Pettäjättären tie.Uudet liitot.Etsivä Arska-sarja

Suomen poliisin miekkatunnus

Jorma Lumpeen nuorempi veli Jouko oli samaan aikaan kuulemassa tuomiostaan käräjäsali numero 3:ssa.
Istuvana tuomarina oli Annmari Peltola.
Koska pääsyytetty oli kuollut,syyttäjä Sirkka Rajala oli haastanut Jouko Lumpeen avunnannosta kavallukseen.
Rikosetsivä Laaksonen joutui juoksemaan käräjäsalista toiseen todistemapit käsissään.
Nyt hän esitti toisessa käräjäsalissa sormenjälkitutkimuksensa tulokset,mitkä osoittivat kassakaaapin käyttäjiksi johtaja Laakson,kanslisti Suomisen sekä rouva Laakson.
Kaikkien asianomaisten sormenjälkiä oltiin löydetty sekä kaapin kahvasta, ovesta sekä sisähyllyiltä.
Tukun kuljettajan Jouko Lumpeen sormenjälkiä oltiin löydetty vain kanslistin työpöydän puhelimesta,rei'ittäjästä sekä paperiniittaajasta..
Sormenjälkitutkimukset osoittivat,ettei syytetty ole koskaan kajonnut kassakaappiin.
Syyttäjä Rajala taistolaisena ja feministinä siitä huolimatta perusteli syytettä avioliiton ulkopuolisen haureuden  johtamiin edesottamuksiin ja naisen alistamiseen.
Miehen motiivina yleensä avioliiton ulkopuolisissa suhteissa on naisen seksuaalinen ja taloudellinen alistaminen sekä silmitön hyväksikäyttö,etenkin jos nainen on varakas.
Tässä asianomaisen tapauksessa alistaminen oli johtanut kavallukseen sekä varkauteen.
Käräjätuomari Peltola kuunteli naissyyttäjän selostusta nyökkäilemällä,ihaillessaan berjozkahuivisen ja marimekkoisen naiskolleegansa marimekon hihasta vedettyjä hypoteettisiä teorioita.
Hän tiesi,ettei Rajalalla ollut paljoakaan pohjaa syytteisiin todistusaineiston pohjalta,mutta mielenkiinnolla halusi kuunnella,miten taistolaisjuristi yritti  tuomita syytettyä oman stalinistisen ja feministisen gradutyönsä pohjalta Turun Yliopistosta.
Annmari Peltola oli ollut Sirkka Rajalan opiskelukaverina oikeustieteellisessä.

Venäläisen maatushkan berjozkahuivi

Jouko Lumpeen puolustusasianajajana oli nuori lakitieteen kandidaatti Seppo Koivula,jonka takinkauluksessa kiilteli Kokoomuksen Nuorten kultainen nappimedaljonki.
Hän esitti syyttäjälle vastakaneetin,ettei kanslisti Suominen ollut kavaltanut,mitään ,vaan ottanut kassakaapista rahaa omiin tarpeisiinsa johtajan suostumuksella.Vasta 6000 markan niisanotusta nostosta johtaja Lumme oli nostanut syytteen.Aiemmista rahamääristä johtaja Laakso ei ollut maininnut mitään.
Johtaja Laakso ei ollut kyennyt tulemaan vastaamaan käräjille sydäninfarktin ja pitkän sairaalahoidon takia.
Tehtailija Laakson allekirjoittamassa lausunnossa vain mainittiin vain Toyota Corona-pakettiauton ostoon varattu 6000 markan summa.

1966 Toyota Corona Station Wagon

Asianajaja Koivula korosti sitä,että rouva Suomisen mies pahoinpiteli rouvaansa kiristämällä tätä,jolloin asianomainen oli pakotettu ottamaan vähän väliä kassakaapista rahaa..Tässä tapauksessa hän katsoi syyttäjän olleen oikeassa naisen taloudellisesta alistamisesta.
Pahoinpitelystä kaupungissa tiedettiin yleisesti ,että kyseessä oli niinsanottu avoin salaisuus.
Puhelinteknikko Suominen tunnettin työpaikalla ja ravitsemusliikkeissä riidanhaastajana ja useasti poliisi oltiin hälytetty Suomisten asuntoon pidättämään herra Suomista vaimonsa pahoinpitelystä.Silti koskaan rouva Suominen ei uskaltanut nostaa syytettä miestään vastaan pelätessään tältä fyysistä kostoa.
Poliisiaseman päiväkirjoista asianajajalla oli todisteena kopiot hälytyssoitoista.
Koivula lisäsi,että rouva Suominen oli koko draaman uhri eikä syypää ja että herra Lumme toimi usein rouvan puolustajana sekä pelastajana.
Kanslisti Suominen oli tehnyt oletetun rikoksensa pakon edestä.
Ja mitä tulee rouva Suomisen ja autonkuljettaja Lumpeen suhteeseen,niin se on kestänyt kauemmin kuin koko Suomisten avioliitto.
Rouva Suominen oli joutunut niinsanottuun pakkoavioliittoon tultuaan raskaaksi ennen vihille menoa.Voidaan myös katsoa,että rouva Suominen tai silloinen Seija Virkki oli joutunut raiskauksen uhriksi puhelinteknikko Suomisen pakotettua hänet sukupuoliyhteyteen.
Herra Jouko Lumme oli ennen avioliittoa ollut rouva Suomisen pitkäaikainen poikaystävä.

Käräjätuomari Annmari Peltola antoi päätöksensä:
Herra Jouko Lumme on täysin syytön kavallukseen taikka siihen auttamiseen jo pelkästään  forenssisen todistusaineiston perusteella.
--Mitä tulee naisen alistamiseen taloudellisen hyödyn saamiseksi tässä tapauksessa,voidaan katsoa pelkästään psykologisena spekulointina ja siihen tarvittaisiin todistajaksi Sigmund Freud,joka valitettavasti ei enää ole joukossamme.
--Syyttäjän versiossa tästä kuultaa myös läpi poliittinen aspekti,mitä oikeussalissa ei voida hyväksyä.,koska syytteiden pitää nojata faktoihin eikä teorioihin.
--Edesmenneen rouva Suomisen katsotaan tehneen kavalluksensa täysin yksin.

Jouko Lumpeen kohdalla syyte raukesi.

Uudet liitot
Joulukuun 22. päivä 1966

Rikosetsivä Arska Laaksonen katseli mietteliäänä virkahuoneensa ikkunasta ulos Kirkkokadulle.
Vaikka kello näytti kahta iltapäivällä,taivas näytti melkein koskevan lumikinoksia synkän harmaana.
Luntakin oli taas alkanut hiljalleen tippua alas ja iltaan mennessä radion säätiedotuksessa oltiin luvattu oikeata lumimyräkkää.
Ylihuomenna olisi jouluaatto ja kuusikin oli jäänyt hakematta torilta,vaikka Saara-vaimo oli muistuttanut siitä koko joulunalusviikon.
Etsivä vähän väliä vilkaisi värikuvapostikorttia kädessään Daytona Beachin Broadwayltä,missä autoja lipui kesäillassa mahtavassa neonvalomeressä.
Talvisen rantakaupungin vaatimattomat jouluvalot pääkadulla kelpaisivat vain jonkun syrjäisen floridalaisen motellin joulukoristeeksi.
Hän oli myös saanut toisen postikortin oikealta Daytona Beachin rannalta,mikä ulottui melkein horisonttiin.
Rannalle parkitettujen autojen määrä melkein ylitti pienen lounaisuomalaisen rantakaupungin koko automäärän.
Sellaista automäärää ei saisi parkitettua Juhannuksena kotikaupungin virkistysalueen Vuohensaaren kokkojuhlien aikana saaren paikoitusalueelle.Siihen tarvittaisiin koko kaupungin ja Vuohensaaren välinen parikilometrinen yhdystie molemminpuolisin penkoin.

Daytona Beach Postcard

Kortit olivat osoitettu rikosetsivä A. Laaksoselle poliisilaitokselle.
Viestinä luki kortin kääntöpuolell:a:

"Terveisiä paljon ikuisen kesän osavaltiosta!
Tulimme juuri Daytona 500-kilpa-ajoista ja tapasimme kuuluisan autotestaaja Tom McCahillin,joka osallistui ajoihin uudella Chrysler 300:lla.Tom on fiksu kaljupäinen mies,joka linkkaa toisella jalalla jonkun nuorena sattuneen onnettomuuden takia.Tomilla on aina mukana musta labradorin noutaja Roy. Asumme aika lähellä Tomin tilaa,minne kuukausittain Daytonan autodiilerit tuovat uusia autoja koeajettavaksi.
Ostimme vanhan motellin,mitä me kunnostetaan paraikaa oikein urakalla.
Daytonasta löytyy paljon suomalaisia vero- ja muita karkureita,että suomella pärjää---hehheh!
Kun pääset ensi kesänä eläkkeelle,niin tule meille vieraaksi.
Huone- sekä muut palvelut ovat ilmaisia sinulle.
Kastoimme motellin nimesi mukaan..."Archie' Paradise Motel"-nimiseksi.
Sinulle on erityisesti varattu talon paras huone "Seija's Suite" eli Seijan sviitti.
Menimme naimisiin Las Vegasissa Elvis Presley Drive-In-kirkossa.
Hyvää joulua----Merry X-mas!...and Only Fools march In!
Toivovat Annikki ja Jorma Lumme

TomMcCahill ja Roy labradorin noutaja

Etsivä pisti kortit pöytälaatikkoon avaamalla toisen.,mistä hän otti paksun kirjekuoren,pistämällä sen povitaskuunsa..
Takkinaulakosta hän pisti päällensä vihreän raglanhihaisen ja kamelinkarvaisen talvitakin,minkä hän oli ostanut Lontoon Saville Roadilta.Työasunaan hänellä oli harmaa kalanruotokuvioinen tweedtakki sekä Laakson housutehtaan uudet vaaleanharmaat flanellihousut.
Jaloissa hän piti uusia ruskeita Topmanin patenttinahkakenkiä,mitkä hän oli saanut alennuksella Maaheimon kenkäliikkeestä.
Päähänsä hän pisti harmaan englantilaisen ja kapealierisen trilbyhatun.
Arska oli muuttunut mies ja laitoksellakin ihmeteltiin,että nuhruisesta teryleeniurhosta oli yhtäkkiä tullut englantilainen herrasmies tai suomalaisittain könsikäs.
Päivystyksessä Arska sanoi menevänsä naapurikorttelin housutehtaan tukkuun visiitille.

Asteltuaan housutukun portaita ylös tukun kansliaan etsivä oli kiertänyt tukun eteen pysäköidyn uuden punaisen Toyota Corona-farmarin.
Auton takaosaan tukun uusi autonkuljettaja ja entinen Horninkadun talouskaupan punatukkainen tsuppari lastasi housulaatikoita.
Kansliassa Remington-kirjoituskonetta naputteli rahtikirjaa kaksin pitkäkynsisin ja punalakatuin sormin uusi kanslisti.....Sinikka-hoituri aluesairaalan kardiologiselta osastolta.
Sinikka hätkähti nähdessään etsivän ovensuussa lehahtamalla yhtä punaiseksi kuin maalatut huulensa.
Arska sanoi ovelta:
--Älssää nyten noin punastele...emmää kai nyt niin kamalan näkönen variksenpelätin ole,et piräs ujostella.
Onks johtaja sisäl?
Sinikka nousi kontttorituoliltaan koputtamaan johtajan ovea.
Ovea raotettuaan ja kuiskattuaan johtajalle etsivän saapumisesta Sinikka nyökkäsi Arskalle merkiksi astua sisään.

Trilby

Johtaja Laakso toivotti etsivän tervetulleeksi erittäin sydämmellisesti paiskaamalla oikein kättään pöydän yli.
Tehtailija oli tiputtanut paljon kiloja näyttämällä melkein solakalta ja komealta,vaikka tukanraja ohimoilta oli paennut lähelle päälakea.
Johtaja Laakso kysäisi:
--Nommitense etsivä voi näin joulun alla?
--En mää tahtonut uskoo,että ovella seisoo sama etsivä kuin vuosi sitten.
--Sisään on astunut joku englantilainen gentlemanni nuhruisen Columbon sijasta.
Arskakin tunsi poskiaan kuumottavan kehuista,johtajan pyytäessä tätä istumaan nahkaiselle vierastuolille,mikä muistutti melkein laiskanlinnaa.
Arska pisti trilbynsä lasiselle kahvipöydälle avaamalla raglantakkinsa istuuduttuaan.
Hän kysäisi johtaja Laaksolta:
--Mitäs tänne pöksytehtaall kuuluu?
--Tulin vain niinkus ohimennen helssaamaan.
Johtaja Laakso vastasi puolihymyssä:
--Nossun piräs kyl olla kaikista asjoist peril vanhan vainukoiran,mut toren puhuaksen mää olen  menos naimisiin ton Sinikan kanss.
--Mää panin eropaperit vetämään Annikist.
Arska jatkoi:
--Emmää nyt kaikista asjoist ol perill,mut mull ol pikkanen aaninki silloin sairaalavisiitil,ett teill molemmil ol jottan vispiläkauppaa keskenäs.
--Noh...mull piti olla jottan muuta miälessän.kummää tänne tulin.
--Tiäsikkös sää Erkki,ett sun tyttäres oikeest olikin sen Reiska-vainaan oma?
Johtaja taas tapansa mukaan alkoi katselemaan kadun vatapuolisen lyseon ikkunarivejä,kun kyseessä olivat vanhat suhteet.
Johtaja vastasi puhuessaan ikkunaan päin:
--No..kylmää jo tiäsin sen jo niiren riiustelun alust asti.
--Mää en vaan välittäny tehdä siit mittän isompaa metelii.
--Ei mull ol niin huano räkninkipää,ett hääyäst kuukauren pääst nainen poikii.
--Siin on jo deebitin pualell kahreksan kuukaut.
--Ja ei se mun ja Annikin kans se avio ollu mittään ruusuill tanssimist,kun perintöposliinit lens kuin ufot mun nupin yli.
--Annikill oli sellanen espanjalaisen flaminkotanssijan tempperamentti.

Flamingo-tanssija

--Mää satuin olemaan sellasess väliinputoojan asemas,kun maksoin Seijal omast pussist ruakkorahoi,vaikk Seija oma-alotteiset otti kassat förskottii Reiskan painostuksest.
--Pakon eres mää olen Suamissii avustanut ja taannu Reiskall ja Seijall jopa asuntolainankin.
--Mää en halunnut tehrä koko suhreasjast suurempaa numeroo,koska mull on jonkinlaist statust kauppakamaris ja yksityisyrittäjien liitos.
--Ei niillle voi vierä tällast likapyykkii pestäväks..
--Jokken..meinaan Joukon ja Seijan suhteest mää olen tiennyt jo kauvan..vaikk mää ihan toren puhuaksen rakastin Seijaa.
--Kovin sekasin meirän rekijokelaisten lempiasjat menivät..et reen tallat tökkäs jatkuvast johonkin paskaan..niinkus kuvannollisest sanottun.
--Sellast ristiinaimist....!

Vesireki eli vanhanajan kylän vesijohto
Juhart 2012

Etsivä vetäisi povitaskustaan paksun kirjekuoren panemalla sen pöydänreunalle.
Arska sanoi Erkille:
--No mennyt ei voira enää korvata eikä oikasta,mutt täsä on sulle piän joululahja Seijalt niinkus lakikiälell posthumosest eli kuoleman jälkkeen..
--Aukases toi breivi niiin hämmästyt kun paimenet Peetlehemin pellol enkelin nähtyäs!
Johtaja aukaisi kirjeen.mistä tuli ulos tuhannen punnan setelinippu sidottuna Bank of Englandin nauhalla sekä Barclay Bankin viidentuhannen punnan shekki kirjoitettun Erkki Laakson nimelle.
Arska katseli johtajan ällikällä lyötyjä kasvoja sanoessaan:
--Nää tuli maanatain kirjattun postin Scotland Yardist.
--Mää kyll olin pikkasen asjan takan niinkus finanssikonsulttin.
Nää rahat löytys Seijan..meinaan rouva Suomisen keinoleopardisen meikkilaukun vuaren sisält.
--Ett hyvää jouluu sulle ja varakast Uutta Vuotta...noill rahoill saa mont uutt pakettiautoo tulevaisuuress.

Johtaja Laakson suusta parahti pieni itkunpoikanen.
Arska nousi ylös napittamaan raglantakkiaan pistämällä trilbyhatun päähänsä.
Johtaja istui lasittunein ja vetisin silmin sivuttain pöytänsä ääressä tuijottamassa lyseon ikkunoita,mistä luokkahuoneista kuulsi keltaisia kattovaloja.
Kauempana Torikadun kulmassa pappilan erkkeri-ikkunassa roikkui iso punainen ja valaistu joulutähti.
Arska hyvästeli johtajaa:
--Merry Christmas and Prosperous New Year!



The End

Norman Rockwellin joulujuliste