 |
| Salon linja-autoasema Juhart 2009 |
Samettitakin taika
----------------------------
Oikeastaan koko naiskolmikon istuminen pöytään oli jäänyt Jussin dokumenttikuvan kinofilmille puolivaloittuneena. Hän ei muista keskustelua ei tilauksia eikä ravintolasta poislähtöä iskettyään silmänsä hyvinkääläiseen,tummaan myyjättäreen. Kaiken muun ympärillä tapahtuneen hän muisti pilkuntarkasti.Ilmeisesti elämän pyyhekumi oli tarkoituksella aktiivisen unohtamisen kanssa pyyhkäissyt katkelmat hänen memorybankista.
Samettitakin taskuun marlboroporojen nöyhtään tapaamisesta oli jäänyt saluuunan serviettiin kuulakynällä kirjoitettu nimi ja puhelinnumero..ilmeisesti tummaverikön työnumero.
Jussi muistaa hyvin taas,miten hän lokakuun loskakelissä istui Salon linja-autoasemalta lähteneen kuraisen onnikan piippuhyllyllä tuijottamassa mustaa pikitienvartta. Linja-auto ei ollut salolainen Vainion Liikenteen Wiima,ehkä lohjalainen tai hyvinkääläinen harmaa bulldoggi,millä oli vain yksi vuoro päivässä.
Matkustajiakin oli harvanlaisesti bussilinjan yhdellä tuottamattomalla reitillä.
Bussi ohitti Lahnajärven Matkamannan päätymällä Lohjanharjun maantiesillan alta kiertämällä Lohja-Hyvinkää-maantielle.
Matkavarusteina romanssinälkäisellä ja paljaspäisellä kavaljeerilla oli yllään vihreä raglanduffelitakki ja jaloissaan avonaiset puolikengät valkoisin froteesukin,mitkä eivät sopineet lainkaan sääolosuhteisiin,mutta muodikkaana hänen piti aina esiintyä,kuten isäkappalainenkin.
Hyvinkää tunnetaan rautateistään eikä Jussille ollut jäänyt pienestä kaupungista muuta kuvaa kuin harmaasta.matalarakennuksisesta keskustasta ja rautatiesillasta.
Harmaudessaan kaupunki ei paljoakaan eronnut päivämatkustajan omasta kotikaupungista.
Linjalasta eli linja-autoasemalta hän porskutteli puolikengät ja froteesukat märkinä tapaamaan uutta ihastustaan Hämeentien varressa sijaitsevaan miestenasuliikkeeseen,minkä nimeä hän ei kyllä enää enää muista..
Puoli neljältä iltapäivällä katuvalojen ja autonvalojen pilkuttamalla Hämeentiellä satoi nuoskalunta Jussin astuttua märkiä puolipatinoitaan kopistellen asusteliikkeen kiviportailta loistevaloiseen myymälään.
Silmiään sirstäen hän näki rivikaupalla miesten irtotakkeja ja yhden samettitakkitelineen takaa kotikaupunkinsa saluunassa tapaamansa hymyilevän brunetin.
Jussi oli muotikönsikkäänä uskonut tulleensa oikeaan muotitaivaaseen ja hänen ihastuksensa seisoi juuri telineen vieressä,missä roikkui sileäsamettisia ruskeita samettitakkeja,joita ei edes oman kaupungin miesvaatettajan Paakkosen Sepon varastossa löytynyt.
Liikkeen sulkemisen perästä Jussi kantoi kassissaan uutta samettijakkua ja käsikynkässä tepasteli hurmaava tummaverikkö.
Takin hän oli ostanut velaksi ihastukseltaan,lupaamalla maksaa sen seuraavana viikonloppuna tilistään.
Myyjätär ei halunnut lähteä raskaan työviikon jälkeen kaupungille Jussin pyynnöstä istumaan ravintolaan,jolloin lähempää seurustelua käytiin kylmähkösä makuuhuoneessa.
Vaatefetistinä Jussi oli lisäksi ihastunut komeaan vaatemyyjättäreen,joka salaperäisellä tavallaan yritti estellä syvempää tutustumista...
Sekös innosti papinpoikaa yrittämään enemmän!
Isäkappalainekin oli kerran ristinyt yhden poikalapsen nimellä Kaino Ensi Yritys,,,
Seuraavat kinofilmipätkät hänen muistinsa valkokankaalla pätkivät flashkuvina tulevista tapaamisista kylmästä makuuhuoneesta,puulaverisängystä omakotitalon siivessä ,pitkistä kävelymatkoista loskaisella Hämeentiellä takaisin Linjalaan ja synkän pimeistä bussimatkoista takaisin Saloon.
Silloisissa syystalvissa harvoin näki minkäänlaista päivänvaloa.
Etäisyys ihastuksestaan ja ehkä tämän etäinen torjuntakin pari vuotta nuorempaan kavaljeeriin, bussimatkojen rasite ja uudet intressit,kuten opiskelun aloittaminen kauppaoppilaitoksen yo-luokalla saivat pappilan Jussin yhä harvemmin vierailemaan Hyvinkäällä.
Kutsuja, kirjeitä ja muita viestejä
----------------------------------------------------------
V. 1971 kesällä Jussi oli saanut yllätyksekseen kirjeitse kutsun lastensuojeluiviranomaiselta ilmoittautumisesta haastatteluun,missä häntä pyydettiin allekirjoittamaan todistus isyydestään syntyneille kaksosille Hyvinkäällä.
Veriryhmätkin näyttivät täsmäävään.
Silloin ei tiedetty mitään DNA-pohjaisista geenitutkimuksista Jussin allekirjoittaessa siinä paikalla säikädyksissään ja pelossaan isyystodistuksensa. Kaksosten syntymäaikakin näytti täsmäävään lyhyellä matikalla,vaikka aivojen takalokeroissa kummitteli seikka,ettei pappissuvusta oltu koskaan löydetty kaksosia..saatika keskosia.Papinperheeseen oli aina pullahtanut nelikiloisia mötiköitä yksi toisensa perästä.
Ihmeitten ja ihmettelyn aika ei ollut ohi.
Pappilassa äitikappalaiska puristeli käsiään kauhistuksissaan poikansa häpeän tuomisesta,isäkappalaisen vain letkautellessa papinpojan täyttäneen raamatullisesti osansa maan täyttämisestä. Yleensä jalat tukevasti maassa seisovalla äidillä olivat kerrankin körttiläiseettiset pasmat menneet sekaisin,isän kerrankin "pää taivaissa" tunnettuna saarnamiehenä lausuttua realistiset sanansa poikansa edesottamuksista.
Sitten postiluukusta tippui kutsukirje Jussille Hyvinkäälle sovittelemaan syntejään.
Syntinen papinpoika jälleen kerran matkasi harmaalla onnikalla,nyt tosin kesällä ja kirkkaassa päivänvalossa tapaamaan kärsivää osapuolta ja kaksosia sekä sovittamaan syntejään.
Miehen osaa silloin ja vieläkin nykyään lain mukaan katsotaan tällaisissa onnettomuustapauksissa syyllisen osaksi,koskei neitseellistä sikiämistä oltu keksitty muualla kuin Raamatussa,vaikka kaikkia syntymisiä yleensä katsotaan ihmeiksi.
Jussi pelokkaana nousi omakotitalon rappusia yläkertaan kohtaamaan tuomiotaan.
Nuori äiti istui olohuoneessa etäällä Jussista sohvatuolilla,tiukkakatseisen isoäidin arvioidessa päästä kantapäihin syyllistä toisella sohvatuolilla. Tervetuliaiskahvi oli jäähtynyt Jussin vapisevien sormien vatkaamassa kahvikupissa yhtä paljon kuin olohuoneessa istuvien naistenkin katseet.
Kokouksen teemaksi oli huoneilmaan Kaikkivaltias piirtänyt tulisin kirjaimin uuden katekismuksen käskyn "Kuka maksaa" ja "Mitä se on?"Pelossaan änkytellen Jussi ehdotti jopa naimisiin menoa synnintekonsa ja kärsineen osapuolen häpeän kattamiseksi,mikä torjuttiin heti kättelyssä jäisellä kieltosanalla.
Jussi luuli joutuvansa teoistaan kirkon eteen kansalle näytettäväksi ja pilkattavaksi jalkapuuhun.
Siihen äitikappalainenkin oli lisännyt sarkastisesti.että "jopa Kuopijon puuhevosettiin naaraa sinulle".
Jussilla ei ollut aihetta suurempaan naurussa pitelemiseen äitinsä savolaisesta sutjauksesta..
Itku taisi olla uuden isän kurkussa,johon äitikappalainen vielä olisi lisännyt,että "Itku pitkästä ilosta,pieru paljasta naurua!"
Todellinen jalkapuu tai oikeastaan rautapallo jalkaan kytkettiin myöhemmin postiluukusta kirjeen muodossa ulosottovirastosta,joka vaati Jussia jokaisesta tulevasta tilistään maksamaan tietyn prosentin ruokkorahoja hamaan tulevaisuuteen saakka rästeistä..
Elatusapuähennyksiä ei voitu panna veroilmoitukseen liitteeksi..
Jussi maksoi..tai todellisuudessa ruokkoraha oltiin vähennetty jokaisesta tilipussista.
Kärsimyksellään Kristuskin antoi anteeksi Golgatan ristillä ihmiskunnan synnit,Jussin katsoessa jääneensä ulos anteeksiannetusta porukasta laihojen tilipussien repimisissä,mutta hyväuskoisena hän vilpittömästi ajatteli rahojen menevän hyvään tarkoitukseen.
Rahan hän siitä huolimatta ei katsonut korvaavan isättömyyttä lasten kasvuvuosina.
Näin hän myös uskoi myöhemmin aivioiduttuaan ja erottuaan, naituaan Suomessa ihastuksissaan ulkolaisen tummaverikön. Eronsa aikoina 80-luvun alussa Jussi oli jo Saudissa töissä,jolloin suomalaisen ulosottoviranomaisen pitkä käsi ei enää yltänyt Arabian niemimaalle saakka.Vielä avioliiton aikana hän lähetti kuukausittain melko mittavan rahamääräyksen vaimolleen,mutta eron tullessa maksut jäivät jotenkin alitajuisesti rästiin.
 |
| Rovastin viimeinen soutu Juhart 2005 |
Rahat siis menivät kuljetusapuun elatusavun sijasta.
Perinnönjaossa Jussin ex kävi vielä plokkaamassa irtaimistosta Jussin isän kalliit antiikkitavarat päältä,saamalla niskaansa Jussin siskoilta kylmiä kommentteja siitä,ettei rovastin ruumis ollut vielä kylmennyt kun ex-rouva saapui haaskalle.
Toisaalta Jussi ei saanut perinnönjaossa itselleen paljoakaan,siskojen taistellessa keskenään irtaimesta. Hänellä ei ollut mahdollisuutta eikä haluja kuljettaa pappilan kalusteita merirahtikontilla Manilan taloonsa,mikä jo oli täysin kalustettu.
Muistokopiot papinperheen kuva-albumeista olivat mieluisinta perintöä nykyisenä tulostusaikakautena.
Maksumiehen taidetta kotiin ja Don Mariolle
------------------------------------------------------------------------
 |
| Girl with mangoes.Fernando Amorsolo |
 |
| Tumpukan,Juan Luna |
Aikaisemman kaksosille tarkoitetun elatusavun hän kuitenkin katsoi menneen oikeaan tarkoitukseen.
Jussin otsaan oltiin poltettu Kainin merkkinä tikkukirjaimilla "MAKSUMIES",mikä myös oltiin kirjoitettu reissumiehen repunläppään niinkuin varoitukseksi.
Silti aika paranteli haavoja aktiivisen unohtamisen myötä,missä nyt konekirjoittajan valkolakalla pullokaupalla pyyhittiin fontilta epämiellyttäviä muistoja.
Suhteet ex-vaimoonkin paranivat hyviksi ajan myötä,koska etäisyys pehmensi kuvaa vaaleanpunaisella suodatinlinssillä.
Samoin 2000-luvulla Jussin suhteet lähentyivät avioliitosta syntyneiden lasten kanssa,mutta aiemmin syntyneisiin kaksosiin hänellä ei ollut mitään kontaktia,katsoessaan niiden äidin tarkoituksella pitävän etäisyyttä lasten biologisesta isästä.
Jussilla oli uusi perhe ja kaksi tytärtä Manilassa,mihin hän oli sairaanhoitajavaimonsa kanssa Saudin tuloilla rakentanut talonsa Paranaquen kaupunkiin lähelle Manilan kansainvälistä lentokenttää.Yhteinen avioliitoista syntynyt lapsiluku oli kasvanut neljäksi sisarukseksi.
1990-luvun puolivälissä hänet oltiin kutsuttu kahden lapsensa lakkiaisiin Suomessa ollessaan vuoden työnhakulomalla Manilasta.Tilaisuuteen hän oli matkustanut isosiskonsa kanssa junalla Joensuuhun,mutta juhlatilaisuudessa hän katsoi olleensa täysin uloslaskettuna exänsä uuden perheen juhlinnasta.
Ex-vaimolla oli uudesta avioliitosta lisäksi kaksi tytärtä.
Jussi palasi takaisin Manilaan tuloksettomasta työnhausta sekä uusköyhyydestä,vaimonsa vielä ollessa töissä Riyadhissa,Saudi Arabiassa.
Oma aviolittokin toimi vain kaukosäätökapulalla sekä kännykällä.
Hän ryhtyi omatoimiseksi taiteilijaksi,myymällä autotalliateljeestaan töitään naapurissa asuvalle mesenaatilleen,varakkaalle "Don" Mario Penyalle,joka ripusteli oman asuntocompoundin galleriansa seinälle suomalaisartistin teoksia kuuluisien filippiinoimpressionistien Fernando Amorsolon ja Juan Lunan maalausten viereen. Itse Jussi ei olisi halunnut myydä teoksiaan,katsottuaan niiden riittävän kotitarpeisiin. Mario aina aamukävelyllään poikkesi Jussin lanaiateljeessa plokkaamassa parhaimmat työt tuhannen peson seteleitä taiteilija taskuun tyrkkimällä ,mitä artisti ei voinut rahapulassaan torjua.
Marion autonkuljettaja lastasi teokset mustan Mercedes 450SEL:n takakonttin ja kerran maksuksi Mario jopa toi takaisin Jussin tälle kerran myymän 1966-mallisen Mercury Comet Caliente-avoautonkin.
 |
| Jussin Mercury Comet Caliente |
Don Mario kehui Jussin maalauksia ostavansa mieluummin tuntemattoman taiteilijan hyviä töitä kuin tunnetun taiteilijan huonoja teoksia,lupaamalla vielä "struggling artist'ille" tuntemastaan manilalaisesta taidegalleriasta jopa näyttelyn.
Mario kuoli hyvästä elämästä ennen lupauksensa täyttämistä.
 |
| Scooterista.Juhart 2012 |
 |
| Donya Maria.Juhart 2011 |
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti