perjantai 17. tammikuuta 2014

Olli Oravan evakkosodat.Tatraplan-muistoja.


Olli ja Tatraplan
Juhart 2006


Kesäkuun 30. päivä 1960

Olli oli torkkunut ruokalevollaan koulukalustetehtaan edessä koivukujan varjossa Tatraplaninsa etuistuimella ja herännyt vaihtoveturin pillin vihellykseen kauempaa sähkötehtaan pistoraiteelta.
Vihellyksestä hänen palasi mieleen saapumisensa vuoden 1940 tammikuussa kauppalan asemalle kädessään se pieni pahvimatkalaukku,mikä sisälsi ulolle haisevan ja korvista kaljuuntuneen teddykarhun,pienen kuulapäävasaran,sinkkaussahan,keltaisen taittomitan sekä puuvartisen temmiraudan.
Evakkoja
Sama matka-aski kädessään hän oli istunut evakkokuorma-auton lavalla Kivennavan tienristeyksessä kranaatin iskiessä hänen altaan pois valkoiseksi suojamaalatun Chevrolet-kuormurin kuskein sekä Oravan koko ruokakunnin..
Jo pikkupojasta asti hänen haaveenaan oli tulla yhtä hyväksi huonekalutimpuriksi kuin isänsä Ossian Orava,joka oli maineeltaan kuuluisa mööpelinikkari Terijoella ja Viipurissa saakka. Viimeisenä rauhan kesänä isä oli nikkaroinut Ramsayn perheen Terijoen puupitsihuvilan lasiverannalle talonpoikaistyylisen pirttikalustonkin.Rouva Anne Ramsayn,kuuluisan Suomen marsalkan yhden seurahengettären tiedettiin ihailevan kaikkea juhaniahomaista talonpoikaista henkeä.

Olli kuuli samalla tehtaanpillin vihellyksen,mikä merkkasi lounastauon päättymistä,vilkaisemalla Leijona-rannekellostaan,minkä pitkä viisari nytkähti pikkuviisarin päälle 12 kohdalle.
Tehtaan pilli oltiin kalibroitu sekunnin päälle.kuten Ollinkin kello..
Prikulleen vuosi sitten kesäkuun 30. päivänä 1959 hönelle putkahti mieleen,että hänen entinen keinoemonsa Paajasen Salli oli päässyt eläkkeelle 65-vuotiaana pulpettitehtaan siivoojan toimesta  ja jolloin tehtaan johtaja Monntag oli antanut tälle lahjaksi pitkästä ja uskollisesta palveluksesta siron kultadubleisen Eterna-naistenkellon.
Salli-täti oli viettänyt lesken eloa jo vuodesta 1941,jolloin Anselmi-sedän henki oli hiipunut lisääntyvissä ja pahentuvissa yskänkohtauksissa aivohalvauksessa.
Kasvatusisäänsä hän muisteli aina erityisellä lämmöllä,mutta Salli-tädin muistoista hänen selkäpiitänsä aina kylmäsi ja kainalot hikosivat.
Tehtaalla puusorvin ääressä ja konttorissa käydessäänkin hän aina vältti Salli-tätiä,joka sankoineen,harjoineen ja luuttuineen omalla robottimaisen nykivällä tavallaan tyrkki henkilökuntaa leveällä perällään pois siivoustoimiensa tieltä. Siinä saivat niin osastopäällikötkin kuin sorvarit samanlaista kyytiä Sallin kirousryöpyillä...

1950 Tatraplan T-600
Tätä hänen 1950-mallista ja erikoisen näköistä selkäeväistä Tatraplania työkaverit ja Tenkasen Penakin naureskelivat tsekkoslovakilaiseksi madeautoksi...Made in kekkoslovakia.
Olli ei paljoakaan välittänyt herjoista kysymällä Penaltakin,miksi tämä kehtaa parkkeerata oman tsekkiläisvälmisteisen Lahna-Skodansa hänen Tatransa perään Tehdaskadun riippakoivujen väliin. Skoda 1200 oli saanut lempinimensä lahnanlätyskästä mallistaan.
Lukittuaan Tatransa oven Olli  painui tehdassaliin ,nakkaamalla sorvinsa viereisen tolpan naulasta pissankeltaisen työtakkinsa niskaan.Suojalasiensa läpi hän näki Penan virnuilevan työstökoneensa ääreltä ja hinkkaavan etusormeaan toisen käden peukalon ja etusormen välisessä reiässä. Pena vielä kirjoitti etusormellaan puupölyn peittämään ikkunaruutuun ruokalan Hellevi-tarjoilijattaren nimen sydämineen..
Olli huusi työkoneiden melun yli kaverilleen:
--Ookkos sie todella niin köyhist oloist,että siun pittää piirrellä akkunalaseihinkin..?
--Eikös teijän kotona ollut varaa ees Porvoon rasvaliituihn ja makulatuuripaperiin tai Serlan vessapaperiin..?
--Mie kyllä tunsin yhen kivennapalaisen perreen,jotka oli niin köyhii,että antoivat lapsilleen värikynien pätkii ja puotipaperii,että nälkä unehtuisi..
--Nää olivat vinttikamarissa piirrelleet nälissään ja vanhempijen tultua kottiin pellolta lapset olivat syöneet vintinrappusettiin..

Penan Skoda 1200 Helsingissä 1960
Tehtaan pillin vihellettyä neljää Olli tapasi kaverinsa Penan portilla.
Pena helssasi:
--No nährääs sitte kesälomijen jälkke ja kattotaan onks ne vehekset reeras...meinaan ett ne uuret tehtaan koneet,kun kuulemas Monttaaki on tilannu uure työstökoneet halliin..
Pena vastasi kaverilleen:
--Niin se yks kivennapalainen vaarikin kuttu potkukelkkaa konjeeksi!
Pena heilautti kättään astuessaan Lahnansa etuistuimelle sanomalla:
--No.. morjenst sulkii..ja älä polta nahkaas siel rantsul,kuten sää poltis Suezill ekaviikoll!

Ollikin sujautti sivukyyryssä itsensä Tatran etupenkille ja sivupeiliin vilkaisten teki U-käännöksen Tehdaskadulla ,suuntaamalla keulan tasoristeyttä kohden.Auto oli ulkonäkönsä eriskummallisuuden lisäksi ilmajäähdytteinen takatuuppari,jollaista toista kauppalan kaduilla ei tullut vastaan.Turussa hän tiesi yhden olleen jopa taksina,palvellessaan Turun Sirkkalankadun autopataljoonassa asevelvollisuuttaan Penan kanssa.
Penakin oli lukenut kerran kommunistipuolueen äänenkannattajan Kansan Uutisista,että Isä-Stalinillekin oltiin Joosepin Tsekkoslovakian vierailulla v.1952 lahjoitettu oikea kabriolet Tatraplan.
Olli taas oli löytänyt omansa Suezilta toipilaisena palattuaan v.1958 eräältä Isonkylän sikalanomistajan riihen takaa.
Silloin hän oli Pirkko-vaimonsa kanssa ajellut vanhalla Horex-moottoripyörällä Somerontietä ja hoksannut yhden riihen takaa pilkoittavan omituisen siipiselkäisen auton. Hän oli tiennyt Tatraplanista erikoisena orpomerkkinä ja funtsinut,että moinen olio hyvinkin sopisi hänenlaiselleen orpopojalle..
Zetor 25
Juhart 2004
Olli oli hurauttanut Horexilla talon pihaan,missä isäntä oli korjaamassa Zetorin takanostolaitetta ja udellut auton mahdollista ostamista. Isäntä sanoi panneensa Tatran pukkien päälle eläkevuosiksi,jolloin hän panisi sen kuntoon ja liikenteeseen.Olli oli kuullut saman stoorin monelta muultakin isännältä,jotka koskaan eläissään tulisi kunnostamaan kotteroaan,kun kuolla kupsahtavat vuoden sisällä toimettumuudesta ja turhautuneisuudesta siitä,ettei eläkeläisen laiskottelu vastannutkaan odotuksia.
Olli oli tarjonnut snellmannia autosta,isännän miettiessä kolmisen Fennia-holkkitupakan palamisajan,kunnes löi rystystä kättään kaupanteon sopimiseksi. Hän oli tutkinut auton mielenkiinnolla läpikohtaisesti ja havainnut kynnyskoteloissa sekä helmoissa tavalliset ruostepesät.Moottori oli suhahtanut käyntiin starttinappulasta isännän kannettua kuuden voltin akun koneen veivaamiseksi. Ruostuminen oli sikalan lannanlietteiden sekä hapollisten hajujen aikaansaamaa pitsityötä.
Olli kertoi auton menevän hyvään kotiin,lupaamalla tuoda sen näytille katsastettuna.
Isäntä kertoikin,että hänellä oli ollut vaikeuksia myydä sitä taikka vaihtaa uuteen autoon,kun kauppalan GM-liikkeessäkin myyjä oli naureskellen käskenyt ajamaan sen joko Lehtisen autoromuttamoon Moisionkosken rantatöyräälle taikka Peppursuon kaatopaikalle.Isäntä oli tuohtuneena ajanut Tatran takaisin kotiinsa ja hypännyt seuraavaan Someron linjan kauppalaan ajavaan bussiin ja mennyt Automyynnistä ostamaan upouuden Ford Taunus 17M:n käteisellä.

Elokuvateatteri Kiva
Olli töiden jälkeen viikon ajan iltamyöhään asti hitsaili Tatransa helmapeltejä,vaihtamalla siirappimaiset öljyt tuoreisiin HD40-yleisöljyihin sekä uudet Champion-tulpat katsomalla tsekin olleen valmiina katsastukseen.Poliisilaitokselta hän hankki punavalkoiset siirtorekisterilaput puskureihin nahkaremmeillä kiinnitettäviksi. Hän oli kuullut kauppalan katsastusmiehen Laihon olevan erittäin kriittisen,etenkin itäautojen katsatuksissa,hylkäämällä suurimman osan pelkän okulaarisen testin perusteella,jollei sitten ruuvitaltalla pistellyt reikiä helmapelteihin tai hyppinyt puskureilla tasajalkaa.
Katsastusasema,jos sitä voisi kutsua edes asemaksi sijaitsi insinööri Laihon omistaman funkkiskino-Kivan edessä kadunvarressa,Ollin ajessa autoletkan perään odottamaan syyniä. Ollin vuoron tullessa Laiho  lapsenkakanruskeassa työtakissa ja Autoklubin ajurin koppalakki päässä kenottaen pyllisteli ensitöikseen Tatran helmojen alle,pistellen lattameisselillä helmapelteihin ja katkaisemalla meisselin terän mielipahakseen toteamalla niiden olevan luunkovat juuri hitsattuina. Takapuskurinkin päälle Laiho kiipesi kuin nuorallatanssija hyppimään tasajalkaa haitarisaappaillaan,saamatta sitä putoamaan kadulle hylkäykseksi..
Moinen klovnimainen temppuilu sai kadunvarteen suuren katselijakunnan buuaamaan sekä hurraamaan.
Todenteolla yrittäessään löytää mainittavaa Laiho avasi auton takaluukun öljyvuotojen havaitsemiseksi,mikä myöskään ei tuottanut tulosta,läimäyttämällä vihassaan luukun kiinni sellaisella paukkeella,että naapuritalon räystäspulut hyppäsivät lentoon,jolloin siivensuhinoiden ylle alkoi kuulua yleisön  kiihtyvää taputusta kuin Kiva-kinon Tuntemattoman sotilaan ensiesityksen päätöksessä esiripun laskeudutta.
Tämä oli liikaa Laiholle,joka kasvot punaisina ja hiessä hyppäsi Tatran kuljettajanpaikalle nyökkäämällä Ollia istumaan viereensä koeajolle korttelin ympäri.

1960-luvun autokatsastista
Laihon piti ajaa Inkerinkadun,Rummunlyöjänkadun,Helsingintien ja Horninkadun ympärilenkin kolme kertaa,vedättämällä ja kiusaamalla joka vaihteella moottorin kierroksia maksimiin,takatuupparin huutaessa kiristen kivitalojen seinien kaiussa korvia huumaavasti.
Laiho ei ilmeisesti tiennyt.että tsekkiläisellä Tatralla oli  kuuluisan sotamies Sveikin pirullinen luonto äärimmäiseen kiusaamiseen asti ja joka koskaan ei antanut periksi,auton pysähdyttyä kinon eteen luovuttamatta.
Vastahakoisesti Laiho kirjoitti ja leimasi hyväksymisensä rekisterikirjaan Tatran nokkapellillä,tiputtamalla hikikarpaloita nenästään siniselle leimalle,mikä pian levisi hämähäkkimäisesti mielisairaalan psykologin mustetahrakuvaksi.
Kotiin ajaessaan vasta Perniöntien kiipeämisen jälkeen Viestin urheilutalon kohdalla Olli joutui pysähtymään latausvalon paistaessa kojetaulusta punaisena huutomerkkinä.Kiristettyään tasavirtalaturin hihnan parissa minuutissa,Olli huokasi helpotuksesta,ettei kiilahihna ollut katkennut insinöörin Laihon katurallissa.
Urheilutalon edessä seisoskeli joukko armeijan syyniin odottelevia tulevia varusmiehiä,jotka hirnuen ja höröttäen Armiro-sätkät suupielissään laukoivat Ollille,että Tatra taitaa plaanata liian syvällä "veressä" kauppalan murteella (vedessä).
Joku vinoili Tatran olevan  Takra-traktorin sisko,koska kummatkin kuuluvat jo puolikuolleisiin orpomerkkeihin..
Olli letkauksista välittämättä istuutui Tatransa rattiin suuntaamalla Perhelän talokasarmien kulmasta ylös kirkonmäkeen hyräillen Reissumies Tapio Rautavaaran Kulkuripojan valssia..."Olen orpona..mutten orjana..."

                                        Kulkurin valssi. Tapio Rautavaara

Ei kommentteja: