maanantai 3. lokakuuta 2011

Matalan matkaviheltäjän paluu.Suomikirja ja Salo-muistoja.

Linjuriasema 1957
Juhart 2009

 Linja-autoasema 2007
Muistokollaasi
Juhart 2010
Huhtikuu 1999
------------------------------
"Sun ruususi punaiset
Mä laitoin hopeamaljahan.
Vaan kauneimman mä niistä taitoin
ja pistin rintahan.
Nyt hopeamaljassa hohtaa
nuo ruusut rakkahat.
Kun katseeni milloin ne kohtaa,
ne mulle hehkuvat...."

Erkki Junkkarinen: Ruusuja hopeamaljassa
Matala matkaviheltäjä

                                      Ruusuja hopeamaljassa. Erkki Junkkarinen

Kaupunki ei näyttänyt muuttuneen paljoakaan sitten 50-luvulta Jussin astuessa uuden linja-autoaseman laiturille.
Nyt huhtikuinen puhalsi kylmähköä viimaa idästä päin pitkin Vilhonkatua ja vilu tarttui papinpojan käsivarsiin panemalla ne kananlihalle ohuen takin alla..Tai Jussin tapauksessa kukonlihalle.
Asemarakennuksena oli nyt lasipalatsi,jonka kylkeen globaalisena ilmiönä oltiin pykätty ostokeskus ..sellainen shopping-malli .Jussista se pikemminkin näytti mullin mallilta ja säälitteli sitä,että v. 1953 kaupunginarkkitehti Paul Bernoullin piirtämä silloinen uusi linja-autoasema oltiin purettu jostain kaupungin johdon,linja-autoväen ja Matkahuollon välisestä sopimuksesta.

1945-50 Annankadun ja Vilhonkadun 
kulmatontti luistinratana



Ennen vuotta 1953 linja-autoasemalle tarkoitettu Annankadun ja Vilhonkadun välinen tontti oli pikkupoikien suosima ja syksyisin mutainen potkupallokenttä ja fillarikrossiplaani. Asemaa oltiin ehdotettu aiemmin rakennettavaksi jopa Eläintorille,joka nykyään palvelee Sibeliuspuistona.
Jussista Sibeliuksella ja hänen sinfonioillaan ei ole mitään tekemistä aiemmin syysmarkkinoina palvellun Eläintorin savivellikentän kanssa.

1926 Eläintori

2000 ca. Sibeliuspuiston
monumentti


Jussille Sibelius toi Finlandiallaan mieleen Talvisodan pakkaset sekä seesteisen välirauhan eikä mitään markkinahumuja, juopposten röpeltelyä eikä puukkotappeluja,minä toria muisteltiin.
Jos hänen edesmennyt ruustinnaäitinsä olisi ollut vielä elossa silloin,kun puistoon pykättiin kauhea teräksinen ja abstraktinen Sibelius-monumentti,hän olisi kutsunut sitä perunannostokoneeksi.
Näin hän oli kutsunut Uskelan kirkon hautausmaalle sankarihautojen viereen pystytettyä ultramodernia pronssiveistosta,minkä piti esittää joitain suojelusenkeleitä.
Vuodesta 1931 vuoteen 1953 saakka linja-autoasema oli sijainnut kauppatorin kyljessä 30-lukuisen funkkistyylisen Shell-huoltoaseman kyljessä.
Huoltoaseman sillanpuolisella sivulla palveli v.1938 myös Matkahuolto uudessa siivessä.




 3 kuvaa linja-autoasemalta.
Ylimmäinen v.1938 kuva matkahuollon laajennuksesta.
Kaksi alimmaista kuvaa huoltamosta ja torin puoleisesta
linja-autoaseman laitureista.
Juhart 2009
Kaupunki oli katsonut vanhan uuden aseman ylläpitoa liian kalliiksi ja päätti grynderioligarkkien ja kaupungin isien kanssa panna linjuriaseman vuokralle suuren liikekolossin välikäytävään.

Silloinen kaupungin johto ei vielä ollut hajullakaan siitä,miten tulevassa megalomaanisessa kuntainliitoksessa suursavikaupungin muodostamisessa lähikuntien kanssa tulisi käymään.
Olivat kuin esivanhempansa tekemässä Suur-Suomea Vienan Karjalaan isänmaallisessa hurmiossa!
Suursalon muodostamisen myötä koko maaseutubussiliikenne tulisi tyrehtymään Vainion Liikenteen bussimonopolin kannattavuuslaskelmien mukaan reunakyliltä.

 Salon torin linjuriasemalla
Jooseppi Vainio ja August Lehti Lehden
1927 Chevrolet-
onnikan kurasiivillä
Kaupunkiin aikoinaan 20-luvulla  Kuusjoen Raatalasta liikennöinyt Jooseppi Vainion 1930 käytettynä ostettu REO- bussi oli 2000-luvun lähestyessä paisunut mahtavaksi bussifliitiksi,joka oli popsinut suuhunsa alueen muutkin bussifirmat,kuten Pekka Laineen Liikenteen,Rakisaaren Paikallisliikenteen,kiskolaisen Urpo Haapasalon Liikenteen,Someron Linjan, vaskiolaisen Werner Kosken Liikenteen sekä Särkisalon Liikenteen.
Vainio oli lisäksi nielaissut muitakin eteläsuomalaisia liikennöitsijöitä Paraisten Linjaa ja Saaristotien liikennettä myöten, hoitamalla nykyään melkein monopolilla bussiliikennettä Helsinki-Turku-akselilla saaristoalueineen.
(Jussi oli kirjoittanut v. 2011 kesällä kaupungin paikallisliikenteen ongelmista ja maaseutulinjavuorojen puutteesta Salon Seudun Sanomiin ja puuttunut kilpailun puutteeseen alueen bussilinjoissa.Hän oli myös kärjistellyt tilannetta Vainion Liikenteen monopolilla.Lehti ei julkaissut mielipideosastolla juttua, ettei tulisi härnäämään kaupungin päättäjiä,joilla on omat kädet liikennöitsijän taskussa.Ilmeisesti kriittisen ja asioita ymmärtämättömän ulkosalolaisen mielipidettä ei tarvinnut ottaa huomioon.)

50-luvulla Jussi monasti pyöräili linjuriasemalle,missä Veljestuvan kuppilan edestä katsomalla hän tarkalleen tiesi mille laiturille ajoi mikäkin bussilinja.Ykköslaituriin ajoivat Pohjolan Liikenteen Turku-Helsinki-pikavuorot, Someron linja ja Paraisten Linja sekä Pekka Laine.
Kaikki muut yhdeksän laituria täyttyivät muista maalaislinjabusseista,mitä mm. yhtenä kasvavana syrjäkylälinjana harmaakuosinen ja raatalalainen Vainion Liikenne edusti.
Nykyinen potentiaalinen linja-autoista kiinnostunut pikkupoika ja bussibongari tuntee vain yhden bussifirman....keltaisen Vainion Liikenteen...ja tietty sen Expressbussinkin Vantaan Lentoon.
Ehkä sellaista bussibongarisukupolvea ei ole enää olemassakaan tietokonepelien ja nettien valta-aikana.


Pekka Laineen Volvo Salo-Kiila-Kemiö 1951
 Linjuriasema 1956
50-luvulla linja-autoasema palveli silloisen kauppalan sydämenä sekä keuhkoina.
Sitä kautta vietiin savikauppalaa maailmalle mm. Leinon liesissä,Högforsin venttiileissä,Lammervon diagonaalipussihousuissa ja teryleenipöksyissä sekä Saloran ularadiokoneissa.
Nyt Jussi tiiraillessaan kylmissään asemalaiturilla kauempaa Vilhonkadun länsipäähän erotti entisen Saloran televisotehtaan Ankkalinnan lasikonttorin päältä Nokian kumisaapasneonvalon entisen sorsamainoksen paikalla.
Kaupungin oli ottaneet haltuunsa uudet nurkanvaltaajat!

Jussin hanhiuni pappilan yläpuolella.
Juhart 2005
Nokialle tai entiselle Saloralle päin Jussin ajatukset ja unet viimeisenä kahtena vuosikymmenenä eivät olleet lentäneet Selma Lagerlöfin Nils Holkerinpojan hanhen siivin.
Jussi oli lentänyt oman Hannu Hanhensa selässä kauas pois Arabian niemimaalle ja kaakkois-Aasiaan.
Hän oli tavannut lennoillaan Ali Baban jälkeläisiä Abdullaheja,Muhammedeja sekä Walideja Riyadhin Nassariyah-savilinnan askarivartiomiehinä ja jopa Magallanesin konkistadorien sekä japanilaisten samuraiden  haamuja Manilan Intramurosin espanjalaisessa vallikaupungissa.
Hän oli kokenut Saudin kuninkaiden vaihdokset Khalidista Fahadin kautta Abdullahiin ja väistellyt v.1990 Kuvaitin sodan aikana Saddamin scudeja Riyadhissa.
Manilassa hän aloitti talonsa rakentamisen presidentti Ferdinand Marcosin sotatila-lain alla 1982, näki GMA-teeveekanavalta vuonna 1983 senaattori Ninoy Aquinon murhan Manilan kansainvälisen lentokentän tarmakilla,1986 Marcosien pakenemisen Havaijille ruusuvallankumouksen jälkimainingeissa sekä maan presidenttien Cory Aquinon,Fidel Ramosin,Joseph "Erap" Estradan ja Gloria Magapacal-Arroyon korruptiontäyteiset hallintokaudet .
Paljon oli saastunutta vettä virrannut Manilan halkaisevan Pasig-joen mukana Manilan lahteen taifuuneissa sekä poliittisissa mysrskyissä rttä satoja wadeja kuivunut Arabian niemimaalla näinä kahtenakymmenenä vuotena.

Salonjoki 1960
Jussille kotikaupungin maitokahvin värinen joki oli niinä vuosina vienyt mukanaan Halikonlahdelle vain jäänlähtöveikkaustynnyreitä ja joenpenkkapaalutuksia.
Mikään muu savilaaksossa ei ollut ulkoisesti muuttunut.
Mutta Nokian tehtaiden sisältä haiskahti ulos globaalisen maailman halitoosi eli paha henki..nokialainen hammaskivi.
Yhteen nokialaiseen insinööriin papinpoika oli törmännyt Manilassa Suomen suurlähettilään pitämissä itsenäisyyspäivän juhlissa Forbes Parkin rikkaiden asuntoalueella Makatin liikekeskuksen kyljessä.
Jussi oli kättelemässä entistä Filippiinien presidenttiä FVR:ää,Fidel Valdez Ramosia ja entistä Filippiinien poliisivoimien komentajakenraalia.


Juttukaverinaan hänellä oli eräs filippiiniläinen evp.eversti ja liikemies..
Kättään tuli myös työntämään humalainen nokialaisinssi.
Jussi,eversti ja kenraali-presidentti Ramos olivat keskustelleet papinpojan vaimon sedästä kenraali ja senaattori Rodolfo Biazonista. Rodolfo eli perheen sisällä kutsuttu "Uncle Rudy" oli Jussin vaimon edesmenneen äidin sisarenpoika os. Gaspar Biazon, entinen Philippine Marinesien (maihinnousujoukkojen) komentaja ja Filippiinien puolustusvoimien komentaja.
Amerikkalainen termi "Talk to the Marines" eli "Puhu sää vaan mariineille..minä kuuntelen" eli "Älä puhu paskaa" ei stemmaa Rodolfon imagoon.Häntä pidetään suoraan puhuvana ja ehkä vähiten korruptoituna filippiiniläissenaattorina.

Rodolfo "Pong " Gaspar Biazon
Uncle Rudy
Kättelyn päätyttyä nokialaisinssi kysäisi ivallisesti Jussilta,että mikäs upseeri tämä suomalainen juntti sitten on,joka liitelee näin korkeissa piireissä.
Jussi vastasi olevansa evp. tambuurimajuri (portsari),johon nokialainen öykkäröi,että papinpoika taitaa kuulua niihin verokarkureihin ja intin lintsaajiin.
--Mä olen kuule diploomi-insinööri ja reservin luutnantti..kuules!
Inssi puhalsi ulos Finlandia-vodka höyryjen kanssa.
Kutsujen päätyttyä inssi puskeutui Jussin ja everstin porukoihin jatkoille yhteen Makatin yöravintolaan.
Nokialaisöykkäröinti oli hiipunut pöydässä torkkumiseen ja sammumiseen.
Jussi ja eversti jättivät insinöörin ja luutnantin prostien sekä poliisien putsattavaksi ... ihan tahallaan.

Kaupungin imago oli nokialaistunut.
1970-luvuna alkupuolella silloinen televisiotehdas alkoi paksukalvo-osastollaan valmistaa IC-piirejä ja moni varakkaampi uuden teknologian myötä alkoi kantelemaan firman kehittelemää tiiliskiven kokoista autoradiopuhelinta. Amerikkalainen Motorola samoihin aikoihin oli tuonut markkinoille kannettavan radiopuhelimen,mutta jenkkiläisinä viekkaina olivat myös hankkineet keksinnölleen mapillisen patentteja.
Nokia 80-luvulla joutuikin nokitusten jenkkimarkkinoilla Motorola-patentteja vastaan ja joutui valehtelemaan omista olemattomista patenteistaan,kun mitään patentteja ei oltu keksitty.
Yhtenä silloisen Mobiran johtajista ja Jussin "vihanainen" sekä Saloran entinen know-how-osaston sihteeri sekä Mobiran johtajatar Silva Norkela oli ollut mukana valehtelijoiden klubissa.
(Kirjoitus valehtelijoiden klubista ja yhdestä intialaissyntyisestä Shubista Mobiran patentti-insinööristä tulee myöhemmin.Tämä intialaisherra joutui pakon edessä New Yorkissa pidetyssä neuvottelutilaisuudessa nokialaisherrojen painostuksesta valehtelemaan Nokian patenteista ja näin sai kumisaapastehtaan kännykät valtaville jenkkimarkkinoille ja valtaamaan maailman markkinoita.Palkaksi tämä intialaisinsinööriparka sai nokialaisesta kumiteräsaappaasta peräänsä.)

 Nokian kumijalkinemainoksia
Savilaaksosta oli tullut piilaakso.
Sekin ajanjaksojakso Nokia-huumassa tuli jäämään väliaikaiseksi.
Uudella vuosituhannella kaupungin vaakunan joutsenkin sai polskutella muille vesille "suurkaupungin" päättäjien kuntainliittymäinnossaan ripustaessa kaupungin sisäänmenoväylien rajoille Halikon Hakoniskojen vaakunan.

Quo vadis---Salo?







Ei kommentteja: