 |
| Saudi Arabian kansallispuisto |
Erämaan käki
------------------------
Erämaan käeksi eli göken i ökeniksi häntä sattui lausumaan osuvasti Jussin vanhemman siskon sveduexmies.
Elikkä Jussi oli muninut moniin pesiin...
Sitäpä siskoparvi jaksoi naureskella ja pilkata,jopa isärovastinkin jo puolustellessa ainutta poikaansa.
Vastauksena siskojen virnuilulle isärovasti oli käskenyt etenkin Jussin vanhempia siskoja tarkastamaan omia pesiään,minne kukin oli lentänyt pyryharakkoina.
Tosiasiassa yksi harakoista sattui kuulumaan varislintuihin pyhän allianssin kautta.
Totuuspohjaa toki siskoilla oli naljailuun Jussin naitua Filippiineiltä sen pankkivirkailijattarensa eli Guinobatanin Nancynsä,jonka tulikivinen ja chilipippurinen Mayonin tulivuoren juurella marinoitu luonne pelästytti papinpojan pakenemaan kahden vuoden sisällä Traversian aurinkotalostaan Manilaan.
Aiheesta löytyy blogikirjoituksessa Guinobatanin Nancy,joten en tartu tässä sen enempää selostamaan chili- pippurilla höystettyä ja kallista menyytä .
Guinobatanin Nancyn pesään erämaan käki ei kuitenkaan muninut.
Persialaiselta torilta pompannapilla arabialaiseen basaariin
----------------------------------------------------------------------------------------
Toisen lapsisarjansa äidin hän oli tavannut v.1973 kotikaupungissaan opiskellessaan alempaa kauppatiedettä. Opintojen ohella hän paiski töitä käyntikautena sokeritehtaan kuivaamossa tuuritöissä imelän melassin ja leikkeen hajussa. Ihastuminen maahan saapuneeseen keski-itäiseen komeaan tummaverikköön veti papinpojan jalat sanamukaisesti alta.
Tapaamispaikkana oli sillankulmassa Salonnen liiketalon yläkerrassa sijaitseva Hornin baari,missä Jussi kävi päiväkahvilla polttamassa pari pesällistä MacBarensin Golden Blendiä äkkivääräpiipussaan.
Joku hänen kavereistaan oli piippumiehelle lausunut,että "siinä istuukin kaksi puupäätä samassa varressa",Jussin vain välittämättä naljauksesta piirittäessään tummaa kaunotarta.
Peräänatamattomana naistennaurattajana ja lyhytvartisella sharmillaan hän sai viekoteltua yhden vuoden sisällä varakkaan teheranilaisen arkkitehdin tyttären avioon,missä isärovastille kuuluva vihkimisosa vaihtui vain siviiliavioliittotodistuksen allekirjoittamiseen.
Jussi oli silloin muuttanut kirjansa seurakunnasta siviilirekisteriin ja liittynyt maailmankansalaisiin.
Äitiruustinna oli kuollut samana vuonna ja vain muutaman kerran oli tavannut Jussinsa tulevan toiseen uskontokuntaan kuuluvan aviosiipan.
Jos ruustinna olisi elänyt,hän olisi hyvinkin voinut olla avioliittoa vastaan vankempana körttiläisenä.kuin rovasti,joka vanhetessaan oli joko viisaudessaan tai teologisena historioitsijana sekä kansan pappina hyväksynyt uskontojen samankaltaisuuden,missä eri nimityksillä uskontokunnat palvelivat samaa ukkojumalaa.
Siihen aikaan ulkolaisia maahanmuuttajia pikkukaupungissa tavattiin harvassa ja sanamukaisesti kaupungin tuuliasuiset miesköriläät törmäilivät lyhtytolppiin katsellessaan peräänsä Jussin käsikynkässä kulkevaa tummaa ulkomaan ihmettä.
Valmistuttuaan alemmista kauppatieteen opinnoista papinpoika sai työpaikan know-how-pakkaamo-osaston esimiehenä Saloran televisotehtaalla. Silloin Saloralla oli kokoonpanotehtaat Swasimaassa,Nigeriassa ja Israelissa firman riikinkukkologon nokan ollessa jyrkässä ylösnousussa.
Yhtiön johto matkusti pintaliidossa kotimaassa mustalla Chrysler-fliitillä ja firmalogoisella helikopterilla. Salolaista tv-teknologiaa vietiin maailmalle omalla Learjetillä.
Saloran toimitalon eli Ankkalinnan paikoitusalueelle pysäköitiin yhä enemmän mustia Mersedeksiä ja silloin muodissa olevia myrkynvihreitä tai violetin värisiä Chrysler-konsernin muskeliautoja Dodge Challengereja .
Se oli adventtiaikaa Saloran riikinkukon pystynousulle sekä alasampumiselle,minkä firman omistajien ahneus oli aikaansaanut.
Saloran omistajajohdossa ei oltu ymmärretty vanhaa katekismuksen käskyä "Älä syö omasta kuormasta! " ja "Mitä se on?"
Peräkanaa vuoden pausseilla Jussin perheeseen syntyi tytär ja poika,vaimon opiskella rakennuspiirustusta ammattikoulussa.
Rouvan uusi kokemus opiskelussa nuorempien opiskelijoiden kanssa herätti tässä uutta vapaudenkaipuuta kokemattomaksi jääneestä elämänvaiheesta ,jouduttuaan naimisiin liian nuorena.
Jussin vuokrakaksioon saapui uuden aallon punkkaripäisiä ja hakaneulaposkisia opiskelijoita sekä nahkatakkisia rastoja kotiläksyjä lukemaan Bob Marleyn reggaekappaleiden soidessa papinpojan venäläisestä levysoittimesta,minkä etukulkeen hän oli liimannut Pioneerin logon.
Pioneeri ja ryssäläisyyshän sopivat kuin nyrkki silmään!
Nyrkillä hän kerran sai rouvaltaan silmään yhdessä tulisessa keittiökeskustelussa,mutta pappilassa sisäsiistiksi koulutettuna hän ei nostanut kättänsä heikompaa astiaa vastaan.
(Paljon myöhemmin hän väisteli sananvaihdossa Manilan talossaan filippiiniläisen rouvansa heittämiä lentäviä lautasia)
Perhe-elämä oli tiukahkoa yhden palkalla ja perheen ainoana kuljetusmuotona ensin oli Jussin polkupyörä,mihin hän istutti lastenistuimelle tikkitoppahaalareihin pakatut lapsensa viedessään pesuettaan Rappulasta alas kaupungin Torikadun lastentarhaan..
Rouva ei koskaan oppinut pyöräilemään,vaan fillarin sijasta käytti pätkää eli lähiliikenteen bussia.
Tämän kotikaupungissa Teheranissa pyöräilivät vain matto- ja rihkamakauppiaat.
 |
| Jussin Pontiac ja Pompannappi Juhart 2011 Julkaistu Classic Vans and Commercials-lehdessä kolumnissa My Story. |
Perheen ensimmäinen auto oli Jussin alaiseltaan,mainosvarastonhoitajalta ostama ja 300 markkaa maksanut "pompannappi" eli Fiat 600,millä perhe pääsi kokonaisena liukumaan asioille pikkukaupungin kartsalla. Pikkufiiu vaihtui pian isoon amerikkalaiseen 2000 markkaa maksaneeseen lotjaan tai oikeastaan kanadalaiseen Pontiac Laurentianiin,koska papinpoika ikänsä oli kuolannut taksitolpilla jenkkiautoja.
Pontiac eli päiväperhosena kesän irtisanottuaan Oulun lomareissulla kotimatkalla Kouvolassa.
Auton Jussi myi tappiolla 1000:lla markalla yhdelle autoasentajalle,joka väitti moottorin kannen korjauksen ja kurkkupurkilla jonkun entisen omistajan paikkaaman takaoven maksavan muutaman lisätonnin.
Jussi oli vielä silloin täysin kokematon autonkorjausalalla ,vaikka joitain Tee-se-itse-kirjoja oli tullut lastulevyisen kirjahyllyyn autokirjojen ja perhe-elämän käytösoppaiden lisäksi .
Siinä vaiheessa vuonna 1977 Jussin avioliitto oli ajautunut ristiaallokkoon kulttuurieroissa,missä rouvan interreilaavat maailmankansalaiset pitivät Jussin vuokrakaksiota ns." free bed and breakfast-puolimatkan krouvina".Rinkkaselkäisiä ja kitarakoteloita kantavia maailmankansalaisia saapui välipysähdykselle ympäri maailmaa kuten Jenkkilästä,Kanadasta,Lähi-idästä ja Euroopasta levittämään lähimmäisen rakkauden epistolaansa ympäri umpiluterilaista Suomenmaata.
Jussin korvissa sirisi alinomaan tinituksen lisäksi John Lennonin Image-kappaleeen sanat "Imaging there's no heaven, no hell...",vedellessään talvipakkasessa marlborosavuja kaksion parvekkeella kylmässä pakopaikassaan eli ryssän helvetissä.
Hän oli omasta mielestään yhtä fleksiibeli kuin Amexin luottokortti pikavierailijoita kohtaan,vaikkeivat käsivarat aina riittäneet persialaisiin erikoismenyihin.
Plussapuoleksi voitiin kuitenkin laskea se,että hän sai praktisoida englanninkieltään amerikkalaisilla leveillä ällillä.
 |
| Salorankatu 1969 Juhart 2012 |
Väritelevisotehtaan liukumäessä Jussin ura laskeutui pakkaamon betonilattialle saloralaisessa kyräilyssä,jolloin hän alkoi etsimään v.1979 uusia maisemia työsarallaan.
Hän oli kerännyt huonoa mainetta suorasanaisuudessaan työolojen epäkohohdista sekä firman diktatoorisesta että vainoharhaisesta johtoportaasta.
Johtajia oltiin pantu linnaan verokavalluksista ja tehtaan henkilöstöpäällikkö oli vaanimassa johtajan pallia Ankkalinnassa,mihin valtio oli asettanut remonttimiestoimitusjohtajan pitämään siipeen ammuttua ja uppoavaa ankkaa vedenpinnalla.
Jussi kutsuttiin Helsinkiin haastatteluun oululaisen OMP:n rakennusyhtiön Saudi Arabian projektin varastoesimieheksi.
"To cut the story short" eli sen enempää kertomatta Jussin tulevasta urasta maailman suurimmalla hiekkalaatikolla,hänen kokemuksistaan voi lukea blogikirjoituksesta "Papinpoika pakanamailla.Saudikirja".
Saudissa hänellä oli aikaan tutkiskella ja etäisopiskelulla avioliittoaan,johon äitiruustinna olisi savonkielellä letkauttanut.."Kohti uutta elämää..Kirjoottanna Hilima Huahti!"
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti