Vanheneminen tuo mukanaan omituisia kiusoja motoriikan ja näön heiketessä,vaikka tilastollisesti meitä seniorikansalaisia nykyisellä lääketieteellä pidetään elävien kirjoissa jopa satavuotiaiksi asti....nuorempien palkansaajien ja veronmaksajien kiusaksi.
Itseäni ovat jo nuoresta asti haitanneet vapisevat kädet jostain neurologisesta syystä ja kaveriporukassa sain oluttuopinkin vaahtoamaan täryporaajan kasissäni juomakelvottomaksi.Nyt olutkaan ei maistu satunnaisilla kutsuilla,oltuani kuivilla puolisentoista vuotta. Yleensä kieltäydyn kutsuista etenkin itälontoolaisten vaimoni tuttujen partyistä,missä naisväki istuu sisällä seisovan pöydän kymmenien herkkujen ääressä keskustelemassa Manilan tähtitaivaan juoruista,miesväen värjötellessä kanankinttugrillin ympärillä takapihalla kehumassa machoina valloituksistaan Stella Artois-kaljapurkit hytisevissä käsissään.
Aamustartilla saatuani vuoteesta noustessani välirikkoselkäruotoni suoraksi ensimmäiseksi kiukustun pyjaman hihan jäämiseen vessan ovenkahvaan.
En puhu nyt brittiläisistä ja amerikkalaisista nuppikahvoista,joista yleensä jää nuppi käteen.
Minksi pirunlauta kaikki maailman ovenkahvat ollaan tehty hiha-ansoiksi?
Olen ostanut uuden hammasharjan,mikä sievästi paketoituna muovikuplapakkauksessa tärisee sormissani.Aamutoimissani oli aikomuksenani restauroida nikotiinin kellastamat yläleuan tekohampaani briljantin valkoisiksi mutta muovikupla ei millään keinolla irronnut pahvipohjasta avausnuolen kohdalta.
Yritän taivutella ja eroittaa pohjapahvia muovista painijan ottein ilman tulosta.
Lopulta haen työpöydän laatikosta pakkauspuukon,jolla sivallan pohjapahviin viillon,jolloin näppieni välissä saan poimittua viillosta hammasharjan,haavoitettuani ensiksi peukaloni terävään muoviin.
Tällaiset muovipakkaukset kiusaavat kaikkia ikäluokkia eikä pelkästään minua 65-vuotiasta papparaista,jonka sormimotoriikka toimii melko hapuillen kuin pimeässä valokatkaisijan etsijällä.
Viimeisten tilastojen mukaan 85 prosenttia kuluttajista taistelee marketin hyllyiltä poimittujen muovipakkausten kanssa.Pakkausten ohjeet helposta avaamisesta repäisyllä harvalle tuottaa mitään tulosta,enemmänkin tuskailua.
Kaikki pakkaukset tekevät minut hulluksi.
Otetaan esimerkiksi sardiini- ja sillipurkit tai paikalliset Corn Beef-purkit,mitkä avautuvat alumiinikannen sormilenkeistä..tai jos avautuvat ilman väkivaltaa,sormen haavoittamista tai lenkin irtoamista.
Vammautuneena lopulta joudun laastarisormillani avaamaan purkin vanhanajan purkinavaajalla haavoihin puhallellessani.
Lisäksi vihaan niitä sardiinipurkkeja,mihin ollaan avaamisen helpoittamiseksi pantu kyljen alumiinikieleen valmiiksi avain,joka ensimmäisellä kierroksella napsauttaa kielen poikki. Silloin joudutaan hakemaan vetolaatikosta joko puukkoa tai vanhaa purkinavainta.
Seniorikansalaisilla yleensä on jonkinlainen määrä muovisia lääkepurkkeja,joiden kansissa on repäisynauha.
Ensimmäisellä avausyrityksellä muovinauha katkeaa,jolloin varaudun puukon taikka tonkien käyttöön. Lopullisena skismana on kannen avaaminen kahdesta painalluskuvasta,johon tarvitaan jonglöörimäisiä taikatemppuja sekä raakaa voimaa..
Tempun onnistuttua pillerit makaavat makuuhuoneen matolla hajallaan..
Lääkevalmistajat kehuvat keksintöään lapsiturvallisiksi,mutta missä on se aikuisturvallisuus,kun verenpaine nousee kattoon,verenpainepillerien levittyä lattialle sängyn alle villakoirien sekaan?
Suukurlauspullojen muovikorkeissa samoin on samanlaiset avausläiskät,mitä painaessa pullon ja korkin vastasuuntaan pyörittäessä ei tapahdu mitään,suun haistessa lintuhäkin pohjalta kiroilusta.
Tähän toimeenpiteeseen päästään vasta ensimmäisestä harjoitustehtävästä,eli korkin sellofaanin irroittamisesta,minkä valmistaja on merkinnyt punaisella katkoviivalla.
Ensimmäiseksi vain pitkäkyntiset voivat onnistua sen repimisessä,vaikkakin taittunein kynsin. Itse käytän taloussaksien kärkiä,jolloin pullonkaulaa pitävä käteni saa saksenteristä insuliinipiikin kaltaisia pieniä punaisia reikiä.
 |
| Jussi kuvan oikeassa syrjässä maitoreissulla syysmarkkinoiden aikana 1954. Juhart 2003 |
Silloin elettiin aikaa,jolloin kaupoissa ei tunnettu maitopurkkeja ja jolloin talouspaperiin käärityt jauhelihat tai sanomalehtiin kierretyt silakat menivät verkkokassiin taikka kerniveskaan.
Muovikasseja sai odottaa vielä vuosikymmenen verran.
Maito-ja piimäpurkkien avaamisessa sain aina tirskauksen rinnuksilleni ja lorauksen keittiön räsymatolle puristettuani vihoissani purkkia liialla voimalla äkeyksissäni.
60-luvulla maitoa alettiin myymään pusseissa,mitä varten piti ostaa erikseen muovinen kaatokannu.
Maitoa kaadettaessa lasiin pussi sattui luiskahtamaan kannusta pöydälle kastamalla ja pilaamalla koko aamiaisen sekä äidin pesemän ja mankeloiman pellavapöytäliinan.
Onneksi suomalainen keksintö poistui ajan mittaan,vanhojen purkkien tullessa kauppoihin takaisin vähemmän vahingoittavina.Suomalainen maitopussikeksintö myytiinkin sitten Eestiin.
Tetrapakkeja vihasin,missä lentokoneissa aikoinaan tarjottiin mehuja. Samoin vihasin kaikkia muovipusseissa myytäviä mehumiksejä,missä kylkeen teipatulla pillillä piti hakata reikää alumiinifoliolla peitettyyn reikään.
Yleensä pilli taittui rei'ittämisessä, ja silloin kun tikkaus onnistui,mehut lensivät vieressä istuvan syliin tai omiin silmiin.
Nostalgisesti mehutippa silmässä muistelen niitä vanhoja aikoja,jolloin virvokejuomapulloista maksettiin pantti,jonka sai palautettuaan pullon myymälään.Vichypulloissa oli oikeat patenttikorkit,jotka pitivät vissyveden poreilevana.Nykyiset cokiskierrekorkit päästävät jääkaapissa pullosta paineet pihalle,amerikkalaisen kafeiinimehun tullessa kielen maiskuttelussa mauttomaksi.Joissain alekaupoissa myydään virvokepulloihin patenttikorkkeja,mutta juomavalmistajat eivät taloussyistä koskaan siirry kallisiin patenttikorkkisysteemeihin. Joissain erikoisissa pienpanimoiden olutmerkeissä käytetään patenttikorkkeja,mutta niitä kalliita kaljoja nautiskelevat vain connoiseurit sekä herkuttelijat,joilla on varaa jopa omiin viinikellareihin.
60-luvulla limsapulloissa ja pilsneripotuissa oli alumiiniset repäisykorkit,joissa janoinen haavoitti sormensa,korkkitiivisteen pudottua poroina juomaan. Saudissa ollessani 80-luvulla nautiskelin kaiken alkoholin kieltävässä maassa amerikkalaista non-alcohol-olutta Schlitzin pulloista,joidenka kruunukorkkiin ei tarvittu avainta,vaan ne aukesivat vääntämällä kuin kierrekorkit..ilman kierteitä.
Filippiineillä myydään kulmakipsoista virvokejuomat kahdeksan unssin muovipusseihin pillin kera,koska pullo-ostajat yhä harvemmin palauttivat tyhjiä panttipulloja kauppoihin,yksityisyrittäjän maksettua panimolle vajeen.
Vahinkopuolena Filippiineillä tyhjät muovipussit tyhjien ostoskassien kanssa tukkivat monsuunisateissa viemärit,jolloin kansa vaeltaa töihin rintaan ulottuvassa paskavedessä. Itselläni on siitä kokemusta.
Nykyään kaikki marketissa myytävät vihannekset ovat pakattu styroksipohjaiseen muovifolioon ja myyntinikseinä tupataan ostajalle kaksi muovipakkausta yhden hinnalla,jolloin toinen pakkaus unohtuu homehtumaan jääkaappiin ja lopulta päätymällä roskiin. Tuhansia tonneja pilaantuneita vihanneksia vuosittain tällä tavoin menee täytemaaksi,kun Afrikassa kuivuudesta ei saada yhtään bataatinvartta nousemaan ylös kovettuneesta peltomaasta.
Ainoa hedelmä,missä on luonnon tekemä pakkaus..banaani..ei tarvitse muovikelmua,mutta aika vain voi osoittaa,kun nekin ylipakkaushuumassa pakataan kutistesellofaaniin pilaantumaan kaupan hyllylle.
Samoin ehkä tulee tapahtumaan kookospähkinöille sekä munille eli kanankevennyksille,joita jälkimmäisiä myydään Filippiineillä kappaleittain,kuten jopa irtosavukkeita "por stick".
Lisäharmina kaupoissa myydään lasipurkkeihin painepakattuja säilykkeitä,kuten maustekurkkuja,jotka vääntökorkilla eivät koskaan aukene ilman ns "brute forcea" eli väkivaltaa,jollei osaa oppimaani niksiä käyttää ruokalusikan syrjää kannen alla paineen poksauttamiseksi pois. Pienellä napsauduksella kansi avautuu helposti sormenpäillä. Yhdessäkään Gürken-lasipurkin etiketissä kaikkien sallittujen lisäaineiden lisäksi ei opeteta kannen avaamisniksiä,ja jos sellainen löytyy,niin sekin on kyyrillisin kijaimin venäjäksi, zetamurteisena puolaksi tai liettuaksi. Yleensä lasipullon kannen avaussähläyksessä oppii lukemaan kannen syrjästä,että viimeinen käyttöpäivä olikin eilen.
Silloin saa huutaa suoraa kurkkua!
Suklaan rakastajana inhoan joulukonvehtipurkkeja,missä jokikinen suklaanamu on pakattu kirkasväriseen alumiinifolioon. Television ääressä tai maatessani kirja sylissä vuoteessa,pehmeentyneet suklaakarkit tarttuvat sormiini kuin hunaja Nalle Puhin käpäliin,yrittäessäni kuoria folionrippeitä suklaamunista.
Viimeiset suklaanäytteet havaitsen aamulla tyynynpäällisen nurkkaan leimatusta äitiruustinnan mainitsemasta ruskeasta ns. "pakanamaan kartasta", nukahdettuani illalla konvehti suussa kirjan luvussa,sen maatessa vuoteen vieressä lattialla nuriskäsin avoimena.
Iltanautiskeluissa vielä suolaisen kaipuussa yritän availla vahvasti chilipippurilla maustettuja perunachipsipusseja,joidenka avaamisessa tarvitaan aivokirurgin sorminäppäryyttä,missä folion repimiskohta koskaan ei aukea,tai jos aukeaa,niin pussin sisältö on lentänyt kuin Leppäsen eväät duveen päälle.
 |
| Santa |
Joulu on juhlan,rakkauden sekä antamisen ilon aikaa,jolloin lapset sekä aikuiset pääsevät kuusen alle avaamaan lahjojaan.
Minä lapsena, isänä ja isoisänä olen aina saanut lahjaksi käytännöllisiä lahjoja.
Äitini yleensä pisti pakettiin villalapasia- ja sukkia,pässinpökkimiä aluskalsareita jne. ns. pehmeinä paketteina,joita käytiin tunnistelemassa joulunalusviikolla kuusen alta..joskus myös pettymykseksi.
Jos lahjapaketissa tuntui olevan pahvilaatikko,niin lahjana voisi olla vaikka leluauto.
Käärepaperin ja laatikon avauksessa meni silloin innostuksissa vain muutama sekuntti.
Nykyajan poikalapsi taas saa availla leluautonsa ensiksi työkalulaatikosta kaivamillaan linkkuveitsillä ja mekaanikon tongeilla sekä tähtiruuvimeisseleillä yrittäessään vapauttaa Bondin Aston Martinin muovisesta
kuplasta. Itkua pidellen poikalapsi ensin viiltää muovikuplan irti pohjapahvista,sitten tongeilla vääntämällä muovipäällysteiset kiertovaijerit paketin pohjasta ja lopulta kiertämällä ruuvumeisselillä lelun muovisesta pohjalevystä tähtipääruuvin irti. Pojan työkalulaatikosta pitäisi löytyä myös pienempikokoinen elektroniikka-asentajan tähtipäämeisseli tai jopa Ikean kirjahyllyn kokoamiseen tarkoitettu kuusiokoloavain.
Pakkauksen kyljessä ei lisäksi mainita,että "Batteries and opening tools not included".
Mitä minun joululahjaani tulee,pärjään kyllä tavallisesti partahöyläni muovipakkauksesta avaamisessa keittiön taloussaksilla.
Jolleivat ne auta,niin haen kaluvajasta vahvempileukaiset puutarhasakset.
Voima se on,joka jyllää,kun järki pettää hitaassa dementiassani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti