisilleen seisoessaan kädet sojossa hitlersaluutissa palkintomitaleiden jaon päätteeksi.Kaksi arjalaista sprintteriä hopea-ja pronssikorokkeilla vastasivat valtakunnnan johtoportaalle samanlaisella saluutilla kuunnellessaan amerikkalaista Star Spangled Banner-kansallishymniä..
Jesse Owens sadan mertin juoksun maailmanmestari
Owens kultakorokkeella ja arjalaiset pronssi-sekä hopeamitalistit
Televisiokamera tallensi tapauksen.
Tämä oli ensimmäinen kerta maailman historiassa,kun virallista tv-lähetystä näytettiin,vaikkakin pienelle ja valitulle saksalaiselle katsojakunnalle Berliinissä.
Antti ja Ilkka Malmivaara eivät täysin ymmärtäneet III Valtakunnan johtoportaan inhoa mustia kohtaan,koskei Saksassa ollut rotuopillisesti mitään neekeriongelmaa,Volksturmin napsiessa kaduilta juutalaisia, mustalaisia,kommunisteja sekä seksuaalisia vähemmistöjä työleireille.Hitlerin ainoana verukkeena juutalaisvihaansa oli juutalaisen väestön talousvalta yhteiskuntarakennuksen joka askelmalla.
Antti oli lukenut kanslerin vankeudessaan v.1930 kirjoittaman Mein Kampfin,josta hän oli saanut käsityksen Hitlerin,vuosisadan alussa heikohkon itävältalaisen taiteilija-alun pihkautumisesta erään varakkaan juutalaisen kauppiaan tyttäreen,että kosimisyrityksestään ja rukkasten saamisista hänelle oli kehittynyt suuri viha juutalaisia kohtaan.
Hitlerin maalauksia huutokaupassa.Vasemmalla maalaus Weissenkirche in der Wachau
Suomessa neekeriongelmasta sen enempää kukaan ei ollut maininnut edes painetussa sanassa eikä edes Raamattukaan ollut maininnut sanallakaan mistään rotuopista,vaikka Kristus aina oltiin kuvattu valkoihoiseksi ja sinisilmäiseksi partaniekaksi.Yleensä jokaisessa kristinuskoisessa maassa kärsivä ja ristiinnaulittu Kristus oli saanut omat antropologiset piirteensä paikallisten taiteilijoiden kuvaamina.Espanjalaisten konkistadoorien vallattua kaakkois-Aasian saaria 1500-1600-luvulla maustereittejä etsiessään,he myös käännyttivät alkuasukkaita Vatikaanin uskoon.Yleensä kirkonrakentajina katoliset padret ja freret värväsivät kiinalaisia taidemaalareita ja kuvanveistäjiä alttaritaukujen maalaukseen ja pyhäinmiesten puupystien vuolemiseen,jolloin jopa Jeesus-lapsi sekä Pyhä Maaria saivat orientaaliset silmänsä ja kalpean kuulaan ihonsa. Antti uskoi kyllä Messiaan olleen enemmin tummempi-ihoisen polveutuessaan Abrahamin pojista Haamista ja Seemistä,joista Haam katsottiin veljesten erottua vihassaan perustaneen arabialaisen sukuhaaran.
Juutalaisesta kansasta Antti ei pystynyt taas nimeämään yhtään urheilijaa eikä Hitler ollut sallinut yhdenkään juutalaisurheilijan osallistumista kisoihin.Vanhassa Testamentissakaan ei mainittu urheilua nuoria miehiä ja naisia fyysisesti sekä henkisesti kehittävänä harrastemuotona.
Kreikkalaiset ja roomalaisethan ne keksivät koko aatteen.
Luojakin oli ajanut Juudean kansan pakoon Egyptistä neljäksikymmeneksi vuodeksi,mitä ei urheilusuunnistuslajina voida katsoa rastiennätykseksi ja ainoa olympialaissoihtu,minkä Mooses todisti reissullaan ,sattui olemaan Herran ilmestyminen palavana pensaana.
Uskonnot ja urheilu Antin mielestä eivät juosseet rintarinnan maalia kohden.
Mitä teologian ylioppilas sitten tiesi mustista,perustuu enimmäkseen lähetyssaarnaajien kertomuksista pakanoiden käännyttämisessä kristinuskoon Afrikassa.Nuorempana hän oli myös lukenut Setä Tuomon tuvan sekä Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut,missä neekereitä kuvailtiin hitaina ja tyhmänpuoleisina pellavankerääjinä tai sitten tulisieluisina lahkosaarnaajina,jotka joko nöyrinä kutsuivat omistajiaan "massoiksi" tai kastoivat toisiaan sunnuntaimessun jälkeen valkoisissa kaavuissa Mississippi-joessa baptisteiksi negrosprituaalien säestämänä.
Lähtiessään Helsingistä laivalla Tallinnaan pääkaupunkiin oli saapunut amerikansuomalainen jatsimuusikko Bruno Laakso,joka myöhemmin soitti klarinettia bennygoodmanilaisella soinnilla Dallape-orkesterissa...laulamalla tylsin ässin Kissa vieköön kyllä sulla on silmät..
Laakso tunnettiin erikoisesti amerikkalaisen ragtime-ja dixiemusiikin esittäjänä.
Näiden musiikkilajien juuret olivat lähteneet louisianalaisista neekerikortteleista ja Mississippi-joen rantojen pellavapelloilta.
Laakso perusti myöhemmin Suomessa Bruno Laakso ja Lepakot-orkesterin,mutta palasi myöhemmin takaisin Yhdysvaltoihin ennen Talvisodan alkua..
Laakson musiikin elvyttäjinä myöhemmin 50-60-luvuilla oli mm. teekkareiden Retuperän VPK.
Antille ja Malmivaaralle oli pesinyt rintoihin ylpeys suomalaisten urheilijoiden saavutuksista olympiastadionin hiilimurskalla sekä viheriöllä.
Pienenä maana neljänkymmenen muun osallistujamaan joukossa Suomi kahmi mitaleita tuohikonttiinsa roppakaupalla.
Kymmenellätuhannella metrillä Ilmari Sallinen toi kultaa, Arvo Askela hopeaa sekä Ilmari Iso-Hollo pronssia.
Britit puolestaan koppasivat kullan maratoonilla sekä 50 kilometrin kävelyssä että pronssia naisten 100 metrin uinnin vapatyylissä. Suomi ei ollut vielä kehittynyt pitkänmatkanjuoksijamaana,saatika kävelyssä,vaikka ovat kahlanneet lapikkaissaan hankimetsiä ja jänkiä tuohivirsuissaan koko historiansa ajan..
Antista australialaisten olisi pitänyt ansaita kansainyhteisömaana kävelyn kulta,koska aussien mieliharrastuksena on kautta aikojen ollut ns."walk-aboutien" tekeminen erämaahan piristävänä ja raskasta mieltä kohentavana urheilumuotona.
Parisoudussa taas Iso-Britannia vei kullan,koska maan hienojen yliopistojen Oxfordin ja Cambridgen loppututkintovaatimuksena oli soutamisen kandin paperit eli englanniksi B.Sc. in Rowing .Britit olivat lajissa parhaimpia,koskei lukuaineisiin kuulunut huopaamista.
Suomi pärjäsi erinomaisesti vielä kuulantyönnössä,jossa Sulo Bärlund voitti hopeaa tyrkkäämällä rautapalloa 16.23:n metriin.
(Sulo Bärlund ei ollut sukua helsinkiläiselle Gunnar Bärlundille,josta leivottiin raskaan sarjan nyrkkeilijä.
Gunnar eli GeeBee muutti Amerikkoihin ja v. 1938 nyrkkeili raskaansarjan MM-tittelistä,kuitenkin häviämällä Madison Square Gardenissa amerikkalaiselle Lou Novalle pelkästään silmäkulman aukeamisella..
GeeBeen aiempi ottelu Buddy Baeria vastaan Gardenissa toi voiton,jolloin hänet laskettiin mahdolliseksi MM-Joe Louisin vastustajaksi.
GeeBee nyrkkeili vuoteen 1947 saakka ammattilaisena.Hän meni naimisiin yhden ruotsittaren kanssa)
GeeBeen pystit
Ammattinyrkkeily valitettavasti ei kuulunut olympia-aatteeseen,mutta Antin ja Malmivaaran kävellessä seuraavana päivänä Kufürsterdammilla he lukivat lehtikioskista ostamastaan kansallissosialistipuolueen pää-äänenkannattajalehdestä Berliner Beobachterista,että suomalainen Sten Suvio oli voittanut 66.6 kilon välisarjan nyrkkeilyssä kultaa loppusarjan saksalaista Michael Murachia vastaan.
(Olympialaisten jälkeen 1936 Suvio ryhtyi ammattinyrkkeilijäksi,mutta menetti sodassa vasemman käden peukalonsa.Hän jatkoi vielä sodan jälkeenkin ammattilaisena 85-prosentin invaliidina oikean nyrkin täydentäessä vasemman hand cappiä.)
Mitalisade ei näyttänyt loppuvan suomalaisilta ja lehti kirjoitti myös Lauri Koskelan voittaneen kultaa kreikkalais-roomalaisessa painissa ja samoin vapaapainin höyhensarjassa kullan vei Kustaa Pihlajamäki.
Voimistelusalin puolellakin suomalaiset vetäisivät leukaa rekillä kultamitalille Aleksanteri Saarvalan nimiin.
(Sodan jälkeen Aleksanteri voitti Lontoon kesäkisoissa samaten kultaa rekillä.
Aleksanteri eli Ale oli syntynyt Viipurissa alunperin Schabarinin perheeseen ja voimisteli Kelkkalan Kisailijoissa.Hän muutti v.1957 Torontoon,Kanadaan.)
Suomalaisten mustapaitojen suosikkityttö Viola
ILSE-LOTTE BIERHAUS MÄDEL
--------------------------------------------
Pastori Ilkka Malmivaaran ja Antin johtama mustapaitaporukka oli vihdoin matkalla Berliinistä Müncheniin Reichsbahnilla eli III valtakunnan rautateillä.Junamatka alkoi Kruzbergissä sijaitsevalta Bahnhof Potsdamer Plalz-asemalta kohti Hampuria,jossa oli vaihto Frankfurt am Mainin junaan sekä kansallissosialistien pääkaupunkiin Müncheniin.
Matkalle lähtöä kannusti Potsdamer Platz-aseman seinällä tuulessa läpättävä lakanamainos,missä luki "Alle Räder fahren nach Sieg" eli "Kaikki pyörät matkaavat voittoon".
Bahnhof Potsdamer Platz
Antti ei voinut välttää kehaisemasta pojille Iisalmen lukion vuoden 1933 ylioppilaskirjoitusten erään abin saksankielen tentin käännöstä lauseesta "Er war in der Stadt Potsdam geboren","Hänet synnytti kaupungissa postineiti".Saatuaan pojat hirnumaan hän vielä pisti perään toisen käännöksen lauseesta "Berthas Reise war kurz aber angenehm","Berttan reisi oli lyhyt mutta mukava".Ja niin jälleen pojat Malmivaaran kanssa nauroivat teologian ylioppilaan sutkaukselle.
Unsere Deutsche Reichsbahn und Berthas Reise
Junamatkan aikana Antti oli syventynyt lukemaan pientä taskukokoista runokirjaa,jonka hän oli ostanut Potsdamer Platz-aseman eräästä lehtikioskista. Malmivaarakin oli nähnyt.miten Antin aiempi hilpeys oli vaihtunut melankoliaan ja kysäissyt kaveriltaan painoiko se ero siitä gdäniges Fräuleinista niin paljon,lisäämällä,että ne Rooman tummat signorinat vasta ovat tulisia pakkauksia ja että niiden kanssa vehkoominen vastaa Vesuviuksen tulikuumaa laavavyöryä .
Antti pisti kirjan taskuunsa sumein silmin,Malmivaaran ehtiessä lukemaan sen kansitekstin "Das Lied eines jungen Soldaten auf der Wacht" ,Hans Leip.
Antti pisti silmänsä kiinni eikä vastannut kaverinsa ilkkuiluun.
Hän kertasi mielessään runon sanoja Ilse-Lotten kuvan ilmestyessä kirkkaana sisäsilmiensä valkokankaalle;
"Vor der kaserne bei den grossen Tor
Stand eine Laterne und steht so doch davor.
So wollen wir uns wieder seh'n
Bei der Laterne wollen wir steh'n.
Wie einst Lili Marleen,wie einst Lili Marleen,
Unsere beide Schatten sah'n wie einen aus.
Dass wir so lieb uns hatten das sah gleich man daraus.
Und alle Leute soll'n es seh'n wenn wir bei der Laterne steh'n.
Wie einst Lili Marleen.wie einst Lili Marleen.
Schon rief der Posten,sie blasen Zapfentreich.
Es kann drei Tage kosten,Kam'rad,
ich komm so gleich.
Da sagten wir auf Wiedesehen
wie gerne wollt ich mit dir geh'n.
Mit dir Lili Marleen? Mit dir Lili Marleen.
Deine Schrille kennt sie,deine Zierengang.
Alle Abend brennt sie,doch mich vergass sie lang.
Und sollten mir ein Leids gesheh'n,
wer wird bei der Laterne stehen.
Mit dir Lili Marleen? Mit dir Lili Marleen.
Aus den Stillen Raume,aus Erden Grund.
Küsst mich wie im Traume dein verliebten Mund.
Wenn sich die späten Nebeldrehn,
werd' ich bei der Laterne steh'n.
Wie einst Lili Marleen. Wie einst Lili Marleen.
Vasta vuonna 1938 Leipin runo kaiverrettiin bakeliittilevylle ja käännettin jopa englanniksi v.1940.
Levy soi sotilaskanttiinien gramofoneista Ukrainan steppeiltä Pohjois-Afrikan hiekkaerämaihin.
Libyan Tobrukin taisteluiden aikana levy soi kahdella kielellä vihollisuuksien aikana .
Marlene Dietrich lauloi levyltä Lili Marleneansa amerikkalaisten Guadalcanalin lentotukikohdassa yhtä kaihoisasti kuin Normandian maihinnousun jälkeen pommitetussa ranskalaisessa Caenin kaupungissa.
Suomessa kappaleesta oltiin taiteiltu "Liisa pien'..Kasarmimme eessä suuri portti on"-sovitus,mitä isänmaan puolustajat kuuntelivat Georg Malmstenin laulamana korsuissa,vaihtamalla väliin toista suosikkilevyä "Elämää juoksuhaudoissa".
Müncheniin saavuttuaan mustapaitajoukko tapasi ensimmäisen kerran enemmän sotilaspukuja ja hakaristihihabanderolleja kuin Berliinissä .Kaupunki oli kansallissosialismin Mekka,missä Hitlerkin alku-urallaan piti 20-luvulla palopuheitaan Hindenburgin Weimarin tasavallan kaatamiseksi.
Matkailijat olivat päättäneet jäädä ihailemaan kaupunkia kahdeksi päiväksi, jolloin Malmivaara sekä Antti päättivät lisäksi kaksistaan käydä Bayerin ja Itävallan rajalla sijaitsevassa Oberammergaumin kylässä Garmisch-Partenkirchenin maakunnassa.Garmisch-Partenkirchenissä kyllä pidettiin samana vuonna talvikisat,muuta pappispari ei niinkään ollut kiinnostunut talvilajeista,vaan kuuluisasta Oberammegaumin Jeesuksen kärsimysnäytelmästä.Matkan he tekivät pitkänokkaisella Büssing-Nag-turistibussilla,minkä haitarikatto avautui samalla tavalla kuin Dallape orkesterin Sisu-bussissa..
Oberammergaumin Kristuksen kärsimysnäytelmä v.1900.
Jokavuotiset Kristuksen kärsimysjuhlat olivat vetäneet uskovaisia kaikkialta kansallissosialistisesta maasta.On väärin väittää ,että III valtakunnan propagandaminsiteriö olisi pistänyt lippuluukut kiinni näytelmälle,päinvastoin ministeriössä ,jota johti propagandaministeri Göbbels,oltiin hyvinkin suvaitsevaisia "maatiasmaisen" esityksen mainostamiseksi,missä juutalaisuutta tuotiin natsien mielestä puolikoomisesti esiin.
Kansallissosialistit katsoivat näytelmän paljastavan piiloantisemitistisesti kristinuskon juutalaista taustaa.
Vuoden 1936 näytelmässä Kristuksen osaa esitti Waffen SS-luutnantti Anton Lange,johon Antti ja Malmivaara tutustuivat näytelmän harjoituksissa.
Lange oli ollut erittäin kohtelias mustapaitaitoihin ja leveälahkeisiin golfhousuihin pukeutuneita suomalaisia kohtaan ja yllättynyt miesten olevan vielä luterilaisia pappeja.
Luutnantti Lange kertoi,että kärsimysnäytelmää oltiin esitetty jo yli 300 vuotta ja hänelle itselleen harjoituksissa oli ollut aluksi vaikeuksia lausua hebreankielistä rukousta Shema Yisraelia kohtauksessa,jossa Jeesus astui temppliin Tora kainalossaan.
Antti hebrean- ja-aramenakielten tutkijana oli vakuuttunut Anton Langen hyvästä hebreankielisestä tulkinnasta viimeisellä ehtoollisella,missä luutnantti oli lausunut Kiddushin ja Hamotzin puhtaalla alkukielellä.
Kärsimysnäytelmän laajalti maassa levitettyihin julisteisiin oli propagandaministeriö liittänyt viestinsä "Deutschland ruft sich" eli "Saksa kuuluttaa" ja jopa Reichsbahn tarjosi alennuslippuja "Kraft durch Freude"-kampanjassaan .Vuoden 1934 näytelmän 300-vuotisjuhliin oli itse Hitlerkin saapunut ja pitänyt sitä erittäin hyvänä juutalaisvastaisena propagandana.
Vuonna 1967 eli 31 vuotta Oberammergaummin käynnin jälkeen Antti oli palannut vierailemaan kylässä kolmen vielä elossa olevan mustapaidan kanssa.He olivat pakkautuneet rovastin tummansiniseen Neckarsulmissa tehtyyn Neckar Jagstiin eli Saksan pikku-Fiatiin päämääränään Rooma.
Matkan tarkoituksena oli elvyttää muistoja vuoden 1936 reissusta Berliiniin,Oberammergaumiin sekä Rooman Campo Mussolinille
Oberammegaumin ulkoilmateatterissa he olivat yllätyksekseen tavanneet vanhemman valkohiuksisen herran harjoittelemassa Jeesuksen osaa näyttämölavalla.
Yllätyksekseen he tunnistivat miehen luutnantti Anton Langeksi,joskin huomattavasti vanhentuneempana kuin nostalgiamatkalla olevat "mustapaitahuru-ukot".
Tapaaminen oli mennyt erittäin sydämellisissä merkeissä ja Lange kertoi olevansa nyt reservin eversti Waffen SS:stä.Hänet olitvat amerikkalaiset vanginneet Ruhrin alueella ja liittoutuneiden sotaoikeus oli tuominnut hänet 10:ksi vuodeksi pakkotyöhön.
Antti oli kysäissyt Langelta katuiko hän yhtään natsitaustaansa.
Lange oli vastannut,että kyllä hän on sisimmässään taistellut vuosia natsiurastaan ja monena vuotena vapautuksensa jälkeen hän on näytellyt Jeesusta kärsimysnäytelmässä ja pyytänyt avustajia naulaamaan hänet ristille ihan oikeilla nauloilla..
Kaikki tiet johtavat "Ruumaan"
Puolifiktio
Mustapaitojen matka jatkui Berniin Sveitsin pääkaupunkiin ensiksi junalla III valtakunnan rajalle ja sitten kapearaiteisella junakuljetuksella taas alppimaan läpi Italian rajalle.
Saksasta ei voinut junateitse matkustaa suoraan Sveitsin pääkaupunkiin raidevälien takia eikä Saksassa ollut eikä vielä tänäpäivänäkään ole vakiintunutta bussiliikennettä isompien kaupunkien välillä hyvien junalinkkien takia.Nykyään kyllä Sveitsinkin päärautatiet ovat eurooppalaista raideleveyttä,mutta kantonien väliset privaattiyhtiöiden junat kulkevat vielä kapearaiteisina.
Bern tulisi teologian ylioppilasta koettelemaan 30:n vuoden jälkeen kappalaisen perhe-elämää savikauppalan berniläisen arkkitehdin ja hänen viipurilaissyntyisen voimistelumaisterivaimonsa ansiosta ja tämän kirjailusarjan papinpojallakin oli siitä vielä kirjallinen muistokappale vielä 60-luvulla kirjahyllyssään..Kirja oli arkkitehdin oma luomus nimeltään "Skitzenbuch Bernoulli",mikä kuvasi silloisen arkkitehtiylioppilaan luonnoksia kotikaupungistaan Bernistä.
Italian puolella mustapaidat vaihtoivat taasen junaa,nyt sähköjunaan,joka lähti aseman kellon lyödessä täsmälleen aikataulussa.Mussolini oli aloittanut 30-luvun alussa kampanjan,jossa junat kulkisivat ajassa,mikä oli suuri yllätys samassa vaunussa matkustavalle amerikkalaispariskunnalle,jotka äänekkäästi ylistivät "Aiteilian Reilweisiä".
Junaan astui myös 20-päinen brittipoikaryhmä,joka suomalaisten tapaan oli pukeutunut mustiin paitoihin.Nämä kuuluivat brittiläiseen Oswald Mosleyn fasistiliiton poikajärjestöön,joka vuoden 1936 kesällä oli jo treenannut mustapaitakolkkapoikia Felixstownin Campo Duxin poikaleirillä aatteellisen sekä sotilaallisen valmiuden tielle...
Fasismi oli saanut 30-luvulla paljon äänenkannattajia Isossa Britanniassa aivan Pohjois-Irlantia myöten. Liiton sponsoreiksi kuuluivat muunmuassa Britannian Italian suurlähetystön sotilasasiamies eversti Locke sekä Lontoon Sohossa (South Holborn) vaikuttava italialainen fasistijärjestö Fascio Londra,joka oli kaapannut siipiensä alle Lontoon kaikki italialaiskahvilat. Brittien MI5 eli sotilaallinen tiedusteluosasto oli erittäin kiinnostunut Mosleyn ja Lontoon italialaisten liikkeistä.
Elokuun 27. päivän illalla suomalainen mustapaitadelegaatio saapui Rooman keskusrautatieasemalle italiaksi Stazione di Roma Terminiin,josta Antti ensimmäiseksi kerkisi jo valistamaan latinankielen mestarina,että terminisana on lähtöisin thermose-sanasta,mikä merkitsee kylpyä.
Hänhän lisäksi itse oli jo kaikkien makoisten kylpylajien mestari.
Rautatieaseman paikalla oli entisaikoina sijainnut roomalaisten diokletialainen kylpylä ja v.1880 rakennettun aseman purkausta oltiin suunnitelemassa vuoden 1942 maailmannäyttelyn ja uuden fasistimodernisen aseman tieltä. Sota kuitenkin siirsi suunnitelmat hamaan tulevaisuuteen.
Projekti otettiin pölyttymästä vasta maailmansodan jälkeen.
Rautatieasemaa ollaan käytetty myös myöhemmin v. 1952 hollywoodilaisen tuottajan Selzniskyn ja Vittorio de Sican ohjaamasssa filmissä,italiaksi Stazione Termini ja englannninkielisessä versiossa Indiscretion of an American Wife.
Pääosia näyttelivät Selznickin vaimo Jennifer Jones ja Montgomery Clift.
Käsikirjoituksen filmiin oli laatinut kuuluisa Truman Capote.
Stazionin pääsisänkäytävän edessä nytkytteli 3 Fiat-linja-autoa,joihin suomalaiset sekä englantilaiset fasistinuoret pakkaantuivat. Erikoista busseissa oli oikeanpuolinen ohjaus,kuten Sveeariikissä,mikä ihmetytti ,koska liikenne kulki oikealla.
Bussien lähdessä kolonnassa Rooman lounaista ulosmenotietä Via Nomentanaa kohti suomalaiset olivat ihmeissään kaupungin sekasortoisesta liikenteestä,missä uskaliaimmilla ja eniten äänimerkkiä tööttäävällä oli aina etuoikeus.
Autoistumisessa Italia oli Suomea valovuoden edessä jopa tienvarsimainoksin,missä myytiin Fiatin kansanhenkilöautoa Balillaa sekä uutta pientä Topolinoa,jonka Antti taas kielineroa käänsi Mikki-Hiireksi.
Omituisesti amerikkalaisen Walt Disneyn sarjakuvahenkilö oli iskenyt autostradoilla huristelevan fasistiautoilijan makuun.Saksassa samanaikaisesti kehiteltiin Hitlerin omaa kansanautoa KdF-Wagenia itävaltalaisen tohtori Ferninad Porschen johdolla. Auton piti maksaa alle 1000 Reichsmarkia,jotta koko Saksa pääsisi pian pyörille uusille betonikatteisille autobahnoille.Valitettavasti sota siirsi auton valmistusta ja vasta 1946 brittiläisten valloittajien hankkeesta Wolfsburgin tehdas ryhtyi valmistamaan mallia.
Brittiläiselle loordi Rootesillekin (Hillman,Sunbeam) oltiin tarjottu saksalaista kansanautoprojektia,mutta loordi katsoi koppakuoriaisen näköisen auton olevan liian ruman kenellekään myytäväksi.
Campo eli Campeggio Mussolini sijaitsi Monte Sacron (Pyhä Vuori) vuoren rinteen juurelta leviävällä tasangolla kymmenisen kilometriä Roomasta lounaaseen ja bussin ikkunasta mustapaitoja tervehti korkea betoninen ja bunkkerimainen porttirakennelma,mihin oltiin valettu italialaisia panssarivaunuja.
Monte Sacren rinteessä palveli päärakennuksena Villa Madaman fasistiarkkitehtooninen ja kulmikas rakennus,mitä pidettiin myös konferenssitilana.Fasistinuoret ohjattiin laajalle teltta-alueelle ja majoitettiin yhteen italialaismalliseen sotilastelttaan,jonka Malmivaara risti ja siunasi Campeggio Fascismo Finlandeseksi.
Campeggio Mussolini italiani d'estero.Virallinen pressifoto 24.8.1936
"Antonio di Luca" eli Antti... carabinieri finlandese
Suomalaiset mustapaidat oikean carabinierin seurassa
Kokonainen viikko syyskuun 5:een päivään saakka oli mustapaidoille yhtä paraatia,esitelmiä ja valistustilaisuuksia sekä tutustumista italialaisiin fasistinuoriin. ll Duce valtakunnan ensimmäinen marsalkkana samoin kävi fasistinuorten ja sotilaiden paraatikatselmuksessa,missä esiteltiin italialaista sotakalustoa ja jopa moottoripyöräpataljoona,minkälaista suomalaiset eivät eläissään olleet nähneet.
Suomalaisethan marssivat polkupyörillä.
Vasta 60-luvulla Antin mieli lensi takaisin Monte Sacren tasangoille nähtyään uudesta mustavalkoisesta Salora-televisiostaan italialaisen Federico Felliinin neorealistisen vuonna 1954 valmistuneen elokuvan La Stradan,missä Anthony Quinn näytteli kolmipyöräisellä Moto-Guzzi-moottoripyörällä maata kiertävää Zampano-kahlekuningasta.
Avustajanaan hänellä oli matkassa Giulietta Masina (Federico Fellinin vaimo),vähä-älyinen maalaistyttö Gelomina,joka sirkusesityksissä oli pukeutunut chaplinimaiseen pelleasuun ja knalliin.
Toisena filmin tuottajana oli Dino Di Laurentiuksen rinnalla Carlo Ponti,joka tunnettiin Sofia Lorenin Alfred Hitchcockin näköisenä miehenä.
Leirin vihdoin päätyttyä mustapaitamatkailijoilla oli vielä pari päivää aikaa vierailla Napolissa ja Vesuviuksella.
Antti osasi historiasta kertoa porukalle Vesuviuksen tuhoamasta Pompeijista, mustapaitojen syödessä matkaeväitään kraaterin reunalla seuratessaan toisella silmällä paikalle saapuneita merimiespukuihin sonnustautuneita tyttömarineroja,joita Malmivaara irvaili fasistilaivatytöiksi,joilla on permanenttilaineet päässä ja Välimeren vettä polvessa.
Vesuvius-Vesovio
Laivatytöt
Siviilipukuiset mustapaidat Vesuviuksen kuumilla lähteillä
--Veni,vini ,vici!
Antti huokaisi seilorityttäret nähtyään näpsättyään näistä kuvan Kodak Brownie-laatikkokamerallaan.
--Alettaanpas poejjaat pakkaatuva linjuriin.että ehitään junalle Ruumassa!
--Pelekään.että tyttäret sullaa teijän kuumissa silimissänne moesesta tuijottamisesta!
----------------------------------------------
--------------------
Puolifiktio
Kappalainen oli kiinnittämässä makuuhuoneen komeronoven peilin edessä Valopulverin valkoisen paitansa niskanappiin messinkisellä niitillä tärkättyjä lipereitään.
Ulkona pyrytti, maankin näyttäessä lipeäpesun valkoisen puhtaalta.
Ähkittyään tapansa mukaan tiukan ja hangoittelevan liperin niitinläven kanssa hän asteli narisevin nahkakenkäpohjin työhuoneeseensa pöydän ääreen pistämään sunnuntaisaarnaliuskat litteään mustaan papin nahkasalkkuun.
Pöytäkalenterin sivuja käännellessään hän oli kaataa paidan tärkätyllä mansetillaan harmaantuneen kuuppapöytävalaisimen. Asetettuaan lampun heilumasta Antti-kappalainen istahti työpöytätuolilleen katselemaan tätä saksalaisvalmisteista tekelettä.
Hänen ajatuksensa lensivät saksalaisen Adler-kotkan siivillä vuoden 1936 Berliinin olympialaisiin ja päiväpaseerauksiin sekä suveniiriostoksille berliiniläisiin puoteihin .
Valaisimen hän oli löytänyt eräästä berliiniläisjuutalaisen Shmon Lagerfeldtin vanhaintavarakaupasta,omistajan kerrottua silloin valkoisen valaisimen olevan aitoa Bauhaus-taidevalmistetta.
Shmon myös kertoi,että hänen antiikkiliikkeensä on jo järjestyksessä toinen,koska ensimmäisen Hitlerin Sturm-joukot polttivat vuoden 1934 Kristallnachtin ryöstö -ja tuhoyönä.
Shmon myös lisäsi, että Aadolf Hitler wagnerilaisena esteetikkona oli pannut pannaan mustan jatsimusiikin sekä modernin että abstraktisen taiteen,mihin kuului myös Bauhaus-arkkitehtuuri sekä- designtuotteet.
Arkkitehtuurissa Hitler oli antanut vapaat mutta sidotut kädet valtakunnan arkkitehdilleen Alfred Speerille piirtää vain roomalaisia pylväköitä Reichin valtionlaitosten pakkilaatikkokivitaloihin kuten Reichstag-kompleksiin,joka oudolla tavalla häntäili suuren Neuvostoliiton sosialismirealistista rakennustaidetta Moskovassa..
Antilla oli ollut sen verran taidesilmää,että osti valaisimen paikalla tinkaamatta kuriositeettina viidellä Reichsmarkilla.
Kappalaisen työpöydän ruskea petsilakkapinta oli aatteellisessa ja taiteellisessa koostumuksessaan hiukan vastakohtaista,koska Bauhaus-valaisimen vieressä ja vihreän kirjoitusalustan edessä seisoi pronssiin valettu kynäteline,joka kuvasi Romulusta ja Remusta imemässä suden nisistä niinsanottua tissihyvää,joksi Antti leikillisesti partiopojilleen kutsui jäähileistä tonkkamaitoa talvileireillä.
 |
| Romulus ja Remus |
 |
| Bauhaus Wagenfeld-valaisin |
 |
| 1923 Bauhaus-näyttelyjuliste |
Koko idea matkalle oli lähtenyt siitä,kun Iisalmen maaseurakunnan virallinen apulainen ja vankka AKS:läinen Ilkka Malmivaara oli agitoinut opiskelijoita liittymään v.1936 perustettuun pohjoissavolaiseen mustapaitajärjestöön.
Tämä Akateemista Karjalaseuraa kannattava nuorten miesten järjestö oltiin perustettu sen jälkeen,kun eduskunta laillaan kielsi sinimustien äärioikeistolaisjärjestön Mäntsälän kapinan ja lapualaisten Helsinkiin marssin jälkimaininkeina.
Teologian ylioppilas Anttikin liittyi mustapuseroihin ajan aatteen innoittamana.
Hänellähän oli jo kokemusta sinipuseroisten Korvenveikkojen iisalmelaisesta partiolippukunnasta sekä suojeluskunnasta,missä hän oli myös aktiivisena kuoronjäsenenä.Anttihan piti erityisesti mieskuorolaulusta,joka kannusti patrioottiseen kaihoon Suur-Suomen perustamisessa ja karjalaisten heimoveljien vapauttamisessa bolshevismin ikeen alta. Hänen mielilaulujaan oli muunmuassa suomalaiskansallisen kuoromusiikin lisäksi Laulu lipulle,mikä laulettiin saksalaisen Horst Wesselin sävelellä.
 |
| Iisalmen Suojeluskunnan kuoro.Antti oikealla edessä |
Vuosi 1936 oli myös suuren urheilujuhlan aikaa ja samanaikaisesti henkisen ja terveellisen isänmaallisuuden staminan nostoa Saksan ja Italian esimerkkien mukaan Iisalmen mustapaidat saivatkin kantaa ylpeydellä italialaisimallisia Il Ducen Musta nuoli-fasistijärjestön mallisia pusakoita.
Malmivaara oli koonnut keräysvaroja iisalmelaisten mustapaitojen matkalle Italiaan Campo Mussolinille,kansainväliselle fasistinuorten jamboreelle ja samanaikaisesti mustapaitaturisteilla oli matkan varrella aikaa piipahtaa maailman suurimmille urheilujuhlille Berliinissä..
Antti kaiveli kirjoituspöytänsä vetolaatikosta käteensä tallentamastaan postikorttikokoelmastaan isälleen puuseppä (Juho) Heikki Lukkariselle lähettämänsä kortin Iisalmeen.
 |
| Antin kortti puuseppä Heikki Lukkariselle |
Kortti oli postitettu 16.8.1936 ja postileimassa luki Deutsche Seepostdiens,Ostpreusser Post Swidemünde Pelau eli Saksan meripostilaitos,Itä-Preussin posti Swidemündessä ,Pelaussa.
Kortin tekstinä luki:
15.8.-36
Terveisiä nyt täältä "Anghoher See'ltä", niinkuin saksalainen sanoo.
Läksimme eilen kello 20 Helsingistä tällä kortissa kuvatulla laivalla.Tulimme yöllä kello 23 Tallinnaan ja olemme nyt merellä purjehtimassa kohti Libauta ja Pilauta,sitten junalla Königsbergin kautta Berliiniin. Meri on ollut koko ajan tyyni eikä merisairauksista ole mitään tietoa. Laivalla ei ole muita suomenkieltä puhuvia vain kuin me 8 poikaa. Muut ovat joko saksalaisia tai hurreja.
Saavumme Pilauhiin siis huomenna sunnuntaina klo 5 ja aikaisin samana iltana jatkamme Königsbergiin junalla.
Terveisiä teille kaikille ja hyvää vointia.
Myöhemmin enemmän.
Antti
 |
| Antti Anghoher Seetä ihailemassa |
--------------------------
Antti istui pastori Malmivaaran vieressä Berliinin olympiastadionin katsomon väenpaljouden puristuksessa seuraamassa sadan metrin juoksua.Kummatkin haukkasivat bratwurstlenkin päästä innoissaan,kun arjalaisen sprintterikärjen jätti taakseen amerikkalainen yönmusta amerikkalainen Jesse Owens.
Amerikalle tuli kultaa Owensin suorituksesta ,lisäämällä kultasaldoansa myös neljä kertaa sadan metrin viestissä.
Jos myöhemmin kuuluisa urheiluselostaja Pekka Tiilikainen olisi ollut Suomen Yleisradion olympialaisselostajana ,hänen äänensä olisi värissyt suuresta emootiosta lausuessaan kuuluisan kommenttinsa,että "ilmassa on suuren urheilujuhlan tunnelmaa".
Ennen urheilusoelostajauraansa 40-luvun lopun yleisurheilukisoja ja Helsingin vuoden 1952 olympialaisia Pekka selosti rintamalla ääni väristen muunmuassa Aunuksen kaupungin ja Äänislinnan eli entisen Petroskoin kaupungin valtaamista syksyllä 1941,kommentoimalla miten bolsevismi oltiin ajettu Siperiaan ja miten Karjalan heimokansa oltiin vapautettu luterilaisuuden ja Suur-Suomen puolesta.
Katsomopaikastaan Antti näki myös Adolf Hitlerin aitiossaan seuraamassa kuuluisaa Jesse Owensin sadan metrin kultajuoksua väkinäisesti hymyilevänä Reichskanzlerina , peittäessään syvää inhoaan alarotuisen ennätyssuorituksesta..Hitlerin vieressä Reicsmarschal ja paksu Herman Göring sekä propagandaministeri Göbbels heittivät herjaa toisilleen seisoessaan kädet sojossa hitlersaluutissa palkintomitaleiden jaon päätteeksi.Kaksi arjalaista sprintteriä hopea-ja pronssikorokkeilla vastasivat valtakunnnan johtoportaalle samanlaisella saluutilla kuunnellessaan amerikkalaista Star Spangled Banner-kansallishymniä..
Televisiokamera tallensi tapauksen.
Tämä oli ensimmäinen kerta maailman historiassa,kun virallista tv-lähetystä näytettiin,vaikkakin pienelle ja valitulle saksalaiselle katsojakunnalle Berliinissä.
Antti ja Ilkka Malmivaara eivät täysin ymmärtäneet III Valtakunnan johtoportaan inhoa mustia kohtaan,koskei Saksassa ollut rotuopillisesti mitään neekeriongelmaa,Volksturmin napsiessa kaduilta juutalaisia, mustalaisia,kommunisteja sekä seksuaalisia vähemmistöjä työleireille.Hitlerin ainoana verukkeena juutalaisvihaansa oli juutalaisen väestön talousvalta yhteiskuntarakennuksen joka askelmalla.
Antti oli lukenut kanslerin vankeudessaan v.1930 kirjoittaman Mein Kampfin,josta hän oli saanut käsityksen Hitlerin,vuosisadan alussa heikohkon itävältalaisen taiteilija-alun pihkautumisesta erään varakkaan juutalaisen kauppiaan tyttäreen,että kosimisyrityksestään ja rukkasten saamisista hänelle oli kehittynyt suuri viha juutalaisia kohtaan.
Suomessa neekeriongelmasta sen enempää kukaan ei ollut maininnut edes painetussa sanassa eikä edes Raamattukaan ollut maininnut sanallakaan mistään rotuopista,vaikka Kristus aina oltiin kuvattu valkoihoiseksi ja sinisilmäiseksi partaniekaksi.Yleensä jokaisessa kristinuskoisessa maassa kärsivä ja ristiinnaulittu Kristus oli saanut omat antropologiset piirteensä paikallisten taiteilijoiden kuvaamina.Espanjalaisten konkistadoorien vallattua kaakkois-Aasian saaria 1500-1600-luvulla maustereittejä etsiessään,he myös käännyttivät alkuasukkaita Vatikaanin uskoon.Yleensä kirkonrakentajina katoliset padret ja freret värväsivät kiinalaisia taidemaalareita ja kuvanveistäjiä alttaritaukujen maalaukseen ja pyhäinmiesten puupystien vuolemiseen,jolloin jopa Jeesus-lapsi sekä Pyhä Maaria saivat orientaaliset silmänsä ja kalpean kuulaan ihonsa. Antti uskoi kyllä Messiaan olleen enemmin tummempi-ihoisen polveutuessaan Abrahamin pojista Haamista ja Seemistä,joista Haam katsottiin veljesten erottua vihassaan perustaneen arabialaisen sukuhaaran.
Juutalaisesta kansasta Antti ei pystynyt taas nimeämään yhtään urheilijaa eikä Hitler ollut sallinut yhdenkään juutalaisurheilijan osallistumista kisoihin.Vanhassa Testamentissakaan ei mainittu urheilua nuoria miehiä ja naisia fyysisesti sekä henkisesti kehittävänä harrastemuotona.
Kreikkalaiset ja roomalaisethan ne keksivät koko aatteen.
Luojakin oli ajanut Juudean kansan pakoon Egyptistä neljäksikymmeneksi vuodeksi,mitä ei urheilusuunnistuslajina voida katsoa rastiennätykseksi ja ainoa olympialaissoihtu,minkä Mooses todisti reissullaan ,sattui olemaan Herran ilmestyminen palavana pensaana.
Uskonnot ja urheilu Antin mielestä eivät juosseet rintarinnan maalia kohden.
Mitä teologian ylioppilas sitten tiesi mustista,perustuu enimmäkseen lähetyssaarnaajien kertomuksista pakanoiden käännyttämisessä kristinuskoon Afrikassa.Nuorempana hän oli myös lukenut Setä Tuomon tuvan sekä Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut,missä neekereitä kuvailtiin hitaina ja tyhmänpuoleisina pellavankerääjinä tai sitten tulisieluisina lahkosaarnaajina,jotka joko nöyrinä kutsuivat omistajiaan "massoiksi" tai kastoivat toisiaan sunnuntaimessun jälkeen valkoisissa kaavuissa Mississippi-joessa baptisteiksi negrosprituaalien säestämänä.
Lähtiessään Helsingistä laivalla Tallinnaan pääkaupunkiin oli saapunut amerikansuomalainen jatsimuusikko Bruno Laakso,joka myöhemmin soitti klarinettia bennygoodmanilaisella soinnilla Dallape-orkesterissa...laulamalla tylsin ässin Kissa vieköön kyllä sulla on silmät..
Laakso tunnettiin erikoisesti amerikkalaisen ragtime-ja dixiemusiikin esittäjänä.
Näiden musiikkilajien juuret olivat lähteneet louisianalaisista neekerikortteleista ja Mississippi-joen rantojen pellavapelloilta.
Laakso perusti myöhemmin Suomessa Bruno Laakso ja Lepakot-orkesterin,mutta palasi myöhemmin takaisin Yhdysvaltoihin ennen Talvisodan alkua..
Laakson musiikin elvyttäjinä myöhemmin 50-60-luvuilla oli mm. teekkareiden Retuperän VPK.
Antille ja Malmivaaralle oli pesinyt rintoihin ylpeys suomalaisten urheilijoiden saavutuksista olympiastadionin hiilimurskalla sekä viheriöllä.
Pienenä maana neljänkymmenen muun osallistujamaan joukossa Suomi kahmi mitaleita tuohikonttiinsa roppakaupalla.
Kymmenellätuhannella metrillä Ilmari Sallinen toi kultaa, Arvo Askela hopeaa sekä Ilmari Iso-Hollo pronssia.
Britit puolestaan koppasivat kullan maratoonilla sekä 50 kilometrin kävelyssä että pronssia naisten 100 metrin uinnin vapatyylissä. Suomi ei ollut vielä kehittynyt pitkänmatkanjuoksijamaana,saatika kävelyssä,vaikka ovat kahlanneet lapikkaissaan hankimetsiä ja jänkiä tuohivirsuissaan koko historiansa ajan..
Antista australialaisten olisi pitänyt ansaita kansainyhteisömaana kävelyn kulta,koska aussien mieliharrastuksena on kautta aikojen ollut ns."walk-aboutien" tekeminen erämaahan piristävänä ja raskasta mieltä kohentavana urheilumuotona.
Parisoudussa taas Iso-Britannia vei kullan,koska maan hienojen yliopistojen Oxfordin ja Cambridgen loppututkintovaatimuksena oli soutamisen kandin paperit eli englanniksi B.Sc. in Rowing .Britit olivat lajissa parhaimpia,koskei lukuaineisiin kuulunut huopaamista.
Suomi pärjäsi erinomaisesti vielä kuulantyönnössä,jossa Sulo Bärlund voitti hopeaa tyrkkäämällä rautapalloa 16.23:n metriin.
(Sulo Bärlund ei ollut sukua helsinkiläiselle Gunnar Bärlundille,josta leivottiin raskaan sarjan nyrkkeilijä.
Gunnar eli GeeBee muutti Amerikkoihin ja v. 1938 nyrkkeili raskaansarjan MM-tittelistä,kuitenkin häviämällä Madison Square Gardenissa amerikkalaiselle Lou Novalle pelkästään silmäkulman aukeamisella..
GeeBeen aiempi ottelu Buddy Baeria vastaan Gardenissa toi voiton,jolloin hänet laskettiin mahdolliseksi MM-Joe Louisin vastustajaksi.
GeeBee nyrkkeili vuoteen 1947 saakka ammattilaisena.Hän meni naimisiin yhden ruotsittaren kanssa)
Ammattinyrkkeily valitettavasti ei kuulunut olympia-aatteeseen,mutta Antin ja Malmivaaran kävellessä seuraavana päivänä Kufürsterdammilla he lukivat lehtikioskista ostamastaan kansallissosialistipuolueen pää-äänenkannattajalehdestä Berliner Beobachterista,että suomalainen Sten Suvio oli voittanut 66.6 kilon välisarjan nyrkkeilyssä kultaa loppusarjan saksalaista Michael Murachia vastaan.
(Olympialaisten jälkeen 1936 Suvio ryhtyi ammattinyrkkeilijäksi,mutta menetti sodassa vasemman käden peukalonsa.Hän jatkoi vielä sodan jälkeenkin ammattilaisena 85-prosentin invaliidina oikean nyrkin täydentäessä vasemman hand cappiä.)
Mitalisade ei näyttänyt loppuvan suomalaisilta ja lehti kirjoitti myös Lauri Koskelan voittaneen kultaa kreikkalais-roomalaisessa painissa ja samoin vapaapainin höyhensarjassa kullan vei Kustaa Pihlajamäki.
Voimistelusalin puolellakin suomalaiset vetäisivät leukaa rekillä kultamitalille Aleksanteri Saarvalan nimiin.
(Sodan jälkeen Aleksanteri voitti Lontoon kesäkisoissa samaten kultaa rekillä.
Aleksanteri eli Ale oli syntynyt Viipurissa alunperin Schabarinin perheeseen ja voimisteli Kelkkalan Kisailijoissa.Hän muutti v.1957 Torontoon,Kanadaan.)
Suomalaisten mustapaitojen suosikkityttö Viola
ILSE-LOTTE BIERHAUS MÄDEL
--------------------------------------------
Fiktio
Suomalaismiespari katsoi ansainneensa pientä viihdettä olympiakultien katteeksi ja poikkesivat yhteen oluttupaan Unter den Lindenin poikkikadulle.
Antti ei ollut eläissään nauttinut kovempaa kuin iisalmelaista vaarinkaljaa kotonaan ja pulskan sekä puoli-irstaasti vaaleanpunaisia ja kesakkoisia rintojaan esittävän tarjoilijattaren tuotua vaahtoavat kolpakot pöytään,hän varovaisena maisteli vaahtoavaa olutta.
Aluksi sahdin maku puistatti aivan selkäpiissä saamalla käsivarren ihokarvat pystyyn,mikä pisti Malmivaaran hekottelemaan teologian ylioppilaan kokemattomuutta..Toinen kulaus alkoi tuntua jo kestettävämmältä ja Antti tunsi omituisen mielihyvän tunteen leviävän kehoon ja kolpakko tyhjeni pikavauhtia.
Malmivaara tervehti Antin suoritusta äänekkäällä Gesundheitilla ja röyhtäyksellä,jolloin tämän mustan paidan kainalo näytti kastuneen hiestä.
Antti huomautti:
--Taesitpa sinä hurrata oekeen urakalla isänmuan puolesta!
--Et sinnäe suarnastuolissa hikikarplaloeta vuojata,vuan vollotat mummoparkojen silimijä märiksj!
Samalla pöydän ääreen asteli viehkeän näköinen ja lyhytmekkoinen savukemyyjätär,jonka kaulassa roikkui nahkahihnasta matalareunainen tupakkatarjotin. Antista tämä kultahiuksinen ja punakynähuulinen muistutti
yllättävän paljon kuuluisaa elokuvanäyttelijätärtä Marlene Dietrichiä..
Oluen rohkaisemana Antti lausui kohtliaasti neidolle:
--Ich küsse Ihre Hand, Madame!
Oikeastaan hänen päähänsä oli tullut Marlene Dietrichin vuonna 1928 valmistuneen elokuvan nimi,vaikka savukemyyjätär muistutti enemmän vuoden 1930 sensaatioelokuvan Sinisen enkelin kabareetanssijatarta Lola- Lolaa mustissa verkkosukissaan.
Antti melkein ällistyksissään ja häikäistynä myyjättären hehkeydestä sekä samannäköisyydestä Marlenen kanssa osti paketin Junoa,saamalla hehkeän valkohampaisen hymyn palkkioksi ja maireat Vielen Dankit.
Malmivaara myyjättären mentyä muihin pöytiin tokaisi:
--Ee tuo tytärj nyt ihan Hitler Mädeliltä näättännä,vaikka olsj kyllä ansaenna potrettikuvan sinne Lebensraum-lehteen...mutta sinä Antti näätät aevan säekähtänneeltä!
Nuori teologian ylioppilas kyllä sisimmissään ei voinut unohtaa tapaamistaan ihanteensa peilikuvan kanssa vaihtamalla puheenaihetta:
--Tiijätkös Ilikka,että Berliini olj ollut kaskymmenjluvulla oekeen seksin ja sattiirin Mekka?
--Tällaesissa kellarjpaekoessa ollaan näätelty Brechtin Kolomen pennin oopperoeta,missä ivvaeltiin vuosjkymmenen alun Ringvereinejä elj paekallista maffijaa?
--Nämä silinterjhaatuset konnat kerräilj suojelurahhoo kapakkoejen isänniltä ja sentähen niitäe kehuttiin Zylinderleuteksi els silinterimieheiksi.
--Taesivattiin olla Tsikakon Caponen serkkupoekija tae kummisetijä..
--Tuon marlenenuamaesen tyttären ilimestyminen pöötään pisti mieleen,että se oekee Marlene aloettelj elokuva-urraansa tällaesissa kabareekapakoessa..
--Silti kansallisosialistiset Sturmit eevät tykänneet hyvvää näijen kapakkaessiintyjien riäkkymisistä ja kommunismin levittämisestä,jolloen tätä piäkaapuntija ne alkoevat haakkummaan Rote Berliiniksi.
--Kapakat olj täännään dadaistejä,sosialistejä sekä UFA:n elj paekallisen elävien kuvien liiton tirikoeta.
Ne Hollivuutin Lubitscit,Sternbergit,Pommerit ja Wilderit viettivät aekaansa näessä kuppiloessa ennen Amerikkaan menoaan.
--Marlene piäs oekeen sen Billy Wilderin patjakssii alakuaekoenaan ..
--Se Wilderin Billy olj alakujjaan itävaltalesija kuin tuo Hitlerkiin..
Puhuessaan hän oli vilkaissut rannekelloaan hihakalvosimen alta useaan kertaan ja tokaisi pöydästä ylösnoustessaan:
--Ee kyllä...Ilikka..pittäes lähteä valamistelemmaan sitä yljhuomisen uamun lähtöä Reichsbahnilla sinne Berniin!
--Juo sinä ihan raahassa kolopakkoas..!
--Ee se Benito meitä jiä vuottelemmaan ikiajjoeks,kun sillä on palajon paekattavvoo sen sösseliksj männneen Abessiinijan sotaretkensä takkii .
--Mutta siellä Roomassa minä lähen tutkimmaan oekeen tihheellä kammalla nähtävyyksijä,kun kuapunnissa on niin palajon historijjaa.
Malmivaara naukkasi kolpakostaan suullisen ja vastasi:
--Jiä sinä kahtelemmaan Roomasj omalla ajallasj!
--Meijän pittäes matkata sinne Mussolinin leirille rotokollan mukkaesija juhulija nähäden ja eustammaan Suomea.
--Minnoon telekaatijon piällysjmies ja miärään tahin.
--Mutta kyllä me poejjaat yhessä nähhään ne Roomattii ajallaan ja pistäyvyttään siellä Vesuviuksellakin harjottelemassa sitä helevetin esjkamarijakin..
Noustessaan kellariravintolan portaita katutasolle Antti vilkaisi vielä taaksensa,jolloin hänen katseensa tapasi Bierhausin tupakkatytön kirkkaan siniset silmät.
Marlenen peilikuva oli puhumassa kiihkeästi väitellen oviaukossa seinäpuhelimeen alasaksilaisella murteella.
Astuttuaan katuvulinään Antti katsahti oluttuvan nimikilpeen oven kaariholvin päällä.
Siinä luki goottilaisin kirjaimin hakaristilipun varjossa Hanzel und Gretchen.
Unter den Linden by lesser Uery.1925-30
Berliinin kartta 1908-1936.Sininen neliö Kreuzbergin Parochalstrassen ja Klosterstrassen kulma,jonka takana Jüdenhof .
Seuraavana iltapäivänä koko 8-henkinen mustapaitaporukka päätti juhlia olympialaisia ja viimeistä päiväänsä Berliinissä Kreuzbergin Parochalstrassen ja Klosterstrassen kulmassa sijaitsevassa Kloster Gasthausissa..
Kreuzbergin alue oli keskellä vilkkainta Hitlerin Reichin "Welthaupstadt Germaniaa" ja suosittu taitelijoiden sekä pienyrittäjien kaupunginosana.
Kellariravintola oli tupaten täynnä kansainvälisiä juhlijoita,messinkitorvimusiikin kaikuessa oluttuvan kivisistä kaariholveista.
Antti jätti aatteenveljensä juotuaan vain kolpakollisen olutta kertomalla Malmivaaralle käyvänsä haukkaamassa raikasta ilmaa kävelyllä Hasenheiden puistossa,joka rajasi Tempelhofin Luftbrückeä eli lentokenttää ja Paradesenstrassen U-Bahnasemaa. Olympilaisia varten osaa puiston vanhaa Schiessefeldiä eli ampumarataa käytettiin myös urheilijoiden treenausalueena.
Kävellessään puistokäytävällä hän näki penkeillä berliiniläisiä eläkeläisiä syöttämässä puluja sekä kesämekkoisia äitejä,joidenka kultaiset hiukset heiluivat vienossa ilapäivävireessä leveälieristen kesähattujen alta. Jokainen näistä kansallissosialistisista naisroolihahmoista sopisi muutaman pian alkavassa sodassa Wehmachtin propagandalehden Signalin (1940-45) kansikuvatytöksi sotilaiden varustekomerojen ovien sisäpinnoille ihailtaviksi. Useilla Lebensborn-äideillä (puhtaasti arjalaisilla) oli ainakin yksi liinatukkainen lapsi vetämässä kädestä jäätelökioskille päin,miesten taas keskustellessa pienissä ryhmissä ulkoilmaravintoloiden pöydissä oluttuoppien ääressä voitoniloistaan sekä pettymyksistään arjalaisten trimmattujen urheilijoiden saavutuksista.
Lebensborn-tyttäriä
Arjalainen naisihanne
Yllätyksekseen Antti havaitsi tutun Bierhausin kultakutrisen tupakkamyyjättären istumassa yhdellä puistonpenkillä lukemassa naistenlehteä.Neitonen poltti pitkässä imukkeessa Königin von Saba-savuketta (Saaban kuningatar).Antti polttajana tiesi merkin olevan turkkilaista,vahvempaa laatua,mutta ilmeisesti neitosen tietämättä tupakkatehtaan omistajana oli varakas juutalaisherra Gatby.
Berliinin poliisipäällikkö ja vankka kansallissosialisti kreivi Heinrich Heindorf oli pyytänyt Gatbylta ns.juutalaisten lasten rahastoon lahjoitusta, ettei tehdas menisi Reichin omistukseen ja johtaja oli joutunut jopa tinkaamaan lahjoituksen summasta saadakseen leiman passiinsa muuttaakseen Amerikkaan.
Heindorf oli vuoteen 1938 mennessä tilittänyt omalle eikä juutalaisten lasten tilille 300.000 Reichsmarkia.
Königin von Saba-savukepakkaus
Antti astui neitosen eteen tervehtimään preussilaisen sotilaallisesti kantojaan kopsautellen,jolloin yllätyksekseen hänen naisidolinsa peilikuva taputti valkoisella hansikaskädellään penkin istuinta merkkinä lähempään seurusteluun.
Pian pari oli edennyt syvälliseen keskusteluun kaikesta yhteisistä taivaan alla kiinostavista aiheista,kuten saksalaisista savukkeista,hollywoodilaisista elokuvista,amerikkalaisesta.jatsista,argentiinalaisesta tangosta,latinalaisamerikkalaisesta congasta sekä kansainvälisestä patriotismista.
Antti oli ihastunut,ei pelkästään neidon arjalaiseen kauneuteen,vaan myöskin älykkyyteen,mitkä ominaisuudet harvemmin kulkivat käsikädessä.
Neitonen oli esitellyt itsensä Ilse-Lotteksi ,joka puolestaan ryhtyi kutsumaan Anttia leikillisesti Antonioksi teologian ylioppilaan italialaisen ulkonäön puolesta.
Ilse oli 22-vuotias alasaksalaisesta kodista onneaan Berliinistä hakemaan lähtenyt kyläkauppiasperheen vanhin tytär. Hän oli myös yllättynyt suomalaisitalialaisen Antonion erittäin hyvästä saksankielen taidosta ja Antin mainitessa ,että Ilsen omasta saksankielestä paistoi niedersachsenilaista murretta,neitonen tekovihaisena vastasi:
--Ich bin ein Berliner!
Joskus runsaan neljännesvuosisadan perästä Antti muisti Ilsen sanat,maailman mahtavimman presidentti Kennedyn vieraillessa Berliinissä,julistamalla Berliinin muurilla prikulleen samoin sanoin..."Ich bin ein Berliner!"
JFK Berliinissä
Vuonna 1936 19-vuotias John Fitzgerald Kennedy ryhtyi opiskelemaan Harvardin yliopistossa ja häntä kehuttiin ylistelevästi "Freshman Smoker"-osakuntalehden toimittajana kirjoituksistaan radio-,filmi- sekä urheilumaailman julkkiksista.
Pitkähkön ja vilkkaan keskustelun jälkeen pari siirtyi avoimeen gazebokahvilaan jatkamaan ajatustenvaihtoaan monilla kahvikupillisilla "mit Schlag" eli konjakilla vahvennettuna.
Auringon jo laskiessa pari käveli puistokäytävilla ristiin rastiin käsikynkässä Antin sentimentaalisesti hyräillessä ihastukselleen suomalaisia rakkauslauluja,kuten "Niin minä neitonen sinulle laulan" sekä "Kalliolle kukkulalla rakennan minä majani".
Ilse ihmetteli suomalaisten sävelmien melankoolisuutta ja miten suomalainen rakkaus kuulosti niin surulliselta. Piristääkseen tunnelmaa Ilse hyräili kappaleita Antille oluttuvassa soitetusta tangosta,mikä kuvasi chicagolasta gangsteripariskuntaa sanoin "..und Sie tanzen einen Tango...Jacky Brown and Baby Miller".
Ilsen kertoman mukaan sävelmän oli tehnyt ja kirjoittanut eräs klassista musiikkia opiskeleva oluttuvan esiintyjä,köyhä juutalaispoika Kurt.
Kurt olisi halunnut opiskella jatsia sekä tanssimusiikkia Berliinin konservatoriossa,mutta Hitlerin sormet pitivät tahtipuikkoa ratsupiiskanaan musiikin opetuksessakin..
V.1959 Antti kuuli sattumalta sivukorvallaan ularadiosta lauantain toivotuista saman tutun kappaleen,kuuluttajan esitellessä sävelmän "Kriminal-tangoksi" ja esittäjänä Hazy Osterwald.
Tangon alkuperäinen sovitus oli italialaisen Piero Trombellan.
Kappalainen tiedostamattaan alkoi hyräillä laulun sanoja,jotka silloin vuoden 1936 elokuussa kuulostivat niin taivaallisen ihanilta arjalaisneidon huulilta ,vaikkakin ennustamalla "Achtungia" eli varoitusta tulevasta:
"Kriminal Tango in der Taverne,dunkle Gestalten und Rotes Licht...
Und Sie tanzen einen Tango
Jacky Brown and baby Miller,
Und er sagt ihr leise:
Baby wenn ich austrink,machst du dicht.
Dann bestellt er zwei Manhattan und dann kommt ein herr mit Kneifer.
Jack trinkt aus und Baby zittert.
Doch dann löscht sie schnell das Licht.
Kriminal Tango in der Taverne,dunkle Gestalten,rote Laterne.
Abend für Abend,lodert die Lunte.
Und sie tanzen einen Tango,alle die davon nicht ahnen,
und Sie fragen die Kapelle:
Hab'n sie nicht was heisses da?
Dann Sie können ja nicht wissen,
was da zwischen Tag ind Morgen in der
nächtilichen Taverne bei dem Tango schön gesach.
Kriminal Tango....
Und sie tanzen einen tango....
Jacky Brown and Baby Miller.
Und diekripo kann nichts finden,
was darann verdächtig wär.
Nur der herr da mit dem Kneifer,
dem der Schluss im dunkel galt.
Könnt'.vielleicht noch etwas sagen,
doch der Herr sagt nichts mehr..
Kriminal Tango....
Antilla koko Berliinin visiitin aikana oli vain yksi nainen mielessään,Sannan tukevan hahmon häipyessä sumuun Mulan laivalaiturilla. Sinä iltana hänen piti sanoa hyvästit Ilselle ja kurkkua tuntui kuristavan ajatus siitä,ettei koskaan enää tavattais.
Antin korvissa soivat vielä Kriminat Tango-Schlagerin kuumat rytmit Ilsen niiskuttaessa pitsiliinaansa.Ilse kuiskasi Antin korvaan viimeisessä halauksessa,ettei koskaan eläissään ollut tavannut todellista Antonion kaltaista herrasmiestä,koska kaikki Tavernen miesasiakkaat olivat Schweinhundeja ja aina sorkkimassa niljaisilla sormillaan hänen kehoaan.
Antti istui matkustajakodin vuoteellaan polttamassa ikäväänsä Junoa,Malmivaaran ja kuuden "mustapaitakääpiön" saapuessa hiprakassa sisään.Hän kutsui nuorempia kääpiöiksi,koska osa pojista oli juuri täyttänyt 18 vuotta ja kokivat ensihuumaansa ja-humalaansa suuressa maailmassa.
Malmivaara ovella heiluessaaan tokaisi Antille:
--Kuuleppas sinä naestennaarattaja..myö käätiin punasten lyhtyjen kaulla ja arvaappas kenet myö nähtiin.!?
--Nosse kalajakapakan tupakkitytön tietysti verkkosukissaan ja punamualattuna kun heinälaon seinä..myymässä lihhoo kadulla..
--Sitten myö seurattiin kun neetonen astu yhen valakosen beeämvee-uruheeluaatoon...ja huristelivat näkymättömmiin..
--Siellä Kantnerstrassella olj monta mönjättyä pimuva pissalihoo myymässä!
Antti silitteli etusormellaan pronssisen suden kylkiluita kuullessaan pirssin hurinaa pappilan paraatioven edestä.
Korkean lumivallin vieressä seisoi tyhjäkäynnillä pirssikusku Oksasen valkoinen siivekäs Ford Fairlane-ulataksi,jonka takalokasuojan kolmen vaakasuoran kromipisarakoristeen päälle suli nuoskalumen hiutaleita.
Hänelle muistui näkemästään mieleen Rooman mustaoranssiset Lancia Aurelia-taksit,millä mustapaitapojat ajelivat katsomassa Vatikaania,Pyhän Pietarin toria ja Kolosseumia .
Nyt tosin hajuaistittomaan aasialaisen flunssaepidemian turruttamaan italialaisnenäänsä hän ajatuksissaan imaisi taksin ikkunasta trattorioiden lasagnan tuoksuja työhuoneensa bostonsavussa, alkaessaan vaistomaisesti rallaattamaan Funiculi Funiculaa:
"Jamme,jamme 'ncoppa jamme ja..funiculi funicula..."..
Joskus kappalainen uuvuttuaan pappilan flyygelin ääressä Siionin virsien raskaspoljentaiseen soittoon otti kirjahyllystään nahkakotelosta Italiasta ostamansa piccolohuilin ja vetäisi salin erkkeri-ikkunan edessä verenpisarakaktukselle piristykseksi kappaleen iloista Funiculi Funiculaa.
Laulu oli erittäin suosittu 30-luvun Il Ducen Italiassa,vaikka sen sanoittaja Peppino Turco oli sovittanut sen Luigi Denzan musiikkiin v.1880. Sanoitus oli saanut alkunsa Vesuviuksen vuorelle kulkevasta vaijerihammasratarautatiestä (funikulaarisesta radasta),joka valitettavasti tuhoutui v.1944. Lauluun sekaantui myös itävaltalaissaksalaisen Richard Straussin käsialaa,koska säveltäjä uskoi rallin olleen aitoa italialaista kansanmusiikkia..
Hän liitti sävelmän runolliseen sarjaansa "Aus Italien",jolloin Denza haastoi Straussin oikeuteen.
Tuloksena Denza sai hyvät komissiot jokaisesta Straussin esittämästä Aus Italien-sovituksesta
Kappalainen niisti nenänsä muisteluittensa päätteeksi kaftaanin taskusta vetämäänsä nenäliinaan totuttuun kuuluvaan tapaansa,jolloin muu pappilanväki pysähtyi toimissaan koodaamaan,että pappi oli lähdössä virantoimituksiinsa.
--Mänj sovan rottyylisavussa ja uasialaesessa koko hajuaesti loppuijäks!
Kappalainen tuhahti viikatessaan liinan kaftaanintaskuun ja nappasi mustan ehtoollislaukun käteensä suuntaamalla eteiseen pukemaan mustaa talvipopliinia päällensä.
Eteisen peilin edessä hän sovitteli mustan kirkkoeedeninsä lainepäähänsä miettiessään pieni hymynhäive suupielessään:
--Noh...ensvuojen kesällä pakkavutaan pikku-Neckariin uuvelle huru-ukkojen reissulle Roomaann.
--Alle Wegen führen nach Rom...hmmm?!
--Katotaampas oekeen uuvelleen valakoeset banlonpaejat niskassa autobaanoilla ja autostraadoilla,miten elo on muuttununna Berliinin ja Rooman välillä..
--Se Malamivuaran Ilikka ee piäse mukkaan kun makkoo hoetokojissa parkkinssonnissa ja se Ilse-Lottekin taetaa olla jo kuollunna aekoja sitten loppuunajettuna natsijen maksumorsijamena.
--Siitä reissusta taetaa tulla oekeen mustapaetahuru-ukkojen banlonpaetareissu!
Matkalle lähtöä kannusti Potsdamer Platz-aseman seinällä tuulessa läpättävä lakanamainos,missä luki "Alle Räder fahren nach Sieg" eli "Kaikki pyörät matkaavat voittoon".
Antti ei voinut välttää kehaisemasta pojille Iisalmen lukion vuoden 1933 ylioppilaskirjoitusten erään abin saksankielen tentin käännöstä lauseesta "Er war in der Stadt Potsdam geboren","Hänet synnytti kaupungissa postineiti".Saatuaan pojat hirnumaan hän vielä pisti perään toisen käännöksen lauseesta "Berthas Reise war kurz aber angenehm","Berttan reisi oli lyhyt mutta mukava".Ja niin jälleen pojat Malmivaaran kanssa nauroivat teologian ylioppilaan sutkaukselle.
Junamatkan aikana Antti oli syventynyt lukemaan pientä taskukokoista runokirjaa,jonka hän oli ostanut Potsdamer Platz-aseman eräästä lehtikioskista. Malmivaarakin oli nähnyt.miten Antin aiempi hilpeys oli vaihtunut melankoliaan ja kysäissyt kaveriltaan painoiko se ero siitä gdäniges Fräuleinista niin paljon,lisäämällä,että ne Rooman tummat signorinat vasta ovat tulisia pakkauksia ja että niiden kanssa vehkoominen vastaa Vesuviuksen tulikuumaa laavavyöryä .
Antti pisti kirjan taskuunsa sumein silmin,Malmivaaran ehtiessä lukemaan sen kansitekstin "Das Lied eines jungen Soldaten auf der Wacht" ,Hans Leip.
Antti pisti silmänsä kiinni eikä vastannut kaverinsa ilkkuiluun.
Hän kertasi mielessään runon sanoja Ilse-Lotten kuvan ilmestyessä kirkkaana sisäsilmiensä valkokankaalle;
"Vor der kaserne bei den grossen Tor
Stand eine Laterne und steht so doch davor.
So wollen wir uns wieder seh'n
Bei der Laterne wollen wir steh'n.
Wie einst Lili Marleen,wie einst Lili Marleen,
Unsere beide Schatten sah'n wie einen aus.
Dass wir so lieb uns hatten das sah gleich man daraus.
Und alle Leute soll'n es seh'n wenn wir bei der Laterne steh'n.
Wie einst Lili Marleen.wie einst Lili Marleen.
Schon rief der Posten,sie blasen Zapfentreich.
Es kann drei Tage kosten,Kam'rad,
ich komm so gleich.
Da sagten wir auf Wiedesehen
wie gerne wollt ich mit dir geh'n.
Mit dir Lili Marleen? Mit dir Lili Marleen.
Deine Schrille kennt sie,deine Zierengang.
Alle Abend brennt sie,doch mich vergass sie lang.
Und sollten mir ein Leids gesheh'n,
wer wird bei der Laterne stehen.
Mit dir Lili Marleen? Mit dir Lili Marleen.
Aus den Stillen Raume,aus Erden Grund.
Küsst mich wie im Traume dein verliebten Mund.
Wenn sich die späten Nebeldrehn,
werd' ich bei der Laterne steh'n.
Wie einst Lili Marleen. Wie einst Lili Marleen.
Vasta vuonna 1938 Leipin runo kaiverrettiin bakeliittilevylle ja käännettin jopa englanniksi v.1940.
Levy soi sotilaskanttiinien gramofoneista Ukrainan steppeiltä Pohjois-Afrikan hiekkaerämaihin.
Libyan Tobrukin taisteluiden aikana levy soi kahdella kielellä vihollisuuksien aikana .
Marlene Dietrich lauloi levyltä Lili Marleneansa amerikkalaisten Guadalcanalin lentotukikohdassa yhtä kaihoisasti kuin Normandian maihinnousun jälkeen pommitetussa ranskalaisessa Caenin kaupungissa.
Suomessa kappaleesta oltiin taiteiltu "Liisa pien'..Kasarmimme eessä suuri portti on"-sovitus,mitä isänmaan puolustajat kuuntelivat Georg Malmstenin laulamana korsuissa,vaihtamalla väliin toista suosikkilevyä "Elämää juoksuhaudoissa".
Müncheniin saavuttuaan mustapaitajoukko tapasi ensimmäisen kerran enemmän sotilaspukuja ja hakaristihihabanderolleja kuin Berliinissä .Kaupunki oli kansallissosialismin Mekka,missä Hitlerkin alku-urallaan piti 20-luvulla palopuheitaan Hindenburgin Weimarin tasavallan kaatamiseksi.
Matkailijat olivat päättäneet jäädä ihailemaan kaupunkia kahdeksi päiväksi, jolloin Malmivaara sekä Antti päättivät lisäksi kaksistaan käydä Bayerin ja Itävallan rajalla sijaitsevassa Oberammergaumin kylässä Garmisch-Partenkirchenin maakunnassa.Garmisch-Partenkirchenissä kyllä pidettiin samana vuonna talvikisat,muuta pappispari ei niinkään ollut kiinnostunut talvilajeista,vaan kuuluisasta Oberammegaumin Jeesuksen kärsimysnäytelmästä.Matkan he tekivät pitkänokkaisella Büssing-Nag-turistibussilla,minkä haitarikatto avautui samalla tavalla kuin Dallape orkesterin Sisu-bussissa..
Jokavuotiset Kristuksen kärsimysjuhlat olivat vetäneet uskovaisia kaikkialta kansallissosialistisesta maasta.On väärin väittää ,että III valtakunnan propagandaminsiteriö olisi pistänyt lippuluukut kiinni näytelmälle,päinvastoin ministeriössä ,jota johti propagandaministeri Göbbels,oltiin hyvinkin suvaitsevaisia "maatiasmaisen" esityksen mainostamiseksi,missä juutalaisuutta tuotiin natsien mielestä puolikoomisesti esiin.
Kansallissosialistit katsoivat näytelmän paljastavan piiloantisemitistisesti kristinuskon juutalaista taustaa.
Vuoden 1936 näytelmässä Kristuksen osaa esitti Waffen SS-luutnantti Anton Lange,johon Antti ja Malmivaara tutustuivat näytelmän harjoituksissa.
Lange oli ollut erittäin kohtelias mustapaitaitoihin ja leveälahkeisiin golfhousuihin pukeutuneita suomalaisia kohtaan ja yllättynyt miesten olevan vielä luterilaisia pappeja.
Luutnantti Lange kertoi,että kärsimysnäytelmää oltiin esitetty jo yli 300 vuotta ja hänelle itselleen harjoituksissa oli ollut aluksi vaikeuksia lausua hebreankielistä rukousta Shema Yisraelia kohtauksessa,jossa Jeesus astui temppliin Tora kainalossaan.
Antti hebrean- ja-aramenakielten tutkijana oli vakuuttunut Anton Langen hyvästä hebreankielisestä tulkinnasta viimeisellä ehtoollisella,missä luutnantti oli lausunut Kiddushin ja Hamotzin puhtaalla alkukielellä.
Kärsimysnäytelmän laajalti maassa levitettyihin julisteisiin oli propagandaministeriö liittänyt viestinsä "Deutschland ruft sich" eli "Saksa kuuluttaa" ja jopa Reichsbahn tarjosi alennuslippuja "Kraft durch Freude"-kampanjassaan .Vuoden 1934 näytelmän 300-vuotisjuhliin oli itse Hitlerkin saapunut ja pitänyt sitä erittäin hyvänä juutalaisvastaisena propagandana.
Vuonna 1967 eli 31 vuotta Oberammergaummin käynnin jälkeen Antti oli palannut vierailemaan kylässä kolmen vielä elossa olevan mustapaidan kanssa.He olivat pakkautuneet rovastin tummansiniseen Neckarsulmissa tehtyyn Neckar Jagstiin eli Saksan pikku-Fiatiin päämääränään Rooma.
Matkan tarkoituksena oli elvyttää muistoja vuoden 1936 reissusta Berliiniin,Oberammergaumiin sekä Rooman Campo Mussolinille
Oberammegaumin ulkoilmateatterissa he olivat yllätyksekseen tavanneet vanhemman valkohiuksisen herran harjoittelemassa Jeesuksen osaa näyttämölavalla.
Yllätyksekseen he tunnistivat miehen luutnantti Anton Langeksi,joskin huomattavasti vanhentuneempana kuin nostalgiamatkalla olevat "mustapaitahuru-ukot".
Tapaaminen oli mennyt erittäin sydämellisissä merkeissä ja Lange kertoi olevansa nyt reservin eversti Waffen SS:stä.Hänet olitvat amerikkalaiset vanginneet Ruhrin alueella ja liittoutuneiden sotaoikeus oli tuominnut hänet 10:ksi vuodeksi pakkotyöhön.
Antti oli kysäissyt Langelta katuiko hän yhtään natsitaustaansa.
Lange oli vastannut,että kyllä hän on sisimmässään taistellut vuosia natsiurastaan ja monena vuotena vapautuksensa jälkeen hän on näytellyt Jeesusta kärsimysnäytelmässä ja pyytänyt avustajia naulaamaan hänet ristille ihan oikeilla nauloilla..
Uno per tutti..tutti per Il Duce
Kaikki tiet johtavat "Ruumaan"
Puolifiktio
Mustapaitojen matka jatkui Berniin Sveitsin pääkaupunkiin ensiksi junalla III valtakunnan rajalle ja sitten kapearaiteisella junakuljetuksella taas alppimaan läpi Italian rajalle.
Saksasta ei voinut junateitse matkustaa suoraan Sveitsin pääkaupunkiin raidevälien takia eikä Saksassa ollut eikä vielä tänäpäivänäkään ole vakiintunutta bussiliikennettä isompien kaupunkien välillä hyvien junalinkkien takia.Nykyään kyllä Sveitsinkin päärautatiet ovat eurooppalaista raideleveyttä,mutta kantonien väliset privaattiyhtiöiden junat kulkevat vielä kapearaiteisina.
Bern tulisi teologian ylioppilasta koettelemaan 30:n vuoden jälkeen kappalaisen perhe-elämää savikauppalan berniläisen arkkitehdin ja hänen viipurilaissyntyisen voimistelumaisterivaimonsa ansiosta ja tämän kirjailusarjan papinpojallakin oli siitä vielä kirjallinen muistokappale vielä 60-luvulla kirjahyllyssään..Kirja oli arkkitehdin oma luomus nimeltään "Skitzenbuch Bernoulli",mikä kuvasi silloisen arkkitehtiylioppilaan luonnoksia kotikaupungistaan Bernistä.
Italian puolella mustapaidat vaihtoivat taasen junaa,nyt sähköjunaan,joka lähti aseman kellon lyödessä täsmälleen aikataulussa.Mussolini oli aloittanut 30-luvun alussa kampanjan,jossa junat kulkisivat ajassa,mikä oli suuri yllätys samassa vaunussa matkustavalle amerikkalaispariskunnalle,jotka äänekkäästi ylistivät "Aiteilian Reilweisiä".
 |
| Oswald Mosley |
Fasismi oli saanut 30-luvulla paljon äänenkannattajia Isossa Britanniassa aivan Pohjois-Irlantia myöten. Liiton sponsoreiksi kuuluivat muunmuassa Britannian Italian suurlähetystön sotilasasiamies eversti Locke sekä Lontoon Sohossa (South Holborn) vaikuttava italialainen fasistijärjestö Fascio Londra,joka oli kaapannut siipiensä alle Lontoon kaikki italialaiskahvilat. Brittien MI5 eli sotilaallinen tiedusteluosasto oli erittäin kiinnostunut Mosleyn ja Lontoon italialaisten liikkeistä.
Elokuun 27. päivän illalla suomalainen mustapaitadelegaatio saapui Rooman keskusrautatieasemalle italiaksi Stazione di Roma Terminiin,josta Antti ensimmäiseksi kerkisi jo valistamaan latinankielen mestarina,että terminisana on lähtöisin thermose-sanasta,mikä merkitsee kylpyä.
Hänhän lisäksi itse oli jo kaikkien makoisten kylpylajien mestari.
Rautatieaseman paikalla oli entisaikoina sijainnut roomalaisten diokletialainen kylpylä ja v.1880 rakennettun aseman purkausta oltiin suunnitelemassa vuoden 1942 maailmannäyttelyn ja uuden fasistimodernisen aseman tieltä. Sota kuitenkin siirsi suunnitelmat hamaan tulevaisuuteen.
Projekti otettiin pölyttymästä vasta maailmansodan jälkeen.
Rautatieasemaa ollaan käytetty myös myöhemmin v. 1952 hollywoodilaisen tuottajan Selzniskyn ja Vittorio de Sican ohjaamasssa filmissä,italiaksi Stazione Termini ja englannninkielisessä versiossa Indiscretion of an American Wife.
Pääosia näyttelivät Selznickin vaimo Jennifer Jones ja Montgomery Clift.
Käsikirjoituksen filmiin oli laatinut kuuluisa Truman Capote.
Stazionin pääsisänkäytävän edessä nytkytteli 3 Fiat-linja-autoa,joihin suomalaiset sekä englantilaiset fasistinuoret pakkaantuivat. Erikoista busseissa oli oikeanpuolinen ohjaus,kuten Sveeariikissä,mikä ihmetytti ,koska liikenne kulki oikealla.
Bussien lähdessä kolonnassa Rooman lounaista ulosmenotietä Via Nomentanaa kohti suomalaiset olivat ihmeissään kaupungin sekasortoisesta liikenteestä,missä uskaliaimmilla ja eniten äänimerkkiä tööttäävällä oli aina etuoikeus.
 |
| Fiat 500 Topolino |
Omituisesti amerikkalaisen Walt Disneyn sarjakuvahenkilö oli iskenyt autostradoilla huristelevan fasistiautoilijan makuun.Saksassa samanaikaisesti kehiteltiin Hitlerin omaa kansanautoa KdF-Wagenia itävaltalaisen tohtori Ferninad Porschen johdolla. Auton piti maksaa alle 1000 Reichsmarkia,jotta koko Saksa pääsisi pian pyörille uusille betonikatteisille autobahnoille.Valitettavasti sota siirsi auton valmistusta ja vasta 1946 brittiläisten valloittajien hankkeesta Wolfsburgin tehdas ryhtyi valmistamaan mallia.
Brittiläiselle loordi Rootesillekin (Hillman,Sunbeam) oltiin tarjottu saksalaista kansanautoprojektia,mutta loordi katsoi koppakuoriaisen näköisen auton olevan liian ruman kenellekään myytäväksi.
 |
| KdF Wagen 1938 |
 |
| Via Nomentana |
Campo eli Campeggio Mussolini sijaitsi Monte Sacron (Pyhä Vuori) vuoren rinteen juurelta leviävällä tasangolla kymmenisen kilometriä Roomasta lounaaseen ja bussin ikkunasta mustapaitoja tervehti korkea betoninen ja bunkkerimainen porttirakennelma,mihin oltiin valettu italialaisia panssarivaunuja.
Monte Sacren rinteessä palveli päärakennuksena Villa Madaman fasistiarkkitehtooninen ja kulmikas rakennus,mitä pidettiin myös konferenssitilana.Fasistinuoret ohjattiin laajalle teltta-alueelle ja majoitettiin yhteen italialaismalliseen sotilastelttaan,jonka Malmivaara risti ja siunasi Campeggio Fascismo Finlandeseksi.
Kokonainen viikko syyskuun 5:een päivään saakka oli mustapaidoille yhtä paraatia,esitelmiä ja valistustilaisuuksia sekä tutustumista italialaisiin fasistinuoriin. ll Duce valtakunnan ensimmäinen marsalkkana samoin kävi fasistinuorten ja sotilaiden paraatikatselmuksessa,missä esiteltiin italialaista sotakalustoa ja jopa moottoripyöräpataljoona,minkälaista suomalaiset eivät eläissään olleet nähneet.
Suomalaisethan marssivat polkupyörillä.
Vasta 60-luvulla Antin mieli lensi takaisin Monte Sacren tasangoille nähtyään uudesta mustavalkoisesta Salora-televisiostaan italialaisen Federico Felliinin neorealistisen vuonna 1954 valmistuneen elokuvan La Stradan,missä Anthony Quinn näytteli kolmipyöräisellä Moto-Guzzi-moottoripyörällä maata kiertävää Zampano-kahlekuningasta.
Avustajanaan hänellä oli matkassa Giulietta Masina (Federico Fellinin vaimo),vähä-älyinen maalaistyttö Gelomina,joka sirkusesityksissä oli pukeutunut chaplinimaiseen pelleasuun ja knalliin.
Toisena filmin tuottajana oli Dino Di Laurentiuksen rinnalla Carlo Ponti,joka tunnettiin Sofia Lorenin Alfred Hitchcockin näköisenä miehenä.
Leirin vihdoin päätyttyä mustapaitamatkailijoilla oli vielä pari päivää aikaa vierailla Napolissa ja Vesuviuksella.
Antti osasi historiasta kertoa porukalle Vesuviuksen tuhoamasta Pompeijista, mustapaitojen syödessä matkaeväitään kraaterin reunalla seuratessaan toisella silmällä paikalle saapuneita merimiespukuihin sonnustautuneita tyttömarineroja,joita Malmivaara irvaili fasistilaivatytöiksi,joilla on permanenttilaineet päässä ja Välimeren vettä polvessa.
--Veni,vini ,vici!
Antti huokaisi seilorityttäret nähtyään näpsättyään näistä kuvan Kodak Brownie-laatikkokamerallaan.
--Alettaanpas poejjaat pakkaatuva linjuriin.että ehitään junalle Ruumassa!
--Pelekään.että tyttäret sullaa teijän kuumissa silimissänne moesesta tuijottamisesta!
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti