 |
| Linjuriasemalla. Juhart 2009 |
Matkalaukkunsa linjuriaseman uuden lasipalatsin matkahuoltoon jätettyään yli puolivuosisataa maankamaraa tallannut ja henkisesti 8-vuotiaaksi jäänyt matala matkamies ryhtyi patikoimaan Vilhonkatua kävelysillalle päin.
Hän vanhempana ja pitkältä juoksuajalta kotiin palanneena kulkukoirana halusi käydä merkkaamansa kotikorttelinsa rajapyykit ja nuuskia vanhoja merkkijälkiään kivijalkasokkeleista.
Korvissaan hänellä sirisi nokialaisen kännykän ringtonen tapaisen tinnituksen läpi vanhemman Ruotsissa asuvan siskonsa entisen miehen tervetulotoivotus:
--Och där kommer göken från öken!..Ja sieltä saapuu erämaan käki!
Hänelle oltiin naurettu erämaavaelluksillaan munimisesta useaan pesään.
Nyt hän omasta mielestään onnen käkenä oli asettunut viimeiselle pesälleen ja asettunut aloilleen Manilaan viimeiset 14 vuotta filippiiniläisenä kansallislintuna Aguilarina...valkopääkotkana, hiusten alkaessa kadota päälaelta..
Filippiiniläisen sairaanhoitajan miehenä hänen aviovuoteensa oli kylläkin kaventunut vierihoidossa queen sizesta sinkkupediksi vaimonsa King Faisal-sairaalan sydänteho-osaston yötuurien takia.
Mutta olipa maailmankuva laajentunut!
Matala matkamies käveli kohti kauppatoria luihin ja ytimiin viiltävää viimaa vastaan takkinsa vetoketju kurkkuun asti ylösvedettynä ja kaulukset pystyssä.
Torilla kahviteltoissa ja niiden edessä rohkeat kaupunkilaiset istuivat paitahihasillaan nauttimassa kahvista ja suomalaisesta keväästä kolmentoista asteen helteessä.
Vaimon kotikaupungissa Filippiinien Baguiossa 1.5-kilometrin korkeudessa Cordillera-vuoristossa pilvien yläpuolella tällaista hellettä kutsuttaisiin siperialaiseksi talveksi.
Saudissa aikoinaan 80-luvun alussa itäprovinssin Jubailissa Arabian meren rannalla marraskuinen ilma viileni kymmeneen asteeseen aamuisin seitsemän maissa töihin lähtiessä.Kello kymmeneltä aurinko paahtoi zenitissä yli 40-asteen kaasuliekillä,mikä sai erämaan miraasheissa näyttämään valtamereltä.Aamulla töihin arosaitille mentiin talvitamineissa ja illalla kotiin villalle palattiin teepaidat läpimärkinä.
Kostea meri-ilma silti pisti hampaat kalkattamaan enemmän kuin mannermainen itätuuli.
Astellessaan torin poikki Jussi katsahti vasemmalle toritelttojen taakse.
Tiilisen Rautakirja-kioskirakennuksen paikalla oli sijainnut yli 40-vuotta aiemmin Shell-huoltamo ja linja-autoasema.
Betonisen aurinkolipan alla punaisten bensapumppujen kyljessä oltiin tankattu silloin tummanvärisiä ja koppakuoriasselkäisiä fordeja ja konttiperäisiä letukoita (Chevrolet).
Silloin bensiinin ja moottoriöljyn hajuisen myymälän kassatiskiltä autoilijat saivat paragonikuittia vastaan vain bensiinin kanssa moottoriöljyä.
Hän vanhempana ja pitkältä juoksuajalta kotiin palanneena kulkukoirana halusi käydä merkkaamansa kotikorttelinsa rajapyykit ja nuuskia vanhoja merkkijälkiään kivijalkasokkeleista.
Korvissaan hänellä sirisi nokialaisen kännykän ringtonen tapaisen tinnituksen läpi vanhemman Ruotsissa asuvan siskonsa entisen miehen tervetulotoivotus:
--Och där kommer göken från öken!..Ja sieltä saapuu erämaan käki!
Hänelle oltiin naurettu erämaavaelluksillaan munimisesta useaan pesään.
Nyt hän omasta mielestään onnen käkenä oli asettunut viimeiselle pesälleen ja asettunut aloilleen Manilaan viimeiset 14 vuotta filippiiniläisenä kansallislintuna Aguilarina...valkopääkotkana, hiusten alkaessa kadota päälaelta..
Filippiiniläisen sairaanhoitajan miehenä hänen aviovuoteensa oli kylläkin kaventunut vierihoidossa queen sizesta sinkkupediksi vaimonsa King Faisal-sairaalan sydänteho-osaston yötuurien takia.
Mutta olipa maailmankuva laajentunut!
Matala matkamies käveli kohti kauppatoria luihin ja ytimiin viiltävää viimaa vastaan takkinsa vetoketju kurkkuun asti ylösvedettynä ja kaulukset pystyssä.
Torilla kahviteltoissa ja niiden edessä rohkeat kaupunkilaiset istuivat paitahihasillaan nauttimassa kahvista ja suomalaisesta keväästä kolmentoista asteen helteessä.
Vaimon kotikaupungissa Filippiinien Baguiossa 1.5-kilometrin korkeudessa Cordillera-vuoristossa pilvien yläpuolella tällaista hellettä kutsuttaisiin siperialaiseksi talveksi.
Saudissa aikoinaan 80-luvun alussa itäprovinssin Jubailissa Arabian meren rannalla marraskuinen ilma viileni kymmeneen asteeseen aamuisin seitsemän maissa töihin lähtiessä.Kello kymmeneltä aurinko paahtoi zenitissä yli 40-asteen kaasuliekillä,mikä sai erämaan miraasheissa näyttämään valtamereltä.Aamulla töihin arosaitille mentiin talvitamineissa ja illalla kotiin villalle palattiin teepaidat läpimärkinä.
Kostea meri-ilma silti pisti hampaat kalkattamaan enemmän kuin mannermainen itätuuli.
 |
| Autonraato työmatkalla arosaitille Jubailissa |
 |
| Baguio-ilmakuva |
Tiilisen Rautakirja-kioskirakennuksen paikalla oli sijainnut yli 40-vuotta aiemmin Shell-huoltamo ja linja-autoasema.
Betonisen aurinkolipan alla punaisten bensapumppujen kyljessä oltiin tankattu silloin tummanvärisiä ja koppakuoriasselkäisiä fordeja ja konttiperäisiä letukoita (Chevrolet).
Silloin bensiinin ja moottoriöljyn hajuisen myymälän kassatiskiltä autoilijat saivat paragonikuittia vastaan vain bensiinin kanssa moottoriöljyä.
 |
| 1953 linjuriasema |
Nykyiset huoltamomyymälät tarjoavat kaikkea grillihiilipussien ja pornolehtien väliltä ja auton huollotkin pitää tehdä merkkikorjaamoilla.
Mittarikenttäkin palvelee itse ilman henkilökuntaa..
Ennen jopa huoltamon omistaja Lundelin palveli mittarilla asiakkaita mittarilla yliystävällisenä ja viimeisiä juoruja vaihdellen..
Silloinen huoltomies pystyi korvakuulolla tekemään diagnoosin auton vaivoista ja korjaamaan viat paikan päällä.
Nykyiset merkkikorjaamoiden asentajat vaihtavat vain mikrotietokonekortteja elektroniikalla täyteen tupattuun konehuoneeseen eivätkä ole kuulleetkaan joistain Solexin alaimukaasuttimista suorasuihkukoneiden aikakaudella.
Toritelttakahviloiden edessä vielä 50-60-luvulla paikallinen vapaapalokunta piti letkuharjoituksiaan.
Paikalle oltiin KtK:n (kuorma-autojen tilauskeskus..tai kuten kauppalassa ilkuttiin..korkeintaan tunnin kuljetus) kuorma-auton siirtolavalla raahattu joku vanha ja laho ulkohuussi tai Lehtisen autoromuttamosta vanha ruosteen raiskaama IFA,mikä sytytettiin palamaan.Sitten urheat palopojat vanhan 20-lukuisen Hudson-paloauton letkulla pruuttasivat punaisen kukon läpimäräksi,vaikka paikalle ilmestynyt sadekuuro oli jo kerinnyt sammuttamaan sen.
Pikkupoikana Jussi oli syvästi hämmästynyt siitä,että VPK:lla oli kaksi osastoa....sytytys- ja sammutusosastot.
Toripuistoon oltiin jopa pantu seisomaan jopa pari vanhaa kanuunaa muistuttamaan vanhan kauppapaikan "puolustuksesta".
Historiassa jokivarsikauppalassa ei ole koskaan ollut varuskuntaa eikä edes rantapyssypatteria.
Jokisatamaan ei ole koskaan yksikään merirosvoalus , britti-imperiumin taikka espanjalaisen armaadan sotakaljuuna tullut ryöstöretkille.
Ehkä muinaisaikoina jollain rautakaudella ollaan Lukkarinmäen taikka muinaisen Rikalan kalliolta vieritetty kiviä tai kaadettu kuumaa tervaa tunkeutujien niskaan.
Silloin joen kohtaa ja koko kauppalan aluetta peitti merenlahti.
Mittarikenttäkin palvelee itse ilman henkilökuntaa..
Ennen jopa huoltamon omistaja Lundelin palveli mittarilla asiakkaita mittarilla yliystävällisenä ja viimeisiä juoruja vaihdellen..
Silloinen huoltomies pystyi korvakuulolla tekemään diagnoosin auton vaivoista ja korjaamaan viat paikan päällä.
Nykyiset merkkikorjaamoiden asentajat vaihtavat vain mikrotietokonekortteja elektroniikalla täyteen tupattuun konehuoneeseen eivätkä ole kuulleetkaan joistain Solexin alaimukaasuttimista suorasuihkukoneiden aikakaudella.
 |
| 50-luvun huoltamohenkilökuntaa |
Paikalle oltiin KtK:n (kuorma-autojen tilauskeskus..tai kuten kauppalassa ilkuttiin..korkeintaan tunnin kuljetus) kuorma-auton siirtolavalla raahattu joku vanha ja laho ulkohuussi tai Lehtisen autoromuttamosta vanha ruosteen raiskaama IFA,mikä sytytettiin palamaan.Sitten urheat palopojat vanhan 20-lukuisen Hudson-paloauton letkulla pruuttasivat punaisen kukon läpimäräksi,vaikka paikalle ilmestynyt sadekuuro oli jo kerinnyt sammuttamaan sen.
Pikkupoikana Jussi oli syvästi hämmästynyt siitä,että VPK:lla oli kaksi osastoa....sytytys- ja sammutusosastot.
Toripuistoon oltiin jopa pantu seisomaan jopa pari vanhaa kanuunaa muistuttamaan vanhan kauppapaikan "puolustuksesta".
Historiassa jokivarsikauppalassa ei ole koskaan ollut varuskuntaa eikä edes rantapyssypatteria.
Jokisatamaan ei ole koskaan yksikään merirosvoalus , britti-imperiumin taikka espanjalaisen armaadan sotakaljuuna tullut ryöstöretkille.
Ehkä muinaisaikoina jollain rautakaudella ollaan Lukkarinmäen taikka muinaisen Rikalan kalliolta vieritetty kiviä tai kaadettu kuumaa tervaa tunkeutujien niskaan.
Silloin joen kohtaa ja koko kauppalan aluetta peitti merenlahti.
 |
| Soittolava |
 |
| Brankkari eli palokunnantalo v. 1956 Asemakadulla. Edessä VPK:n autotallit Hotelli Salon vieressä. Kummallakin naapuritontilla harjoiteltiin sammutustyötä. |
Senkin kaupungin päättäjät päättivät purkaa pois maisemaa rumentamasta uuden Mariansillan alta.
Jussista se oli,vaikkakin pakkilaatikonkulmikkaana,jugendkoristeisena komea pytinki,missä kesäisin kuorot kilpalauleskelivat kansallispuvuissa toisiaan väsyksiin ja VPK:n messinkipumppu puhalteli torviinsa posket pullollaan valkoisissa lakanaunivormuissa ja mustissa spitzhübelkypärissä.
 |
| Konsertti soittolavalla. Tustalla linja-autoasema ja torinvarsi. Juhart 2005 |
Ainoastaan Horninkadun ja Torikadun kulmassa seisoi pystyssä kulmatorneineen aikoinaan Jännärit ja Kumppanien omistama puinen liikerakennus ja entinen Juho Pohjolan kangasliike,minkä ikkunat oltiin puhkottu suuremmiksi 50-luvulla näyteikkunoiksi.
Kulmakaupassa vaikutti 60-70-luvulla Pukimo-Kari ja nyt liikkeen vieressä tuoksui mallasjuoma Toriterassin aukinaisesta ovesta.
 |
| 1908 Juho Pohjolan kangasliike |
60-luvulla yhtäkään keskustan puutaloa kaupungin päättäjien silmissä ei oltu suojeltu,kaupungin isien istuessa hotelliravintolakabinettien hyväveli-istunnoissa grynderimogulikavereidensa kanssa sopimassa puutalokeskustan tonttikaupoista.
Kaupungin isät olivat sulkeneet silmänsä vanhalle ajalle henryfordimaisin kommentein.."historia on hölynpölyä..history is a bunk".
Betoniset monikerrostalot nousivat tilalle kiskurihintaisin osakkein.
Kaupungin gryndereiden paksunevien perien alle ilmestyi isompia etusohvaisia jenkkiautoja.
Pappilan purkamista eivät ajaneet ainoastaan kaupungin herrat,myös muut maallikkojäsenet,joista moni istui kirkkovaltuustossa päättämässä seurakunnan taloudenpidosta.
 |
| 1961 pappila |
 |
| 2018 |
Ja kirkkoherra Zidbäck mieluiten liehui rotareiden ja lionssien looshikallisteluissa viekottelemassa Pettilän kartanonrouvaa samppanjaehtoollisilla.
Seurakunnasta itsestään oli tullut maallisen rahavallan edustaja omistaessaan tontteja ja hehtaarikaupalla sokerijuurikaspeltoja kaupungin alueella.Taloutta hoiti seurakunnan palkkaama kauppakorkean käynyt taloudenhoitaja eli finanssipäällikkö.
Ennen puupappilan aikoina seurakunnan taloutta hoiti silloisessa kirkkokonttorissa vain yksi vanhapiikakanslisti Laakkion Salli,joka samalla hoiti kansliansa vierestä makuukamarinsa pitsiverhojen takaa kauppalalaisten siveyttä.
Vanha puupappila oltiin purettu vuonna 1966 ja papinpoikakin oli silloin yo-kirjoitusten jälkeen ollut jelppimässä uuden tiilipappilan rakentamisessa naulanrepijänä sekä muurarin hanttimiehenä.
 |
| Pappilan kulmaa helmikuussa 1962 Juhart 2004 |
 |
| Nykyinen seurakuntatalon viranhaltijoiden talo samassa kulmassa. |
 |
| Ruissalon Ramin Salon konttorikone |
Jussi jäi seisomaan Torikadun ja Rummunlyöjänkadun kulmaan Salon Konttorikoneen myymälän näyteikkunan eteen.
Parkkipaikalla konttorikonemyymälän omistaja Ruissalon Rami kitkutti vanhan Austin J3-pakettiautonsa starttimoottoria,saamatta autovanhustaan käyntiin akun latauksen häivettyä.
Jussi pappilan tiiliseinää katsellessaan mietti,että kulmaan olisi pitänyt ruuvata kullattu muistolaatta vanhan pappilan historiasta jälkipolville,joilla ei muuten olisi hajuakaan talossa asuneista pappisperheistä.
Nykyisistä seurakunnan papeista eikä papinperheistä Jussilla ei ollut hajuakaan.
Jussi oli mielessään keksinyt sanat puupappilan muistolaattaan seuraavasti:
"Tällä paikalla vanhassa puupappilassa syntyi,eli ja kuoli aito sudeettisavolainen ruohonjuurikörttiläisyys sekä kasvantavääräleukainen savolainen sanavalmius.
Pappilan salin lattialankkuja ovat painaneet niin piispojen lakerikengät kuten myös aitoherännäisen saarnamiehen Aku Rädyn lapikkaat.
Musiikkia talossa ollaan kultivoitu Aaronin pianokulun vihosta I aina Siionin virsiin herännäisellä paussipoljennolla.
Kepeämpänä musiikkina ollaan kuultu flyygelillä Für Eliseä ja Kissapolkkaa.
Joskus on salin ikkunoista kaikunut pianonvirittäjän käynnillä aitoja kuplettejakin ja pastorskan metallikärkisten steppikenkien pohjien kilkutusta.
Moni kaidalta tieltä horjahtanut on saanut tästä pappilasta johdatusta sekä hengenvirikettä matkalleen papillisen,,isällisin neuvoin sekä pastorskan äidillisin harjanvarsin.
Tästä lintukodosta ulos lentäneet ovat levittäneet evankeljumin ilosanomaa ulkomaille saakka Sveariikkiin ,Arabian niemimaan Kaaban kivelle , Manilan Smoky Mountainille sekä Pinatubon tuhkalakeuksille asti,.
Virikkeenä globaaliseen lähetystyöhön on ollut pakanalähetystyöseuran käsikirja Tuolla puolen Limpopon sekä Aku-Aku,joista jälkimmäinen kirja ei ole Walt Disneyn ,vaan Thor Heyerdahlin kirjoittama.
Seurakunnasta on 50-luvulla aiemmin lähtenyt kirkkoherran poika Formoosalle lähetyssaarnaajaksi ja hänen innoittamana pappilan rovastinpoika harjoittamaam 80-luvulla Filippiineille lähetystyötä konkistadorien katolisuuteen pakkokäännyttämille indioille sekä illustroille.
Muille maille vierahille lentäneelle sananviejälle in memoriam voimme laulaa yhdessä seuraavan virren:
Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään
ja saanut opetuksen omalta isältään.
Viel' Kiinameren rannikot ne hänet muistavat ja naiset Bicolin.
Ei neito Lagunan unhoita milloinkaan,
kun hänen kanssaan joutui kapakkaan.
He söivät mitä saivat ja joivat tuutingin.
Tyttö poltti sydämens ja poika marlboron.
Ei tiennyt impi metropolin kuink' oli laitansa,
kun poika pestäväks' vei hälle paitansa.
Yks' nappi oli irti, hän ompeli sen kiin,
mut samalla hän ompeli myös sydämensä siin.
Sai poika viimein palkkansa : Aroille Arabian palkattiin.
Hän Mainilan neidon eessä nöyrtyi ja taas joutui naimisiin.
Ja sillä lailla poika hiljaa hirtettin."
Jussi kaiheana katseli tiilitalon kulmalta hävinnyttä lapsuuttaan.
Korttelin kulman pitsileikkauksilla koristetut puutalot alkoivat hiljaa hahmottua sameisissa sisäsilmissä kerrostalojen betoniseinille ruskeina daguerre-lasilevynegatiiveina.
Pappilan vastapäätä alkoi hahmottua sumusta mustavalkoisena haalistuneena postikorttikuvana Pelkosen mamman talo sekä sen päädyssä notkoselkäinen lasiveranta.Oikeasti Pelkosen mamma asui talon verantapäädyssä vuokralla toimien talonmiehenä---tai talonnaisena.
Kadunreunaan Salon Autokoulun ajurivormuinen opettaja oli paikoittanut 1934-mallisen Chevrolet Master-kouluautonsa.
Kulman lapset leikkivät kuurupiiloa auton ympärillä.
Pelkosen talon vastapäätä Marttilan setä pyyhiskeli pölyrätillä 1947 vm.Studebaker Championiaan... ja pappilan Jussi oli kiirehtimässä maitokannu kädessä maitokaupasta kotiinsa.
Marttilan iso tanskandogi kalusi soppaluuta Studebakerin keulan alla.
Lyseon kulma oli autiona kesälomien alettua.
Koulurakennuksen voimistelusalin pyöreät funkkisikkunat katutasolla katselivat tyhjinä Torikadulle kuin Titanicin III luokan hyttien ikkunaventtiilit vedenrajassa,
Pappilan vaaleanvihreä kulmatalo seisoi ryhdikkäänä punatiilikatto ja puolen tusinaa tiilipiippua harteillaan.
Pappilan salin avoimesta ikkunasta kuului puheensorinaa ja kämmeniin tukahdettua yskintää.
Pappilassa oltiin odottelemassa arkkipiispan saapumista.
Ilmassa oli Jussista samanlaista jännitystä kuin Bio-Salon plyysisillä etupenkeillä alkukuvien loputtua,koska Marlon Brando ajaisi Triumphillaan valkokankaalle.
Parkkipaikalla konttorikonemyymälän omistaja Ruissalon Rami kitkutti vanhan Austin J3-pakettiautonsa starttimoottoria,saamatta autovanhustaan käyntiin akun latauksen häivettyä.
Jussi pappilan tiiliseinää katsellessaan mietti,että kulmaan olisi pitänyt ruuvata kullattu muistolaatta vanhan pappilan historiasta jälkipolville,joilla ei muuten olisi hajuakaan talossa asuneista pappisperheistä.
Nykyisistä seurakunnan papeista eikä papinperheistä Jussilla ei ollut hajuakaan.
Jussi oli mielessään keksinyt sanat puupappilan muistolaattaan seuraavasti:
"Tällä paikalla vanhassa puupappilassa syntyi,eli ja kuoli aito sudeettisavolainen ruohonjuurikörttiläisyys sekä kasvantavääräleukainen savolainen sanavalmius.
Pappilan salin lattialankkuja ovat painaneet niin piispojen lakerikengät kuten myös aitoherännäisen saarnamiehen Aku Rädyn lapikkaat.
Musiikkia talossa ollaan kultivoitu Aaronin pianokulun vihosta I aina Siionin virsiin herännäisellä paussipoljennolla.
Kepeämpänä musiikkina ollaan kuultu flyygelillä Für Eliseä ja Kissapolkkaa.
Joskus on salin ikkunoista kaikunut pianonvirittäjän käynnillä aitoja kuplettejakin ja pastorskan metallikärkisten steppikenkien pohjien kilkutusta.
Moni kaidalta tieltä horjahtanut on saanut tästä pappilasta johdatusta sekä hengenvirikettä matkalleen papillisen,,isällisin neuvoin sekä pastorskan äidillisin harjanvarsin.
Tästä lintukodosta ulos lentäneet ovat levittäneet evankeljumin ilosanomaa ulkomaille saakka Sveariikkiin ,Arabian niemimaan Kaaban kivelle , Manilan Smoky Mountainille sekä Pinatubon tuhkalakeuksille asti,.
Virikkeenä globaaliseen lähetystyöhön on ollut pakanalähetystyöseuran käsikirja Tuolla puolen Limpopon sekä Aku-Aku,joista jälkimmäinen kirja ei ole Walt Disneyn ,vaan Thor Heyerdahlin kirjoittama.
Seurakunnasta on 50-luvulla aiemmin lähtenyt kirkkoherran poika Formoosalle lähetyssaarnaajaksi ja hänen innoittamana pappilan rovastinpoika harjoittamaam 80-luvulla Filippiineille lähetystyötä konkistadorien katolisuuteen pakkokäännyttämille indioille sekä illustroille.
Muille maille vierahille lentäneelle sananviejälle in memoriam voimme laulaa yhdessä seuraavan virren:
Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään
ja saanut opetuksen omalta isältään.
Viel' Kiinameren rannikot ne hänet muistavat ja naiset Bicolin.
Ei neito Lagunan unhoita milloinkaan,
kun hänen kanssaan joutui kapakkaan.
He söivät mitä saivat ja joivat tuutingin.
Tyttö poltti sydämens ja poika marlboron.
Ei tiennyt impi metropolin kuink' oli laitansa,
kun poika pestäväks' vei hälle paitansa.
Yks' nappi oli irti, hän ompeli sen kiin,
mut samalla hän ompeli myös sydämensä siin.
Sai poika viimein palkkansa : Aroille Arabian palkattiin.
Hän Mainilan neidon eessä nöyrtyi ja taas joutui naimisiin.
Ja sillä lailla poika hiljaa hirtettin."
 |
| Pelkosen mamman eli entinen Martta Lindholmin talo |
Jussi kaiheana katseli tiilitalon kulmalta hävinnyttä lapsuuttaan.
Korttelin kulman pitsileikkauksilla koristetut puutalot alkoivat hiljaa hahmottua sameisissa sisäsilmissä kerrostalojen betoniseinille ruskeina daguerre-lasilevynegatiiveina.
Pappilan vastapäätä alkoi hahmottua sumusta mustavalkoisena haalistuneena postikorttikuvana Pelkosen mamman talo sekä sen päädyssä notkoselkäinen lasiveranta.Oikeasti Pelkosen mamma asui talon verantapäädyssä vuokralla toimien talonmiehenä---tai talonnaisena.
Kadunreunaan Salon Autokoulun ajurivormuinen opettaja oli paikoittanut 1934-mallisen Chevrolet Master-kouluautonsa.
Kulman lapset leikkivät kuurupiiloa auton ympärillä.
Pelkosen talon vastapäätä Marttilan setä pyyhiskeli pölyrätillä 1947 vm.Studebaker Championiaan... ja pappilan Jussi oli kiirehtimässä maitokannu kädessä maitokaupasta kotiinsa.
Marttilan iso tanskandogi kalusi soppaluuta Studebakerin keulan alla.
 |
| Kuurupiilolla Pelkosen talon edessä. Juhart 2004 |
 |
| Marttilan Studebaker Champion. Juhart 2004 |
Koulurakennuksen voimistelusalin pyöreät funkkisikkunat katutasolla katselivat tyhjinä Torikadulle kuin Titanicin III luokan hyttien ikkunaventtiilit vedenrajassa,
Pappilan vaaleanvihreä kulmatalo seisoi ryhdikkäänä punatiilikatto ja puolen tusinaa tiilipiippua harteillaan.
Pappilan salin avoimesta ikkunasta kuului puheensorinaa ja kämmeniin tukahdettua yskintää.
Pappilassa oltiin odottelemassa arkkipiispan saapumista.
Ilmassa oli Jussista samanlaista jännitystä kuin Bio-Salon plyysisillä etupenkeillä alkukuvien loputtua,koska Marlon Brando ajaisi Triumphillaan valkokankaalle.
 |
| Marlon Bio-Salon kankaalla |
Pappilan Jussi seisoi porttikongissa takorautaportin edessä uusissa molskihousuissaan ja valkoisessa pellavapaidassaan.
Hän sylki solkikenkiensä kärjille ja puunasi niitä ruudullisten nilkkasukkiensa varsiin.
Arkkipiispan pitäisi pian saapua mersullaan pappilan paraatioven eteen.
 |
| Piispantarkastus |
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti